sukunimestä

käytäntö tietääkseni avopareilla on ottaa lapselle miehen sukunimi, suuri osa kun aikoo joskus naimisiin asti. meille esikoinen syntyi kun asuimme vielä avoliitossa ja miehen sukunimi lapselle annettiin ja toinen syntyy nyt helmikuussa kun olemme jo naimisissa.

on lapsi se lapsi perii kaiken ja muu suku ei mitään,mutta jos on naimisissa ja ei ole lapsia niin puoliso perii puolet ja suku toisen puolen.

toinen joka on AVIOliiton kannalla :)

olen jo ihan luullut että koko suomi on susien valtaama kun aviottomia lapsia vaan hankitaan ennen liiton siunaamista ja sitouttamista!

kiva nähdä että joillain on vielä periaatteita!!!

kerrankin löyty kirjoitti:

toinen joka on AVIOliiton kannalla :)

olen jo ihan luullut että koko suomi on susien valtaama kun aviottomia lapsia vaan hankitaan ennen liiton siunaamista ja sitouttamista!

kiva nähdä että joillain on vielä periaatteita!!!

Lue lisää

OIkein nolottaa sinun puolesta; tämä on katsos tätä nykyaikaa, kansa eroaa kirkoista massoittain kun on alkanut hönäämään sen laitoksen todelliset kasvot ja uskonnot niiden tuomat "moraalisäännöt" joutavat hiiteen. Ne on olemassa ilman uskontojakin tarpeeksi "täydellisinä".

Maistraatissa pääsee naimisiin yhtälailla, tosin paljon vähemmän arvostetusti vielä, kuin kirkossa. Juhlat ja niiden suuruun on itse järjestäjistä kiinni, ei siitä, onko takana papin vai tuomarin "aamen".

Susipareja ei ole kuin vanhoissa filmeissä enää. Omituista, että joku kehtaa puhua aiheesta ylpeillen "siunaamisen" tärkeydellä. Sillä ei ole yhtään mitään merkitystä.

>>>kiva nähdä että joillain on vielä periaatteita!!!

huomen kirjoitti:

on lapsi se lapsi perii kaiken ja muu suku ei mitään,mutta jos on naimisissa ja ei ole lapsia niin puoliso perii puolet ja suku toisen puolen.

kyllä puoliso perii kaiken jos ei ole lapsia tai ei ole elossa olevia lapsia tai lapsella ei ole ollut lapsia. Eli jälkeläinen ja hänen lapsensa perivät aina vanhemman. Koska avioliitossa omistu son puoliksi niin jakoon tulee puolet. Puoliso ei automaattisesti peri mitään ikinä koskaan elei toinen anna tasinkoa. Lasten tai heidän jälkeläisten puuttuessa omaisuus jää eloon jääneelle puolisolle. Vasta kun ihmisellä ei ole lapsia eikä aviopuolisoa/rekisteröityä kumppania niin suku perii eli sisarukset.

m-ilian kirjoitti:

OIkein nolottaa sinun puolesta; tämä on katsos tätä nykyaikaa, kansa eroaa kirkoista massoittain kun on alkanut hönäämään sen laitoksen todelliset kasvot ja uskonnot niiden tuomat "moraalisäännöt" joutavat hiiteen. Ne on olemassa ilman uskontojakin tarpeeksi "täydellisinä".

Maistraatissa pääsee naimisiin yhtälailla, tosin paljon vähemmän arvostetusti vielä, kuin kirkossa. Juhlat ja niiden suuruun on itse järjestäjistä kiinni, ei siitä, onko takana papin vai tuomarin "aamen".

Susipareja ei ole kuin vanhoissa filmeissä enää. Omituista, että joku kehtaa puhua aiheesta ylpeillen "siunaamisen" tärkeydellä. Sillä ei ole yhtään mitään merkitystä.

>>>kiva nähdä että joillain on vielä periaatteita!!!

Lue lisää

provo ja toisekseen mainitsinko uskonnon tai 'papin aamenen' jossain ??? täytynee käydä lukemassa oma teksti uudelleen jos muistan näin väärin.

entä jos oikeesti, AIDOSTI arvostan sitä että ihmiset vielä 'nykyajan' modernisoituneessa maailmassa haluavat sitoutua toisiinsa avioliiton myötä??
eikö minulla ollut oikeutta tuoda mielipidettäni esiin???

ja MINUN MIELESTÄNI asialla on hyvinkin paljon tekemistä periaatteiden kanssa. kaikkihan määrittelee ne periaatteensa itse! ! !

ja saanen vielä sanoa, että hyvin suuressa osassa muuta maailmaa avoliitto ei ole ollenkaan niin suosittua kuin Suomessa ja sitoutuminen avioliiton myötä edelleen arvossaan. saa kai ihmetellä miksi meillä on näin ???

ilmeisesti ei olisi saanut...

ei ollut kirjoitti:

provo ja toisekseen mainitsinko uskonnon tai 'papin aamenen' jossain ??? täytynee käydä lukemassa oma teksti uudelleen jos muistan näin väärin.

entä jos oikeesti, AIDOSTI arvostan sitä että ihmiset vielä 'nykyajan' modernisoituneessa maailmassa haluavat sitoutua toisiinsa avioliiton myötä??
eikö minulla ollut oikeutta tuoda mielipidettäni esiin???

ja MINUN MIELESTÄNI asialla on hyvinkin paljon tekemistä periaatteiden kanssa. kaikkihan määrittelee ne periaatteensa itse! ! !

ja saanen vielä sanoa, että hyvin suuressa osassa muuta maailmaa avoliitto ei ole ollenkaan niin suosittua kuin Suomessa ja sitoutuminen avioliiton myötä edelleen arvossaan. saa kai ihmetellä miksi meillä on näin ???

ilmeisesti ei olisi saanut...

