Tyttäreni maksoi eilen tililleni 2100 euroa. Sen summan, jolla avustimme häntä hänen muutettua kotoaan, kun ei saanut opintorahaa vanhempien tulojen vuoksi. Maksoimme sen "lahjoituksena", ei lainana, ja tyttäreni tiesi sen.
Nyt en tiedä pitäisikö olla hyvillään vai loukkaantunut. Toisaalta tyttäreni halusi olla itsenäinen ja elättää itsensä heti pois muutettuaan, tiedän sen. Mutta miksei vanhempien apu kelpaa? Sanoin moneen otteeseen, ettei rahaa tarvitse maksaa takaisin.
Tyttäreni on edelleen opiskelija, joskin säästäväinen ja kesäisin töitä tekevä sellainen. Me taas mieheni kanssa olemme hyvätuloisia emmekä todellakaan tarvitse tuota rahaa takaisin, vaikka ei se käyttämättäkään jäisi.
Eihän tämä mikään "ongelma" ole, mutta miten itse suhtautuisitte vastaavaan tilanteeseen?
Tyttäreltä rahat takaisin
36
9293
Vastaukset
- tuhlaajatytär
Olette kasvattaneet todella vastuullisen ihmisen, eikö siitä voi olla vain onnellinen. Hän on kiitollinen avustanne, eikö tuo ole vain osoitus siitä :)
- suutu
Tyttäresi haluaa korostaa itsenäisyyttään ja olla jäämättä kiitollisuudenvelkaan. Sinänsä se voi tuntua vähän tylyltäkin, mutta on aika kunnioitettava piirre ihmisessä. Olette kasvattaneet valtavan hienon tyttären, upean naisen! Hän kunnioittaa teitä erillisenä talousyksikkönä, kunnioittakaa tekin häntä.
Jos ette nyt ole välittömästi sen kahden tonnin tarpeessa niin laittakaa sivuun, tehkää määräaikaistalletus tytön nimelle tms., ja kertokaa tyttärellenne että se saa olla hänen hätävaransa kun sellainen tarve tulee: perheen perustaminen, sairaus, lisäopinnot, yritys, tai ihan mikä vaan. Korostakaa että se on hänen, ettekä puutu siihen mihin hän kaksi tonniaan laittaa, vaikkapa etelänlomaan.
- ja..
lahjoita heille sitten rahat. Laita jo valmiiksi jollekin rahastotilille kasvamaan ne korkoa ja sitten kun aika koittaa lahjoitat syntymälahjaksi pesämunan. Ja jos niin käy ettei lapsia tule saa tyttäresi sievoisen perinnön. Ei kai tällaisesta asiasta kannata loukkaantua tai riitaa haastaa, jos kerran kaikki pärjää omillaan.
- ***x***
Olen kertonut tyttärelleni, että koska kuitenkin aikanaan tulet minut perimään, laitan tilillesi rahaa tarvitessasi sekä syntymämäpäivinä yms. Minä kun en aio kirstuuni rahojani mukaan ottaa.
- eikös juu
Mitä tässä maailmassa velkaantuu.
Tyttönne haluaa olla riippumaton, elää elämäänsä ilman suurta kiitollisuuden velkataakkaa.
Viisas tyttö! - rahat juonut
Tekisin ehkä näin (jommalla kummalla tavalla tai molemmilla, kenties molemmilla):
1) laittaisin rahat säästötilille, josta nuo antaisin, jos tytär olisi tiukoilla
2) sijoittaisin nuo antiikkiin yms (olen alan harrastaja), jotka sitten joskus antaisin perintönä- syntinen saatana kurja
mä poikkesisin kirkossa panemassa kolehtikippoon ylimäärääset, alkaa olla korkein aika jokaasella sijoittaa taivasosuuksiin.
- Reality check
Wannabe-antiikki heebot kuvittelevat joskus jonkun maksavan roinista mukamas enemmän.Eli kyseessä osakemarkkinoilla esiintyvästä greater fool-teoriasta.
- ,,,,,
Hienoa kuulla, että näinkin päin menee. Tyttö näyttää, että hän pärjää eikä hänestä tarvitse olla huolissaan.
