Tuossahan tuo kysymys oli. Tunnen itseni epänormaaliksi, kun en halua lomailla oman perheeni kanssa vanhempieni luona kuin max. 3 pv kesälomalla. Tuntuu, että menee hermot heidän luonaan. Tunnen itseni ihan teiniksi,vaikka on oma mies ja lapset. Haluan olla oman perheeni parissa, olen aikuistunut, en enää halua "perhelomaa" omien vanhempieni kanssa.
Tosin vanhempani eivät tästä kyllä pidä, eivät ymmärrä alkuunkaan miten minä lapsen voin olla noin tunteeton, etten vietä aikaan heidän kanssaan...
Äh, taitaa lomastressi pukata päälle. HELP!!!
Kuinka kauan lomailet vanhemmillasi
aikuisena?
45
15153
Vastaukset
- on maksimi
jonka jälkeen menee hermot =)
Eli ihan sama ongelma ja huomaan regressoituvani joka kerta vanhempieni seurassa murrosikäisen tasolle (olen keski-ikäinen nainen). Ei auta mikään etukäteispsyykkaus ja vaikka kuinka lupaan itselleni ja miehelleni, että nyt en hermostu, ei auta.
Nyt pyrin kaikin tavoin välttämään kohtaamisia ja puheluita - yhteisistä lomista puhumattakaan, jotta en pahoittaisi hyvää tarkoittavien vanhempieni mieltä. Mutta tilanteen tekee vaikeaksi se, että olen ainoa lapsi, eikä sukua ole muutenkaan sen enempää. Joten olen ainoa, joka heistä voi ylipäätään pitää huolta.
Tiedän olevani kammottava tytär ja olen aivan varma siitä, että kun vanhemmistani aika jättää kadun tätä kaikkea karvaasti. Mutta kun en vaan yksinkertaisesti kykene hillitsemään ärsyyntymistäni.
Olisikohan aika hakeutua psykoanalyysiin tai jotain? - vialla......?
Jos et vanhempies kanssa toimeen tule. Ja vanhempaskin ovat suruissaan siitä.
Taidatkin olla vaan itsekäs? ja omahyväinen?
Et tarvitse vanhempiasi enää, he saavat mennä?
Ilettää lukeakkin tollasten juttuja......- oma perhe
siis ei perheellisen lapsen tarvitse/pidä kaikkia lomiaan ja vapaa-aikojaan viettää vanhempiensa kanssa. Omaishoitajat eri asia mutta siitä ei ollut kyse.
Missä välissä vaimo ja mies lomailee / viettää aikaansa yhdessä lapsiensa kanssa jos kummankin pitää lomailla vanhempiensa kanssa - haloo.
Yksi lapsistamme tulee joka lomalle ja usein viikonlopuiksi luoksemme kuin hotelliin. Anteeksi vain mutta rasittavaa, haluaisimme levätä ja tehdä muutakin kuin olla seurana aikuiselle lapselle. Ja jos meillä omia menoja se ei haittaa tätä aikuistalasta hän tulee kotiimme silti vapaalla/lomalla.
Itse en voisi ajatellakkaan meneväni sukulaisiini( tai edes vanhempieni) luo jos he itse eivät paikalla koska kotini on jo muualla.
Suoraan ei viitsi sanoa ja vihjeitä ei ymmärrä / halua ymmärtää.
- 40 v
eli lähes nelikymppiseksi lomailin vanhempieni luona lähes kaikki lomani, eli pari kuukautta vuodessa ja viikonloput. Hetkeäkään en antaisi pois.
- kysynyt
oletko koskaan kysynyt vanhempiesi mielipidettä. Sitä todellista.
- 40 v
kysynyt kirjoitti:
oletko koskaan kysynyt vanhempiesi mielipidettä. Sitä todellista.
En koskaan tullut kysyneeksi saisinko käydä heidän luonaan lomilla. Mutta tiesin kysymättäkin, että olin tervetullut ja aina kaivattu ja odotettu.
Joskus vainh ihmisillä voi olla jopa lämpimät sukulaissuhteet, vaikka sitä näillä sivuilla liikkuessa ei voisi kuvitellakkaan. - EI RIITU
40 v kirjoitti:
En koskaan tullut kysyneeksi saisinko käydä heidän luonaan lomilla. Mutta tiesin kysymättäkin, että olin tervetullut ja aina kaivattu ja odotettu.
Joskus vainh ihmisillä voi olla jopa lämpimät sukulaissuhteet, vaikka sitä näillä sivuilla liikkuessa ei voisi kuvitellakkaan.Siis hyvät ja lämpöiset välit vanhempien ja lasten välillä ei riipu ainoastaan siitä että ollan jatkuvasti toisten luona. Vaan ne voi olla hyvät ja lämpöiset vaikka ei roikutakkaan aikuisena siinä lapsuuden kodissa jatkuvasti vaan ollaan osattu itsenäistyä molemmin puolin.
