Milloin rakkaus loppuu?

vaimo kyselee

Uteliaana kyselen, että onko jollakin tilanne, ettei enää ole varma rakastaako vielä omaa puolisoaan. Nimittäin meillä mies ei enää ole varma omista tunteistaan. Silti haluaa jatkaa avioliittoa ja molemmista menee paremmin kuin vielä viime vuonna, kun elämä oli yhtä tappalua. Meillä on pitkä liitto ja monia kriiseja, pahimmat toisen ja kolmannen lapsen syntymän jälkeen. Kolmas lapsi vielä vauva.
.
Minun on vaikea suhtautua siihen, ettei mies ole varma tunteistaan. Hän ei vastaa minulle samoin, kun kerron rakastavani häntä. Tästä tulee yksinäinen ja surullinen olo. Olemme kompensoineet tätä tilannetta seksillä, joka on nyt hyvin aktiivista ja innokasta. Onneksi minäkin olen ihan innokas ; ) Mutta lähinnä tässä mietin, että kauanko tässä on järkeä ihmetellä ja jatkaa. En osaa oikein selittää mitä ajan takaa, mutta toivoisin kommentteja. Lasten takia on tietenkin hyvä jatkaa ja arki ja seksi toimii. Onko tässä vain oltava ns. aikuinen ja annettava toiselle aikaa? Tuleeko se rakkasu vielä takaisin, vai mitä...

118

53136

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Eksynyt oon

      Rakkaus voi olla kuitenkin miehesi sisällä vaikka ei sitä saa sanotuksi. Olen itse umpikujassa. Tiedän, että minulla on tunteita miestäni kohtaan, en vain voi näyttää/sanoa niitä. Mikä johtuu elämääni mullistaneiden asioiden takia. Anna aikaa ja muista huomioida häntä. Lasten syntymän jälkeen on usein hankalaa ja välillä tuntuu, että tunteet puolisoa kohtaan loppuu nyt justiinsa.

      Voimia sinulle!

    • pitkässä liitossa

      rakkauskin muuta muotoaan myös vähän niinkun ystävyys/kumppanuus suuntaan:) minulla mies kerran kyllä siis tokaisi että olen hänen paras ystävänsä ja kumppaninsa mutta on kyllä puhunut että rakastaakin todella paljon.

      mutta meilläkin osoitetaan myöskin hellyyttä aika paljon toista kohtaan ja tällä ilmaistaan rakkaus vaikka ei sitä aina ääneen osaa sanoakkaan. että ehkäpä miehelläsi on vaan kausi että ei osaa sanoa sitä osoittaa vaan sen tuon seksi-elämän kautta:)

      MUTTA!! toivottavasti jatkoss myös muutenkin.

    • Joku vaan

      Sanoisi, että rakastaa niin riivatusti, eikä alkaisi ruotimaan tuntojaan eukolleen. Noissa asioissa on paras mennä yli siitä missä aita on matalin, kuten huomataan.

      Tuon perusteella voin kysyjälle sanoa, että unohda koko juttu. Sanoja riittää. Kaikki eivät vain osaa käyttää niitä oikein.

    • this ahaaa

      Onko miehesi SANONUT sinulle suoraan, ettei ole varma tunteistaan? Vai oletko tulkinnut asian olevan niin, koska hän ei sano sinulle "rakastan sinua" sen jälkeen kun sinä olet niin sanonut.

      Monille miehille on mahdotonta olla yhteydessä rakastavien tunteidensa kanssa ilman seksiä, eli yhdynnän jälkeen rakkauden tunteet ilmaantuvat esille helpommin. Teillä kun seksi toimii, niin se voi olla nyt miehesi keino ilmaista asiaa.

      Onko miehesi ennen sanonut avoimesti rakastavansa sinua koko ajan? Kosketteleeko hän sinua, halaako, suuteleeko, katseleeko pitkään ja hellästi sinua?
      Nuo ovat kaikki rakkauden merkkejä. Samoin kuin ovien avaamiset, kassien kantamiset, hartioiden hierominen, kotityöt, rikkinäisten tavaroiden korjaaminen, jne. Miehesi saattaa kertoa sinulle rakkaudestaan monin pienin tavoin, jotka eivät sinusta tunnu miltään.

      Teillä on monta lasta ja osa pieniä, joten ruuhkavuodet ovat käynnissä. Silloin tunteet heittelevät ja arki on pääosassa, eivät tunteet ja romantiikka. Moni sinun asemassasi toivoo, että olisi edes joskus aikaa rakastella, teillä se toimii ja miehesi ei ole hakenut eroa, joten en usko rakkauden loppuneen.

      Ole tarkkana muille rakkauden merkeille ja kun sinusta tuntuu hyvältä halata tai sanoa rakastavasi, niin tee niin! Ja pidä koko ajan mielessäsi kuva miehestäsi rakastavana kumppanina, juuri sellaisena kumppanina kuin haluat hänen olevan. Sellaisen kumppanin silloin hänestä myös saat!

      • en ole

        koskaan kuullutkaan moisista merkeistä

        et voi olla tosissasi

    • nätisti

      kertoikin oleellisen. Älä kangistu kaavoihin ja odota samanlaista vastausta rakkaudentunnustukseesi. Anna sen miehen rakastaa nyt tällä lailla ja rakasta sinä sanoilla. Ei se sen huonompaa rakkautta ole kummaltakaan.
      Kaikki hyvä mitä teette toisillenne ja toistenne vuoksi on rakkautta. Älä anna ulkoisten merkkien tai sanallisten tunnustusten sekoittua keskenään.

      Hän on kanssasi, vastaa arjen pyörityksestä, on mukana perheenne askareissa, tienaa toimeentuloa sille, rakastelee kanssasi mielellään...
      Mitä muuta uskot rakkauden olevan?

      Sanoit hyvin, että "onko tässä nyt oltava se aikuinen ja annettava aikaa", koska juuri sitä parisuhteenne ja miehesi tarvii.. Aikaa miettiä perhettä, lapsia, vastuuta, ikäänsä, työtään, jaksamistaan..

      Anna aikaa ja jatka teidän arkeanne näin. Se muovautuu itsestään koko ajan ja sinulla on se "muovailuvahaperhemötikkä" käsissäsi. Tee siihen taitavasti vain pieniä muutoksia.

      Parisuhde muuttuu koko ajan ja tämän kun tiedostat, niin voit turvallisin mielin luottaa sen jatkuvuuteen. Se ei ole menossa huonommaksi, vain erilaiseksi, sellaiseksi, kuin sen pitää mennä.
      Rakasta niin kuin osaat ja anna miehesi rakastaa niin kuin hän osaa parhaiten..
      Onnea ja voimia.

    • realistitär

      Minua ärsyttää suunnattomasti, kun mieheni sanoo rakastavansa, hän jää odottamaan vaativasti minun sanovan samoin. Usein niin teenkin, kun en jaksa pettymystä.

      Mutta ne ovat vain painostuksella aikaan saatuja sanoja. En ole saanut itse niitä valita, en ajankohtaakaan. Eli mitä merkitystä sellaisella on?

      Olen jäyhä hämäläinen ja osoitan kiintymystäni tekemällä hyvää ruokaa, siivoamalla, huolehtimalla vaatteista yms. käytännöllisellä tavalla. Minua hermostuttaa liika sanahelinä, en arvosta sellaista. Mieluummin itsekin näen niitä tekoja ja toki näenkin.

      Älä anna liikaa painoa miehesi ääneen lausumille sanoille. Jos muuten menee arki mukavasti, mitä muuta voit toivoa? Mitä muuta sinulla on loppupelissä käsissäsi kuin ne teot ja tavallinen elämä? Anna niille oikea arvo ja lopeta joutavan jorinan odottelu.

      • Ihme touhua

        Kerrot täällä keskustelupalstalla miten et pidä tunteellisista sanahelinöistä, miten osoitat rakkauden konkreettisilla asioilla, ja miten kiusaannut kun kuulet rakkaudentunnustuksen, ja koet että sinua painostetaan vastaamaan samalla tavalla. Kerrot tämän meille muille, mutta etkö voisi kertoa tätä samaa sille ihmiselle joka on sinulle läheisin, joka sen on ansainnut kuulla, omalle miehellesi.

    • tyttteli

      Rakkauteen liittyy monia asioita, kunnioitus, toisen ymmärtäminen, hellyys, se mitä toiselta saa ja antaa.. Joskus täytyy saada "muistutus" toiselta, että miksi alun perin rakastui ja miksi pidän hänestä niin paljon.
      Kaikilla varmaan tulee välillä epäilyn hetkiä. Jos mies ei pääse tuosta yli niin näkisin että olisi aika outoa jatkaa. Anna hänelle aikaa. Mutta ei ole sekään olisi kovin hyvä tilanne, jos hän pelkästään yksin pohtisi tätä ja sitten ilmoittaisi sinulle, keskustelkaa.
      Jos menitte yhteen oikeista ja kypsistä syistä, hän saattaa muistaa syyt rakkauteen..

    • mies40

      rakkaus loppuu naiselta silloin kun mieheltä loppuu raha se on niin yksinkertaista

      • nainen40""

        rakastan miestäni ja tienaan itse omat rahani..

      • joku

        Mutta mitä jos nainen, jolla on rahaa rakastaakin miestä, jolla ei sitä ole? :) Näin meillä :)

      • rockerarm
        joku kirjoitti:

        Mutta mitä jos nainen, jolla on rahaa rakastaakin miestä, jolla ei sitä ole? :) Näin meillä :)

        tunnen useita ukkeleita jotka ovat olleet suhteessa naisen kanssa jonka päämotiivi on raha.Itsekin kokenut saman.Nainen kokee sen jotenkin turvallisempana kun äijällä on paalua.Eipä ollut vientiä kun olin pennitön opiskelija poika.Kun tienaa kuin pääministeri tilanne muuttuu.

      • että loppuu
        rockerarm kirjoitti:

        tunnen useita ukkeleita jotka ovat olleet suhteessa naisen kanssa jonka päämotiivi on raha.Itsekin kokenut saman.Nainen kokee sen jotenkin turvallisempana kun äijällä on paalua.Eipä ollut vientiä kun olin pennitön opiskelija poika.Kun tienaa kuin pääministeri tilanne muuttuu.

        Salomonin tuomiolla.

        Oletkos kukaan kokeillu sellasta.

      • kaikki;.

        kestää

        entäs jos p.anot

      • suski76
        rockerarm kirjoitti:

        tunnen useita ukkeleita jotka ovat olleet suhteessa naisen kanssa jonka päämotiivi on raha.Itsekin kokenut saman.Nainen kokee sen jotenkin turvallisempana kun äijällä on paalua.Eipä ollut vientiä kun olin pennitön opiskelija poika.Kun tienaa kuin pääministeri tilanne muuttuu.

        sukupuolet tekevät samoin. ex-mieheni tuossa alkoi koheltaa eron jälkeen. äijä saanut lopputilin ja nyt etsii netistä muijia joilla rahaa ja pelaa niiden kanssa.

        että kyllä noita raha-ahneita pellejä löytyy mihistä ja naisista kummastakin..

      • m-c h

        just joo, vittu mä jätin ukkoni, vaikka sillä tilillä rahaa aina enemmän kun mun 3 vuoden tulot yhteensä. Paskasti sanottu, mutta ootpa tainu valita aina ne " imijät", mä rakastin ja rakastan edelleenkin ukkoani sensisimmän takia, en rahojen. sitä paitsi se kerto mulle firmastan vasta vuoden seuustelun jälkeen... että silleen ja silloin olin ho täysin rakastunut.

        yritä löytää sellanenjoka ei hyväksi käytä,- meitä on vielä mutamia olemassa

      • Helileena
        rockerarm kirjoitti:

        tunnen useita ukkeleita jotka ovat olleet suhteessa naisen kanssa jonka päämotiivi on raha.Itsekin kokenut saman.Nainen kokee sen jotenkin turvallisempana kun äijällä on paalua.Eipä ollut vientiä kun olin pennitön opiskelija poika.Kun tienaa kuin pääministeri tilanne muuttuu.

        Me makselemme yhdessä miehen velkoja eli minä olen se varakkaampi. Jotkut naiset ovat niin rakkauden perään, että tekevät sellaisenkin huonon kaupan;)

      • köyhät

        Meillä on rahat loppu silloin tällöin ja silti rakastan miestäni. Kun tapasimme, hän oli työtön ja maksoin ekoista kesätyörahoistani meidän elämisemme.

      • hih hih
        m-c h kirjoitti:

        just joo, vittu mä jätin ukkoni, vaikka sillä tilillä rahaa aina enemmän kun mun 3 vuoden tulot yhteensä. Paskasti sanottu, mutta ootpa tainu valita aina ne " imijät", mä rakastin ja rakastan edelleenkin ukkoani sensisimmän takia, en rahojen. sitä paitsi se kerto mulle firmastan vasta vuoden seuustelun jälkeen... että silleen ja silloin olin ho täysin rakastunut.

        yritä löytää sellanenjoka ei hyväksi käytä,- meitä on vielä mutamia olemassa

        No huh, onpas silla paljon sitten kylla tuohta.
        Kolmen vuoden palkka, :). Onks se paljon? Jos on, niin sit sen sun palkan taytyy olla todella SUURI. Tai sitten sulla ei ole mitaan kasitysta siita mika on paljon ja mika vahan!

      • m-c h
        hih hih kirjoitti:

        No huh, onpas silla paljon sitten kylla tuohta.
        Kolmen vuoden palkka, :). Onks se paljon? Jos on, niin sit sen sun palkan taytyy olla todella SUURI. Tai sitten sulla ei ole mitaan kasitysta siita mika on paljon ja mika vahan!

        joo,....sai tietty vähän vääränlaisen kuvan, mutta ex (kai niin voi jo sanoo..) saa osinkoja kuitenkin kerran vuodessa n. 60 000 ja puolta paremmat kk- tulot..., meikäläinen saa vaan n. 20 000 vuodessa kokonaisuudessaan......

      • Lillli84.
        rockerarm kirjoitti:

        tunnen useita ukkeleita jotka ovat olleet suhteessa naisen kanssa jonka päämotiivi on raha.Itsekin kokenut saman.Nainen kokee sen jotenkin turvallisempana kun äijällä on paalua.Eipä ollut vientiä kun olin pennitön opiskelija poika.Kun tienaa kuin pääministeri tilanne muuttuu.

