Arveluttaako muita ujoja täällä nämä seurusteluasiat? Olen 21-vuotias nuori nainen enkä ole koskaan seurustellut, en myöskään suudellut jos se nyt pitää erikseen mainita.
Töissä vanhemmat miehet aina välillä flirttailevat ja eräs sanoi ettei ymmärrä miten voin vielä olla vapaalla jalalla, se tuntui tietysti mukavalta. Mutta kun naamalla ei suhteita luoda, minulla ei myöskään ole paljon ystäviä.
Vaikka en muutoin ole mikään aivan täysin tuppisuu, niin kun joku alkaa tosissaan näyttää kiinnostustaan niin sellaiset tilanteet pelkästään ahdistavat hirveästi. Alan jännittää ja sanatkin katoavat, js sehän on kovin viehättävää! Eräs puolituttu mies aivan yllättäen tuli kysymään seurustelenko, "säikähdin" sitä ja aloin toivomaan ettei hän vain olisi kiinnostunut minusta. Kaikki tuollainen ahdistaa minua.
Onko muita jotka potevat tällaista "miespelkoa?" Vaikka yksinäisyys useimmiten rassaakin niin ketään en uskaltaisi päästää liian lähelle, etenkään kun en kunnolla tunne! Ja ihmisethän eivät kauhean kauan jaksa toisiinsa tutustua ennen kuin aletaan pyydellä treffeille.
Töissä vanhemmat miehet aina välillä flirttailevat ja eräs sanoi ettei ymmärrä miten voin vielä olla vapaalla jalalla, se tuntui tietysti mukavalta. Mutta kun naamalla ei suhteita luoda, minulla ei myöskään ole paljon ystäviä.
Vaikka en muutoin ole mikään aivan täysin tuppisuu, niin kun joku alkaa tosissaan näyttää kiinnostustaan niin sellaiset tilanteet pelkästään ahdistavat hirveästi. Alan jännittää ja sanatkin katoavat, js sehän on kovin viehättävää! Eräs puolituttu mies aivan yllättäen tuli kysymään seurustelenko, "säikähdin" sitä ja aloin toivomaan ettei hän vain olisi kiinnostunut minusta. Kaikki tuollainen ahdistaa minua.
Onko muita jotka potevat tällaista "miespelkoa?" Vaikka yksinäisyys useimmiten rassaakin niin ketään en uskaltaisi päästää liian lähelle, etenkään kun en kunnolla tunne! Ja ihmisethän eivät kauhean kauan jaksa toisiinsa tutustua ennen kuin aletaan pyydellä treffeille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jännitän miehiä minäkin hirmusesti:) Pienenä mulla oli kyllä paljon poikia kavereina isoveljen kautta. 11-13-vuotiaana oltiin kans poikien parissa. Sitten 14 v. muutettiin pk-seudulle ja jouduin poikaluokkaan. Luokalla oli tosi kurja yhteishenki ja pari poikaa nimitteli (huora, vammainen jne.) ilman mitään syytä koko kasi luokan ajan. Yläasteen pääsyn jälkeen mulla ei ollut kuin pari kilttiä tyttöä ystävänä. Multa on jäänyt elämättä se baariaika, jossa varmaan olisi päässyt tutustumaan kunnolla miehiin. Nykyään olen 22-vuotias ja täysin kokematon miesten suhteen. Töissäkin vaan sönkötän ja näytän vakavaa ilmettä.
"Vaikka yksinäisyys useimmiten rassaakin niin ketään en uskaltaisi päästää liian lähelle, etenkään kun en kunnolla tunne!"
AIVAN SAMA HOMMA MULLA:(
Todellakin haluaisin ensin kunnolla tutustua mieheen, ennen kuin pitemmälle edetään.
Minäkin pelkään erityisesti miespuolisia, kirjoitinkin jo tuohon yläpuolelle avauksen. Minullakin miesten pelko johtuu mm. kiusaamisesta. Olen saanut kuulla olevani ruma, säälittävä sammakko, lehmä, kana, kotka, pyryharakka, huora, lutka...vaikka mikä. Eräs ala-asteen luokkakaverini sanoi, että minua kiusattiin sen vuoksi, että luokkakaverit halusivat minun reagoivan. Hän oli itsekin joskus nälvinyt minua ja sanoi sen johtuneen siitä, että ärsytän kun olen aina niin hiljaa ja omissa oloissani. Uskon tuon olevan yksi syy kiusatuksi joutumiseen, lapset eivät osaa ottaa kontaktia ujoon muuta kuin härnäämällä.