Lue lisää

Sanoit näin:

"olen jo ihan luullut että koko suomi on susien valtaama kun aviottomia lapsia vaan hankitaan ennen liiton siunaamista ja sitouttamista!"

Eikö ainoa taho, mikä "siunaa liittoon" ole kirkko?
Toisekseen susipari-käsite on myös lähtöisin kristinuskon toisarvoistavasta kulttuurista; pariskunta ei ole "laillinen" pari, ellei ole papin siunaamassa avioliitossa.
Avoliittohan on koko kristinuskon suomessa oloajan ollut pahin mahdollinen kapinamuoto ja paheksuttu elämäntapa. Syy tälle on selkeä; avoparit eivät koe sitä samaa pakonomaista massaan sulautumisen tarvetta vaan ovat itsenäisiä ja toimivat, kuten hyvässä "liitossa" toimitaan; elävät niinkuin itse haluavat elää, eivätkä mm. kirkon sanelemien sääntöjen mukaan. Tällaiset parit aiheuttavat vielä tänäkin päivänä närää vanhoissa ihmisissä, sillä esim. 10v avoparina elävnyt pari on kadehdittavan sitoutuneita -todellisuudessa-!

Seuraava on hatarahkon muistikuvan pohjalta:
Muistelisin, että kirkon siunaamia liittoja päätyy eroihin nyt ja vuosikymmeniä ennen PALJON enemmän, kuin maistraatissa solmittuja tuomarin kuittaamia liittoja. Ns. ikuiset avoparit ovat hyvin usein hurjasti enemmän sitoutuneita, kuin avioliitossa elävät "perinteitä kunnioittavat" tapakristityt, jotka todellakin toimivat liittonsa eteen osin uskonnon ja osin itse partnerin kannalta.


>>>entä jos oikeesti, AIDOSTI arvostan sitä että ihmiset vielä 'nykyajan' modernisoituneessa maailmassa haluavat sitoutua toisiinsa avioliiton myötä?? >..ja MINUN MIELESTÄNI asialla on hyvinkin paljon tekemistä periaatteiden kanssa.>ja saanen vielä sanoa, että hyvin suuressa osassa muuta maailmaa avoliitto ei ole ollenkaan niin suosittua kuin Suomessa ja sitoutuminen avioliiton myötä edelleen arvossaan. saa kai ihmetellä miksi meillä on näin ???

m-ilian kirjoitti:

Sanoit näin:

"olen jo ihan luullut että koko suomi on susien valtaama kun aviottomia lapsia vaan hankitaan ennen liiton siunaamista ja sitouttamista!"

Eikö ainoa taho, mikä "siunaa liittoon" ole kirkko?
Toisekseen susipari-käsite on myös lähtöisin kristinuskon toisarvoistavasta kulttuurista; pariskunta ei ole "laillinen" pari, ellei ole papin siunaamassa avioliitossa.
Avoliittohan on koko kristinuskon suomessa oloajan ollut pahin mahdollinen kapinamuoto ja paheksuttu elämäntapa. Syy tälle on selkeä; avoparit eivät koe sitä samaa pakonomaista massaan sulautumisen tarvetta vaan ovat itsenäisiä ja toimivat, kuten hyvässä "liitossa" toimitaan; elävät niinkuin itse haluavat elää, eivätkä mm. kirkon sanelemien sääntöjen mukaan. Tällaiset parit aiheuttavat vielä tänäkin päivänä närää vanhoissa ihmisissä, sillä esim. 10v avoparina elävnyt pari on kadehdittavan sitoutuneita -todellisuudessa-!

Seuraava on hatarahkon muistikuvan pohjalta:
Muistelisin, että kirkon siunaamia liittoja päätyy eroihin nyt ja vuosikymmeniä ennen PALJON enemmän, kuin maistraatissa solmittuja tuomarin kuittaamia liittoja. Ns. ikuiset avoparit ovat hyvin usein hurjasti enemmän sitoutuneita, kuin avioliitossa elävät "perinteitä kunnioittavat" tapakristityt, jotka todellakin toimivat liittonsa eteen osin uskonnon ja osin itse partnerin kannalta.


>>>entä jos oikeesti, AIDOSTI arvostan sitä että ihmiset vielä 'nykyajan' modernisoituneessa maailmassa haluavat sitoutua toisiinsa avioliiton myötä?? >..ja MINUN MIELESTÄNI asialla on hyvinkin paljon tekemistä periaatteiden kanssa.>ja saanen vielä sanoa, että hyvin suuressa osassa muuta maailmaa avoliitto ei ole ollenkaan niin suosittua kuin Suomessa ja sitoutuminen avioliiton myötä edelleen arvossaan. saa kai ihmetellä miksi meillä on näin ???

Lue lisää

Ei avopari ole välttämättä sitoutunut toisiinsa yhtään sen enempää/vähempää kuin avioparit.

Avioliiton voi solmia ilman tuota kirkollista kuviotakin, mutta oikeudellisesti avioliitto antaa eri aseman kuin avoparina oleminen. Ja siitäkös jotkut avoparit surkuttelee avopuolison kuollessa, että kuinka perinnön kanssa voi käydä ei tavalla kuin avioparina. Kyllä avioliito ilmaisee sitoutumista ihan eri tavalla kuin avoliitto.

seurannut keskustelua kirjoitti:

Ei avopari ole välttämättä sitoutunut toisiinsa yhtään sen enempää/vähempää kuin avioparit.

Avioliiton voi solmia ilman tuota kirkollista kuviotakin, mutta oikeudellisesti avioliitto antaa eri aseman kuin avoparina oleminen. Ja siitäkös jotkut avoparit surkuttelee avopuolison kuollessa, että kuinka perinnön kanssa voi käydä ei tavalla kuin avioparina. Kyllä avioliito ilmaisee sitoutumista ihan eri tavalla kuin avoliitto.

