Pakko laittaa tanne nyt vahan omaa nakokantaa asiaan. Pahoittelen aakkosten viimeisten kirjaimien puutetta, ulkomaalainen nappaimisto!
Olen taysin korviani myoten taynna koko parisuhdeasiaa. Itseni ja myoskin ymparistoni vuoksi. Olen 24-vuotias nainen, ollut sinkkuna nyt noin 1.5 vuotta. Elin tata ennen melkein viiden vuoden avoliitossa joten en sinansa laske koko sinkkuuttani "vapaudeksi" koska itkinaika pitkaan exani peraan. Kuitenkin. Olen taman jalkeen tapaillut joukkoa erittain kirjavia ihmisia ja pettynyt joka kerta. Olen pitka, hoikka, vaalea nainen, hyvin usein kauniiksi sanottu ja saan helposti miehen mielenkiinnon syttymaan. Kyse ei nyt ole siis siita, ettenko saisi seuraa. Painvastoin.
Eniten kuitenkin ymparistoni on saanut pettymaan koko tahan maailman menoon. En tunne yhtakaan paria jossa ei jompikumpi pettaisi. En tieda yhtakaan suhdetta joka olisi jatkunut vuodesta toiseen ongelmitta. Olen avioeroperheesta, myos vanhempieni uudet suhteet ovat kariutuneet, ja suurin osa suvustani on eronnut.
Yksi parhaista ystavistani on menossa naimisiin 3vkon paasta. He ovat olleet 8vuotta yhdessa. Nainen pettaa miesta toisen miehen kanssa. Haihin on 3vkoa ja edelleen tapailevat. Olen ainoa joka asiasta tietaa. En jaksa enaa kuunnella kikatusta toisesta miehesta, kun myos tuleva aviomies on hyva ystavani. Olen kuitenkin paattanyt pitaa suuni kiinni, asiahan ei minulle kuulu. Kieltaydyin kuitenkin haakutsusta vedoten rahaongelmiin, ja sain tietenkin parin ja lahipiirin halveksinnan paalleni. Arvaatte miten tekisi mieli kertoa etta syy miksi en mene haihin on koska nainen viimeiseen hetkeen asti pettaa toisen miehen kanssa ja vaittaa aina kihlatulleen etta viettaa aikaa minun kanssani! Olen kai liian kiltti.
Jaan asunnon ikaiseni naisen kanssa (asun ulkomailla, pakko jakaa asunto rahan vuoksi) jolla on taas kolme miesta kierroksessa. On mies jonka kanssa oli 2v yhdessa, paljastui etta mies pettaa, hetki itkettiin, nyt mies ruinaa takaisin ja pian nainen palaa takaisin kainaloon. Samaan aikaan tapailee toista miesta, joka myos pettaa tata naista, ja on muutenkin taysi kusipaa. Mukana on myos kolmas mies, joka leikkii kamppiksellani taysin, muttei nainen nae asiaa vaikka kuinka asiasta sanon. Myos tama alkuperainen ex tapailee edelleen kahta muuta naista.
Toinen hyva ystavani oli 8v yhdessa miehensa kanssa, muuttivat viimein yhteen asumaan jokin aika sitten, kaikki oli taydellista - kunnes viimeisin muuttolaatikon sisaan tultua mies ilmoitti ettei halua enaa jatkaa. Nyt otin ystavaani varovasti yhteytta kysyen oloa, mutta hanella onkin jo uusi mies!
Siskopuoleni on asunut nyt varmaan viimeiset 6 vuotta avoliitossa, mutta ainakin 5 eri miehen kanssa (en enaa pysy laskuissa selvilla). Aina avoliitosta suoraan seuraavaan. Ja taas seuraavaan. Koira ja kamat aina vain uuden miehen luo.
Kuuntelen kaikki illat (ja usein vkonloppusin paivatkin) ylakerrassa asuvan nuoren pariskunnan tappelua. Siella lentelevat huonekalut, mies huutaa ja nainen itkee ulvoen. Usein myos kuulen miehen jollain tavalla satuttavan naista. Tappelua jatkuu pari tuntia, ja juuri kun mietin paikalle menoa tai poliisien soittoa, alkaa sanky natista. Nyt jo sovitaan. Ja seuraavana paivana taas kaikki alusta. Parvekkeen ovi tietysti auki aina jotta naapurit varmasti kuulisivat kaiken.