Yläasteella minua kiusasivat eri tyypit, sain myös jatkuvasti huorittelua osakseni. Tämä kiusaamisporukan "johtaja" kuitenkin myönsi kerran kahden kesken ollessaan olevansa ihastunut minuun.
Olen siis sitä mieltä, että kiusaaminen johtuu osiltaan siitä, että muut haluavat päästä ujon kanssa tekemisiin, mutteivät tiedä muuta keinoa lähestyä kuin kiusaaminen. Minun kiusaajani ovat tarttuneet ulkonäkööni ja epäliikunnallisuuteeni, siis olen saanut näitä asioita koskevia haukkuja. Ennen uskoin, että minua kiusataan siksi että olen ruma ja epäonnistunut. Mutta syy on niissä kiusaajissa, siinä etteivät he ole osanneet kohdata erilaista, ujoa ihmistä. Jokaisessa ihmisessä on jotain, josta voi nälviä, ujot vaan ovat helppoja uhreja ja siksi se p*ska kohdistui meihin.
Vanhempana miespuoliset sentään osaavat lähestyä asiallisesti. Ajatelkaa, nuo samat miehet, jotka tulevat nyt lähestymään iskumielessä, olisivat ehkä ala-asteella olleet juuri niitä kiusaajia. Ehkä siksi he tuntuvatkin niin pelottavilta. Nykyään he osaavat osoittaa kiinnostuksensa muutenkin kuin kiusaamalla, mutta joku alitajunnan ääni varoittaa, että taas tuolta lähestyy tuollainen kiusaaja. Vaikka ei sitä ääntä tietenkään pidä kuunnella, vaan antaa rohkeasti ihmisille mahdollisuus.
..oikeastaan koskaan ole ajatellut että kiusaaminen voisi tuosta johtua, mutta tiedän kyllä että minua on/oli ehkä vaikeampi lähestyä... Ehkä ihminen joka vietti aikaa omissa oloissaan, ei ehkä niin aktiivisesti ottanut osaa keskusteluihin, leikkeihin ja muuhun, saattoi vaikuttaa aika oudolta. Joskus aikanaan aika paljonkin kiusannut on nykyään ehkä jopa paras kaverini, ehkä siis halusikin vain ystävystyä... O_o
Tyttöihmiset eivät kyllä kiusanneet, mutta juuri he ovat nykyisin hämmentäviä...
tää onki se juttu mikä täs risookin eniten.
miten se voikin olla niin ylitsepääsemättömän vaikee juttu puhuu naisille?
kerran töissä yks tyttö tuli juttelee kaikkee ja sit se kysäs mun nimee, menin siitä ihan lukkoon. no sain sen just ja just sanottuu mut siihen se sit jäikin. jäi kyllä harmittamaan paljon et se keskustelu tössäs siihen...
mut joo, miehiä siis en jännitä vaan naisia.
yksi jännittäjä! Minäkään en ole koskaan seurustellut eikä mitään muitakaan kokemuksia mieseten kanssa ole ollut.. olen vasta 19-vuotias ja tiedän että ehdin vielä monta kertaa seurustella mutta luultavasti kirjoittelen vielä kolmekymmpisenäkin tälle palstalle samasta aiheesta:D
tekstisi kuulosti ihan omaltani monet miehet ihmettelevät että ei voi olla totta ettei sinulla ole poikaystävää jne.. juttelen ihmisten kanssa mielelläni mutta jos joku näyttää vähän enemmän kiinnostustaan siinä todellakin säikähtää ja toivoo ettei kukaan koskaan kiinnostuisikaan..
onneksi on muitakin jotka jännittävät miehiä. tuntuu että kaikki ujot joita tunnen seurustelevat eikä koe sen olevan mikään ongelmakaan! välillä masentaa ajatus siitä ettei ehkä koskaan pääse tästä yli:(
No itsehän olen 21-vuotias mies ja jännitän naisia suunnilleen samalla tavalla. Muuten en mitenkään erityisen ujo ole, mutta aika sama tilanne minullakin..:/
Vaan naisia kohtaan. Olisin voinu kirjottaa täysin saman tekstin ainoalla erotuksella että olen 24 ja miespuoleinen.
