Raskas huokaus

Tahtoo vain purkautua

Anoppi Rakas

Minä kirjoitan tätä nyt nimettömänä ja kasvottomana. Minun on pakko.
Sinä olet antanut ymmärtää olevasi niin pitkävihainen, etten kertakaikkiaan uskalla sanoa juuri mitään vastaan. Jos sanonkin, sinä muutut marttyyriksi ja minä mulkoilemisen arvoiseksi typerykseksi.
Toistaiseksi tyydyn tähän mahdollisuuuteen purkautua vain netissä, vieraille ihmisille ja näin. Ja toivon kovasti, että seuraava vierailusi olisi Piiiiitkien aikojen päästä vasta...ja toivon kovasti, että minä en koskaan tule hermostumaan niin, että alentuisin sinulle huutamaan. Koitan saada sinua järkiisi ensin näin.
Ja kyllä. Tiedän, ettei se onnistu.

Ensi kerralla kun tulette, niin anna minun kukkapenkkieni rehottaa.
Olen vasta ihan aloittelija koko kukkien kasvatuksessakin; en minä tiedä mikä on rikkaruoho tai ei-haluttua penkissä. Minun pitää nähdä, mitä sinne kasvaa, jotta tiedän mitä en tulevaisuudessa sinne halua.
Muista, että minä näen rikkaruohoissa usein sellaista kauneutta, minkä haluan säilyttää. Sinä sen sijaan haluat repiä ne minun silmäniloni pois. Sinulla ei ole oikeutta tehdä niin.
Minun tapani oppia on "perse edellä puuhun", eikä sitä voi muuttaa kukaan. Se toimii minulle, mutta ei ehkä sinulle. Sinun tehtäväsi on vain hyväksyä se.

Seuraavan kerran ku tulet niin kysy minulta, mitä minä haluaisin tehdä. Älä käskytä, ole hyvä. Anna minun olla tällainen patalaiska ja saamaton oma itseni.

Kun tulet, niin älä ala siivoamaan. Äläkä tiskaamaan. Äläkä pyyhkimään pölyjä. Anna nurmikonkin rehottaa. Minä kasvatin sitä sammakoita ja sisiliskoja varten, en sinua ärsyttääkseni.
Ja jos haluat tiskata, tee se sitten naama normaalilukemilla, omasta vapaasta tahdostasi, eikä marttyyrimäisesti tuhisten ja mulkoillen.
Sinun ei ole pakko tulla tänne. Eikä sinun ole pakko tehdä täällä MITÄÄN.
Anna siis astioiden, haarukoiden, veitsien, lusikoiden, huonekalujen ja verhojen olla juuri niinkuin ne tullessasikin oli.

Itseasiassa toivoisinkin, että et tekisi mitään. Ottaisit vierailun vain loman kannalta. Jos sinun on sietämätöntä olla ja elää minun ruuillani ja meidän atvoillamme elää, niin sinä voit lähteä milloin tahansa. Sinäkin olet vapaa.

Meillä talo elää tavallaan; me emme ole siivoushulluja, emmekä välitä jos piha ei ole postikortti-kunnossa.
Meidän (mielestäsi) kaaosmainen elämäntapamme on meidän tapamme elää. Me viihdymme täällä näin. Emme niin, miten sinä paikat jätät kun lähdet.
Ymmärrätkö?
Teet aivan täysin turhaa työtä koko lomasi ajan; me laitamme kaiken entiselleen välittömästi lähdettyäsi.Etkö todellakaan ole huomannut sitä koskaan ennen?

*

Kiitos. Tuli parempi olo.

16

2009

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • buahhahhhaaaaa

      Etkö parempaan pysty?

      • niinpä oletkin.

        Aika moni anoppi sitten taitaa kokea oikeudekseen tunkeutua toisten elämään ja pyrkiä tekemään siitä omaansa?

        Minä puolestani saan vihat päälleni siitä, että mieheni ei halua anoppini eli äitinsä kanssa liittoutua minua vastaan. EI lastenkasvatuksessa, huushollin hoidossa tai raha-asioissa. Nyt kuulen kaikilta muilta sukulaisilta, miten anoppi levittää minusta sanaa, miten minä määrään miestäni. Siis siksi, kun hän ei liittoudu äitinsä kanssa minua vastaan, vaan pitää minun puoliani. Ja siihen syyksi mieheni on sanonut, että hän ei kuuntele keneltäkään, miten joku yrittää väkisin keksiä pahaa sanottavaa ihmisestä jota hän rakastaa.