- itsekseen pähkäilijä
onko kasvatus onnistunut?
jos vanhemmat syytävät rahaa lapseen nyt, eikös he ole tehneet sitä aina? mistä tyttö on sitten oppinut fiksuutensa?
vai ovatko vanhemmat myöhäisvaurastuneita? juu, niinkin voi olla, että olisivat syytäneet ennenkin, mutta ei ollut mistä syytää. - alkup.
itsekseen pähkäilijä kirjoitti:
onko kasvatus onnistunut?
jos vanhemmat syytävät rahaa lapseen nyt, eikös he ole tehneet sitä aina? mistä tyttö on sitten oppinut fiksuutensa?
vai ovatko vanhemmat myöhäisvaurastuneita? juu, niinkin voi olla, että olisivat syytäneet ennenkin, mutta ei ollut mistä syytää.En minä nyt ehkä kutsuisi tuota rahan "syytämiseksi", kun tuolla tavalla tytön kuukausitulot saatiin hilattua 300 euroon (sis. asumislisän) eli vuokran jälkeen käteen jäi kokonaiset 60 euroa. Enemmän hän olisi saanut opintorahana, jos olisi ollut vuotta vanhempi tai me olisimme olleet varattomia tai tyttö olisi opiskellut amk:ssa / yliopistossa.
Ilman avustustamme hänellä olisi ollut 170 euron tulot ja pelkkä vuokra 240 euroa. Oli hieman pakko "syytää rahaa". Järkevä rahankäyttö lapsille on opetettu pienestä pitäen!
- Ainahan on maksettava.....
Tyttäresi ei halua olla kiitollisuuden velassa. Hän osoittaa tällä olevansa itsenäinen ja omillaan toimeen tuleva. Eipä tuo haitanne, jos hän silti pärjää, ja varmasti harkinnut asian loppuun asti.
- ulkopuolinen.
Loukkaantunut? Ole hel.. kiitollinen noin hyvästä, mahtavasta tyttärestä ja reilusta. Voit maksaa takaisin jos onnistut taivuttelemaan. Ehkä tytär vaan ajatteli ettei jää kenellekään velkaa. Tai vaan arvosti teitä ..? Tytär on tuon rahan kyllä ansainnut vaikka takaisin =)
- Onneli
Onnittelut hienon tyttären johdosta! Minä olisin ylpeä ja luottavainen, sillä tämä tyttö tulee pärjäämään.
Joku neuvoi, että tallettakaa rahat tulevia tarpeita varten. Olisin samaa mieltä. Jos ette tarvitse rahoja, niin laittakaa ne hyvään (tuottoisaan ?) talteen. Sanokaa tytölle, että jos tulee oikein tiukka paikka, niin näitä rahoja saa käyttää. Osoittakaa, että arvostatte hänen haluaan olla itsenäinen ja riippumaton. Mutta koska teillä on taloudellinen mahdollisuus, niin te haluatte antaa hänelle tällaisen todella tiukan paikan turvan.- säätöpossu
tytär halusi ottaa rahan lainana, miksi ette voi hyväksyä sitä ja jättää asiaa siihen?
kun en aina ymmärrä ihmisten ajatusvirtaa, ehkä tämäkin siksi.
osoittakaa tyttärelle itsenäisyytenne ja menkää törsäämään itseenne ne helkutin rahat!
- Nimensä arvoinen
Kaikki ymmärrys tyttärelle.
Rahalla ostitte luvan puuttua tyttären asioihin: kommentoida hänen tekemisiään, hankintojaan, asumistaan jne. Tytär maksoi pois kommentointioikeuden.
Sama tilanne, kun käytetään isovanhempia lapsenvahteina: Samalla annetaan lupa puuttua kodinhoitoon ja lasten kasvattamiseen. Ulkopuoliselle hoitajalle maksaminen vapauttaa tästä piinasta.- alkup.
Tässä olet kyllä hakoteilla. Hänen tekemisiään, hankintojaan tai asumistaan ei ole tarvinnut kommentoida. Kerran kyllä ehdotin, että viherkasvi voisi piristää asuntoa, mutta tämäkin tyttären itsensä aloittamassa keskustelussa asunnon ankeudesta.
