Vain vahvimmat....

Suklaasydän

Minulla on tapana kirjoitella muistiin kaikenlaista juttuja, joita olen lukenut. Nyt sattui käteeni lappunen (en tiedä, mistä lehdestä/kirjasta tämä on), jossa on näin:

Vain vahvimmat ihmiset saavat selätettäväkseen syövän!

Olisi kiva kuulla, mitä mietteitä se teissä herättää. Pitääkö se kohdallanne paikkansa?

21

1079

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ira¤

      että pitää,kovin heikko ihminen sortuisi?

      • muumiaitee

        psygologi sanoi terapiassa,että olen hänen mielestään ollut vahva. Että olin jaksanut lähes kolme vuotta ensin miehen syövän hoitoineen,sitten omani.Ja sitä ennen siskojeni syövät.Että romahdin vasta muutama kuukausi kaiken jälkeen.Muistan vielä kun aina ajattelin " kestän mitä vaan,,".
        No,nyt olen taas heikoimmillani,enkä enää jaksa ajatella,että kestäisin mitä vaan.


      • Ira¤
        muumiaitee kirjoitti:

        psygologi sanoi terapiassa,että olen hänen mielestään ollut vahva. Että olin jaksanut lähes kolme vuotta ensin miehen syövän hoitoineen,sitten omani.Ja sitä ennen siskojeni syövät.Että romahdin vasta muutama kuukausi kaiken jälkeen.Muistan vielä kun aina ajattelin " kestän mitä vaan,,".
        No,nyt olen taas heikoimmillani,enkä enää jaksa ajatella,että kestäisin mitä vaan.

        valikoin väärin sanani,kuka vaan meistä voi sortua.Ennemminkin tarkoitin,että kun kestää hoidot ym,niin se on raskasta.


      • muumiaitee
        Ira¤ kirjoitti:

        valikoin väärin sanani,kuka vaan meistä voi sortua.Ennemminkin tarkoitin,että kun kestää hoidot ym,niin se on raskasta.

        ei sun tarvitse anteeksi pyytää.En mitään sellaista tarkoittanut.Sitä vaan,että pidin itseäni heikkona,mutta psygologi sanoi,että olen ollut vahva!


      • tässä.ja.nyt
        muumiaitee kirjoitti:

        ei sun tarvitse anteeksi pyytää.En mitään sellaista tarkoittanut.Sitä vaan,että pidin itseäni heikkona,mutta psygologi sanoi,että olen ollut vahva!

        Periksin ei anneta. :)


    • mikokko

      vai vahvimmat? entäpä lastenklinikan pienet potilaat?

      • eivätpä

        taida olla vahvoja.Entä heidän vanhemmat,sisaret?
        minun pikku veli kuoli syöpään 6.vuotiaana.

        Hän luotti siihen,että sinne taivaan kotiin tulevat myös isi.äiti ja pikku sisko.

        Hän laittoi pakettiin mukaansa taivaan kotiin kaikki rakkaimmat lelunsa.

        Äitini laittoi arkkuun sen paketin.
        Siitä on jo 30.vuotta.

        Siellä pikkuveli varttoo meitä jälkeen jääneitä.
        Sairastan nyt syöpää,ja lohdun tuo,jos en selviä,veljeni odottaa siellä.


      • "löysässä hirressä elä...
        eivätpä kirjoitti:

        taida olla vahvoja.Entä heidän vanhemmat,sisaret?
        minun pikku veli kuoli syöpään 6.vuotiaana.

        Hän luotti siihen,että sinne taivaan kotiin tulevat myös isi.äiti ja pikku sisko.

        Hän laittoi pakettiin mukaansa taivaan kotiin kaikki rakkaimmat lelunsa.

        Äitini laittoi arkkuun sen paketin.
        Siitä on jo 30.vuotta.

        Siellä pikkuveli varttoo meitä jälkeen jääneitä.
        Sairastan nyt syöpää,ja lohdun tuo,jos en selviä,veljeni odottaa siellä.

        lukea viestiäsi. Toivon sydämestäni, että tapaat ihanan pikkuveljesi siellä jossain.

        Minunkin "isoveljeni" kuoli hukkumalla 12-vuotiaana. Itse olin silloin 6-vuotias. Pikkusiskoni kuoli 2-vuotiaana minun ollessani 8-vuotias. Minäkin toivon tapaavani heidät siellä jossain.