Listaa voisi jakaa ikuisuuden. Viitsinnenko edes siirtya omiin kokemuksiini. Pitkaaikainen entinen avopuolisoni sarki sydameni ja nostin itseni pohjamudista kaikilla voimillani, kauan ja hartaasti. Nyt olen onnellisempi kuin koskaan ennen, mutta arvet ovat syvat. Muutti uuden naisen kanssa yhteen. Nyt mies jatti naisen. On taas jo uusi nainen kierroksessa. Talla kertaa naimisissa oleva. Nainen hakee avioeroa ja samaan aikaan (ja koko taman ajan eron jalkeen) mieheni on haikaillut ja itkenyt minua takaisin. Tunnen suoraa saalia uusia naisia kohtaan. Ja itseani. Miten kauan katselinkaan tuollasta ihmista? Kuinka mies kehtaa leikkia toisten tunteilla nain?
Olen eron jalkeen tapaillut kirjavaakin sakkia miehia, ja pettynyt jarjestelmallisesti jokaiseen. Leikitaan, pidetaan typeraa pelia. Koska en enaa ole sinisilmainen idiootti, saan hyvin usein tarpeekseni pian ja kasken miehen painumaan sinne mista tulikin. En tieda miksi, mutta yleisesti melkein jokainen on halunnut vain pitaa hauskaa, paasta sankyyn.
Ulkonakoni vuoksi saan paljon huomiota osakseni (enka tosiaankaan tarkoita tata nyt leuhkimisella, luethan eteenpain) ja usein on vaikea huomata joukosta ne, jotka eivat vain halua paasta painamaan yhdeksi yoksi. Tata on melkein mahdotonta tietaa. Koska minua on satutettu muutamaankin kertaan, olen rakentanut taman hyvin tunnetun "seinan" ymparilleni ja olen nykyaan samalla asenteella kaikkia miespuolisia kohtaan. En paasta enaa ketaan lahelleni. Kaikki ovat "kuitenkin samanlaisia".
Nykyajan maailma on mennyt tahan etta pettaminen ja toisella leikkiminen on niin helppoa, hyvaksyttavaa ja yleista etta siihen syyllistytaan ihan liian usein. Entisaikaan tavattiin, tutustuttiin, rakastuttiin, pysyttiin yhdessa. Ei tietysti aina, mutta kuitenkin. Nykyajan ihminen on yleisesti tottunut siihen etta kaikkea on saatavilla (tarkoitan nyt yleisesti materiaalista maailmaa) ja aina voi saada lisaa. Mikaan ei kelpaa. Ruohon takana on aina parempi kannykka, parempi tv, parempi tietokone, parempi nainen/mies. Vai onko?
Alan olla vahvasti sita mielta etta parisuhde on sukupuuttoon kuoleva kasite. Pian ei enaa jaada yhden ihmisen luo liian pitkaksi aikaa. Nykymaailmassa kaikki menee vaihtoon, ja niin myos puoliso.
Koska olen taysi romantikko ja yritan ajatella positiivisesti (kaiken taman jalkeenkin), uskon etta tulen viela tapaamaan sen ihmisen joka pystyy antamaan saman kuin minakin. Tiedan etta moni on heittanyt jo uskonsa hukkaan, mutta mina en. Etsimalla ei loyda mitaan. Nautin sinkkuudesta, nautin siita ettei ole ketaan kuka voisi satuttaa (kylla, huomatkaa suojamekanismini) mutta uskon etta tuolla jossain kavelee vastaan se joku.
Toivottavasti tama heratti edes jotain ajatuksia tai keskustelua.
