suomalaiset ruokailutavat

Tee kohteliaasti selväksi, miten teillä ruokailu sujuu, ainakin ruokailukertojen suhteen, jos et heitä pysty pöydässä pitämään oman nälän tyydyttämistä pitempään.

Miksi kannattaisi matkustaa ulkomaille tapaamaan ystäviä, jos aikoo viedä tuliaisiksi omat suomalaistavat? Jännempi oppia uusille tavoille, ainakin loman ajaksi, eikö?

Sä olet onneksi keskieurooppalaistunut. Täällä Suomessa ei enää nykyään niin kauheesti noita lapsia viitsitä kasvattaa, miten ne siis osaisivat ruokapöydässäkään käyttäytyä.

Nythän on niin, että täällä Keski-Euroopassa suuri osa äideistä on kotona ja paapoo lapsia täysi-ikäisyyteen asti ja onhan siihen ruokailuun ja etenkin yhteiseen ruokailuun sitten enemmän aikaa. Ei kaikki perheet varmaankaan Suomessa kokkaa kahta lämmintä ateriaa päivässä lapsillekaan, kukin taaplaa tyylillään. Mielestäni tällä ei taas ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka lapset on kasvatettu. Suomessa on ihan fiksuja ja hyvinkäyttäytyviä lapsia ja nuoria, vanhemmistahan se on kiinni ihan joka maassa..

tässä lienee kysymys. Niin näitten
tämän hetken aikuisten kuin lastenkin
kohdalla.
Jos ei itse osaa, niin kuinka voisi
opettaa jälkikasvuaan.
Suomessa kai ollaan paljonkin pitemmällä
ns. "vapaan kasvatuksen" saralla, kuin
muualla keski-Euroopassa.
Sääli sinänsä, sillä hyvät ruokailutavat
ovat tarpeen aikuisiälläkin ja kun jo lapsena
oppii, niin on helpompi tulla myöhemminkin
toimeen, tilanteessa kuin tilanteessa.
Voin kertoa esimerkin pöytäseurasta, joka oli vähemmän miellyttävä.
Olimme matkalla Suomeen ja kauan odotettu
illallinen laivalla sai epämiellyttävän
käänteen.
Emme ehtineet alkupaloja pitemmälle kun
pöytäämme sijoitettiin neljä nuorta ruotsalaismiestä.
Siinä aloitettiin tuplavodkalla tiuhaan
tahtiin ja "pohjatkin" lienevät olleet
mitä melkoiset ja mesoaminen sen mukaista.
Ei varmaan ollut kulunut kuin reilut
kymmenen minuuttia, kun yksi herroista
riisui, meille tuntemattomasta syystä,
kengät jalastaan ja iski ne pöydälle.
Kyllä siinä ruokahalut katosi, valitettavasti
vain henkilökunta ei ollut kykenevä
näitä herrojen hauskuuksia hillitsemään.
Niin että osataan sitä naapurissakin, eikä
vain Suomessa.

Itse olen kanssasi samoilla linjoilla. Asuin useamman vuoden Englannissa, ja totuin siihen, etta ruokapoydassa istutaan niin kauan, etta kaikki ovat syoneet. Ruokaan ei kosketa ennen kuin kaikilla oon ruuat edessa ja juomat lasissa. Alas ei istuta ennen kuin muutkin ovat tulossa joten istuudutaan yhta aikaa.

Tama kummastuttaa vieraita suuresti, koska olen kummiskin aika nuori, eika lapsia ole. Silti arvostan suuresti tapoja ruokaillessa, kotona ja ulkona samalla tavalla. Ruokailuun kaytan mieluusti aikaa vaikka useamman tunninkin, jos tarjolla alkupaloja jne.

Se, etta ruokaa naykitaan ja jatetaan syomatta on toykeaa. Ruokaa tulisi osata ottaa/annostella oikein. Lounas ei ole valttamaton (itse en koskaan syo lounasta), vaan illallinen on se ateria, johon panostetaan ja jolloin syodaan enemman.