- olla itsenäistynyt
EI RIITU kirjoitti:
Siis hyvät ja lämpöiset välit vanhempien ja lasten välillä ei riipu ainoastaan siitä että ollan jatkuvasti toisten luona. Vaan ne voi olla hyvät ja lämpöiset vaikka ei roikutakkaan aikuisena siinä lapsuuden kodissa jatkuvasti vaan ollaan osattu itsenäistyä molemmin puolin.
jos viihtyy vanhempiensa kanssa/luona? Älä viitsi! Ei ole kyseessä noin mustavalkoinen asia.
- mistä roikkuu
kysynyt kirjoitti:
oletko koskaan kysynyt vanhempiesi mielipidettä. Sitä todellista.
Jos vanhemmat asuvat 500 - 1000 km päässä, niin ei ole mitenkään kummallista vierailla kesälomalla heidän luonaan pidempiä aikoja. Taidat itse asua yksiössä Helsingissä ja vanhempasi kerrostalokaksiossa Espoossa...
- 40v
EI RIITU kirjoitti:
Siis hyvät ja lämpöiset välit vanhempien ja lasten välillä ei riipu ainoastaan siitä että ollan jatkuvasti toisten luona. Vaan ne voi olla hyvät ja lämpöiset vaikka ei roikutakkaan aikuisena siinä lapsuuden kodissa jatkuvasti vaan ollaan osattu itsenäistyä molemmin puolin.
tuotapa en tullut ajatelleeksikaan ;(
enkä sitäkään että itsenäisyyttä on se, että vanhempien luona ei kyläillä liian usein ;)))))) - eri tilanteita
EI RIITU kirjoitti:
Siis hyvät ja lämpöiset välit vanhempien ja lasten välillä ei riipu ainoastaan siitä että ollan jatkuvasti toisten luona. Vaan ne voi olla hyvät ja lämpöiset vaikka ei roikutakkaan aikuisena siinä lapsuuden kodissa jatkuvasti vaan ollaan osattu itsenäistyä molemmin puolin.
Tilanteen mukaan.Minun yksi aikuinen lapseni asuu paljon ulkomailla,välillä kun on täällä Suomessa,asuu luonamme.Mielestäni hyvä järjestely,ihan turhaa olisi alkaa hommata vuokra-asuntoa muutamaksi viikoksi.En häiriinny enkä passaa,mutta hauska hetken viettää aikaa yhdessä,kun tietää,ettei kuukausiin taas nähdä.
- Wetabix
On ihan okei ja normaalia lomailla se 3 päivää tai päivä tai puoli päivää vanhemmilla. Tai normaalia on myös lomailla vaikka kaikki lomat, jos se sopii molemmille osapuolille.
Omat lapseni ovat nuorisoa, vanhempani ovat kuolleet. Äitini eli silloin kun lapset olivat pieniä ja hänen luonaan käytiin pari kertaa vuodessa max 2 yötä kerrallaan (matkaa 350 km). Ei olisi tullut mieleenkään olla kauempaa, enkä ymmärrä miten äitini olisi jaksanut hälisevää lapsiperhettä yhtään enempää.
Lapseni tuosta aikuistuvat vähitellen ja ehkä saavat perhettäkin. Haluan olla väleissä ja tekemisissä, mutta uskoisin, että käynnit tai lyhyehköt vierailut silloin tällöin ovat tarpeeksi. Näin toimien välit voivat pysyä hyvinä.
Mutta ihmisiä on monenlaisia ja tapoja ja toiveita myös. Aloittajalle sanoisin, että koettakaa löytää käytäntö, joka sopii nimenomaan teidän perheellenne. Jos vierailuja on vanhempien mielestä liian vähän, niin sitten se vaan on niin. Ja jos he tekevät siitä ainaisen kommentoinnin ja marinan aiheen, niin tyhmästi toimivat.- äiti miekin
Siis kävit kaksi kertaa vuodessa kotonasi, joka ei ollut kauempana kuin 350 km:n päässä!! Oletko varma, että äitisi ei muka olisi jaksanut lapsiasi usemmin tavata??? Omat lapseni ovat noin 300 km:n päässä, mutta kuolisin ikävään, jos eivät tuon useammin kävisi. Nyt käyvät noin kerran kuussa ja sekin tuntuu minusta niin kovinkovin vähältä. Ymmärrän toki realiteetit - eipä sieltä joka viikonloppu viitsitä käymään lähteä, pitkä matka ja kallistakin matkustaminen on. Toivonpa hartaasti, että he vielä jonain päivänä muuttaisivat vähän lähemmäksi asumaan. Se oli toiveideni täyttymys - näkisin ihania lapsiani edes vähän useammin. Itse käyn omalla äidilläni ehkä joka toinen tai kolmas viikko...tietenkin!! Se nyt on vähintä mitä voin tehdä, onhan hän sentään äitini!!
- Wetabix
äiti miekin kirjoitti:
Siis kävit kaksi kertaa vuodessa kotonasi, joka ei ollut kauempana kuin 350 km:n päässä!! Oletko varma, että äitisi ei muka olisi jaksanut lapsiasi usemmin tavata??? Omat lapseni ovat noin 300 km:n päässä, mutta kuolisin ikävään, jos eivät tuon useammin kävisi. Nyt käyvät noin kerran kuussa ja sekin tuntuu minusta niin kovinkovin vähältä. Ymmärrän toki realiteetit - eipä sieltä joka viikonloppu viitsitä käymään lähteä, pitkä matka ja kallistakin matkustaminen on. Toivonpa hartaasti, että he vielä jonain päivänä muuttaisivat vähän lähemmäksi asumaan. Se oli toiveideni täyttymys - näkisin ihania lapsiani edes vähän useammin. Itse käyn omalla äidilläni ehkä joka toinen tai kolmas viikko...tietenkin!! Se nyt on vähintä mitä voin tehdä, onhan hän sentään äitini!!