Koen hankalaksi tulla toimeen naispuolisten kanssa (ainakin alkuun) jotka on suunnilleen saman ikäsiä ja jos tilanne on edes osittain mahdollinen ystävyys/rakkaussuhde. Naispuolisia ystäviä minulla ei ole ollut ikinä.
Töissä tätä ongelmaa ei ole, tosin sillon juttelen vaan mahdollisia työjuttuja.
En tiedä olenko ujo naisia kohtaan, vai vaan sosiaalisesti lahjaton :)
Muutaman kerra on pyydetty ulos ja se on tietänyt pientä paniikkia :)
Ehkä se tästä joskus, mutta toistaseks pitää pärjätä yksin..
Sehän on vaan söpöä kun sanat katoavat.
Miehiä pelkään minäkin. Joka paikassa, töissä, koulussa, kaupassa jne. ja etenkin, jos joudun heidän kanssaan "lähemmin" tekemisiin eli esim. opettajana, kaupan kassana, työkaverina on mies.
Yläaste-ikäisenä jouduin parin pojan kiusaamaksi - lieneekö sieltä jäänyt jotakin alitajuntaan? Jotakin he kuiskivat minusta, mutta pelkäsin heidän satuttavan minua oikeasti. Sain myös osakseni ihailua toisaalta, mutta arkuudeltani pystyin ehkä juuri ja juuri hymyilemään silloin tällöin.
En oikein allekirjoita ujolinnun mielipidettä siitä, että kiusaaminen olisi vain keino lähestyä ujoa. Tietenkin on tehtävä ero todellisen kiusaamisen ja leikittelevän, hyvää tarkoittavan kiusoittelun välillä. Ujot ovat helppoja uhreja, koska he eivät väitä helposti vastaan ja vaikuttavat heikoilta. Voi todellisuudessa ollakin niin, että kiusaajat ovat niitä heikkoja - he kiusaavat pahaa oloaan pois. Lisäksi ujous ei nyky-yhteiskunnassa oikein vaikuta kannatettavalta piirteeltä, mutta minkäs voit...meidät vain ymmärretään väärin, ymmärtäviä ja hyväksyviä ihmisiä kuitenkin löytyy.
Usein on kuitenkin käynyt niin, että ne pojat/miehet, joille olen kyennyt puhumaan jotakin, ovat osoittautuneet mukaviksi. Kavereina minulla ei poikia ole ollut muuta kuin sisarusten muodossa. Seurustellut en ole, vaikka sellaista toivonkin. Itse asiassa toivon sitä nyt melkein enemmän kuin mitään muuta, jo näin reiluna parikymppisenä.
Minun on vaikeampi keskustella vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ehkä ajattelen heidät jotenkin hyökkääviksi. Miehen kyllä täytyy olla luultavimmin aloitteentekijä ja hyvin kärsivällinen. Tarvitaan paljon keskustelunavauksia ennen kuin voin olla vähemmän hermostuneempi. Luisuuko kaikki miehet siis käsistäni? Vaikutanko ehkä siltä, etten ole kiinnostunut? Menetinkö jo sen, joka olisi voinut olla se oikea?
Who doesn't long for someone to hold
who knows how to love you without being told
somebody tell me why I'm on my own
if there's a soulmate for everyone
- Natasha Bedingfield / Soulmate -
Mä jännitän vieraita miehiä sairaasti. Olen seurustellut vuosikaudet ennen, ja miehet on ihania kun ne oppii tuntemaan mutta mutta...
Jos olen vaikka koiran kanssa lenkillä, niin sen tekee hankalaksi hirveä ahdistus, jota koen jo siitä että autoja tulee vastaan, ja minusta tuntuu että sieltä tuijotetaan.
En koskaan katso ketään kohti, joka tulee vastaan, ja ahdistaa ihan suunnattomasti joka päivä. Nykyään asian tekee vielä vaikeammaksi se että olen sinkku ja näköjään pysynkin, kun ei tunnu olevan mitään keinoa päästä ulos tästä ahdistuksen häkistä. BTW auttaisko psykoterapia? Onko kukaan kokeillut? ( Olen 25v )