Esteettisiä näkemyksiä

Hintriika1

Täällä on kohta käsitelty melkein kaikki -tiikat, joten voitaisiinko pohtia myös estetiikkaa (= kaunotiede)?

Ajatuksen sain muori67:n viestistä tuolla "lakanaketjussa", kun hän muisteli, kuinka tyynynliinojen nauhat rypytettiin veitsen kanssa, että olivat kivan näköisiä riippuessaan hyllyllä.

Ennen tosiaan oli paljon estetiikkaa, joka piiloutui komerojen hyllyille ja piironkien laatikoihin! Olivatko hyllypaperit, hyllynreunusnauhat, kauniisti viikatut liinavaatepinot jne. vain emännän tai apulaisten silmille tarkoitettuja?

Jos nykyajan tyynynpäällisissä olisi nauhat, niin viitsisikö joku rypyttää niitä veitsen kanssan? Millaisia esteettisiä näkönautintoja saa avatessaan nykykodin komeronovet? Mikä nykyihmisen esteettistä silmää häiritsee?

Onko estetiikka sukua harmonialle? Minusta on. Esim. värien harmonia voi hivellä silmää...

22

1675

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • erriikka60+

      Mikä nykyihmisen esteettistä silmää häiritsee?
      Siinäpä kysymys!Kokemukseni ja näkemykseni mukaan ei mikään.Kokemukseni nuorista naisista 18-30v, estetiikka ei näy ainakaan kodissa.Sänky on kaiken "rojun" meikkien, naksujen ym. syömisen, lehtien ym. täyttämä. Siinä seassa, nukutaan ja lemmitään.Komerot ammottaa tyhjyyttään, kaikki vaatteet, alus-ja päällys, lojuu lattialla. Siitä kaaoksesta, ilmestyy joka päivä mitä suloisempia kaunottaria, parin tunnin "nyppimisen"(isän ilmaisu)jälkeen. Lienee kai, toisenkinlaisia nuoria naisia?Vai?

    • ihan samoja aatoksia oli tässä.Hyllynreunaan laitoimme ne pitsiset koristukset,lakanat "vedettiin" ja lapsilla oli mukava siellä alla olla,tietysti mankeloitiin. Herranen aika ne isot mankelit....montakohan metriä pitkät.
      Myös oli aatoksissa,miten tärkeää on sellainenkin asia ihmisen hyvälleololle:avoimet ikkunat,lämminhenkinen koti ja yksinkertaisesti siisteyskin,lämpö ja kauneus ilman kruusauksia.Kiitos kysymästä....kukkani loistavat tuossa terassilla kaikissa eri vivahteissa keltaisesta oranssiin.
      Sukkien neulomisenkin aloitin jo suurelle lähimmäisjoukolleni,erityisen tummaviolettista lankaa nyt.Ja onnelliselta tuntuu,kun pikkutytöille,lapsenlapsilleni,mummin jouluksi neulomat villasukat ovat parhaat lahjat....sisällä se karkki.

    • Maalaismies*

      Entisvanhaan sulhaspoika näytti käden taitonsa kaivertamalla morsmaikon rukkiin lavan. Parhaimmillaan sellainen oli todellinen taideteos. Naisväki puolestaan pani parastaan tekemällä suuritöisen seinävaatteen eli ryijyn. Niitä säilytetään kansallisaarteina museoissa.

      Vanhoista työläiskortteleista kaupungeissa on tullut nykyisiä hienostokaupunginosia. Kuuluisin lienee Pispala Tampereella.

      Onhan nyt muodissa ns. ite taide. Ihmiset eri puolilla maata värkkäävät taideteoksia käyttäen suurta kekseliäisyyttä - niin kuin ennenkin.

    • Ei ihmisillä enää ole samaa kauneudenkaipuuta kuin ennen. No, ehkä kaunottaria katsomaan, nekin jo osin kauneuskirurgin jäljiltä.

      Uusavuttomuus, johon liittyy huonot käden taidot ja valmiit halvahkot tuotteet syinä.