- Nimensä arvoinen
alkup. kirjoitti:
Tässä olet kyllä hakoteilla. Hänen tekemisiään, hankintojaan tai asumistaan ei ole tarvinnut kommentoida. Kerran kyllä ehdotin, että viherkasvi voisi piristää asuntoa, mutta tämäkin tyttären itsensä aloittamassa keskustelussa asunnon ankeudesta.
mutta tytär kokee toisin. Se, mikä sinusta on normaalia keskustelua ja viatonta mielipiteen kertomista, tuntuu tyttärestä vastenmieliseltä ohjailulta (tiedäthän: se raha riippana).
Mahdollista on myös, että tyttäreltä on tulossa yllätyksiä ja hän ostaa valmiiksi teiltä pois vapaan kommentointioikeuden.
Kiinnittäkää tarkasti huomiota tapaanne ilmaista itseänne ja tapaanne puhua asioista, jotka koskevat ensisijaisesti tytärtänne ja joista vain hänellä on varmaa tietoa. Osoittakaa kiinnostuksenne kyselemällä ja huomioikaa, mitä hän sanoo. - alkup.
Nimensä arvoinen kirjoitti:
mutta tytär kokee toisin. Se, mikä sinusta on normaalia keskustelua ja viatonta mielipiteen kertomista, tuntuu tyttärestä vastenmieliseltä ohjailulta (tiedäthän: se raha riippana).
Mahdollista on myös, että tyttäreltä on tulossa yllätyksiä ja hän ostaa valmiiksi teiltä pois vapaan kommentointioikeuden.
Kiinnittäkää tarkasti huomiota tapaanne ilmaista itseänne ja tapaanne puhua asioista, jotka koskevat ensisijaisesti tytärtänne ja joista vain hänellä on varmaa tietoa. Osoittakaa kiinnostuksenne kyselemällä ja huomioikaa, mitä hän sanoo.Pakkohan sinun ei ole uskoa, mutta tiedän, ettei mainitsemastasi asiasta ole kyse. Siitä on tytön kanssa keskusteltukin; isovanhemmat ovat joskus vähän sekaantuvaa sorttia ja tytär on jopa kiitellyt meitä siitä, ettei arvostella hänen valintojaan. Toisaalta joskus on kerjännytkin mielipiteitä esimerkiksi ammatinvalintaan, mutta niitäkin on annettu aika kitsaasti... juuri siksi, että päätös olisi tytön oma.
- Nimensä veroinen
alkup. kirjoitti:
Pakkohan sinun ei ole uskoa, mutta tiedän, ettei mainitsemastasi asiasta ole kyse. Siitä on tytön kanssa keskusteltukin; isovanhemmat ovat joskus vähän sekaantuvaa sorttia ja tytär on jopa kiitellyt meitä siitä, ettei arvostella hänen valintojaan. Toisaalta joskus on kerjännytkin mielipiteitä esimerkiksi ammatinvalintaan, mutta niitäkin on annettu aika kitsaasti... juuri siksi, että päätös olisi tytön oma.
Et yhtään vaikuta hämmentyneeltä äityliiniltä ja tiedät mainiosti, ettei asia ainakaan sinusta johdu. Ole vaan edelleen itseesi tyytyväinen (olethan onnistunut kasvattamaan niin hienon tyttärenkin).
- ....
Nyt vaikuttaa siltä, että kirjoitat omasta tilanteestasi ja ahdistuksestasi etkä pysty erottamaan ulkomaailmaa siitä.
- tässä ja nyt
Lapsesi on vielä lapsi. Hän haluaa aikuistua ja näyttää teille että tulee pärjäämään elämässä. Ei se ole vihaa tai inhoa.
Vaikka rahallinen korvaus on pelkkä esine, se silti kuvastaa jotakin teidän lapsellenne. Se kuvastaa itsenäisyyttä ja itsenäistä päätöksentekoa, eli lyhyesti sanottuna itsenäistä elämää. Hän haluaa todistaa sillä teille jotakin.
