Haaveilin matkustamisesta ja kerran Anne soitti ja pyysi kyläilemään. Ja niin lähdin sitten kylään Anne luo. Anne oli keittänyt kahvia. Juttelin haaveistani lähteä jonnekin etelään matkoille, mutta koska oli jo kesä, ja lämmintä, Anne sanoi ettei etelään olisi lainkaan kiva lähteä. Sitten tuli kaksi vierasta Annen luo hetken kuluttua. Naapurini, paras ystäväni, Annen työkaveri Satu tuli Sarin, Annen siskon kanssa. Satu kertoi, että Sari oli soittanut hänelle ja pyytänyt lähtemään yhdessä Annen luo.
Anne ja Sari alkoivat myös juttelemaan matkustamisesta. Anne innostui melomisesta, Sadun teki hengelliseen suurtapahtumaan mieli, mutta koska Anne ja Sari eivät olleet ihan niin kiinnostuneet uskonnollisesta tapahtumasta,koska Sadulla oli sydämessä vakaumus, hän oli uskossa. Anne ja Sari eivät ole ateisteja, mutteivät niin hartaasti uskoviakaan. Sari alkoi miettimään minne mentäisiin neljästään. -Olisikos Lappiin tai Särkänniemeen tai Serenaan tai.. Sitten Anne sanoi, että tulee kalliiksi,mutta Sarin mielestä ei maksa niin kovin paljon. Sitten Satu kiukustui ja sanoi: "Minulla ei ole rahaa, saan 8 e/päivä ja te saatte palkkaa, ja Anne ymmärsi Satua: Anne sai vakituisena palkan, Satu sai ylläpitokorvausta harjoittelija kun on.
- Entä jos mennään tuonne ihan mun lähellä olevaan Tokinmaan metsäalueelle? Sinne ja kuljetaan, se olisi niinkuin vaellus. Anne sanoi sen miettimättä, hetken mielijohteesta, ja Satu häkeltyi: "Eikös siellä ole susia ja karhuja? Missä yöpyisimme?" Sari sanoi siihen, että voidaan nukkua teltassa kaikki neljä, hänellä on senkokoinen teltta, makuupusseissa, ja voidaan syödä eväitä ja matkan varrella löytyy varmaan pieniä lampia, ja järvi joka on kauempana niin voidaan mennä uimaan.
Niin sitten päätimme toteuttaa suunnitelmamme. Lähdimme seuraavan viikon perjantaina viideltä illalla, ensin kokoonnuimme Annen kotona, sitten katsoimme että matkavarusteet ovat mukana ja päätimme tehdä viikonlopun kestävän retken, sunnuntai-iltaan mennessä palaamme takaisin. Ja lähdimme matkaan. Ensin kävelimme tietä pitkin aika pitkälle, ja satoi vettäkin jossain vaiheessa. Tie muuttui poluksi, metsäpoluksi, ja kuljimme kohti tuntematota. Emme aikoneet mennä mitään määrättyä reittiä vaan kulkea vain eteenpäin. Ajattelimme, että koska meillä oli kännykät ja kompassi mukana, ja jossain löytyy kuitenkin jossain vaiheessa autotie, emme pääse eksymään ja jos eksymme, löydämme kotiin joka tapauksessa jos eksymme, meitähän on neljä.
