Raha-asiat avoliitossa?

elokuu1

Olisin kysellyt miten parisuhteessanne on sovittu raha-asiat? Varmasti on monta eri tyyliä sopia asiat.

Olemme ostamassa yhteistä asuntoa, emme ole varsinaisesti asuneet ennen yhdessä vaikka olemme olleet yhdessä jo monta vuotta.

Minä olen valmistumassa oleva opiskelija ja hän on yritysjohtaja - hän tienaa siis 3 kertaa enemmän, kuin minä.

Olisiko hyvä asia ehdottaa, että maksaisimme esim.10% molempien tuloista yhteiseen kassaan? Molemmilla kuitenkin omat asuntovelat ja rahat. Eikö tämä olisi tasavertaista? Olisinko tästä huolimatta jotenkin velkaa enemmän eli että olisin velvollinen tekemään enemmän kotitöitä tms? Hänen mielestään en saisi sitten komennella viemään roskia tms. koska hän on maksanut enemmän eli tuonut jo oman panoksensa. Mutta mielestäni esim.10% panos loveaa molempien palkkaa suhteessa yhtä paljon.

Myöskin saan kuulla siitä miten olen liian itsenäinen ja moderni nainen, koska haluan maksella kaikki omat jutut. Olen kuulemma liian ylpeä hyväksymään vähemmän ansaitsevan roolia ja tehdä kotitöitä sen edestä.

Mitä mieltä olette - jos maksetaan esim. prosentuaalisesti palkasta yhteiset asiat, niin vaikuttaako se vielä kotitöidenkin osuuksiin?

34

3471

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • saaristolainen2

      Kuullostaa järkevältä ratkaisulta jos molemmat ovat kuitenkin työelämässä, jos taas toinen on vielä liki tuloton opiskelija ja toinen yritysjohtaja niin jälkimmäisen tulisi toki joustaa.

      Lisäksi kannattaa laskeskella minkälaiset peruskulut (lainalyhennykset yms) molemmilla on. Palkan kasvaessa lisäraha kun on yleensä ekstraa eli tuloista riippumatta perusmenot ovat olemassa. Eli kenties tuo 10% osuus tuloista olisi hyvä laskea näiden perusmenojen jälkeen.

      Miehelle kannattaa vihjaista että et ole hakemassa piian paikkaa eli kotityöt, roskien kantamisesta muuhun, kuuluvat tasa-arvoisesti molemmille riippumatta siitä minkälainen palkkapussi löytyy.

      Kannattaa myös miettiä siivoojan palkkaamista, se vähentää stressiä ja mahdollista kitkaa molemmille ja kulut ovat varsin pienet hyötyyn nähden.

    • mielestäni

      kotityöt on kotitöitä jotka kuuluu molemmille.

      Jos molemmat osallistuu samalla prosenttiosuudella tuloistaan yhteisiin menoihin, niin asian pitäisi olla ok ja oikeudenmukaista.

      Sinun ei todellakaan tarvi sen lisäksi maksaa enempää tekemällä enemmän kotitöitä.

      Miehesi menee metsään noin ajatellessaan ja yrittää tehdä sinusta ilmaista piikaa itselleen. Tasavertainen parisuhde ei toimi noin.

      • piikaa?

        Tässä nyt erään naisen mielipide... Siis jos alkuperäinen kirjoittaja tekee lyhyempää työ(opiskelu)päivää ja maksaa yhteisistä kuluista vähemmän (10% 2000:sta on tooooosi paljon vähemmän kuin 10% 6000:sta, eikö??), en näe mitään järkevää syytä, miksei tämä hoitaisi silloin enemmän kotitöitäkin (vrt. kotiäidit), mutta jos molemmat painavat pitkää päivää, mun mielestäni olisi kohtuullista tehä kotihommia tasapuolisesti. Tai toisaalta, jos he tekevät pitkää päivää, mikseivät palkkaisi kotisiivousapua, kun se enää nykyään ei enää niin vaikeatakaan ole? (Josta paremmin tienaava puoliso maksaa jälleen tosiasiallisesti enemmän, oikeudenmukaista tai ei.) Minusta ilmaisesta piiasta voi puhua vain siinä tapauksessa, että molemmat maksavat kuluista saman verran (ei siis prosentuaalisesti), mutta silti vain toinen tekee kotitöitä.


      • Nainen 26
        piikaa? kirjoitti:

        Tässä nyt erään naisen mielipide... Siis jos alkuperäinen kirjoittaja tekee lyhyempää työ(opiskelu)päivää ja maksaa yhteisistä kuluista vähemmän (10% 2000:sta on tooooosi paljon vähemmän kuin 10% 6000:sta, eikö??), en näe mitään järkevää syytä, miksei tämä hoitaisi silloin enemmän kotitöitäkin (vrt. kotiäidit), mutta jos molemmat painavat pitkää päivää, mun mielestäni olisi kohtuullista tehä kotihommia tasapuolisesti. Tai toisaalta, jos he tekevät pitkää päivää, mikseivät palkkaisi kotisiivousapua, kun se enää nykyään ei enää niin vaikeatakaan ole? (Josta paremmin tienaava puoliso maksaa jälleen tosiasiallisesti enemmän, oikeudenmukaista tai ei.) Minusta ilmaisesta piiasta voi puhua vain siinä tapauksessa, että molemmat maksavat kuluista saman verran (ei siis prosentuaalisesti), mutta silti vain toinen tekee kotitöitä.

        Täälläkin naisen mielipide...

        10 % on aina yhtä paljon, eli 10 %. Aivan kuten kilo lyyjyä painaa yhtä paljon kuin kilo pumpulia. 10 % maksu yhteisiin menoihin tekee 2000 euron tuloihin yhtä ison loven kuin se tekee 6000 euron tuloihin, prosentuaalisesti.

        Minusta raha-asioista on aivan älytöntä ryhtyä suhteessa tappelemaan, eikä kaikkia kuluja tarvitse jakaa 50-50. On jotenkin järisyttävää, että ihmiset ovat valmiita jakamaan vuoteensa, jääkaappinsa, elämänsä ja tekemään lapsia yhdessä, mutta rahoista pidetään tiukasti kiinni "omina". Eikö tärkeintä ole, että parisuhde ja perhe voi hyvin, että pään päällä on kattoa ja pöydällä ruokaa? Eikö ole molempien puolisoiden tehtävä kantaa taloudellista vastuuta kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaisesti?

        Mielestäni oikeudenmukaisinta parisuhteessa, perheessä, on kohdella kaikkia rahoja yhteisinä, riippumatta siitä, kumpi ne tienaa (tähän ei tarvita kuitenkaan yhteistä tiliä). Sillä onhan kaikki muukin tärkeiä yhteistä: tulevaisuuden haaveet, koti, lapset, unelmat, eli se elämä...

        Minä olen jo parin vuoden ajan tienannut roimasti enemmän kuin mieheni. Minä olen tehnyt opiskelujen oheella hyvin palkattua freelancer-työtä kun taas hän on panostanut kokopäiväisesti opiskeluihin. Päivät ovat suunnilleen yhtä pitkät, tai joskus hänellä vähän lyhyemmät. Eipä tulisi mieleenkään luistaa kotitöistä sillä perustein, että minä tuon rahat tähän talouteen (tällä hetkellä). Yhteinen kotihan tämä on, joten on ihan luonnillista, että kotityöt jaetaan.

        Ja mitä kotiäitiin tulee, hän on kyllä kotona suuremman osan päivästä kuin ansiotyössä käyvä, mutta älä sekoita kotiäitiä kotirouvaan. Kotiäidin työ on lasten kasvattaminen ja heistä huolehtiminen, ja se vie yllättävän paljon aikaa. Ei hänellä välttämättä ole "vapaata" aikaa siivoamiseen sen enempää kuin muualla töissä käyvä. Ja lasten tarpeet on asetettava siivouksen edelle, eikö vain?

        Jos ei pysty/halua kantaa suurempaa taloudellista vastuuta yhteisen perheen asioista, on ehkä löydettävä puoliso, joka on samoissa hommissa kuin itse. Tai ehkä mietittävä perheen perustamista uudestaan...


    • ihme, kun

      ette tee jo kirjallista sopimusta siitä, kuka maksaa mitäkin ja kuka tekee mitkäkin hommat. Teettekö sitten sopimukseen ehto-kohtia, kun tulee lapsi ja pitää vaatteita ym. ostaa. Onko tuo nyt onnellinen parisuhde pidemmän päälle, kysympä vain?

