Olen 29-vuotias nainen ja seurusteltu mieheni kanssa nyt kaksi vuotta. Klassiset puolitoista vuotta oli uskomatonta kiihkoa, seksiä ja suuria tunteita, valtavia riitoja ja konflikteja, välillä vastaavasti taas uskomatonta symbioottisuutta ja palavaa rakkautta.
Se oli jotain sellaista jota kummatkaan eivät olleet ennen koneneet, vaikka suhteita kummallakin luonnollisesti ollut ennen tätä. Mieheni jumaloi ja rakasti minua ja välillä tuntui että elin sillä hänen rakkaudellaan ja mieheni oli minusta suunnattoman riippuvainen ja omistushaluinen. Rakkautta oli hurjan paljon ja nälkä vaan kasvoi syödessä..
Kaikki sadut loppuvat niinkuin tämäkin.. Arki astui kuvioihin aika raadollisesti. Melkeinpä tasan siinä puolentoista vuoden kohdalla miehelläni alkoi vaikea ja voimakas identiteettikriisi ja hän rupesi käsittelemään hyvin vaikeaa lapsuuttaan ja siitä seuranneita vaikeita asioita hänen elämässään, mm. mieheni käytös- ja luonnehäiriöitä yms.. Mieheni vaikea ja kummallinen lapsuus on varjostanut hänen elämäänsä aina ja sen kriisin aikana hän rupesi ymmärtämään syitä ja seurauksia.. Hän aloitti myöskin terapian ja kehittää itseään ihmisenä nyt siellä.
Ongelma on se että mieheni on muuttunut jossain määrin "yltiö" järkeväksi. Ennen täynnä tunnekuohuja ja tempperamenttia ja hulluutta täynnä oleva mies onkin yhtäkkiä jotenkin niin järkevä.. Hän sanoo olevansa täysin hukassa itsensä kanssa ja sitä kautta hän ei tällä hetkellä myöskään tiedä KUKA HÄN ON, mitä ja ketä haluaa, mitä hän elämältään haluaa.. Hän ei pysty sanoa minulle rakastavansa minua ja meidän välille on tullut inhottva kuilu enkä saa mieheeni enää syvällistä kontaktia niin usein.
Sehän on fakta että kaikilla pareilla suhde jossain määrin arkipäiväistyy, mutta meilläpä ei pelkästään arkipäiväistynyt vaan kääntyi aivan ympäri. Lasku olemassaolevasta oli valtava..
Mieheni kriisiä on kestänyt nyt noin puoli vuotta ja olen ihan pihalla.. Yritän antaa hänelle omaa tilaa ja aikaa ja yritän olla kärsivällinen ja ymmärtävä.. Miten kauan minun pitää vielä odottaa?
Toisen rakkaudesta ei voi eikä saa olla koskaan varma, mutta kyllä mä haluaisin olla suhteessa jossa voin kokea olevani rakastettu! Mutta mä en tiedä olenko mä rakastettu, kun mieskään ei sitä tiedä.. Se on kamalaa! Se on kuitenkin positiivista että ollaan itsenäistytty eikä olla niin riippuvaisia toisistamme.
Me ei olla naimisissa, mutta miettinyt itsekseni hirveästi tuota "vasta- ja myötämäessä" ajatusta..
Onko muilla kokemuksia vastaavasta, kommentteja ja apua kaipaan, KIITOS!!
Miehen identiteettikriisi
10
3488
Vastaukset
- joku mies
Kirjoituskesi sai minut ainakin miehenä ymmälleen... En siis oikein ymmärtänyt mistä on edes kunnolla kysmys. Miehellä on ongelmia ja hän saa niihin ammattiapua ja sen myötä vaikuttaa "järkevämmältä"? Et saa häneen syvällistä yhteyttä?
En nyt oikein ymmärrä... Siis missä se "oikea" ongelma on? Vai onko se siinä että hän ei ole jotenkin riippuvainen sinusta kun saa avun muualta? Ei enää ripustaudu sinuun ja palvo sinua kokoajan? Jalat ei lähde alta joka päivä?
Siis ei ole tarkoitus vittulla tms. mutta itse en näe sitä varsinaista ongelmaa... sitä "kriisiä"? Vai onko tilanteen rauhoittuminen / arjeksi muuttuminen nyt se kriisi? Arkihan tulee aina, ei siltä voi välttyä... sitä voi viivyttää vaihtamalla kumppania tasaisin väliajoin, mutta lopulta arki tulee aina...- alkuperäinen kirjoittaja
Ongelma on siis tiivistettynä tämä; Jokainen ihminen haluaa olla suhteessa jossa hän saa rakastaa ja häntä rakastetetaan. Tässä suhteessa minä rakastan, mutta mieheni ei tiedä rakastaako koska on niin sekaisin itsensä kanssa.
