Roomalaiskirjeen selitys
Selitettävä kohta:
(26) Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojensa valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, (27) ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.
(28) Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. (29) He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta; täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat (30) ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, (31) ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä.
(32) Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.” (Room. 1:18 – 32)
Paavali ja hänen roomalaiskirjeensä otetaan usein esiin keskeisimpänä homoseksuaalisuuden tuomitsevava auktoriteettina. Roomalaiskirje sijoittuu Uuteen testamenttiin eikä sitä voi pitää Mooseksen lain puhtaussäädösten tavoin vanhentuneena lausuntona. Historiallis-kriittistä raamatuntutkimusta edustavien mukaan on kuitenkin kiistanalaista, voiko Paavaliin todella tukeutua homoseksuaalisten tekojen moraalisessa arvioinnissa.
"Para fysin" = luonnonvastainen?
Kirjaimellisesti Raamattua lukevat uskovat ”luonnonvastaisen” tarkoittavan luonnonlakien vastaista nykymerkityksessään. Paavali alkuperäinen kreikankielinen ilmaisu "para fysin" on perinteisesti käännetty luonnonvastaiseksi. "Fysis" on kreikankielinen luontoa tarkoittava sana.
Historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen parissa on luettu Paavalin alkuperäisiä kreikankielisiä tekstejä laajemmin kuin Roomalaiskirjeen jakeet 26-27. Sanat "para fysin" saavat siten lisäselvennystä. Paavali käytti niitä omalla tavallaan. Hän ei puhunut luonnosta samassa abstraktissa luonnonlakimerkityksessä kuin nykylukija. Paavalilla ”luonnollinen” tarkoittaa jollekin asialle luonteenomaista, tavanomaista ja odotettua tilaa. Kun ihmiset tekevät jotakin yllättävää ja epätavallista, he toimivat luonnonvastaisesti. Paavalin kirjeistä löytyy useita hänen ajatteluaan havainnollistavia esimerkkejä. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä (11:14) hän käyttää luonto-sanaa seuraavasti:
”Opettaahan jo luontokin [fysis] teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi mutta naiselle kunniaksi.” Galatalaiskirjeen (2:15) mukaan juutalaiset ovat juutalaisia luonnostaan ja Roomalaiskirjeen (2:27) mukaan pakanat ovat ympärileikkaamattomia luonnostaan. Voisiko olettaakaan, ettei juutalainen olisi juutalainen tai että ympärileikkaamaton ei olisi ympärileikkaamaton? Juutalaiseksi kasvatetun ei odotettu suhtautuvan piittaamattomasti juutalaisten Lakiin, eikä pakanan odotettu toimivan samalla tavalla kuin juutalaisen, sillä se ei kuulunut hänen ”luontoonsa”. Paavali käyttää luonto-sanaa ilmaistakseen sen, mikä on kussakin tapauksessa tavanomaista.
"Para"-sanalla on kaksi eri merkitystä. Tavallisin merkitys on ”vieressä”, ”enemmän kuin”, ”yli” ja ”yläpuolella”. Daniel Helminiak mainitsee erään englanninkielisen esimerkin, jossa kreikankielinen para-etuliite on mukana: ”paraprofessional” tarkoittaa henkilöä, joka ei ole koulutettu jollekin nimenomaiselle alalle, mutta joka siitä huolimatta avustaa toisia kyseisellä alalla toimivia. Muutamissa harvoissa fraaseissa paran merkitys on myös ”vastoin”. Paavali ei selvästikään käytä "para fysin" -ilmausta ”vastoin luontoa” -merkityksessä, vaan viittaa sillä jonkin asian epätavallisuuteen.
Paavalin tarkoituksesta kertoo paljon se, että hän käyttää samoja "para fysin" -sanoja myös Jumalasta itsestään (Room. 11:24). Hän kertoo Jumalan vertauskuvallisesti oksastaneen villipuun oksasta (pakanat) viljellyn oliivipuun (juutalaiset), minkä tuloksena juutalaiset ja pakanat ovat nyt yksi. Jumala asetti uuden järjestyksen ja toimi niin tehdessään "para fysin", epätavanomaisesti. Galatalaiskirjeen (3:28) mukaan uuden järjestyksen myötä ei ole enää ”juutalaista eikä kreikkalaista, orjaa eikä vapaata, miestä eikä naista, koska kaikki ovat Kristuksessa yksi”. Kun Paavali käyttää ilmaisua "para fysin" myös Jumalan itsensä toiminnasta, on syytä olettaa hänen käyttäneen samaa ilmaisua samassa merkityksessä myös homoseksuaalisia tekoja koskevassa raamatunkohdassa. Muutoin Paavali olisi esittänyt myös Jumalan olevan epämoraalinen ja toimivan epäeettisesti. Siten on vahvat perusteet väittää, että Paavalin käyttämät kreikankieliset sanat eivät sisällä moraalista lausuntoa.
Sanan ”luonnonvastainen” aikaansaama debatti johtuu siitä, että muutamat raamatuntutkijat ovat pysyneet siinä kannassa, että se tarkoittaa luonnonvastaista luonnonlaki-merkityksessä. Sen mukaan ihmisen on tarkoitus jatkaa sukua ja vain heteroseksuaalisuus palvelee tätä päämäärää. Luonnonlaeilla argumentointi on peräisin Paavalin aikana Rooman valtakunnassa vaikuttaneesta stoalaisesta filosofiasta. Stoalainen filosofia oli pääasiassa moralismia, jolle oli ominaista ”luonnon mukaan eläminen”. Sen mukaan seksin tarkoitus oli nimenomaan lisääntyminen, joten seksi pelkästään nautinnon takia oli luonnonlakien vastaista (para fysin). Paavalin on kreikankielisessä maailmassa eläneenä täytynyt olla tietoinen stoalaisen filosofian tavasta käyttää "para fysin" -ilmausta. Muutamat raamatuntutkijat ovat esittäneet Paavalin olleen myös itse stoalaisen filosofian edustaja, jonka mielestä homoseksuaalisuus rikkoo Jumalan lisääntymissuunnitelmaa vastaan.
