Epäonnistumisen kokemukset

sinun olisi aika opetella ajattelemaan toisella tavalla. Se, että häpeät on ihan terveen ihmisen merkki, mutta jos häpeät lähes kaikkea ja se tunne saa sinut tuntemaan itsesi aina vain huonoksi, ei ole enää normaalia.
Mieti millaisia arvoja sinulla on. Mitä vaadit itseltäsi ja mitä vaadit muilta. .. Tämä tuli mieleeni, kun mainitsit, että ethän sentään mikään rikollinen ole. Jokainen on imenyt itseensä arvomaailman, joka rakentuu pitkälle vanhempien/kodin, asuinympäristön, koulun opettajien, hoitopaikan ja niissä elävien aikuisten sekä sillä hetkellä yhteiskunnassa olevien arvojen perusteella. Jos maailmasi on lapsena ollut hyvin ahdasarvoinen, ne ovat siirtyneet sinuun. Kun et pysty ahtaiden arvojen mukaan elämään, koet häpeää ja epäonnistumisentunteita. Niistä olisi hyvä päästä eroon ja olisi hyvä, että käsittelisit niitä terapiassa. En suosittelisi sinulle, että lähdet yksin selvittämään sellaisia asioita, jos sinulla on diagnosoitu masennus. Terapeutti osaa neuvoa sinulle uudenlaisia tapoja ajatella ja löytää kenties syynkin, mistä minkäkinlainen ajatuksesi juontaa. Ne ovat kuitenkin tavallaan ketjureaktioita ja kaikki me tiedämme, että lapsen vilkkaalla mielikuvituksella vedetään vaikka millaisia johtopäätöksiä..
Tietenkin voit tehdä sellaista yksinkertaista hahmottelua ihan itseksesikin, että mietit millainen mielestäsi on kunnollinen ihminen. Siitä voit jatkaa, jakamalla ihmisen mieheksi ja naiseksi ja edelleen äidiksi, isäksi, mieheksi, vaimoksi, lapseksi, työntekijäksi jne. Jakoa voisi tehdä loputtomiin ja ne ovat kaikki ihmisen rooleja. Millaisia ominaisuuksia siis nämä roolit pitävät sinun mielestäsi sisällään.
Sitten voit jatkaa hahmottelua siten, että kysyt joltakin ystävältäsi tai tuttavaltasi, johon luotat, että teet tällaista hahmotelmaa ja voisiko hän tehdä sen myös siten, että laittaisi siihen omat arvonsa. Toivottavasti sellainen löytyy. Ehkä täältä keskustelupalstalta voisi saada jotakin irti, kun osaa suodattaa sonnan joukosta ;)
Toivottavasti pääset ylimääräisistä häpeän tunteistasi, jotta sinun ei tarvitse koko elämääsi tarkkailla itsesäsi niin kriittisesti. Kaikki häpeävät joskus ja munaavat itsensä. Toiset tekevät nk. emämunauksia ja silti siitä jatketaan, koska elämän ei pitäisi päättyä siihen.
Loppuun palaan vielä siihen "en ole sentään mihinkään rikoksiin syyllistynyt". Oletko koskaan ajatellut, että liiallinen häpeän tunne saa rikollisissa oikeastaan kahdenlaisia asioita aikaan. Rikollinen tappaa itsensä, koska häpeä on kestämätön, eikä koe itseään sen arvoiseksi, että olisi oikeutettu elämään. Tai sitten rikollinen jatkaa toimintaansa. Miksi muuttua, kun on jo ikuisesti tuomittu. Tässä tilanteessa en nyt puhu psyykkisesti erittäin sairaista rikoksentekijöistä, vaan niistä, jotka ovat kenties pikaistuksissaan tehneet jotakin tai nuorena osuneet väärään sosiaaliseen ympyrään ja menneet porukan mukana.
Pitääkö sen henkilön koko loppu elämänsä hävetä itseään vai kärsiä rangaistus ja muuttaa elintapojaan. Loppujen lopuksi, eihän sitä ihmistä olla tuomitsemassa, vaikka hän henkilökohtaisesti vastaakin rikoksestaan. Teko on tuomittavaa, eikä ihminen itsessään. Eikö totta? Jokaisessa meissä on näitä tekoja, joita voi hävetä, mutta niitä tuijottamalla ei voi jatkaa elämää. Siitä kai lopulta on kysymys, häpeästä yli pääsemisestä. Häpeän tarkoitus ehkä lopulta kuitenkin on, että ihminen muuttaisi käyttäytymistään jotenkin parempaan suuntaan. Häpeän tunteen ei pitäisi kuitenkaan olla elämänohjaaja nro 1.

En tiedä menikö ihan ylitse ja saitko ajatuksistani kiinni, mutta toivottavasti siitä oli apua. Parempaa jatkoa sinulle ja aurinkoisia päiviä pitkälle syksyyn =)

muistella ollenkaan. Varsinkin iltaisin väsyneenä ne huonot muistot valtaavat ajatukset ja alkavat jäytämään ja tekemään tuhojaan ihmismielelle. Noita paska-ajatuksia vastaan on vain taisteltava. Ja sitten mulla on se taktiikka, että jos joku käy aukomaan päätänsä, niin hyökkään heti takaisin niin ettei se enää ikinä uskalla sanoa mitään. Nolaan toisen perinpohjin. No, olen ehkä hieman sadistinen, mutta mitäs tuli toinen siihen sörkkimään. On tämä elämä ollut sellaista taistelua ettei halua kuunnella yhdenkään älykäpiön selvityksiä mistään.