      Onko sellasia pareja ollenkaan, ketkä ajattelee että kaikki rahat on yhteisiä? Ihan sama kumman pussista maksetaan, kunhan vain maksetaan.

      • elokuu1

        Mies ehdottikin siivoojaa, koska ei itse todennäköisesti tartu imuriin kuitenkaan. Asunto on 90m2 kokoinen joten ei sitä yksin pysty pitämään siistinä jos toinen ei osallistu. Mielestäni myös jos molemmat ovat jollain tietyllä osalla palkasta mukana yhteisissä kuluissa niin myös kotityöt tehdään yhdessä. Minulle koti on paikka jossa on kiva puuhastella vapaa-ajallakin - jotenkin miellän että se on itsestäänselvyys että yhdessä puuhstellaan. Ehkä meidän kannattaa kuitenkin palkata se siivooja, niin oudolta kuin se kuulostaakin..

        Molemmat me sanotaan kokoajan että "meidän perheessä ei sitten rahasta riidellä" mutta molemmat ovat kuitenkin aika vaativia. Itse haluan pysyä "itsenäisenä", eli että mies ei voi tulla sanomaan ainakaan rahasta mitään. Ollaan puhuttu että kun mennään naimisiin ja tulee lapsia niin sitten pistetään lainat ja rahat yhteen, mutta en tiedä onko se sitten niin helppoa jos tämäkin tuntuu niin vaikealta.

        Nykyään kun on tottunut että aina hoitaa vaan omat asiat, sana ME on jotenkin menettänyt merkityksensä. Kun mies puuttui asiaan että hän on "passannut" minua enkä arvosta tätä tarpeeksi, oli se todella kolaus itselleni, että olisin muka elänyt toisen siivellä vaikka en ole sitä edes pyytänyt. Joka kerta jos mies on TARJOUTUNUT maksamaan laskun ravintolassa, olen tuntenut häpeää etten ole osallistunut laskuun. Kaikki muut maksan aina itse, ainoastaan ravintolamenoja on mies maksellut enemmän, mutta tämäkin johtuu siitä, ettei mies ole halunnut syödä kotona ruokaa vaan aina pitää mennä ravintoloihin - ei minulla ole varaa käydä jokapäivä ravintoloissa.


      • Nainen vain
        elokuu1 kirjoitti:

        Mies ehdottikin siivoojaa, koska ei itse todennäköisesti tartu imuriin kuitenkaan. Asunto on 90m2 kokoinen joten ei sitä yksin pysty pitämään siistinä jos toinen ei osallistu. Mielestäni myös jos molemmat ovat jollain tietyllä osalla palkasta mukana yhteisissä kuluissa niin myös kotityöt tehdään yhdessä. Minulle koti on paikka jossa on kiva puuhastella vapaa-ajallakin - jotenkin miellän että se on itsestäänselvyys että yhdessä puuhstellaan. Ehkä meidän kannattaa kuitenkin palkata se siivooja, niin oudolta kuin se kuulostaakin..

        Molemmat me sanotaan kokoajan että "meidän perheessä ei sitten rahasta riidellä" mutta molemmat ovat kuitenkin aika vaativia. Itse haluan pysyä "itsenäisenä", eli että mies ei voi tulla sanomaan ainakaan rahasta mitään. Ollaan puhuttu että kun mennään naimisiin ja tulee lapsia niin sitten pistetään lainat ja rahat yhteen, mutta en tiedä onko se sitten niin helppoa jos tämäkin tuntuu niin vaikealta.

        Nykyään kun on tottunut että aina hoitaa vaan omat asiat, sana ME on jotenkin menettänyt merkityksensä. Kun mies puuttui asiaan että hän on "passannut" minua enkä arvosta tätä tarpeeksi, oli se todella kolaus itselleni, että olisin muka elänyt toisen siivellä vaikka en ole sitä edes pyytänyt. Joka kerta jos mies on TARJOUTUNUT maksamaan laskun ravintolassa, olen tuntenut häpeää etten ole osallistunut laskuun. Kaikki muut maksan aina itse, ainoastaan ravintolamenoja on mies maksellut enemmän, mutta tämäkin johtuu siitä, ettei mies ole halunnut syödä kotona ruokaa vaan aina pitää mennä ravintoloihin - ei minulla ole varaa käydä jokapäivä ravintoloissa.

        Teillä tulee olemaan vaikeata yhdessä, olen sitä mieltä.

        Teidän on pakko vaan yrittää saada jokin kompromissi hommiinne.

        Tyhmä kysymys: miksi 90 neliön kämppä jos kaksin asutte ja toinen ei halua tehdä kotihommia? Ja kyllä sen siistinä pitää, vaikka toinen ei osallistu, kun ei räjähdyspisteeseen päästä.


      • Nainen 26

        Täältä löyyty tuollainen pari. Meillä rahat käytetään yhteisesti, riippumatta siitä, kuka ne on taloon tuonut tai millä tilillä ne makaa (meillä on siis omat tilit, ei yhteistä). Olemme olleet yhdessä pian 7 vuotta, olimme opiskelijoita kuin aloimme seurustelemaan ja muutimme yhteen, joten vuosien varrella taloudellinen tilanne ja tienestit ovat vaihdelleet huimasti. Välissä minä olen ollut ilman töitä, välissä mies. Meillä ei kuitenkaan ole koskaan ollut riitoja rahasta, ja aina on ollut selvää, että rahat käytetään ensisijaisesti yhteisiin menoihin ja perheemme hyväksi. Sitten vasta tuhlataan "omat" rahat "omiin" menoihin.

        Minusta tärkeintä ei ole mistä ne rahat tulee tai kumpi niitä tienaa, tärkeintä on, että me pärjäämme. Tällä hetkellä minä olen töissä kun taas mieheni lähtee syksyllä opiskelemaan uutta ammattia. Eikä minua ota yhtään päähän kantaa suurempaa taloudellista vastuuta. Mieheni on tehnyt samaa silloin, kun minä olen ollut "pelkkä" opiskelija ja hän töissä.


      • avokki

        Olemme asuneet yhdessä kymmenen vuotta kaksi lasta, oma talo. Miehelläni on aina ollut paremmat tulot ja äitiyslomilla en paljoa tienannut. Meillä on aina ollut sama elintaso, kun yhteen muutettiin sanoin miehelleni ,että minä en ole kotonani yhtään köyhempi kuin hänkään. Hän tiesi tuloni ja ammattini, itse minun kanssa halusi muuttaa yhteen. Olemme riidelleet kaikista maailman asioista, mutta emme erityisesti rahasta. Joskus ehkä huomauteltu tuhlaavasuudesta, Naiset: Tasa-arvo alkaa kotoa, Jos suostut köyhemmäksi kotona kuin miehesi, hänellä on ekonominen yksivalta.


    • elokuu1

      ..keskusteltiin äsken aiheesta mieheni kanssa ja hän suostui maksamaan ruokakuluista enemmän sekä maksaa siivoojan, mutta esim. vastikkeet,vesi,sähkö,hesari,netti,kotivakuutus olisi puoliksi maksettavaa. Prosentuaaliseen maksukykyyn tulojen suhteen hän ei suostunut, ja piti myös ideaa "järjettömänä". Noh, pakko kai se on suostua enhän voi pistää toista maksumieheksi tavallaan omasta osuudestani. Tuntuu kyllä myös "järjettömältä" kun kuulin että hän tienaakin 4 kertaa enemmän kuin minä, enkä minäkään ihan nälkäpalkalla elä. Mutta kohta kyllä kun ei rahat muuhun riitä kuin elämiseen....*huoh*

      • -hyvä nainen!

        Eihän tuosta pitkänpäälle mitään hyvää koidu.

        Kohta olet jalat ristissä, katkerana, ja etsit jo seuraavaa. (oikeutetusti)


      • kokemusta on

        Miten niin pakko suostua tuohon??? Oikeudenmukaista ja toista kunnioittavaa olisi se, että esim tulojen suhteessa maksaisitte kaikki yhteiset kulut ilman, että sinun täytyisi siivota enemmmän yms.