Avainkysymys onkin se, lukeako Paavalia hänen omilla ehdoillaan vai stoalaisen filosofian termein. Paavalin ajan populaarissa kielessä ”luonnollinen” tarkoitti sellaista, joka on kulttuurisesti hallitsevaa ja sosiaalisesti hyväksyttyä. Stoalaisessa filosofiassa luonnollinen taas tarkoitti luonnonlakien mukaan elämistä. Paavalilla luonto ja tapa olivat keskenään vaihtoehtoiset termit, ja käyttäessään ilmaisua "para fysin" hän käytti sitä aikansa arkipäiväisen kielen tavalla. Paavalin ajattelussa on yhtäläisyyksiä Vanhan testamentin juutalaisten pyhyyslain kanssa, mutta Vanhassa testamentissa keskeistä oli juutalaisten rituaalinen puhtaus, Roomassa taas sosiaalinen status.
Häpeälliset himot
”Häpeällisistä himoista” puhuessaan Paavali käytti sanaa "atimia", joka tarkoittaa ”ei suuresti arvostettu” tai ”ei sosiaalisesti hyväksytty”. "Atimia" esiintyy myös Korinttolaiskirjeessä (1. Kor. 11:14), jossa Paavali mainitsee pitkien hiusten olevan miehille häpeäksi. Hän käyttää sanaa "atimia" ”sosiaalinen häpeällisyys”- merkityksessä useissa muissakin raamatunkohdissa, mutta niistä kaikissa se ilmaisee sosiaalista tapaa ja yleisyyttä. Roomalaiskirjeessä ”häpeälliset himot” ei tarkoita, että Paavali sanoisi niiden olevan ”väärin”, vaan että ne eivät nauti kovin suurta sosiaalista arvostusta. Roomalaiskirje viittaa kyllä homoseksuaalisiin tekoihin, mutta se ei tuomitse niitä välttämättä eettisesti kuten on oletettu.
Uusi järjestys ja juutalaisen lain kumoaminen
Jeesus itsekin puhui (Matt. 5:8) erosta juutalaisen epäpuhtauden ja synnin välillä. Hän puhui juutalaisista, jotka noudattivat tiukasti rituaalisia puhtaussääntöjään ja kunnioittivat Jumalaa sanoin, mutta olivat samalla sydämessään Jumalasta etäällä. Jeesus kumosi vanhan Lain, joten häntä seuraavan alkuseurakunnan ei ollut enää tarpeen noudattaa sitä. Jumalan edessä ratkaisee sydämen puhtaus, ja juutalaisten puhtaussääntöjen noudattaminen tai noudattamattomuus on uuden liiton myötä epäolennaista Jumalalle. Jeesuksen mukaan (Matt. 15:10, 18 – 20) ihmistä ei saastuta se mikä menee suusta sisään, vaan se mikä tulee suusta ulos, sillä suusta ulos tuleva nousee sydämestä. Sydämestä nousevat pahat aikeet, murhat, aviorikokset, varastaminen ja väärät todistukset, ja ne saastuttavat. Ruoka tai muu rituaalien rikkominen ei tee epäpuhtaaksi. Sydämen puhtaus on joskus käsitetty väärin siten, ettei pitäisi ajatella seksiin liittyviä asioita. Väärinkäsitys on seurannut siitä, että seksiasioita on pidetty usein likaisina, mikä on kuitenkin pelkkä sosiaalinen sopivaisuuskäsitys.
Paavalin pyrkimyksenä Roomalaiskirjeessä oli opettaa, että uuden järjestyksen myötä juutalaisten Laki ei ole enää voimassa, eikä sen siksi pitäisi enää aiheuttaa jakaantumista kristittyjen yhteisössä. Kristinusko oli juuri syntynyt juutalaisuudesta erilliseksi uskonnoksi. Monet juutalaiset kääntyivät kristityiksi. Alkuseurakunnassa oli siten sekä pakanakristittyjä että juutalaiskristittyjä. Kirjoittaessaan kirjeitä seurakunnille Paavalin täytyi saada molemmat vastaanottavaisiksi sanomalleen, ja se tapahtui yksinkertaisimmin puhuttelemalla juutalaisia heidän hyvin tuntemallaan kielellä, vanhoista puhtaussäädöksistä puhumalla. Monet juutalaiset noudattivat edelleen vanhaa Lakia ja tunsivat sen vuoksi moraalista ylemmyyttä pakanakristittyihin nähden. Pakanakristityille puhtaussäädökset eivät olleet koskaan olleet merkityksellisiä, joten niihin viittaaminen oli myös heidän kannaltaan turvallista.
Paavali antoi Roomalaiskirjeessä kristillisen moraalioppitunnin erosta juutalaisten vanhan rituaalisen epäpuhtauden tai sosiaalisesti paheksutun ja itsessään väärän välillä. Se on pääteltävissä siitä, kuinka Paavali on jakanut kappaleensa kahteen eri jaksoon, joissa hän käsittelee näitä kahta eri tekokategoriaa. Kuten hepreassa, myös kreikankielessä oli sanoja, jotka tarkoittivat ”eettisesti väärää”. Paavali olisi voinut valita sellaisen sanan viitatessaan homoseksuaalisiin tekoihin. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin. Kuitenkin ”eettisesti väärää” ilmaisevia sanoja esiintyy Roomalaiskirjeen samassa luvussa, jossa Paavali puhuu myös homoseksuaalisista teoista. Nämä sanat eivät kuitenkaan esiinny homoseksuaalisia tekoja käsittelevässä kappaleessa, vaan jakeessa nro 18, jossa Paavali puhuu totuuden kieltävien ihmisten jumalattomuudesta ja pahuudesta (ungodliness and wickedness). Silloin Paavali käyttää sanoja "asebia" ja "adikia", jotka merkitsevät jotakin, mikä on todella itsessään väärin, epäeettistä käyttäytymistä eli syntiä. "Adikia" esiintyy uudelleen jakeessa nro 29 . Siinä mainittujen asioiden yhteydessä Paavalin sanat sisältävät selvän eettisen tuomion.