Sinkku vaiko
10
588
Vastaukset
- Trellis
Itse olen aika vahvasti sitä mieltä, että harva ihminen kykenee tekemään ratkaisuja, jotka edesauttavat hänen onnellisuuttaan pidemmällä tähtäimellä. Me tunnumme usein aktiivisesti haluavan/himoitsevan juuri niitä ihmisiä, jotka tulevat meitä satuttamaan. Huonoista suhteista ei osata lähteä (syitä: muutoksen pelko,tottumus, parempi seksi?) ja huonosta suhteesta rynnätään kiirellä seuraavaan, koska yksinäisyyttä pelätään. Minusta tuntuu, että suurin osa parisuhteista ei ole "hyviä"...siis sellaisia, joista ihmiset haaveilevat sitä oikeaa etsiessään. (Siksi tämän palstan sinkkujen valitus tuntuu niin hassulta. Hirveä valitus yksinäisyydestä vaikka todennäköisesti parisuhteen löytäminen on heille alkuhuuman jälkeen vain siirtymä yhdestä tyytymättömyyden tilasta seuraavaan.)
Siihen en tosin usko, että aikaisemmin parisuhteet olisivat olleet jotenkin parempia. Samanlaisia ihmisiä isovanhempamme olivat kuin mekin. Samanlaisia houkutuksia, pelkoja ja tarpeita hekin tunsivat. Suhteet pysyivät silloin kasassa varmasti suurelta osin yhteisön paineen vuoksi eikä sen vuoksi, että suhde olisi ollut erityisen terve.
Pettämistä tapahtuu, mutta toisaalta eivät kaikki miehet tai naiset sitä harrasta. Monessa suhteessa sitä pettämistä harrastaa vain se toinen osapuoli ja toinen elää uskollisesti. Toisaalta elääkö hän uskollisena syvän rakkauden ja kiintymyksen vuoksi vaiko sen takia ettei mahdollisuutta pettämiseen ole tullut vastaan, onkin eri asia. Tai ehkä hän pidättäytyy pettämisestä, sen ylimääräisen riesan takia mitä mutkikkaista suhdekuvioista aiheutuu?
Olisi hienoa, jos "aidosti" sitoutuvat löytäisivät toisensa. On kuitenkin asia erikseen, että haluavatko he toisiaan toisensa löydettyään:-) Ehkä siinä tilanteessa se, joka on valmis pettämään nykyistä kumppaniaan, vain tuntuu niin ihanalta. Tunnemme tarvetta pettää itseämme kuvittelemaan olevamme ainutlaatuisia. "Olen sellainen jota hän ei koskaan pettäisi!" Olisi varmasti parempaa elää sen mukaan millainen ihminen on nyt, eikä sen mukaan millaiseksi toivoisi hänen muuttuvan.- suhteesta toiseen?
"Hirveä valitus yksinäisyydestä vaikka todennäköisesti parisuhteen löytäminen on heille alkuhuuman jälkeen vain siirtymä yhdestä tyytymättömyyden tilasta seuraavaan."
Tuo on aivan totta. Mutta tuota juuri ajoin takaa omassakin kirjoituksessani. Nykyaan ei enaa olla tyytyvaisia mihinkaan. Siihen ajaa oma mieli ("onko jossain parempaa?") ja toinen puolisko ("onko jossain parempaa?").
En tarkoittanut etteiko entisaikana olisi ollut samat himot, halut ja houkutukset kuin nytkin, mutta uskon edelleen siihen etta ennen niista osattiin paasta eroon paremmin kuin nykyaan. Ja mitako tarkoitan talla? Asre 1: Tapaat mukavan ihmisen, viihdytte yhdessa, hmm, voisiko tasta tulla jotain suurta, hmm, voisiko meilla olla tulevaisuus? Aste 2: Toinen puoliso alkaa tuntea pienta houkutusta toiseen naiseen/mieheen.
TASSA vaiheessa kysyn, mika on ero entisajan ja nykyajan parisuhteen valilla? Siirryttiinko ennen niin nopeasti uuteen suhteeseen tai pettamaan, kuin nykyaan tehdaan? Espa usko. Tai ainakaan siita ei puhuttu kahvikupposen aaressa niin kuin nykyaan tehdaan. Kuten hyva ystavani tekee nyt (tama joka on menossa naimisiin 3 viikon paasta). Jos halutaan pilata oma suhde, miksi omaa tyhmyyttaan pitaa julistaa myos koko ymparistolle?