        Joillekin miehille tulee karismaakin vanhetessa. Ja raha tekee miehestä itsevarmemman, joten ehkä näistäkin syistä vanhemmat miehet kiinnostaa. Itse en rahan perässä juokse. Johtuen ihan siitä syystä että nuo julkkikset ja muut rikkaat tyypit näyttävät aina jotenkin surullisilta. Sitä paitsi jostain tutkimuksesta luin että miehet ovat alttiimpia pettämään mitä varakkaampia ovat.
        Suomessa on turvallista (rahan puolesta) perustaa vaikka kuinka suuri perhe. Mutta mites sitten jos joutuukin adoptoimaan. Joutuu kai sittenkin miettimään miehen vaihtoa....

      • Ja rakastat..??
        m-c h kirjoitti:

        just joo, vittu mä jätin ukkoni, vaikka sillä tilillä rahaa aina enemmän kun mun 3 vuoden tulot yhteensä. Paskasti sanottu, mutta ootpa tainu valita aina ne " imijät", mä rakastin ja rakastan edelleenkin ukkoani sensisimmän takia, en rahojen. sitä paitsi se kerto mulle firmastan vasta vuoden seuustelun jälkeen... että silleen ja silloin olin ho täysin rakastunut.

        yritä löytää sellanenjoka ei hyväksi käytä,- meitä on vielä mutamia olemassa

        Hiukka on ristiriitaista......uskokoon ken tahtoo?

    • Tietäjä...

      Kunnioita puolisosi mielipidettä.Jos kerran ei enään osaa sanoa,rakastaako vai ei,niin eikös silloin teidän rakkaus ole loppusuoralla?

      • avioliittokokemuksella

        Aika lyhytnäköistä ajattelua... mikään ei ole noin yksinkertaista ja mustavalkoista "rakastan, en rakasta" -ajattelua. Joskus vaan ei tiedä itsekään, missä mennään. Meidänkin avioliitossa on ollut vaikeita aikoja, jolloin en ole tiennyt itsekään, rakastanko enää puolisoani. Ja päinvastoin. Antamalla toiselle aikaa nämä tilanteet on tähän asti selvitetty ja rakkaus löydetty uudestaan. Tällä hetkellä menee lujaa ;)

        Nykyisin vaan päätetään liitot niin helposti, heti ensimmäiseen vaikeaan paikkaan. Ettekö ole kuulleet, että se mikä ei tapa, vahvistaa? Monesti rakkaus kukoistaa entistä paremmin vaikeuksien jälkeen. Sen olen ihan omakohtaisesti todennut...

      • jaksanko
        avioliittokokemuksella kirjoitti:

        Aika lyhytnäköistä ajattelua... mikään ei ole noin yksinkertaista ja mustavalkoista "rakastan, en rakasta" -ajattelua. Joskus vaan ei tiedä itsekään, missä mennään. Meidänkin avioliitossa on ollut vaikeita aikoja, jolloin en ole tiennyt itsekään, rakastanko enää puolisoani. Ja päinvastoin. Antamalla toiselle aikaa nämä tilanteet on tähän asti selvitetty ja rakkaus löydetty uudestaan. Tällä hetkellä menee lujaa ;)

        Nykyisin vaan päätetään liitot niin helposti, heti ensimmäiseen vaikeaan paikkaan. Ettekö ole kuulleet, että se mikä ei tapa, vahvistaa? Monesti rakkaus kukoistaa entistä paremmin vaikeuksien jälkeen. Sen olen ihan omakohtaisesti todennut...

        Toiveikasta lukea edellä mainittua..
        Meillä nyt hankala vaihe, ero aikeissa. molemmat olemme harkinneet eroa ja yhdessä jaksamisen puitteita. Meillä kaksi lasta 8v ja 13v.
        Tuntuu uskomattomalta kun asia on ääneen sanottu, raskasta. En haluaisia eroa mutta toinen puoli asiasta on jaksaminen toisen kanssa.
        Molemmat olemme myös kysyneet itseltämme; rakastanko tuota ihmistä .
        Tunteita on mutta onko se rakkautta, haluasin rakastua uudestaan mieheeni.
        Voikohan se olla mahdollista ja miten lujasti kannatta hoitaa suhdetta jos toinen on sitä mieltä että rakkaus on kadonnut? Tunteillehan ei voi mitään?.

    • "RAKKAUS"

      On? Rakkauden vaikutukset eivät ole aivoissa pysyviä, mutta ilmeisesti perintötekijöilläkin on tässä sormensa pelissä, eli miten välittäjäaineet ihmisillä toimivat. Tutkijat nimittäin epäilevät näiden keskeistä roolia rakastumiseen.
      Toiset rakastuvat useasti ja sellaisiakin on, jotka eivät koe ikinä moista. Eli kemiallinen myllerrys aivoissa ja mantelitumake sammuu, sekä paljon muuta kivaa.

      Tähän kun vielä lisätään ihmisen aikasemmat kokemukset, eli ympäristönvaikutukset, niin soppa on jo valmis. Ollaan me ihmiset vain melkoisen monimutkaisia otuksia:)

      Ilmeisesti tätä rakkautta kestää muutaman vuoden? Sen jälkeen se muuttuu joksikin muuksi. Tiedä sitten miksi muuksi, kenties riippuvuudeksi?

      • tytttelli

        Itse olen lukenut, että tämä rakkausvaihe kestää n. 2 vuotta yhdessä asumista, sen jälkeen se sammuu tai se vaihtuu eri muotoon, eli jos suhde on alkanut oikealta pohjalta sen pitäisi kestää.

      • sandi1972

        Hei!
        Olen mielenkiinnolla lukenut tätä rakkaus-keskustelua, koska itse tunnen läheisesti erään ihmisen, jolla on myös parisuhdeongelma ollut jo useita vuosia. Kaiken lisäksi minä, hänen ex-rakkaus ( rakkaus elää edelleen) olen häntä kuunnellut, ymmärtänyt, ja varmasti myös auttanut häntä ahdistuksissa. Koen myös totisesti meidän läheisen suhteen, vaikka siinä ei ole mitään fyysistä ollut koko tänä aikana, kun erosimme. Rakkaus on ollut aina välillämme, järkisyistä teimme ratkaisun erota,tai oikeammin, minä tahdoin antaa hänelle vapauden elää nuoruuden epävarmat ajat rauhassa, koska sitoutuminen on aikuisen ihmisen tietoisesti valittava teko. Minä rakastin ja hän rakasti sitoumuksetta silloin nuoruudessa, ja edelleen meidän välillä on myös voimakkaat tunteet, läheisyyden tunne, seksuaalinen vetovoima. Olemme kuitenkin päättäneet kunnioittaa niin paljon tätä hänen nykyistä suhdetta,että emme ole lähteneet tapaamaan, vaan kärsivällisesti katsomme, mihin suuntaan asiat menevät ja jos suhde ei ole sitä "oikeaa rakkautta" ja ero tulee, luultavasti sitten tapaamme, ja tunnustelemme, josko meidän rakkaus on se oikea. Muistan jo, kuinka hän alkaessaan tapailla tätä nykyistä, sanoi minulle, että jokin siinä suhteessa "tökkii" ja menee liian nopeasti eteenpäin.. epävarmuudessa hän monta kertaa jätti tämän tytön, kunnes nykyään hänellä on vahinkovauva hänen kanssa ja tyttö haluaa pitää miehestä kiinni kovin ottein... Uskon, että mikään muu kuin rakkaus, ei voi pitää parisuhdetta koossa...ja olen itse elänyt kaikki nämä vaiheet exän rinnalla ja rakkaus senkun kasvaa...ja niin tunnen hänenkin tuntevan. Seksuaalinen vetovoima on väliin niin voimakas, että kuulen miehen suusta kovaa kaipausta minun syliin...mutta mielestäni tämä ei ole oikein hänen eläessä toisessa suhteessa.suhteessa, joka on kuolemassa, tunteet loppumassa, ja muutenkin hiipumassa...Toivon vain että ratkaisu tulisi kaikkien kannalta mahdollisimman pian. ja mies saisi myös itse nauttia aidoista pysyvistä rakkauden tunteista. Tämä meidän suhde: rakkaus ja ystävyyssuhde on kestänyt jo yli kymmenen vuotta, enkä tunne rakkauden vähentyneen laisinkaan. Tahdon kommentteja, onko kellään tällaista kokemusta rakkaudesta...?

      • Nimetön
        sandi1972 kirjoitti:

        Hei!
        Olen mielenkiinnolla lukenut tätä rakkaus-keskustelua, koska itse tunnen läheisesti erään ihmisen, jolla on myös parisuhdeongelma ollut jo useita vuosia. Kaiken lisäksi minä, hänen ex-rakkaus ( rakkaus elää edelleen) olen häntä kuunnellut, ymmärtänyt, ja varmasti myös auttanut häntä ahdistuksissa. Koen myös totisesti meidän läheisen suhteen, vaikka siinä ei ole mitään fyysistä ollut koko tänä aikana, kun erosimme. Rakkaus on ollut aina välillämme, järkisyistä teimme ratkaisun erota,tai oikeammin, minä tahdoin antaa hänelle vapauden elää nuoruuden epävarmat ajat rauhassa, koska sitoutuminen on aikuisen ihmisen tietoisesti valittava teko. Minä rakastin ja hän rakasti sitoumuksetta silloin nuoruudessa, ja edelleen meidän välillä on myös voimakkaat tunteet, läheisyyden tunne, seksuaalinen vetovoima. Olemme kuitenkin päättäneet kunnioittaa niin paljon tätä hänen nykyistä suhdetta,että emme ole lähteneet tapaamaan, vaan kärsivällisesti katsomme, mihin suuntaan asiat menevät ja jos suhde ei ole sitä "oikeaa rakkautta" ja ero tulee, luultavasti sitten tapaamme, ja tunnustelemme, josko meidän rakkaus on se oikea. Muistan jo, kuinka hän alkaessaan tapailla tätä nykyistä, sanoi minulle, että jokin siinä suhteessa "tökkii" ja menee liian nopeasti eteenpäin.. epävarmuudessa hän monta kertaa jätti tämän tytön, kunnes nykyään hänellä on vahinkovauva hänen kanssa ja tyttö haluaa pitää miehestä kiinni kovin ottein... Uskon, että mikään muu kuin rakkaus, ei voi pitää parisuhdetta koossa...ja olen itse elänyt kaikki nämä vaiheet exän rinnalla ja rakkaus senkun kasvaa...ja niin tunnen hänenkin tuntevan. Seksuaalinen vetovoima on väliin niin voimakas, että kuulen miehen suusta kovaa kaipausta minun syliin...mutta mielestäni tämä ei ole oikein hänen eläessä toisessa suhteessa.suhteessa, joka on kuolemassa, tunteet loppumassa, ja muutenkin hiipumassa...Toivon vain että ratkaisu tulisi kaikkien kannalta mahdollisimman pian. ja mies saisi myös itse nauttia aidoista pysyvistä rakkauden tunteista. Tämä meidän suhde: rakkaus ja ystävyyssuhde on kestänyt jo yli kymmenen vuotta, enkä tunne rakkauden vähentyneen laisinkaan. Tahdon kommentteja, onko kellään tällaista kokemusta rakkaudesta...?

        Todella heikko suhde tämän exäsi kanssa. ymmärtääköhän exäsi että monesti se, jota ei voi saada tuppaa kiehtomaan... anna sille kerran pari, niin johan lähtee kävelemään niin kuin aikaisemminkin. Kokeile vaikka! ...en kyllä tosin yllytä, parempi että hommaat uuden miehen, kyllä niitä ihmisiä löytyy joiden kanssa voi elää ja rakastaa. Ja lopuksi ei kannata olla niin tyhmä että antaa "tyhmien" viettien hajottaa suhdetta ja sekoittaa päätä. Vois arvostaa tarpeeksi sitäkin mitä jo on!

      • ja käytännöllistä
        Nimetön kirjoitti:

        Todella heikko suhde tämän exäsi kanssa. ymmärtääköhän exäsi että monesti se, jota ei voi saada tuppaa kiehtomaan... anna sille kerran pari, niin johan lähtee kävelemään niin kuin aikaisemminkin. Kokeile vaikka! ...en kyllä tosin yllytä, parempi että hommaat uuden miehen, kyllä niitä ihmisiä löytyy joiden kanssa voi elää ja rakastaa. Ja lopuksi ei kannata olla niin tyhmä että antaa "tyhmien" viettien hajottaa suhdetta ja sekoittaa päätä. Vois arvostaa tarpeeksi sitäkin mitä jo on!

        Koska kyynisen asenteen omaavien ainoa horisontti on umpiseinä, lienee enempi asioitten selitteleminen hyödytöntä. Sanonpa vain sen, että kyllä rakkaus voi hyvinkin kestää vuosikymmenen ja enemmänkin, elämä vain ei aina mene niin kuin suunnittelee ja toivoo. Eikös tuossa edellisenkin kohdalla ollut niin, että suhe oli aikanaan jo todellisuutta, mutta sitten tuli jotain väliin ja siitä se sitten lähti eri suuntiin. Eli kokeilun jälkeen mies tajusikin, ettei se nainen ollutkaan se jota rakasti. Hmmm, ei tuo nyt niin tavatonta ole.

    • ja taas eronnut..nyt kihloi...

      Ehkä paras vastaaja olet itse.Kysymys on nimittäin siitä,että -riittääkö tämä sinulle, -oletko luvannut rakastaa myötä ja vastoin mäessä?,- vai valmis luovuttamaan suhteen/miehesi tähteeksi jollekin muulle, joka huomaa hänen arvonsa (tämä toimii toistekin päin tietysti).
      Yleensä se elämä ei ole sen parempaa eronneena kuin aviksessakaan.
      Yksi keino on tietysti mennä parisuhdekurssille tai olla erossa jonkin aikaa..silloin kauempaa katsottuna toinen näyttää jotenkin muulta kuin itsestäänselvyydeltä.Rakkaus saattaa jopa syttyä uudestaan. Elämässähän on sekä viileitä aikoja ,että kuumia aikoja silläkin rintamalla..niiden hyväksyminen itsessä on paljon helpompaa kuin toisessa, jos ajoitus ei kohtaa. Suut myös auki..=)

      • ^*^

        Anteeks ikyynisyyteni mutta . En voi kuin todeta että Rakkasu on hulu koira helvetistä.