        Olin itse nuorenpana tilanteessa, missä mies tienasi 10 kertaa enemmän ja minä olin opiskelija. Meillä ei ollut yhteistaloutta ja laskin rahojani miten ne riittävän elämiseen ja hernerokkaan kun toinen veteli pihvejä ja matkusteli....no on sanomattakin selvää, että se on menneisyyttä. Aikuisempana olen ollut toisenlaisessa tilanteessa - minä suurempana tuloisena olen maksanut suhteessa tulojen suuruuteen enemmän yhteiselämän menoja. Se asia on minulle ihan itsestään selvää.

        En lähtisi enää ikinä tilanteeseen, missä toinen ei ymmärrä sitä että jos yhdessä eletään niin kaikki ei voi olla aina 50-50.

        Sinun ei ole pakko alistua ja suostua mihin tahansa. JOs arvostaa itseään vaatii, niin ei suostu huonoon kohteluun. Jos pitää itseään tiskirättinä ja huononkohtelun arvoisena niin silloin annetaan kohdella huonosti. Kuuntele sisintäsi ja se taitaa kertoa, että kaikki ei ole kunnossa.

        En ehkä lähtisi tuossa tilanteessa yhteistä asuntoa ostamaan. Noiden asioiden olisi pitänyt olla selvillä ennen yhteenmuuttoa. Miehesi ei varmaan muuhun suostu ja yrittää puhua, että se ei ole tasa-arvoita tai oikeudenmukaista jos hän joutuu maksamaan enemmän. Voin sanoa, että se ei ainakaan ole oikeudenmukaista jos hän ei maksa enemmän. Ei se ole rakastamista, välittämistä eikä sitoutumista. Jos mies ei ymmärrä tilannetta, niin kannattaa miettiä vakavasti kannattaako sellaisen miehen kanssa olla?


    • erias

      Aiotko tosiaankin alistua miehesi orjaksi? Kyllä ne kotityöt kuuluu molemmille: tietyt hommat jommalle kummalle tai vuorotellen.

      Miehesi voisi ajatella siltä kantilta että hänellä sentään on hyvä työpaikka, niin joutaisi tavallaan hän tekemään niitä kotitöitä enemmän jos joku eikä opiskelija jolla voi olla kotona muutakin ajateltavaa ja tehtävää kuin munien kaivelu työpäivän jälkeen!

      • elokuu1

        ..en kyllä alistu nimenomaan. Siitähän tässä onkin kyse. Valmistun arvostettuun ammattiin, mutta josta ei kyllä siltikään makseta puoliakaan mitä hän ansaitsee. Hän taas ajatteli että koska hänellä on "raskaampi" työ - eli siis ei fyysistä mutta stressiä ja tiukkoja aikatauluja niin haluaa vapaa-ajan viettää ihan vapaana. Ymmärrän tämän kyllä ja päätettiinkin että hankitaan se siivooja vaikka se tuntuukin jotenkin "turhalta".

        Olemme molemmat aika mukavuudenhaluisia, jonka takia itsekin halusin näinkin ison asunnon kuin 90m2. Silti näin suuret palkkaerot tulisi ottaa huomioon - jos olisi kyse muutamasta sadasta tai edes tonnista kahdesta, mutta meillä on todella suuret palkkaerot ja varmasti aina tulee olemaankin, sain sitten kuinka hyvän duunin tahansa. Hän on kyllä tehnytkin PALJON hommia päästäkseen tuohon hommaan että ehkä hän ajattelee ettei halua päästää minua niin "helpolla"...en tiedä.. eikö muka melkein kaikilla nykyään ole kuitenkin omat rahat tai tilit? Vai olenko vaan kuvitellut koko asian?


      • keiju-65
        elokuu1 kirjoitti:

        ..en kyllä alistu nimenomaan. Siitähän tässä onkin kyse. Valmistun arvostettuun ammattiin, mutta josta ei kyllä siltikään makseta puoliakaan mitä hän ansaitsee. Hän taas ajatteli että koska hänellä on "raskaampi" työ - eli siis ei fyysistä mutta stressiä ja tiukkoja aikatauluja niin haluaa vapaa-ajan viettää ihan vapaana. Ymmärrän tämän kyllä ja päätettiinkin että hankitaan se siivooja vaikka se tuntuukin jotenkin "turhalta".

        Olemme molemmat aika mukavuudenhaluisia, jonka takia itsekin halusin näinkin ison asunnon kuin 90m2. Silti näin suuret palkkaerot tulisi ottaa huomioon - jos olisi kyse muutamasta sadasta tai edes tonnista kahdesta, mutta meillä on todella suuret palkkaerot ja varmasti aina tulee olemaankin, sain sitten kuinka hyvän duunin tahansa. Hän on kyllä tehnytkin PALJON hommia päästäkseen tuohon hommaan että ehkä hän ajattelee ettei halua päästää minua niin "helpolla"...en tiedä.. eikö muka melkein kaikilla nykyään ole kuitenkin omat rahat tai tilit? Vai olenko vaan kuvitellut koko asian?

        ... osallistua keskusteluun.
        Meillä minä (nainen) tienaan 25% enemmän kuin mieheni. Eikä ikinä ole tullut mieleenkään alkaa rahasta kitistä. Tai siis siitä, kuka maksaa. Se maksaa, jolla on tilillään kunakin hetkenä laskujen maksuun tai ruokakaupassa käyntiin riittävästi rahaa. Jos kaksi aikuista ihmistä suunnittelevat yhteistä eloa, minusta on kaksi asiaa joiden pitää toimia tai niistä pitää ajatella samalla tavalla: raha-asiat ja erotiikka. Muuten homma kaatuu -enemmin tai myöhemmin.


    • Nainen 26

      Hehe, meillä mies on (ja tulee ehkä jäämään) vähemmän ansaitsevan roolin. Kun hän valmistuu ammattiin, hänellä tulee olemaan yhtä pitkiä päiviä kuin minulla, ja ehkäpä vielä viikonlopputöitä. Mutta tienestit ovat tällä hetetkellä pienemmät.

      Pitäisiköhän minun ehdottaa hänelle miehesi mukaista menoa, eli että hän "vähemmän ansaitsevana" ottaisi oikean "roolin", ja korvaisi tulojen vähyyttä kotitöiden teolla. Hassu ajatus, mutta tokihan se minulle passaisi, kuten varmasti miehellesikin.

      Minusta perheessä ja parisuhteessa ei kenelläkään ole kotitöissä tai raha-asioissa mitään "korvausvelvollisuuksia" toista kohtaan. Mitähän miehesi on ajatellut sinun varallesi silloin, kun jäät lapsen kanssa äitiyslomalle? Silloinhan tulosi putoaa entisestään. Vieläköhän silloin aikoo vaatia sinulta täyttä rahallista panosta tai "korvaukseksi" kotitöitä?

      Ei millään pahalla, mutta kuvauksesi perusteella miehesi vaikuttaa melko itsekkäältä ja laskelmoivalta. Hänelle raha on tärkeämpi kuin perheen hyvinvointi tai yhteinen elämä. Hänelle kaikki mitataan rahassa: naisen arvo (pienempi tulo, suurempi arvo?), kotitöiden määrä ja panos parisuhteeseen. Huh!

    • oikea aika

      Luin kaikki muutkin kommenttisi tuosta ketjusta. Ottamatta kantaa, kenen tulisi maksaa mitäkin ja kuinka silloin jakaa kotityöt, minun mieleeni tuli, että onko ajankohta oikea yhteiselle kämppähankkeellenne? Jos talousasioista sekä rahan että työn kannalta on jo nyt noin suuria erimielisyyksiä, niin kannattaisiko vielä miettiä, ennen kuin luopuu omasta tuvastaan? Yleensä nimittäin on niin, että yhdessä asuminen ei ole alkuun välttämättä kovin helppoa, kun pitää sovitella omat tavat ja toisen tavat. Ja kun molemmat ovat voimakastahtoisia, niin periksiantaminen ja kompromissien tekeminen eivät ole ehkä sitä ominta alaa teillä.

      Sitten kun omasta kämpästä on luopunut, niin on yleensä vaikeampi lähteä pois, jos osoittautuu, ettei yhteiselo sujukaan. Mihinkä sitä sitten menisi? Ja jos saan veikata, niin tuon kokoisen kämpän suhteen se et ole sinä, jolla on varaa ostaa toinen tarvittaessa ulos asunnosta.