        Niimpä niin. Ei ne äidit ymmärrä aina, että lähemmäksi ei poikaansa/tytärtänsä saa tämän rakkauden kohdetta haukkumalla. Päinvastoin, se toimii kuin pikkuhiljaa leveämmäksi jäätyvä vesi heidän välissään. Kauemmaksi työntää. Minusta se on surullista.


      • Tahtoo vain purkautua
        niinpä oletkin. kirjoitti:

        Aika moni anoppi sitten taitaa kokea oikeudekseen tunkeutua toisten elämään ja pyrkiä tekemään siitä omaansa?

        Minä puolestani saan vihat päälleni siitä, että mieheni ei halua anoppini eli äitinsä kanssa liittoutua minua vastaan. EI lastenkasvatuksessa, huushollin hoidossa tai raha-asioissa. Nyt kuulen kaikilta muilta sukulaisilta, miten anoppi levittää minusta sanaa, miten minä määrään miestäni. Siis siksi, kun hän ei liittoudu äitinsä kanssa minua vastaan, vaan pitää minun puoliani. Ja siihen syyksi mieheni on sanonut, että hän ei kuuntele keneltäkään, miten joku yrittää väkisin keksiä pahaa sanottavaa ihmisestä jota hän rakastaa.

        Niimpä niin. Ei ne äidit ymmärrä aina, että lähemmäksi ei poikaansa/tytärtänsä saa tämän rakkauden kohdetta haukkumalla. Päinvastoin, se toimii kuin pikkuhiljaa leveämmäksi jäätyvä vesi heidän välissään. Kauemmaksi työntää. Minusta se on surullista.

        "Aika moni anoppi sitten taitaa kokea oikeudekseen tunkeutua toisten elämään ja pyrkiä tekemään siitä omaansa? "

        Mutta mikäs siinä on, kun mieheni siskon luona anopip on ihan ns. normaali; ei koske mihiknään, antaa tavaroiden ja sotkujen olla jne. Eikä ole kuulema koskaan tarvinnut kai erikseen käskeä..
        Onko se yleistä, että tyttären luona annetaan kaiken olla rauhassa, mutta pojan perheen luona sitten tieten tahtoen halutaan aiheuttaa mielipahaa ja sekasortoa laittamalla joka nurkka uuteen uskoon?

        Olen aivan VARMA, että anoppini tietää minun hirvistyvän joka kerta, kun hän johonkin koskee ja aloitta siivoilunsa. Tekee siis tahallaan kiusaa.
        Mikä ajaa ihmisen tuollaiseksi?!
        Voisikohan joku anoppi-ihminen tähän kysymykseen vastata rehellisesti ja suoraan? Nimettöminä ja kasvottominahan täällä ollaan...

        Appi ja anoppi molemmat ovat kovia puhumaan toisista ihmisistä selän takana pahaa. Olisipa jännää olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa, millaisia tuomioita minusta jaellaan. Ällöttää ajatellakin.

        Tsemppiä sinullekin ja toivotan voimia pistää hanttiin sitä terroristia vastaan :)


      • sanoit
        niinpä oletkin. kirjoitti:

        Aika moni anoppi sitten taitaa kokea oikeudekseen tunkeutua toisten elämään ja pyrkiä tekemään siitä omaansa?

        Minä puolestani saan vihat päälleni siitä, että mieheni ei halua anoppini eli äitinsä kanssa liittoutua minua vastaan. EI lastenkasvatuksessa, huushollin hoidossa tai raha-asioissa. Nyt kuulen kaikilta muilta sukulaisilta, miten anoppi levittää minusta sanaa, miten minä määrään miestäni. Siis siksi, kun hän ei liittoudu äitinsä kanssa minua vastaan, vaan pitää minun puoliani. Ja siihen syyksi mieheni on sanonut, että hän ei kuuntele keneltäkään, miten joku yrittää väkisin keksiä pahaa sanottavaa ihmisestä jota hän rakastaa.

        Niimpä niin. Ei ne äidit ymmärrä aina, että lähemmäksi ei poikaansa/tytärtänsä saa tämän rakkauden kohdetta haukkumalla. Päinvastoin, se toimii kuin pikkuhiljaa leveämmäksi jäätyvä vesi heidän välissään. Kauemmaksi työntää. Minusta se on surullista.