Niin. Kyllähän äitini näki lapsia useammin, kuin tuon kaksi kertaa vuodessa. Hän kävi täällä meillä muutaman kerran vuodessa ja sitten tavattiin muiden sisarusten luona ja sukujuhlissa.
Meitä on siis monta sisarusta eli äidilläni paljon lapsia. Ja kaikilla suht. isot perheet. Jos jokainen olisi käynyt vaikkapa kerran kuussa ja viipynyt kolme päivää, niin sepä olisi tehnyt kolme viikkoa per kuukausi. Siinä olisi mummeli saattanut saada lapsiperheiden seuraa jo yli jaksamisen rajan.
Välimme olivat hyvät ja läheiset. Soiteltiin viikottain ja oltiin kirjeenvaihdossa. Voin suositella muillekin: kirjeissä tuli käsiteltyä moni tärkeä asia, mikä muuten olisi jäänyt arkisen tohinan jalkoihin. Olen tietenkin säilyttänyt äitini kirjeet ja palaan niiden pariin silloin tällöin. Ne ovat ihan aarteita nyt.
Suhteita voi hoitaa ja ylläpitää monin eri tavoin. Pitäisi löytää se itselle ja mielellään myös toiselle osapuolelle sopiva tapa. Ei siihen mitään valmista kaavaa ole, että näin ja näin usein tulee vierailla, jotta olisi hyvä. - Nordina
äiti miekin kirjoitti:
Siis kävit kaksi kertaa vuodessa kotonasi, joka ei ollut kauempana kuin 350 km:n päässä!! Oletko varma, että äitisi ei muka olisi jaksanut lapsiasi usemmin tavata??? Omat lapseni ovat noin 300 km:n päässä, mutta kuolisin ikävään, jos eivät tuon useammin kävisi. Nyt käyvät noin kerran kuussa ja sekin tuntuu minusta niin kovinkovin vähältä. Ymmärrän toki realiteetit - eipä sieltä joka viikonloppu viitsitä käymään lähteä, pitkä matka ja kallistakin matkustaminen on. Toivonpa hartaasti, että he vielä jonain päivänä muuttaisivat vähän lähemmäksi asumaan. Se oli toiveideni täyttymys - näkisin ihania lapsiani edes vähän useammin. Itse käyn omalla äidilläni ehkä joka toinen tai kolmas viikko...tietenkin!! Se nyt on vähintä mitä voin tehdä, onhan hän sentään äitini!!
Itse olen menossa heinäkuussa pariksi viikoksi lomailemaan kotiini, äitini luo.
Nykyisin asun reilun 700 kilometrin päässä kotoa. Käyn aina lomilla kotona, rahatilanteesta riippuen. Joulu, pääsiäinen, talviloma, kesällä ja syksyllä siis.
Kun vielä asuin n. 70 km:n päässä, kävin lähes joka viikonloppu. Pari kertaa kuussa vähintään.
Tulen äitini kanssa erittäin hyvin toimeen eikä minua haittaa oleskella vähän pitempäänkin kun en pääse kovin usein käymään.
Sen sijaan soitellaan ja kysytään kuulumisia. :) - Nimetön
äiti miekin kirjoitti:
Siis kävit kaksi kertaa vuodessa kotonasi, joka ei ollut kauempana kuin 350 km:n päässä!! Oletko varma, että äitisi ei muka olisi jaksanut lapsiasi usemmin tavata??? Omat lapseni ovat noin 300 km:n päässä, mutta kuolisin ikävään, jos eivät tuon useammin kävisi. Nyt käyvät noin kerran kuussa ja sekin tuntuu minusta niin kovinkovin vähältä. Ymmärrän toki realiteetit - eipä sieltä joka viikonloppu viitsitä käymään lähteä, pitkä matka ja kallistakin matkustaminen on. Toivonpa hartaasti, että he vielä jonain päivänä muuttaisivat vähän lähemmäksi asumaan. Se oli toiveideni täyttymys - näkisin ihania lapsiani edes vähän useammin. Itse käyn omalla äidilläni ehkä joka toinen tai kolmas viikko...tietenkin!! Se nyt on vähintä mitä voin tehdä, onhan hän sentään äitini!!
Ehkä ei oleellista, mutta tästä pisti silmään tuo kotonasi sanan käyttö? Eikö oma koti ole siellä missä oma perhe on. Minua on aina häirinnyt se, että jotkut puhuvat menevänsä miehen tai vaimon kotona käymään. Tiedän kyllä että tarkoitetaan lapsuudenkotia, mutta kyllä se aikuisen ihmisen koti on siellä missä itse asuu. Eikä vanhempien kotona.