      Ehkä teidän kannattaisi jättää tämä kämppätilaisuus käyttämättä (jos ei ole jo nimet paperissa) ja istua alas ja keskustella, mitä kumpikin yhteiselolta odottaa. Miksi mies on niin yritysjohtajaa kotioloissakin, että tuntuu jääneen sanelupolitiikka päälle? Ja miksi sinä olet niin itsenäistä naista, että kaikki pitäisi maksaa itse eurolleen, tai tulee häpeäntunteita? Onko teillä edes keskustelun tasolla löydettävissä kompromissia, johon molemmat voivat olla jotakuinkin tyytyväisiä? Voin tietysti olla väärässäkin, mutta silti luulen, että näiden pohtiminen etukäteen voi pelastaa katastrofilta jälkikäteen.

    • kotityöosuuksiin

      Sano hänelle että palkkaa jonkun ulkopuolisen tekemään miehen osan kotitöistä. Näin se menee.

    • elokuu1

      Ehkä suhtautumiseni raha-asioihin on kärjistynyt koska omassa perheessäni riideltiin rahasta, mikä oli todella inhottavaa, enkä haluaisi tätä omaan parisuhteeseeni. Ajatus että joutuisin pyytämään toiselta rahaa tuntuu halventavalta ja miellän sen ehkä jopa niin että kärjistetyssä tilanteessa toisella on kontrolli jos on enemmän rahaa. Tämäkin on varmasti kotoa opittu.. Tästä syystä minun on vaikea "pyytää" että mieheni maksaisi enemmän yhteisistä asioista, vaikka tienaa niin paljon enemmän.

      Eilen keskusteltiin tilanteesta ja pyysin että hän maksaisi esim. prosentuaalisella laskukaavalla laskettuna enemmistön yhteisistä asioista-hän ei suostunut tähän. Kiinteät kulut kuten vastike, sähkö ja vastike hän mielsi 50/50 maksettavaksi, koska "ei lähde elättämään minua". Ruokalaskut olivat ainoa mistä maksaisi enemmän, ehkä juuri siksi että hän haluaa syödä pihviä. Myöskin siivoojan hän maksaa eli siivousjuttu on mielestäni nyt sovittu.

      Olemme ollet yhdessä jo 6 vuotta, joten päätös asunnon hankkimisesta ei kyllä viittaa siihen että olisin miestä vaihtamassa - tuntuu että olemme selvinneet niin monesta muusta pahasta ongelmasta, että ei tämä suhde voi tähän kaatua. Uskoisin että "yhteinen hyvä" ja "me" ajattelu on hiipunut ajan kanssa koska emme ole asuneet varsinaisesti yhdessä, ehkä tämän takia molemmilla on niin itsenäinen "minä" asennne.

      Ovatko kaikki tosiaan sitä mieltä että mieheni pitäisi maksella enemmän kaikista yhteisistä kuluista? Ovatko kaikki vastaajista olleet naisia, olisi kiva kuulla jos joku mies on eri mieltä tai myös samaa mieltä, ettei tätä asiaa käsitetä vahingossakaan nainen vs. mies asetteluksi.

      • oikea aika

        Vaikka pyysit kommentteja miehiltä, niin kirjoitan siitä huolimatta, että olen nainen. Kirjoittelin jo tuossa aiemminkin. Ja edelleen epäilen sitä, ettei homma ole teillä ihan hanskassa - ainakaan juuri nyt.

        "Yhteinen hyvä" ja "me" ovat mielestäni asioita, joiden pitäisi kehittyä ja voimistua suhteen ja ajan mittaan, ei hiipua, kuten epäilet teillä käyneen. Samaa epäilen, kuin sinäkin, että pitkän päälle se, jolla on enemmän lompakontäytettä, saattaa myös olla jollaintapaa suhteessa niskanpäällä. Ja siitä, miten kuvaat miestäsi, veikkaan, ettei ajatus voi olla hänellekään täysin vieras.

        Edelleenkään en ota kantaa siihen, kenen nyt pitäisi mitäkin maksaa. Sehän loppujen lopuksi ei ratkea näillä palstoilla. Vaikka saisit sataprosenttisen kannatuksen täällä omalle näkemyksellesi, ei se ehkä muuta miehesi mielipidettä.

        Kiinnostaisi tietää, tai ainakin olisi ehkä teidän itsenne hyvä pohtia, osaatteko ja haluatteko tehdä kompromisseja missään asioissa ja jos, niin kuinka isoissa asioissa. Mielestäni kirjoituksistasi paistaa eniten, että kun olette kumpikin päättäneet olla itsenäisiä ja -päisiä, niin siitä ei periksi anneta. Onko tämä vain jäävuoren huippu, merkittävän jäävuoren tosin, mutta kuitenkin? Jos saatte tämän asian sovittua ilman, että toinen tuntee itsensä voimakkaasti hyväksikäytetyksi, niin mitä seuraavaksi, kumpi päättää kaapin paikan vai joudutteko joka kerta pohtimaan noin voimakkaasti, kenen mielipide on vahvin? Kuten sanottu, yhteiselon (jota olette harrastaneet vaikkakaan ette yhteisasumista) pitäisi hioa särmiä, ei teroittaa niitä.


      • Nainen 26

        Nyt miehesi on kyllä puhunut itsensä pussiin...

        Sinä olet hänen mielestään liian moderni nainen, kun et tyydy vähemmän ansaitsevan ja kotitöitä tekevän naisen rooliin.

        Hän ei kuitenkaan halua maksaa yhteisistä menoista suuremman osan, eli hän ei halua elättää sinua.

        Eli, sinä et saa tienata rahaa, mutta miehesikään ei halua elättää sinua? Ööh, miten hän sitten ajatteli sinun tulevan toimeen?

        Kyselit miesten mielipiteitä. Minä olen tätä kirjoitustasi täällä päivitellyt ääneen (niin kauhealta tuo tilanne kuulostaa), ja mieheni mielestä miehesi kuulostaa säälittävältä tapaukselta. Omalle miehelleni perheen elättäminen (oli lapsia tai ei) kuuluu molemmille, ja pitäisi olla miehelle kunnia-asia, jos hän pystyy kantamaan taloudellista vastuuta ja huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan. Eli ainakaan minun mieheni ei ymmärrä tuollaista 50-50 -ajattelua.

        Kysy mieheltäsi, mitä hän oikein meinaa. Jos sinä olet hänen mielestään liian moderni, miksi hän ei sitten salli sinulle perinteisempää roolia kantamalla taloudellista vastuuta ja elättämällä sinua?

        Älkää vielä ostako asuntoa, asukaa vaikka puoli vuotta vuokralla, jotta selviää, onko miehesi valmis perustamaan perhettä ja elämään yhdessä jonku kanssa. Sillä mitä sitten, kun teillä on lapsia? Suostuuko hän elättämään heitä? Vai pitääkö heidän tienata omat rahansa ja maksaa omat kulunsa? Eikö hänelle pitäisi olla hieno asia, että hän tienaa niin paljon, että pystyy elättämään ja tarjoamaan parasta vaimolleen (avo- tai avio) ja lapsilleen?


      • elokuu1
        oikea aika kirjoitti:

        Vaikka pyysit kommentteja miehiltä, niin kirjoitan siitä huolimatta, että olen nainen. Kirjoittelin jo tuossa aiemminkin. Ja edelleen epäilen sitä, ettei homma ole teillä ihan hanskassa - ainakaan juuri nyt.

        "Yhteinen hyvä" ja "me" ovat mielestäni asioita, joiden pitäisi kehittyä ja voimistua suhteen ja ajan mittaan, ei hiipua, kuten epäilet teillä käyneen. Samaa epäilen, kuin sinäkin, että pitkän päälle se, jolla on enemmän lompakontäytettä, saattaa myös olla jollaintapaa suhteessa niskanpäällä. Ja siitä, miten kuvaat miestäsi, veikkaan, ettei ajatus voi olla hänellekään täysin vieras.

        Edelleenkään en ota kantaa siihen, kenen nyt pitäisi mitäkin maksaa. Sehän loppujen lopuksi ei ratkea näillä palstoilla. Vaikka saisit sataprosenttisen kannatuksen täällä omalle näkemyksellesi, ei se ehkä muuta miehesi mielipidettä.