Lue lisää

Minusta terveessä ja toimivassa suhteessa sitoutumisesta ei tarvita mitään ihmeellisiä näyttöjä ollenkaan. Avopareilla usein on jo testamentit olemassa, joissa määritellään perijät erikseen jottei vanhoilliset tavat pääse määräämään perinnön jakautumisesta epäoikeudenmukaisesti tahoille, joille ei ehkä tahdo mitään edes päätyvän.

Se, että sille sitoutumisen näytölle on tarve, johtuu joko pariskunnalla jomman kumman (kummankin?) huonosta itsetunnosta> epävarmuudesta tai sitten vanhoillisen suvun painostuksesta tms.
Molemmat ovat huonoja lähtökohtia.

>>>Ei avopari ole välttämättä sitoutunut toisiinsa yhtään sen enempää/vähempää kuin avioparit.> Avioliiton voi solmia ilman tuota kirkollista kuviotakin, mutta oikeudellisesti avioliitto antaa eri aseman kuin avoparina oleminen.>Kyllä avioliito ilmaisee sitoutumista ihan eri tavalla kuin avoliitto.

m-ilian kirjoitti:

Minusta terveessä ja toimivassa suhteessa sitoutumisesta ei tarvita mitään ihmeellisiä näyttöjä ollenkaan. Avopareilla usein on jo testamentit olemassa, joissa määritellään perijät erikseen jottei vanhoilliset tavat pääse määräämään perinnön jakautumisesta epäoikeudenmukaisesti tahoille, joille ei ehkä tahdo mitään edes päätyvän.

Se, että sille sitoutumisen näytölle on tarve, johtuu joko pariskunnalla jomman kumman (kummankin?) huonosta itsetunnosta> epävarmuudesta tai sitten vanhoillisen suvun painostuksesta tms.
Molemmat ovat huonoja lähtökohtia.

>>>Ei avopari ole välttämättä sitoutunut toisiinsa yhtään sen enempää/vähempää kuin avioparit.> Avioliiton voi solmia ilman tuota kirkollista kuviotakin, mutta oikeudellisesti avioliitto antaa eri aseman kuin avoparina oleminen.>Kyllä avioliito ilmaisee sitoutumista ihan eri tavalla kuin avoliitto.

Lue lisää

Kuulostaa ihan siltä, että jos sinua kosittaisiin, niin juoksisit pakoon tai että olet katkera, kun ei ole kosittu, niin yrität puolustella avoliiton paremuutta. Ainakin tuo väite, että naimisiinmeno johtuisi huonosta itsetunnosta, on aivan käsittämätön.

Kyllä se on vaan eri asia olla naimisissa kuin "vaan hengailla samassa osoitteessa".

Ei kait kukaan niin tyhmä ole, että menee naimisiin, jos suhteen ulkopuoliset alkaa painostamaan. Eiköhän se halu maimisiinmenosta synny niiden naimisiinmenevien kesken.

keskustelua seurannut kirjoitti:

Kuulostaa ihan siltä, että jos sinua kosittaisiin, niin juoksisit pakoon tai että olet katkera, kun ei ole kosittu, niin yrität puolustella avoliiton paremuutta. Ainakin tuo väite, että naimisiinmeno johtuisi huonosta itsetunnosta, on aivan käsittämätön.

Kyllä se on vaan eri asia olla naimisissa kuin "vaan hengailla samassa osoitteessa".

Ei kait kukaan niin tyhmä ole, että menee naimisiin, jos suhteen ulkopuoliset alkaa painostamaan. Eiköhän se halu maimisiinmenosta synny niiden naimisiinmenevien kesken.

Lue lisää

>>>Kuulostaa ihan siltä, että jos sinua kosittaisiin, niin juoksisit pakoon tai että olet katkera, kun ei ole kosittu, niin yrität puolustella avoliiton paremuutta.>>Ainakin tuo väite, että naimisiinmeno johtuisi huonosta itsetunnosta, on aivan käsittämätön. >Ei kait kukaan niin tyhmä ole, että menee naimisiin, jos suhteen ulkopuoliset alkaa painostamaan.

Milian* kirjoitti:

>>>Kuulostaa ihan siltä, että jos sinua kosittaisiin, niin juoksisit pakoon tai että olet katkera, kun ei ole kosittu, niin yrität puolustella avoliiton paremuutta.>>Ainakin tuo väite, että naimisiinmeno johtuisi huonosta itsetunnosta, on aivan käsittämätön. >Ei kait kukaan niin tyhmä ole, että menee naimisiin, jos suhteen ulkopuoliset alkaa painostamaan.

Lue lisää

No, ainakaan mä en ole törmannyt sellaisiin pareihin, jossa NAINEN (tai mies) olisi VAATINUT toista naimisiin.

Joku arvostaa avioliittoa ja joku toinen avolittoa ja jos pari on tässä näkemyksessän eri mieltä, niin siinä käy sitten helposti juuri kuten sinullekin, että suhde päättyy. Siinä onkin sitten pohtimista, että miksi suhde päättyy, jos se sitoutumisen kannalta olisi aivan yhdentekevää, että hengaillaanko samassa osoitteessa vai mennäänkö naimisiin.

seuraannut kirjoitti:

No, ainakaan mä en ole törmannyt sellaisiin pareihin, jossa NAINEN (tai mies) olisi VAATINUT toista naimisiin.

Joku arvostaa avioliittoa ja joku toinen avolittoa ja jos pari on tässä näkemyksessän eri mieltä, niin siinä käy sitten helposti juuri kuten sinullekin, että suhde päättyy. Siinä onkin sitten pohtimista, että miksi suhde päättyy, jos se sitoutumisen kannalta olisi aivan yhdentekevää, että hengaillaanko samassa osoitteessa vai mennäänkö naimisiin.