        Sama toimii myös toisin päin. Ei ole anopeilla/äideillä mikään velvollisuus kuunella aikuisten kakaroidensa arvostelua, huutamista nimittelyä ym. Siis jokainen pysyköön lestissään ja antakoon tilaa elää ja hengittää vapaasti.


    • Nimetön

      valitettavan samanlaista meillä. Anoppi on oikein neurootikko siivoushullu ja vielä oikein helvetin narsistinen.Kyllä näitä suomesta ihan OIKEASTI löytyy.
      Nimim. kohtalontoveri provo tai ei.

      • Tahtoo vain purkautua

        Helpottavaa kuulla, että on muitakin kärisiviä olemassa. Mutta pirun harmittavaa, että meitä pitää ylipäätään olla edes!

        On ihan julmetun raskasta olla ja pelätä, milloin saavat taas ideaksi tulla kyläilemään.
        Täällä omassa kotonani en saa niinä aikoina olla kuten normaalisti olen. Moni asia pitää "muuttaa" siksi aikaa kun hän tulee kylään...Stressiä pukkaa väkisinkin.

        Vierailun jälkeen sitä on sitten taas ihan räjähdysherkkä ja puhki väsymyksestä; nytkin sain seurata kuin pikkulasta (ja salaa ikkunoista!), ettei mene repimään enempää mm. istutuksiani hajalle. Ja kun koitin hienovaraisesti sanoa ja kieltää, niin ohi meni että pölinä vain kävi..

        Tämän kaiken päälle anoppini on todellakin narsistinen; hänhän ei tee koskaan mitään väärin ja kaikki hänen neuvot ja avut ovat 100% oikeita ja ne täytyy ottaa mukisematta vastaan.

        Tällaiselle ex-rääväsuulle tämä on tuskaista; sille ihmiselle kun ei voi sanoa mitään vastaan, ellei halua koko loppuelämän ajaksi vihaa niskaan.

        Omalle äidilleni tästä purkauduin ja hän taas kehotti minua olemaan oma itseni, ottamaan riskin ja sanomaan suoraan mitä ajattelen.
        Eihän siinäkään ole hitusta järkeä, että kasvatan sisälläni sellaista stressi-ärsytys-möykkyä, mikä jossain vaiheessa kuitenkin purkautuu ulos ja jälki monin kerroin pahempaa, kuin mitä olisi nyt jos uskaltautuisin puhumaan...

        Täytyy miettiä vakavasti, mitä tehdä. Tällainen on ihan sietämäöntä pitemmän päälle.


      • miten eteenpäin
        Tahtoo vain purkautua kirjoitti:

        Helpottavaa kuulla, että on muitakin kärisiviä olemassa. Mutta pirun harmittavaa, että meitä pitää ylipäätään olla edes!

        On ihan julmetun raskasta olla ja pelätä, milloin saavat taas ideaksi tulla kyläilemään.
        Täällä omassa kotonani en saa niinä aikoina olla kuten normaalisti olen. Moni asia pitää "muuttaa" siksi aikaa kun hän tulee kylään...Stressiä pukkaa väkisinkin.

        Vierailun jälkeen sitä on sitten taas ihan räjähdysherkkä ja puhki väsymyksestä; nytkin sain seurata kuin pikkulasta (ja salaa ikkunoista!), ettei mene repimään enempää mm. istutuksiani hajalle. Ja kun koitin hienovaraisesti sanoa ja kieltää, niin ohi meni että pölinä vain kävi..

        Tämän kaiken päälle anoppini on todellakin narsistinen; hänhän ei tee koskaan mitään väärin ja kaikki hänen neuvot ja avut ovat 100% oikeita ja ne täytyy ottaa mukisematta vastaan.

        Tällaiselle ex-rääväsuulle tämä on tuskaista; sille ihmiselle kun ei voi sanoa mitään vastaan, ellei halua koko loppuelämän ajaksi vihaa niskaan.

        Omalle äidilleni tästä purkauduin ja hän taas kehotti minua olemaan oma itseni, ottamaan riskin ja sanomaan suoraan mitä ajattelen.
        Eihän siinäkään ole hitusta järkeä, että kasvatan sisälläni sellaista stressi-ärsytys-möykkyä, mikä jossain vaiheessa kuitenkin purkautuu ulos ja jälki monin kerroin pahempaa, kuin mitä olisi nyt jos uskaltautuisin puhumaan...