      • koskaan

        syttynytkään... tai sytytettävissä...

        vanha virsi

    • elnovio

      Olen pahoillani tilanteestasi,teillä on kuitenkin ihana pitkä avioliitto takana,ja lapset ovat kuitenkin läsnä.Jos lapset kärsivät,niin olisko sitten parempi ottaa ero.En tietenkään toivo sitä.jokaisessa liitossa on ylä ja alamäkiä,tehkää kaikkenne jotta pysyisitte yhdessä,koska te kuitenkin rakastatte toisianne.Toivon teille kaikkea hyvää.

    • rakastaminen?

      Kysy mieheltäsi mitä hän tarkoittaa kun sanoo, ettei ole enää varma rakastaako.

      Jos hän kuitenkin kunnioittaa, välittää, himoitsee jne. sinua, niin eiköhän asiat ole kunnossa.

      Älä tee asiasta turhan suurta numeroa jos asiat ovat hyvin. Rakkautta on monenlaista ja se muuttaa muotoaan parisuhteen keston mukana.

    • Niin mikä, ettei.

      Kyllä ihminen tietää rakastaako hän vai ei. Miehesi ei rakasta sinua, mutta ei halua päästää irti varmasta panosta ym. parisuhteen tuomista eduista.

      • minäkin:,

        säästäähän se aikaa

      • Helmer

        ollakkin?vaan ns."varma pano" vuosien jälkeen avioliiton auvoisessa,tyynessäkin satamassa tuntuukin ehkäpä ikävystyttävältä?ja aletaan katsella,onko ruoho vihreämpää aidan takana?Eli eipä ole mikään olekkaan niin varmaa! Yllättävän usein tuntuu "naarailla" olevan "punaiset viikot tai jos ei muuta ,niin päänsärkyä".(kts,Desmond Morris,Hellyyden Anatomia tai jospa Alaston Apina kiinnostaa",ei hassumpaa...
        Joku kyynisin (taiteilija) on sanonut:"Ei ole aitoa Rakkautta,on vain alkukiimaa"

      • Minusta

        MInusta tuntuu myos etta nain on.

      • sannuli
        Helmer kirjoitti:

        ollakkin?vaan ns."varma pano" vuosien jälkeen avioliiton auvoisessa,tyynessäkin satamassa tuntuukin ehkäpä ikävystyttävältä?ja aletaan katsella,onko ruoho vihreämpää aidan takana?Eli eipä ole mikään olekkaan niin varmaa! Yllättävän usein tuntuu "naarailla" olevan "punaiset viikot tai jos ei muuta ,niin päänsärkyä".(kts,Desmond Morris,Hellyyden Anatomia tai jospa Alaston Apina kiinnostaa",ei hassumpaa...
        Joku kyynisin (taiteilija) on sanonut:"Ei ole aitoa Rakkautta,on vain alkukiimaa"

        enpä voi sannoo kuin huh huh! ei aina melkästään naisilla oo niitä punaisia viikkoja ja piän särkyä. meillä oon huomanna,että miehelläni on. sit varmaan huomautetaan,että miussa vika. mut kuulema oon liian halukas. harmi,ettei mies jaksa joka ilta. olen yhen lapsen äippä ja halut senkuin kasvoi. harmi kun mieheni ei jaksa. tosin riittäis vaikka kerran viikkoon,mut en uskalla ennee vongata. ei kai auta kun ellee puutteessa,kun en halluu kuin tuota tuttua ja turvallista. erota en halluu ja halluun pojallani olevan äit ja isi. silti halluun.... miestäni.

      • Luojan luoma
        sannuli kirjoitti:

        enpä voi sannoo kuin huh huh! ei aina melkästään naisilla oo niitä punaisia viikkoja ja piän särkyä. meillä oon huomanna,että miehelläni on. sit varmaan huomautetaan,että miussa vika. mut kuulema oon liian halukas. harmi,ettei mies jaksa joka ilta. olen yhen lapsen äippä ja halut senkuin kasvoi. harmi kun mieheni ei jaksa. tosin riittäis vaikka kerran viikkoon,mut en uskalla ennee vongata. ei kai auta kun ellee puutteessa,kun en halluu kuin tuota tuttua ja turvallista. erota en halluu ja halluun pojallani olevan äit ja isi. silti halluun.... miestäni.

        että molemmin puolista?joo..
        PS/ puutteeseen löytyy kyllä keinot,jos monetkin?ja ei välttämättä uutta urosta/tahi naarasta! Leikkikalut "hiluvempaimet" löytyypi kaupasta,on kuule,vara mistä valita...Jotehen ei muuta kuin leikkimieltä,parisuhteessa pysyen,toista unohtamatta...Ja voihan niitä huvin vuoksi yhessäkin kokeilla,kaksin aina kaunihimpi...Vaan toisen ainakin pittää olla "huumormiehii"...tai naisii..kokemuksen syvällä rinta-äänellä puhun..
        Hauskaa Juhannusta ja Iloista kesää kaikille..

    • Ihmismielen muutokset

      Heipä hei!
      Luin kirjotuustasi, ja ajattelin kommentoida , asia on aika lähellä omia ajatuksia.
      Ihminen kokee elämänsä varrella suuria mullistuksia. Moni aloittaa seurustelusuhteen nuorena ja pikkuhiljaa kahdesta ihmisestä muodostuu perhe.
      Jokainen kokemus elämän varrella kasvattaa ja muuttaa ihmistä, naista ja miestä. Lapset antavat elämään sisältöä, mutta muuttavat myös parisuhdetta. Seksi kahden toisestaan välittävän ihmisen välillä muuntuu sekin, joskus on aktiivista ja virikkeellistä, joskus huomaa kaavojen kangistaneen kuviot, ja halukkuuden vähenevän. Arki elämä on joskus väsyttävää, ruutiinit, ja vaikeudet, riidat muovaavat suhdetta suuntaan jos toiseen.Aina ei jaksa olla hellä, aina ei se paikalla oleva ihminen innosta.
      Kun ihminen kasvaa, kehittyy ja kokee asioita, oma minä kuva muuttuu ja silloin tulee tilanne jossa alkaa miettimään tunteitaan, ja parisuhdettaan enemmän.Keski-ikäisenä havahtuu että on elämänsä puoli-välissä tai lähempänä loppua, ja iskee paniikki siitä että onko kaikki mahdollinen jo koettu, ja mietintä olenko oikeasti onnellinen.Monen monia kriisejä käydään elämässä läpi, ja osasta niistä selvitään ja jatketaan elämää viisaampina.
      Tunteita ei voi pakottaa, ja joskus on jopa mahdollista että olet unohtanut rakkauden huumaavan tunteen, sen valtavan adrenaliinin jota elimistö rakastuessa tuottaa.Sitä endorfiinilatausta kaipaa, ja huumaa jonka vallassa voi rakentaa maailmoja.
      Tunnustan itse parisuhteessa muuttuneeni, ensin rakastuneesta nuoresta emoksi, joka touhuaa ja emännöi perhettään, ja on vastuullinen monen ihmisen hyvinvoinnista. Se rooli on sangen erilainen kaikilla, joku paapoo perheensä, toinen kanavoi aikaa myös parisuhteelle, ja joskus taitaa käydä myös niin, että ei välitä muusta kuin arjen ympyröistä ja lapsista.
      Suomalainen jäyhä luonne ei aina anna ulos välittämistään, vaan saatetaan pitää kumppania itsestään selvyytenä, ja kalusteena hyvin toimivassa järjestelmässä.
      Kun arki sujuu turvatusti,ei muista onko onnellinen vai kaipaako jotain muuta.Päivät sujuvat ilman rakkauden huumaa, ja ihminen on vain tyytyväinen.
      Romantiikka ja intohimo on niin tärkeä osa elämää, monelle.Toki tiedän ihmisiä jotka väittävät päinvastoin että seksuaalisuus on liian ihannoitua, ja turhaa, väittävät pärjäävänsä ilmankin sellaista.
      Rakkaus ei ehkä varsinaisesti lopu, vaan se unohtuu ja jää jalkoihin jos sitä ei vaalita, tai jos ihminen kokemiensa asioiden vuoksi muuttuu.Tunne voi muuttua ystävyydeksi, tai jonain päivänä voi olla tuntematta yhtään mitään.
      En tiedä miksi joku liitto vähitellen ajautuu eroon, ja miksi ihmiset alkavat haluta elämältään erilaisia asioita. Olen kuitenkin huomannut itsessäni ja läheisissäni muutoksen halukkuutta.Halutaan jotain enemmän.
      Ihannoin itse pareja jotka osoittavat välittämisensä ja rakkautensa pienissä arkisissakin asioissa. Hellä katse tai sipaisu käsivarteen lataa eroottisen tunnelman, ja osoittaa vastaanottajalle, rakasta sinua edelleen.Se kontakti välittyy myös muille ihmisille.He ovat luodut toisilleen.
      Entä jos sellaista latausta ei enään ole, et tahdo koskettaa toista julkisesti, et tohdi sanoa rakkauden sanoja tai tehdä rakkauden tekoja koska tunnetta ei enään ole. Ei sellaista voi huijata tai teennäisesti toimia. Ihminen lähellä kyllä aistii sen.
      Itse elän perhe-elämää, lasten ja meihen kanssa, mutta tunteeni ovat olleet kadoksissa jo pitkän pitkän aikaa. Sen yhteyden puuttuminen näkyy arjessa, silti voisin sanoa että lapset ovat kuitenkin tasa-painoisia ja onnellisia. He kuitenkin tiedostavat että kemia vanhempien väliltä on hukassa.
      Olen vuosien varrella muuttunut paljon, oppinut uusia asioita, ja mullistanut ajatukseni siitä mitä haluan isona tehdä.Halu kehittyä ja oppia vielä enmmän on iso osa elämääni tällä hetkellä, kuten tietenkin ihanat lapseni.Työ vie paljon mukanaan, ja sen tuomat haasteet.
      Tunteista en tällä hetkellä tiedä, ikäänkuin niitä ei olisikaan. Joskus katson miestäni ja mietin miksi olemme yhdessä, kaksi täysin eri maailmoista olevaa ihmistä.
      Maailma muuttuu ja me sen mukana.
      Tunteita emme voi pakottaa, mutta jos rakkautta on jäljellä hiukkaakaan, yrittäkää korjata tilanne, ja miettiä miksi asiat ovat menneet vikaan.
      Toivotan onnea, tapahtuipa mitä tahansa.

      • Nimetön

        OLISIKO UUDEN LAPSEN TULO UUSI KOKEMUS,VAIKUTTAA MIEHEEN JOTENKIN MUSTASUKAISESTI,VIE SINUN HUOMION ENEMMÄN LAPSEEN JA EHKÄ SINUUNKIN UUSI LAPSI JOTENKIN VÄSYTTÄÄ SINUA HENKISESTI,HOITELKAA PIENTÄ VAUVAA NYT AINAKIN VUODEN JOSPA SE SIITÄ SELVIÄISI,ÄLKÄÄ SUOTTA HERMOILKO KUMPIKAAN !TERVEISIN 3LAPSEN ISÄ

      • nelikymppisenä

        Rakkaus loppuu kuten edellisessä hvyässä kirjoituksessa mainittiin: Nelikymppisenä. En tunne ainuttakaan yli mainitun ikäistä naista, joka rakastaisi miestään, tilanteessa kun suhde on alkanut nuorena. Miehiä kyllä löytyy.
        Naiset haluavat nautintoa ja elää vain itselleen heti kun se lasten puolesta on mahdollista

      • sannuli
        nelikymppisenä kirjoitti:

        Rakkaus loppuu kuten edellisessä hvyässä kirjoituksessa mainittiin: Nelikymppisenä. En tunne ainuttakaan yli mainitun ikäistä naista, joka rakastaisi miestään, tilanteessa kun suhde on alkanut nuorena. Miehiä kyllä löytyy.
        Naiset haluavat nautintoa ja elää vain itselleen heti kun se lasten puolesta on mahdollista

        tiälä yks, joka rakastaa. et tunne miua, mut tiälä yks joka rakstaa niin monen vuoden jlkeen ja sain takas. kunpa voitas tutustua ystävinä. rakastan miestäni, kun sain hänet takas 15v.n jälkeenn. yhtä rakas,vaikka hänestä ei siltä tunnu.

      • vastattu rehellisesti..

        ja aidosti...kuitenkin tulisi jatkaa suhdetta avoimesti niin että kun tulee erosta katumapäälle ei kaikkea tarvitsisi alkaa alusta...onnea yritystä elämäänne...sydämellä

      • he ei saisi...
        nelikymppisenä kirjoitti:

        Rakkaus loppuu kuten edellisessä hvyässä kirjoituksessa mainittiin: Nelikymppisenä. En tunne ainuttakaan yli mainitun ikäistä naista, joka rakastaisi miestään, tilanteessa kun suhde on alkanut nuorena. Miehiä kyllä löytyy.
        Naiset haluavat nautintoa ja elää vain itselleen heti kun se lasten puolesta on mahdollista

        niin tehdä eihän heidän tarvitse koko ikää miehiä liveksiä ja kun lapset on saaneet hoidon ja huolenpidon niin nyt heilläkin on oikeuksia joten hyvät miehet pitäkää hyvää huolta aimoistanne tai saatte tilalle tyhjää...sillä miehet pitää naisia itsestään selvinä kun naiset tarvitsee muutakin jotta voi hyvin...eikä miehet siinä kulu jos sanovat rakastavansa...näin se on...

      • edellinen
        he ei saisi... kirjoitti:

        niin tehdä eihän heidän tarvitse koko ikää miehiä liveksiä ja kun lapset on saaneet hoidon ja huolenpidon niin nyt heilläkin on oikeuksia joten hyvät miehet pitäkää hyvää huolta aimoistanne tai saatte tilalle tyhjää...sillä miehet pitää naisia itsestään selvinä kun naiset tarvitsee muutakin jotta voi hyvin...eikä miehet siinä kulu jos sanovat rakastavansa...näin se on...

        siinä vaiheessa, kun lapsista luovutaan, ei mikään mahti maailmassa pidättele naisia. Vaikka elämä olisi miten järjestetty ja kukkasilla siloiteltu. Eikä kukaan väittänytkään toisin. Olisi vain pitänyt tietää ennalta. Tässä nyt ainakin teille nuoret, jotka avioliitosta haaveilette, realistinen tulevaisuuden näkymä.