Lue lisää

...törmännyt kyllä sellaisiin pareihin joissa (useimmiten) nainen on vinkunut kihloihin tai naimisiin pitkät ajat ja saa sitten tahtonsa läpi.

MIksi alennat avoliiton "samassa osoitteessa hengailuksi"? Minusta se on yhtä tärkeää yhdessä asumista kuin avioliitossakin. En näe nissä mitään eroja.
Avoliitto on keksintöä sille, että saa "opetella yhetiseloa" ennen naimisiinmenoa..ja koska ihmissuhteet eivät esim. 2v opettelulla muutu opettelemattomiksi taidoiksi, on avoliitokin terminä ihan turha. JOkaisen suhteen eteen täytyy tehdä jotain, ja parisuhde on loppuun asti opettelua ja toisen tuntemaan oppimista.

Milian* kirjoitti:

...törmännyt kyllä sellaisiin pareihin joissa (useimmiten) nainen on vinkunut kihloihin tai naimisiin pitkät ajat ja saa sitten tahtonsa läpi.

MIksi alennat avoliiton "samassa osoitteessa hengailuksi"? Minusta se on yhtä tärkeää yhdessä asumista kuin avioliitossakin. En näe nissä mitään eroja.
Avoliitto on keksintöä sille, että saa "opetella yhetiseloa" ennen naimisiinmenoa..ja koska ihmissuhteet eivät esim. 2v opettelulla muutu opettelemattomiksi taidoiksi, on avoliitokin terminä ihan turha. JOkaisen suhteen eteen täytyy tehdä jotain, ja parisuhde on loppuun asti opettelua ja toisen tuntemaan oppimista.

Lue lisää

"MIksi alennat avoliiton "samassa osoitteessa hengailuksi"? Minusta se on yhtä tärkeää yhdessä asumista kuin avioliitossakin. En näe nissä mitään eroja. "

Minä näen niissä eron sitoutumisen suhteen. Kummasakin (avo tai avio) tosin on tärkeää se yhdessä asuminen.

sauraava kirjoitti:

"MIksi alennat avoliiton "samassa osoitteessa hengailuksi"? Minusta se on yhtä tärkeää yhdessä asumista kuin avioliitossakin. En näe nissä mitään eroja. "

Minä näen niissä eron sitoutumisen suhteen. Kummasakin (avo tai avio) tosin on tärkeää se yhdessä asuminen.

Lue lisää

Mikä ero niissä sitoutumisen suhteen on?
Ei se mies/nainen siinä sen paremmin tai tiukemmin pysy, onko avo- vai avioliitossa.

Milian* kirjoitti:

Mikä ero niissä sitoutumisen suhteen on?
Ei se mies/nainen siinä sen paremmin tai tiukemmin pysy, onko avo- vai avioliitossa.

Se on henkinen tunne, se sitoutuminen.

Olethan sinä itsekin ollut myös naimisissa, joten en ymmärrä, että miksi olet niin avioliittoa vastaan. Olet elänyt sekä avioliitossa että avoliitossa. Eikö tuntunut mitään eroa? Miksi siten olet joskus mennyt edes naimisiin?

Kuten jo kirjoitin, niin löytyy kaikenlaisia avo- ja aviopareja, toiset ovat sitouneita yhteiselämään ja toiset eivät, siviilisäädystä riippumatta.

seurannut.. kirjoitti:

Se on henkinen tunne, se sitoutuminen.

Olethan sinä itsekin ollut myös naimisissa, joten en ymmärrä, että miksi olet niin avioliittoa vastaan. Olet elänyt sekä avioliitossa että avoliitossa. Eikö tuntunut mitään eroa? Miksi siten olet joskus mennyt edes naimisiin?

Kuten jo kirjoitin, niin löytyy kaikenlaisia avo- ja aviopareja, toiset ovat sitouneita yhteiselämään ja toiset eivät, siviilisäädystä riippumatta.

Lue lisää

KOkeumuskesta voin sanoa, ettei sillä ole mitään väliä, onko avioliitossa vai ei.
Menin aikoinaan avioliittoon siinä luulossa (joka myöhemmin siis karsiutui pois) että olemme muiden silmissä "laillinen pari" vasta kun olemme avioliitossa. Olimme olleet yhdessä useamman vuoden.

>>>Eikö tuntunut mitään eroa?

Milian* kirjoitti:

KOkeumuskesta voin sanoa, ettei sillä ole mitään väliä, onko avioliitossa vai ei.
Menin aikoinaan avioliittoon siinä luulossa (joka myöhemmin siis karsiutui pois) että olemme muiden silmissä "laillinen pari" vasta kun olemme avioliitossa. Olimme olleet yhdessä useamman vuoden.

>>>Eikö tuntunut mitään eroa?

Lue lisää

"Menin aikoinaan avioliittoon siinä luulossa (joka myöhemmin siis karsiutui pois) että olemme muiden silmissä "laillinen pari" vasta kun olemme avioliitossa."

Silloinhan sinä olet mennyt ulkopuolisen paineen takia naimisiin etkä keskinäisenne suhteen takia. En nyt yhtään enää ihmettele tuota avioliittovastaisuuttasi.

Ja kun kerroit aikaisemmin, että avioliittosi oli väkivaltainen, niin tottakai väkivallatomassa avoliitossa tuntee olonsa turvallisemmaksi kuin siinä väkivaltaisessa avioliitossa. Sehän on itsestään selvää.

Milian* kirjoitti:

KOkeumuskesta voin sanoa, ettei sillä ole mitään väliä, onko avioliitossa vai ei.
Menin aikoinaan avioliittoon siinä luulossa (joka myöhemmin siis karsiutui pois) että olemme muiden silmissä "laillinen pari" vasta kun olemme avioliitossa. Olimme olleet yhdessä useamman vuoden.

>>>Eikö tuntunut mitään eroa?