Selkiskö?
Ja selvityksen vuoksi vielä; olen vain ja ainostaan onnellinen että käy terapiassa ja kuten aikaisemminkin sanoin "Positiivista on se että olemme itsenäistyneet, emmekä ole enää niin riippuvaisia toisistamme"
Ja palvonta oli enemmän kuin jees, mutta ei sen loppuminen niin haittaa, vaan se kylmä ja pitkä etäisyys meidän välillä.. - Phenix-Lintu
alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:
Ongelma on siis tiivistettynä tämä; Jokainen ihminen haluaa olla suhteessa jossa hän saa rakastaa ja häntä rakastetetaan. Tässä suhteessa minä rakastan, mutta mieheni ei tiedä rakastaako koska on niin sekaisin itsensä kanssa.
Selkiskö?
Ja selvityksen vuoksi vielä; olen vain ja ainostaan onnellinen että käy terapiassa ja kuten aikaisemminkin sanoin "Positiivista on se että olemme itsenäistyneet, emmekä ole enää niin riippuvaisia toisistamme"
Ja palvonta oli enemmän kuin jees, mutta ei sen loppuminen niin haittaa, vaan se kylmä ja pitkä etäisyys meidän välillä..Toivottavasti vanhan miehen tuhkista nousee ylös uusi Fenix.
Älä jää prosessista liikaa sivuun, kaikki mennyt elämä ei ole huonoa, kuten suhteenne. Analysoinnin ja muutoksen ei tarvitse ulottua miehen menneestä myös teidän nykyiseen.
Muistuta miehelle että elämä on kuitenkin tässä ja nyt, ja että rakastat häntä juuri sellaisena kuin hän on. Että menneiden käsitteleminen on jotain mitä hän tekee etupäässä oman itsensä eteen, ei jotain mitä sinä edellytät häneltä (olkoonkin että ehjä ja tasapainoinen mies on sinunkin etusi).
- voin sanoa
omasta kokemuksesta, että ex-hullusta voi tulla yltiöjärkevä ja hän häpeää omaa "hulluuttaan".
Hyvä, että miehesi on mennyt terapiaan. Se auttaa.
Anna vaan omaa aikaa ja tilaa miehellesi. Hän haluaa käydä läpi omat vitutuksensa. Lapsuustraumat ovat sellainen möykky, että ne pitää vaan itkeä ja käsitellä läpi. Valitettavasti toiset joutuvat elämään "hieman erilaisen" lapsuuden ja joutuvat kärsimään siitä. Kun kävin terapiassa, niin en olisi pystynyt seurustelemaan samaan aikaan. Kun juuri olen itkenyt 45 minuuttia asioita, niin sitten pitäisi mennä hymyileväisenä läheisen ihmisen eteen, joka ei välttämättä ymmärrä puoliakaan sielun tuskasta. - Millisexy
Kyllä suhteessa pitää olla intohimoa enemmän kuin järkeä!
- Mitä vielä?
Isompi näytelmäkö?
- mies ja trauma
Puoli vuotta vaikean ja monitasoisen ongelman käsittelyyn on tosi lyhyt aika. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Jos asiat ovat vaikeita niin voi olla, että jokin lapsuuden trauma on ponnahtanut esiin, mutta sen kipeys vaatiin ensimmäisen puoli vuotta odottaa ennen kuin sitä voidaan alkaa käsittelemään. En yhtään ihmettele, että miehesi on hukassa ja ei oikein tiedä kuka on ja mitä haluaa.
Hän käy nyt läpi lapsuuden juttuja ja mahdollisesti siitä seuranneita jatkumoita. Hän tarvistee aikaa itselleen, tilaa ympärilleen. Häntä ei varmaan tällaisessa vaikeassa tilanteessa kovin innosta hullutella rakkaimpansa kanssa ja ei hänellä ole siihen voimiakaan. Aikaisempi elämä vie käytettävästä "kapasiteetistan" liian suuren osan ja toisaalta hänen voi olla vaika ikäänkuin jakaantua tähän aikaan niin kuin mitään entistä ei olisikaan.