Tavat kunniaan! Olin aivan jarkyttynyt kun menin vanehmpieni luokse kaymaan parin vuoden jalkeen, ja siella tultiin poytaan kuka milloinkin ja noustiin kiittamatta. Ruokia ei kehuttu, mika on mielestani aika outoa koska olen tottunut siihen, etta ainakin mainitaan ruuasta jotain ja kiitetaan.

kokemuksia Suomalaisten lasten käytöstavoista. Jos ruoka ei ole Suomalaista perinteistä ruokaa, se ei kelpaa. Sitten koko perhe syö sitä mitä lapset haluaa. Jos ei ole nälkä, syödään se kaksi lusikkaa, mutta päivällinen ja illallinen on oltava. En ole matkustellessani törmännyt samanlaiseen käytökseen.
Varmasti on Suomessa myös perheitä, jossa aikuiset päättävät ja käytöstavat ovat kunniassa. Olen vain törmännyt liian usein huonoihin käytöstapoihin.

Jotenkin tuttua.
Olen itse asunut poissa Suomesta jo monta vuosikymmenta. Silloin harvoin, kun tulee Suomesta vieraita, ne olemattomat poytatavat todellakin huomaa: esim.aloitetaan ruokailu heti, kun ollaan saatu ruoka lautaselle odottamatta muita. Otetaan ruokaa omalle lautaselle, tai kaadetaan itse juomaa omaan lasiin, tarjoamatta ensin poytanaapurille jne. Kaikki kohteliaat poytatavat puuttuvat taysin. Mina en ainakaan kehtaa kutsua muita vieraita samaan aikaan suomalaisten kanssa. Tama edellinen koskee siis aikuisia, lapset nousevat poydasta ja ravaavat siina ruokaa naykkien koko ajan.
Taitaa olla parasta heittaa vaan leipa-ja voipaketti poytaan , syokoot siita.

Hei,

Olipas ihan mielenkiintoinen aihe pitkasta aikaa. Itse olen asunut noin kymmenen vuotta Kaakkois-Aasiassa. Taalla ihmiset ei yleensa itse tee ruokaansa vaan kayvat lahes aina ulkona syomassa tai sen tekee kotiapulainen. Asiaan ei kuuluu mainita koskaan mitaan hyvaa ainakaan meidille ja muutenkaan kokille. Yleensa olevat ihan ihmeissaan, jos joku mainitsee jotain ruuanlaittajalle. Ainakin itse olen huomannut suomalaisten kiittavan usein ruuanvalmistajaa, joten tassa suhteessa ollaan paljon edella.

Taalla kummeksutaan kovasti eurooppalaisten tapaa olla jakamatta annostaan. Eli jos tilaat vaikka pihvin tai salaatin, niin se pitaa jakaa muille ruokailijoille. Minulla oli saksalainen kaveri kaymassa, joka soi ravintolassa tilaamansa makkaran itse jakamatta sita muille. Ystavani olivat aivan jarkyttyneita kuinka voi olla noin itsekas ruokailija. Ainakaan eurooppalaista tapaa ei voi pitaa absoluuttisesti oikeana ja ihailtavana. On ihan turhaa pitaa esim. ranskalaista tai suomalaista tapaa oikeana.

Ruokailemaan taalla voi tulla eri aikaan, joka ainakin aluksi arsytti minua suunnattomasti. Kuitenkin ruokailu lopetaan usein samaan aikaan, vaikka olisi tultu eri aikaan. Taalla elamanrytmi on todella kiihkea, koska toissa ollaan normaalisti lahemmas 12 tuntia paiva. Joten ei vaan millaan tahdo ehtia samaan aikaan syomaan. Ehka Suomessa ollaan menossa samaan, koska lapsilla on kai nykyaan paljon harrastuksia ja koulutehtavia. Itse en jaksa enaa kello 21 aikaan odottaa syovani samaan aikaan kuin mieheni, jos edellinen ruokailu on tapahtunut klo 12 ja tiedan mieheni tulevani toista 22.30. Kaikki on suhteellista ja tietty harmi ettei ole aikaa ruokailulle. Mutta tyo sanelee usein rytmin ja harvalla on aikaa paneutua ruokailuun yhtaan enempaa kuin pakko.