        Kiinnostaisi tietää, tai ainakin olisi ehkä teidän itsenne hyvä pohtia, osaatteko ja haluatteko tehdä kompromisseja missään asioissa ja jos, niin kuinka isoissa asioissa. Mielestäni kirjoituksistasi paistaa eniten, että kun olette kumpikin päättäneet olla itsenäisiä ja -päisiä, niin siitä ei periksi anneta. Onko tämä vain jäävuoren huippu, merkittävän jäävuoren tosin, mutta kuitenkin? Jos saatte tämän asian sovittua ilman, että toinen tuntee itsensä voimakkaasti hyväksikäytetyksi, niin mitä seuraavaksi, kumpi päättää kaapin paikan vai joudutteko joka kerta pohtimaan noin voimakkaasti, kenen mielipide on vahvin? Kuten sanottu, yhteiselon (jota olette harrastaneet vaikkakaan ette yhteisasumista) pitäisi hioa särmiä, ei teroittaa niitä.

        ..kaikista kirjoituksista ja mielipiteistä.

        Meillä on omat ongelmamme niinkuin kaikissa suhteissa. Ehkä juuri se tekee meidänkin liitosta niin kimurantin koska olemme molemmat todella vaativia ja itsekkäitä ja näin ollen myös itsenäisiä. Itse en tyydy vähään - eikä hänkään. Kompromissejä on tehtävä kaikessa. Ne on tehtävä vain niin ettei kummallekaan jää paha mieli tai sellainen olo että tuntee kokeneensa vääryyttä.

        Toivon että löydämme myöskin kompromissin jossa molemmat tulevat vastaan eikä vain toinen, oli se kumpi osapuoli tahansa...


      • elokuu1
        Nainen 26 kirjoitti:

        Nyt miehesi on kyllä puhunut itsensä pussiin...

        Sinä olet hänen mielestään liian moderni nainen, kun et tyydy vähemmän ansaitsevan ja kotitöitä tekevän naisen rooliin.

        Hän ei kuitenkaan halua maksaa yhteisistä menoista suuremman osan, eli hän ei halua elättää sinua.

        Eli, sinä et saa tienata rahaa, mutta miehesikään ei halua elättää sinua? Ööh, miten hän sitten ajatteli sinun tulevan toimeen?

        Kyselit miesten mielipiteitä. Minä olen tätä kirjoitustasi täällä päivitellyt ääneen (niin kauhealta tuo tilanne kuulostaa), ja mieheni mielestä miehesi kuulostaa säälittävältä tapaukselta. Omalle miehelleni perheen elättäminen (oli lapsia tai ei) kuuluu molemmille, ja pitäisi olla miehelle kunnia-asia, jos hän pystyy kantamaan taloudellista vastuuta ja huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan. Eli ainakaan minun mieheni ei ymmärrä tuollaista 50-50 -ajattelua.

        Kysy mieheltäsi, mitä hän oikein meinaa. Jos sinä olet hänen mielestään liian moderni, miksi hän ei sitten salli sinulle perinteisempää roolia kantamalla taloudellista vastuuta ja elättämällä sinua?

        Älkää vielä ostako asuntoa, asukaa vaikka puoli vuotta vuokralla, jotta selviää, onko miehesi valmis perustamaan perhettä ja elämään yhdessä jonku kanssa. Sillä mitä sitten, kun teillä on lapsia? Suostuuko hän elättämään heitä? Vai pitääkö heidän tienata omat rahansa ja maksaa omat kulunsa? Eikö hänelle pitäisi olla hieno asia, että hän tienaa niin paljon, että pystyy elättämään ja tarjoamaan parasta vaimolleen (avo- tai avio) ja lapsilleen?

        ..kun otin raha-asiat eilen esille, hän ehdotti että "mennään sitten heti naimisiin ettei tarvitse laskea jakamisia" eli toisin sanoen hän ehkä ajattelee, että koska olemme vain avopari, hän ei halua maksella minun laskujani, tai siis meidän yhteisiä. Mutta jos olisimme naimisissa niin se tarkoittaa että ollaan tosissaan yhdessä ja rahatkin ovat kaikki yhteisiä.


      • Nainen 26
        elokuu1 kirjoitti:

        ..kun otin raha-asiat eilen esille, hän ehdotti että "mennään sitten heti naimisiin ettei tarvitse laskea jakamisia" eli toisin sanoen hän ehkä ajattelee, että koska olemme vain avopari, hän ei halua maksella minun laskujani, tai siis meidän yhteisiä. Mutta jos olisimme naimisissa niin se tarkoittaa että ollaan tosissaan yhdessä ja rahatkin ovat kaikki yhteisiä.

        Ettekö te nyt ollu muuttamassa yhteen/ostamassa yhteisen asunnon, vai olenko käsittänyt jotain väärin?

        Onko tällainen suhde/asumismuoto miehestäsi sitten vain kämppiksinä olemista, jos avoliitossa ei tarvitsisi huolehtia toisesta? Lakihan ei velvoita avopuolisoa elättämään toisensa kuten avioliitossa, mutta esim. Kela ja muut viranomaiset näkevät yhdessä asuvan avoparin yhtenä ruokakuntana, jossa puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden.

        Hienoa kuitenkin, että miehesi mielestä avioliitossa rahojen on oltava yhteisiä ja käytettävä yhteisen hyvän eduksi ja perheen hyvinvointia ajatellen. Avioliitossa ei pitäisi olla minun ja sinun rahoja. Mutta uskotko hänen pystyvän tuohon, varsinkin kun asenne on tuollainen nyt?


      • rahaa 27v
        Nainen 26 kirjoitti:

        Ettekö te nyt ollu muuttamassa yhteen/ostamassa yhteisen asunnon, vai olenko käsittänyt jotain väärin?

        Onko tällainen suhde/asumismuoto miehestäsi sitten vain kämppiksinä olemista, jos avoliitossa ei tarvitsisi huolehtia toisesta? Lakihan ei velvoita avopuolisoa elättämään toisensa kuten avioliitossa, mutta esim. Kela ja muut viranomaiset näkevät yhdessä asuvan avoparin yhtenä ruokakuntana, jossa puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden.

        Hienoa kuitenkin, että miehesi mielestä avioliitossa rahojen on oltava yhteisiä ja käytettävä yhteisen hyvän eduksi ja perheen hyvinvointia ajatellen. Avioliitossa ei pitäisi olla minun ja sinun rahoja. Mutta uskotko hänen pystyvän tuohon, varsinkin kun asenne on tuollainen nyt?

        Moni nainen avioituessaan tai lapsia saadessaan heittäytyy uhrin rooliin eikä edistä omaa uraansa. On säälittävää nähdä kolmekymppisiä naisia jotka pätkätöitä tekemällä tai muilla syillä tolkuttavat itselleensä että he "omistautuvat lapsilleen" tai muuta vastaavaa.

        Yhteistä rahaa voi käyttää yhteisen hyvän eduksi mutta se ei tarkoita sitä ettei itsenäiset aikuiset voi luoda itsenäisesti työuraa ja edistää siten perheen yhteistä hyvinvointia.
        Meillä on ollut jo varhais-parikymppisestä asti omat rahat mutta avoliitto. Nykyisin 27 vuotiaina tienaamme n. 45 tuhatta euroa vuosittain kumpikin sarallamme.


      • Nainen 26
        rahaa 27v kirjoitti:

        Moni nainen avioituessaan tai lapsia saadessaan heittäytyy uhrin rooliin eikä edistä omaa uraansa. On säälittävää nähdä kolmekymppisiä naisia jotka pätkätöitä tekemällä tai muilla syillä tolkuttavat itselleensä että he "omistautuvat lapsilleen" tai muuta vastaavaa.

        Yhteistä rahaa voi käyttää yhteisen hyvän eduksi mutta se ei tarkoita sitä ettei itsenäiset aikuiset voi luoda itsenäisesti työuraa ja edistää siten perheen yhteistä hyvinvointia.
        Meillä on ollut jo varhais-parikymppisestä asti omat rahat mutta avoliitto. Nykyisin 27 vuotiaina tienaamme n. 45 tuhatta euroa vuosittain kumpikin sarallamme.

        Niin, en tietenkään tarkoita, että naisen on heitäydyttävä uhrin rooliin, mutta jokaisen on muistettava, ettei tienestien määrä ole vakio läpi elämän. Joten mielestäni on järkevää, että suunnittelee, miten tulee pärjäämään mahdollisen sairauden, työttömyyden tai vaikkapa äitiysloman aikana. Onko puoliso valmis silloin kantamaan taloudellisen vastuun ja elättämään koko perheen, vai onko hän itsekäs, ja vaatii 50-50 jakoa?