      • Nimetön
        edellinen kirjoitti:

        siinä vaiheessa, kun lapsista luovutaan, ei mikään mahti maailmassa pidättele naisia. Vaikka elämä olisi miten järjestetty ja kukkasilla siloiteltu. Eikä kukaan väittänytkään toisin. Olisi vain pitänyt tietää ennalta. Tässä nyt ainakin teille nuoret, jotka avioliitosta haaveilette, realistinen tulevaisuuden näkymä.

        nyt sekoitat taloudellisuuden ja tunnetilan...rakkaus on tunnetila joka kuolee taatusti jos sitä ei hoida ja se ajanoloon muuttuu kuten kaikki muukin se ei suinkaan ole pysyvä...ja kun yhdessä tekee kaikkea kivaa ei se pääse kuolemaan...olen myös elämää nähnyt...;=)

      • edellinen
        Nimetön kirjoitti:

        nyt sekoitat taloudellisuuden ja tunnetilan...rakkaus on tunnetila joka kuolee taatusti jos sitä ei hoida ja se ajanoloon muuttuu kuten kaikki muukin se ei suinkaan ole pysyvä...ja kun yhdessä tekee kaikkea kivaa ei se pääse kuolemaan...olen myös elämää nähnyt...;=)

        En tainnut mainita talousasioista mitään. Sekin puoli näyttää siis tärkeältä, kun haluat sen tähän yhdistää. Kuvittelin ettei sillä olisi merkitystä.

    • Kukkuu

      Minä itse olen käynyt läpi epävarmuuskauden. En ollut varma tunteistani miestäni kohtaan. Päätimme muuttaa erilleen joksikin aikaa kuitenkaan eroamatta. (Hyviä vinkkejä tähän löytyy Fisherin kirjasta jälleenrakennus). Alku oli etenkin minulle todella rankkaa. Miehen oli alkuun todella vaikea hyväksyä minun etäisyyden tarvetta, mutta minulle se oli pakko. Paradoksaalisesti kuitenkin erossa oleminen tuntui olevan minulle vaikeampaa kuin miehelle. Käytiin treffeillä ja kirjoiteltiin sähköpostia toisillemme. Kumpikin työsti omia luurankojaan tahoillaan. Sovimme myös, ettei tänä aikana kolmansia osapuolia sotketa soppaan. Erossa olo kesti n. 3 kk, minkä jälkeen muutimme uuteen kotiin yhdessä. Minulle olivat tunteeni selvinneet tai ainakin selkeytyneet täydestä kaaoksen tilasta. Jos minua olisi pahimman epävarmuuden ja ahdistuksen aikana painostettu ja kinuttu vastausta, olisi hyvin luultavasti tullut ero. Tarvitsin omaa aikaa ja rauhaa olla ajatusteni kanssa. Nyt elelemme mielestäni tasapainoisessa suhteessa ja ainakin itse olen tyytyväinen ratkaisuuni. Tilanne on varmasti raskas, mutta suosittelen rauhallista ja asiallista suhtautumista siihen kummaltakin osapuolelta. Hyvin luultavasti homma on ohimenevää, jos sille vain annetaan tilaa ja hyväksytään tunne. Tunteellehan ei mahda mitään, mutta sille mahtaa, miten asiaa käsittelee. Voimia!

      • Kukkuu

        Oltiin myös parisuhteen rikastamis "leirillä". Lisäksi puhutaan todella paljon kaiken maailman asioista. Myös niistä vaikeista. Esim. jos ei halua toista lähelle, on siitä sanottava, jottei toisen läsnäolo ala omista syistä ahdistaa.

      • järkeenkäypältä

        miten voisi olla epävarmuuskausia

    • sannuli

      meillä sama tilanne muuten,mut meillä ei seksi asiat toimi. mieheni ei haluu ja se loppui kuin lapsemme syntyi. olen puhunut erosta,koska en haluis elää seksittömässä parisuhtessa. en halua kulissi avioliittoa. vaikea elää tälläisessä suhteessa,missä ollaan kuin sisko ja veli. ei paöjon mieltä ylennä. puhuttu on. en tiiäkuin kauan jaksan nukkua vain mieheni vieressä? haluja ois,mut kai nekin kohta loppuu.... aika katkera olo.

    • siitä

      koska on alkanut vai koskaan, mitä arvelet

      • vastauksista

        Olipas mukava, että sain näin paljon vastauksia. Osa kirjoituksista herätti ajatuksia. Olen huomannut myös arjessa näitä "rakkauden" tekoja ja kokenut rakastelun aikana mieheni rakkautta. Mieheni on ennen kuitenkin avoimesti kertonut rakastavansa minua ja ollut hellempi. Edeltävä vuosi riitoineen vain on nyt "kylmettänyt" häntä ja ei halua puhua kanssani tästä koko rakkausteemasta. Hämmentävää on juuri se, että välillä sitä (rakkautta) koen saavani. Olen ollut kieltämättä aiheen suhteen aika päällekäyvä ja tuskastunut. Pitää yrittää olla kärsivällinen, varmaan se että haluaa pysyä kanssani on myös jonkinlaista "rakkautta". Toki yhteinen talous ja lapset ovat päällimmäinen syy...
        .
        Erilleenmuutto olisi aika hankalaa lasten ja rahatalouden takia. Toki se olisi miehelleni hyvä aika tutkiskella tunteitaan.

    • ja rakkaus.

      Sitten tulee tosielämä. Lapset, jokapäiväinen "leipä". Katso, rakkaus on muuttunut enemmän kaveruudeksi ja "työtoveriksi"
      Riitelyiksi, kinasteluiksi, siinä välillä rakasteluiksi. Tekee mieli irtautua, mutta se kai harhaa, jos puolisot eivät aivan mätki, petä, ja pilkkaa toisiaan. Se ruohikko aidan takana on aivan yhtä pahaa kohta pureskeltavaksi kuin omasssa pihassa, mikä kuitenkin on omien lasten tallaamaa ja yhdessä hoidettua maata. Sitten kun lapset lentää pesästä ja työpaikka heittää ulos kehästä. Silloin, silloin vasta huomaa kun katsoo taakseen, siinä "vanhan työkaverin" kanssa pihakeinussa keinutellen, että eletty sittenkin yhteinen elämä on ollut parasta. Ei voida sanoa, että kultahääpäivänä, he rakastavat vielä toisiaan. Se on toisen kunnioitusta, toisen hoivaamista, toisen auttamista. On kasvettu yhteen. Kuka sitä nyt itseään enää siinä vaiheessa niin hirveästi rakastaisi.

    • ei ole luotettava paikka

      Tämä ei ole hyvä paikka kysellä näin kriittisiä asioita elämässä. Täällä on fiksujakin ihmisiä, mutta suurin osa pelkkiä kakaroita jotka eivät vielä tiedä mitä elämä on.

      Jokaisessa suhteessa tulee niitä kuoppia jolloin tuntuu ettei rakasteta, niiden yli mennään yhdessä ja vahvistutaan siitä entisestään. Se rakkaus tulee yllättävän pian takaisin, don't worry.

      Aika ei ole ratkaisu, vaan päätös että nyt puhalletaan yhteen hiileen, se samainen päätös tehdään naimisiin mennessä...

      Odotellessa tilanne vain helposti menee suurten odotusten vuoksi tukalaksi. Ne asiat eivät tule sieltä itsellään, töitä on tehtävä ja se kannattaa. Tämä vain kasvattaa ja seuraavalla kerralla menette vielä helpommin yli, esim. sama voi tulla sinullekin eteen ja kun muistat mitet toimitte on valmis malli toimia :)

      • 40 vuotias nainen

        Niin, usein keskusteluissa on aika radikaaleja ja omituisia kommentteja, joiden luulen tulleen juuri niiltä provosoivilta hällä väliä teineiltä, joita mahtuu aina joukkoon.
        Kuitenkin koen että keskustelupalstat on juuri sitä varten että tänne voi laittaa minkä tahansa mieltään askarruttava asian, joihin odottaa vastauksia. Itse kommentoin usein erilaisiin aiheisiin, tietenkin niihin jotka aiheeltaan minua itseänikin kiinnostaa. Keskusteluja olen aloittanut, jos jokin asia mietityttää tai haluaisin enuvoja, kuullisin mielelläni silloin muiden mielipiteitä.
        Luultavasti kukaan ei kuitenkaan toimi muiden ohjeiden mukaan, vaan saa juuri erilaisia näkökantoja ja osaa miettiä omaa asennettaan vähän eri kanteilta.
        Suomalaiset ovat löytäneen kanavat ja pystyvät tuppisuu kansan joukosta avautumaan, kasvottomina huomattavasti paremmin kuin nenä nenää vasten.Siksi myös chatit ovat niin suosittuja.
        Parisuhde ongelmat on ratkaistava kotona, totta, mutta silti on hyvä kysellä puolueettomia mielipiteitä, ennenkuin tekee omat ratkaisunsa.
        Keskustelun avaajalle toivon vielä rohkeutta puhua asioista miehensä kanssa, hieman ongintaa miksi rakkaudesta on tullut arkisempaa.
        Välttämättä se ei tarkoita rakkauden loppumista, vaan ehkä tottumista, ja itsestään selvyytenä pitämistä. Rakastan-olenhan sen sanonut jo MONTA kertaa...on varmasti tuttu asia monessa perheessä.
        Jokainen suhde on erilainen, ja sen rakkauden ilmaisukeinot voivat olla erilaisia. Seksi on usein hyvä mittari siihen, sillä jos homma ei toimi, ja halut ovat karkuteillä, luultavasti on henkisessä maailmassa myös jotain vialla. Jos ei ole tunteita naisella, seksi on paljon paljon hankalampaa, nainenhan ajattelee pääasiassa sydämellään. Vastaavasti mies, ehkä pystyy mekaaniseen suoritukseen, mutta jättää toisen huomioimisen vähälle, ja tyydyttää ehkä vain omia tarpeitaan.Ymmärsin että teillä niin ei ole, vaan molemmat nauttii tuosta eroottisesta puolesta myös.(Sekään ei toki suhteessa pääasia, mutta olennaisen tärkeä yleensä)
        Maltti on monissa asioissa valttia, ja toivon että asiat ratkeaa teille parhain päin, mikä se sitten ratkaisuna onkin.
        Mukavaa kesää:)

      • kanssasi eri mieltä...
        40 vuotias nainen kirjoitti:

        Niin, usein keskusteluissa on aika radikaaleja ja omituisia kommentteja, joiden luulen tulleen juuri niiltä provosoivilta hällä väliä teineiltä, joita mahtuu aina joukkoon.
        Kuitenkin koen että keskustelupalstat on juuri sitä varten että tänne voi laittaa minkä tahansa mieltään askarruttava asian, joihin odottaa vastauksia. Itse kommentoin usein erilaisiin aiheisiin, tietenkin niihin jotka aiheeltaan minua itseänikin kiinnostaa. Keskusteluja olen aloittanut, jos jokin asia mietityttää tai haluaisin enuvoja, kuullisin mielelläni silloin muiden mielipiteitä.
        Luultavasti kukaan ei kuitenkaan toimi muiden ohjeiden mukaan, vaan saa juuri erilaisia näkökantoja ja osaa miettiä omaa asennettaan vähän eri kanteilta.
        Suomalaiset ovat löytäneen kanavat ja pystyvät tuppisuu kansan joukosta avautumaan, kasvottomina huomattavasti paremmin kuin nenä nenää vasten.Siksi myös chatit ovat niin suosittuja.
        Parisuhde ongelmat on ratkaistava kotona, totta, mutta silti on hyvä kysellä puolueettomia mielipiteitä, ennenkuin tekee omat ratkaisunsa.
        Keskustelun avaajalle toivon vielä rohkeutta puhua asioista miehensä kanssa, hieman ongintaa miksi rakkaudesta on tullut arkisempaa.
        Välttämättä se ei tarkoita rakkauden loppumista, vaan ehkä tottumista, ja itsestään selvyytenä pitämistä. Rakastan-olenhan sen sanonut jo MONTA kertaa...on varmasti tuttu asia monessa perheessä.
        Jokainen suhde on erilainen, ja sen rakkauden ilmaisukeinot voivat olla erilaisia. Seksi on usein hyvä mittari siihen, sillä jos homma ei toimi, ja halut ovat karkuteillä, luultavasti on henkisessä maailmassa myös jotain vialla. Jos ei ole tunteita naisella, seksi on paljon paljon hankalampaa, nainenhan ajattelee pääasiassa sydämellään. Vastaavasti mies, ehkä pystyy mekaaniseen suoritukseen, mutta jättää toisen huomioimisen vähälle, ja tyydyttää ehkä vain omia tarpeitaan.Ymmärsin että teillä niin ei ole, vaan molemmat nauttii tuosta eroottisesta puolesta myös.(Sekään ei toki suhteessa pääasia, mutta olennaisen tärkeä yleensä)
        Maltti on monissa asioissa valttia, ja toivon että asiat ratkeaa teille parhain päin, mikä se sitten ratkaisuna onkin.
        Mukavaa kesää:)

        sexi jos ei suju voi henkisellä puolella olla ongelmia...ei pidä paikkaansa ...ei taatusti sillä mitä "hullumpi" sen paremmin seisoo...jo maalla sanottiin että hullun kiilto silmissä kun katseli sexuaalisesti...joten henkinen yhteys samanhenkilön kanssa voisi olla parempi sana mutta se sexuaalisuus tulee niin monista muistakin asioista ja jos mies on mönötti eikä puhu eikä pukahda kyllä nainen tarvitsee konkreettisesti hellyyttäkin...ei vain olla valmiina aina kun niin mies haluaa...toki ymmärsin olet kirjoittanut erittäin monipuolisesti ja hyvin, mutta halusin oikaista kuitenkin...en tiedä oletko kanssani samaa mieltä...?

    • välinpitämättömyyteen

      sitten kun et enää kunnioita, etkä arvosta etkä tunne fyysistä vetovoimaa toiseen (tämän on jatkuttava yli puoli vuotta) niin rakkaus on loppunut.
      Jos toisinaan vihaat toista, rakastat häntä voimakkaasti.
      Jos tunnet vain vihaa toista kohtaan koko ajan, niin silloin vihaat itseäsi, et häntä.

      • tuulantei1

        Olitpa todella oikeassa! Täsmälleen näen minäkin sen olevan.

      • nro-1
        tuulantei1 kirjoitti:

        Olitpa todella oikeassa! Täsmälleen näen minäkin sen olevan.