En ole ammattiauttaja enkä ymmärrä kuin oman kokemuksen pohjalta miestäsi ja jotakin mitä hänen päässään liikkuu. Hän taatusti rakastaa sinua ja nyt sinun on vain tärkeätä jaksaa odottaa ja mahdollisuuksien mukaan kysyä häeltä voisiko hän puhua sinulle noista asioista. Ja onko asiat sellaisia, että sinä voisit olla jossakin vaiheessa mukana terapiaistunnossa. Tietyllä tavallahan miehesi lapsuuden ongelmat koskettavat hyvinkin voimakkaasti sinua. Anna miehellesi aikaa ja pyydä häntä sen isommitta painostamatta kertomaan tuntemuksistaan mikäli hän pystyy. Avoimmuus auttaa paljon asiaa. Asiat, joita miehesi käy läpi voivat kuitenkin olla niin arkaluonteisia, että teidän lyhyen yhteisen taipaleen aikana ei ole vielä kerennyt syntyä riittävää luottamusta, että hän voi niistä puhua.
Toivon sinulle kärsivällisyyttä, mutta toisaalta toivon, että miehesi jollakin tavoin voi antaa sinulle tietoa missä mennään. Älä anna periksi sillä mitä aikaisemmin tuo identiteettikriisi saadaan hoidettua sen parempi. - ...............
No, ensinnäki mielenterveyslääkitys muuttaa ihmisen tunnekylmäksi. Hän siis muuttuu tasapaksuksi, varsinkin jos mielialat ovat paljonkin vaihdelleet aikaisemmin.
Normaalisti ihminen etsii tasapainoista ja laadukasta suhdetta. Jos elämän tarkoitus on jännityksen hakeminen ym. voi olla että sinunkin olisi hyvä käydä terapiassa.
Ja miten niin hukassa itsensä kanssa. Haluaako hän sittenkin jotain muuta kuin rellestää ja rällätä kanssasi? ja jos hänellä on luonnehäiriö tai mt-ongelmia, miksi sitouduit häneen? Mulla sama ongelma tällä hetkellä. Yritän ymmärtää ja antaa tilaa, yritän pärjätä ja pitää huolta myös itsestäni. Jo vuoden ajan se on jättänyt mut ja tullut itkemään mua takaisin.... Näen sen silmistä voimakkaan rakkauden tunteen vähän väliä, välistä taas kylmän ja tunteettoman "robotin".
Nyt ollaan taas erottu... odotan häntä vieläkin takaisin ja toivon, että jonain päivänä voin vaan rakastaa häntä vapaasti ja tehdä hänelle hyvää... Olen väsynyt pelkäämään jatkuvasti, että hajotan itseni tunteillani.- mb1
Enivei, Mutta mitä voin.
Enivei mutta mitävoin .
mb1
Entvef, mutta mitä vgtn,
mb1
Enivei
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nasima löi Jussille luun kurkkuun
Nasima kertoi ettei Jussi sovi puhemieheksi, koska sallii rasismin. Mihin toimiin perussuomalaiset ryhtyvät? Kuka nouse5278910Razmyar on säälittävä - puhemiehellä ei ole mitään syytä ottaa kantaa tähän "silmäkohuun"
jonka toimittajat sai aikaan. Asia ei kuulu puhemiehelle millään lailla. Razmyar haluaa taas vaan huomiota. Mutta jos r1606134Miten Eerolan silmäkuvat voivat levitä muutamassa tunnissa ympäri maailmaa?
Seuraako koko maailma persujen ja erityisesti Eerolan somea reaaliajassa? Edes kansanedustajan itsemurha eduskuntatalos3615168Siviilipalvelusmies Halla-aho normalisoi rasismin perussuomalaisissa
SMP:n tuhkille perustettu puolue ei ollut ihmisiä vastaan, vaan instituutiokriittinen. "Missä EU - siellä ongelma", oli664739Suomalaisilta vaaditaan valtavasti suvaitsevaisuutta - miksi sitä ei vaadita muslimeilta
Suomalaisilta vaaditaan kaikkea, pitää olla suvaitsevainen ja hyväksyä vieraiden tavat, rasisti ei saa olla jne. Miksi s984351Juuri Suomen valtamedian toimittajat teki "silmävääntelystä" sen kohun
ja ilmeisesti ottivat yhteyttä myös ulkomaisiin medioihin, että katsokaas tätä. Mutta Japanin medioissa on asiaan suhta1664053SDP:n kansanedustaja Marko Asell: Suomen myönnettävä maahanmuuton ongelmat
Hänen mielestään Suomen pitää pyrkiä rajoittamaan jyrkästi turvapaikanhakijoiden pääsyä maahan ja hän arvioi, että maaha1843932- 921856
- 1031404
- 47959