      Kiirekin on tavaton. Vanttuita lastenlapsille kyllä kudotaan mutta miesten aikaansaanoksia, rukinlapoja vaikka, ei enää tehtäne.

      • Kalle-Aaretti

        Kaikki hyvää.

        Mutta maailma muuttu. Ihmisten käsitykset kauneudestakin linevät tänään hivenen erilaiset kuin viime vuosisadan alkupuolella.

        Tuskin uusavottomuudella ja kauneudenkaipuun halulla on mitään tekoa toisensa kanssa.

        Ja minusta on ihan sama, vaikka miehet jättävätkin rukinlavat tekemättä. Mitä niillä on tekoa ilman rukkia. Minä pidän seinälläni mieluimmin taluja.


      • työväenopistoissa

        eläkeukot kaappikellojakin veistää ja jotkut valmistaa itelleen kommeen puupalttoon hautaan panoa varten.
        Ja kyllä sinäkin voisit sille morsiimmelles vaikka puurolusikan linkkarilla veistellä , eikö tuota aikaa runoilulta sen verran liikene. Ois niinku semmone konkreettinen osoitus tuosta rakkauvesta, tyhjiä sanoja kun ossaa päästellä ilimoille kuka hyvvääsä joka ilikiää.


    • Minua on vanhemmiten alkanut viehättää yhä enemmän minimalismi asenteena, kaiken turhan roinan karsiminen, myös sisustuksessa. Tietysti tämänikäisen kotiin on ehtinyt kerääntyä paljon perittyäkin tavaraa, jota olen saanut kylläkin vähennetyksi lastemme koteihin, he sitä reippaasti yhdistelevät uuteen.

      Onneksi kodissani on paljon komeroita ja kaappeja, saan ylimääräisen ovien taakse, josta otan mielialan ja sesongin mukaan jotain esille.Estetiikkaa ei komeroissani ole, jonkinlainen järjestys kuitenkin. Lasiovien takana säilytettäviltä esineiltä vaadin kauneusarvojakin.

      Pidän valkeista verhoista ja liinavaatteista, koskaan en ole halunnut isokukkaisia unikkoja muuhun kuin leveälieriseen hattuuni.

      Valo ja kasvit ovat minulle parasta sisustuksen esteettisyyttä, hyvinvoivat viherkasvit , ruukkukukat ja leikkokukat maljakossa.

      • Hintriika1

        Luin jostakin, että nyt muotisana on 'retro'. Joku voisi selvittää, mitä se tarkasti ottaen tarkoittaa. Minä käsitän sen jonkinlaisena paluuna entiseen eli vanhan ihannointina.

        Näitä "Unikkojahan" on jo pitkään kasvanut kaikkialla, siis 60-luvun isokuvioiset kankaat ovat taas muotia. Minä en siihen enää innostu. Hetken voivat näyttää pirteältä, mutta niihin kyllästyy nopeasti.

        Minun esteettinen silmäni tykkää sisustuksessa valkoisen ohella maanläheisistä, murretuista väreistä. Pienet, piristävät väriläiskät voi vaihtaa toiseen väriin, kun haluaa muutosta. Ne eivät saa olla liian hallitsevia.

        Pienen huoneen saa näyttämään entistäkin pienemmältä, jos käyttää tummia värejä suurina pintoina. Sekin on kuulema taas muotia, että yksi seinä maalataan eriväriseksi. Sekin muoti on kerran läpikäyty, mutta eipä enää vie mukanaan minua.

        Räsymatoille, ryijyille, raanuille yms. nostan peukkua. Siinä suhteessa estetiikkani on muodin mukaista!


      • Maalaismies*
        Hintriika1 kirjoitti:

        Luin jostakin, että nyt muotisana on 'retro'. Joku voisi selvittää, mitä se tarkasti ottaen tarkoittaa. Minä käsitän sen jonkinlaisena paluuna entiseen eli vanhan ihannointina.

        Näitä "Unikkojahan" on jo pitkään kasvanut kaikkialla, siis 60-luvun isokuvioiset kankaat ovat taas muotia. Minä en siihen enää innostu. Hetken voivat näyttää pirteältä, mutta niihin kyllästyy nopeasti.