        Ei ole rakkautta, jos ei ole kunnioitusta. Ei ole rakkautta, jos ei ole luottamusta. Parisuhderakkauteen kuuluu myös hellyys / intohimo. Kuitenkin kunnioitus ja luottamus ovat peruselementit, joiden varaan rakentuvat myös nuo viimeksimainitut.

        Ajattele parisuhdetta, jossa olisi vain luottamusta - tai pelkkä kunnioitus... hmmm... suhde olisi enemmänkin vain kaveruutta. Työtoveruutta. Tarvitaan myös tulielementti. Ei tuon tulen tarvitse jatkuvasti roihuta täysillä - se voi olla vain pieni kipinä, mutta tuota kytevää kipinää on vaalittava, jotta se voi joskus roihahtaa ilmiliekkiin.

        Rakkauden loppumisen huomaa siitä, kun huumorintaju loppuu... Näin sanoi minun vanha kesäheilani - ja kuinka oikeassa hän onkaan. Kun kaikki on kuollut, ei enää osaa nähdä iloa.

      • HM24

        Entä jos häpeää toista? Hänen puheitaan/tekemisiään/yhdessä ulkona liikkumista? Häpeääkö silloin oikeasti itseään?

      • pips

        ..meni.. sanoit juuri niinkuin asia on..

      • pips
        pips kirjoitti:

        ..meni.. sanoit juuri niinkuin asia on..

        ... kommenttim oli siihen että rakkaus loppuu välinpitämättämyyteen. Niin se on!

      • tähänkään...

        jos ihminen on komennuksella tai merimies voi olla puolivuotta tai enemmänkin erossa ja rakkaus ei häviä...mutta ihminenhän voi tietoisesti olla kylmä toista kohtaan ja alkaa välinpitämättömäksi jollakin syyllä saa katsella muualle...aina niitä syitä löytyy kun kovasti haluaa...

    • kaipaa häntä

      sitten kun et enää kaipaa häntä kun hän on vaikka matkoilla, sitten kun toivot ettei hän tuliskaan enää kotiin, sitten et rakasta häntä enää.

      Niin... toisen rakkauden loppumisesta merkkejä ovat usein etääntyneisyys, puhumattomuus, innostuksen puute, ja etenkin se jos hän ei sano rakastavansa sinua

      • juuri sanottu...

        kun ei kaipaa enää, ei puhu eikä sano ja on iloinen ettei enää tule...

    • m-c h

      viime yönä itse viestin saaneena omalta aviomieheltäni; ettei kannata jatkaa....

      Me molemmat rakatetaan toisiamme äärettömästi, seksi oli "universaalinen kokemus" joka kerta ja kanssamme asui mieheni tyttö.

      Liian ,moni ongelma jäi ratkaisematta,- syntyi noidan kehä. Laitoin viime ti avioeron vireille, kadun kamalasti. syynä ettei mieheni pystynyt puhumaan tunteistaan ja meidän ongelmistamme. Mulla oli pää kirjaimellisesti hajota viime vuonna useaan otteesseen. Yritin puhua, mutta turhaan..... Ukolle, ei kuulemma tullut ihan yllärinä uutinen erosta, shokkina kylläkin.

      sanoin sille ( joka päivä) ettei mulla ollu muuta vahtoehtoo, ellen halua alkaa syömään psyykelääkkeistä ja kiduttamaan itseäni. Jotenkin toivoin, että ukko olisi huomannut ( siis todella saanut herätyksen) , että mä olen sille kaikki kaikessa.

      sanoin sille joka päivä eron vireille panon jälkeen, ettei tän tarvii olla tässä, mutta keskustella täytyy ongelmista. nyt se idiootti on lopullisesti "jäädyttänyt" mulle itsensa, eikä oota enää kuin tavaroden purkua. hassua, etä se on itkeny tilannetta muille, ja vähän tullu vastaan mulle ajatuksissaan, mutta liian vähän. Ja niitä katteettomia lupauksia en enää huoli. Miksi valehdella ukon itelleen ja mulle ja tytölle. Elää Kulissiliitossa.....

      tunnen, että tein elämäni pahimman mokan, kun tolleen vaan ilmotin hakevani eroa. Kaduttaa, toivoin niin, etä puheella ja mulla ois ollu merkitystä. Nyt se vaan sanoo: "itepähän laitoit ruljanssin pyörii, hoida asiat loppuun asti"

      olen nyt tajunnut, että tein liian nopeasti asiat eteen päin ja ukko todella meni sekisin päästään omien sanojensa mukaan. se luulee reppana, ettei enää ees kannata yrittää ja paneutuu susteeseen, kun sen kumminkin jättäisin.

      Puhu tai laita se miehesi puhumaan muille... liitto ei tuu toimimaan, jos toista satuttaa tolleen. ukkos täytyy tajuta, että se todella rassaa sua, tiedän tunteen. älä tee samaa mokaa kun mä, ellet ensin kokeile kaikkeasi liiton eteen.......

      Mieti rauhassa asioita, kuuntele, anna tilaa ja ennen kaikkea näytä, miten ihana olet ja yritä luoda "rakastumishuuma-fiilis" päälle", jotta se tajuu, mitä tulee menettää jos asiat ei muutu. mutta älä vaan tee mitään hetkenmielijohteesta.

      • arvostuksen puute

        Näyttää selvästi että on havaittavissa arvostuksen puutetta ex-kumppaniasi kohtaan. Juntti on juntti, on miehiä jotka osaavat ja uskaltavat puhua. Hänellä on ilmeisesti itsetunto-ongelmia, eikä siten uskalla käsitellä asioita. Olet ehkä liian fiksu ja itsevarma hänelle ja hän kokee tilanteen niin painostavaksi ettei saa sanotuksi mitään, edes niitä typeriä ajatuksiaan... sehän selvästi on kun ei osaa käsitellä asioita. ps. olen mies, ja ei ne naisetkaan osaa kaikki puhua kun krääsästä.

      • totta ettei ketään...
        arvostuksen puute kirjoitti:

        Näyttää selvästi että on havaittavissa arvostuksen puutetta ex-kumppaniasi kohtaan. Juntti on juntti, on miehiä jotka osaavat ja uskaltavat puhua. Hänellä on ilmeisesti itsetunto-ongelmia, eikä siten uskalla käsitellä asioita. Olet ehkä liian fiksu ja itsevarma hänelle ja hän kokee tilanteen niin painostavaksi ettei saa sanotuksi mitään, edes niitä typeriä ajatuksiaan... sehän selvästi on kun ei osaa käsitellä asioita. ps. olen mies, ja ei ne naisetkaan osaa kaikki puhua kun krääsästä.

        voi väkisin pitää suhteessa...jos toinen on mennäkseen myös menee...

    • yh äiti x 4

      meillä isäntä sanoi synnytyksen venyessä 26 tuntiin että mä vaan "halusin sairaalaan että hän ei pääse kaljalle".
      lähdin laitokselta nyytin kanssa eri ositeeseen ja hain muut muksut vähän myöhemmin....

    • joista näet

      onko suhteella mahdollisuuksia vai onko suhteenne jo loppu!

      Eli ne kolme asiaa: seksi/erotiikka, kumppanuus/ystävyys ja arvostus

      Jos nuo kaikki kolme on kohdallaan, niin suhde on tosi hyvässä jamassa...

      Jos suhteessa näistä kaksi on voimassa, niin suhde on kunnossa. Eli vaikka seksi ja kumppanuus toimmii, mutta arvostus on haussa...tai vaikka arvostus ja kumppanuus on ok, mutta erotiikkaa ei ole...

      Jos vain yksi toimii, niin käytännössä parisuhdetta ei enää ole...se on joko seksisuhde tai ystävyyssuhde, mutta että parisuhde se ei enää ole.

      Näin on kuulemma tutkittu. Tieteellisesti.

      • ..?

        Mitä jos voimassa on kumppanuus/ystävyys ja arvostus?
        Nehän on voimassa ystävyyssuheissa yleisesti. Eihän voi olla todellinen ystävä jos ei arvosta.
        Tässä tapauksessa ollaan ystäviä ja erotiikan tuottama mielihyvä on pois pelistä ainakin toiselta osapuolelta. Elää voi näinkin päivän kerrallaan ja nauttia niistä saroista jotka ok mutta kuitenkin kaipaa todellista nautittavaa elämää erotiikan saralle. Kannattaisiko lopettaa suhde vai elää tiedostaen ettei kaikkea voi saada?
        Mitä jos haluaisi jatkaa juuri tämän ihmisen kanssa
        mutta se pieni kipinä vaan puuttuu?

      • enemmän kuin kerran viikoss...
        ..? kirjoitti:

        Mitä jos voimassa on kumppanuus/ystävyys ja arvostus?
        Nehän on voimassa ystävyyssuheissa yleisesti. Eihän voi olla todellinen ystävä jos ei arvosta.
        Tässä tapauksessa ollaan ystäviä ja erotiikan tuottama mielihyvä on pois pelistä ainakin toiselta osapuolelta. Elää voi näinkin päivän kerrallaan ja nauttia niistä saroista jotka ok mutta kuitenkin kaipaa todellista nautittavaa elämää erotiikan saralle. Kannattaisiko lopettaa suhde vai elää tiedostaen ettei kaikkea voi saada?
        Mitä jos haluaisi jatkaa juuri tämän ihmisen kanssa
        mutta se pieni kipinä vaan puuttuu?

        Eiköhän tossa kumppanuus/ystävyys tarkoita aika tiivistä yhdessäeloa... jos todella näin on hyvänkin ystävän kanssa jota myös arvostaa, niin se on sitten parisuhde, vaikket sitä nussiskaan (esim syystä että se on samaa sukupuolta). näin se vain on, Parisuhteita voi olla monenlaisia.

        Itse kyllä olen ehdottomasti samaa mieltä jos kaksi toimii noista, niin parisuhdetta on hyvä syy jatkaa.

    • kolmen lapsen äiti

      Meillä oli puoli vuotta sitten samanlainen tilanne. Kolmas lapsemme oli silloin vauva. Minusta tuntui, etten rakasta miestä enää ja en pitänyt häntä järin kiinnostavana. Mieskin oli epätoivoinen, kun meidän avioliitto oli käymistilassa.
      Päätimme aloittaa perheterapian ja minulla oli myös pari yksilöterapiankertaa. Mitään masennusta tai vastaavaa ei meillä kummallakaan ollut. Terapiassa kävi kuitenkin ilmi, että reagoimme kriisitilanteisiin täysin eritavalla. Olemme molemmat rikkonaisista kodeista lähtöisin, mutta ongelmat näissä perheissä olivat hyvin erilaiset. Terapia auttoi ymmärtämään enemmän toista osapuolta. Siis terapeutit kuuntelivat molempia osapuolia tasa-arvoisesti.
      Kysyin kerran terapeutilta, että tuleeko rakkaus enää takaisin. Hän vastasi, että samankaltainen rakkaus mitä oli, ei varmaankaan enää tule. Tällaisessa vaiheessa on vain tehtävä töitä suhteen eteen ja sitä on itse alettava rakentaa. Suhteesta voi tulla jotain erilaista ja vieläkin parempaa mitä se oli. Eroaminen on vaihtoehto vasta silloin, kun oikeasti kaikki keinot on käytetty. Jos ero otetaan liian helposti, niin on mahdollista, että uuden kumppanin kanssa ollaan samassa pisteessä jossain vaiheessa. Mukavaa kesää sinulle ja perheellesi!

    • JoeCocker40

      Rakastuminen loppuu joskus. Mitä se rakkaus on? Sanoja? Tekoja? Tunne?

      Onko kaikki hunajaista ja ihanaa?

      Tahto kantaa monen asian yli.

      Useilla tahto ei riitä. EI pidä pitää huolta toisen rakkaudesta, vaatia jotain sellaista, mitä tämä ei anna. Eletään haavekuvaa - mikä on vaihtoehto todellisuudessa, yh-arki.

      Pidä huolta omasta rakkaudesta vaatimatta...edes sanoja. Luota itseesi. Kommunikoikaa...kunnioittakaa. Rakastelu on hyvä liima suhteessa.

      Sinun rakkautesi kuolee, jos toinen ei oikeasti rakasta. Sen tietää sitten.

    • vierailija

      Pitkän kokemukseni perusteella neuvon Sinua käyttäytymään viisaasti: elä omaa eläämääsi aivan kuin ennenkin. Älä mieti edes tuollaisia kysymyksiä, jos teillä on yhteisiä lapsia, perustaa on aivan tarpeeksi. Jokaisessa liitossa on kriisejä. Nauti lapsistasi ja ole iloinen ja positiivinen. Kyllä se siitä aikaa myöten palautuu ennalleen. Jos haluat lukea jotakin miehen ajatusmaailmasta, suosittelen maanmainiota kirjaa Miehet ovat marsista, Naiset Venuksesta.

    • anteeksi suoruuteni

      Teillä onnistuu arki-ja sänkyaskareet ja avioliittokin jatkuu, tyhmää miehen mennä puhumaan epävarmoista tunteistaan ääneen. Viisas mies miettii itsekseen, tyhmä pahoittaa vaimon mielen.

      • säilyttää omat

        asemat hinnalla millä hyvänsä. Kuka onkaan loppupeleissä tyhmä???

      • ole rakkautta...
        säilyttää omat kirjoitti:

        asemat hinnalla millä hyvänsä. Kuka onkaan loppupeleissä tyhmä???

        vaan ilkeää kylmää laskelmointia ja siinä on silkkaa itsekkyyttä...ei yhtään rakkautta...yäk mikä ihminen...

    • siinä vaiheessa

      kun mies alkoholisoitui, vuosien mittaan. Saisi vain itsensä nykäistyä kunnolla irti, ikävä katsella rojumista ja hidasta itsensä tappamista. Ei siinä minun rakkauteni auta, pitkittää vain hänen sairastamistaan...

      • täälläkin

        Ei näytä täälläkään hyvältä. Kymmenkunta vuotta on arvottu sitä, että jatketaanko vai erotaanko. Mies on sanonut peri kertaa, että ei rakasta enää, mutta peruu pian puhensa ja sanoo että on vain niin äkkipikainen. Sitten sais vaikka kuun taivaalta, kunnes taas se sama pikaistus tulee uudestaan. "Onko pakko elää noin pahan akan kanssa loppuelämä" kuulin viimeksi eilen. Muualla opiskeleva aikuinen tytär oli myös kuulemassa, kun isi "kehui" äitiä. En kehtaa riidellä, enkä osaa lähteä... Olen ihan täynnä tätä täyshoitolan ylläpitoa. Kuuntelen ja pohdin, joskus vielä sekoan.