Valitettavasti tuollainen "uhma" voi tuoda myös ongelmia, kun kaikki päätökset ovat periaatepäätöksiä joista ei koskaan jousteta vaikka se olisi itselle haitaksi (2100 euroa on opiskelijalle kuitenkin aivan järjetön summa.) Sitä en tiedä miten te olette kasvattaneet lapsenne, oletteko vaatineet häneltä kaikenlaista tai pitäneet häntä liiassa suojeluksessa vaatimalla tiukkoja kotiintuloaikoja tai sen sellaisia, mutta epäilisin että kyse on nyt siitä että lapsenne haluaa taistella taistelunsa teidän talutusnuorastanne. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu että te olette sekaantuneet hänen elämäänsä aika syvästi ja käskytellen, koska kirjoitit tällaisen aloituksenkin tänne jossa paljastat et tiedä pitäisikö olla hyvillään vain loukkaantunut kun tyttärenne tekee jotakin itsenäisesti. Voit kuitenkin luottaa siihen että tyttärenne aikuistuu varmasti ilman että teidän tarvitsisi enää suuremmin panostaa hänen ohjailemiseensa :)
Keskustelkaa asiasta. Älä syytä häntä siitä että hän maksoi "velkansa" takaisin. Voit kysyä että miksi hän niin teki kuin teki. Ja kannattaa painottaa sitä Miksi sanaa, eikä sitä tekoa. Jos hän ei halua puhua siitä, niin annat asian vaan olla. Kuten vanha sanonta kuuluu, ei Kukko käskien laula.
Voittehan tehdä niin että tarjoudut ottamaan rahan vastaan iloisesti ja vaikka valehdella että "kiitos, se tuli hyvään tarpeeseen juuri kun nyt piti hankkia sitä ja sitä"... Tällöin tyttärenne säilyttää kasvonsa ja voi jopa olla hyvillään teostaan, ja sinä saat pitää edelleenkin oikeuden keskustella asiasta. Jos otat teon väittelyn aiheeksi, se muuttuu varmasti riidaksi, koska silloin tyttärenne kokee jälleen sen että te yritätte väkisin tulla osaksi hänen elämäänsä. Joten älä vain ala tenttaamaan tytärtäsi päätöksestä.
Kun tuon kiitospuheen jälkeen kerrot että te tarjoudutte auttamaan myöhemminkin jos hänen tarpeensa sitä vaatii, niin kaikki onnistuu. Siihen asti kuitenkin, antakaa hänen itse käydä oma kasvuvaiheensa läpi ja tulla esiin sieltä kotelostaan aikuisena ihmisenä. Sillä kyllä hän sen jälkeen sitten ymmärtää että on teidän lapsenne koko ikänsä vaikka mitä tekisi. :)- alkup.
Tyttäreni on 24-vuotias. Hän muutti kotoa kuusi vuotta sitten ja on ollut naimisissa nyt kaksi vuotta. En jotenkin ihan purematta niele, että hän on vielä lapsi, vaikka tottahan hän minun lapseni on aina =)
En minä tuota vihaksi tai inhoksi epäillytkään. Hieman vain harmistuin, kun pyyteetöntä apua ei voi ottaa vastaan, olenko tehnyt tytöstä turhan ylpeän? (En tarkoita negatiivisella tavalla.) Siis hienoa, että on itsenäinen, mutta apuakin pitäisi osata ottaa vastaan tarvittaessa. Nyt mietinkin, onko hän osannut, jos vielä kuuden vuoden jälkeen tuntee tarvetta maksaa "velkansa". "Loukkaantunut" oli varmaan väärä sana.
Tytöltä on kyllä vaadittu, niin kuin muiltakin lapsilta, melko paljon, mutta ei koskaan enempää kuin mihin heillä on ollut resursseja ja omaa halua. Eikä lapsille osoitettu huomio, hellyys tai välittäminen ole koskaan ollut sidoksissa onnistumiseen, epäonnistumiseen tai suorituksiin.
Arvostan mielipidettäsi ja sitä, että jaksoit antaa aikaasi tälle asialle. Mutta mistään liiasta kontrolloimisesta, talutusnuorasta tai ohjailusta ei ole kyse. Tyttö on ollut aina perheen lapsista itsenäisin, melkoinen sissi... itse mietin pikemminkin sitä vaihtoehtoa, kun hän on osannut (jossain määrin) ja halunnut pärjätä itsenäisesti jo yläasteikäisestä, niin olemmeko me tämän salliessamme vahingossa lähettäneet viestin, että hänen kuuluu olla omillaan kun taas esimerkiksi hänen sisarensa vaatii enemmän kaikupohjaa päätöksilleen.