Ja niin me sitten päätettiin kävellä ja pysähdyimme nauttimaan eväitä. Kello tuli yhdeksän illalla ja emme voineet keittää kahvia ja harmitti. Satu ja minä olimme väsyneitä ja Sadulla oli polvikin vähän kipeä. Niin sitten me päätimme pystyttää teltan ja olla siinä yö. Mutta Anne valitteli, että kaipaili suihkuun ja Sari sanoi siihen, "Ei täällä pääse mihinkään peseytymään! Olemme keskellä erämaata, metsää." Mutta sitten minä olin näkevinäni jotain kauempana ja sanoin, että onkohan siellä lampi tai järvi. No, menimme katsomaan n.200 m.päähän. Siellä oli pieni lampi. Se oli matala, huomasimme että siinä on hiekkapohja ja kokeilimme puunoksalla, se ei ollut suolampi ja pieni laituri oli siinä ja puinen kyltti "Eräpellonlampi"
Vesikään ei tuntunut kylmältä ja päätimme ottaa pyyhkeet ja kaikki peseytyä siinä. Ja riisuuduimme ja peseydyimme. Oli virkistynyt olo sen jälkeen. Oli ihana olla kun olimme kävelleet monta tuntia, siirsimme teltan siihen rannalle ja laitoimme makuupussit siihen ja juttelimme vielä siinä, ei tehnyt mieli alkaa nukkumaan. Satoi vettä ja sade voimistui, ja alkoi sataa kaatamalla ja tulla rakeita. Meitä alkoi vähän pelottaa, etenkin Satua ja minua, koska alkoi ukkostaa ja salamoida ja ukkonen oli hyvin lähellä.
Sitten kuulimme kaiken lisäksi jotain pelottavaa ääntä, matalaa ääntä, ja ihan kuin karhu murisisi.. Anne alkoi itkemään ja vaikeroimaan pelosta ja Sari halasi siskoaan ja minä ja Satu toisiamme. -Ei olisi pitänyt mennä mihinkään typerälle vaellusretkelle, Anne valitti ja kiukutteli. Mutta Sari katsoi ulos ja hirvi kulki kauempana ja meni poispäin. -Se oli hirvi, ei karhu, Sari rauhoitteli ja lisäsi, että hirvi näytti pakenevan. -Ihan kuin se olisi säikähtänyt meitä, Anne naurahti ja rauhoittui silminnähden.
Ukkonen meni pikkuhiljaa ohi, ja rauhoituimme jokainen ja oli sopivan lämmin, ei liian kylmä tai liian lämminkään. Aloimme nukkumaan ja saimmekin nukutuksi. Mutta Anne ei oikein saanut nukuttua ja käänsi kylkeä lähes jatkuvasti. Meillä oli teltassa tilaa, olimme hyvin tiiviisti, lähes toisissamme kiinni koska piti olla tilaa matkalaukuillekin. Meillä oli ämpäri ja sanomalehti, koska vessaa ei ollut lähellä ja emme halunneet mennä ulos, kun hätä tulee. Minua kyllä hieman nolotti käyttää ämpäriä, mutta en kyllä olisi halunnut uloskaan mennä puiden vierelle ja heinikkoisen ja märän maaperänkään takia.
Mutta keskellä yötä alkoi kuulumaan murinaa, ensin Anne kuuli, sitten Sari. Anne herätti Sarin ja kertoi, että lähellä voi olla karhu oikeasti. Sari katsoi ulos ja Sari oli pyörtyä ja hengitys meinasi salpautua, koska kaksi suurta karhua oli n.50-70 metrin päässä teltasta. Minulle vasta pakokauhu tuli, Satu heräsi huutooni, kun huusin pakokauhun vallassa: "Ne karhut tuolla syövät meidät aamupalakseen!" Apuaapuaaa... Sari komensi, että suljetaan teltta ja ollaan hiljaa ja pidetään toisiamme kädestä,ollaan ihan lähekkäin,ja koetetaan rauhoittua. Karhut menevät varmaan pois.
Anne kyllä rauhoittui ja Satu ja Sari, mutta minä olin hyvin kauhuissani ja Sari laittoi käden suuni eteen ja Anne rutisti minut tiukasti itseään vasten, että rauhoittuisin. Ja että olisin ainakin hiljaa. Karhut eivät pitäneet mitään ääntä emmekä katsoneet ulos, ja meni vartin verran aikaa, ja oletimme että pahin on ohi. Mutta yhtäkkiä tapahtui jotain hirveää: Kuului kauhea ulvonta ja murina ja Sari katsoi ulos ja siellä kaksi karhua oli suden kimpussa. Susi taisteli kaikin voimin nälkäisiä karhuja vastaan. Olimme kauhuissamme koska susi pääsi karkuun, karhut menivät perässä ja näkyi hurja taka-ajo, susi oli haavoittunut ja verissään, karhut saivat sen kiinni ja karhut raatelivat suden. Sitten karhut tulivat raatelemansa kuolleen suden kanssa hieman meihin päin! Emme olleet koskaan pelänneet henkemme puolesta niin paljon kuin nyt.