        Minun esteettinen silmäni tykkää sisustuksessa valkoisen ohella maanläheisistä, murretuista väreistä. Pienet, piristävät väriläiskät voi vaihtaa toiseen väriin, kun haluaa muutosta. Ne eivät saa olla liian hallitsevia.

        Pienen huoneen saa näyttämään entistäkin pienemmältä, jos käyttää tummia värejä suurina pintoina. Sekin on kuulema taas muotia, että yksi seinä maalataan eriväriseksi. Sekin muoti on kerran läpikäyty, mutta eipä enää vie mukanaan minua.

        Räsymatoille, ryijyille, raanuille yms. nostan peukkua. Siinä suhteessa estetiikkani on muodin mukaista!

        Retro tulee Ranskan kielestä retrouver=löytää uudestaan. Taiteilijoilla on retrospektiivisia näyttelyitä, so. läpileikkaus aikaisemmasta tuotannosta.

        Meillä erilaiset opistot tekevät arvokasta työtä pitämällä yllä erilaisia perinnetaitoja. Käsityö alkaa olla katoava kansan perinne.


      • Atolfia
        Hintriika1 kirjoitti:

        Luin jostakin, että nyt muotisana on 'retro'. Joku voisi selvittää, mitä se tarkasti ottaen tarkoittaa. Minä käsitän sen jonkinlaisena paluuna entiseen eli vanhan ihannointina.

        Näitä "Unikkojahan" on jo pitkään kasvanut kaikkialla, siis 60-luvun isokuvioiset kankaat ovat taas muotia. Minä en siihen enää innostu. Hetken voivat näyttää pirteältä, mutta niihin kyllästyy nopeasti.

        Minun esteettinen silmäni tykkää sisustuksessa valkoisen ohella maanläheisistä, murretuista väreistä. Pienet, piristävät väriläiskät voi vaihtaa toiseen väriin, kun haluaa muutosta. Ne eivät saa olla liian hallitsevia.

        Pienen huoneen saa näyttämään entistäkin pienemmältä, jos käyttää tummia värejä suurina pintoina. Sekin on kuulema taas muotia, että yksi seinä maalataan eriväriseksi. Sekin muoti on kerran läpikäyty, mutta eipä enää vie mukanaan minua.

        Räsymatoille, ryijyille, raanuille yms. nostan peukkua. Siinä suhteessa estetiikkani on muodin mukaista!

        kankaita en missään muodossa ole voinut sietää. Vaatteena pienelle ihmiselle ne ovat kauhitus ja sisustuksessa ovat liian päälle käypiä.

        Rakastan harmonisia siis sopusointuisia kuvioita ja värejä.

        Näin kesällä saa silmäniloa luonnosta. Kasvimaalla kasvaa monenmoisia kukkia, joista on hauska sommitella kukkakimppija kotiin. Rakastan eläviä kukkia. Kesäisin niistä voi nauttia täysin siemauksin, talvella taas vähemmän niiden hintavuuden takia.

        Ei kädentaito ole vielä kokonaan hävinnyt. Katselin juhannuksena Seurasaaressa esille tuotuja kudonnaisia, puutöitä, tuohitöitä ym. ja ihailla täytyi ihmisten taitavuutta. Toivon vain, että jotain noista taidoista siirtyisi jälkipolvillekin.

        Myynnissä olevien räsymattojen valikoimaa olen hämmästellyt. Värit ovat yleensä rumia ja haalistuneita. Ehkä en ole osunut oikean mattokauppiaan luo. Pitäisi ilmeisesti alkaa kutomaan itse, mutta aika ei tunnu riittävän kaikkeen. Sitäpaitsi tuo taito pitäisi minun opetella.


      • Hintriika1
        Atolfia kirjoitti:

        kankaita en missään muodossa ole voinut sietää. Vaatteena pienelle ihmiselle ne ovat kauhitus ja sisustuksessa ovat liian päälle käypiä.

        Rakastan harmonisia siis sopusointuisia kuvioita ja värejä.