En tiedä... enkä tiedä kannattaako edes miettiä? Tytöstä, niin kuin muistakin, on tullut kaikista aikuisia, joista voin olla ylpeä. Kannattaako sitä tässä vaiheessa miettiä, jos vaikka onkin jotain, jonka olisin voinut tehdä paremmin?
No rahat on tilillä odottamassa ensimmäisen lapsen syntymää tai jotain muuta sopivaa rahanreikää. Takaisin niitä ei tyrkytetä, mutta pidetään kaiken varalla. - kääntykää...
...psykologin puoleen avun saamiseksi tuossa maailman musertavassa ongelmassa.
- välittäminen
alkup. kirjoitti:
Tyttäreni on 24-vuotias. Hän muutti kotoa kuusi vuotta sitten ja on ollut naimisissa nyt kaksi vuotta. En jotenkin ihan purematta niele, että hän on vielä lapsi, vaikka tottahan hän minun lapseni on aina =)
En minä tuota vihaksi tai inhoksi epäillytkään. Hieman vain harmistuin, kun pyyteetöntä apua ei voi ottaa vastaan, olenko tehnyt tytöstä turhan ylpeän? (En tarkoita negatiivisella tavalla.) Siis hienoa, että on itsenäinen, mutta apuakin pitäisi osata ottaa vastaan tarvittaessa. Nyt mietinkin, onko hän osannut, jos vielä kuuden vuoden jälkeen tuntee tarvetta maksaa "velkansa". "Loukkaantunut" oli varmaan väärä sana.
Tytöltä on kyllä vaadittu, niin kuin muiltakin lapsilta, melko paljon, mutta ei koskaan enempää kuin mihin heillä on ollut resursseja ja omaa halua. Eikä lapsille osoitettu huomio, hellyys tai välittäminen ole koskaan ollut sidoksissa onnistumiseen, epäonnistumiseen tai suorituksiin.
Arvostan mielipidettäsi ja sitä, että jaksoit antaa aikaasi tälle asialle. Mutta mistään liiasta kontrolloimisesta, talutusnuorasta tai ohjailusta ei ole kyse. Tyttö on ollut aina perheen lapsista itsenäisin, melkoinen sissi... itse mietin pikemminkin sitä vaihtoehtoa, kun hän on osannut (jossain määrin) ja halunnut pärjätä itsenäisesti jo yläasteikäisestä, niin olemmeko me tämän salliessamme vahingossa lähettäneet viestin, että hänen kuuluu olla omillaan kun taas esimerkiksi hänen sisarensa vaatii enemmän kaikupohjaa päätöksilleen.
En tiedä... enkä tiedä kannattaako edes miettiä? Tytöstä, niin kuin muistakin, on tullut kaikista aikuisia, joista voin olla ylpeä. Kannattaako sitä tässä vaiheessa miettiä, jos vaikka onkin jotain, jonka olisin voinut tehdä paremmin?
No rahat on tilillä odottamassa ensimmäisen lapsen syntymää tai jotain muuta sopivaa rahanreikää. Takaisin niitä ei tyrkytetä, mutta pidetään kaiken varalla.että ihmiset viitsivät pureutua näinkin suuriin ongelmiin täydellä latingilla?
on fantastista tehdä kärpäsestä härkänen. - suurin virhe on
alkup. kirjoitti:
Tyttäreni on 24-vuotias. Hän muutti kotoa kuusi vuotta sitten ja on ollut naimisissa nyt kaksi vuotta. En jotenkin ihan purematta niele, että hän on vielä lapsi, vaikka tottahan hän minun lapseni on aina =)
En minä tuota vihaksi tai inhoksi epäillytkään. Hieman vain harmistuin, kun pyyteetöntä apua ei voi ottaa vastaan, olenko tehnyt tytöstä turhan ylpeän? (En tarkoita negatiivisella tavalla.) Siis hienoa, että on itsenäinen, mutta apuakin pitäisi osata ottaa vastaan tarvittaessa. Nyt mietinkin, onko hän osannut, jos vielä kuuden vuoden jälkeen tuntee tarvetta maksaa "velkansa". "Loukkaantunut" oli varmaan väärä sana.