Joku saa jatkaa novellia..
Sari, Anne, Satu ja Sanna eräretkellä
8
978
Vastaukset
- Foxtrotti
Mustan-keltaiset karhun kynnet koskettivat ohuen polyesterikankaan pintaa, sitten ne ritsahtivat sen läpi ja Sanna veti makuupussinsa päänsä ympärille ja kirkui. Muut tytöt vetäytyivät kauimmaiseen nurkkaan teltassa ja katsoivat kasvot valkoisina kuinka kynnet viilsivät kangasta ja sitten tapahtui ihme; kuului huuliharpun soittoa. Kynnet vetäytyivät pois ja teltan läpi heijastuvassa varjossa näkyi selvästi kuinka karhut nousivat kaikki seisomaan ja hetken kuluttua ne alkoivat aivan kuin tanssimaan. Harpun rytmi ja soiton kiihkeys kohosi vikkeläksi polskaksi ja tanner jymisi isojen petojen hypätessä sen tahdissa...
- Foxxtrotti
Myös teltta hytisi ja heilui, sisälläolijat pyörivät laidasta laitaan yhtenä mylläkkänä ja lopulta koko laitos sortui huutavien naisten päälle, ja karhut vain jatkoivat yhä tanssiaan. Sitten huuliharpun soitto alkoi kuulua kauempaa ja karhut seurasivat sitä rymistellen ja murahdellen, naiset uskalsivat viimein jopa hengittää.
"Mitä se oli?" Sanna kysyi.
"Mikä niistä"
"Se soitto"
jostain läheisen harjun laelta kantautui vielä kaatuvien puiden ääniä ja alapuolella olevaan lampeen loiskahteli karhujen paiskomia kiviä, soitto oli hävinnyt jo kokonaan. - Foxxtrotti
Foxxtrotti kirjoitti:
Myös teltta hytisi ja heilui, sisälläolijat pyörivät laidasta laitaan yhtenä mylläkkänä ja lopulta koko laitos sortui huutavien naisten päälle, ja karhut vain jatkoivat yhä tanssiaan. Sitten huuliharpun soitto alkoi kuulua kauempaa ja karhut seurasivat sitä rymistellen ja murahdellen, naiset uskalsivat viimein jopa hengittää.
"Mitä se oli?" Sanna kysyi.
"Mikä niistä"
"Se soitto"
jostain läheisen harjun laelta kantautui vielä kaatuvien puiden ääniä ja alapuolella olevaan lampeen loiskahteli karhujen paiskomia kiviä, soitto oli hävinnyt jo kokonaan.Naiset kömpivät ulos revitystä teltastaan varovaisina, valppaina kuin itsekin muuttuneina metsän eläimiksi. Ääniä ei enää kuulunut ollenkaan, oli vain väreitä veden pinnalla ja alkanut iltarusko lammen takaisten puiden päällä.
"Mitä me nyt tehdään? Karttakin on riekaleina ja minun pikkupöksyni myös, enkä muista enää edes mistä suunnasta tänne tulimme" Sanna voivotteli maassa pyörien ja ripotellen nuotion tuhkaa päälleen. Toiset naiset eivät osanneet sanoa mitään, vaan tekivät hysteerisinä hihitellen kaikenlaisia turhia asiota, kuten kännykän kiihkoinen räpläys tai puhelimen edestakainen akun vaihto, mutta kaikista näistä toimista huolimatta minkäänlaisia päätöksiä ei näyttänyt syntyvän. Sitten kaikki lopettivat tekemisensä kuin yhdestä iskusta, ylärinteeltä kuului askelia.
"Apua! Apua" Kaikki naiset huusivat yhteen ääneen ja säntäilivät kuka minnekkin mutta kuitenkin enimmäkseen vain toisiinsa törmäillen. - end.....