        Täytyy miettiä vakavasti, mitä tehdä. Tällainen on ihan sietämäöntä pitemmän päälle.

        Itselläni on aivan samanlainen kokemus omasta anopistani. En ole ihan kokematon anoppiasiassa olen nimittäin toistakertaa naimisissa ja itsekkin anoppi joten jotain kokemusta on kertynyt vaan tälläistä en ole koskaan kokenut. Anoppini kyläilessä on varmistettava että mitään papereita ei ole näkyvissä ja mieluiten lukkojen takana, hän kyllä tonkii ihan joka paikan, asettelee verhoja, huonekaluja, kukkia, valokuvia, korise-esineitä ym. mieleiseensä järjestykseen. Pihalla haravoidaan, kukkapenkkiä kitketään, pojalleen synttärilahjaksi lahjakortti puutarhamyymälään kuin vihjeeksi että pihastanne puuttuu jotain jne., ja jos olen kukantaimia ym. hankkinut enkä vielä ehtinyt istuttaa niin lukkojen taakse on laitettava mikäli mielii saada ne haluamaansa paikkaan. Kokoajan oltava varpaillaan että mitä se nyt keksii. Hän puhuu muunneltua totuutta asioista kuin asioista ja suoranaisesti valehtelee, kiinni jäädessään katsoa tapittaa vain ja onkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Apelle hän saattaa esim. isänpäivänä ostaa 5-7 kirjaa tai samanverran paitoja ikäänkuin varmistaakseen että miniäpoloisen ja oman poikansa lahja jäisi varjoon. Pojalleen laittaa lahjaksi suuria raha-summia ja jos heti ei tule kiitossoittoa niin hän ei vastaa sitten kokopäivänä omaan kännykkäänsä. Lapsenlapsiaan ei omasta halustaan tapaa ( asutaan samalla paikkakunnalla) ja kun viedään (keskimäärin 2 vuodessa yökylään) niin tunnelma on kaikkia muuta kuin ilahtunut ja aina ajattelee että onneksi kun lapset kasvavat niin tämä on ohi. Itse en sitten millään ymmärrä miten jonkun elämään voi sotkeutua niin paljon ja miten pojastaan voi olla noin mustasukkainen hänen vaimolleen. Tätä on jatkunut koko tämä 15 v. ja joskus sitä ihmettelee miten kauan sitä oikein jaksaa. Sinulle joka viestiketjun aloitit,et ole yksin, kohtalotovereita varmasti riittää vaikka omassa elinympäristössään sitä kenties miettii että näkeekö kukaan muu mitä täällä tapahtuu.


      • Tahtoo vain purkautua
        miten eteenpäin kirjoitti:

        Itselläni on aivan samanlainen kokemus omasta anopistani. En ole ihan kokematon anoppiasiassa olen nimittäin toistakertaa naimisissa ja itsekkin anoppi joten jotain kokemusta on kertynyt vaan tälläistä en ole koskaan kokenut. Anoppini kyläilessä on varmistettava että mitään papereita ei ole näkyvissä ja mieluiten lukkojen takana, hän kyllä tonkii ihan joka paikan, asettelee verhoja, huonekaluja, kukkia, valokuvia, korise-esineitä ym. mieleiseensä järjestykseen. Pihalla haravoidaan, kukkapenkkiä kitketään, pojalleen synttärilahjaksi lahjakortti puutarhamyymälään kuin vihjeeksi että pihastanne puuttuu jotain jne., ja jos olen kukantaimia ym. hankkinut enkä vielä ehtinyt istuttaa niin lukkojen taakse on laitettava mikäli mielii saada ne haluamaansa paikkaan. Kokoajan oltava varpaillaan että mitä se nyt keksii. Hän puhuu muunneltua totuutta asioista kuin asioista ja suoranaisesti valehtelee, kiinni jäädessään katsoa tapittaa vain ja onkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Apelle hän saattaa esim. isänpäivänä ostaa 5-7 kirjaa tai samanverran paitoja ikäänkuin varmistaakseen että miniäpoloisen ja oman poikansa lahja jäisi varjoon. Pojalleen laittaa lahjaksi suuria raha-summia ja jos heti ei tule kiitossoittoa niin hän ei vastaa sitten kokopäivänä omaan kännykkäänsä. Lapsenlapsiaan ei omasta halustaan tapaa ( asutaan samalla paikkakunnalla) ja kun viedään (keskimäärin 2 vuodessa yökylään) niin tunnelma on kaikkia muuta kuin ilahtunut ja aina ajattelee että onneksi kun lapset kasvavat niin tämä on ohi. Itse en sitten millään ymmärrä miten jonkun elämään voi sotkeutua niin paljon ja miten pojastaan voi olla noin mustasukkainen hänen vaimolleen. Tätä on jatkunut koko tämä 15 v. ja joskus sitä ihmettelee miten kauan sitä oikein jaksaa. Sinulle joka viestiketjun aloitit,et ole yksin, kohtalotovereita varmasti riittää vaikka omassa elinympäristössään sitä kenties miettii että näkeekö kukaan muu mitä täällä tapahtuu.