Olen kai yleisesti pettynyt suhteisiin, siitahan tama johtuu.
Ja muuten, sain viime yona viestin tutultani (nainen) joka kertoi etta oli vienyt miehen kotiinsa joka elaa suhteessa tyttoystavansa kanssa.
Se jatkuu, jatkuu, jatkuu, jatkuu... ! - Se olisi oikein
suhteesta toiseen? kirjoitti:
"Hirveä valitus yksinäisyydestä vaikka todennäköisesti parisuhteen löytäminen on heille alkuhuuman jälkeen vain siirtymä yhdestä tyytymättömyyden tilasta seuraavaan."
Tuo on aivan totta. Mutta tuota juuri ajoin takaa omassakin kirjoituksessani. Nykyaan ei enaa olla tyytyvaisia mihinkaan. Siihen ajaa oma mieli ("onko jossain parempaa?") ja toinen puolisko ("onko jossain parempaa?").
En tarkoittanut etteiko entisaikana olisi ollut samat himot, halut ja houkutukset kuin nytkin, mutta uskon edelleen siihen etta ennen niista osattiin paasta eroon paremmin kuin nykyaan. Ja mitako tarkoitan talla? Asre 1: Tapaat mukavan ihmisen, viihdytte yhdessa, hmm, voisiko tasta tulla jotain suurta, hmm, voisiko meilla olla tulevaisuus? Aste 2: Toinen puoliso alkaa tuntea pienta houkutusta toiseen naiseen/mieheen.
TASSA vaiheessa kysyn, mika on ero entisajan ja nykyajan parisuhteen valilla? Siirryttiinko ennen niin nopeasti uuteen suhteeseen tai pettamaan, kuin nykyaan tehdaan? Espa usko. Tai ainakaan siita ei puhuttu kahvikupposen aaressa niin kuin nykyaan tehdaan. Kuten hyva ystavani tekee nyt (tama joka on menossa naimisiin 3 viikon paasta). Jos halutaan pilata oma suhde, miksi omaa tyhmyyttaan pitaa julistaa myos koko ymparistolle?
Olen kai yleisesti pettynyt suhteisiin, siitahan tama johtuu.
Ja muuten, sain viime yona viestin tutultani (nainen) joka kertoi etta oli vienyt miehen kotiinsa joka elaa suhteessa tyttoystavansa kanssa.
Se jatkuu, jatkuu, jatkuu, jatkuu... !Mielestäni sinun pitäisi paljastaa sen kaverisi tulevalle miehelle kaverisi pettämiset.
Perustelen tätä sillä että vaikka tällä paljastuksellasi aiheutat melkoisen kalabaliikin, kun häät ehkä peruuntuvat, mutta pienemmän onnettomuuden aiheuttamalla sinä ehkäiset vielä suuremman onnettomuuden, joka tapahtuu, jos pari menee naimisiin ja pettäminen tulee vasta sitten ilm. Voihan tietysti käydä niinkin, että pettäminen ei tule ilmi ja kaikki sujuu hyvin ja pari elää onnellisena elämänsä loppuun, mutta onko se kuinka todennäköistä?
Joka tapauksessa otat riskin, vaikka päätyisit kumpaanka tahansa ratkaisuun, tämä on vähän tällaista peliteoriaa, mutta itse ajattelin näin, sinä tietysti tunnet kaverisi, ja osaat ehkä ennakoida hänen tulevaa käyttäytymistään avioliitossa. - byztander
No tämä on nyt jyrkkä teoria, mutta uskon että monet ihmiset hakeutuvat ihan vain poelkästään ja ainoastaan heikkouden takia parisuhteeseen.
Tarvitaan joku, jonka huomio tekee vaikutelman oman elämän arvokkuudesta. "Olen olemassa, kun on joku joka on minun".