Tytöltä on kyllä vaadittu, niin kuin muiltakin lapsilta, melko paljon, mutta ei koskaan enempää kuin mihin heillä on ollut resursseja ja omaa halua. Eikä lapsille osoitettu huomio, hellyys tai välittäminen ole koskaan ollut sidoksissa onnistumiseen, epäonnistumiseen tai suorituksiin.
Arvostan mielipidettäsi ja sitä, että jaksoit antaa aikaasi tälle asialle. Mutta mistään liiasta kontrolloimisesta, talutusnuorasta tai ohjailusta ei ole kyse. Tyttö on ollut aina perheen lapsista itsenäisin, melkoinen sissi... itse mietin pikemminkin sitä vaihtoehtoa, kun hän on osannut (jossain määrin) ja halunnut pärjätä itsenäisesti jo yläasteikäisestä, niin olemmeko me tämän salliessamme vahingossa lähettäneet viestin, että hänen kuuluu olla omillaan kun taas esimerkiksi hänen sisarensa vaatii enemmän kaikupohjaa päätöksilleen.
En tiedä... enkä tiedä kannattaako edes miettiä? Tytöstä, niin kuin muistakin, on tullut kaikista aikuisia, joista voin olla ylpeä. Kannattaako sitä tässä vaiheessa miettiä, jos vaikka onkin jotain, jonka olisin voinut tehdä paremmin?
No rahat on tilillä odottamassa ensimmäisen lapsen syntymää tai jotain muuta sopivaa rahanreikää. Takaisin niitä ei tyrkytetä, mutta pidetään kaiken varalla.avoimuuden puute.
- alkup.
Kiitos kaikille asiallisesti ja alkuperäiseen viestiin vastanneille! Kaikille irvailijoille: tämä on keskustelupalsta, ei "elämäni sortuu tämän ongelman alla" -palsta.
- tingelitangeli
sinulle tilinumeroni jos on sijoitusongelmia:)
..vitsi vitsi,ole ylpeä tyttärestäsi!! - tilanne...
Olin viimeisilläni raskaana kun tarvitsimme asuntoomme rappuset. Itse olisin odottanut niin kauan kun rahat on säästetty ja koossa mutta äitini halusi välttämättä maksaa ne ja antoi rahan lainaksi.
Lyhensin joka kuukausi noin 100€ lainaa joka yhteensä noin 1000€ mutta kun olin viimeisenm erän maksanut äitini pulttasi ihan hirveästi. Minun olisi kuulemma pitänyt ostaa sillä vauvalle jotain..
Mistään tällaisesta ei juteltu ja siksi maklsoin rahat. Siitä alkoi noin puolen vuoden mökötys ja tilanne oli ihan hirveä.
Anna lapsesi maksaa rahat takaisin jos haluaa sillä olet kasvattanut hänet oikein eli hän vastaa veloistaan. Tyttö ajatteli rahan jollaisena starttirahana jonka suoritti nyt takaisin. Soita ja kysy, kerro että ajattelit ettei sitä tarvitse maksaa takaisin..
Ann
- laija61
niin,että olen osannut kasvattaa ihanan tyttären.
- almuja saanut
Hienoa. Itsekin maksaisin kaikki äidiltä saadut rahat takaisin jos olisi varaa ja jos olisi tullut kaikki laitettua muistiin. Äiti on osannut nuo "almut" antaa siten että on jäänyt mieleen hänestä kuva hyväntekijänä joka kurjalle köyhimykselle tekee hyvän teon saadakseen tästä paremman otteen.
Olen autoritaarisen kasvatuksen uhri ja äiti on kyllä elämäni varrella puuttunut liikaa elämääni. Ei varmaan pahuuttaan mutta kunnianhimoa ja yritteliäisyyttä äidiltäni ei puutu, minulla taas ei suuremmin kunnianhimoa ole. Äiti haluaisi päteä lastensa aikaansaannoksilla ja minulla ei ole mitään ylpeilyn aihetta joten tuotan äidilleni pettymyksen monessa suhteessa.