      • Nimetön

        kun vaimoni alkoholisoitui. . . Olen nyt tekemässä eroa vaimostani. 15 v yhteistä taivalta, joista kuusi viimeistä yhtä kaaosta; välillä taas toivossa elämistä ja sitten pettymystä ja yhtä helvettiä. Kipeää tekee lasten takia mutta ei siinä tosiaan toisen rakkaus auta kun toisella ei oo mitään muuta kuin odottaa työttymyyskorvausta ja sitä myöten pulloa. Olen samaa mieltä; pitkitän vaan hidasta tuhoon tuomittua sairautta.
        Voimia sinulle ponnisteluissasi. . .

      • tuula
        Nimetön kirjoitti:

        kun vaimoni alkoholisoitui. . . Olen nyt tekemässä eroa vaimostani. 15 v yhteistä taivalta, joista kuusi viimeistä yhtä kaaosta; välillä taas toivossa elämistä ja sitten pettymystä ja yhtä helvettiä. Kipeää tekee lasten takia mutta ei siinä tosiaan toisen rakkaus auta kun toisella ei oo mitään muuta kuin odottaa työttymyyskorvausta ja sitä myöten pulloa. Olen samaa mieltä; pitkitän vaan hidasta tuhoon tuomittua sairautta.
        Voimia sinulle ponnisteluissasi. . .

        Alkoholistin kanssa elämä on tuhoon tuomittua tiedän sen ja siitä huolimatta koettaa yrittää,yksinkertainen syy on että ei jaksa eikä ole voimia aloittaa kodin myyntiä ja jakoa toista kertaa elämässä.Alussa kaikki tuntui täydelliseltä mutta ei kauan kestänyt kun pullo vei voiton,kuvittelin että kaikki muuttuu hyväksi kun mennään yhteen ja ollaan yhdessä,että tästä pitäis repiä iloa elämään.Toisille yksinäisille voimia.

    • *Meri*

      Hei Sinulle!

      Meillä mies ilmoitti samalla tavoin n. vuosi sitten tunteistaan. Seksi toimi loistavasti, epätietoisuudessa oli vain hirvittävä elää. Kun hän ei kuukausienkaan päästä ollut varma tunteistaan, päätin itse tehdä ratkaisun ja pyysin häntä lähtemään. Lähdön jälkeen alkoikin paljastua pettämisiä ym ikävää, selän takana toimimista. Loppujen lopuksi nämä tunteet meidän tapauksessa oli siis sekoittanut hran oma toiminta.

      Nyt elelen muksujen kanssa ihanaa elämää, paljon parempaa kuin vuosi sitten! Mies kantaa vastuunsa lapsista sekä viettää heidän kanssaan paljon aikaa, se on hieno juttu se.

      Mutta näin meillä. Toivon, että teillä ei tähän olisi sotkeentunut kolmansia osapuolia, se aina hankaloittaa tilannetta entisestään.

      Kaikkea hyvää Sinulle ja lapsillesi!

    • pk74

      Itselle tulee ainakin paha mieli noista mitä kerroit,koska itsestä tuntuu et rakkaus on loppunut.Huomaan että olen etäisempi ja asiat ei enää kiinnosta kuin ennen.En sit tiedä koska joka suhde on ainut laatuinen.Eikö?Hankalaa on.

    • loppui rakkaus...

      Kun minun avopuolisoni alkoi epailemaan tunteitaan niin silloin oltiin jo menty aika pitkalle. Hanesta alkoi tuntua samalta kuin miehestasi silloin kun alkoi toinen mies pyoria hanen ajatuksissaan enemman kuin mina. Han siis ihastui toiseen. No siita seurasi pettaminen. Kamala kriisi ja lopulta ero. Etta nain. Mina en olisi halunnut. Mutta, nain puolen vuoden jalkeen asioita mietyttyani olen havainnut etta en kylla hanta koskaan rakastanut INTOHIMOISESTI itsekaan.

      • kysymysmerkki ilmassa

        Mutta minulla nainen pyytelee jo takaisin... tiedän että hän on hyvin epätasapainoinen ja tiedän mitä asioita hänessä rakastan. Tiedän että toinen rakastaa minua enemmän ja on riippuvaisempi minusta, hän ottaa tilanteen paljon kovemmin. Tosin hän ei osaa puhua kovin hyvin asioista, enkä aina arvosta hänen ajattelukykyään. Olen suht ok tilanteen kanssa, koska tiedän hänet henkisesti varsin heikoksi pitämään huolta itsestään ja asioista. Taidan antaa alkujansa hänen opetella elämään itsekseen ja huomaata mitä elämässä arvostaa... tosin jos hän ei itse osaa käsitellä asioita, ei hän sitä koskaan tule oppimaan. Enpä sitten tiedä haluanko takaisin, tällä hetkellä aika kiikun kaakun. Muita naisia jo vähän treffailen kuitenkin, eikä tunnu kovin pahalta edes, sekstailuun ei kuitenkaan mikään hinku ole.

        Mitä mieltä olette, otanko takas vai siirrynkö uuteen vaiheeseen?

      • TommiT
        kysymysmerkki ilmassa kirjoitti:

        Mutta minulla nainen pyytelee jo takaisin... tiedän että hän on hyvin epätasapainoinen ja tiedän mitä asioita hänessä rakastan. Tiedän että toinen rakastaa minua enemmän ja on riippuvaisempi minusta, hän ottaa tilanteen paljon kovemmin. Tosin hän ei osaa puhua kovin hyvin asioista, enkä aina arvosta hänen ajattelukykyään. Olen suht ok tilanteen kanssa, koska tiedän hänet henkisesti varsin heikoksi pitämään huolta itsestään ja asioista. Taidan antaa alkujansa hänen opetella elämään itsekseen ja huomaata mitä elämässä arvostaa... tosin jos hän ei itse osaa käsitellä asioita, ei hän sitä koskaan tule oppimaan. Enpä sitten tiedä haluanko takaisin, tällä hetkellä aika kiikun kaakun. Muita naisia jo vähän treffailen kuitenkin, eikä tunnu kovin pahalta edes, sekstailuun ei kuitenkaan mikään hinku ole.

        Mitä mieltä olette, otanko takas vai siirrynkö uuteen vaiheeseen?

        Vastaan sinulle takaisin, etta kuulostaa myoskin samalta. Ex-avopuolisoni on aarimmaisen epatasaopainoinen ihminen - ei yksinkertaisesti tieda elamaltaan mita haluaa. Ei myoskaan osaa puhua eika kasitella lainkaan omia tunteitaan, ainakaan eroprosessin aikana. Mina sen sijaan olen niita jo puoli vuotta mielessani pyoritellyt, mitaan taydelista asioiden kirkastumista tosin ei suhteemme pyorteiden tiimoilta viela ole kuitenkaan tapahtunut, mutta eteenpain olen paassyt.

        Exani on aarimmaisen heikko. Kun vahan saa jostain huomiota, niin saman tien ihastuminen. Ei pienintakaan itsekontrollia eika itsekuria. Tunteilla mennaan. Itse opin kolmannella kerralla, etta ei se siita miksikaan muutu. Antaa hanen nyt sitten opetella sita elamaa, niin kuin sanoit. Olen varma, etta han tulee kylla viela huomaamaan mita menetti. Kukaan ei tule jaksamaan hanen suhdesekoilujaan. Han tuhoaa kaikki suhteensa.

        Viela ei ole takaisin pyydellyt, mutta olen varma etta kylla sekin hetki viela koittaa. Itse en todellakaan tieda haluaisinko hanta enaa takaisin. Samalla tavalla, kiikun kaakun.

        Itse olen niin perususkollinen ihminen, etta jos treffailla, niin se tuntuisi vielakin pettamiselta. On ollut vaikea paasta vuosien jalkeen eroon ajatuksesta, etta emme enaa ole pari. Itse kokeilin heti eron jalkeen sekstaamista - ihan vaan 'kostoksi', eika tullu muuta kuin paha mieli. Ei sopinut minulle. Ei kannata jos ei silta tunnu.

        Sinulla ei ole kiiretta paatoksesi kanssa, vaikka eksasi sita kuinka haluaisikin - oli se sitten mika tahansa.

      • Nimetön
        TommiT kirjoitti:

        Vastaan sinulle takaisin, etta kuulostaa myoskin samalta. Ex-avopuolisoni on aarimmaisen epatasaopainoinen ihminen - ei yksinkertaisesti tieda elamaltaan mita haluaa. Ei myoskaan osaa puhua eika kasitella lainkaan omia tunteitaan, ainakaan eroprosessin aikana. Mina sen sijaan olen niita jo puoli vuotta mielessani pyoritellyt, mitaan taydelista asioiden kirkastumista tosin ei suhteemme pyorteiden tiimoilta viela ole kuitenkaan tapahtunut, mutta eteenpain olen paassyt.

        Exani on aarimmaisen heikko. Kun vahan saa jostain huomiota, niin saman tien ihastuminen. Ei pienintakaan itsekontrollia eika itsekuria. Tunteilla mennaan. Itse opin kolmannella kerralla, etta ei se siita miksikaan muutu. Antaa hanen nyt sitten opetella sita elamaa, niin kuin sanoit. Olen varma, etta han tulee kylla viela huomaamaan mita menetti. Kukaan ei tule jaksamaan hanen suhdesekoilujaan. Han tuhoaa kaikki suhteensa.

        Viela ei ole takaisin pyydellyt, mutta olen varma etta kylla sekin hetki viela koittaa. Itse en todellakaan tieda haluaisinko hanta enaa takaisin. Samalla tavalla, kiikun kaakun.

        Itse olen niin perususkollinen ihminen, etta jos treffailla, niin se tuntuisi vielakin pettamiselta. On ollut vaikea paasta vuosien jalkeen eroon ajatuksesta, etta emme enaa ole pari. Itse kokeilin heti eron jalkeen sekstaamista - ihan vaan 'kostoksi', eika tullu muuta kuin paha mieli. Ei sopinut minulle. Ei kannata jos ei silta tunnu.

        Sinulla ei ole kiiretta paatoksesi kanssa, vaikka eksasi sita kuinka haluaisikin - oli se sitten mika tahansa.

        Nyt kyllä oli ihan pakko lukea vielä mitä olin kirjoittanut aikaisemmin, ihan kuin olisit jatkanut siitä mitä jätin kirjoittamatta edellisessä, myös se kun kerroit itsestäsi. Meinaa oli kuin omaani tekstiä sun kirjoittamana edellinen viestis.

        Minua lähinnä ärsyttää nyt kun hän on alkanut soittelemaan perään näinkin pian. Ilmeisesti huomas kuinka paljon annoin hänelle ja huomioin. Nyt kun asiat joutuu tekemään itse niin ai ai ai. Ja kylläpä se ton ulkonäön perässä tais aluks olla pelkästään, siinä onkin naisella vielä kova paikka tulevaisuudessa hakea itseään, kun tietää mitä on menettäny.

        Alkaa jo vähän tuntumaan että petän häntä kohta enkä ehkä osaa tavata uusia tuttavuuksia avoimesti... en usko ettenkö löytäisi toista henkilöä, jonka kanssa haluaisin olla loppupeleissä enemmän. Kemiat ja arvot kuntoon, niin meikku kyllä ihastuu ja lopulta rakastuu... Luulin niiden olleen kunnossa edellisessäkin tapauksessa, mutta osoittautui että ne olivat ihan vääristä syistä. Pallo on heitetty nyt minulle, enkä kyllä haluais toisaalta tehdä mitään lopullista lyhyessä ajassa. Mahdollisuudet ovat kuitenkin aika olemattomat, ihmiset (perhe ja pari kaveria jotka ovat hyvin samanlaisia) hänen ympärillään saavat minut voimaan pahoin, ainut jonka näen vielä eri valossa on hän itse, koska tunnen hänet niin hyvin ja ymmärrän/näen hänen taustansa.

    • minnine

      Mulla hyvin samanlainen liitto, kun keskustelin siitä veljeni sanoi mielestäni oikean huomion ku sanoi mulle että mitä sinä lupasit silloin papin edessä.Tahdon. ymmärsin silloin että rakkaus on tahdon asia ei tunne. niitä tulee aikoja jolloin tunteet sanoo jotain muuta. Mä olen sen kriisin myötä löytänyt senkin että osoittamalla rakkautta se toinenkin lämpiää.Ja että miehet osoittaa rakkautensa usein teoilla erilaisuutensa vuoksi ja kun olen mieheni kanssa keskustellut asiasta hänen nuoruudessaan ja lapsuuden kodissaan ei sanottu rakastavansa ja siihen aikaan tunteiden ilmaisu oli tabu! sit mä ymmärsin myös että mä itse olen vastuussa omasta hyvin voinnista ja että saan tarpeeni tyydytetyksi rupesin pyytämään halauksia ja hellyyttä ja myös seksiä koska se oli melkein kuollut (olemme olleet nyt 19v naimisissa) usein on riita tilanteessa että ei kerro toiselleen sitä miltä tuntuu vaan syyttelee toista mä tein niin. Myös nyt on mieheni ruvennut kertomaan mitä hän kaipaa kun on aikaa vierähtänyt opetellessa.jos joku haluaa ottaa yhteyttä juttelen mielelläni..

    • hyvä keino

      testata toisen ja miksei omiakin tunteitaan on, että osoittaa kiinnostusta ulkopuoliseen henkilöön.
      En kehoita olemaan uskoton, mutta voihan muutoinkin testata onko kumppani mustasukkainen ja omistushaluinen. Jos tunteet ja rakkaus ovat kuolleet ei piittaa mitä toinen tekee...keneen on ihastunut jne...

      • Nimetön

        jolloin elämän on annattava vain viedä ja jättää tunteiden pohtimiset vähemmälle. Hyvää oloa ja piristystä kannattaa hakea siis muualtakin kuin siitä miehestä ja perheestä. Oman kropan ja mielen piristäminen on ihan hyvä asia. Ei rakkaus ihan tietämättä mihinkään katoa varsinkin kun on jo sitouduttu pieneen vauvaankin. Aina ei voi joka päivä olla tyytyväinen ja sanoa, että rakastan minä sinua, vaikka väsyttää, selkä on kipeä ja töissä kaikki kaatuu päälle ja että kyllä minä rakkaani sen räystäskourunkin puhdistan kun kerkiän... Arjessa auttaa se, että on hetki aikaa ihan vain itselle ja se toinen saa tyytyä siihen, että vain hymyillään rakastavasti.