Sen jälkeen kun vanhempani muuttivat osakkeeseen, olen nimenomaan vieraillut siellä. Osake ei ole minulle millään lailla koti. Omakotitalo oli lapsuudenkotini, mutta silloinkin oma kotini oli muualla. - mirit
Nimetön kirjoitti:
Ehkä ei oleellista, mutta tästä pisti silmään tuo kotonasi sanan käyttö? Eikö oma koti ole siellä missä oma perhe on. Minua on aina häirinnyt se, että jotkut puhuvat menevänsä miehen tai vaimon kotona käymään. Tiedän kyllä että tarkoitetaan lapsuudenkotia, mutta kyllä se aikuisen ihmisen koti on siellä missä itse asuu. Eikä vanhempien kotona.
Sen jälkeen kun vanhempani muuttivat osakkeeseen, olen nimenomaan vieraillut siellä. Osake ei ole minulle millään lailla koti. Omakotitalo oli lapsuudenkotini, mutta silloinkin oma kotini oli muualla.Kun menen lapsuuskotiini menen joko "meille" tai "kotiin". Ei se asia siitä miksikään muutu. Minulla on oma koti, mutta myös lapsuuskotini on edelleen "kotini". Ja näin tuntuu seuraava sukupolvikin puhuvan. Omat aikuiset lapseni tulevat edelleenkin "kotiin". Minusta on hienoa, että voimme aina pitää myös lapsuuskodin kotina.
- 44-v "tyttö"
Tämän kesän vierailut vanhemmilleni ovat jo ohi. Kolme yötä kypsytti liikaa. En vaan jaksa sitä ainaista natinaa ja kitinää, toinen toisensa haukkumista ja siinä välivouhkana oloa. Samaa niin kauan kuin muistan. Mutta yhdessä on oltava kunnon perheen :=(.
Itse olen eronnut jo vuosia sitten. Lapseni sen sijaan pitävät isovanhempiensa eli vanhempieni luona olosta, sen heille suon mielelläni. Ovat olleet siellä jo vuosia keskenään/erikseen/isänsä kanssa. Itse viihdyin lapsena paremmin mummoillani kuin kotona.
Ole rohkeasti vaan oma itsesi. Ei kannata lyhyttä lomaansa pilata. Puhelimessa ja harvemmin nähden välit pysyvät parempina eikä tule ylikuumenemista. Meillä on toki oikeus viettää jo omaa elämäämme. - vanhapiikatytär ei kestä
Itse olen 41v nainen, perheetön ja lapseton, eli wanhapiika, suvun musta lammas.
Olen välillä todella rasittunut, koska iäkkäät (72 ja 74) vanhempani odottavat, että olen aina se, joka heitä auttaa ja viettää lomaa heidän kanssaan.
Rakastan toki vanhempiani, minulla ja sisarellani perheineen on kaikilla hyvät välit keskenään.
Olen välillä aidosti hermoraunio, koska odotusten ristiriita on rasittava. Kun sanot hienotunteisesti, että et tule juhannuksena mökille, alkaa ihmetys (onko sillä nyt joku mies? tms). Jos en tule jouluna (olen peräti kahtena jouluna ollut matkoilla ja rikkonut traditit), sama rumba.
Miksi suku ja vanhemmat eivät voi käsittää, että vaikka ihmisellä ei olekkaan lapsia ja perhettä, hänellä on silti samat oikeudet OMAAN elämäänsä?
En tunnu saavan ymmärrystä sen enempää ystäviltä, muilta sukulaisilta tai työkavereilta. kaikki he ovat perheellisiä eivätkä ehkä juuri siksi (?) tajua tilannettani.
Aina ajatellaan, että koska minulla ei ole lapsia, olen se jolla on vain ja ainoastaan aikaa.
Vietän toki mieluusti aikaa vanhempieni kesämökillä, joka on minulle rakas paikka jo lapsuudesta. On kuitenkin liikaa viettää siellä yhteen menoon enempää kun 3 pvää (max!). Joten pientä ymmärrystä myös tieltä sisaruksilta joilla on pehrettä ja joukossa naimaton vanhapiika/poika. Myös hänellä on ihan oma elämä ja omat kuvionsa, ystävänsä. Vanhemmat hoidetaan yhdessä, ei heillä kellä ei ole lapsia ole sen enempää velvoitteita kun tiellä perheelisilläkään.
Ja oman lukunsa voisi kirjoittaa työpaikkojen lomarumbasta... miten ne kellä ei taas sitä perhettä... mehän joustamme aina siinä loma-ajassa. Ja jos haluammekin pitää omamme heinäkuussa kun vuoro on, alkaa ihmettely siitä, miksi emme jousta perheellisten takia, vaimon ja miehen kun on ihan pakko saada laatuaikaa yhdessä... jne
Pitäkää päänne ja tehkää lomasta ja vapaasta oma juttu, suku joko ymmärtää tai sitten ei...!- jos sulla ei ole perhettä
Taidat olla sellainen ruikuttaja ja siksi jäänyt ilman miestä. Totta kait teidän tulee kantaa enemmän vastuuta vanhemmista jos omaa perhettä kerran ei ole. Sulla ei ole mitään tajua lapsiperheen arjesta ja miten raskasta se on. Ei sen jälkeen jaksa enää hoitaa vanhuksia, se on minusta itsestään selvästi lapsettomien homaa. Olen sanonut saman pikkusiskolle joka on yli 45 ja ikänsä elänyt itsekkäästi. En ihmettele ettei sitä kukaan o huolinut. Hän hoitakoot meidän vanhemmat, jotain on tehtävä jos ei kerran ole perhettä hommannut.