        Tottakai lähtökohta on se, että jokainen elättää itseään ja lapsiaan, mutta täydellisessä elämässä kaikilla ei ole yhtä iso/pysyvät tulot. Halusin vain saada aloittajan miettimään, miten hänen miehensä suhtautuu hänen elättämiseen esim. työttömyyden tai äitiysloman aikana.

        Meilläkin on omat rahat, ja omat tilit. Itse luon parasta aikaa "uraa" ja mies taas lähti jatko-opiskelijaksi uuden/mieluisamman ammatin perään. Minulle on ollu itsestään selvä lähteä opiskelemaan ja töihin, onhan äitinikin koulutettu työssäkäyvä nainen, eikä kotivaimo. Mutta on kyllä valitettavaa, ettei kaikki naiset koe työelämässä olemisen mitenkään miellekkäänä tai tärkeänä.

        Ei silti, ei kotiäidin tai -rouvan roolia pidä väheksyä. Kyllä tervepäisten ja järkevien lasten kasvattaminenkin on tärkeää, ja jokainen perhe tekee omat valintansa. Jos miehen palkka riittää elämiseen, tarvitseeko nainen oikeasti rynniä "uraa" tekemään (kuinka moni edes tekee uraa, eikä vain tavallista työtä) kun lapset ovat jo pieniä?


      • elokuu1
        Nainen 26 kirjoitti:

        Niin, en tietenkään tarkoita, että naisen on heitäydyttävä uhrin rooliin, mutta jokaisen on muistettava, ettei tienestien määrä ole vakio läpi elämän. Joten mielestäni on järkevää, että suunnittelee, miten tulee pärjäämään mahdollisen sairauden, työttömyyden tai vaikkapa äitiysloman aikana. Onko puoliso valmis silloin kantamaan taloudellisen vastuun ja elättämään koko perheen, vai onko hän itsekäs, ja vaatii 50-50 jakoa?

        Tottakai lähtökohta on se, että jokainen elättää itseään ja lapsiaan, mutta täydellisessä elämässä kaikilla ei ole yhtä iso/pysyvät tulot. Halusin vain saada aloittajan miettimään, miten hänen miehensä suhtautuu hänen elättämiseen esim. työttömyyden tai äitiysloman aikana.

        Meilläkin on omat rahat, ja omat tilit. Itse luon parasta aikaa "uraa" ja mies taas lähti jatko-opiskelijaksi uuden/mieluisamman ammatin perään. Minulle on ollu itsestään selvä lähteä opiskelemaan ja töihin, onhan äitinikin koulutettu työssäkäyvä nainen, eikä kotivaimo. Mutta on kyllä valitettavaa, ettei kaikki naiset koe työelämässä olemisen mitenkään miellekkäänä tai tärkeänä.

        Ei silti, ei kotiäidin tai -rouvan roolia pidä väheksyä. Kyllä tervepäisten ja järkevien lasten kasvattaminenkin on tärkeää, ja jokainen perhe tekee omat valintansa. Jos miehen palkka riittää elämiseen, tarvitseeko nainen oikeasti rynniä "uraa" tekemään (kuinka moni edes tekee uraa, eikä vain tavallista työtä) kun lapset ovat jo pieniä?

        ..olen itsekin 26-vuotias ja halusinkin alunperin mielipiteitä samantyyppisestä asetelmasta muissa suhteissa - eli miten raha-asiat hoidetaan kun asutaan yhdessä.

        Jos joskus hankin lapsia, menen naimisiin, alan uraa rakentamaan tai vaikka jäisin kotiin, se ei nyt liity tämänhetkiseen elämäntilanteeseen, eikä siihen pystyykö mies elättämään perheensä tms.

        Jos asia kuitenkin menee keskusteluun kuka elättää kenet jne. niin on siihenkin mielipiteitä.

        Mielestäni on hyvä että kaikki - niin miehet ja naisetkin rakentavat elämänsä niin että tietävät pystyvänsä elättämään ainakin itsensä - tieto siitä että pärjää aivan yksin on hyvä tuntea. Töitä on tehtävä jotta tietää ettei raha kasva puissa ja osaa arvostaa sitä mitä rahalla voi saada. Jos elämäntilanne vaatii että toinen jää esim. hoitamaan lapsia, koska huomataan sen tuovan lisäarvoa perheelle, näin voidaan tehdä. Täytyy huomata vain että molempien vanhempien "työtä" arvostetaan samalla lailla, eikä jouduta esimerkiksi tilanteeseen jossa kotona oleva joutuu erikseen pyytämään rahaa toiselta tai toinen ei hoida lapsia ollenkaan tms. Myös kotona oleva tarvitsee onnistumisen tunnetta, joillekin pelkkä äitinä tai isänä olo riittää, toiset haluavat totetuttaa itseään töissä, jolloin ei voida jäädä ikuisesti kotiäidiksi tai isäksi.

        Asiasta voisi keskustella ikuisesti.. Jännä juttu miten tamäkin asia esim.Suomen kokoisessa maassa käsitetään aivan eritavalla kaupungeissa, kuin "maakunnissa".


      • Nainen 26
        elokuu1 kirjoitti:

        ..olen itsekin 26-vuotias ja halusinkin alunperin mielipiteitä samantyyppisestä asetelmasta muissa suhteissa - eli miten raha-asiat hoidetaan kun asutaan yhdessä.

        Jos joskus hankin lapsia, menen naimisiin, alan uraa rakentamaan tai vaikka jäisin kotiin, se ei nyt liity tämänhetkiseen elämäntilanteeseen, eikä siihen pystyykö mies elättämään perheensä tms.

        Jos asia kuitenkin menee keskusteluun kuka elättää kenet jne. niin on siihenkin mielipiteitä.

        Mielestäni on hyvä että kaikki - niin miehet ja naisetkin rakentavat elämänsä niin että tietävät pystyvänsä elättämään ainakin itsensä - tieto siitä että pärjää aivan yksin on hyvä tuntea. Töitä on tehtävä jotta tietää ettei raha kasva puissa ja osaa arvostaa sitä mitä rahalla voi saada. Jos elämäntilanne vaatii että toinen jää esim. hoitamaan lapsia, koska huomataan sen tuovan lisäarvoa perheelle, näin voidaan tehdä. Täytyy huomata vain että molempien vanhempien "työtä" arvostetaan samalla lailla, eikä jouduta esimerkiksi tilanteeseen jossa kotona oleva joutuu erikseen pyytämään rahaa toiselta tai toinen ei hoida lapsia ollenkaan tms. Myös kotona oleva tarvitsee onnistumisen tunnetta, joillekin pelkkä äitinä tai isänä olo riittää, toiset haluavat totetuttaa itseään töissä, jolloin ei voida jäädä ikuisesti kotiäidiksi tai isäksi.

        Asiasta voisi keskustella ikuisesti.. Jännä juttu miten tamäkin asia esim.Suomen kokoisessa maassa käsitetään aivan eritavalla kaupungeissa, kuin "maakunnissa".

        Täällä tulee viesti maakunnasta, Oulusta, huikean kauakaa maamme suurimmasta metropolista! Mutta täällä kehäkolmosen ulkopuolellakin on elämää. Voi olla, kuten sanoit, että nämä asiat koetaan eri tavoin eri puolella maata. Itse olen Pohjanmaalta ja ukkoni "melkein" Lapista, eli ihan läänin eteläosasta. Ehkä raha-asiat ja oma itsenäisyys ei pidetä niin tärkeinä asioina täällä, kuin ruuhkasuomessa. Sen kyllä tiedän, että täällä (edelleen) pidetään naisten menemistä töihin kun lapset ovat alle vuoden ikäisiä pahana asiana, ja muutenkin tunnutaan suosivan kotiäiteyttä. Itse olen akateemisesti koulutettu, ja kotoisin perheestä, jossa vaimo tienaa miestään enemmän. Itse en voi kuvitellakaan kaameampaa kohtaloa kuin joutua olemaan kotona lasten kanssa 6-7 vuotta, en minä turhaan opiskellut ammattia! Mutta haluan kuitenkin olla kotona eden sen pari vuotta, jolloin on tärkeää, että mieheni myös ymmärtää tämän ja on valmis silloin kantamaan taloudellista vastuuta perheestämme. Nämä tiedot siis taustaksi :)

        Niin, ite olen ainakin yhdessä viestissä kertonut, miten meillä hoidetaan raha-asiat avoliitossa, jossa siis asutaan yhdessä ilman sormuksia:

        - tällä hetkellä minä tienaan enemmän kuin mieheni, yhteisen 7 vuoden aikana tilanne on muuttunut: aluksi tienasimme yhtä paljon (opiskelijoina), sitten mies enemmän ja nyt taas on minun vuoro tuoda "rahat kotiin".