Lue lisää

tai "kokemuksesta" ON väliä onko avioliitossa vai ei!
En mennyt naimisiin että voisi olla "laillinen pari", en siksi mitä se olisi muiden silmissä, en minkään perinnön tai lakipykälän takia - vaan rakkaudesta mieheeni.
Halusin sitoutua häneen niin sydämmellä kuin laissakin - eli kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Voin olla vanhanaikainen, ja voin olla niuhottaja, mutta kaikkein eniten olen romantikko, ja mikä sen romanttisempaa kun sitoutua toiseen ihmiseen kaikilla mahdollisilla tavoilla??

Ei kaikkien tarvitse lähteä tähän nykymenoon mukaan tai pitää sitä parhaana vaihtoehtona. Minun mielestäni täydellinen sitoutuminen on myös laillista sitoutumista ja olen mennyt naimisiin rakkaudesta mieheeni.

Ja jos kerran avoliitto on yhtä hyvä mielestäsi, niin miksi pitää vaahdota ja vakuutella. Minun mieltäni et ainakaan koskaan saa muutettua... ja eikö niin sanota että 'se koira älähtää johon kalikka kalahtaa'?

mielestäni kirjoitti:

tai "kokemuksesta" ON väliä onko avioliitossa vai ei!
En mennyt naimisiin että voisi olla "laillinen pari", en siksi mitä se olisi muiden silmissä, en minkään perinnön tai lakipykälän takia - vaan rakkaudesta mieheeni.
Halusin sitoutua häneen niin sydämmellä kuin laissakin - eli kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Voin olla vanhanaikainen, ja voin olla niuhottaja, mutta kaikkein eniten olen romantikko, ja mikä sen romanttisempaa kun sitoutua toiseen ihmiseen kaikilla mahdollisilla tavoilla??

Ei kaikkien tarvitse lähteä tähän nykymenoon mukaan tai pitää sitä parhaana vaihtoehtona. Minun mielestäni täydellinen sitoutuminen on myös laillista sitoutumista ja olen mennyt naimisiin rakkaudesta mieheeni.

Ja jos kerran avoliitto on yhtä hyvä mielestäsi, niin miksi pitää vaahdota ja vakuutella. Minun mieltäni et ainakaan koskaan saa muutettua... ja eikö niin sanota että 'se koira älähtää johon kalikka kalahtaa'?

Lue lisää

>>>Minun mieltäni et ainakaan koskaan saa muutettua... ja eikö niin sanota että 'se koira älähtää johon kalikka kalahtaa'?>Ei kaikkien tarvitse lähteä tähän nykymenoon mukaan tai pitää sitä parhaana vaihtoehtona. >Ja jos kerran avoliitto on yhtä hyvä mielestäsi, niin miksi pitää vaahdota ja vakuutella.

Milian* kirjoitti:

>>>Minun mieltäni et ainakaan koskaan saa muutettua... ja eikö niin sanota että 'se koira älähtää johon kalikka kalahtaa'?>Ei kaikkien tarvitse lähteä tähän nykymenoon mukaan tai pitää sitä parhaana vaihtoehtona. >Ja jos kerran avoliitto on yhtä hyvä mielestäsi, niin miksi pitää vaahdota ja vakuutella.

Lue lisää

"Mutta maailma muuttuu, tavat muuttuu ja ennen pitkää avioliittokin tulee olemaan sekä ilmiönä että seremonianakin erilainen kuin mihin nyt on totuttu. Tästä esimerkkinä ja edesauttajana vaikkapa meneillään oleva kansan massaeroaminen kirkosta.
Vanhanaikaisissa tavoissa, perinteissä yms on tiettyyn rajaan asti jotakin kunnioitettavaa, mutta kun mennään näihin uskonnollisiin juttuihin, ne ovt väistämättä kuolemassa ja niistä perisnetistä kiinnipitävät vaikuttavat enemmänkin ahdasmielisiltä kehityksen jarruttajilta (huom, vaihtoehtoja ON) kuin sen kannattajilta. "

Ei nyt kannata sotkea hääpäivän kirkonmenoja sekä hääpäivän muita "uskonnollisia" juttuja itse avioliiton määrittelyihin. Aviolitto on lain silmissä sitoutuminen eikä siihen tarvitse liittää mitään kirkonmenoja ellei itse halua, joten nämä kaksi asiaa ovat erillisiä.

Ei ole ahdasmielisyyttä haluta kirkkohäitä (tai ristiäisiä vauvalle), jos omalla kohdallaan haluaa toimia näin. Jos joku toinen ei halua toimia noin, niin onhan niitä vaihtoehtoja olemassa (maistraattivihkiminen ja nimiäiset ilman kirkollista kuviota). Se on ahdasmielisyyttä, jos pitää kirkkohäitä vain muinaisjäänteenä, josta ei saisi sitä haluavat enää pitää arvossaan.

Milian* kirjoitti:

KOkeumuskesta voin sanoa, ettei sillä ole mitään väliä, onko avioliitossa vai ei.
Menin aikoinaan avioliittoon siinä luulossa (joka myöhemmin siis karsiutui pois) että olemme muiden silmissä "laillinen pari" vasta kun olemme avioliitossa. Olimme olleet yhdessä useamman vuoden.

>>>Eikö tuntunut mitään eroa?

Lue lisää

onko avo- vai avioliitossa. Avioliitto on juridinen sopimus, avoliitto ei. Jos ei uskalla/halua oikeasti sitoutua, on tietenkin parempi olla avoliitossa, Jos siitä haluaa lähteä, ei muuta kun kamat kasaan.

eroa kirjoitti:

onko avo- vai avioliitossa. Avioliitto on juridinen sopimus, avoliitto ei. Jos ei uskalla/halua oikeasti sitoutua, on tietenkin parempi olla avoliitossa, Jos siitä haluaa lähteä, ei muuta kun kamat kasaan.