        Kuulostaa kyllä kammottavalta teilläkin siellä olot. Kaikki myötätuntoni sinne :)

        "kohtalotovereita varmasti riittää vaikka omassa elinympäristössään sitä kenties miettii että näkeekö kukaan muu mitä täällä tapahtuu."

        Tuota olen miettinyt; esim. miksi appi ei sano jotakin jo vastaan..taitaa kärsiä aika ajoin vaimostaan itsekin ihan kiitettävästi.
        Mieheni on hiljaa vain siitä syystä, että sanoo silä pääsenvänsä kuka tahansa helpoimmalla. Ei siis kannattaisi tieten tahtoen alkaa mainitsemaan mitään, ellei halua maailmojen sotaa käyntiin.
        Anoppi kun on todellakin raskas ja ympäriinsä negatiivinen ihminen...miten sellaisen kanssa kukan edes haluaa elää?
        Ympärillä on muitakin, joiden käytös mietityttää; miksi kaikki on vain hiljaa eikä kukaan sano mitään?
        Syynä lienee se anopin tulikiven polttava pitkävihaisuus, joka on kaikkien tiedossa kai. On siinäkin tapa "hallita" lähipiiriään...ällöttää.

        Taidan minäkin pistää aitan oveen kunnon lukon ja tiukasti kiinni joka kerran kun tulee kyläilemään. Ei voi olla inhottavampaa, kun mennä toteamaan, että penkistä on riivitty irti kaikki, mitä halusit nähdä kasvavan ja millaiseksi. Tajuton vaiva ihan turhaan tehtynä siis.

        Kai sitä minustakin anoppi joku päivä tulee. Ja se on pakko muistaa visusti, millaista itsellä on ollut, ettei muutu samanlaiseksi hirviöksi koskaan.


    • 2xminiä

      Olen joka päivä kiitollinen siitä, miten ensimmäinen anoppini opasti ja neuvoi minua taloudenhoidossa, ruuanlaitossa ja kaikissa muissakin kotiin liittyvissä asioissa. Ompelemaan ja kutomaan ei anoppi minua saanut, naureskeli vaan minun vastahakoisuudelle. Olin nuori morsian, kotona oli jo pitänyt tehdä kotitöitä, mutta anopilta sain paljon sellaista oppia ja tietoa mistä olen joka päivä kiitollinen.

      Opin sen, että puhtaassa ja siistissä kodissa viihtyvät kaikki ja että maittava kotiruoka on jo itsessään suuri arvo ihmisten elämässä. Yksinkertaisia asioita, mutta uskomattoman tärkeitä, sillä ne vaikuttavat selkeästi ihmisten onnellisuuteen ja kokemukseen arjesta. Uskomatonta mutta totta.

      En usko, että ihminen voi olla täysin onnellinen jos joutuu elämään rojujen ja saastan keskellä. Ei ole oikein mukavaa katsoa kun lapsi ryömii likaisilla ja todella saastaisilla lattioilla, kaiken roskan ja roinan seassa. Oma pesä täytyy pitää puhtaana myös ihan konkreettisesti, jotta arki olisi nautittavaa ja mukavaa.