Foxxtrotti kirjoitti:
Naiset kömpivät ulos revitystä teltastaan varovaisina, valppaina kuin itsekin muuttuneina metsän eläimiksi. Ääniä ei enää kuulunut ollenkaan, oli vain väreitä veden pinnalla ja alkanut iltarusko lammen takaisten puiden päällä.
"Mitä me nyt tehdään? Karttakin on riekaleina ja minun pikkupöksyni myös, enkä muista enää edes mistä suunnasta tänne tulimme" Sanna voivotteli maassa pyörien ja ripotellen nuotion tuhkaa päälleen. Toiset naiset eivät osanneet sanoa mitään, vaan tekivät hysteerisinä hihitellen kaikenlaisia turhia asiota, kuten kännykän kiihkoinen räpläys tai puhelimen edestakainen akun vaihto, mutta kaikista näistä toimista huolimatta minkäänlaisia päätöksiä ei näyttänyt syntyvän. Sitten kaikki lopettivat tekemisensä kuin yhdestä iskusta, ylärinteeltä kuului askelia.
"Apua! Apua" Kaikki naiset huusivat yhteen ääneen ja säntäilivät kuka minnekkin mutta kuitenkin enimmäkseen vain toisiinsa törmäillen.Sitten tilanne rauhoittui ja menimme telttaan sisälle ja suljimme sen tiiviisti ja aloimme paistaa karhunlihaa, sellaisella kertakäyttögrillillä.
- FoxxT
end..... kirjoitti:
Sitten tilanne rauhoittui ja menimme telttaan sisälle ja suljimme sen tiiviisti ja aloimme paistaa karhunlihaa, sellaisella kertakäyttögrillillä.
Kun karhunlihat oli syöty ja tuliset rasvat ryystetty, Anne huomasi retkikeittimessä jotain outoa juuri kun hän sylki suupielestään viimeisiä karhunkarvoja.
"Hei katsokaa. Mikä tota laitetta oikein vaivaa?"
Muut naiset olivat löytäneet vielä makoisan kimpaleen Sannan revityn makuupussin alta ja tappelivat siitä hiukset pöllyten, sitten myös he huomasivat jotain outoa. Retkikeittimestä kuului surinaa ja rasahtelua, sitten sen kylkeen ilmestyi numeronäyttö ja virallisen oloinen nais-ääni alkoi puhumaan reippaaseen ja iloiseen sävyyn kuin marketin mainosnauhoitteessa.
"Olette käynnistäneet retkikeittimen itsetuhojärjestelmän. Olkaa hyvä ja poistukaa alueelta kymmenen sekunnin kuluessa, turvallinen etäisyys on kaksikymmentä kilometriä. Hyvää päivänjatkoa! - David Dobermann
FoxxT kirjoitti:
Kun karhunlihat oli syöty ja tuliset rasvat ryystetty, Anne huomasi retkikeittimessä jotain outoa juuri kun hän sylki suupielestään viimeisiä karhunkarvoja.
"Hei katsokaa. Mikä tota laitetta oikein vaivaa?"
Muut naiset olivat löytäneet vielä makoisan kimpaleen Sannan revityn makuupussin alta ja tappelivat siitä hiukset pöllyten, sitten myös he huomasivat jotain outoa. Retkikeittimestä kuului surinaa ja rasahtelua, sitten sen kylkeen ilmestyi numeronäyttö ja virallisen oloinen nais-ääni alkoi puhumaan reippaaseen ja iloiseen sävyyn kuin marketin mainosnauhoitteessa.
"Olette käynnistäneet retkikeittimen itsetuhojärjestelmän. Olkaa hyvä ja poistukaa alueelta kymmenen sekunnin kuluessa, turvallinen etäisyys on kaksikymmentä kilometriä. Hyvää päivänjatkoa!Sari, Anne, Satu ja Sanna ihmettelivät vähän aikaa, katselivat toisiaan, ja lähtivät kirkuen juoksemaan eri suuntiin.
"10... 9... 8... 7.... eroor... eroor... " kuului retkikeittimestä.