- Mimmi60
jos sulla ei ole perhettä kirjoitti:
Taidat olla sellainen ruikuttaja ja siksi jäänyt ilman miestä. Totta kait teidän tulee kantaa enemmän vastuuta vanhemmista jos omaa perhettä kerran ei ole. Sulla ei ole mitään tajua lapsiperheen arjesta ja miten raskasta se on. Ei sen jälkeen jaksa enää hoitaa vanhuksia, se on minusta itsestään selvästi lapsettomien homaa. Olen sanonut saman pikkusiskolle joka on yli 45 ja ikänsä elänyt itsekkäästi. En ihmettele ettei sitä kukaan o huolinut. Hän hoitakoot meidän vanhemmat, jotain on tehtävä jos ei kerran ole perhettä hommannut.
Miten sä kehtaat kirjoittaa tuollaista...että vanhempien hoitaminen kuuluu sinkuille ? Hei haloo...HERÄÄ JO , on sun vanhemmat kasvattaneet sinutkin aikanaan eikä vain häntä joka jäi sinkuksi omasta vapaasta tahdostaan....
- lapset on tulevaisuutta
Mimmi60 kirjoitti:
Miten sä kehtaat kirjoittaa tuollaista...että vanhempien hoitaminen kuuluu sinkuille ? Hei haloo...HERÄÄ JO , on sun vanhemmat kasvattaneet sinutkin aikanaan eikä vain häntä joka jäi sinkuksi omasta vapaasta tahdostaan....
Taidat olla myös sinä noita kitkeriä vanhojapiikoja ;)
Totta kait ne sisarukset, kellä ei ole elämässään mitään muuta sisältöä kun työnsä, tekee enemmän töitä vanhempien hyväksi.
Tästä on juteltu monesti töissäkin työkavereitten kesken ja me kaikki kellä on perhettä ollaan samaa mieltä siitä!
Lapsettomat ehtii hoitaa ja auttaa mökillä ja muussa hommassa, koska heillä ei ole lapsia mitkä vie rahaa, joita pitää viedä lomalla huvipuistoihin jne. Pääsevät helpolla!
Kyllä mun systeri ainakin saa luvan hoitaa, me ei mun miehen kanssa ehditä! - mk
jos sulla ei ole perhettä kirjoitti:
Taidat olla sellainen ruikuttaja ja siksi jäänyt ilman miestä. Totta kait teidän tulee kantaa enemmän vastuuta vanhemmista jos omaa perhettä kerran ei ole. Sulla ei ole mitään tajua lapsiperheen arjesta ja miten raskasta se on. Ei sen jälkeen jaksa enää hoitaa vanhuksia, se on minusta itsestään selvästi lapsettomien homaa. Olen sanonut saman pikkusiskolle joka on yli 45 ja ikänsä elänyt itsekkäästi. En ihmettele ettei sitä kukaan o huolinut. Hän hoitakoot meidän vanhemmat, jotain on tehtävä jos ei kerran ole perhettä hommannut.
maksamme veroja ettei kenenkään sukulaisen tartte ilmaiseksi vanhempiaan hoitaa ja jokaisella oli perhettä tai ei niin on oma elämä ja siihen kuuluu haraastukset ja kaikki muut menot ja jos jää aikaa niin sitten kun kerkiää niin sitten voi auttaa mutta ei se ole mikään itsestäänselvyys että perheetön auttaa. Nuorempana vierailin usein vanhempieni luona kun lapsi oli pieni mutta enää äitini elää ja elämänrytmi on niin erilainen että esimerkikis mökkielämästä samaan aikaan ei tule mitään kun minä syön aamiaista niin äitini laitta lounasta ja kun minä tee illallista niin häm menee nukkumaan ja niin edelleen ja kun ikää 0n 50 v mies kohta niin se oman perheen kanssa oleminen on se numero yksi ja sitten tulee mut. Se on vain joskus niin että kun lapset ovat aikuisia niin omien vanhempien kanssa ei paljon vietetä aikaa kun monet asiat tehdään ihan eri tavalla. Kylässä voi käydä ja 3 tuntia on sipiva aika noin 1-3 kuukauden välein niin pysyy välit kunnossa. Ei sille perheettömälle aina sovi kun on omatkin menot.
- itsekäs ja
ajattele omaa perhettäsi.
Tuo 3 vrk isovanhempien luona on hyvä, pidempi aika samalla paikkakunnalla vaatisi jo oman majoituksen , siis hotelli tai mökki!
Vanhemmillesi olet yhä se lettipää, mutta sinähän olet jo aikuinen ja sinulla on ne omat lettipääsi, joiden kanssa sinun kuuluu mennä omille retkillenne.