Lue lisää

...avioliitossa olevaa lähtemästä yhtälailla kuin avoliitossa olevaa?
Tuo avioliiton luoma ajatus suuremmasta sitoutumisesta on vain harhaa.

>>>Avioliitto on juridinen sopimus, avoliitto ei.

m-ilian kirjoitti:

...avioliitossa olevaa lähtemästä yhtälailla kuin avoliitossa olevaa?
Tuo avioliiton luoma ajatus suuremmasta sitoutumisesta on vain harhaa.

>>>Avioliitto on juridinen sopimus, avoliitto ei.

Lue lisää

Jos siis rinnastat avioliiton testamenttiin, niin ollaan aivan eri asioissa liikkumassa.

Jos avopari asuu yhdessä, että äiti (toki vaihtoehtoisesti myös isä) hoitaa kotona lapsia ja isä (tai sitten se äiti) tienaa koko perheen elatuksen. Jos tilipuussin kotiin kantava haluaa laitta omiin nimiinsä kaiken ostamansa, niin erotilantessa äiti ei saa mitään toisen nimissä olevasta omaisuudesta vaikka on tehnyt oman osuutensa perheen hyväksi yhteisiä lapsia hoitamalla. Avioliitossa se asia on toisin ja tilipussin kotiin kantava sitoutuu siihen, että erotilanteessa kaikki on yhteistä.

Milian* kirjoitti:

>>>Minun mieltäni et ainakaan koskaan saa muutettua... ja eikö niin sanota että 'se koira älähtää johon kalikka kalahtaa'?>Ei kaikkien tarvitse lähteä tähän nykymenoon mukaan tai pitää sitä parhaana vaihtoehtona. >Ja jos kerran avoliitto on yhtä hyvä mielestäsi, niin miksi pitää vaahdota ja vakuutella.

Lue lisää

et ajattele kauhean laajasti.
Pidät avioliiton solmimista pelkästään kirkollisena toimituksena, vaikka enimmäkseen se on toimitus kahden toisiaan rakastavan ihmisen välilllä. Ja niin kuin joku on jo aikaisemmin ilmaissut, ei kirkkoa välttämättä tarvita koko hommaan jos ei halua!!!
Et myöskään nää avarakatseisesti sitä, että jotkut haluavat vaalia perinteitä ja romantiikkaa. Sinun mielestäsi nyt vaan on aika maailman muuttua ja siihen kyytiin on hypättävä... voi voi meitä avioliiton arvostajia!

Asia mitä en vieläkään ymmärrä on se, että avoliitossa asuvat sanovat olevansa yhtä sitoutuneita kuin naimisissa olevat parit... he pitävät sitä yhtä sitovana ja täydellisenä liittona kuin avioliittoakin ja puolustavat sitä henkeen ja vereen (niin kuin sinä tällä palstalla)! Miksi sitten kuitenkin suurin osa avopareista päätyvät naimisiin jossain vaiheessa? Hehän ovat niin suuren osan ajasta vakuutelleet että eivät tarvi papin aamenia tai laillisia todistuksia todistaakseen rakkautta toisiaan kohtaan ??

Eikö ollutkaan enää kivaa pitää sitä takaporttia auki?
Tuleeko huoli omaisuudesta ja perinnöstä?
Vai olisiko kiva pitää juhlat ja saada lahjoja/rahaa?

Rakkaudesta, huolenpidosta, sitoutumisesta, perheen yhtenäistämisestä tai romantiikan vaalimisesta siinä ei ainkaan ole kyse, koska nämä on jo 'ollut' avoliitto aikana niin kuin avoparit sanovat... ?????

mapee kirjoitti:

kyllä puoliso perii kaiken jos ei ole lapsia tai ei ole elossa olevia lapsia tai lapsella ei ole ollut lapsia. Eli jälkeläinen ja hänen lapsensa perivät aina vanhemman. Koska avioliitossa omistu son puoliksi niin jakoon tulee puolet. Puoliso ei automaattisesti peri mitään ikinä koskaan elei toinen anna tasinkoa. Lasten tai heidän jälkeläisten puuttuessa omaisuus jää eloon jääneelle puolisolle. Vasta kun ihmisellä ei ole lapsia eikä aviopuolisoa/rekisteröityä kumppania niin suku perii eli sisarukset.

Lue lisää

että aviopuliso perii,mutta ei peri vaan jos ei ole lapsia niin se kuolleen puolisko menee sukulaisille!tunnen erään miehen joka omistaa puolet omasta talostaan,kun heillä ei ollut lapsia ja vaikka olivat naimisissa ja testamenntia ei ollut!että näin.
ja sen lisäksi luulin että se jakoon tullut puolisko jaetaan lesken ja lasten ja sekin osottautui luuloksi,kun kaikki menee lapsille ja se leski saa vain sen omanpuoliskon!

huomen kirjoitti:

että aviopuliso perii,mutta ei peri vaan jos ei ole lapsia niin se kuolleen puolisko menee sukulaisille!tunnen erään miehen joka omistaa puolet omasta talostaan,kun heillä ei ollut lapsia ja vaikka olivat naimisissa ja testamenntia ei ollut!että näin.
ja sen lisäksi luulin että se jakoon tullut puolisko jaetaan lesken ja lasten ja sekin osottautui luuloksi,kun kaikki menee lapsille ja se leski saa vain sen omanpuoliskon!

Lue lisää

Siis avioliito takaa leskelle oikeuden jäädä asumaan yhteiseen kotiinsa eikä sitä voi jakaa ennen lesken kuolema, ellei leski itse halua jakaa sitä. Lesken kuoleman jälkeen lesken osuus menee lesken suvun puolelle ja aikaisemmin kuolleen osuus menee sitten sen aikaisemmin kuolleen suvulle. Näin siis, jos lapsia ei ole.