      Jos joku sanoo, että oikeasti viihtyy likaisessa ja saastaisessa kodissa, pesemättömien tiskien ja pesemättömien vaatekasojen, rojukasojen, roskien keskellä, niin väitän, että tämä ihminen valehtelee. Tai ihminen on oikeasti saamaton ja laiska tai kärsii mielenterveyden häiriöstä tai on oikeasti kiireinen eikä ehdi asioita hoitamaan (apu löytyy, jos haluaa). Tai ihminen ei osaa hoitaa kotia eikä ole sellaisia rutiineja, koska kukaan ei ole koskaan opettanut. Tai ihminen ei välitä, mutta mielestäni tällainen ihminen ei myöskään välitä mistään muusta asiasta tai muista ihmisistä, välinpitämätön ja itsekeskeinen.

      • Tahtoo vain purkautua

        Meillä talo elää tavallaan ja siitä pidetään kiinni. Täällä saa näkyä asuminen ja oleminen, eli paikat ei kiillä, ei ole pölyttömiä eikä tiskiallas kai ikinä tyhjä.
        Toiset siitä ressaa, meillä ei koskaan :)


      • mutta se iso mutta

        Jos sanottaisiinkin rakentavalla tavalla ja neuvottaisiin ystävällisesti, ei siten että selän takana kuulee miten kamalan huono vaimo, taloudenpitäjä ja lastenkasvattaja sitä on. Kyllä normaali ihminen ottaa neuvoja vastaan, jos niitä annetaan hyvällä eikä pahalla.

        Sitten on vielä se puoli, kun lapset ovat pieniä, sitä voi joko keskittyä jatkuvaan siivoamiseen, tai sitten voi keskittyä lapsiinsa. Minä valitsen mieluummin jälkimmäisen vaihtoehdon. Se ei tarkoita, että meillä olisi "paskaista", mutta se tarkoittaa, että kaikki ei todellakaan ole aina tip top. Sitten on sovittu päivä, kun olemme molemmat kotona, että toinen katsoo lapsia sen aikaa kun toinen siivoaa ja toistenpäin. Kun lapset ovat isompia, he osallistuvat kodin siisteyteen itsekin.

        Lapset ovat tärkeimpiä, tulevat ennen siivousta, sanoi kuka tahansa kutsumatta juuri ennen siivouspäivää sisään pyllähtävä ihminen mitä tahansa. Jos ei miellytä, ei voi mitään. Meillä kuitenkin on onnellinen ja lämmin koti jossa viihdytään, eikä kenenkään tarvitse täristä pelko sukassa, jos jotain joskus kaatuu tai rikkuu. Elämäntapa on jokaisen oma valintakysymys. Meillä sen valitsemme minä ja mieheni. Ei kummankaan äiti.


      • vanhempiesi opetusta?

        Jopas oli sinulla sitten oudot vanhemmat, kun ihan aikuisena vasta aviomiehesi äiti opetti sinulle ruoanlaittoakin... Kääks. Taidat puhua pelkkää pötyä ärsyttääksesi.


      • anoppinen minäkin
        mutta se iso mutta kirjoitti:

        Jos sanottaisiinkin rakentavalla tavalla ja neuvottaisiin ystävällisesti, ei siten että selän takana kuulee miten kamalan huono vaimo, taloudenpitäjä ja lastenkasvattaja sitä on. Kyllä normaali ihminen ottaa neuvoja vastaan, jos niitä annetaan hyvällä eikä pahalla.

        Sitten on vielä se puoli, kun lapset ovat pieniä, sitä voi joko keskittyä jatkuvaan siivoamiseen, tai sitten voi keskittyä lapsiinsa. Minä valitsen mieluummin jälkimmäisen vaihtoehdon. Se ei tarkoita, että meillä olisi "paskaista", mutta se tarkoittaa, että kaikki ei todellakaan ole aina tip top. Sitten on sovittu päivä, kun olemme molemmat kotona, että toinen katsoo lapsia sen aikaa kun toinen siivoaa ja toistenpäin. Kun lapset ovat isompia, he osallistuvat kodin siisteyteen itsekin.

        Lapset ovat tärkeimpiä, tulevat ennen siivousta, sanoi kuka tahansa kutsumatta juuri ennen siivouspäivää sisään pyllähtävä ihminen mitä tahansa. Jos ei miellytä, ei voi mitään. Meillä kuitenkin on onnellinen ja lämmin koti jossa viihdytään, eikä kenenkään tarvitse täristä pelko sukassa, jos jotain joskus kaatuu tai rikkuu. Elämäntapa on jokaisen oma valintakysymys. Meillä sen valitsemme minä ja mieheni. Ei kummankaan äiti.

        huomata miten oma sottapytty poikani on oppinut siivoamaan :)
        heillä on pieni konttaava lapsi, joka nyppii kaiken suuhunsa ja pojan on pakko ollut oppia siivoamaan.
        Todella mieluista äidille, miniä on tekemättömyydellään (siivousalan ihminenkin) pystynyt siihen mihin minä en pystynyt, saanut poikani siistiksi.
        Minä siis en ole heillä käynyt siivoamassa, en edes uskaltaisi enkä haluaisikaan.