        Näin kesällä saa silmäniloa luonnosta. Kasvimaalla kasvaa monenmoisia kukkia, joista on hauska sommitella kukkakimppija kotiin. Rakastan eläviä kukkia. Kesäisin niistä voi nauttia täysin siemauksin, talvella taas vähemmän niiden hintavuuden takia.

        Ei kädentaito ole vielä kokonaan hävinnyt. Katselin juhannuksena Seurasaaressa esille tuotuja kudonnaisia, puutöitä, tuohitöitä ym. ja ihailla täytyi ihmisten taitavuutta. Toivon vain, että jotain noista taidoista siirtyisi jälkipolvillekin.

        Myynnissä olevien räsymattojen valikoimaa olen hämmästellyt. Värit ovat yleensä rumia ja haalistuneita. Ehkä en ole osunut oikean mattokauppiaan luo. Pitäisi ilmeisesti alkaa kutomaan itse, mutta aika ei tunnu riittävän kaikkeen. Sitäpaitsi tuo taito pitäisi minun opetella.

        Viimeisimmän räsymattolöytöni tein kirpputorilta. En tiedä, onko mattoa käytetty, mutta se näyttää ihan uudelta. Puhdas se ainakin on.

        Sain yli kolmemetrisen maton suorastaan pilkkahinnalla. Ja värit ovat juuri niitä maanläheisiä, joita rakastan. Se on kuin tilaustyönä tehty eteiseeni!


      • Atolfia kirjoitti:

        kankaita en missään muodossa ole voinut sietää. Vaatteena pienelle ihmiselle ne ovat kauhitus ja sisustuksessa ovat liian päälle käypiä.

        Rakastan harmonisia siis sopusointuisia kuvioita ja värejä.

        Näin kesällä saa silmäniloa luonnosta. Kasvimaalla kasvaa monenmoisia kukkia, joista on hauska sommitella kukkakimppija kotiin. Rakastan eläviä kukkia. Kesäisin niistä voi nauttia täysin siemauksin, talvella taas vähemmän niiden hintavuuden takia.

        Ei kädentaito ole vielä kokonaan hävinnyt. Katselin juhannuksena Seurasaaressa esille tuotuja kudonnaisia, puutöitä, tuohitöitä ym. ja ihailla täytyi ihmisten taitavuutta. Toivon vain, että jotain noista taidoista siirtyisi jälkipolvillekin.

        Myynnissä olevien räsymattojen valikoimaa olen hämmästellyt. Värit ovat yleensä rumia ja haalistuneita. Ehkä en ole osunut oikean mattokauppiaan luo. Pitäisi ilmeisesti alkaa kutomaan itse, mutta aika ei tunnu riittävän kaikkeen. Sitäpaitsi tuo taito pitäisi minun opetella.

        Luonnonkukat ja kaikenlaiset viljellyt ovat minunkin intohimoni, kevään ensimmäisistä sipulikukista syksyn viime kukkijiin, yleensä orvokeihin. Unelma-ammattini lapsena oli kukkakaupan myyjä. Se ei toteutunut, mutta kasvien ikiystävä olen.

        Lapsenlapsissa on nyt neljä tyttöstä kolmen pojan lisäksi, ja tyttöjen kanssa sidomme seppeleitä, kimppuja ja leikimme kukkakaupaa . Kukkia on usein hiusten koristeenakin. Viimeksi piti pienimmälle laittaa ranteisiin ja nilkkoihinkin pienet seppeleet. Käytämme päivänkakkaroita, virnoja, apiloita, kellokukkia, kärsämöitä, heiniä...lisäksi kukkapenkistä jokunen ruusu, unikko, orvokki.

        Olen opetellut hiukan floristin taitoja, asettelemaan varret spiraalimaisesti, niin että kimpusta tulee tiivis ja muhkea.Pöytäkoristeiden värkkäyksessä saa päästää mielikuvituksen valloilleen, ja luonnosta löytyy kaikkea ihanaa. Viimeiseen onnittelukimppuun lisäsin marjovia vadelmanoksia.

        Joskus pidämme lasten kanssa fantasiajuhlia, joissa pukeudumme lehviin :raparperin, saniaisen, pihlajan ym. isoihin lehtiin.