        Ateneumissa olleessa Edefeltin näyttelyssä seisoin pitkään "Lapsen ruumissaatto"-taulun edessä ja itkin valtoimenaan. Nyt olen jo kuusikymppinen, mutta silti sisarukset ja heidän kuolemansa aiheuttamat tunteet ovat yhä voimakkaana mielessäni.


    • kevätmielinen

      että syöpä mitenkään systemaattisesti valikoituisi vain vahvoille ihmisille.

      Minusta se on vain sairaus, eikä minkään ylemmän tai alemman tahon lähettämä koettelemus. Sairaus siinä missä aivoinfarkti tai mikä tahansa vakava sairaus, johon voi menehtyä.

      Tulee kelle tulee, joillekin elämäntavoilla autettuna, toisille geeniperimän auttamana, joillekin immuunijärjestelmän pettäessä ja joillekin muuten vaan.

      Ei kaikki jaksakaan taakkaansa, moni syöpäpotilas antaa periksi. Itsemurhat eivät ole mitenkään harvinaisia vakavasti sairastuneiden keskuudessa. Mielestäni me olemme siinä mielessä onnekkaita, että syöpämme on löytyneet vaiheessa, jossa niitä vielä voidaan hoitaa.

      En koe olevani tämän asian kanssa mitenkään erityisen vahva, minulla ei vain ole vaihtoehtoa. Se on pakko jaksaa, tässä vaiheessa sitä paitsi haluankin jaksaa. Haluan elää.

      Toivottavasti se halu ei sammu koskaan syövän takia!

    • Janett

      että olen vahva kun olen kestänyt kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja että niitä annetaan vain niille, jotka niitä kestävät. Veljeni ei kestänyt vaikka hänen vaikeutensa olivat minun mittapuuni mukaan paljon pienempiä kuin minun. Mutta hänelle ne olivat suuria. Eli naisystävä jätti. Hän ampui itsensä 37-vuotiaana kotilamme, jossa oli isäntänä, navetan taakse.

      Minä tässä 51-vuotiaana sairastan syöpää ja jos joka kerta olisin ampunut itseni, kun minut on petetty, jätetty ja haukuttu niin en olisi ollut hengissä vuosikausiin.

      Jos ja kun minä ainakin muutamaksi vuodeksi paranen tästä syövästä, niin en voi sanoa selättäneeni syöpää. Enhän minä tähän hoitoprosessiin osallistu muuten kuin menemällä oikeaan aikaan osastolle tiputusta varten. Viisaat tiedemiehet ovat keksineet nämä hienot sytostaatit, osaston lääkärit tutkineet ja tehneet diagnoosin ja laskeneet, paljonko mitäkin sytostaattia kellekin annetaan. Sitten ystävällinen hoitaja pistää kanyylin laskimoon ja siitä se sitten alkaa. Minä käyn laitteen kanssa kahvilla, syömässä, vessassa, lueskelen. Sitten kun kaikki on tiputettu, otetaan kanyyli pois ja lähden kotiin. Eipä siinä mitään selätetty.

      Jostakin näiltä palstoilta luin, että me syöpäpotilaat emme taistele syöpää vastaan tai voita sitä tai häviä sille vaan me antaudumme lääketieteen armoille. Niin minä ainakin olen tehnyt. Sytostaatti on joko tehnyt tehtävänsä tai sitten ei, ei siihen minusta ole apua ollut jos ei haittaakaan.

      Sen verran rohkeutta tämä syöpä on minulle tuonut, että hissikammoisena kävelin pari ensimmäistä hoitojaksoa 8 kerrosta osastolle. Sitten pari kertaa isolla potilaskuljetushissillä ja vasta viime kerralla tavallisella pienellä 1 m x 1 m kokoisella potilashissillä ja olin itseeni tosi tyytyväinen. Ajattelin aiemmin, että miten minä luulen selviäväni syövästä, jos en edes hissistä eli eipä tästä syöpäläisestä ole minkään tai kenenkään selättäjäksi kun juuri ja juuri hissille pärjää...