        - meillä on molemmilla omat tilit, yhteistä tiliä ei ole eikä välttämättä tule.

        - rahoista kustannetaan ensisijaisesti asuminen ja muut elintärkeät menot, vasta sitten on turhuuksien vuoro.

        - vuokra, sähköt, vakuutukset ja päivälehden pyrimme maksamaan vuorokuukausina, mutta jos toinen tienaa huomattavasti enemmän (kuten tällä hetkellä), hän maksaa nämä laskut kokonaisuudessaan tai useammin. Emme pyri 50-50 jakoon tässä asiassa, vaan pyrimme jakamaan maksut suhteessa tuloihin.

        - kauppalaskut maksamme kutakuinkin vuorokertoina, tai sitten se maksaa, joka käy kaupassa, yleensä tosin käydään kerran viikossa suurostoksilla.

        - molemmat kustantaa omat menonsa, eli puhelinlaskunsa, harrastuksensa, vaatteensa jne.

        Mielestäni se, pystyykö/haluaako mies elättää perheensä tulevaisuudessa on asia, jonka sinun pitäisi ajatella jo nyt. Sillä ainakin ne asiat, mitä miehesi on sanonut ja joita olet tuonut täällä esille viittaa mielestäi siihen, että hän ajattelee rahoja hyvin "itsekkäästi". Ehkä asia muuttu iän ja perhetilanteen myötä, niin se taitaa tehdä useimmilla. Enkä tietnekään tarkoita, että sinun olisi luovuttava urahaaveista tai jäätävä kotiäidiksi, mutta kuten olen sanonut aiemmin, työttömyys tai sairaus voi iskeä keneen tahansa, ja silloin on tärkeää, että on puoliso, joka tukee. Ja tämä koskee tietysti molempia :)


    • nainen 27

      Minusta ei ole mitenkään epäreilua, että mies haluaa sinun maksavan puolet vastikkeesta, hesarista yms. En tiedä minkälaisilla osuuksilla olette hankkimassa asuntoa, mutta jos mies varakkaampana ostaa siitä enemmän kuin puolet, ovat hänen asumiskulunsa jo sitä kautta suuremmat. Ja onhan hän luvannut jo maksaa siivojaan ja ruoat. Mutta mitään oikeaa tapaa kustannusten jakamiseen ei ole, toiset ajattelevat, että parempituloisen on kompattava toista ja toiset, että kustannukset on jaettava tasan.

      Olen asunut avomieheni kanssa 3 vuotta yhdessä, joista 2 vuotta minun omistamassani asunnossa. Tienaamme molemmat kohtuuhyvin, joskin mies tienaa bruttona n.30% enemmän kuin minä. Nettona ero ei Suomen verotuksesta johtuen ole yhtä iso. Meillä raha-asiat hoidetaan seuraavasti, mikä on osoittautunut toimivaksi:

      Minä lyhennän asuntolainaani maksan sen korot, mies maksaa vastikkeen, vesimaksun, sähköt, yms. asumiseen liittyvät kulut. Näin siksi, että mies ei halunnut sitoa omaa pääomaansa asuntoon ja minä taas halusin sijoittaa omat rahani mieluummin asuntoon, kuin asua vuokralla. Nyt mies saa sijoitaa omia rahojaan osakkeisiin tai mihin ikinä haluaakaan ja minä hyödyn asunnon arvonnousun, kun asunto aikanaan myydään. Ja tietysti saamme asua omassa kodissa.

      Ruoat ja yhteiset kodin hankinnat maksamme lähtökohtaisesti puoliksi. Meillä ei ole yhteistä tiliä. Minä teen enemmän kotitöitä, koska häiriinnyn miestä enemmän sotkusta. Kotitöiden teosta hyvitetään kuukausittain ruokakauppalaskussa, mikä minusta on hivenen hupaisaa, mutta mies haluaa näin.

      • elokuu1

        ..omistamme asunnon puoliksi, enkä todellakaan ole sitä mieltä että tulot vaikuttaisivat lainanlyhennyksiin tai korkoihin. Meillä on ihan omat lainat ja lyhennetään niitä ihan omista rahoista. Kyse olikin nyt yhteisistä menoista. Lainan lyhennys ei ole yhteinen meno, se on asuntosäästämistä meillä on omat säästömme.

        Okei, eli nyt tuli edes yksi poikkiteinen mielipide keskusteluun - hyvä. Eli Nainen 27 on sitä mieltä että vastikkeet, hesari, sähköt yms. tulisi maksaa 50/50-periaatteella siitä huolimatta miten vähän tai paljon toinen tienaa.

        Ehkä miksi laitoin edes tällaisen keskustelun aluilleen on se, että tällä hetkellä teen lopputyötäni, olen töistä opintovapaalla ja silti päätin ostaa asunnon. Jotenka ehkä ajattelen että mieheni voisi maksaa hieman enemmän, kuin minä edes ne muutamat kuukaudet kun pääsen taas työn makuun ja toivottavasti saisin parempipalkkaisen työn valmistuttuani. Mutta koska tiedän että niin monella, ehkä jopa suurimmalla osalla pariskunnista, parempipalkkainen maksaa suuremman osan, olisi jopa perusteltua että hän voisi nyt alussa osallistua suuremmalla panoksella. Toisaalta oman soppanihan tässä olen keittänyt että olen päättänyt jäädä töistä pois juuri nyt..

        Jos olisin kuukausipalkalla ja tienaisin edes 500e enemmän kuin normaalisti en varmasti olisi laittanut tänne edes kyselyä vaan olisin hyväksynyt 50/50 asettelun mukisematta, siitä huolimatta että mieheni tienaa moninkertaisesti enemmän.

        Ja puhuinkin nimenomaan että kaupunkilaisilla on eri ote perheasioihin, kuin "maalaisilla". Tietääkseni Oulu on ihan kaupunki, jossa olen myös itse asunut ja opiskellut 2vuotta ;)


      • Nainen 26
        elokuu1 kirjoitti:

        ..omistamme asunnon puoliksi, enkä todellakaan ole sitä mieltä että tulot vaikuttaisivat lainanlyhennyksiin tai korkoihin. Meillä on ihan omat lainat ja lyhennetään niitä ihan omista rahoista. Kyse olikin nyt yhteisistä menoista. Lainan lyhennys ei ole yhteinen meno, se on asuntosäästämistä meillä on omat säästömme.

        Okei, eli nyt tuli edes yksi poikkiteinen mielipide keskusteluun - hyvä. Eli Nainen 27 on sitä mieltä että vastikkeet, hesari, sähköt yms. tulisi maksaa 50/50-periaatteella siitä huolimatta miten vähän tai paljon toinen tienaa.

        Ehkä miksi laitoin edes tällaisen keskustelun aluilleen on se, että tällä hetkellä teen lopputyötäni, olen töistä opintovapaalla ja silti päätin ostaa asunnon. Jotenka ehkä ajattelen että mieheni voisi maksaa hieman enemmän, kuin minä edes ne muutamat kuukaudet kun pääsen taas työn makuun ja toivottavasti saisin parempipalkkaisen työn valmistuttuani. Mutta koska tiedän että niin monella, ehkä jopa suurimmalla osalla pariskunnista, parempipalkkainen maksaa suuremman osan, olisi jopa perusteltua että hän voisi nyt alussa osallistua suuremmalla panoksella. Toisaalta oman soppanihan tässä olen keittänyt että olen päättänyt jäädä töistä pois juuri nyt..

        Jos olisin kuukausipalkalla ja tienaisin edes 500e enemmän kuin normaalisti en varmasti olisi laittanut tänne edes kyselyä vaan olisin hyväksynyt 50/50 asettelun mukisematta, siitä huolimatta että mieheni tienaa moninkertaisesti enemmän.