      • Louna.tuuli
        Ramoona1 kirjoitti:

        Luonnonkukat ja kaikenlaiset viljellyt ovat minunkin intohimoni, kevään ensimmäisistä sipulikukista syksyn viime kukkijiin, yleensä orvokeihin. Unelma-ammattini lapsena oli kukkakaupan myyjä. Se ei toteutunut, mutta kasvien ikiystävä olen.

        Lapsenlapsissa on nyt neljä tyttöstä kolmen pojan lisäksi, ja tyttöjen kanssa sidomme seppeleitä, kimppuja ja leikimme kukkakaupaa . Kukkia on usein hiusten koristeenakin. Viimeksi piti pienimmälle laittaa ranteisiin ja nilkkoihinkin pienet seppeleet. Käytämme päivänkakkaroita, virnoja, apiloita, kellokukkia, kärsämöitä, heiniä...lisäksi kukkapenkistä jokunen ruusu, unikko, orvokki.

        Olen opetellut hiukan floristin taitoja, asettelemaan varret spiraalimaisesti, niin että kimpusta tulee tiivis ja muhkea.Pöytäkoristeiden värkkäyksessä saa päästää mielikuvituksen valloilleen, ja luonnosta löytyy kaikkea ihanaa. Viimeiseen onnittelukimppuun lisäsin marjovia vadelmanoksia.

        Joskus pidämme lasten kanssa fantasiajuhlia, joissa pukeudumme lehviin :raparperin, saniaisen, pihlajan ym. isoihin lehtiin.

        valtavan kauniita, kaikissa kodeissani olen

        hoitanut kultaköynnöksiä, rönsyliljoja, palmuja

        ja aikaisemmin myös anopin antamaa posliinikukkaa,

        joka tuoksuvana öisin oli melkein liiankin huumaava.

        Se kukkii runsaasti vaaleanpunaisin kukinnoin.

        :)


      • Louna.tuuli kirjoitti:

        valtavan kauniita, kaikissa kodeissani olen

        hoitanut kultaköynnöksiä, rönsyliljoja, palmuja

        ja aikaisemmin myös anopin antamaa posliinikukkaa,

        joka tuoksuvana öisin oli melkein liiankin huumaava.

        Se kukkii runsaasti vaaleanpunaisin kukinnoin.

        :)

        Jeah! Minä olen kuvitellut, että meidän kotimme on sekalaisten mööpelien säilytyspaikka, kun tänne on sijoitettu lankomieheltä peritty kirjahylly, serkun hylkäämä kaapisto ja kaikkea mahdollista vanhempieni kodista.
        En tiedä, onko sisustuksellamme mitään tekemistä estetiikan kanssa. Kummallisen kodikkaalta tämä kuitenkin tuntuu, ja nyt selvisi syykin: meidän kotimme on retroa!
        Osa kai jo aidosti antiikkiakin; ainakin neljä hieman toisistaan eroavaa wieniläistuolia, jotka ovat isäni jäämistöstä. Niistä kaksi on aitoa wieniläistuotantoa ja kaksi 1800-luvun Pietarista.
        Erot eivät haittaa mitään. Niin kauniita tuoleja ei enää mistään löydäkään!
        Eläköön retro!


      • minä vaan
        Venlastiina kirjoitti:

        Jeah! Minä olen kuvitellut, että meidän kotimme on sekalaisten mööpelien säilytyspaikka, kun tänne on sijoitettu lankomieheltä peritty kirjahylly, serkun hylkäämä kaapisto ja kaikkea mahdollista vanhempieni kodista.
        En tiedä, onko sisustuksellamme mitään tekemistä estetiikan kanssa. Kummallisen kodikkaalta tämä kuitenkin tuntuu, ja nyt selvisi syykin: meidän kotimme on retroa!
        Osa kai jo aidosti antiikkiakin; ainakin neljä hieman toisistaan eroavaa wieniläistuolia, jotka ovat isäni jäämistöstä. Niistä kaksi on aitoa wieniläistuotantoa ja kaksi 1800-luvun Pietarista.
        Erot eivät haittaa mitään. Niin kauniita tuoleja ei enää mistään löydäkään!
        Eläköön retro!