Miksi Paavali otti puheeksi homoseksuaaliset teot eikä jotakin muuta rituaaliseen puhtauteen kuuluvaa aluetta? Ruokavaliodebatti puhtaista ja epäpuhtaista ruoista kävi tuolloin kiivaana ja se jakoi nuorta kristittyjen yhteisöä kahtia. Myös ympärileikkaus oli tulenarka aihe. Homoseksuaaliset teot ilmaisivat selvää eroa juutalaisten ja pakanakansojen välillä, mutta ne eivät ilmeisimmin aiheuttaneet kiivasta väittelyä, vaan olivat melko neutraali aihe. Paavali pyrki saamaan juutalaiskristityt vastaanottavaisiksi omalle sanomalleen käyttämällä hyväksi heidän ylemmyydentunnettaan. Samalla hän vältti pakanakristittyjen syyttämisen todellisesta synnistä.
Korinttolaiskirje ja kirje Timoteukselle
”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.” (1.Kor. 6:9-11)
”Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien ja valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu.” (1. Tim. 1:9-11)
Korinttolaiskirja ja ensimmäinen kirje Timoteukselle sisältävät kaksi tutkijoiden ”paheluetteloiksi” nimeämää luetteloa. Raamattua kirjaimellisesti lukevat uskovat jokaisen mainitun paheen olevan Paavalin tarkoin valitsema esimerkki vakavista synneistä. ”Tällaisia jotkut teistä olivat ennen” viittaa monien kristittyinä itseään pitävien mukaan siihen, että homoseksuaalit sekä voivat että heidän täytyy muuttua.
Eksegeetit pitävät paheluetteloille tyypillisenä sitä, että niiden sisältämät yksittäiset asiat liittyvät vain löyhästi luettelon kokonaiskontekstiin. Olennaisinta on luettelon retorinen vaikuttavuus: mitä pidempi lista, sitä suurempi vaikutus lukijaan. Korinttolaiskirje sisältää itse asiassa kolme paheluetteloa (5:10, 5:11, 6:11), joista jokainen on edellistä pidempi. Ensimmäinen sisältää 4, toinen 6 ja viimeinen 10 pahetta. Paavali näyttäisi rakentavan retorista kliimaksia.
Paavali ei tuominnut homoseksuaalisia tekoja syntinä Roomalaiskirjeessä. Olisiko hän muuttanut ajatteluaan Roomalaiskirjeen ja Korinttolaiskirjeen kirjoittamisen välillä? Kirje Timoteukselle sen sijaan ei ole edes Paavalin itsensä kirjoittama, vaan sen on kirjoittanut joku toinen huomattavasti Roomalaiskirjettä myöhemmin. Varhainen kristillinen opetus hylkäsi Jeesuksen mukana vanhat juutalaiset puhtaussäädökset moraalin perustana. Paavali puhui puhtaussäädöksistä Roomalaiskirjeessä samassa hengessä kuin Jeesus. Korinttolaiskirjeessä ja kirjeessä Timoteukselle toistetaan silti kolmannen Mooseksen kirjan (18:22) juutalaisille suunnattua kieltoa. Se saattaa johtua siitä, että karismaattisen opettajan seuraajat omaksuvat usein esikuvaansa taantumuksellisemman ajattelun. On todennäköistä, että ”paavalilainen traditio” muodostui Paavalin omaa opetusta jäykemmäksi ja ajassa taaksepäin katsovaksi. Näin tapahtui Paavalin opetuksille orjuudesta ja naisten käyttäytymisestä. Miksi ei siten muillekin opetuksille?
Malakoi ja arsenokoitai
Paheluetteloiden homoseksuaalisuutta koskeva tulkinta riippuu kahden kreikankielisen sanan, malakoi ja arsenokoitai, tulkinnasta. Korinttolaiskirjeen englanninkielisissä käännöksissä arsenokoitai on käännetty monin eri tavoin: ihmiset, joilla on häpeällisiä tapoja, lasten ahdistelijat, homoseksuaalit, sodomiitit, perverssit, homoseksuaaliset perverssit ja seksuaaliperverssit.. Malakoi on käännetty pojaksi, jolla on seksisuhde miehen kanssa, naismaiseksi, poikaprostituoiduksi ja nynnyksi. Se on käännetty katolisuuden piirissä jopa 1900-luvulle saakka masturboijaksi. Näyttääkin siltä, että raamatunkäännökset ovat vaihdelleet kunkin ajan ennakkoluulojen mukaan. Paheluetteloiden ratkaisevien sanojen merkityksestä ei ole tarkkaa tietoa. Siksi myös johtopäätöksen pitäisi olla yksinkertainen: ellei sanojen merkitystä tunneta riittävän hyvin, niiden käyttäminen homoseksuaalien tuomitsemiseen on sekä epärehellistä että epäoikeudenmukaista.
Eksegeetit näyttävät pitävän todennäköisimpänä sitä, että Paavali on käyttänyt kirjeissään valmista paheluetteloa, jota hän ei ole koonnut itse. Luettelo sisälsi asioita, joita hänen yhteiskuntansa ihmiset yleisesti paheksuivat. Valmiit paheluettelot oli erittäin suosittu käytäntö Paavalin ajan kreikkalais-roomalaisessa kirjallisuudessa. Niiden käyttäjät tai luojat eivät valikoineet luettelon yksittäisiä kohtia erityisen tarkasti kontekstiin sopiviksi. Olennaista oli lista retorisena keinona.
