jonka muistat kouluajoilta.
Tämä aihe tuli mieleeni, kun juhannuksena yksi
sukulaisista esitti kokkojuhlissa runon
"kaksi vanhaa, vanhaa varista". Aihe ei
kyllä liittynyt juhannukseen, mutta hän
halusi esittää sen runon sen takia kun oli
kouluaikana ollut kaksi tuntia jälki-istunnossa
kyseistä runoa opettelemassa ja nyt vieläkin
runon muisti. Sanoikin ettei ole kyseistä runoa
tarvinnut ja on juuri nyt eläkkeelle jäämässä.:))
Tapahtuma,
Sinimarjanen
54
2517
Vastaukset
- hildurvonhopsis
Ensimmäisellä luokalla pääsin joulunäytelmään enkeliksi ja sain siivet selkääni ja valkoiset vaatteet. Repliikkiä en osannut ulkoa, mutta sen sanoivat sitten isommat "enkelit" (maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto).
Tyttökoulussa sitten jouduin luokan suurimpana tietenkin pukeutumaan miehen vaatteisiin ja minulle laitettiin tyynyjä mahaksi. Esitin jotain maanviljelijää, jolta oli varastettu nauriita - en oikein muista. "Räyhäsin" siinä näytelmässä ja muistan kun pikkulapset alkoivat yleisön joukossa itkemään - ilmeisesti osasin räyhätä uskottavasti :0)
Koulussa meidän piti opetella ulkoa kaikki laulut ja virret ja monia niistä muistan vieläkin. Sitten oli "se runo": OLIPA PIKKUINEN ORAVANPOIKA KOTONA KUUSELASSA, PITKÄT SEN KORVAT JA PÖRRÖINEN HÄNTÄ PYSTYNÄ KIIKKUMASSA... sen muistan varmaan koko loppuikäni ulkoa... monia epäolennaisia asioita on jäänyt mieleen ja varmaan monia asioita, joita tarvisisisin, on unohtunut.. OLIPA VIERESSÄ METSOLAN OTSON KOTI JA VALTAKUNTA... tuokin oravaruno piti opetella ulkoa ja se jäi kyllä mieleeni :0)
Sitä "kaksi vanhaa, vanhaa varista" (istui aidalla?) en kyllä enää muista ulkoa..- vanhaa
vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla... - Sinimarjanen
luokalta minulle on jäänyt mieleeni se kun
osasin lukea suoraan. Lukutunnit tulivat
hirveän pitkäksi, olin nukahtanut tunnilla.
Heräsin siihen kun yläluokan opettajan olivat
hakeneet, katsomaan mikä minulla on kun pää
oli pulpettia vasten.
Yksinlaulua monissa juhlissa. Aika monena
vuonna myös tiernapojissa, kun ei ollut
tarpeeksi laulavia poikia.
Näytelmässä kerran olin tonttu tukeva.
Joulupukin muoria olen esittänyt muutaman kerran.
Osa virsistä ja katekismus piti osata ulkoa.
Varis runoa en minäkään ole joutunut opettelemaan.
Toki siitä osan ulkoa kuitenkin osaan. - jianyt kun
Sinimarjanen kirjoitti:
luokalta minulle on jäänyt mieleeni se kun
osasin lukea suoraan. Lukutunnit tulivat
hirveän pitkäksi, olin nukahtanut tunnilla.
Heräsin siihen kun yläluokan opettajan olivat
hakeneet, katsomaan mikä minulla on kun pää
oli pulpettia vasten.
Yksinlaulua monissa juhlissa. Aika monena
vuonna myös tiernapojissa, kun ei ollut
tarpeeksi laulavia poikia.
Näytelmässä kerran olin tonttu tukeva.
Joulupukin muoria olen esittänyt muutaman kerran.
Osa virsistä ja katekismus piti osata ulkoa.
Varis runoa en minäkään ole joutunut opettelemaan.
Toki siitä osan ulkoa kuitenkin osaan.laulutestissa laaloin mummu kanasensa niitylle ajoi,
pikku kanaset ne hyppeeli,sain viitosen....?
olisin kai suannu kuutosen jollen olis laalanna?l-h
- Wenla-G
mukavia, niin kansakoulun ekalla tai tokalla virkattiin villapupu. Syystä tai toisesta minä osasin tehdä niin hienon, että minun oli käytävä esittelemässä sitä muillekin luokille. Tuolla se kököttää hyllyssä nytkin.
Oppikoulun alaluokilla poika, johon olin ihastunut, piti minua kädestä, se oli jotain aivan erinomaista.- Sinimarjanen
käsitöitä? Minä olen aika tumpelo käsitöissä.
En tiedä mitkä geenit minulla mahtaa olla,
kun monella sisaruksella on kädentaito ja minua
ei suuremmin ole kiinnostanut.
Alaluokilla ollessani muistan kun yksi yläluokan
poika tuli puolustamaan kun yhdet kaverit heitteli minua lumipalloilla välitunnilla.
Sen verran kovan komennon uhkailujen kera antoi
heille että lumipalloja ei sen jälkeen tehty välitunnilla.
Naurattaa vieläkin näin jälkeenpäin ajateltuna. - Wenla-G
Sinimarjanen kirjoitti:
käsitöitä? Minä olen aika tumpelo käsitöissä.
En tiedä mitkä geenit minulla mahtaa olla,
kun monella sisaruksella on kädentaito ja minua
ei suuremmin ole kiinnostanut.
Alaluokilla ollessani muistan kun yksi yläluokan
poika tuli puolustamaan kun yhdet kaverit heitteli minua lumipalloilla välitunnilla.
Sen verran kovan komennon uhkailujen kera antoi
heille että lumipalloja ei sen jälkeen tehty välitunnilla.
Naurattaa vieläkin näin jälkeenpäin ajateltuna.minäkään oikein osaa tehdä, vaikka äiti oli mainio siinäkin lajissa. Nuorempana tosin onnistui tehdä jopa vaatteita, mutta nyt on usko itseen mennyt.
Muistoista tuli mieleen pieni arpi otsassa, eräs poika tönäisi minut kohti koulun kivijalkaa. Miksi, kuka tietää? :(
Ketä esitit Tiernapojissa? Ihanko Herodesta, vaiko Mänkkiä, vai ketä? Vieläkö muistat vuorosanat? - Sinimarjanen
Wenla-G kirjoitti:
minäkään oikein osaa tehdä, vaikka äiti oli mainio siinäkin lajissa. Nuorempana tosin onnistui tehdä jopa vaatteita, mutta nyt on usko itseen mennyt.
Muistoista tuli mieleen pieni arpi otsassa, eräs poika tönäisi minut kohti koulun kivijalkaa. Miksi, kuka tietää? :(
Ketä esitit Tiernapojissa? Ihanko Herodesta, vaiko Mänkkiä, vai ketä? Vieläkö muistat vuorosanat?pari kertaa. Herodeksena useamman kerran.
Muistan, muistan vuorosanoja itseasiassa
aika paljonkin vielä. - Wenla-G
Sinimarjanen kirjoitti:
pari kertaa. Herodeksena useamman kerran.
Muistan, muistan vuorosanoja itseasiassa
aika paljonkin vielä.kuten muillakin vuorosanat ovat aika raakoja, kuten koko näytelmä on muutenkin.
Tajusitko pikkutyttönä niiden sisältöä? - Sinimarjanen
Wenla-G kirjoitti:
kuten muillakin vuorosanat ovat aika raakoja, kuten koko näytelmä on muutenkin.
Tajusitko pikkutyttönä niiden sisältöä?tajunnut. Pidin laulamisesta ja siinä kaikki.
Opettaja määräsi esittämään. - Wenla-G
Sinimarjanen kirjoitti:
tajunnut. Pidin laulamisesta ja siinä kaikki.
Opettaja määräsi esittämään.muistoja osasit taas tuoda pintaan, kiitos niistä!
Jatketaan, kun jaksetaan! :) - Sinimarjanen
Wenla-G kirjoitti:
muistoja osasit taas tuoda pintaan, kiitos niistä!
Jatketaan, kun jaksetaan! :)Kauniita unia!
- Pirre*
tokalla luokalla tehtiin tuohityö tekniikalla kori.
Koriin piti tehdä oikeaoppinen pykäreuna ja sen piti olla säännöllisen muotoinen pohjasta; minä ja Pertti saimme koristamme julkisen kiitoksen, - olin tuolloin hyvin otettu kiitoksista, - niitä kun ei ollut sadellut koskaan kovin viljalti, - mitäs suotta pentuja kiittelemään :/- Sinimarjanen
olisikin hyvä ollut opetella. Meillä ei koulussa
ollut edes vastaavaa opetusta, mutta isäni
olisi osannut tehdä, en vaan ehtinyt oppimaan
hänen taitojaan.
Vieläkö osaisit tehdä saman tuohesta? - Pirre*
Sinimarjanen kirjoitti:
olisikin hyvä ollut opetella. Meillä ei koulussa
ollut edes vastaavaa opetusta, mutta isäni
olisi osannut tehdä, en vaan ehtinyt oppimaan
hänen taitojaan.
Vieläkö osaisit tehdä saman tuohesta?ja en tiedä oppisinkokaan enää; oisi kiva kokeilla joskus, vaikken olekaan mikään käsityöihmeinen :)
- koulukiusattu
alaluokilla esitettiin usein joku näytelmä meidän luokan kanssa ja tuo siivoavat serafiinat on jäänyt mieleeni ja Magdaleena, on pikkuinen tyttö, sukat on sillä makkaralla ja istuu se päivän kakkaralla, perhonen korvanlehdelläääään... en vissiin ikinä unohda sitä. :)
Lopun kouluaikaani olinkin sitten koulukiusattu, enkä niitä viitsi enää muistella.- Sinimarjanen
kyllä totta, että helposti siihen esitettyyn
samaistetaan. Mullekkin kävi ihan samalla
tavalla kun esitin tonttu tukevaa. Koulussa
ei niinkään kiusattu vaan kolme vuotta vanhempi
siskoni ja hänen kaverinsa. Siinähän sitä pahaa
mieltä sitten riittikin.
- SerpeNTiina
hyvän muistin aivan lapsesta...olen tallentanut ne muistiini jostain syystä hyvin tarkasti.
Kouluajoista on melko selkeä kuva eka-luokalta asti.
Kaikkein jännintä koulun alkamisen jälkeen oli,kun rautatien toisella puolella,missä koulu sijaitsi, minua odotti joka aamu luokan villein ja söpöin poika(minun mielestäni),Veijo,ja menimme aina yhtä matkaa koulun pihalle.
Eikä ole kauan kun tavattiin tässä taannoin.Ei mikään hassumpi poika ole vielääkään;D- Sinimarjanen
on kiva tavata. Meilläkin oli opettajan ja
oppilaiden tapaaminen muutama vuosi sitten
kotikylän koululla.
- teerenpilkkuja
kivellä, härkäin ympäröimänä. Juhani oli minun osani. Tottahan osasin pauhata ja tuomiota julistaa ,sisarussarjan vanhimpana. Muutkin veljekset olivat tyttöjä. Keskikoulun kolmas ja kevät juhla - minulta meni ääni käheäksi edellisenä iltana.
Silti sen olisin halunut monasti jälkeenpäin nähdä. Niin täydessä totuudessa sen teimme jokainen.- Sinimarjanen
tuli mieleeni, kun koulun yhteisellä tunnilla
ollessani kansakoulun toisella luokalla minun
piti lukea katkelmia seitsemästä veljeksestä.
Minua nauratti ihan hirveesti kun siinä oli
niitä kirosanoja, joita ei muutenkaan saanut
puhua. Olen myös monasti ajatellut että saisipa
nähdä nuo esitykset vaikka fideoilta nyt jälkeenpäin.
Myöhemmin kirjoittelin siskoni kanssa näytelmiä,
joita sitten minä kavereitteni kanssa esitettiin
yhteisellä tunnilla. Äitini sai tulla niitä
parin muun vanhemman ja koulun keittäjän kanssa
katsomaan.
Kuvaamataidon opettaja antoi minulle joka vuosi kympin. Se tuntui jokakerta yhtä mukavalta.
- Sinimarjanen
hyvä piirtämään. Se on upeeta kun on kädentaitoja.
Piirtäminen on luontainen lahja useinkin.
Minulla oli uskonnosta ja laulusta useampana vuonna kymppi. Historiakin kuului
niihin aineisiin joista pidin. Inhosin kyllä muistella vuosilukuja.
Enää en paljoakaan historiasta muista.
Tietenkin sen muistan että Kustaa Vaasa toi väkisin
Porvoolaisia talonpoikia Helsinkiin,
että saataisiin sinne asukkaita.
Biologia eli silloin luonnontieto. Eipä kiinnostanut lintujen jalka tyypit.:))
Kasvit kylläkin kiinnosti. Sinimarjanen kirjoitti:
hyvä piirtämään. Se on upeeta kun on kädentaitoja.
Piirtäminen on luontainen lahja useinkin.
Minulla oli uskonnosta ja laulusta useampana vuonna kymppi. Historiakin kuului
niihin aineisiin joista pidin. Inhosin kyllä muistella vuosilukuja.
Enää en paljoakaan historiasta muista.
Tietenkin sen muistan että Kustaa Vaasa toi väkisin
Porvoolaisia talonpoikia Helsinkiin,
että saataisiin sinne asukkaita.
Biologia eli silloin luonnontieto. Eipä kiinnostanut lintujen jalka tyypit.:))
Kasvit kylläkin kiinnosti.Omasta mielestäni en ole hyvä missään asiassa. Kuvaamataidon opettajan mielestä olin kouluaikana hyvä kuvaamataidossa.
- rose*
Kansakoulussa oli joka päivä aamunavaus,
siellä piti olla hiljaa ja vakavana sekä kuunnella rehtorin puhetta.
Jostain syystä minulle ja tyttökaverilleni tämä oli vaikea paikka, me nauraa kikatimme koko ajan,
ja tätä yhdessä nauramista sellaisissa paikoissa missä olisi pitänyt "käyttäytyä" kesti koko nuoruusajan.- Sinimarjanen
mieleeni vähän vastaavanlainen juttu.
Meillä koululla oli lähetysjuhlat ja siellä
näytettiin kuvia ambomaalta, kuiskasin hyvälle
kaverilleni Ritvalle että katso Ritva tuolla
on lihapullapäitä (tummaihoisia kiharatukkasia miehiä).
Ritva purskahti nauruun niin
että koko avara ruokasali raikui ja minä tietysti
myös mukana. Nuhteita tietysti tuli mm.äidiltäni,
joka oli kyseisessä juhlassa. Olin silloin kansakoulun toisella luokalla.
Puhuttelu oli kyllä sen muotoinen, että molemmat muistamme tapauksen vieläkin.
- jartsev
Mä olin todella ujo alaluokilla. Pelkäsin esiintyä yksikseni yleisölle ja jopa muille luokkakavereille. Olin usein näytelmissä mieluummin sivuosissa ja joukko kohtauksissa enempi joukon jatkona. Minulla on yksi ekaluokalla otettu kuva, mut pantiin istumaan erään tytön viereen. Kuvasta näkee kyllä selvästi kuinka mä ujostelin. Naurattaa nyt katsella sitä. Tyttö oli aivan kiva, meillä synkkasi hyvin, ei se hänestä johtunut.
- Sinimarjanen
minäkin ja punastuin herkästi. Jouduin kyllä
esiintymään, välillä enempi punaisena, välillä
vähempi. Esiintyä vaan piti. Punastun kyllä
herkästi nykyisinkin.
Koulu aikaisia kuvia on kiva katsella ja muistella
nimiä. Eka luokan kuvasta ainakaan en kaikkia
nimiä muista. - jartsev
Sinimarjanen kirjoitti:
minäkin ja punastuin herkästi. Jouduin kyllä
esiintymään, välillä enempi punaisena, välillä
vähempi. Esiintyä vaan piti. Punastun kyllä
herkästi nykyisinkin.
Koulu aikaisia kuvia on kiva katsella ja muistella
nimiä. Eka luokan kuvasta ainakaan en kaikkia
nimiä muista.kertoo kauniita-asioita ihmisen persoonasta. Vaikka kyllä minäkin nuorempana punastelin paljonkin ja varmaan jollakin tavalla vieläkin.
- Sinimarjanen
jartsev kirjoitti:
kertoo kauniita-asioita ihmisen persoonasta. Vaikka kyllä minäkin nuorempana punastelin paljonkin ja varmaan jollakin tavalla vieläkin.
Tuo oli kyllä hyvin lohdullista.)) Kiusallisena minä sen koin
varsinkin nuorempana. Joskus se häiritsee vieläkin.
- Pirre*
mieleen sellainen juttu keskiluokilta; takanani istui hyvin puhelias poika, jonka kanssa juttua oisi riittänyt tunneillakin, mutta ymmärtämätön opettajamme laittoi minut seisomaan takaperin poikaan päin :( - että se nolotti silloin - nyt tapaus naurattaa..:)
- mikhaildenisov
vuotta.Pelattiin aina pesäpalloa koulupihalla
sitt tuli yks autokuski jotain tuomaan
hänkin halus kokeilla.olin etukentällä..
mies löi,ja sain pallon suoraa silmään
10 m. päästä,arvaatte minkä näkönen silmä....- Rocellii
jäi jäljelle ?
näetkö sillä nyt ? - jartsev
Koululla oli pieni urheilukenttä ja me tokaluokan pojat heiteltiin välitunnilla kiekkoa. Yksi pojista oli sen tuonut kodistaan koululle. Me aivan harjoiteltiin kierähtämistä. Sitten minä taas kerran heitin ja kun pyörähdin en huomannut että yksi pojista pyöräili kentälle juuri heitto suunnasta ja sattumalta kiekko koppsahti sen pojan otsaan. No tosipaha jälki siihen tuli. Terveyskeskusreissu ja sairaslomaa sille pojalle. Mua syytettiin kovasti vaikka omasta mielestäni heitin aivan oikeaan suuntaan ja en huomannut sitä pyöräilijää, täysi vahinko minulta. Itkeä sitä piti vaikka kuinka paljon ja pahaa mieltä siitä tuli pitkäksi aikaa.
- Sinimarjanen
mekin pelattiin aika paljon. Opettajamme oli tosi kiva, mutta hyvin vaativa.
Hän kertoi paljon omasta nuoruudestaan ja lapsuudestaan.
Siinä sivussa opetti ja teki oppitunneista niin mielenkiintoisen
että sinne tunnille oli mukava mennä.
Ainoa mitä en oikein ole vieläkään hyväksynyt
oli kun meidän piti talvella juosta liikuntatunnilla umpihangessa
lipputangon ympäri ja metsikössäkin. Ihan kuin oltaisiin oltu armeijassa.
Komento ja käsketys oli sen mukaista. - mantilja
jartsev kirjoitti:
Koululla oli pieni urheilukenttä ja me tokaluokan pojat heiteltiin välitunnilla kiekkoa. Yksi pojista oli sen tuonut kodistaan koululle. Me aivan harjoiteltiin kierähtämistä. Sitten minä taas kerran heitin ja kun pyörähdin en huomannut että yksi pojista pyöräili kentälle juuri heitto suunnasta ja sattumalta kiekko koppsahti sen pojan otsaan. No tosipaha jälki siihen tuli. Terveyskeskusreissu ja sairaslomaa sille pojalle. Mua syytettiin kovasti vaikka omasta mielestäni heitin aivan oikeaan suuntaan ja en huomannut sitä pyöräilijää, täysi vahinko minulta. Itkeä sitä piti vaikka kuinka paljon ja pahaa mieltä siitä tuli pitkäksi aikaa.
tuli mieleeni varhaislapsuuteni tapaus. Asioita muistan todistetusti 1,5-vuotiaasta alkaen.
Veljeni on 22 vuotta minua vanhempi eikä asunut kotona kun synnyin.
Asuin maalla eikä siellä ollut nykyajan mukavuuksia ja siksi minulle, kaikkein nuorimmalle oli vielä potta. Kesällä se vietiin aamusella puun kylkeen nojaamaan.
Kerran oli veljeni käymässä ja heitti kiekkoa (oli kaupasta ostettu ja muutama vuosi sitten vielä tallessa) ja se osuin männyn juurella olevaan posliiniseen pottaani. Itku tuli ja vieläkin muistan sen hetken. Ei sopis olla liian hyvämuistinen eikä liian herkkä.
Lapsuusmurteella sanoisin nyt: "Veli hajotti mun kusipotan ja oon sille ikkuisesti katkera". (Ääks, hauska muistohan se on nyt). - jartsev
Sinimarjanen kirjoitti:
mekin pelattiin aika paljon. Opettajamme oli tosi kiva, mutta hyvin vaativa.
Hän kertoi paljon omasta nuoruudestaan ja lapsuudestaan.
Siinä sivussa opetti ja teki oppitunneista niin mielenkiintoisen
että sinne tunnille oli mukava mennä.
Ainoa mitä en oikein ole vieläkään hyväksynyt
oli kun meidän piti talvella juosta liikuntatunnilla umpihangessa
lipputangon ympäri ja metsikössäkin. Ihan kuin oltaisiin oltu armeijassa.
Komento ja käsketys oli sen mukaista...jotain käsittämätöntä kurikohellusta niin kuin tosiaan armeijassa jossa tätä yksilön itsetuntoa tapetaan hierarkia alisteisuudelle.
- jartsev
mantilja kirjoitti:
tuli mieleeni varhaislapsuuteni tapaus. Asioita muistan todistetusti 1,5-vuotiaasta alkaen.
Veljeni on 22 vuotta minua vanhempi eikä asunut kotona kun synnyin.
Asuin maalla eikä siellä ollut nykyajan mukavuuksia ja siksi minulle, kaikkein nuorimmalle oli vielä potta. Kesällä se vietiin aamusella puun kylkeen nojaamaan.
Kerran oli veljeni käymässä ja heitti kiekkoa (oli kaupasta ostettu ja muutama vuosi sitten vielä tallessa) ja se osuin männyn juurella olevaan posliiniseen pottaani. Itku tuli ja vieläkin muistan sen hetken. Ei sopis olla liian hyvämuistinen eikä liian herkkä.
Lapsuusmurteella sanoisin nyt: "Veli hajotti mun kusipotan ja oon sille ikkuisesti katkera". (Ääks, hauska muistohan se on nyt).Minullakin on muistikuvia hyvin nuorelta iältä. Useimmiten sellaisia jotka ovat synnyttäneet suuren tunnekuohun ja kai siksi jääneet lähtemättömänä mieleen.
Mun lapsena ollessa asuttiin vähän aikaa mun setäni suuressa maalaistalossa eräässä kamarissa vuokralaisena. Siellä kamarissa ei ollut kettomahdollisuutta vaan piti mennä suureentupaan keittelemään jossa oli puuhella.
Mutta meillä oli pieni petrolikeitin jolla jotain pientä aina keiteltiin. Siihen tarvitsi pumpata ilmanpainetta toimiakseen ja kun siinä ei ollut mitään painemittaria niin se kerran sitten räjähti. Se tapahtuma jäi mieleen vaikka selvittiin siitä aika pienillä kun siinä ei vielä ollut onnekseen tulta. - Sinimarjanen
jartsev kirjoitti:
..jotain käsittämätöntä kurikohellusta niin kuin tosiaan armeijassa jossa tätä yksilön itsetuntoa tapetaan hierarkia alisteisuudelle.
halusi oppilaatkin ojennukseen,
oppilaiden itsetuntoja suuremmin ajattelematta.
- Kutv M
Erikoista tapahtunut,tai sitten on se dementus iskenyt.
Sen verran pitää muistaa kehua että voitin aina
koulun päässälasku kilpailut.
Vieläpä koulun jälkeenkin kun opettajat piti kerhoa
kerran viikossa nuorisolle.
Nauratti tässä ihan kun nuorisoksi tunsi silloin
vielä ittensä,nelikymppiset vanhat pojat jotka
änkesi sinne tyttö saatin toivossa.:)- Sinimarjanen
Ei tainnut kukaan viekä mainitakkaan.
Sehän on myös tietyllä tavalla luontainen lahja.
Palkittiinko sinut koulussa jotenkin kun voitit
niitä kisoja? - Kutv M
Sinimarjanen kirjoitti:
Ei tainnut kukaan viekä mainitakkaan.
Sehän on myös tietyllä tavalla luontainen lahja.
Palkittiinko sinut koulussa jotenkin kun voitit
niitä kisoja?Voi ollakkin kun opena oli tiukka mutta silti
reilu mies ope.
Osteli omilla rahoillaan palkintoja kilpailuihin.
Hiihto ja piirustus kilpailuja myös piti.
Minulla on vieläkin tallella hänen maalaama taulu
jonka myös sattumalta voitin piirustuksesta.
Hiihdossa en pärjännyt,kun toisilla oli jo ajan
mukaiset sukset,niin minä hiihtelin armeijan
vanhoista suksista kavennetuilla ja ylipitkillä
mäystin suksilla.
Kyllä joskus otti kaaliin,mistä lienee isä ukko
saanutkin niin paljon niitä haalittua.
Kun kuitenkin sain tämän tästä niitä myös
poikkastua.Silti riitti vuosikausiksi. - Sinimarjanen
Kutv M kirjoitti:
Voi ollakkin kun opena oli tiukka mutta silti
reilu mies ope.
Osteli omilla rahoillaan palkintoja kilpailuihin.
Hiihto ja piirustus kilpailuja myös piti.
Minulla on vieläkin tallella hänen maalaama taulu
jonka myös sattumalta voitin piirustuksesta.
Hiihdossa en pärjännyt,kun toisilla oli jo ajan
mukaiset sukset,niin minä hiihtelin armeijan
vanhoista suksista kavennetuilla ja ylipitkillä
mäystin suksilla.
Kyllä joskus otti kaaliin,mistä lienee isä ukko
saanutkin niin paljon niitä haalittua.
Kun kuitenkin sain tämän tästä niitä myös
poikkastua.Silti riitti vuosikausiksi.äsken kysäistä että mitenkäs on tuo mäenlasku.
Meidän opella oli se periaate, että jos
mökistä löytyy yhdetkin sukset niin hiihtokilpailuihinkin oli pakko osallistua.
- Wenla-G
päästä kehumaan, että sain palkintoja raittiuskilpakirjoituksista ja piirustuskilpailuista. Kirjasia, ja alpakkalusikoita, kaikki tallessa, tottakai.
Ei taida vastaavia kilpailuja olla enää olemassakaan?
Siitä olin alaluokilla kateellinen, kun en koskaan päässyt joulunäytelmän enkeliksi. Olin luokkani pisimpiä tyttöjä. Kasvu kyllä tyrehtyi melko nopeasti.- Sinimarjanen
osata piirtää. Ja sinulla palkinnotkin vielä tallessa.
Piirustus ei ollut minun mieliaineita.
Raittiuskilpakirjoituksissa sain muutaman kirjan
kirjoituspalkintona.
Eipä tosiaan nykyisin taida olla niitäkään kisoja. - Wenla-G
Sinimarjanen kirjoitti:
osata piirtää. Ja sinulla palkinnotkin vielä tallessa.
Piirustus ei ollut minun mieliaineita.
Raittiuskilpakirjoituksissa sain muutaman kirjan
kirjoituspalkintona.
Eipä tosiaan nykyisin taida olla niitäkään kisoja.Mistähän, lie raittiudesta, nekin nimensä saivat?
Taitaisivatpa olla ennemminkin nykyisin tarpeellisia.:)
Isäni puolelta perin noita luovempia taitoja. Äidiltäni, onneksi, arkipäivän arvoja
Sen vielä muistan, kuinka kamalia olivat laulukokeet, olin aivan kauhea jännittäjä.
Sinulle taisivat olla paljon iisimpiä. - Sinimarjanen
Wenla-G kirjoitti:
Mistähän, lie raittiudesta, nekin nimensä saivat?
Taitaisivatpa olla ennemminkin nykyisin tarpeellisia.:)
Isäni puolelta perin noita luovempia taitoja. Äidiltäni, onneksi, arkipäivän arvoja
Sen vielä muistan, kuinka kamalia olivat laulukokeet, olin aivan kauhea jännittäjä.
Sinulle taisivat olla paljon iisimpiä.olivat muuten kivoja, mutta jännitin ihan
hirveästi. Olen sellainen jännittäjä nykyisinkin.
Raittiusjuhlat olisi kyllä nykyäänkin tarpeelliset. Kouluaikoina yleensä jouduin
niissäkin juhlissa jotain esittämään. Pääasiassa laulamaan tai soittamaan.
Kerran luin yhden kertomuksen.
Viimeisimmissä juhlissa olin sitten jo ottamassa
ns. silmäätekeviltä takkeja päältä. - Wenla-G
Sinimarjanen kirjoitti:
olivat muuten kivoja, mutta jännitin ihan
hirveästi. Olen sellainen jännittäjä nykyisinkin.
Raittiusjuhlat olisi kyllä nykyäänkin tarpeelliset. Kouluaikoina yleensä jouduin
niissäkin juhlissa jotain esittämään. Pääasiassa laulamaan tai soittamaan.
Kerran luin yhden kertomuksen.
Viimeisimmissä juhlissa olin sitten jo ottamassa
ns. silmäätekeviltä takkeja päältä.kovin paljon samaa. :))
Jännittäjätyyppi minäkin olin, ja olen vieläkin tietyissä tilanteissa. Tosin samalla voi olla toistakin ääripäätä.
Jännitys on vain ikävä kaveri. Se syö tarpeettoman paljon energiaa muista asioista. - Sinimarjanen
Wenla-G kirjoitti:
kovin paljon samaa. :))
Jännittäjätyyppi minäkin olin, ja olen vieläkin tietyissä tilanteissa. Tosin samalla voi olla toistakin ääripäätä.
Jännitys on vain ikävä kaveri. Se syö tarpeettoman paljon energiaa muista asioista.totta mitä sanoit tuosta jännittämisestä.
Saman tyyppisiä ollaan näköjään monessakin
asiassa.)) Lohdullista minulle, että en ole ainoa
jännittäjä. Monta asiaa jännittää etukäteen
ja jälkikäteen. Etukäteen useinkin ihan turhaan. - Wenla-G
Sinimarjanen kirjoitti:
totta mitä sanoit tuosta jännittämisestä.
Saman tyyppisiä ollaan näköjään monessakin
asiassa.)) Lohdullista minulle, että en ole ainoa
jännittäjä. Monta asiaa jännittää etukäteen
ja jälkikäteen. Etukäteen useinkin ihan turhaan.on ollut monesti vaarassa, kun on jännittänyt. Koulussakin aina kokeet jännittivät. Sitten kun ne sai nenänsä alle, ei enää.
Kun järki tietää, mutta aivot ei anna periksi, että ei kannata jännittää.
Siitä minulla taas on ihan oma teoriani, mutta jääkööt sanomatta. - Sinimarjanen
Wenla-G kirjoitti:
on ollut monesti vaarassa, kun on jännittänyt. Koulussakin aina kokeet jännittivät. Sitten kun ne sai nenänsä alle, ei enää.
Kun järki tietää, mutta aivot ei anna periksi, että ei kannata jännittää.
Siitä minulla taas on ihan oma teoriani, mutta jääkööt sanomatta.täälläkin. Kokeissa iskee paniikki kyllä
vieläkin. Olen sen tullut huomaamaan.
Viimeksi menneenä talvena kun suoritin
tietokone ajokorttia. Paniikki iski, mutta
hengissä ollaan.
Nyt täytyy taas lähteä nukkumaan. Käy muuten
aamulla vanhanaikaisesti.:))
Hyvää yötä! Kiitos keskustelusta. - Sinulle!
Sinimarjanen kirjoitti:
täälläkin. Kokeissa iskee paniikki kyllä
vieläkin. Olen sen tullut huomaamaan.
Viimeksi menneenä talvena kun suoritin
tietokone ajokorttia. Paniikki iski, mutta
hengissä ollaan.
Nyt täytyy taas lähteä nukkumaan. Käy muuten
aamulla vanhanaikaisesti.:))
Hyvää yötä! Kiitos keskustelusta.Vien taas vanhan neidin ulkosalle.
- Wenla-G
piti kerätä kasveja, kuivattaa, ja saadakseen hyvän arvosanan, vielä opetella niiden latinan kieliset nimet.
- Sinimarjanen
monia vuosia säilytettynä kasveja, joita oli
kuivatettu painon alla. Mökin ullakkoa
siivotessa on sitten ilmeisesti heitetty pois.
Tyynyliinoja on pari kappaletta tallessa.
Toinen niistä tehty kansakoulun kolmannella
luokalla.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1125088
- 1535063
Olen miettinyt kauan
miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h464752- 1463044
Vanhempi mies
Jos yritän ajatella sinut pois sydämestäni, ikävä ja surullinen kaipuu tulee kaksin verroin kovempana. Olit mun unessa302763- 1582204
Ostiko maailma sinut minulta?
Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue202178- 421997
- 411798
- 231568