        Retro ajoituu 1970 lukuun. Yli satavuotiaat esineet nimetään jo antiikiksi.


      • Hintriika1
        minä vaan kirjoitti:

        Retro ajoituu 1970 lukuun. Yli satavuotiaat esineet nimetään jo antiikiksi.

        Yritin minäkin tutkia näitä ilmiöitä. Kun karsin kaiken liian tiedon pois, niin minulle jäi käteen (tai päähän) pari yksinkertaista selitystä:

        Renessanssi on uusien aatteiden aikaan siirtymistä tai uudelleensyntymistä, kun retro taas on vanhojen muotien harrastusta!

        Mitä olen näitä "retroiluja" lehdistä tai töllöstä katsellut, niin enemmän niissä minusta on ollut 60-lukua. Siihen vuosikymmeneen osaa yhdistää niin monia asioita, koska ensimmäisen oman kodin perustaminen sattui sen vuosikymmenen alkuun.

        Mutta ei kai sitä retroa ole välttämättä sidottu yhteen aikaan. Kaikki muoti-ilmiöt retroilevat vuoronperään. Minä en silti halua kotini ilmeeseen sitä 60-lukua takaisin! Vanhemmat vuosikymmenet mahtuvat estetiikkaani paremmin!

        60-luku minun mielikuvissani oli räikeää, isokuvioista ja muovikrääsää ihannoivaa. Yäk! 50-luvussa oli harmoniaa.


      • Reska R.
        minä vaan kirjoitti:

        Retro ajoituu 1970 lukuun. Yli satavuotiaat esineet nimetään jo antiikiksi.

        Käsittääkseni retro ei ajoitu johonkin kymmen lukuun. Se on vanhojen muotien ja ilmiöidenkin harrastamista. Usein ajoittuu retron harrastajan omaan lapsuuteen tai nuoruuteen.
        Retro on tavallaan nostalgiaa.


      • minä vaan
        minä vaan kirjoitti:

        Retro ajoituu 1970 lukuun. Yli satavuotiaat esineet nimetään jo antiikiksi.

        Tuotteita markkinoidaan nimikkeellä Retro. Asusteet on valmistettu 1970 muodin mukaan. Siirtymä tosin on meneillään ja siirrymme vähin erin 50-60 lukuun jolloin ehkä puhumme edelleen retrosta. Syksyn muoti jo sisään ostetut tuoteet ovat vielä 70 luvun retroa. Eihän sillä ole mitään merkitystä tavalliselle kuluttajalle mitä se pitää sisällään. Kaupan piirissä kuitenkin käytämme tiettyä sanastoa joka sekään ei ole vakio vaan muuttuu kaiken aikaa. Tietysti sen mukaan mikä onnistutaan tekemään trendikkääksi.


      • Atolfia
        Hintriika1 kirjoitti:

        Viimeisimmän räsymattolöytöni tein kirpputorilta. En tiedä, onko mattoa käytetty, mutta se näyttää ihan uudelta. Puhdas se ainakin on.

        Sain yli kolmemetrisen maton suorastaan pilkkahinnalla. Ja värit ovat juuri niitä maanläheisiä, joita rakastan. Se on kuin tilaustyönä tehty eteiseeni!

        mutta täytynee lähteä kiertämään kirppiksiä, jos vaikka minäkin sellaisen löydön tekisin. Lienee kuitenkin melko harvinaista löytää juuri mieleistänsä räsymattoa. Nimenomaan etsin räsymattoa. Sen pitäisi olla 4-5m pitkä ja 80 cm leveä.

        Sinulla kävikin tuuri, kun mieleisesi löysit.


      • Yön vartija
        minä vaan kirjoitti:

        Tuotteita markkinoidaan nimikkeellä Retro. Asusteet on valmistettu 1970 muodin mukaan. Siirtymä tosin on meneillään ja siirrymme vähin erin 50-60 lukuun jolloin ehkä puhumme edelleen retrosta. Syksyn muoti jo sisään ostetut tuoteet ovat vielä 70 luvun retroa. Eihän sillä ole mitään merkitystä tavalliselle kuluttajalle mitä se pitää sisällään. Kaupan piirissä kuitenkin käytämme tiettyä sanastoa joka sekään ei ole vakio vaan muuttuu kaiken aikaa. Tietysti sen mukaan mikä onnistutaan tekemään trendikkääksi.