Sana malakoi esiintyy vain Korinttolaiskirjeessä. Se on hyvin yleinen kreikankielinen sana, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”pehmeää”. Moraaliasioihin sovellettuna se tarkoittaa todennäköisimmin kevytmielistä, hillitöntä, kuritonta tai löyhää, eikä sillä voi osoittaa olevan minkäänlaista yhteyttä homoseksuaalisuuden kanssa. Paavali tuomitsee Korinttolaiskirjeessä yleensä moraalisen löyhyyden ja kurittomuuden. Arsenokoitai on malakoita hankakampi tulkittava. Se esiintyy Raamatussa ainoastaan Korinttolaiskirjeessä ja kirjeessä Timoteukselle. Muussakin kirjallisuudessa se esiintyy vain alle kymmenen kertaa ja silloinkin kyseessä ovat useimmiten pahelistat. Todennäköisesti arsenokoitai viittaa jonkinlaiseen homoseksuaaliseen toimintaan. Rooman valtakunnassa vallitsi Paavalin aikana ensimmäisellä vuosisadalla moraalinen rappiotila. Miehet käyttivät hyväkseen orjia sekä kidnappasivat ja myivät viehättäviä tyttöjä ja poikia seksiorjiksi. Ensimmäisen vuosisadan moralistien kritiikki kohdistui seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja epätasa-arvoisuuteen, joiden Paavalin aikalaiset olettivat edellä mainituista syistä kuuluvan miesten keskinäiseen seksiin.
Arsenokoitain merkitystä ei pysty kääntämään yhdellä tai kahdella sanalla. On melko ongelmallista yleistää se kattamaan kaikki mies – mies-suhteet. Se näyttää viittaavan enemmänkin hyväksikäyttöä sisältäviin vähemmän ihanteellisiin suhteisiin. Arsenokoitain kääntäminen homoseksuaaliksi on virheellinen ratkaisu sen vuoksi, että arsen-etuliite viittaa vain miehiin, kun taas homoseksuaali viittaa molempiin sukupuoliin. Kun arsenokoitai ja malakoi on käännetty homoseksuaaleiksi, Uutta testamenttia voi sen tuloksena käyttää tukemaan epäkristillisen homofobista asennetta ja käyttäytymistä. Helminiakin mukaan on kuitenkin mahdollista sanoa varmuudella ainakin se, että Korinttolaiskirjeen ja Timoteuksen kirjeiden kirjoittajat eivät puhu homoseksuaalisuudesta yleensä. Kyse on samoista asioista kuin heteroseksuaalisten suhteiden arvioinnissakin. Raamatun kirjoittajat vastustavat prostituutiota, insestiä ja aviorikoksia sekä kaikenlaista heteroseksuaalisuuden väärinkäyttöä, mutta eivät kiellä mies – nainen-suhteita sinänsä. Saman voi tulkita koskevan homoseksuaalisten suhteiden arviointia, jolloin Raamattu puolustaa seksuaalisten asioiden yhteydessä johdonmukaisesti molemminpuolista kunnioitusta ja rakkautta osapuolten sukupuoleen katsomatta.
UT ja "luonnonvastaisen" selitys
6
1516
Vastaukset
- tidian
Lyhennelmänä voisi sanoa että Raamattu on sekä aikansa tuote, että hyvin eri tavoin tulkittavissa.
Sen lisäksi että useaan kertaan käännettyä tekstiä on vaikeaa pitää täysin sanallisesti pätevänä, on useat Raamatun kirjoitukset myös suullista perintöä. Kaikki tietävät esimerkin missä jokin tietty lause useaan kertaan kerrottuna, esim. luokkahuoneessa, saattaa muuttua merkitykseltään aivan päinvastaiseksi.
Yksi ongelma Raamatun suhteen on myös se, että se on kokoelma tiettyjen ihmisten valitsemia tekstejä jotka on yksien kansien sisään suljettu. Olisi lapsellista väittää, etteikö näilläkin kirkon korkea-arvoisilla valitsijoilla olisi ollut aikanaan omia tarkoitusperiään vaikka politiikan suhteen.
(Tietenkin 'tosi-uskovan' on helppo kuitata edelliset helpohkoilla selityksillä/ väittämillä -
a)Pyhä Henki on ollut Raamatun kokoamisessa läsnä
b)'oikea' uskovainen osaa lukea Raamattua niin että sen Totuus säilyy ...)
Jos Raamattu olisi Jeesuksen kirjoittama kirja (tai siis UT) voisin pitää sitä kristillisesti luotettavana teoksena. Itse kyseistä kirjaa luettuani en voi sitä kovinkaan upeaksi eettiseksi opukseksi mieltää. Paljon hyvää asiaa siellä on. Kuin myös vedoissa ja Koraanissa. Monet buddhalaisten tekstit ovat myös äärettömän viisaita ja kauniita jne.
On aika jännää miten varsinkin länsimaalaiset ihmiset kristinuskonsa kanssa ovat aina olleet poikkeuksellisen pilkunnussijoita. Raamattua on aina tuijotettu hyvin sanatarkasti. Tietenkään siitä, että kirkko on pirstaloitunut sadoiksi erilaisiksi osiksi, isommiksi ja pienemmiksi, ei ole opittu mitään. Kristinusko on hyvin ongelmallinen uskonto. Se ei kannusta yksilöllisyyteen, luovuuteen, uuden oppimiseen tms. Vuosisata toisen jälkeen yhteiskunnat yrittävät kehittyä eettisemmiksi ja laajentaa suvaitsevaisuutta sekä ihmisten oikeuksia, mutta kirkko (Raamattuun vedoten) on aina taistelemassa vastaan. Kaikki uusi on aina Jumalan vastaista. Mikään ei saa kehittyä. Kirkko on taistellut tiedettä vastaan, sensuurin ja orjuuden puolesta sekä välillä jopa asettanut primääri-tavoitteekseen rahan ja vallan haalimisen.