Olen nyt viisikymppisenä pahoillani , siitä että en osannut aikoinaan pitää puoliani , vaan perheen kaikki vapaa-aika meni anoppilassa suvun eteen ilmaista työtä tehden.
Olin varmaan mieluisa?!? miniä , poiminha marjat neljään perheeseen niin metsästä kuin puskistakin. Pyöritin siinä sivussa 10 henkisen perheen arkiaskareet ja kuuntelin juopon jorinat ja messuamiset.
Menkää menojanne nuoret ja eläkää omalle perheellenne, että ei tarvitse vanhana harmitella!!!! - Make60
Kyllähän vanhempien mökillä voi vierailla mutta kun olin juhannuksena mökillä ja äitini tuli aatoksi vaikka alunperin piti tulla vasta juhannuspäivänä.
Ei siinä mitään mutta ei 50-kymppisenä viitsi ainakaan juhannuksena kuunnella että taasko sitä kaljaa juodaan ja olisi kivä kuunnella radiosta musiikkia mutta kun selkänsä kääntää niin radio on sammutettu. Äitini sitä ikäluokkaa ettei ole tottunut siihen että radio avataan aamulla kun on herätty ja saa soida kokoajan ja sammutetaan kun mennään nukkumaan. Eikä voi poiskaan ajaa kun on hänen mökkinsä. Muuten saan olla perheeni kanssa rauhassa mökillä. Päivän aikataulu on ihan eri kuin vanhemmillä ihmisillä.- Oma mökki?
Kannattaisko hankkia oma mökki? Kaipa se äitiskin halusi viettää juhannusta omalla mökillään? Jos sulla olis oma mökki, saisit juoda kaljaa rauhassa, eikä se kuuluisi äidillesi....
- mk
Oma mökki? kirjoitti:
Kannattaisko hankkia oma mökki? Kaipa se äitiskin halusi viettää juhannusta omalla mökillään? Jos sulla olis oma mökki, saisit juoda kaljaa rauhassa, eikä se kuuluisi äidillesi....
pidän äitini mökkini kunnossa ja ei hän siellä paljon jaksa tehdä mutta kun eläkeläisellä olisi muullonkin aikaa mutta lapseni tykkää kun mummöo on mökillä ja niin edelleen ja tulen perimään mökin aikanaan ja kannattaa tulevasta omaisuudestaan pitää hyvää huolta ja mökki kunnossa niin hyvää tulee ja pitäähänne polttopuut joukun tehdä ja siinä pysyy kroppa kunnossa kun kesäissin tekee 20 möttia polttopuita ja se on hyvää hyötyliikuntaa. Vanhempienkin pitäisi hyväksuyä että taysi-ikäiset lapset toimivat omien päärösten mukaan ja niin edelleen.
- minäkin..
hih.. voi teitä...
Kun näitä juttuja lukee, niin olen kyllä tositosi kiitollinen, ettei vanhempani ole enää elossa.
Ja luulenpa etten aio omille lapsilleni olla riesana lainkaan. Saavat käydä jos käyvät, olla käymättä jos niin tahtovat.
Silti - lämpimät välit! :) - luutu
Paljon
- lomailija.
Omä äitini on kuollut, joten isäni asustelee yksikseen uuden rouvansa kanssa kotomaisemissa. Mieheni, pikkupoikamme ja minä vietämme lähes kaikki lomat maaseudulla isäni luona. Isäni tykkää olla pikkupojan kanssa ja puuhastella yhtäjatoista. Me taas asumme koko kesän kesämökillämme, joka on noin kilometrin päässä päätalosta. Ei siis tarvitse viettää koko aikaa saman katon alla. En varmasti jaksaisikaan sitä; eli nyt voidaan elellä keskenämme niin halutessamme, mutta kuitenkin isä on lähellä.
Tämä järjestely on toiminut ihan hyvin jo ennenkuin saimme ihanan pikkupoikamme.
Myös isosiskoni tulee ulkomailta asti tapaamaan sukulaisia perheensä kanssa ja he myös asuvat kaikki lomat samalla paikkakunnalla, mutta omalla mökillään.
Mutta meillä onkin ihan hyvät välit, kun ollaan tajuttu, että liika läheisyys ei ole kenellekään hyväksi. On kiva, kun näkee läheisiään, mutta sitten voi taas vetäytyä omaan rauhaan. - hennae
Mä ainakin haluan viettää perheeni kanssa mahdollisimman paljon aikaa.. Tuun ihan hulluks jos en pääse välillä täältä omasta kämpästä sinne.:)
Mutta jokainen tavallaan :) - Ihmettelijätäällä
Olet perheellinen ja lomailet vanhempiesi luona/kanssa? Kaikki okei? Itse olen tavannut omia vanhempiani (asuvat reilun 200 km päässä) viimeisen vuosikymmenen aikana, kun:
-olemme jättäneet lapsen/lapsia heille kaitsettavaksi
-olemme lähteneet vaimon kanssa matkalle ja he ovat tulleet meille kaitsemaan lasta/lapsia.
Puhelimessa puhutaan pari kertaa kuussa ja toinen niistä kerroista käsittelee lasten kaitsemista.