Jos ollaan avoparina, niin silloin vainajan suku voi vaatia vainaja omaisuutta itselleen ja avopuolisolla ei ole mitään sanomista siihen vaan perinnönjako suoritetaan vaikka avopuolisolta menisi asunto alta.

Jos leskelle käy se, että perukirjan mukainen vainajan omaisuus jaetaan, niin se menee tietenkin lapsille/jos niitä lapsia ei ole, niin vainajan puoleiselle suvulle sitten.

huomen kirjoitti:

että aviopuliso perii,mutta ei peri vaan jos ei ole lapsia niin se kuolleen puolisko menee sukulaisille!tunnen erään miehen joka omistaa puolet omasta talostaan,kun heillä ei ollut lapsia ja vaikka olivat naimisissa ja testamenntia ei ollut!että näin.
ja sen lisäksi luulin että se jakoon tullut puolisko jaetaan lesken ja lasten ja sekin osottautui luuloksi,kun kaikki menee lapsille ja se leski saa vain sen omanpuoliskon!

Lue lisää

Näin sanoo lakiteksti;

"Lakimääräinen perimysjärjestys rakentuu verisukulaisuuden osoittaman läheisyyden varaan. Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset ja kukin lapsista saa yhtä suuren suhteellisen osan perinnöstä. Milloin joku lapsista on kuollut, tulevat kuolleen lapsen jälkeläiset hänen osuuttaan jakamaan. Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle. Myös rekisteröidyssä parisuhteessa eläneet rinnastetaan laissa aviopuolisoihin. Lisäksi on syytä mainita, ettei avopuolisolla ole lain mukaan oikeutta perintöön. Perittävä on tietysti voinut määrätä jäämistöstä avopuolison hyväksi testamentilla. Jollei perittävältä ole jäänyt aviopuolisoa tai rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä."

Leski ei peri vaikka niin yleisesti luulaan. Leski vain saa pitää oman osansa omaisuudesta.

Ja perintökaari:
"Perintökaari määrää sukulaisten oikeuden perintöön siten, että perinnönjättäjän sukulaiset on jaettu perillisryhmiin. Samassa perillisryhmässä olevat perilliset saavat kukin yhtä suuren osan perinnöstä (ns. tasajaon periaate), jollei esimerkiksi testamentista muuta johdu.

Ensimmäiseen perillisryhmään kuuluvat perittävän lapset ja heidän jälkeläisensä eli ns. rintaperilliset. Jos perittävän lapsi on kuollut, jaetaan hänen osuutensa tasan sijaantuloperillisten eli hänen lastensa kesken. Kuolleen perillisen sijaan tulevat aina hänen jälkeläisensä.

Toiseen perillisryhmään kuuluva aviopuoliso perii kuolleen puolisonsa, jos perittävältä ei jäänyt rintaperillisiä. Lesken kuolinhetkellä jäljellä oleva puolisoiden omaisuus jaetaan pesänosituksessa lähtökohtaisesti tasan lesken omien perillisten ja ensiksi kuolleen puolison ns. toissijaisten perillisten kesken. Toissijaisia perillisiä ovat ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli, sisar tai sisaren jälkeläinen. Perinnön saavat heistä ne, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso.

Kolmanteen perillisryhmään kuluvat perittävän vanhemmat ja näiden jälkeläiset. Jos vanhemmat tai toinen heistä on kuollut ennen perittävää, perintö menee näiltä osin sisaruksille tai heidän lapsilleen.

Neljänteen perillisryhmään kuuluvat isovanhemmat ja näiden lapset. Sedät ja tädit ovat kaukasimmat perintöön oikeutetut sukulaiset. Serkuilla ei ole enää perintöoikeutta.

Perintö menee lopulta valtiolle, ellei perittävä ole tehnyt testamenttia ja perittävällä ei ole elossa edellä mainittuja sukulaisia. Pesänhoitajan ja mahdollisen testamentinsaajankin on tällöin tehtävä ilmoitus valtiokonttorille."

jos meette ensi kesänä naimisiin ja sinä aijot ottaa miehesi sukunimen, niin laittakaa ihmeessä lapsellekin jo samantien isän sukunimi, jos aijot pitää oman nimesi niin voittehan laittaa hänelle sukunimeksi molemmat eli siis vaikka virtanen-korhonen.
Lain mukaan siis avopareilla, kun lapsi syntyy ns. isättömänä niin laitoksella jo lasta sanotaan Virtanen-tyttö/poika siis äidin sukunimen mukaan. Kun isyys on tunnustettu ja nimi pitää ilmoittaa maistraattiin (tai papille) niin siinä samalla kun ilmoittaa etunimet niin voi ilmoittaa uuden sukunimen, näin me tehtiin myös, koska mennään naimisiin nyt syyskuussa ja aijon ottaa mieheni sukunimen.
Isyyden tunnustus on enemmän ja vähemmän nimi paperiin juttu.

sammakkoprinsessa06 kirjoitti:

jos meette ensi kesänä naimisiin ja sinä aijot ottaa miehesi sukunimen, niin laittakaa ihmeessä lapsellekin jo samantien isän sukunimi, jos aijot pitää oman nimesi niin voittehan laittaa hänelle sukunimeksi molemmat eli siis vaikka virtanen-korhonen.
Lain mukaan siis avopareilla, kun lapsi syntyy ns. isättömänä niin laitoksella jo lasta sanotaan Virtanen-tyttö/poika siis äidin sukunimen mukaan. Kun isyys on tunnustettu ja nimi pitää ilmoittaa maistraattiin (tai papille) niin siinä samalla kun ilmoittaa etunimet niin voi ilmoittaa uuden sukunimen, näin me tehtiin myös, koska mennään naimisiin nyt syyskuussa ja aijon ottaa mieheni sukunimen.
Isyyden tunnustus on enemmän ja vähemmän nimi paperiin juttu.