        Ja puhuinkin nimenomaan että kaupunkilaisilla on eri ote perheasioihin, kuin "maalaisilla". Tietääkseni Oulu on ihan kaupunki, jossa olen myös itse asunut ja opiskellut 2vuotta ;)

        Hui! Löytyi hesalainen joka pitää Oulua kaupunkina, mahtavaa! Yleensä tuntuu siltä, että kehäkolmosen sisäpuolella asuvat pitävät kaikkea Tampereen pohjoispuolella korpena...

        Nainen 27 (joka kohta muuten voisi olla minun nimimerkkini) ei ole vissiin ikinä ollut tilanteessa, jossa 50-50 jako ei ole mahdollinen. Toivon tietysti, ettei hän ikinä joudukaan sellaisen tilanteeseen. Mielestäni on vain epärealistista olettaa ja odottaa, että elämä jatkuu aina samanlaisena, ja että tulotaso säilyy. Ja kuten tuli ilmi, Nainen 27 ja hänen miesystävänsä ovat seurustelleet vasta 3 vuotta, eli on mahdollista olettaa, että he eivät esim. ole nähneet opiskeluaikaa yhdessä. Jos toinen on opiskelija ja toinen työtön, on mielestäni kohtuutonta ajatella, että opiskelija pistäisi kaikki rahansa yhteisiin menoihin, kun taas toinen saisi rellestää ja käyttää rahansa mihin haluaa. Ei sellainen ole reilua, mielestäni.

        Tärkein toki on, että sinä olet tyytyväinen. Jos sinusta tuntuu pahalta olla osallistumatta yhteisiin kuluihin tasaosuudella tai jos se ei sovi miehellesi, älä tee niin! Se, miten muut hoitavat raha-asiansa tai jakavat kulunsa ei määrää teidän suhteenne asioita. Jokainen pariskunta ja perhe hoitaa asiansa omalla tavallaan, ja jos se tapa sopii molemmille se on hienoa.

        Meillä tosiaan on omat tilit, eikä olla koko suhteemme aikana kertaakaan riidelleet rahasta. Eikä kertaakaan ole tarvinnut pohtia, mistä saisi rahaa ruokaan tai murehtia tulevaisuuta. Asioilla on aina tapa hoitua :)


      • -Lilliina-
        Nainen 26 kirjoitti:

        Hui! Löytyi hesalainen joka pitää Oulua kaupunkina, mahtavaa! Yleensä tuntuu siltä, että kehäkolmosen sisäpuolella asuvat pitävät kaikkea Tampereen pohjoispuolella korpena...

        Nainen 27 (joka kohta muuten voisi olla minun nimimerkkini) ei ole vissiin ikinä ollut tilanteessa, jossa 50-50 jako ei ole mahdollinen. Toivon tietysti, ettei hän ikinä joudukaan sellaisen tilanteeseen. Mielestäni on vain epärealistista olettaa ja odottaa, että elämä jatkuu aina samanlaisena, ja että tulotaso säilyy. Ja kuten tuli ilmi, Nainen 27 ja hänen miesystävänsä ovat seurustelleet vasta 3 vuotta, eli on mahdollista olettaa, että he eivät esim. ole nähneet opiskeluaikaa yhdessä. Jos toinen on opiskelija ja toinen työtön, on mielestäni kohtuutonta ajatella, että opiskelija pistäisi kaikki rahansa yhteisiin menoihin, kun taas toinen saisi rellestää ja käyttää rahansa mihin haluaa. Ei sellainen ole reilua, mielestäni.

        Tärkein toki on, että sinä olet tyytyväinen. Jos sinusta tuntuu pahalta olla osallistumatta yhteisiin kuluihin tasaosuudella tai jos se ei sovi miehellesi, älä tee niin! Se, miten muut hoitavat raha-asiansa tai jakavat kulunsa ei määrää teidän suhteenne asioita. Jokainen pariskunta ja perhe hoitaa asiansa omalla tavallaan, ja jos se tapa sopii molemmille se on hienoa.

        Meillä tosiaan on omat tilit, eikä olla koko suhteemme aikana kertaakaan riidelleet rahasta. Eikä kertaakaan ole tarvinnut pohtia, mistä saisi rahaa ruokaan tai murehtia tulevaisuuta. Asioilla on aina tapa hoitua :)

        Meillä tulojen suuruudesta/pienuudesta riippumatta menot ovat kaikki puoliksi, ja omat huvit maksaa kumpikin itse. Tällä hetkellä mies tienaa minua kaksi kertaa enemmän.

        Useamman vuoden yhteiselosta huolimatta mies ei ole innostunut yhteisistä rahoista. Sain täältä kyllä hyvän idean: Kun ukko jonkun vuoden päästä kitisee muksuja, en tasan suostu sellaiseen. Minun tulonihan putoaisivat aivan surkeiksi! Miesten rahoihin kun ei paljon lasten saanti vaikuta.

        Ähäkutti vaan pihille ukolle! Siinähän sitten itkee.


      • ...
        -Lilliina- kirjoitti:

        Meillä tulojen suuruudesta/pienuudesta riippumatta menot ovat kaikki puoliksi, ja omat huvit maksaa kumpikin itse. Tällä hetkellä mies tienaa minua kaksi kertaa enemmän.

        Useamman vuoden yhteiselosta huolimatta mies ei ole innostunut yhteisistä rahoista. Sain täältä kyllä hyvän idean: Kun ukko jonkun vuoden päästä kitisee muksuja, en tasan suostu sellaiseen. Minun tulonihan putoaisivat aivan surkeiksi! Miesten rahoihin kun ei paljon lasten saanti vaikuta.

        Ähäkutti vaan pihille ukolle! Siinähän sitten itkee.

        Olen aikalailla samaa mieltä kuin suurin osa kirjottaneista, eli en nyt sano että miehesi kuuluu maksaa enemmän yhteisistä menoista, mutta mielestäni se olisi kuitenkin reilua, varsinkin jos opiskelet, etkä käy tällä hetkellä töissä. Ja jos kerran miehelläsi olisi siihen hyvin varaa.

        Tietenkään en tunne teitä, mutta siinä tapauksessa olisi eri, jos sinä käyttäisit miehesi rahatilannetta hyväksesi, ja koittaisit elää miehen siivellä. Mutta ymmärsin sinun kuitenkin käyneen töissä opintojen ohella.

        Ja siitä siivouksesta, niin jos sinä käyt töissä ja vielä opiskelet, niin ainakin minulla on jo molemmissa täysi työ ja vapaa-aika todella vähissä, ei opiskelijan päivät ole sen lyhyempiä, vaikka koulua ei olisikaan kuin muutama tunti, vaan siihen vielä koulutyöt päälle. Mielestäni siivota kuuluisi yhdessä, mutta jos toisella on paljon hommia, niin se siivoaa jolla on enemmän aikaa. Mutta se että tuo rahaa enemmän taloon, niin ei ole hyvä syy jättää siivoamatta, varsinkaan jos miehesi ei tee sen pidempää päivää kuin sinäkään.

        Minusta tuntuu teidän suhdetta vaikeuttaa juuri se itsenäisyys ja itsepäisyys. Mietitte vain miten työt/rahat olisi reilua jakaa, te ette tee niitä sen toisen vuoksi. Tai siltä se ainakin kuulostaa. Koittakaa saada jokin reilu järjestely aikaiseksi!


    • En tiedä

      toimiiko teillä, mutta... Se maksaa, jolla on silloin rahaa. Mieheni tienaa enemmän, hän maksaakin enemmän. Minä maksan sen minkä voin ja säästämällä voin hankkia yhteiseen hyvään jossakin vaiheessa myöhemmin jotakin tai miehelleni pikkuyllätyksiä tai kiitoksia. Eikös parisuhteessa ole kyse kaikesta muusta kuin rahasta ja työurasta tai asemasta? On aika harvinaista, että parit tienaavat saman verran, silti ostetaan yhdessä koteja ja perustetaan perheitä. Äläkä tunne syyllisyyttä, jos miehesi maksaa enemmän, kyllähän hän on tiennyt koko ajan, että mitä tienaat. Jos hän olisi halunnut naisensa rahan vuoksi, olisiko hän kanssasi?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      271
      4427
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      266
      3572
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      159
      1891
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1780
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1471
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1012
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      932
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      120
      887
    9. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      875
    Aihe