Onko kyse länsimaalaisen ihmisen mentaliteetista, vai kristillisestä jämähtäneisyydestä? Vai onko nämä kaksi väistämättä kiedottuja toisiinsa?
Kristillinen kirkko vaatii jokainen vuosikymmen ja -sata aina ikuisen asemansa suuren Totuuden suojelijana joita pahaan taipuva ihminen yrittää hajottaa ja pilata. Se on ikuinen kristillisen kirkon luonteenpiirre, dogmi, joka määrittää kirkolle sen oman itsetunnon. Se on vähän säälittävää. Kirkolla olisi niin paljon mahdollisuuksia aikaansaada hyvää ihmiskunnalle. (toki kirkko hieman hyvääkin tekee)
Suosittelen ihmisille jotka kokevat löytäneensä Jumalan, henkilökohtaista uskoa vailla kirkollisia auktoriteetteja/ byrokratiaa. Jos ja kun Jumala on suuri, yhteys syntyy varmasti aidommin, henkilökohtaisemmin ja kauniimmin vaikka luonnon keskellä. Katsellessa luonnon monimuotoisuutta voi oikeasti häkeltyä ajatuksesta, että se kaikki olisi jonkun suuremman käden taitoa. Kirkkoja nyt osaa kuka tahansa rakentaa. :)- sanaa?
On luonnollista, että Raamatun moraaliohjeilla ei ole merkitystä ihmiselle, joka ei usko Jumalaan. Sitä vastoin vakaumukseltaan kristityksi tunnustautuva ihminen joutuu pohtimaan käytöstään Raamatun valossa.
Kristillinen kirkko on pitänyt aina Raamattua pyhänä kirjana, joka sisältää Jumalan inspiroimia tekstejä. Uskonpuhdistaja Martti Luther toteaa: ”Pyhä Raamattu on Jumalan sana, kirjoitettu, kirjaimeen istutettu ja kirjaimin muotoiltu, aivan kuten Kristus on ihmisyyteen tyhjentynyt ikuinen Jumalan sana.” (WA 8,31, 4-8).
Raamattu on siis inhimillinen, ihmisten kirjoittama kirja, mutta sillä on jumalallinen auktoriteetti. Eräs luterilaisen kirkon tunnustuskirjoista, Yksimielisyyden ohje, toteaa esipuheessaan: ”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.”
Siksi kirkolliskokousten päätökset, teologian tohtoreiden ja pappien mielipiteet, yksityisten kristittyjen pohdinnat homoseksuaalisuudesta on alistettava Raamatun arvioitavaksi. Jumala arvioi meitä eikä päinvastoin.
Kristillinen usko Raamatun jumalalliseen alkuperään perustuu siihen, että Vanhan testamentin profeetat kuulivat Jumalan puheen tai näkivät ilmestyksiä, joita he tai heidän kirjurinsa kirjoittivat muistiin. Uuden testamentin Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo. ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan.” (Hebr.1:1-2).
Vanha alkukirkollinen perimätieto väittää, että apostolit (Matteus, Johannes jne.) tai heidän oppilaansa (Markus, Luukas jne.) kirjoittivat kirjat, jotka muodostavat kristittyjen Uuden testamentin. Miksi apostoleilla oli suurempi auktoriteetti kuin muilla kristityillä?
Jeesus valtuutti apostolit ja heidän toimintansa omalla auktoriteetillaan (Joh.14:26;16:13-14; 2 Piet.3:2). Jeesuksen mukaan apostolin sanoman vastaanottaminen merkitsi Hänen vastaanottamistaan (Matt.10:40; 11:1). Jeesus sanoi apostoleilleen, että Pyhä Henki tulisi johtamaan heidät kaikkeen totuuteen (Joh.16:13).
Pyhillä Kirjoituksilla on voima pelastaa ihminen kadotuksesta ja kasvattaa häntä Jumalan tahdon mukaiseen elämään: ”Pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Jokainen kirjoitus on Jumalan uloshengittämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskauteen.” (2 Tim.3:15-16 alkutekstin mukaan).
Ensimmäiset kristityt antoivat apostoleille jumalallisen arvovallan. Rooman piispa Kleemens kirjoitti 90-luvulla jKr korinttolaisille kirjeen, jossa hän sanoi: ”Apostolit saivat Jeesukselta evankeliumin meitä varten, Jeesus Kristus oli Jumalan lähettämä. Jumala siis lähetti Kristuksen ja Kristus apostolit.” (2 Klem.42:1-2)
Usko Raamatun jumalalliseen alkuperään ei mitätöi sitä, että Raamattu on syntynyt ihmisten kirjoittamana erilaisten aikakausien ja kulttuurien aikana. Muinaisen ajan historian ja kulttuurien tuntemus auttaa meitä torjumaan villit tulkinnat muinaisista teksteistä.
Kun Jeesukseen uskova kristitty pohtii moraalikysymyksiä hänen on otettava huomioon mitä mieltä Jumala on asiasta. Siksi hänen on mukauduttava siihen mitä Jumala ilmoittaa Raamatun kirjoittajien kautta. Jumala on luonut ihmisen ja vain Hän tietää viime kädessä mikä ihmiselle on hyväksi. Siksi Jumalan mielipide on aina ihmisten mielipiteiden yläpuolella. - tietää...
sanaa? kirjoitti:
On luonnollista, että Raamatun moraaliohjeilla ei ole merkitystä ihmiselle, joka ei usko Jumalaan. Sitä vastoin vakaumukseltaan kristityksi tunnustautuva ihminen joutuu pohtimaan käytöstään Raamatun valossa.
Kristillinen kirkko on pitänyt aina Raamattua pyhänä kirjana, joka sisältää Jumalan inspiroimia tekstejä. Uskonpuhdistaja Martti Luther toteaa: ”Pyhä Raamattu on Jumalan sana, kirjoitettu, kirjaimeen istutettu ja kirjaimin muotoiltu, aivan kuten Kristus on ihmisyyteen tyhjentynyt ikuinen Jumalan sana.” (WA 8,31, 4-8).