Lue lisää

lapselle voi antaa tasan jomman kumman sukunimen. Jos vaikka on jo naimisissa ja toisella on yhdysnimi niin sitä ei voi antaa. Lapsi saa siis tasan yhden sukunimen joka on jommalla kummalla vanhemmalla.

Isyyden tunnustus on simppeli ja helppo juttu jos ei asiasta ole kiistaa. Jos tahdotaan testejä niin menee kauemmin. Kastetta ennen pitää olla vahvistettu isyyden tunnustus joka tulee kun paperi on käynyt maistraatissa.

Periaatteess alapsen nimen muuttaminen naimisiin mennessä käy yhtä helposti kuin äidinkin eli ilmoituksella. Kuitenkin jos lapselle aiotaan isän nimi niin jatkon hankaluuden välttämiseksi kannattaa antaa se heti. Muutenhan osa lapsen esim terveystiedoista löytyy äkkiä väärällä nimellä jne sekaannuksia saattaa tulla tai olla tulematta, riski on.

Isyyttä tunnustaessa samalla sovitaan lapsen huolto. Aloittajan tilanteessa siis luultavammin yhteishuolto koska lapsi asuu yhteisessä taloudessa. Tällöin kukaan ei maksa mitään ja lapsen elatuksesta vastaavat huoltajat yhdessä. Jos lapselle merkitään vain toinen huoltajaksi niin samalal on tapana sopia elatuksesta. Itse asiass akoko isyyden tunnustus on siksi että lapsella on oikeus elatukseen myös isältään. Kyse ei siis ole lainkaan nimestä tms asiasta.

Helpoimmalla pääsee kun menee naimisiin vaikka heti maistraatiss aja järjestää ne häät sitten joskus julkisemmin. Asiaahan ei edes ole pakko heti kuulutta kaikilel jos ei tahdo..

mapee kirjoitti:

lapselle voi antaa tasan jomman kumman sukunimen. Jos vaikka on jo naimisissa ja toisella on yhdysnimi niin sitä ei voi antaa. Lapsi saa siis tasan yhden sukunimen joka on jommalla kummalla vanhemmalla.

Isyyden tunnustus on simppeli ja helppo juttu jos ei asiasta ole kiistaa. Jos tahdotaan testejä niin menee kauemmin. Kastetta ennen pitää olla vahvistettu isyyden tunnustus joka tulee kun paperi on käynyt maistraatissa.

Periaatteess alapsen nimen muuttaminen naimisiin mennessä käy yhtä helposti kuin äidinkin eli ilmoituksella. Kuitenkin jos lapselle aiotaan isän nimi niin jatkon hankaluuden välttämiseksi kannattaa antaa se heti. Muutenhan osa lapsen esim terveystiedoista löytyy äkkiä väärällä nimellä jne sekaannuksia saattaa tulla tai olla tulematta, riski on.

Isyyttä tunnustaessa samalla sovitaan lapsen huolto. Aloittajan tilanteessa siis luultavammin yhteishuolto koska lapsi asuu yhteisessä taloudessa. Tällöin kukaan ei maksa mitään ja lapsen elatuksesta vastaavat huoltajat yhdessä. Jos lapselle merkitään vain toinen huoltajaksi niin samalal on tapana sopia elatuksesta. Itse asiass akoko isyyden tunnustus on siksi että lapsella on oikeus elatukseen myös isältään. Kyse ei siis ole lainkaan nimestä tms asiasta.

Helpoimmalla pääsee kun menee naimisiin vaikka heti maistraatiss aja järjestää ne häät sitten joskus julkisemmin. Asiaahan ei edes ole pakko heti kuulutta kaikilel jos ei tahdo..

Lue lisää

tota en kyllä tiennytkään, että ei voi antaa kahta sukunimeä? Satutko vielä tietämään, että miksi näin on? Miksi lapsi ei voi saada molemman vanhemman nimeä?

sammakkoprinsessa06 kirjoitti:

tota en kyllä tiennytkään, että ei voi antaa kahta sukunimeä? Satutko vielä tietämään, että miksi näin on? Miksi lapsi ei voi saada molemman vanhemman nimeä?

Oiskohan ihan vaan siksi, että jos lapselle saadaan antaa kaksiosainen (eli molempien vanhempien nimet) nimi, sitten kun tämä kyseinen lapsi itse tekee lapsia niin tulos on tämä:

Tuija Möttönen-Virtanen (saanut vauvana kaksiosaisen nimen) tekee lapsen Jouko Suvanto-Lahtinsen (saanut myös vauvana kaksiosaisen nimen) kanssa, niin lapsesesta tulisi sitten Petteri Suvanto-Lahtinen-Möttönen-Virtanen

ja kun homma on edennyt muutaman sukupolven, niin sukunimia on valtavat määrät mukana roikottevaksi.

seurannut juttua kirjoitti:

Oiskohan ihan vaan siksi, että jos lapselle saadaan antaa kaksiosainen (eli molempien vanhempien nimet) nimi, sitten kun tämä kyseinen lapsi itse tekee lapsia niin tulos on tämä:

Tuija Möttönen-Virtanen (saanut vauvana kaksiosaisen nimen) tekee lapsen Jouko Suvanto-Lahtinsen (saanut myös vauvana kaksiosaisen nimen) kanssa, niin lapsesesta tulisi sitten Petteri Suvanto-Lahtinen-Möttönen-Virtanen

ja kun homma on edennyt muutaman sukupolven, niin sukunimia on valtavat määrät mukana roikottevaksi.

Lue lisää

lapsen suojaamiseksi kamalilta nimihirviöiltä se on laki siihen tehty ja raja pistetty.

naimisissa mieheni kanssa, mutta SILTI meillä on eri sukunimi, koska kumpikaan ei halunnut vaihtaa nimeään. Keskustelua siitä, kumman sukunimi lapselle tulee on käyty, kiivaastikkin. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että lapselle tulee miehen sukunimi..