Hyvin toimii.- Ihmettelijä myös
Käytät siis vain vanhemiasi hyväksesi, silloin kun tarvit lapsenlikkaa...kyllä he varmaan ovat huomanneet itse saman kuin minäkin....ja moni muu joka on lukenut viestisi. Tuo on todella törkeää...hanki lapsenlikkasi muualta, jos et muulloin viitsi vanhempiasi tavata kuin silloin, kun hyödyt heistä.
- Kommuuni
Onko vanhemmiltasi ystävät vähissä, kun tolleen sitoutuu omiin aikuisiin lapsiin?
Vaihtakaa nopeesti maisemaa, ettei teistä tuu samanlaisia lastennne vonkaajia. Yks mun tuttavaperhe lapsineen viihtyy hyvin vanhempiensa nurkissa kaikki lomat. Mun mielestä aika sairasta. Vanhemmat tekee safkat ja antaa viikkorahaa aikuisille... - tiinuski
Taas se aika koittaa ensi viikolla, lähdetään miehen äidille kylään. Meitä on 4 henkeä ja tungetaan itsemme anopin pieneen kaksioon. Mies taantuu heti teini-ikäisen asteelle kun pääsee äitykän helmoihin. Minä siinä paimennan sitten kolmea lasta... Piinaa on mutta kai se pitää kestää kun anoppi on sairaalloinen eikä pääse meillepäin tulemaan.
Oman äidin luokse ei tarvitse mennä. Asuu näes noin 200 m päässä meidän kodistamme. On erakko ja ei kutsu meitä ikinä kylään. Ei kyllä ketään muitakaan, lähisukulaisia ei ole. Eikä muita ystäviä. Lapset käyvät välillä katsomassa ja soittamassa ovikelloa, heitäkään ei pyydä koskaan peremmälle. En tiedä missä vika?
Saa nähdä miten sitten kun itse mummoiässä? - inkeri.koo
Oman isän luona kesällä ehkä kolmen viikon välein olemme viikonlopun. Hän on huonokuntoinen, enkä halua häntä rasittaa. Hän ei osaa ottaa iisisti vaan yrittää hösätä lasten kanssa ja tehdä hommia, vaikka ahdistaa ja ottaa sydämestä. Ei vaikka kuinka sanon, että sen kun istuu ja juttelee lasten kanssa, minä hoidan hommat.
Anoppilassa en käy koskaan. Mies käy lasten kanssa vanhempiensa luona silloin tällöin, saa käydä minun puolestani niin usein kuin haluaa. Juu, olen siis se paha miniä.- lomaile enkä edes käy
olemme isoperhe ja äitini asuu 30 km päässä ja minä yksin käyn 2 kertaa vuodessa kylassä pika visitillä äitini luona
En tosiaan mene raatamaan töitä
minulla on oma perhe ja haluan kotonani hommata kesälomani
en mene passaamaan muoria
Muut sisarukseni asuvat kauempani ja hän heitä soittaa ja itseään passuuttaa
Kotiapu mitä hän sais ei kelpaa kunnasta vaan lapsillaan passuuttaa
Mutta mä en sorru siihen.
Musta kyllä puhuu pahaa sisaruksille ja laittaa aina lapinlisää niihin puheisiin.
- 45 v.
Äitini asuu 600 km päässä meiltä ja odottaa joka kesä perheemme lomailevan hänen luonaan. Emme enää halua viettää kaikkia kesälomiamme siellä. Kaikenlaisia vaihtoehtoja on kokeiltu. Lomamatkoja sinnepäin ja mennessä ja palatessa äidin luona yötä. Meillä on kuulemma aina kiire, huono homma ja äiti alkaa jakaa perintöä muille lapsille. Mökin vuokrausta järven rannalta, jottei tarvitse olla äidin kerrostaloasunnossa ja olisi omaa rauhaa. Seuraus: äiti loukkaantui suunnattomasti, kun emme yöpyneet hänen luonaan ja vannotti, että ette saa tehdä sitä enää koskaan. Kesiä, jolloin emme ole käyneet siellä lainkaan sillä seurauksella, että äiti muistuttaa puhelimessa jatkuvasti asiasta sekä luettelee ketkä lapsista kävivät hänen luonaan lomalla ja ketkä eivät. Äidille ei kelpaa selitykseksi se, että tämänikäisenä ei enää ole mielestäni normaalia olla joka lomaansa hänen luonaan. Muitakin maita ja paikkakuntia kun on mielenkiintoista nähdä. 25 vuotta lomailua vanhempien luona mielestäni riittää :) Eipä auta muu kuin kestää äidin itkua ja parkua, jota tänäkin kesänä taas kuunnellaan. Kun äiti ei kykene päästämään irti ja elämään omaa elämäänsä niin sitten minun on kyettävä irrottautumaan!
- Ihanaa kun lähditte!
Olen neljän lapsen äiti, viidentoista lapsenlapsen mummi ja kolmen lapsenlapsenlapsen isomummmi.
Meillä on kaikkien perheenjäsenten kanssa lämpimät välit.