Raamattu on siis inhimillinen, ihmisten kirjoittama kirja, mutta sillä on jumalallinen auktoriteetti. Eräs luterilaisen kirkon tunnustuskirjoista, Yksimielisyyden ohje, toteaa esipuheessaan: ”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava.”
Siksi kirkolliskokousten päätökset, teologian tohtoreiden ja pappien mielipiteet, yksityisten kristittyjen pohdinnat homoseksuaalisuudesta on alistettava Raamatun arvioitavaksi. Jumala arvioi meitä eikä päinvastoin.
Kristillinen usko Raamatun jumalalliseen alkuperään perustuu siihen, että Vanhan testamentin profeetat kuulivat Jumalan puheen tai näkivät ilmestyksiä, joita he tai heidän kirjurinsa kirjoittivat muistiin. Uuden testamentin Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo. ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan.” (Hebr.1:1-2).
Vanha alkukirkollinen perimätieto väittää, että apostolit (Matteus, Johannes jne.) tai heidän oppilaansa (Markus, Luukas jne.) kirjoittivat kirjat, jotka muodostavat kristittyjen Uuden testamentin. Miksi apostoleilla oli suurempi auktoriteetti kuin muilla kristityillä?
Jeesus valtuutti apostolit ja heidän toimintansa omalla auktoriteetillaan (Joh.14:26;16:13-14; 2 Piet.3:2). Jeesuksen mukaan apostolin sanoman vastaanottaminen merkitsi Hänen vastaanottamistaan (Matt.10:40; 11:1). Jeesus sanoi apostoleilleen, että Pyhä Henki tulisi johtamaan heidät kaikkeen totuuteen (Joh.16:13).
Pyhillä Kirjoituksilla on voima pelastaa ihminen kadotuksesta ja kasvattaa häntä Jumalan tahdon mukaiseen elämään: ”Pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Jokainen kirjoitus on Jumalan uloshengittämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskauteen.” (2 Tim.3:15-16 alkutekstin mukaan).
Ensimmäiset kristityt antoivat apostoleille jumalallisen arvovallan. Rooman piispa Kleemens kirjoitti 90-luvulla jKr korinttolaisille kirjeen, jossa hän sanoi: ”Apostolit saivat Jeesukselta evankeliumin meitä varten, Jeesus Kristus oli Jumalan lähettämä. Jumala siis lähetti Kristuksen ja Kristus apostolit.” (2 Klem.42:1-2)
Usko Raamatun jumalalliseen alkuperään ei mitätöi sitä, että Raamattu on syntynyt ihmisten kirjoittamana erilaisten aikakausien ja kulttuurien aikana. Muinaisen ajan historian ja kulttuurien tuntemus auttaa meitä torjumaan villit tulkinnat muinaisista teksteistä.
Kun Jeesukseen uskova kristitty pohtii moraalikysymyksiä hänen on otettava huomioon mitä mieltä Jumala on asiasta. Siksi hänen on mukauduttava siihen mitä Jumala ilmoittaa Raamatun kirjoittajien kautta. Jumala on luonut ihmisen ja vain Hän tietää viime kädessä mikä ihmiselle on hyväksi. Siksi Jumalan mielipide on aina ihmisten mielipiteiden yläpuolella....uskooko joku Jumalaan vai ei? Oletko kenties selvänäkijä?
- tähän
”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet (arsenokoites), eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.” (1 Kor.6:9-11)
Paavalin pelastuskäsitys on luterilaisen uskonkäsityksen ydin. Paavali varoittaa Korintin kristittyjä: pelastuksen voi menettää jos jatkaa synnillistä käytöstä. Paavali mainitsee näissä jakeissa heteroseksuaaliset synnit ja homoseksin. Aviorikoksen lisäksi hän nimeää siveettömyyden (kreik. porneia), jonka alkuperäinen merkitys oli seksi prostituoidun kanssa. Paavali laajentaa termin myös insestiin (1 Kor.5:1) ja vapaaseen seksiin (1 Kor.10:7-8).
Korintin seurakuntaan kuului siis uskovia, joilla oli ollut seksiä oman sukupuolen kanssa. He olivat luopuneet elämäntavastaan ja elivät uutta elämää Pyhän Hengen johtamana.
Homoseksin yhteydessä Paavali mainitsee kaksi kreikan sanaa ”malakoi” ja ”arsenekoites”. Arsenokoites tarkoittaa ”miehen kanssa makaavaa miestä”. Termiä ei löydy kreikkalaisesta kirjallisuudesta ennen Paavalia. David F. Wrightin ja Robert Gagnonin mukaan se on johdettu Vanhan testamentin kreikannoksen, Septuagintan pohjalta homoseksin kieltävistä Mooseksen kirjan jakeista:
3 Moos.18:22: kai meta arsenos ou koimethese koiten gynaikos
3 Moos.30:13 kai hos an koimethe meta arsenos koiten gynaikos
Hellenistisenä juutalaisena Paavali tunsi hyvin Septuagintan ja lisäksi hän kirjoitti kreikkalaisille kristityille, joille se oli tuttu kirja. Jos Paavali olisi halunnut korostaa, että hän tuomitsi vain pederastisessa poika-mies suhteen aktiivisen osapuolen, hän olisi käyttänyt termiä paiderastes. Sitä vastoin arsenokoites on koskee kaikkia miehiä, jotka makaavat miesten kanssa.
Vuoden 1992 suomalaisesta raamatunkäännöksestä puuttuu malakoi-sanan käännös. Malakoi tarkoittaa kirjaimellisesti ”pehmeää”, mutta tässä yhteydessä se merkitsee ”naismaista miestä, joka ottaa naisen seksuaalisen roolin”.