      • Raspikurkku

        Joskus tuntuu että tämäntapaiset taakat annetaan nimenomaan heikoille kannettavaksi. Kai joku meinaa että kun niillä nyt muutenkin on asiat surkeasti niin tämäkin vielä menee. Vähän sama kuin tuo puhe kärsimyksen jalostavasta vaikutuksesta. Ei kärsimys mitään jalosta, se on vaan kärsimystä. Se joka noita hienolta kuulostavia korulauseita väsää ei takuulla ole itse kärsinyt tai sairastanut syöpää. Yhdyn täysin Janettin mielipiteeseen, en minäkään taistellut, minua vaan vietiin kuin pässiä narussa mutta uskoin kyllä hoitojen onnistumiseen


      • tässä.ja.nyt
        Raspikurkku kirjoitti:

        Joskus tuntuu että tämäntapaiset taakat annetaan nimenomaan heikoille kannettavaksi. Kai joku meinaa että kun niillä nyt muutenkin on asiat surkeasti niin tämäkin vielä menee. Vähän sama kuin tuo puhe kärsimyksen jalostavasta vaikutuksesta. Ei kärsimys mitään jalosta, se on vaan kärsimystä. Se joka noita hienolta kuulostavia korulauseita väsää ei takuulla ole itse kärsinyt tai sairastanut syöpää. Yhdyn täysin Janettin mielipiteeseen, en minäkään taistellut, minua vaan vietiin kuin pässiä narussa mutta uskoin kyllä hoitojen onnistumiseen

        Minäkin auliisti lääketieteeseen antauduin. Vaihtoehtona olisi ollut kieltäytyminen hoidoista. Nöyrästi otin vastaan kaikki hoidot,mitä vaan annettiin ja annetaan edelleen (tamofen).


      • Janett
        Raspikurkku kirjoitti:

        Joskus tuntuu että tämäntapaiset taakat annetaan nimenomaan heikoille kannettavaksi. Kai joku meinaa että kun niillä nyt muutenkin on asiat surkeasti niin tämäkin vielä menee. Vähän sama kuin tuo puhe kärsimyksen jalostavasta vaikutuksesta. Ei kärsimys mitään jalosta, se on vaan kärsimystä. Se joka noita hienolta kuulostavia korulauseita väsää ei takuulla ole itse kärsinyt tai sairastanut syöpää. Yhdyn täysin Janettin mielipiteeseen, en minäkään taistellut, minua vaan vietiin kuin pässiä narussa mutta uskoin kyllä hoitojen onnistumiseen

        huonosti, niin annetaanpa sille vielä tämäkin vastus, kun ei siitä muutenkaan ole enää mitään hyötyä. Näin minä olen vastannut ihmisille, jotka ovat kauhistelleet, miksi minulle aina tulee uusia ja uusia vastoinkäymisiä. Jos kaikki vastoinkäymiset jaettaisiin tasan, niin kuka tätä yhteiskuntaa sitten pyörittäisi, kun kaikki olisivat sairaita tai muuten murheen murtamia. Minusta kun ei juuri ole kenellekään hyötyä surujen ja vakavan masennuksen ym. taloudellistenkin vaikeuksien takia, niin ei kai siinä yksi syöpä enää mitään haittaa. Mutta jos sen saisi joku sellainen, jonka elämä on aina mennyt hyvin, niin tämänkin ihmisen elämä olisi pilalla.

        Jotenkin täytyy aina etsiä syy näihin vastoinkäymisiin, että jaksaa sietää niitä.


      • muumiaitee
        tässä.ja.nyt kirjoitti:

        Minäkin auliisti lääketieteeseen antauduin. Vaihtoehtona olisi ollut kieltäytyminen hoidoista. Nöyrästi otin vastaan kaikki hoidot,mitä vaan annettiin ja annetaan edelleen (tamofen).

        minultakin!Ei siinä mitään taistelua käyty,hoitoihin mentiin sitä mukaa,kun kutsu kävi.Oli semmoinen ulkopuolisen tunne,ajatteli itsestään vähän kuin ulkopuolisena ,seurasi,mitä "sille" tapahtuu.Syöpä tulee niin yllätyksenä,ettei ehdi mukaan kaikkeen,mitä tapahtuu.Samoin mieheni,luotti ja luottaa edelleen hoitoihin,itse kun ei juuri voi vaikuttaa.Ja miten taistelisi?Tietenkin on tahto parantua,niin varmaan kaikilla.


    • kohtalotoveri

      eräs vahvimmista tuntemistani ihmisistä, erittäin läheinen, kuoli syöpään jonkin aika sitten, joten kyllä sanonta pitää täydellisesti paikkansa.

    • kohtalotoveri5

      eräs vahvimmista tuntemistani ihmisistä, erittäin läheinen, kuoli syöpään jonkin aika sitten, joten kyllä sanonta pitää täydellisesti paikkansa.