    • vaalimattomuuteen

      Jos ei enää viitsi eikä ehdi antaa aikuisten rakkaudelle aikaa. Siinä ei pelkät sanat riitä jos laiminlyö liikaa suhdettaan toiseen aikuiseen lasten varjolla ja muilla kiireillä.
      Sanat eivät riitä vain ja ainoastaan teot, pieniä osoituksia toiselle, että arvostaa tätä kumppaninaan eikä vain elättäjänä tai seksinantajana.

      • sannuli

        miten sen sit selittää toiselle? kun toinen ei jaksa ymmärtää. eihän lapsen takia tartte ymmärtää ja jatkaa. mut miä halluun olla, mut harmittaa kun seksi ei toimi. ennen ol yötä päivee into himoista ja mahtavaa. nyt sit vain nukutaan vierekkäin. rasittaa. olen nainen ja kyltymätön......................mieheni ennen samanlainen.

      • sannuli

        sellaista se on

      • kaktus

        sammoo mieltä

      • oon neuvomaan toisia
        sannuli kirjoitti:

        miten sen sit selittää toiselle? kun toinen ei jaksa ymmärtää. eihän lapsen takia tartte ymmärtää ja jatkaa. mut miä halluun olla, mut harmittaa kun seksi ei toimi. ennen ol yötä päivee into himoista ja mahtavaa. nyt sit vain nukutaan vierekkäin. rasittaa. olen nainen ja kyltymätön......................mieheni ennen samanlainen.

        Mut ei sen kuulukkaan lähteä kauheilla selityksillä toisen huomioiminen vaan pienillä huomaamattomilla huomionosoituksilla joilla viestitetään, että oot ihku ihminen. Vaatimalla tai liiallisella väärällätavoin asioista puhumisella ei saa niin helpolla välittämistään julki kuin teoilla.

        Sen olen huomannut, että ihmiset nykyään paljon vain ajattelevat ja syyttävät mielessään toista kun itse eivät saa mitä haluaisivat. Sellainen on aika nurinkurista ja itsekästä, kun pitäisi ajatella toisinpäin, että mitäs meidän suhteemme nyt on vailla ja kiinnostua kuuntelemaan sitä toista... Vasta kun itse pääsee tekoihin alituisen vaatimisen sijaan voi saada sitä mitä oli kaivannut yhteistä luottamusta onnistumiseen.

        Tuo seksiosio sitten taas kulkee jotenkin nurinkurisesti ja hassua kyllä varmaan jos kysyisit äidiltäsi tai muulta vanhemmalta naiselta neuvoja pulmaan, voisi olla, että hän on kokenut samanlaisia juttuja aikoinaan.

        Jotenkin tämä nykyinen seksin ylikorostaminen "por*no*ksi" tai sellaiseksi median luomin tavoin jotenkin sotkee monenkin ainakin nuoremman suhdetta kahdenkeskeisiin huomionosoituksiin. Kun taas läheinen seksi on läheisyyttä enemmänkin kuin ennennäkemättömiä suorituksia. Voi meinaan luoda vääristyneen kuvan läheisyydestä media vaikka vain toiselle osapuolelle. Seksi nyt kuitenkin on vain yksi osio läheisen ihmisen huomioon ottamisessa. Enemmin korostaisin niitä muita puolia ehkä henkisellä puolella olisi jotain parannettavaa?

        Mies jos lähtee pettämään naista hän ei lähde seksin takia vaan juuri niiden henkisten osioiden puuttumisen vuoksi. Samoin kyllä taitaa tehdä nainenkin. Pettäminen taitaakin muuten olla viimeinen avunpyyntö toiselle, että voisitko huomioida minun nämäkin tarpeeni...

      • still in love
        oon neuvomaan toisia kirjoitti:

        Mut ei sen kuulukkaan lähteä kauheilla selityksillä toisen huomioiminen vaan pienillä huomaamattomilla huomionosoituksilla joilla viestitetään, että oot ihku ihminen. Vaatimalla tai liiallisella väärällätavoin asioista puhumisella ei saa niin helpolla välittämistään julki kuin teoilla.

        Sen olen huomannut, että ihmiset nykyään paljon vain ajattelevat ja syyttävät mielessään toista kun itse eivät saa mitä haluaisivat. Sellainen on aika nurinkurista ja itsekästä, kun pitäisi ajatella toisinpäin, että mitäs meidän suhteemme nyt on vailla ja kiinnostua kuuntelemaan sitä toista... Vasta kun itse pääsee tekoihin alituisen vaatimisen sijaan voi saada sitä mitä oli kaivannut yhteistä luottamusta onnistumiseen.

        Tuo seksiosio sitten taas kulkee jotenkin nurinkurisesti ja hassua kyllä varmaan jos kysyisit äidiltäsi tai muulta vanhemmalta naiselta neuvoja pulmaan, voisi olla, että hän on kokenut samanlaisia juttuja aikoinaan.

        Jotenkin tämä nykyinen seksin ylikorostaminen "por*no*ksi" tai sellaiseksi median luomin tavoin jotenkin sotkee monenkin ainakin nuoremman suhdetta kahdenkeskeisiin huomionosoituksiin. Kun taas läheinen seksi on läheisyyttä enemmänkin kuin ennennäkemättömiä suorituksia. Voi meinaan luoda vääristyneen kuvan läheisyydestä media vaikka vain toiselle osapuolelle. Seksi nyt kuitenkin on vain yksi osio läheisen ihmisen huomioon ottamisessa. Enemmin korostaisin niitä muita puolia ehkä henkisellä puolella olisi jotain parannettavaa?

        Mies jos lähtee pettämään naista hän ei lähde seksin takia vaan juuri niiden henkisten osioiden puuttumisen vuoksi. Samoin kyllä taitaa tehdä nainenkin. Pettäminen taitaakin muuten olla viimeinen avunpyyntö toiselle, että voisitko huomioida minun nämäkin tarpeeni...

        Ja paljon samaa kuin olen itse ajatellut.

        Itse muuten olen yrittänyt selata pariakin parisuhdekirjaa ja oikein - ei millään pahalla - ällöttää se että kahden ihmisen välinen suhde ja tunteet esineellistetään. Jopa kirjojen mukaan kaiken pitäisi aina mennä samalla tavalla.

        Kun kuitenkin suhteet ovat ainutkertaisia, yksilöllisiä ja muodostuvat niistä kahdesta osapuolesta jotka suhteessa ovat. Ulkopuolisilla voi olla omat näkemyksensä heidän suhteestaan, mutta vain he kaksi tietävät meneekö kaikki hyvin, huonosti vai hyvin huonosti. Ei ole standarditapoja osoittaa huomiota.

        Tärkeintä kuitenkin on huomioida toista siten mistä toinen pitää. Monet haluaa saada lahjaksi tavaroita, koruja tms., ja itse taas pidän yksilöllisistä huomionosoituksista, kuten se että mieheni muisti 10-vuotishääpäivämme ja vietimme sen eväsretkellä tässä lähellä joenrannassa. Edelliseltä mieheltä sain aina koruja vaikka olin nimenomaan moneen kertaan maininnut etten niin erityisesti niistä välitä. Vertailujahan ei saisi suorittaa, mutta... tuo vain kertoo enemmän kuin mikään yleisempi kuvailu.

        Miehenikään ei arvosta materiaa, ja siksi yleensä teemmekin kerran vuodessa matkan jonnekin hieman harvinaisempaan kohteeseen, ja varsinaisena merkkipäivänä vain hellitään toista. Hääpäivä oli poikkeushuomio.

        Konfliktit suhteessa tullevat monesti väärinymmärryksistä ja väärinkäsityksistä ja vääristä olettamuksista. Sitten helposti lähdetään syyttämään toista, kun tosiasiassa itsekään ei ole sen täydellisempi.

      • still in love
        still in love kirjoitti:

        Ja paljon samaa kuin olen itse ajatellut.

        Itse muuten olen yrittänyt selata pariakin parisuhdekirjaa ja oikein - ei millään pahalla - ällöttää se että kahden ihmisen välinen suhde ja tunteet esineellistetään. Jopa kirjojen mukaan kaiken pitäisi aina mennä samalla tavalla.

        Kun kuitenkin suhteet ovat ainutkertaisia, yksilöllisiä ja muodostuvat niistä kahdesta osapuolesta jotka suhteessa ovat. Ulkopuolisilla voi olla omat näkemyksensä heidän suhteestaan, mutta vain he kaksi tietävät meneekö kaikki hyvin, huonosti vai hyvin huonosti. Ei ole standarditapoja osoittaa huomiota.

        Tärkeintä kuitenkin on huomioida toista siten mistä toinen pitää. Monet haluaa saada lahjaksi tavaroita, koruja tms., ja itse taas pidän yksilöllisistä huomionosoituksista, kuten se että mieheni muisti 10-vuotishääpäivämme ja vietimme sen eväsretkellä tässä lähellä joenrannassa. Edelliseltä mieheltä sain aina koruja vaikka olin nimenomaan moneen kertaan maininnut etten niin erityisesti niistä välitä. Vertailujahan ei saisi suorittaa, mutta... tuo vain kertoo enemmän kuin mikään yleisempi kuvailu.

        Miehenikään ei arvosta materiaa, ja siksi yleensä teemmekin kerran vuodessa matkan jonnekin hieman harvinaisempaan kohteeseen, ja varsinaisena merkkipäivänä vain hellitään toista. Hääpäivä oli poikkeushuomio.

        Konfliktit suhteessa tullevat monesti väärinymmärryksistä ja väärinkäsityksistä ja vääristä olettamuksista. Sitten helposti lähdetään syyttämään toista, kun tosiasiassa itsekään ei ole sen täydellisempi.

        Tärkein huomaavaisuus on pieniä asioita ja tärkää onkin että pariskunta on samantyyppisiä siinä millaisia asioita arvostetaan, tai että ainakin ymmärtää arvostaa toista oikein. Pieniä asioita kuten kotityöt, hellyydenosoitukset, muistaa ilmoittaa jos työpäivä venyy... paitsi jos puolisoa ei kiinnosta.

      • tavoittelukin
        still in love kirjoitti:

        Ja paljon samaa kuin olen itse ajatellut.

        Itse muuten olen yrittänyt selata pariakin parisuhdekirjaa ja oikein - ei millään pahalla - ällöttää se että kahden ihmisen välinen suhde ja tunteet esineellistetään. Jopa kirjojen mukaan kaiken pitäisi aina mennä samalla tavalla.

        Kun kuitenkin suhteet ovat ainutkertaisia, yksilöllisiä ja muodostuvat niistä kahdesta osapuolesta jotka suhteessa ovat. Ulkopuolisilla voi olla omat näkemyksensä heidän suhteestaan, mutta vain he kaksi tietävät meneekö kaikki hyvin, huonosti vai hyvin huonosti. Ei ole standarditapoja osoittaa huomiota.

        Tärkeintä kuitenkin on huomioida toista siten mistä toinen pitää. Monet haluaa saada lahjaksi tavaroita, koruja tms., ja itse taas pidän yksilöllisistä huomionosoituksista, kuten se että mieheni muisti 10-vuotishääpäivämme ja vietimme sen eväsretkellä tässä lähellä joenrannassa. Edelliseltä mieheltä sain aina koruja vaikka olin nimenomaan moneen kertaan maininnut etten niin erityisesti niistä välitä. Vertailujahan ei saisi suorittaa, mutta... tuo vain kertoo enemmän kuin mikään yleisempi kuvailu.

        Miehenikään ei arvosta materiaa, ja siksi yleensä teemmekin kerran vuodessa matkan jonnekin hieman harvinaisempaan kohteeseen, ja varsinaisena merkkipäivänä vain hellitään toista. Hääpäivä oli poikkeushuomio.

        Konfliktit suhteessa tullevat monesti väärinymmärryksistä ja väärinkäsityksistä ja vääristä olettamuksista. Sitten helposti lähdetään syyttämään toista, kun tosiasiassa itsekään ei ole sen täydellisempi.

        saa suhteet solmuun ihan itsestään jos on erinlaisia ihmisiä. Ja surullista jos molemmat rakastavat vain mammonaa eivätkä toisiaan. Mutta toisaalta on niinkin, että toisen erinlaisuuskin pitäisi oppia ymmärtämään miehillä varsinkin on sisäänrakennettuna sellainen hoivatarve, että haluavat sitä mammonaa kerätä perheensä turvaksi. Ja itse kukin voi läheisensä tuputtaa liiallisella tavaran antamisella lapsillekin usein korvataan tavaralla se kiire kun ei ole oikeasti aikaa olla aidosti yhdessä, mutta jos kaiken antaa silläkin saralla, niin kohteella ei ole toiveita ja haaveita vaalittavanaan.

        itse olen tunneihminen ja jotenkin uskon ennemmin siihen rakkauteen ensisilmäyksellä juttuun jossa ei vielä tiedetä toisesta mitään. Ja jos aivan oikein osaa rakastaa, niin ne erinlaiset luonteenpiirteet tulee hyväksyä ja olla kiinnostunut niistä tulipa vastaan mitä tahansa. Enemmänkin sellaiset laskelmoidut rakkaudet saattavat epäonnistua liiallisiin vaatimuksiin, kun osapuolilla on listoja minkälainen toisen pitää olla ennenkuin kelpaa ja varsinkin jos mielessään vetoaa omiin epäonnistuneisiin kokemuksiin uutta ihmistä vaatien tämän olevan toisenlainen. Naiset aivan liian usein pitävät itse listallaan: varakas hyväpalkkaisessa työssä käyvä mies. Eli rakkaudella ei ole niin väliä kunhan toinen korvaa olemattomat tunteet mammonalla. Sitä voisi verrata liikalihavuuteen jossa ihminen korvaa olemattomia tunteita syömisellä.

        vaan niin se vaan aina on kuitenkin lopulta niin paljon toiselta ihmiseltä pystyy saamaan, kun itse uskaltaa antaa, liian itsekkäille ihmisille ei jää mitään muuta käteen kuin pettymys ;D

    • tenula

      tuolla lailla "huomaamattomasti" niin ei se enään takaisin tule.
      Luultavasti miehesi ei muuta niin kovasti toivo kuin että löytäis tunteensa takaisin mutta se on yhtä mahdotonta kuin saada savu takaisin nuotioon...