Ja uskon, että yksin olemisen pelko on myös suuri osavaikuttaja. Miutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi. Mitä hirveää on yksin olemisessa? Miten pää voi mennä solmuun siitä, että ei asu jonkun kanssa saman katon alla? Onko ihmisillä vaikeaa olla itsensä kanssa? Jos on, niin sitä suuremmalla syyllä pitäisi viettää ainakin vuosi tai viisi yksin, ilman parisuhdetta siis.
Myönnän että olen vähän misantrooppinen. En kaipaa ketään tekemään minulle erityistä oloa, koska olen sitä mieltä että kenenkään ei tarvitse tehdä minun oloani hyväksi. Minä tiedän oman paikkani ja arvokkuuteni muutenkin.
Suurin osa ihmisistä on päättömänä ja sokeana kulkevaa, helposti harhaanjohdettavaa, lapsellista porukkaa, jonka tunnustusta en oikeastaan edes kaipaa.
Myönnän kuitenkin kaipaavaniu silloin tällöin läheisyyttä. Mutta minä en halua parisuhteeseen ensisijaisesti, vaan ensisijaisesti haluan löytää sen mielenkiintoisen, haastavan ja erityisen ihmisen, joka saa minut ajattelemaan parisuhdetta. - asia
suhteesta toiseen? kirjoitti:
"Hirveä valitus yksinäisyydestä vaikka todennäköisesti parisuhteen löytäminen on heille alkuhuuman jälkeen vain siirtymä yhdestä tyytymättömyyden tilasta seuraavaan."
Tuo on aivan totta. Mutta tuota juuri ajoin takaa omassakin kirjoituksessani. Nykyaan ei enaa olla tyytyvaisia mihinkaan. Siihen ajaa oma mieli ("onko jossain parempaa?") ja toinen puolisko ("onko jossain parempaa?").
En tarkoittanut etteiko entisaikana olisi ollut samat himot, halut ja houkutukset kuin nytkin, mutta uskon edelleen siihen etta ennen niista osattiin paasta eroon paremmin kuin nykyaan. Ja mitako tarkoitan talla? Asre 1: Tapaat mukavan ihmisen, viihdytte yhdessa, hmm, voisiko tasta tulla jotain suurta, hmm, voisiko meilla olla tulevaisuus? Aste 2: Toinen puoliso alkaa tuntea pienta houkutusta toiseen naiseen/mieheen.
TASSA vaiheessa kysyn, mika on ero entisajan ja nykyajan parisuhteen valilla? Siirryttiinko ennen niin nopeasti uuteen suhteeseen tai pettamaan, kuin nykyaan tehdaan? Espa usko. Tai ainakaan siita ei puhuttu kahvikupposen aaressa niin kuin nykyaan tehdaan. Kuten hyva ystavani tekee nyt (tama joka on menossa naimisiin 3 viikon paasta). Jos halutaan pilata oma suhde, miksi omaa tyhmyyttaan pitaa julistaa myos koko ymparistolle?
Olen kai yleisesti pettynyt suhteisiin, siitahan tama johtuu.
Ja muuten, sain viime yona viestin tutultani (nainen) joka kertoi etta oli vienyt miehen kotiinsa joka elaa suhteessa tyttoystavansa kanssa.
Se jatkuu, jatkuu, jatkuu, jatkuu... !mikä itselle tuli mieleen, niin monille elämä tuntuu olevan liian helppoa nykyään. En tiedä oikein johtuuko se kasvatuksesta vai yhteiskunnasta yleensä, mutta ihmiset eivät ole valmiita tekemään töitä minkään eteen. Parisuhteestakin pyritään vain imemään itselle kaikki hyöty, eikä muisteta, että se perustuu antamiseen eikä ottamiseen.
Entisaikoina ihmisillä ei ainakaan ollut liikaa aikaa pohtia kaikenlaisia asioita. Energia kului pääosin ravinnon hankkimiseen tavalla tai toisella. Olen monesti puolivakavissani sanonut ystävilleni, että ihmisillä on nykyään liikaa vapaa-aikaa. Toinen asia mikä vaikeuttaa monien ajattelua on nykyajan valtava tietotulva, josta vain harva oikeasti osaa poimia merkitykselliset asiat. Laumakäyttäytyminen taitaa siinäkin tulla esiin: "Pettäminen ja valehtelu on hienoa, kun kaikki muutkin sitä tekee ja se kuuluu vaan asiaan." Miljoona kärpästä jne...
Ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että tyytyminen ja tyytyväisyys ovat täysin samoja asioita. Itse olen joutunut monesti luopumaan ja käynyt välillä henkisesti niin pohjalla, että tulen onnelliseksi pienistä asioista. Olen kiitollinen siitä, että voin nauttia ihan arkisistakin asioista ja olla onnellinen. Monille se arki ei vain tunnu riittävän, vaan se on suorastaan kauhistus. Koko ajan etsitään jotain uutta ja mahtavaa. Pysähtyä ei saa, sillä silloinhan voisi jämähtää ja elämä jäisi elämättä. Ei minun mielestä elämä jää elämättä ennen kuin kuolema kopauttaa.
Kukin tyylillään tietysti, mutta omalta kannalta sellainen tuntuu aika ikävältä vaihtoehdolta, että vanhana muistelisin kaikkia hienoja kokemuksiani, mutta kukaan ei muistaisi minua.
- Oikean-
Löydät, pidä pintasi asian suhteeen! En myöskään hakemalla hae, kyllä se oikea tulee vastaan jossakin vaiheessa. Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa ;).
- hyvinkin
ajatuksia!Parisuhde,taitaapa olla niitä elämän vaikeimpia asioita.Itsekin joutuu tämän asian kanssa päätään vaivaamaan.
Itselläkin tuli tuossa 1,5 vuotta sitten "turpaan" 10vuoden taipaleen jälkeen.Ei se parisuhde kolmatta pyörää kaipaa..muuta kuin että jostakinhan se syy pitää löytyä.Olet sellainen ja tuollainen yms yms,että minun pitää pettää ensin että voidaan erota..asianomainen viimeksi kuulee missä todella mennään(tuleepi aika yllätyksenä asioita päin näköä).Ei oikein aina tahdo ymmärtää.
Tietäisipä tuota itsekin sellaisia asioita joita ei varmaankaan sais kyllä kovin ääneen joidenkin mielestä sanoa.Tietenkin tässä tulee ne pettämisen rajat punnitukseen,mutta oma mielipide ainakin on että ei tarvi mennä lakanoiden väliin asti kun raja on jo ylitetty.
Täytyy kyllä sanoa,että olet pahassa paikassa tuossa häähommassa..en tiedä mutta itsellä kyllä olis vaikeuksia olla kyseisen miehen kanssa sanomatta mitään.Vaikeita asioita.Jos kyseinen henkilö kyselisi siihen liittyvää asiaa niin mitä sanoisit?itse en varmaan voisi oikein valehdellakaan.
Aika raukkamaista kyllä sanoa että on sinun kanssasi kun onkin jossain muualla huitelemassa.Jospa se on sitä nykyajan "kaveruutta".Kaikesta pitää hyötyä,eikä antaa mitään.Kyllä se varmaan lopulta riippuu siitä ihmisen luonteesta mitä se ihminen tekee/pystyy/vaatii tekemään.Arvomaailmaa jos ei ole,niin mikään ei varmaan tunnu sitten missään,(niin hyvässä kuin sitten pahassakaan).Kaikkea saa tehdä jos ei jää kiinni tyyliä.Selkäranka kyllä puuttuu.Omatunto ei paljoa kolkuttele.Valitettavasti se rahakin jo sanelee myös tällä saralla,jossa tunteet pitäisi olla se "pelimerkki".
Itsekin nyt tässä koittaessa räpiköidä eteenpäin,onnekseni yksi ihminen sai tuon tunnepuolen heräämään henkiin(aikas hyvä olo),sai jotenkin uskomaan tulevaisuuteen.Perseelleen se juttu kyllä lopen meni,mutta kuitenkin..halusi vain yhtä asiaa lopen,rupesi sitoutuminen "ahdistamaan".