      • ysinäinen

        olen lukenut neuvoja kun syöpä masentaa.
        lähes aina on neuvo:mene terapiaan.
        Tai muuta.

        mitä hyötyä siitä on,ei ainaskaan minulle ei se yksinäisyyttä vie eikä syöpää poista.

        kokemus siitä on,teraputti vain kuuntelee ja
        vilkuilee kelloa.
        ei muuta hyötyä kuin rahat menee.kaksi terapeuttia on ollut jo.


      • muumiaitee
        ysinäinen kirjoitti:

        olen lukenut neuvoja kun syöpä masentaa.
        lähes aina on neuvo:mene terapiaan.
        Tai muuta.

        mitä hyötyä siitä on,ei ainaskaan minulle ei se yksinäisyyttä vie eikä syöpää poista.

        kokemus siitä on,teraputti vain kuuntelee ja
        vilkuilee kelloa.
        ei muuta hyötyä kuin rahat menee.kaksi terapeuttia on ollut jo.

        ikävää,ettei terapiasta ole ollut sinulle hyötyä.Ja ikävää myös sairastuminen syöpään.Terapeuttitkin ovat vain ihmisiä,varmaan heitä on erilaisia,toiset päteviä ja hyviä,toiset ehkä ei ihan yhtä hyviä.Miten sen sanoisin.Omalle kohdalleni on sattunut erittäin hyvä psygologi.Luottamus häneen syntyi jo ensi käynnillä.Minusta on helpottavaa puhua terapeutille,ihan kaikkia syntyjä syviä.Ja olen saanut monta hyvää oivallusta ja tuntenut saavani tukea.Eihän hän syöpää poista,mutta sitä syövän aiheuttamaa ahdistusta.Oman kokemukseni takia olen ehkä täälläkin suositellut terapiaa.Ehkä se ei kaikille ole hyödyksi.Minulle henkilökohtaisesti on ollut.Myös mileiala lääkkeistä on ainakin alkuun hyötyä.Oletko puhunut lääkärisi kanssa näistä asioista? Ehkä vertaistuki ryhmä olisi sinulle sopiva,tapaisit muita saman kokeneita!


      • Janett
        ysinäinen kirjoitti:

        olen lukenut neuvoja kun syöpä masentaa.
        lähes aina on neuvo:mene terapiaan.
        Tai muuta.

        mitä hyötyä siitä on,ei ainaskaan minulle ei se yksinäisyyttä vie eikä syöpää poista.

        kokemus siitä on,teraputti vain kuuntelee ja
        vilkuilee kelloa.
        ei muuta hyötyä kuin rahat menee.kaksi terapeuttia on ollut jo.

        erilaisissa terapioissa kohta 10 vuotta ja varsinkin viimeiset 8 v tiiviisti tyttäreni kuoleman takia. Olen myös syönyt ja syön edelleen masennuslääkkeitä. Kun syöpä viime keväänä todettiin, peruin terapeutin ajan, koska ajattelin, ettei hän tässä asiassa voi auttaa. Mutta nyt kuitenkin aloin kulkea uudestaan hänen luonaan, koska minäkin olen yksinäinen ja on hyvä, että joku edes kuuntelee. Tämän terapeutin luona olen kulkenut ehkä 2,5 v. Monenlaista terapeuttia olen nähnyt eikä kaikista ole ollut mitään hyötyä. Mutta tämä nykyinen on psykiatrian sairaanhoitaja, julkisella puolella, eli siis ilmainen ja hänestä on tosiaankin ollut hyötyä. Ja hänelle kun voi puhua sellaisiakin asioita joita ei voi edes parhaalle ystävälle sanoa. Terapeutilla kun on vaitiolovelvollisuus. Olen myös saanut häneltä ihan käytännön neuvoja asioihin, joista en itse olisi selvinnyt.

        Syöpää hän ei pysty poistamaan, sen hoidossa käyn keskussairaalassa. Mutta ahdistusta hän pystyy helpottamaan ja se on paljon se. Nyt on taas tulevalla viikolla hänelle aika ja ihan hyvä, että on edes jotain tapahtumaa viikon ajalle.


    • LPolku

      Yritin tappaa sekä itseni että lapseni, kun syöpä viimeisenä vastoinkäymisenä lopullisesti romahdutti koko mielenterveyden.

      Eli tuo on ihan peestä.

      • tässä.ja.nyt

        Syöpä tulee jos on tullakseen,ei se katso keneen iskee.


    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      271
      4427
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      266
      3572
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      159
      1891
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1780
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1471
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1012
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      932
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      120
      887
    9. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      875
    Aihe