Jotkut ovat väittäneet, että malakoi tarkoittaa naismaista poikaprostituoitua. Toisten mielestä kyse on moraalisesti heikosta ihmisestä, eikä termi viittaa ollenkaan homouteen. Kreikkalaisessa kirjallisuus käyttää malakoi termiä laajassa merkityksessä, mutta Paavali liittää sen vakaviin synteihin, joiden harjoittaja ei peri Jumalan valtakuntaa. Paavalin listassa malakoi on kahden seksiin viittaavan termin välissä.
Ensimmäisen vuosisadan juutalainen oppinut Filon käyttää malakia sanaa kaksi kertaa kirjoittaessaan (Spec.Laws 3:37-42) homoseksuaalisesta käytöksestä. Filonin mukaan kyse on passiivisista homoseksuaaleista, jotka panostavat naismaiseen ulkoasuun. Siihen kuuluivat meikit, kampaukset ja parfyymit, joilla haluttiin miellyttää miespuolista rakastajaa. Filon ei rajoita malakia sanaa prostituoituun; naismainen partneri voi tulla rakastajattareksi tai jopa vaimoksi. Malakoi ei myöskään ole nuori poika pederastisessa suhteessa. Filonin mukaan nämä mies-naiset olivat aikuisia ja jotkut heistä olivat jopa leikanneet sukuelimensä pois muuttuakseen naiseksi. Kuvaus sopii naismaiseen homoseksuaaliin sekä transseksuaaliin.
Homoutta puolustavat teologit ovat yrittäneet lukea tekstin sisään ajatuksia, joita teksti ei sisällä. On väitetty, että Paavali vastusti homoseksiä sen takia, että pederastisessa suhteessa poikaa käytettiin hyväksi. Paavali ei kuitenkaan käyttänyt termejä, joilla kreikkalaiset kuvasivat pederastisen suhteen osapuolia. He eivät kuvanneet suhteen osapuolia termeillä malakoi ja arsenekoites. Paavali ei myöskään liitä homoseksiä temppeliprostituutioon.
Martti Nissisen (Homoerotiikka Raamatun valossa 1994, s.168) mukaan ”siitä riippumatta, millaisesta seksuaalisuudesta 1 Kor.6:9 ja 1 Tim.1:10 puhuvat, ne ovat nykyisillä paikoillaan esimerkkeinä ihmisten toisiaan kohtaan harjoittamasta vääryydestä ja riistosta”. Paavali ei kuitenkaan missään kohdin perustele homoseksin kieltoa tällä tavoin. Teol. tri Robert Gagnon (Bible and Homosexual Practise,2001, s.324-325) kritikoi Nissisen ajatusta kysymällä vastustiko Paavali aviorikosta, siveettömyyttä ja seksiä prostituoitujen kanssa vain niissä tapauksissa, joissa oli mukana riistoa? Paavalin ajattelun taustana on luomiskertomus. Hän siteeraa (1 Kor.6:16) ensimmäisen Mooseksen kirjan jakeita 2:24 miehen ja naisen yhdeksi lihaksi tulemisesta.
Arsenekoites viittaa siis kaikkiin miehiin, jotka harrastavat seksiä miesten kanssa. Malakoi viittaa naismaisiin homomiehiin ja transseksuaalisiin miehiin. ”Homoseksuaali” on huono käännös mistään näistä sanoista, koska huomio kohdistuu käytöksestä. Ne eivät tarkoita homoeroottisia kiusauksista - Raamattu ei pidä kiusauksia syntinä (Jaak.1:13-15).
Homoseksin kielto liittyy kuudenteen käskyyn:
”Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti. Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien (pornoi), miesten kanssa makaavien miesten (arsenokoitai), ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia.” (1Tim.1:8-10)
Paavali siteeraa tässä vapaasti Mooseksen lain kymmentä käskyä (2 Moos.21:1-17)
- minä olen Herra… sinulla ei saa olla muita jumalia (lain ja järjestyksen rikkojat)
- älä tee patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa (jumalattomat ja syntiset)
- älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä (rienaajat)
- muista pyhittää lepopäivä (pyhänhäpäisijät)
- kunnioita isääsi ja äitiäsi (isän ja äidin murhaajat)
- älä tapa (tappajat)
- älä tee aviorikosta (siveettömät, miesten kanssa makaavat miehet)
- älä varasta (ihmisten sieppaajat)
- älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan (valehtelijat, valapatot)
- älä tavoittele toisen taloa yms. (ylipäätään kaikki, jotka toimivat vastoin tervettä oppia)
Aviorikosta koskevan käskyn yhteydessä hän mainitsee mainitaan siveettömät ja miesten kanssa makaavat miehet. Myös juutalainen Filon liittää aviorikoskäskyyn homoseksin kiellon.- Sodoman homotulkinnan alku
Sodoman kertomuksen homofobisen luennan synty
Sodoma ei ole aina assosioitunut homoseksuaalisuuteen. Miestenvälisen seksin tulkitseminen Sodoman tuhon pääsyyksi alkaa Uuden testamentin aikaisesta Filonista, juutalaisesta filosofista ja eksegeetistä (n. 20 eKr. – 40 jKr.), ja vakiintuu vähitellen 300-luvun lopulla (Michael Carden 2004, Sodomy: a History of a Christian Biblical Myth). Kirkkoisät ja hallitsijat - mm. Justinianus, Gregorius Suuri, Johannes Krysostomus, Ambrosius ja Augustinus - ovat merkittävässä määrin vahvistaneet Sodoman homofobista luentaa.
