Täällä on keskustelua mitä tehdä, kun välimatkaa on hurjat 100-500 km:ä. Minua nuo keskustelut hymyilyttävät, kun omassa parisuhteessani väimatkaa kertyy puolisen maapalloa.
Olisiko täällä ketään, joka olisi vastaavassa suhteessa? Kauanko olette olleet yhdessä? Miten olette sopineet yhteydenpidosta jo aikaeronkin takia? Joko olette valitsemassa maata johon asettua?
Oikea KAUKOsuhde
45
7860
Vastaukset
- WOW!!
"Minua nuo keskustelut hymyilyttävät, kun omassa parisuhteessani väimatkaa kertyy puolisen maapalloa."
No ootpa tosi kova mimmi!!! :-D- ...
vähän pöhköä aloittajalta ylenkatsoa muitten kaukosuhteita. Ei kai kyseessä mikään kisa ole että kenellä kauimpana? Jos pari ei voi olla lähisuhteessa, niin kyseessä on oikea kaukosuhde, riippumatta kilometrimäärästä.
- :-D :-D
Olet todella kaukana hänestä,ja "naurat" meille
500km suhteisille! Toivon aidosti,että suhteesi
kestää ainakin 3-vuotta.Minusta 500km on jo todella
pitkä matka..Mutta aito rehellisyys,luottamus,ja
toisesta pitäminen ei katso matkan-tapaamisen-yhteydenpidon olevan este rehelliselle,ja luotettavalle suhteelle. Toivon sinulle onnistunutta Kauko-suhdetta. - oikea kaukosuhde
Minua kanssa hymyilyttää, meillä 2500 km, ja se matka ei vain nyt taitu kovin useasti, 3 kk välein ja viikosta kahteen tapaamme.
En nyt usko että tarkoitit että olisi kilpailu, kenen kulta asuu kauimpana, mutta kyllä tuntuu välillä turhalta ruikutukselta 100 km matka, jonka taittaa tunnissa. Kun itsellä menee matkaan koko päivä, ja sinulla varmaan vielä enemmän.- juu...
Onhan se niiiiiiiiiiin paljon hienompaa kun välimatkaa on 2000 km eikä 500 km ja sit kun vielä on ulkkis kultsina ja kaikkee ihq ja sillai ja must tuntuu et mä ihan hajoon onnesta mut silti kaipuust kanssa kun Pedro on niiiiiiiiiin ihq!!! :-D
Ettei vaan teillekin blondeille jäis vetelä kouraan tossa touhussanne. ;) - joo ....
juu... kirjoitti:
Onhan se niiiiiiiiiiin paljon hienompaa kun välimatkaa on 2000 km eikä 500 km ja sit kun vielä on ulkkis kultsina ja kaikkee ihq ja sillai ja must tuntuu et mä ihan hajoon onnesta mut silti kaipuust kanssa kun Pedro on niiiiiiiiiin ihq!!! :-D
Ettei vaan teillekin blondeille jäis vetelä kouraan tossa touhussanne. ;)Olen jo yli kolmenkymmenen, eli en siis niin nuori kun sun "ihgu" viestisi antoi ymmärtää.
Eikä todella ole hienoa kun on noin pitkä välimatka, mutta ensi kesänä muutan mieheni kotimaahan, eli kesää odotellessa. Sitten ei olekkaan välimatkaa ja olen todella onnellinen.
En ole blondi, vaan ruskeat hiukset. Mieheni nimi ei ole Pedro, eikä jää mitään vetelää kouraan. - fiksu vastaus
juu... kirjoitti:
Onhan se niiiiiiiiiiin paljon hienompaa kun välimatkaa on 2000 km eikä 500 km ja sit kun vielä on ulkkis kultsina ja kaikkee ihq ja sillai ja must tuntuu et mä ihan hajoon onnesta mut silti kaipuust kanssa kun Pedro on niiiiiiiiiin ihq!!! :-D
Ettei vaan teillekin blondeille jäis vetelä kouraan tossa touhussanne. ;)jos rustaisin yhtä tyhmän viestin, se olisi varmaan jotain tällaista: "suomalaiset miehet nyt vaan on niin kateellisia, kun fiksuja ja naimakelpoisia miehiä elelee muuallakin maailmassa .... itse ne tyytyy tilaamaan ulkkisnaisensa aasialaisista tai venäläisistä postimyyntikuvastoista ..." Mutta en sittenkään viitsi alentua tuolle tasolle ;-)
- höpö...
fiksu vastaus kirjoitti:
jos rustaisin yhtä tyhmän viestin, se olisi varmaan jotain tällaista: "suomalaiset miehet nyt vaan on niin kateellisia, kun fiksuja ja naimakelpoisia miehiä elelee muuallakin maailmassa .... itse ne tyytyy tilaamaan ulkkisnaisensa aasialaisista tai venäläisistä postimyyntikuvastoista ..." Mutta en sittenkään viitsi alentua tuolle tasolle ;-)
Jokaista filippiiniläistä postimyyntivaimoa kohden on about tuhat suomalaista "ooh ihq peeeedroooo" -naista. :)
Se se vaan hämmästyttää, että vaalealla suomitytöllä olis ulkomailla saumoja fiksuihinkin miehiin. Miks ne äijät vaan AINA on jotain peräkammarin reppanoita? - väitteesi tueksi?