Positiivisesti ajatellen "pää on avattu".Pystyy/haluaisi vielä sitoutua.
Tapahtui kai sitä ennenkin sellaista joka ei kestä "päivänvaloa".Mutta kyllä nykyään puhutaan paljon siitä "mitä on mukava vanhana muistella",joka varmaan pitäisi olla "mitä vanhoina muistellaan".
Jospa sinä,niin kuin minäkin sitten ollaan liian vaativia..kuka tietää.Toivottavasti löydetään kaltaisemme!M30 - olen minäkin
olen 29v nainen ja vain kerran uskaltanut seurustella. Sekin vain vahvisti ennakkokäsityksiäni siitä, mitä teennäistä skeidaa koko homma on.
Kai niitä onnellisiakin pareja on, mutta omassa lähipiirissäni ei ole yhtäkään.
Kyllä minä vähän väliä ihastun johonkin mieheen, mutta ajattelen aina että tuskaa siitäkin taas vaan seuraisi.
Pelkään jo senkin takia että olen kovin herkkä ja mielialani vaihtelevat jyrkästi, eron jälkeen yritin itsemurhaa, enkä tiedä kestäisinkö enää uutta eroa.
Miten voi aloittaa seurustelun ilman että tavallaan on samalla myös valmis siihen että todennäköisemmin ero tulee kuin suhde jatkuu loppuelämän?
Ei minusta ole siihen.
Ehkä joskus opin hyväksymään eron mahdollisuuden ja pystyn taas seurustelemaan, sen näkee.. - sinkkum-26
Oikeassa olet sikäli, että merkittävä osa nykyihmisistä on totaalisia luusereita, jotka käyttäytyvät kuin eläimet. Pettäminen yms. on huolestuttavan yleistä. Toisaalta edelleen on kuitenkin myös niitä parisuhteita, joissa molemmat osapuolet on ihan onnnellisia eikä kumpikaan petä, tunnen itsekin tälläisiä tapauksia. Kaltaisesi naiset huvittavat minua, koska juuri naisten sinisilmäisyys tuntuu olevan yleistä. Nainen ei vaan voi ymmärtää, miksi se ihanan komea oma adonis ei ollutkaan uskollinen. Itsekin tiedän väh. yhden tapauksen, jossa mies on hoidellut järkyttävän määrän naisia niin Suomessa kuin muuallakin, mutta silti tyttöystävä kuvittelee miehen olevan uskollinen. Tuo on suorastaan oksettavan säälittävää, erityisesti koska miehestä näkee kyllä heti, että yksi nainen ei hänelle riitä.
Itse olen aina pitänyt koko pariutumistouhua jotenkin säälittävänä, vain henkisesti heikkojen ihmisten harrastuksena. Tästä syystä en ole ikinä käyttänyt aikaani naisiin parisuhteiden, tai edes panosuhteiden muodossa. En myöskään usko naisten ja miesten väliseen ystävyyteen, joten minulla ei ole ollut edes naispuolisia ystäviä.
Sinänsä saattaisin olla varsin hyvä kumppani, mutta näen niin paljon negatiivisia asioita ja mahd. ongelmia pariutumisessa, että todennäköisesti en koskaan tule luopumaan seksittömästä sinkkuelämästäni.- alkuper.
Onneksi nykymaailmassa loytyy viela meillekin sinisilmaisille naisille valikoimaa; miten hirveaa olisikaan jos jokainen mies olisi nykyaan samanlainen sitoutumiskammoinen naistenpelkaaja kuin sinakin!
Hauskinta on se etta osaat kertoa meista "sinisilmaisista naisista" vaikka heti peraan sanot ettet edes ole ollut kanssamme tekemisissa aikoihin!
Hyvaa jatkoa sinulle! Nehan ne parhaiten parisuhdeneuvoja antavat jotka parisuhteita eivat harrasta!
Ja totta, sehan on TAYSIN naisen sinisilmaisyyden vika jos mies pettaa...
Anteeksi, mutta sait nauramaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614225Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653455Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541803Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251673Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981433Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132933Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235861en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115842Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18809