Olkoon, en jaksa alkaa vanhoja asioita tässä esille ottamaan, tulisi vain paha mieli.
En väitä ollenkaan että aloittaja olisi samalla mielellä tytärtään avustanut kuin minun äitini minua. Tulipahan nyt vaan mieleen... - rouh
Tytär varmasti aatellu tosiaan, että haluaa elää itsenäisesti ettei jatkossa tuu sitten tilannetta, että jos joskus tulevaisuudessa tulisi riitaa ni vanhemmat ottaa sit kuvioihin *me maksettiin ja sinä kehtaat olla tommonen*. Mäki oon maksanu itse kaiken lukiossa. Nii no en kyllä tiedä onko moniki maksanu ihan kaiken itse ilman vanhempia lukiossa. Mutta itse oon. Ettei vanhemmat sit rupee pomottamaan joskus jos tulee jostain riitaa, että *me maksettii ja sinä oot tommone sitte meille*.
- se vanhempi
minulle tuli mieleen sellainen kun mainitsit teillä olevan myös muita lapsia. useasti näyttää siltä että ensin kotonta lentäville ei ole antaa minkäänlaista pesämunaa koska taloudellinen tilanne ei sitä kärsisi, mutta nuorimmat kun muuttavat on kenties rahatilanne parempi ja voi helposti antaa rahaa. tälläiset tilanteet tuovat usein myöhemmällä iällä sisarusten välillä eripuraa koska toisilla silloin alku niin paljon helpompaa. ehkä tyttäresi haluaa olla reilu vanhempia sisaruksiaan kohtaan ja siksi halusi pitää sen lainana.
- epätavallista.
Olen itse parikymppinen neitokainen. Aloitin ensimmäiset kesätyöt 14-vuotiaana ja viimeiset 19-vuotiaana (Nykyään olen vakituisessa työsuhteessa). Noista kesätyörahoista annoin aina puolet palkastani vanhemmille (en liioittele enkä puhu kakkaa). Ei ne vanhemmat niitä ois tarvinnut, mutta halusin vain antaa. Olin erittäin tyytyväinen itseeni kun sai ojentaa setelit vanhemmille. Enkä kadu yhtään antamiani summia. Nykyään annan aika paljon vähemmän, sillä tunnen olevani nyt siinä iässä, että omankin perheen voisi alkaa muutaman vuoden päästä alkaa perustamaan ja silloin olisi ihan hyvä olla säästössä edes jotain :)
- eräs tytär
En tiedä, luetko alkup. tätä ketjua enää, vaan vastaan tyttärenä, jota on äiti auttanut rahallisesti.
Kun on lapsena tottunut siihen, ettei rahaa ole ylenmäärin, huolehdin rahaa vastaanottaessani siitä, että jääkö äidille nyt sitä tarpeeksi. Haluaisin, että hän kaiken toisista huolehtimisen jälkeen pitäisi nyt hyvää huolta itsestään ja hankkisi itselleen kivoja juttuja, matkustelisi vaikka. Olisi tosi mukavaa nähdä, että äiti nauttisi elämästään täysillä. Kun pyydän häneltä avustusta, hän vastaa, että kyllähän minulla tätä rahaa on, enkä minä mitään tartte ...
"Vaan kyllä tarttet!"
Voi olla kyse tästäkin, ei välttämättä mistään ylpeydestä tai itsenäisyystaistosta. - touhua!!!
En ymmärrä miksi vanhemmille pitäisi antaa takaisin rahat, jotka he lain mukaan ovat velvollisia maksamaan (lasta tulee avustaa taloudellisesti opiskelun ajan)? Meinaaan vaan sitä, että tämä suomalainen yhteiskunta on muutenkin niin pirun pihiä ja kadetta ja ihmiset helkkarin ilottomia. Ja sitten kun aikuiset avustavat "huimalla" parilla tonnilla opiskelevaa nuortaan, on sekin jo liikaa ja se maksetaan omantunnon vapauttamiseksi pois! Ei hyvä.. ei hyvä...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1169303- 432737
- 1522503
- 222029
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141776- 111570
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151527"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla111464- 71350
- 141326