Mitä turhia!
Jotkut syövät pitkään, tuntikaupalla ja osaavat kaikki hienoudet. Hyvä se!
Omassa tynkäperheessä lapsena oli isä kuollut ja äiti teki pitkiä työmatkoja. Minä ja veljeni laittelimme paljon ruokia kahdestaan, jos ei ollut valmista. Ei ollut säännöllisiä ruoka-aikoja. Syötiin kun oli nälkä ja nopeasti, kun oli muutakin tekemistä. Ei siihen aikaan jollain rajaseudulla ollut aikaa päiväkausia istua ruokapöydässä ja asetella lusikoita kaikkien "sääntöjen" (kuka ne keksi, aateliset?) mukaan.
Minusta sinun on turhaa motkottaa. Välimeren maissa on eri kulttuuri. Itse en jaksaisi tuntikaupalla istua ruoan äärellä. Luulen, että ne sinun vieraat ovat tyytyväisiä ruokaasi. Ja ota sinä asia ilman stressiä!

Ihmettelen sitä kun aikuiset lapset tulevat käymään odottavat palveluksia ja valmista tarjoilua ja jos jotain ehdottaa niin ovat närkästyneitä.Yritin ohjata ja olla esimerkkinä aikoinaan.
Vierailujen pitäisi olla ilonaihe,mutta tulee paha mieli pitkäksi aikaa,kun ei olla inhimillisiä vaan oma itse on aina lähellä sydäntä.Pelottaa vanheneminen todella.Lapset ovat pitkälle kouluja käyneitä ja eväät ja neuvot eivät ole menneet perille.

Ihmettelin, ettei kukaan maininnut teknisiä vekottimia, jotka ovat kasvaneet käsiin.
Ne tapaavat häiritä kaikkialla ruokpöydästä kokouksiin ja konsertteihin.

Miten ovat tavat ihmisillä muuttuneet! Täällä tarinoitu ei ole minulle tuttua menoa.
Kun minulle tuli vieraita, siivosin ennen, katoin pöydän huolella jo illalla viimeksi.
Peitin pöydän ja kiillotetut astiat suurella, puhtaalla liinalla, etteivät pölyynny.

Päivä meni aterian valmistuksiin ja viimeistelyyn. Siinä sitten turistiin tunteja kynttilän valossa. Tavallisia tuttuja, ei mitään kunniavieraita. Lapset istuivat kuunnellen aikuisia.

Niin meillä meni joulut ja juhannukset koko suvussa. Ei tullut mieleenkään, että ei olisi kiitetty ruoan tekijää ja maksajaa! Lapsille annettiin lupa poistua leikkeihinsä.

Toisinaan ateriat olivat ulkona puutarhassa tai parvekkeella kynttilöiden ja kukkien juhlistamana. Tai hiekkarannalla katoksen alla nuotion, savu-uunin tuoksussa.
Isä hääri aikoinaan kotona kokkina innostuneena ja äiti säesti hermostuneena.

Minä omassa kodissani tietäen täsmälleen, mihin lamput asetan, että varjot lankeavat oikein. Taustamusiikin valitsin tulijoiden mukaan. Hiljaisena jo ruokaa valmistaessani.
Olen omassa kodissani tarkka näissä asioissa. Vaikka kuulun köyhiin kansalaisiin.

Joskus on sattunut, että joku vieraista on käyttäytynyt loukkaavasti. Ilta loppui siihen. Uutta kutsua ei annettu ja sellaisten kanssa en seurustellut kuin pakolliset kuviot.
Illanistujaisten tulee olla leppoisia, rakentavia, mieltä kohentavia hetkiä! Ei häirintää.
Olen lukenut näitä kertomuksia kauhulla. Suurinta osaa täällä kuvatuista henkilöistä en olisi päästänyt edes ulko-ovesta eteiseeni! Hyvänen aika, miten törkeää menoa!