Retkikeittimen yläpuolelle, sinne mihin kattila laitetaan, ilmestyi hologrammi, jossa taiwanilainen tietotekniikkainsinööri ilmoitti virheilmoituksen: "Plesae, update a new fimrware to cotninue from webisite www.kettle3000.tw/update.html. Thank you for using high guality products from innovative Kettle 3000."
Pieni sinertävä väsyneen näköinen taiwanilainen insinööri, joka oli valvonut viimeisimmät 30 tuntia roiskiessan kasaan retkikeittimen ohjelmistoa, ("oh fuck. the digibox software needs to be coded, more specifically the subtitling part, before I can get some sleep. Well, I have time to sleep when I'm in grave... ", ajatteli insinööri Li Won Kang), jotta tuote saataisiin markkinoille, jatkoi viestin kertomista tyttöjen palatessa takaisin teltalle.
Metsästä alkoi kuulumaan voimistuvaa huuliharpun soittoa. Huuliharpun soittaja ilmestyi näkyviin.
Karhut, jotka olivat aluksi seuranneet huuliharpistia pois teltalta, hän oli karistanut pois luotaan soittamalla Jari Sillanpään It Takes two to tango-kappaletta - isot karhut olivat hirveästi muristen vatsa kuralla paenneet metsään. - FoxxT
David Dobermann kirjoitti:
Sari, Anne, Satu ja Sanna ihmettelivät vähän aikaa, katselivat toisiaan, ja lähtivät kirkuen juoksemaan eri suuntiin.
"10... 9... 8... 7.... eroor... eroor... " kuului retkikeittimestä.
Retkikeittimen yläpuolelle, sinne mihin kattila laitetaan, ilmestyi hologrammi, jossa taiwanilainen tietotekniikkainsinööri ilmoitti virheilmoituksen: "Plesae, update a new fimrware to cotninue from webisite www.kettle3000.tw/update.html. Thank you for using high guality products from innovative Kettle 3000."
Pieni sinertävä väsyneen näköinen taiwanilainen insinööri, joka oli valvonut viimeisimmät 30 tuntia roiskiessan kasaan retkikeittimen ohjelmistoa, ("oh fuck. the digibox software needs to be coded, more specifically the subtitling part, before I can get some sleep. Well, I have time to sleep when I'm in grave... ", ajatteli insinööri Li Won Kang), jotta tuote saataisiin markkinoille, jatkoi viestin kertomista tyttöjen palatessa takaisin teltalle.
Metsästä alkoi kuulumaan voimistuvaa huuliharpun soittoa. Huuliharpun soittaja ilmestyi näkyviin.
Karhut, jotka olivat aluksi seuranneet huuliharpistia pois teltalta, hän oli karistanut pois luotaan soittamalla Jari Sillanpään It Takes two to tango-kappaletta - isot karhut olivat hirveästi muristen vatsa kuralla paenneet metsään."Morjens! mitäs täällä tapahtuu?"
Mies laskeutui alas rinnettä ja näytti hyväntuuliselta joskin melko riutuneelta. ilman mitään sen kummempia hän lampsi maassa makaavien naisien ohi kohti nuotiota ja vihelteli mennessään, kukaan naisista ei saanut sanaakaan suustaan. Sanna katsoi nieleskellen miten miehen lihaksikas käsi nosti raskaan rinkan miehen selästä vaivattomasti, Anne puolestaan tuijotti miehen paljaita pohkeita joiden lihakset värähtelivät kun mies vain vähän liikahti ja asettui alas tukinpuolikkaalle istumaan.
"Kukahan kumma tuolla ylhäällä oikein oli? Onko se teidän porukkaa?" Mies kysyi ohimennen ja alkoi sytytellä kytevää nuotiota.
- pärinäpete
Ja yhtäkkiä teltan ympärillä oli neljä miestä tiukoissa uikkareissa,pärisevät moottorisahat käynnissä,naisten huuto loppui valtavaan pärinään....joku saa jatkaa..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)15210934- 563073
- 2102912
- 252157
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais171908- 181729
- 141716
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191617- 841593
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla181563