      • ....................
        vanhempiesi opetusta? kirjoitti:

        Jopas oli sinulla sitten oudot vanhemmat, kun ihan aikuisena vasta aviomiehesi äiti opetti sinulle ruoanlaittoakin... Kääks. Taidat puhua pelkkää pötyä ärsyttääksesi.

        kaikilla ei ole välittäviä vanhempia, jotka opettaisivat erilaisia asioita. Miksi täällä aina mollataan kirjoittajia. Hankkikaa apua, jos noin kovasti kiristää.


      • Eräs anoppi
        vanhempiesi opetusta? kirjoitti:

        Jopas oli sinulla sitten oudot vanhemmat, kun ihan aikuisena vasta aviomiehesi äiti opetti sinulle ruoanlaittoakin... Kääks. Taidat puhua pelkkää pötyä ärsyttääksesi.

        Miksi ihmeessä anopista ei koskaan saisi sanoa mitään positiivista?

        En minä ainakaan pidä itseäni mitenkään outona, vaikka en pojalleni ruoanlaittoa ole opettanutkaan. Hän ei ollut siitä pätkääkään kiinnostunut, kuten eivät monet tytötkään siinä iässä.

        Vasta miniä on pystynyt opettamaan hänelle niin hyvän ruoanlaittotaidon, että tarpeen vaatiessa perhe kyllä hänen kokkauksillaan tulee toimeen.

        Ihan vilpittömästi voin sanoa, että siitä kaikki kiitos ja kunnia miniälle, koska se on kyllä miehellekin tarpeellinen taito.
        Minä pystyn kyllä antamaan kiitoksen miniälle, kun aihetta on.

        En vain ymmärrä, miksi ei saisi kiittää anoppia vastaavassa tapauksessa.


      • eräs...

        Hienoa, että pystyit muuttamaan anoppisi palautteen positiiviseksi opetukseksi, mutta kieltämättä kirjoituksestasi pomppasi silmiini se, miten mustavalkoisesti leimaat toisin elävät ihmiset yleisesti ottaen välinpitämättömiksi, itsekeskeisiksi, saamattomaksi, laiskoiksi tai sitten mielenterveysongelmaisiksi.

        Oletko miettinyt, että ihan oikeasti kaikki ihmiset eivät välitä sotkusta. On jopa sellaisia pariskuntia, joista kumpikaan ei ole kovinkaan tarkka. Sitä paitsi viimesen päälle siistillä ja saastaisella kodilla on aikas monta välimuotoa. Itse ainakin viihdyn kaikkein parhaiten "rennon" siistissä kodissa, joka jonkun siisteysintoilijan mielestä taas saattaisi olla saastaisuuden ruumiillistuma. Kaikki kun on niin kovin suhteellista. Viimeisen päälle laitetussa asunnossa minulla on aina stressaantunut ja pingoittunut olo, enkä voisi tuntua sellaista asuntoa kodikseni.

        Ihmetyttää myös, että mitenköhän se, että ihminen joka ei oikeasti kovinkaan paljon välitä kodinsa siisteydestä liittyy itsekeskeisyyteen tai siihen ettei välitä mistään muustakaan asiasta tai muista ihmisistä? Eikö yhtä hyvin voisi ajatella, että ylisiisteysintoinen ihminen on itsekeskeinen, kun pakottaa koko perheensä elämään omien (usein melkoisen tiukkojen) normien mukaan sen sijaan, että muut perheenjäsenet saisivat nauttia kotona olostaan rentoutuen? Tiesitkö muuten, että lapsen terveydenkin kannalta ylisiistin kodin on todettu olevan ongelmallisempi kuin vähän sekaisemman kodin, jossa kuitenkin perushygieniasta on huolehdittu?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4245
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3468
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1806
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1683
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      298
      1435
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      939
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      862
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      846
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      827
    Aihe