1000-luvun teologi Peter Damian on kirjallaan "Book of Gomorrah" Sodoman ja homoseksuaalisuuden assosioinnin tärkeä vahvistaja. Hän loi homoseksuaalisiin tekoihin viittaavan sodomian käsitteen vuoden 1051 tienoilla tiettyjä tarkoituksia varten. Sodomian käsite on siten keskiaikainen, länsimainen, yhteen henkilöön paikannettavissa oleva keksintö. Sodomiasta tai sodomiitista homoseksuaalisuusmerkityksessä ei löydy jälkiä ennen 1000-lukua. Aikaisemmin sodomiitti viittasi vain Sodoman asukkaaseen eikä tiettyihin seksuaalisiin tekoihin. Sodomia-sanaa on ollut vaikea kääntää yleispätevästi ilman väärinymmärryksiä. Mark D. Jordan (The Invention of Sodomy: Christian Theology, 1997) huomauttaakin, että kaikkein viimeisimmäksi se pitäisi kääntää homoseksuaalisuudeksi, kuten kuitenkin on tapahtunut.
Damian osoitti "Book of Gomorrah" -kirjansa paavi Leo IX:lle, joka hallitsi 1048 – 1954 jKr. Damian taivutteli paavia poistamaan laajalle levinneen synnin, jota hän nimitti useimmiten sodomiittiseksi paheeksi, joskus sodomiittiseksi parittelutavaksi ja lopulta sodomiaksi. Damian liitti sodomian naismaisuuteen ja täydennyksen etsimiseen miehestä. "Book of Gomorrah" -teoksen ennalta oletettuja lukijoita olivat paavin lisäksi itse sodomiitit, jotka täytyi jotenkin saada tunnustamaan sodomia-syntinsä ja antautumaan kirkon käsiin tuomittaviksi. Damian pyrki herättämään sodomiietissa häpeää ja saamaan nämä katuviksi. Se tapahtui yhdistelemällä suoraa puhuttelua ja kolmannen persoonan käyttöä. Puhuttelu oli vuorotellen kiroavaa, vuorotellen ”rakastetuksi veljeksi” kutsuvan lempeää. Damian pyrki myös ennakoimaan sodomiitin mahdollisia vasta-argumentteja. Jo ennen Damiania oli erilaisia genitaalisyntejä käsitteleviä kirkollisia katumuskirjoja, joiden auktoriteettia Damian käytti sodomian tuomintansa apuna. Hän ei tuominnut sodomiittien vasta-argumentteja vain katumuskirjojen auktoriteetilla, vaan ”järjellä” ja ”asioilla itsellään”. Paradoksaalista kyllä, hän pyrki tekemään sodomiitin katuvaksi, ja kuitenkin hän piti sodomiaa syntinä, josta ei oikeastaan ole paluuta elämään. Hän sepitti sodomiasta analogian Jumalan kieltämiselle.
- Jumala ON
Jumalan aito ja oikea tunteminen on varmaankin vastaus sekä näihin seksuaalisiin kysymyksiin, että muihin ns moraalisiin epäselvyyksiin. Raamattu itse kylläkin sanoo, että Jumala puhuu sekä luonnossa, että Sanansa kautta, mutta suosittelen kuitenkin kaikille, joilla on mahdollisuus Raamattua lukea (siis kun se kerran on kielellemme käännetty), lukemaan sitä vastaanottavaisella mielellä - etsien ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan - niin uskoisin että kaikki tämä muu meille myös annetaan. Hän sanoo tässä tietyssä kohdassa, että meidän ei pidä ensisijaisessti murehtia mitä söisimme tai joisimme tai mitä päällemme pukisimme, mutta olen omassa elämässä huomannut, että tähän "jokapäiväiseen elämään" liittyvät muutkin asiat hoituvat, kun etsimme Jumalaa Jumalana - sellaisena kuin Hän ON - ja sellaisena kuin ¨Hän on juuri minua kohtaan juuri tänään. Olen itse tullut uskovaksi runsaasti juovana, tupakoivana, avioliittoni sotkeneena ym - mutta kesti aikansa, ennekuin Jumala puuttui näihin asioihin elämässäni. Kun olin lukenut Raamatun muutaman kerran läpi ja tuntenut Jumalan rakastavan ja rauhoittavan läsnäolon ja hyväksymisen sellaisena kuin olin sinä päivänä, alkoi Jumala puhua minulle suunnasta, joka tekisi maallisen elämäni hödyllisemmäksi ja paremmaksi. Ja minä sentään tuhosin omaa terveyttäni! Jumalan Sana on elävä ja voimallinen! Ei sitä hienot (tai vähemmän hienot) vääntelyt ja kääntelyt miksikään muuta. Ja se ei ole niinkään sääntökirja -" viisi askelta onneen, kuusi rauhaan" jne - vaan Jumalan rakkaus on sen sanoma, Jeesuksen veri sen punainen lanka ja Jumala ilmaisee siinä tahtonsa olla henkilökohtaisessa suhteessa meihin, jotka Häntä haluamme rakastaa ja elää Hänen läheisyydessään kuuliaisuudessa. Kaivellaan siis ne Raamatut esiin ja luetaan sitä ilman sarvia ja hampaita - ei ole niin kovin hyödyllistä seuloa Paavalin aikalaisuutta, kokemuksia, kultturiyhteyksiä, kielen alkumuotoja yms, jos hakee vastausta siihen, MITEN MINUN TULISI elää tämä päiväni. Namä ovat teologien käsittelyssä kylläkin hyödyllisiä, mutta kristillistä elämää ei voi elää sääntöjen varassa, vaan sydämestä, hengestä käsin. Vapaana. Ei minusta tullut raitista siksi, että tiesin tai en tiennyt, onko juominen syntiä ja mihin rajaan asti. Minusta tuli raitis, kun Jumalan voima humahti ylleni ja juominen ei ollut enää sen jälkeen nastaa - sama tupakoinnin kanssa (vaikkakin tästä asiasta en päässyt yhtä helposti kuin juomisesta. Mutta halu tupakoida loppui, alko inhottaa jne... )
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367599Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361863Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251860- 911603
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791525Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p104968- 49900
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28810- 31749
- 241737