Kuitenkin: olen jo vuosia opettanut lasteni perheitä tekemään oman perheen joulu- juhannus- ja muut traditiot, niin että heilläkin olisi antaa jotain "perintöä" omille perheenjäsenilleen. (Tapaamme kyllä aina silloin tällöin, vaikka asummekin eri paikkakunnilla.)
Vanhana väsyy ja niinpä mielessäni sanonkin vierailujen päätyttyä: Kiva kun tulitte, ihanaa kun lähditte! - päivä riittää hyvin
Juhannuksen olemme aina viettäneet perheen kesämökillä, sisarukseni perheineen, vanhempani ja muut sukulaiset, joiden mökit ovat lähettyvillä. Joinakin vuosina jäimme, mieheni ja minä, mökille yöksi, mutta viimeiset vuodet olemme tulleet kotiin yöllä, matka ei ole pitkä. Olemme saattaneet palata mökille vielä juhannuspäivänä, ja tehneet sitten vielä ruokaa yhdessä. Lapsemme ovat yleensä jääneet mökille yöksi, yöpymispaikkoja kyllä riitäisi meillekin.
Omat vanhempani käyvät meillä harvoin kyläilemässä, pyytävät useammin heille, vaikka esim. matka mökille menee n. 2 km päästä siitä missä asumme. Mieheni vanhemmat ovat jo kuolleet, siksi heistä ei sen enempää. - puoli minuuttia
En kestä yli puolta minuuttia vanhempieni läheisyydessä. Äiti aiheuttaa stressin.
- törkykasa
Ymmärrämme hyvin, että olette aikuisia ja olen myös havainnut, että ajatuksenne monesta asiasta ovat erilaiset. Teille merkitsee paljon olla nykytrendeissa sisustuksessa, kuten muissakin asioissa. Meillä vanhemilla on ollut täysi työ saada edes vähänkin kokoon, olemme sodanjälkeistä kansanosaa, jolle mikään ei ole tullut helpolla, lapsena meillä ei ollut edes leikkikaluja. Olemme antaneet tästä syystä kaiken mahdollisen omille lapsillemme, olemme tukeneet rahallisesti näitä suuria haaveita, itsemme unohtaen.
en todellakaan nauti minkäänlaista kunnioitusta lapseni puolelta, omille lapsilleenkin hän mollaa meitä.
Itkemme tätä yksinollessamme, sillä lapsemme on meille raks kuten lapsenlapsetkin. Ikäänkuin lapsemme häpeäisi vanhempiaan. Olemme tehneet työuramme täysin virkatoimessa ja neuvotelleet monien monien ihmisten kanssa. Olemme kouluttaneet lapset pienistä palkoista korkekouluissa, jotta ovat saaneet paremmat lähtökohdat elämään kuin itse, sillä silloin ei ollut tätä mahdollisuutta. Tosin olemme olleet silloin etuasemassa ja saaneet keskiasteen koulutukset.
Emme vaadiakkaan, että meillä pitäisi majailla, riittää kun edes joskua käytäisiin, lapsenlasten kanssa mielellämme touhuaisimme. Mutta meitä ei kelpuuteta. Pyytäisin jonkinlaista arroa.
- ....
Pääsiäisenä, kerran tai kaksi kesässä, syksyllä, jouluna.
Sen verran pitkä matka ettei viitti ihan käydä vaan kääntymässä.
Mitä muuten lapsuudenkotiini tulee niin kyllä minä siellä viihtyisin ihan hyvin pitempäänkin, kunha olisi sängyssä paremmat patjat ja hiukan enemmän yksityisyyttä.
Nuorempana piti päästä pois kotoa ja kauas. Vanhempana alkaa nostalgia vaivaamaan ja mieluummin palaisi lapsuuteen kuin kärvistelisi nykyelämää. - Kääkkäräinen
En pysty korkeintaan kuin muutaman tunnin kerrallaan hämmästelemään esim. äitini nurkissa. Elämänviisauksien jako tulee siinä sitten päivitettyä antaumuksella ja menee useampi kuukausi taas omillaan.
Heh. Muuten mieheni sisko, ainakin itse jaksaa tituleerata itseään aikuiseksi,
viihtyy vanhempiensa nurkissa hyvinkin 4 viikkoa putkeen. Mikäs siinä on seisovan pöydän antimia nauttiessa ja täysihoito pelaa muutenkin. Kova on kuitenkin aivan ääneen ajattelemaan muiden elämän puitteita. Järjettömän röyhkeä ja nokkansa muiden asioihin puuttuva ämmä. Voi minkä äläkän saisi aikaiseksi kun heittäisi tälle karvan verran vajaalle kolmekymppiselle, että maksaisi edes jotain korvausta ruoasta tms. - kdbflksdjnblskd
Muutettuani kotoa 18-vuotiaana, niin sen jälkeen on tullut vietettyä vanhempien kanssa kesäisin juhannusviikonloppu ja that's it. Ja kun vanhempani ovat aina viettäneet ison osan kesälomastaan mökillä, niin heinäkuu meni eri osoitteissa enimmiltä osin jo ennen 18-vuotissynttäreitä, koska minä jäin kaupunkiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)785791Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu242526- 262007
- 621765
- 121611
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51398- 91317
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa141311"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71249- 141203