    • aina tasavarmasti

      Rakkaus loppuu kun ei voi enää kunnioittaa toista, kun on menty sen rajan yli.
      Rakkaus loppuu kun rahat loppuvat.
      Rakkaus loppuu jos kohdalle tulee toinen tarpeeksi kiinnostava
      Rakkaus loppuu kyllästymiseen
      Tai mihin tahansa ;)

      • myös siihen

        kun tajuaa, ettei sitä koskaan oikein ollutkaan. Ihan väärät ihmiset meni ihan vääristä syistä yhteen. Sitä vain ei uskalla myöntää edes itselleen, saati toisille, vaan yrittää sinnitellä kunnes lapse t muuttaa kotoa.

    • still in love

      Siinä vaiheessa kun oppii todella tuntemaan toisen ja huomaa ettei se olekaan ihan sellanen kun kuvitteli. Monesti rakkaus perustuu omiin mielikuviin ja tosipaikan tullen selviää ettei toinen ajattelekaan ihan silleen kun itse oli luullut sen ajattelevan (tai asennoituvan, riippuen mistä kyse).

      Yhden eron koettuani opin tällaisen asian. Nykyinen mies olikin sitten tiukassa paikassa kun oli saanut päähänsä että rakasti minua. Niin minäkin hänestä ajattelin.... 12 vuoden kuluessa olen huomannut kaiken olevan kuten alussa. Ja on siitä puhuttukin. Eikä kumpikaan osaa selittää. Joskus elämä on ihmeellistä.

    • akka

      ajan kuluessa ja vanhassa avioliitossa voisi paremmin puhua kumppanuudesta kuin suuresta tunteellisesta rakkaudesta. Minusta ei kannattaisi tuijottaa vain sanaa rakkaus vaan koko elämäntilannetta. Jokainen lapsi tuo tullessaan lisää töitä ja huolehdittavaa ja aikaa on vähän keskinäiselle parisuhteelle. Se on osa aviota.Miten kumppanisi työasiat sujuvat , onko niissä huolia. Oma kokemukseni on, että mies on kiinnostunut yhtälailla kodin ulkopuolisesta elämästä kuin kodistakin. Ja välillä energia ei riitä kaikkeen. Ei se silti tarkoita sitä että parisuhde olisi loppuunpalanut. Ja avio on kuin elämä , vuoristorataa tyvenineen ja myrskyineen.

    • pekesdf

      rakkaus loppuu silloin kun vaihtuu vuosi 2009 koska lordi monsterit ovat ennustaneet lordi raamatussa etää silloin jokainen nainen muuttuu alieniksi ja miehet eivät ole enään kiinnostuneita niistä siitten alkaa suuri homoseksuaalisuuden valtakausi

    • jos vain mahdollista

      Hei!

      Rakkauden saat taas piristymään ja mikä parasta... saat miehesi taas tietämään, että rakastaa sinua, kun HALAAT häntä paljon ja annat paljon huomionosoituksia (ilman että odotat vastakaikua)!! Vastakaiku tulee jonkun ajan kuluttua, kun on kärsivällinen. Voi mennä kuukausia, mutta todennäköisesti muutama kuukausi jo riittää, niin mieskin alkaa antamaan rakkauden huomionosoituksia! Kokemusta on!!
      Itselläni alkoi "rakkaus loppua", niin päätin, että annan paljon halauksia ja huomionosoituksia vaikka en olisi yhtään niitä halunnut antaa ja kas... rakkaus palasi ja kumppaninkin rakkaus tuntui syttyvän kuin uudelleen. Sen jälkeen riittää(ellei ehdi/jaksa koko ajan) vähempikin halailu muu, mutta sellaista rakkaudettomuuden tunnetta ei enää ole tullut uudelleen.
      Jos tämä ei toimi, sitten taitaa ero häämöttää tulevaisuudessa.
      Tsemppiä yritykseen!!!

    • 9000 automaatilla

      ...? On yksi parisuhteen tärkeimmistä asioista antaa toiselle tilaa käsitellä omia asioitaan. Rakkauden "loppuminen" ei ole välttämättä "sinusta kiinni", vaan kyseessä voi olla toisen henkilökohtainen kasvu tai kriisi, joka vaatii asioiden henkilökohtaista käsittelyä. Parisuhteen lopettaminen ei ole tähän välttämättä mikään vaihtoehto, samoja asioita joutuu kohtaamaan kuitenkin tulevaisuudessakin, miksi niitä ei kohtaisi nyt?

      Kyky tukea toista tuommoisessa tilaanteessa vaatii oikeaa rakkautta. Rinnalla pysyminen ja asioista yhteisesti puhuminen varmasti auttaa. Yhteisiä hetkiä tulisi vaalia, mutta jos toisella on "etäisyyden haku" päällä, se etäisyys on parempi antaa.

      Asian kääntöpuoli: Ukkosi on läpirehellinen, kun ei vanno rakastavansa, vaan kertoo totuuden! Kunnioita sitä. Moni vaan sanoisi rakastavansa ja lähtee sitten sanomatta mitään!

      Rakkaus saattaa olla "lomalla", mutta uskon, että pitkäjänteisyydellä ja avoimmuudella päästään hyvään tulokseen, olkoon sitten liiton jatkuminen tai loppuminen.

    • http://world6.monstersgame....
    • Varpuli

      Minusta tilanne ei vaikuta ollenkaan pahalta. Sinuna jatkaisin elämää sen enempää kyselemättä.

      Miehen käytös näyttää paljon enemmän kuin sanat. Jos hän huolehtii perheestään ja seksikin sujuu, niin jatka normaalia elämää miettien vähemmän, rakastaako hän vai ei äläkä ainakaan kysele sitä.

      Saattaa siinä lasten vilskeessä olla miehelläkin pallo vähän hukassa.

    • nuori nainen

      Minulla vähän saman tyylinen alku tarinassani.

      Olen seurustellut 7v avopuolisoni kanssa, johon on mahtunut myös paljon hyviä aikoja.

      Viime syksynä sanoin miehelleni että rakastan häntä, mutta hän ei vastannut. Kysyin rakastatko minua, mutta hän ei vastannut.

      Tuolloin päätin, että selvä, en minäkään sitten enää halua sinua rakastaa. Tätä en tietenkään ääneen sanonut.

      Alkuun kaikki jatkui normaalisti, mitään ei vaan sanottu.

      Nyt reilun puolen vuoden jälkeen minä en enää nauti seksistä, enkä siksi sitä enää halua hänen kanssaan. Seksi kuuluu mielestäni rakkauteen ja jos sitä ei ole, niin en osaa nauttia siitä.

      En viihdy kotona, en nauti hänen seurastaan, olen kovettanut sydämeni.

      Nyt olen alkanut rakastua miespuoliseen työtoveriini ja en osaa ajatella kuin häntä. Jopa satunnaisen seksin aikana, jota harrastamme mieheni kanssa, ajattelen työkaveriani. Minkäänlaista suhdetta minulla ei työkaveriini ole, ehkä lievää vispilänkauppaa. Silti nautin hänen kanssaan keskustelemisesta ja nauramisesta, kaikesta siitä mitä en enää mieheni kanssa tee.

      Oma pitkäaikainen avopuolisoni on kaikenlisäksi aina ollut kotona viihtyvää tyyppiä (minä en, etenkään nyt). Hän ei myöskään ikinä ole osoittanut rakkauttaan millään muulla keinoin, minulle ei avata ovia, ei kanneta kauppakasseja, eikä tuoda maitoa kaupasta jos pyydän. Itse olen kaikki aina hoitanut ja oppinut niin tekemään, siltä toiselta sitä oli turha pyytää.

      Tämän kaiken jälkeen eroaminen tuntuu ainoalta järkevältä asialta, vielä kun pystyisin sen toteuttamaan, niin voisin ehkä olla onnellinen jonkun toisen kanssa.

      Tähän loppuun on vielä mainittava, että mieheni tuskin on huomannut mitään muutosta minussa, paitsi sen etten enää tee aloitetta seksiin ja kieltäydyn hänen ehdotuksistaan usein, mitä en ennen ole ikinä tehnyt.

      Että näin. Ongelmia rakkaudessa täällä myös.

      • ennenkuin kaduttaa

        Sen verran voin antaa vinkkiä, että kannattaa selvittää edellinen suhde ennen kuin vaihdat kelkkaa. Huomaan selvästi että ette ole puhunut oikeasti vaikeista asioista. Se mitä vaadit sanoina, voi tulla muuten ilmi. Arvostuksen ja kunnioituksen kautta, myös työssä voi olla kiirettä. Hän voi esimerkiksi tehdä kovasti töitä "perheen" rakentamisen eteen (taloon säästämällä jne..) ja toinen osapuoli on unohtunut vähemmälle, mm. parisuhteen hoito. Voi kuitenkin olla että hän haluaa nimenomaan rakentaa perheen juuri sinun kanssa ja siitä kannattaisi olla todella iloinen.

        Samat vaikeudet tulee helposti eteen uudessa suhteessa, jos edellisestä ei ole mitään oppinut. Kannattaa nyt oikeasti puhua rohkeasti, toisen herättäminen siihen voi olla todella vaikeaa!

    • hylätty

      meidänkin parisuhde on voinut hyvin, mutta nyt kevään aikana miehelle tuli yhä useimmin omia reissujaan. Ja siitä tietysti tuli parisuhdeongelmia ja minun puolelta sanomisia, joiden pohjalta mies ilmoitti yhtä äkkiä ettei meidän suhteesta tule enää mitään. Ihmettelin aikana ja kun aloin seurata miehen toimia, niin sieltähän paljastui ulkopuolisia suhteita useitakin. Eli joka reissulta uusi nainen kehiin - eipä ihme, ettei oma vaimo enää kiinnosta. Tulee vain mieleen - mikä kumma se vetää pettämään, geenitkö vai seikkailunhalu, riidaton parisuhde vai mikä? Olen todella pettynyt ja usko ja luottamus on mennyt. Saakohan sitä paikattua koskaan - rakastan miestäni vielä edelleen - vain hänen tunteensa taitaa olla hukassa.
      Jos molempien halu jatkaa on kova, niin eiköhän näistä selviä - mutta jos pettäminen jatkuu eikä halua ole yhteiseen jatkoon - niin onko muuta vaihtoehtoa kuin erota. Minä haluaisin puhua asiasta ja selvitellä - mies ei halua puhua kun tietysti kokee syyllisyyttä tapahtuneesta - ja aiheestakin! Aika vaikea yhtälö se on jos toinen ei halua selvitellä asioita puhumalla - siitähän tulee vain paha mieli kaikille osapuolille.
      ehkä sinun tilanteessa aika parantaa haavat - ja rakkauskin palaa suhteeseen. Toivotan onnea!

    • kulissiwaimo

      Minä en rakasta enää puolisoani. En halua seksiä enää hänen kanssaan, en juurikaan muutenkaan halua viettää vapaa-aikaani hänen seurassaan ja hänen mielipiteensä eivät minua kiinnosta.

      Silti eletään kulissiavioliitossa lasten takia varmaan vielä pitkään.

      Miehet on jänniä olioita, jos niitä seksi vielä kiinnostaa niin kyllä ne ns. pitävät ainakin naisesta.

      Jos mies käyttäytyy noin, eli siis seksi vielä pelaa mutta ei sano rakastavansa, se kielii huonosta omastatunnosta. Hän hyvittää sitä sillä tavoin, että käy vieraissa. Arki on tainnut käydä miehellesi ylivoimaiseksi.

      Mun mies sanoi että rakastaa mua ja silti kävi vieraissa. Että ei ne sanatkaan aina kaikkea kerro..

      Toivottavasti en ole oikeassa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Eroa Orpo! Orpo eroa!

      Suomen kansa vaatii viimein ottamaan meidät huomioon, eikä vain ulkomaalaisia pääomasijoittajia. Koska täällä Suomessa
      Maailman menoa
      118
      2772

    2. SDP esti Suomen luisumisen kohti 1984 Orwell -yhteiskuntaa

      Äärioikeistohallitus olisi halunnut Stasin tapaan mikrofonit jokaisen kansalaisen kotiin, mutta SDP esti tuon siirtymän
      Maailman menoa
      24
      1761

    3. Odottavan aika on pitkä, Lindtmanin hallitusta tule jo!

      Eilisen perusteella nykyinen hallitus epäonnistui kaikissa vaalilupauksissaan, joten olemme ansainneet uudet eduskuntava
      Maailman menoa
      62
      1744

    4. Naiset ei halua kilttejä miehiä

      Näin se vaan on..jos olet ilman tatskoja, et rähjää, sinulla ei ole rikosrekisteriä, olet liian kiltti, et sano pahasti,
      Ikävä
      272
      1638

    5. Wille Rydman (ps) osoitti olevansa kommunisti

      Hän toistaa Neuvostoliiton virhettä. Haluaa pitää palveula yllä maksoi mitä maksoi, vaikkei ole maksavia asiakkaita. --
      Maailman menoa
      16
      1600

    6. Seiska: Helmi Loukasmäki paljastaa - Näin Danny ja Helmi tapasivat

      Helmi Loukasmäki, 25, ja Ilkka Danny Lipsanen, 83, ovat seurattuja julkkiksia. Mutta tiesitkö, miten he tapasivat? Lue
      Viihde ja kulttuuri
      28
      1291

    7. Ainoastaan 10 aloitusta ekasivulla yhdeltä henkilöltä

      Kovasti on vaivaa, ei oo muuta tekemistä tällä henkilöllä päivisin ja öisin... Taas märehtimistä ja samaa jankutusta.
      Joensuu
      28
      1174

    8. Menettämisestä

      Ajatteletko, että olet menettänyt mahdollisuutesi häneen? Osaatko sanoa miksi niin tapahtui?
      Ikävä
      97
      1098

    9. Kiinteistökauppoja

      Onko totta ettö haapaveden kaupunki on ostanut vanhan kesoilin kiinteistön? Kuulemma siihen muuttaa autokorjaamo vanhan
      Haapavesi
      41
      1082

    10. RAAMATULLINEN KASTE ON SAPATTI-LAUANTAI, EI SUNNUNTAI

      Aihe, josta ehkä on eniten kiistaa kristillisten seurakuntien piirissä, on kysymys oikeasta raamatullisesta pyhäpäivästä
      Kaste
      404
      1042
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt