Hei! Mielenkiinnosta kyselen, että kuinka hyvin teillä alakautta synnyttäneilä naisilla on se alapää parantunut? Kunika monta synnytystä on takana, ovatko vauvat olleet isoja, onko tullut repeämiä tai tehty epistosomiaa?
Entä onko ollut virtsan/ulosteenpidätys ongelmia, tai tullut laskeumia?
Siksi kiinnostaa tietää, kun olen ymmärtänyt että nämä lantion alueen vaivat ovat aika yleisiä synnyttäneillä naisilla, mutta jostain syystä kukaan ei halua niistä ääneen puhua?
Entä onko ollut virtsan/ulosteenpidätys ongelmia, tai tullut laskeumia?
Siksi kiinnostaa tietää, kun olen ymmärtänyt että nämä lantion alueen vaivat ovat aika yleisiä synnyttäneillä naisilla, mutta jostain syystä kukaan ei halua niistä ääneen puhua?
Vastaukset 16
Vanhimmat
(en missään tapauksessa halunnut episiotomiaa!). Repeämä parani parissa viikossa. Lantionpohjanlihasten jumpan aloitin seuraavana päivänä synnytyksestä. Pari viikkoa synnytyksen jälkeen harrastettiin seksiä, josta kumpikin sai normaalisti orgasmin - oli paikat ihan normaalikunnossa siis. Ikinä ei ole ollut virtsanpidätys- tms. ongelmia.
Kuntoutuminen on tietysti osin perimästä kiinni, sekä iästä, mutta myös omasta toiminnasta. Eli: lantionpohjanlihasten jumppaa heti synnytyksen jälkeen päivittäin sekä muuta liikuntaa joka ikinen päivä, niin kuin jokaisen ihmisen tulisi harrastaa muutenkin - ja ei tule synnytyksen jälkeisiä, eikä iän tuomia ongelmia.
onko kukaan toipunut kolmannen asteen repeämästä? Ja missä ajassa? Itelle tuli tällainen ja nyt noin viikko synnytyksestä.
Mulla on kolme synnytystä takana. Vauvat on olleet kaikki isokokoisia. Ensimmäinen oli imukuppisynnytys, josta parantuminen kesti useamman kuukauden. Toisen ja kolmannen jälkeen parantuminen oli huomattavasti nopeampaa. Ekassa imukupin takia tehtiin episiotomia, sen ja II asteen repeämän takia tikkejä tuli kuulema paljon. Toisessa ja kolmannessa ei tehty episiotomiaa, vaan pienehköt repeämät jotka parani nopeasti. Mitään "vammoja" tai ongelmia ei ole itselleni ainakaan jäänyt. Jumppaan säännöllisesti lantionpohjanlihaksia muutenkin ja etenkin synnytysten jälkeen. Ainoastaan emättimen suuaukko mielestäni on vähän "venähtänyt" aavistuksen alaviistoon ja oletan ihan siksi kun ei episiotomiaa tehty 2. ja 3. synnytyksessä. Ekan synnytyksen jälkeen, vaikka vauva oli isokokoisin ei näin ollut. Seksiin ei tämä ole mitenkään vaikuttanut, melkein päinvastoin. Synnytysten jälkeen olen alkanut saamaan paljon parempia ja voimakkaampia orgasmeja ja myös helpommin kuin ennen.
kummallakin kerralla 3 tikkiä laitettu alapäässä limakalvolle. alle 2viikossa parantuneet. Ei ole ollut mitään vaivoja virtsan/ulosteen pidättämisen kanssa. Eikä laskeutumiaan ole tullut. Täytyy myöntää et helpolla olen päässyt:)
Mullakin episiotomia parani parissa viikossa ihan istumakuntoon. Neljä tikkiä oli. Virtsan- tai kakkanpidätyksessä ym ei ole mitään ongelmia.
Mutta koska sitten ne jumpat pitäisi aloittaa??? Jotenkin tuntuu, ettei alapäässä ole nyt mitään lihaksia mitä kuntouttaa..
Tai jotenkin niiden jännittäminen tuntuu vielä vastenmieliseltä koetun kivun jälkeen. Jotenkin tekisi mieli vielä vain toipua ilman jumppia ja aloittaa vasta vähän myöhemmin.. ??
ohjeen, että aloitetaan heti synnytystä seuraavana päivänä.
Synnytin 3,5 kg lapsen normaalisti alakautta. Kätilöt ja lääkärit (vaihtuivat synnytyksen aikana) sanoivat, että alapääni on todella ahdas ja "kireä". Kaikki tutkimiset ja toimenpiteet olivat vaikeita jo ennen lapsen syntymää ja synnytyskin tästä syystä melkoista pusaamista. Koska joustamaton alapääni repeili lahjakkaasti sain tikkejäkin 40!
Sairaalassa sanottiin että jälkitarkastusaikaa kannattaa siirtää muutamalla viikolla eteenpäin ja miehelle kerrottiin henk koht että yhdyntöjä ei kannata edes ajatella ihan kohta :)
Olin todella kipeä monta viikkoa synnytyksen jälkeen. Jälkitarkastus oli 7vko synnytyksestä ja siellä olin tajunnan rajamailla kivusta ja pelosta vielä enemmän. Seksiä harrastin hampaat irvessä 7kk synnytyksestä.
nyt tuosta kaikesta on aikaa ja kaikki paikat on kunnossa , ei mitään ongelmia alkuvaikeuksista huolimatta.
Toisilla tuo toipuminen on vaikeampaa kuin itse synnytys....kokemusta on :-)
Yksi lapsi löytyy.Lapsi syntyi rv 34 3 ..
Jotkut sanoo että synnytys on helppo jos on "pieni vauva" ..Lapsen pään ym mit oli 34cm eikä se siitä montaa senttiä kasva laskettuun aikaan.Sanoivat kyllä myös että mulla on joustavat "paikat"..Kyllä mä jossainvaiheessa anelin että leikkaisivat jotain kun en enää olis jaksanu pukertaa..Synnytin 13h josta 30 min oli ponnistusvaihetta..Muutama pieni nirhauma tuli.Minä treenasin alapään lihaksia koko raskauden ajan ja palauduinkin nopeasti mutta kuten sanoin niin ei tullu tikkejä joten ei kai voi verata paranemisaikaa.Ei ollut mitään erittämisongelmia..
Itselläni synnytyksestä on aikaa nyt tasan 7 viikkoa. Vauva painoi syntyessään 3370g ja päänympärys oli 35,5cm. Mulle tehtiin eppari, koska vauvan sykkeet laskivat ja hänet piti saada vauhdilla ulos. Toinen kätilö painoi vatsan päältä ja vauva tulikin sitten rytinällä. Tikkejä alapäähän tuli kuulemma enemmän kuin kymmenen, mutta alle 20 (ei muita repeytymiä epparin lisäksi).
Epparihaava tulehtui kaksi viikkoa synnytyksestä ja se hidasti haavan paranemista. Haava eritti vielä 4 viikkoa synnytyksestä... Istumaan pystyin toisen kankun varassa hyvin jo sairaalassa. Lantionpohjan lihaksia aloin treenata heti seuraavana päivänä synnytyksestä. Missään vaiheessa ei ole ollut mitään pidätysongelmia eikä laskeumia (vaikka aluksi kävellessä olikin sellainen olo, että kohtu valuu jalkoväliin ;)). Jälkitarkastuksessa kävin viikko sitten ja kaikki oli ok. Seksiä ei olla vielä harrastettu, mutta asiasta ollaan keskusteltu ja varmaan parin viikon sisään tulee ajankohtaiseksi kokeilla, joko paikat kestää.
Oon samaa mieltä siitä, että alapään asioista synnytyksen jälkeen puhutaan ihan liian vähän. Esimerkiksi synnytysvalmennuksessa voitais kertoa jälkivuodoista ja mahdollisista ongelmista. Ei tietenkään pelotellen vaan asiallisesti. Itselleni suht pitkä paraneminen ja vuodon runsaus tulivat melkoisena yllätyksenä, vaikka kaveri niistä varoittelikin.
Mulla on aika hurjat arvet alapäässä. Raskausaikana toiseen pieneen häpyhuuleen kehittyi tulehtunut rauhanen, joka avattiin leikkauksella. Synnytyksessä jouduttiin auttamaan vauva pikavauhtia ulos imukupilla eikä kätilö ollut leikkannut kuin pikkuriikkisen episiotomian, jolloin arpi ja koko häpyhuuli repesivät klittaan asti, samoin emätin puolivälistä ulospäin. Kasaan kursiminen kesti 2 tuntia. dg. 2.asteen repeämä ja "muu vaurio". Pissa ei karkaile, ja seksi sujuu jo nykyisin.
Mun alapäästä olis pitänyt ottaa kuva synnytyssalissa ja näyttää sitä kaikille kätilöopiskelijoille, kun niille opetetaan episiotomian leikkaaminen ja milloin sitä todella tarvitaan, isosti ja molemmin puolin. Mutta se ei ollut mitenkään ainoa asia mikä meni pieleen mun synnytyksessä, en enää ikinä luota yhteenkään ns. ammattilaiseen kun puhutaan raskaudesta ja synnytyksestä.
Vauva oli 3800g, tehtiin episiotomia, joka parani parissa viikossa. Muita repeämiä ym ei tullut. Ei virtsan- tai minkään muunkan pidätysongelmia.
Mä taas uskon, että valtaosa naisista toipuu synnytyksistä ihan mallikkaaseen kuntoon. Kyllä musta näistä asioista ihan tarpeeksi puhutaan, lietsotaan joidenkin pelkojakin sitten.
Synnytys on kuitenkin ihan normaali tapahtuma naisen elämässä, tosi harvoin siitä on kovin pitkäkantoisia ikäviä seurauksia.
Mä ainakin yllätyin siitä, miten nopeasti ihmiskeho toipuu. Kahden viikon jälkeen niinkin suuresta urakasta ei mitään kipuja tai vaivoja.
Kiitos kaikille jotka olette jotakin kommentoineet alkuperäiseen viestiini. Yhtyisin kyllä itsekin edelliseen sikäli, että synnytys on tosiaan luonnollinen tapahtuma, josta valtaosa toipuu ihan hyvin. Niitä komplikaatiotapauksia sattuu onneksi harvemmin, tai mitä esim. ajattelen lähipiirini äitejä, niin kaikki ovat sanoneet, että synnytys on sujunut ongelmitta... Mutta kun täällä netissä surffaa, niin saa aika helposti sen kuvan, että kaikki ovat revenneet ja ratkenneet joka suuntaan, jne...Mutta ne komplikaatio äidit varmaan juuri tulevatkin tänne muita pelottelemaan. Mutta lähettäkää toki lisää viestejä!
vaan kuulemaan ettei ole ainoa, jolla on käynyt huono tuuri. Synnytysvalmennuksessa puhutaan vain hienosti menevistä synnytyksistä, jolloin sen raskaan ja vaikean synnytyksen läpikäynyt tuntee itsensä helposti aivan epäkelvoksi ja huonoksi, kun ei selvinnytkään kuten valmennuksessa puhuttiin.
Oikeastihan synnytyksestä ei saa pisteitä eikä sitä voi arvioida kuin urheilusuoritusta, mutta se tuppaa helposti unohtumaan vähän jokaiselta, varsinkin siltä joka paikat rikki itkee kipujaan ja kokemiaan kauhuja, kuten sitä miten ponnistusvaiheessa pelkäsi lapsen saavan aivovaurion tai kuolevan, kun sydänäänet yhtäkkiä hävisivät... En noin yhtäkkiä osaa kuvitella hirveämpää tilannetta kuin nähdä lapsensa harmaana ja elottomana siirtymässä lääkäriltä toiselle virvoiteltavaksi elvytyskehtoon... Usko pois, siitä jää trauma, jota haluaa purkaa uudestaan ja uudestaan, ei pelotellakseen vaan purkaakseen omaa pahaa oloaan.
Olen itse kokenut aivan helvetillisen synnytyksen ja sen jälkeisen masennuksen ja muistan kuinka helpottavaa oli keskustella samassa valmennusryhmässä olleen äidin kanssa, jolla oli myös huonot kokemukset. Jippii, sen en olekaan vain minä, joku muukin on kokenut saman! Siksi näistä negatiivisistakin kokemuksista pitää saada puhua, tietenkin muistaen, ettei kaikille käy niin. Suurin osa synnyttää alateitse terveen lapsen ja toipuu nopeasti synnytyksestä. Ja sitten ollaan me poikkeustapaukset, "komplikaatio-äidit", jotka ei kuitenkaan, vastoin yleistä harhaluuloa, kokoonnu nuotiolle metsään suunnittelemaan miten ensisynnyttäjiä voisi vielä pelotella, vaan kerrotaan omia kokemuksiamme, kun niitä kerran olet avoimella kysymyksellä kysynyt. Jos haluat pelkkiä positiivisia kokemuksia, se kannattaa mainita kysymyksessä. Onnea odotukselle ja tsemppiä synnytykseen!
Hei,
Kaksi viikkoa synnytyksestä itsellä. Jouduttiin avustamaan imukupilla ja tekemään eppari. Olo on suht. normaali jo nyt. En joudu ottamaan kipulääkettä enää. Ompeleet parantuneet hyvin. Pystyn istumaan ja kävelemään ihan normaalisti.
Aluksi eppari oli tosi kipeä. Siihen auttoi kuitenkin, kun sai ottaa hyvin lääkettä.
Palautuminen on sujunut paremmin kuin odotin ennalta. Kyllä se alapää paranee, kun vaan antaa ajan kulua. Eikä se aika pitkä ole :)
Minulla kaksi synnytystä, painot 3800/3300 välissä reilut 4 vuotta. Ensimmäisen synnytys käynnistettiin ja kesti kauemmin, toisessa ponnistusvaihe vei vain 10 minuuttia.
Molemmissa tehtiin välilihan leikkaus. Onneksi minusta. Se nopeuttaa synnytystä (ihanaa kun tunsi miten kipu helpotti) eikä sitten tule repeämiä. Toipuminen sujui ihan normaalisti.
Siististi tikattiin ja paikat on vähintäänkin yhtä kireät kuin ennen synnytystä.
enkä istunu sinä aikana juurikaan. Onnex kielsivät istumasta synnärillä! Mulla tosiaan vauva autettiin ulos pihdeillä. Episiotomia oli käytännössä välttämätön(myös itse sitä pyysin kun niin kiristi), tuli myös III asteen repeämä, mutta sitten kyl yllättävän nopeesti paranin. 7vk:n päästä oli jälkitarkastus eikä enää mitään tienny joten kaikki tosiaan meni hyvin! Vauva ei kylläkään ollu kun 2620g mut en itsekkään iso ole:) Pihdit vaati kuitenkin isomman "leikkauksen"..
Itsestä tuntuu nyt ettei olis koskaan synnyttäny, sen verta samassa tilassa on paikat:) Lantiopohjalihaksia harjotin aina sillon ku muistin, mut tuskin niitä liikaakaan voi harjottaa:)