        Niin. Voittehan te kaupalliset puhua vaikka retron retrosta.
        Tässä keskustellaan käsitteistä eikä kaupan käyttämistä nimityksistä.


      • Hintriika1
        Yön vartija kirjoitti:

        Niin. Voittehan te kaupalliset puhua vaikka retron retrosta.
        Tässä keskustellaan käsitteistä eikä kaupan käyttämistä nimityksistä.

        Ja onhan se vähän niinkin, että nuoremmille kaikki nykymuodin ilmiöt ovat tätä aikaa. He kokevat sen ensimmäisen kerran.

        Ellei kaupalliset mainokset kertoisi, että tämä nyt on retroa tai jotakin muuta xx-lukulaisuutta, niin mistäpä he tietäisivät!

        Muistan minäkin, kun äiti joskus sanoi, että justiinsa samanlainen oli muotia 20- tai 30-luvulla. Silloin eivät vielä mainosmiehet kertoneet, piti äidin kertoa!


      • isoäiti*
        Maalaismies* kirjoitti:

        Retro tulee Ranskan kielestä retrouver=löytää uudestaan. Taiteilijoilla on retrospektiivisia näyttelyitä, so. läpileikkaus aikaisemmasta tuotannosta.

        Meillä erilaiset opistot tekevät arvokasta työtä pitämällä yllä erilaisia perinnetaitoja. Käsityö alkaa olla katoava kansan perinne.

        Retro on latinan etuliite , tarkoittaa taakse, taaksepäin


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Orpo hiiri kadoksissa, Marin jo kommentoi

      Kuinka on valtiojohto hukassa, kun vihollinen Grönlantia valloittaa? Putinisti Purra myös hiljaa kuin kusi sukassa.
      Maailman menoa
      82
      6000
    2. Lopeta jo pelleily, tiedän kyllä mitä yrität mies

      Et tule siinä onnistumaan. Tiedät kyllä, että tämä on just sulle. Sä et tule multa samaan minkäänlaista responssia, kosk
      Ikävä
      321
      5434
    3. Nuori lapualainen nainen tapettu Tampereella?

      Työ­matkalainen havahtui erikoiseen näkyyn hotellin käytävällä Tampereella – tämä kaikki epäillystä hotelli­surmasta tie
      Lapua
      49
      4722
    4. Tampereen "empatiatalu" - "Harvoin näkee mitään näin kajahtanutta"

      sanoo kokoomuslainen. Tampereen kaupunginvaltuuston maanantain kokouksessa käsiteltävä Tampereen uusi hyvinvointisuunni
      Maailman menoa
      313
      3665
    5. Ukraina, unohtui korona - Grönlanti, unohtu Ukraina

      Vinot silmät, unohtui Suomen valtiontalouden turmeleminen.
      Maailman menoa
      1
      2237
    6. Lidl teki sen mistä puhuin jo vuosikymmen sitten

      Eli asiakkaat saavat nyt "skannata" ostoksensa keräilyvaiheessa omalla älypuhelimellaan, jolloin ei tarvitse mitään eril
      Maailman menoa
      136
      2142
    7. Orpo pihalla kuin lumiukko

      Onneksi pääministerimme ei ole ulkopolitiikassa päättäjiemme kärki. Hänellä on täysin lapsellisia luuloja Trumpin ja USA
      Kansallinen Kokoomus
      101
      1254
    8. Onko täällä helmessä tapahtunut vakava rikos?

      Onko kuullut kukaan mitään.
      Haapavesi
      7
      943
    9. Miten kauan sulla menisi

      Jos tulisit mun luo tänne nyt kahvinkeittoon?
      Ikävä
      157
      856
    10. Miksi me oikein

      Rakastuttiin?
      Ikävä
      55
      717
    Aihe