höpö... kirjoitti:
Jokaista filippiiniläistä postimyyntivaimoa kohden on about tuhat suomalaista "ooh ihq peeeedroooo" -naista. :)
Se se vaan hämmästyttää, että vaalealla suomitytöllä olis ulkomailla saumoja fiksuihinkin miehiin. Miks ne äijät vaan AINA on jotain peräkammarin reppanoita?Voisitko ystävällisesti esittää jonkun tieteellisesti pätevän tilaston tai tutkimuksen väitteesi tueksi? Pelkkä linkki tai kirjallisuusviite riittää, niin viisastutaan kaikki kerralla ..... ai jaa? .... no, niin, sitähän minäkin .... ei löytynyt! Kannattaisiko sinun siis mennä takaisin koulun penkille, niin mahdollisuutesi naismaailmassa paranisivat, heh heh
- voi...
väitteesi tueksi? kirjoitti:
Voisitko ystävällisesti esittää jonkun tieteellisesti pätevän tilaston tai tutkimuksen väitteesi tueksi? Pelkkä linkki tai kirjallisuusviite riittää, niin viisastutaan kaikki kerralla ..... ai jaa? .... no, niin, sitähän minäkin .... ei löytynyt! Kannattaisiko sinun siis mennä takaisin koulun penkille, niin mahdollisuutesi naismaailmassa paranisivat, heh heh
Anteeksi, jos kommenttini osui kipeään paikkaan.
- huuhaasta
voi... kirjoitti:
Anteeksi, jos kommenttini osui kipeään paikkaan.
huuhaa-jutuistahan ei kannata ottaa pulttia ... mutta tietämättömyyshän tässäkin asiassa on se suurin synti ;-)
- katoheisie
Voisin luonnehtia omaa suhdettani myös KAUKOsuhteeksi kun on tollaset 10,000 kilsaa välimatkaa.Onneksi olemme naimisissa ja luottamus sekä rehellisyys pelaa.Asetumme suomeen, tosin paikan määrää työpaikansaantimahikset ja sen rauhallisuus.
Nyt asun eräässä paskakylässä eteläsuomessa ja meno ei tod. ole rauhallista, joka viikonloppu jossain ammutaan tai joku saa puukosta nakkikipsalla.Pakko keksiä joku rauhan tyyssija johon vaimon voi huoletta tuoda.- one man woman
Niin, matka voi olla pitkä kilometrimäärästä riippumatta. En usko, että meistä kukaan voi määrittää mikä on toisen ihmisen kaukosuhde, ehkä se on toisella 200 metriä, toisella 10.000 km. Totta se, että antaisin melkein mitä vaan, jos matka olisi "vain" 100km, sen ajelisin joka päivä mielelläni, kun nyt välimatkaa on sellaiset 8.000km, mutta voin kuvitella, että pienikin välimatka voi tuntua tuhansilta kilometreiltä, jos ei voi olla toisen kanssa, kun sitä haluaisi. Eiköhän meidän erilaisissa kaukosuhteissa elävien pitäisi ennemminkin kannustaa toisiamme, eikä kilpailla siitä mikä se "oikea" kaukosuhde on, kun se on ihan jokaisen elämäntilanteesta kiinni. Ja tärkeintähän tässä kuitenkin on se, että on löytänyt sen elämänsä ihmisen, sielunkumppanin, rakkaan... eikös vaan?
Me olemme mieheni asettumassa todnäk. Suomeen, aikataulu on vielä auki. Tosin olen myös valmis muuttamaan toiseen maahan, jos yhdessäolo sitä vaatii... en halua vaatia mieheltä sellaista, mihin en itse olisi valmis. Yhteiseloa on jatkunut nyt reilun vuoden ja ollaan vuorotellen lennelty eri puolille maapalloa toista tapaamaan. Pisin ero oli vähän vajaat kolme kuukautta tuossa keväällä, sitä ennen olosuhteet antoivat myöten tavata vähintään kerran kuukaudessa. Kaikki mahdollinen aika on kyllä vietetty yhdessä, ja välillä on ollut pakko ottaa palkatonta lomaa, kun ei ole enää kestänyt erossaoloa. Onneksi molemmilla on työ, jossa voi aina välillä tehdä urakalla hommia ja koota rahaa näihin tapaamisiin maailmalla, halpaahan se ei ole, mutta jokaisen sentin arvoista kyllä. Eletään tiukasti toistemme arjessa mukana, puhelin käy kuumana joka päivä ja meilejä vaihdetaan vähintään kerran päivässä. En tiedä teistä muista, mutta jotenkin tuntuu, että suhteen kauko-luonne on tehnyt sen, että on päässyt toisen arkeen sisään nopeammin, kuin ehkä muuten olisi päässyt... tai ainakin omat kokemukset lähisuhteista on sellaisia. Omalla kohdallani ainakin tuntuu siltä, että tässä suhteessa ollaan edetty vauhdilla siihen vaiheeseen, kun puhutaan tärkeistä asioista, mitä ei ole tapahtunut aiemmissa lähisuhteissa... kun on vaan ollut niin paljon helpompaa olla ja antaa asioiden mennä omalla painollaa... ja nyt tuntuu, ettei halua "tuhlata aikaa" tähän vaiheeseen, vaan mennä suoraan siihen, että eletään yhdessä. Onneksi mies tuntee samoin. En ole enää mikään tyttönen, joten ruusunpunaiset aurinkolasit eivät väritä tätä suhdetta. Ja tiedän olevani todella onnekas, kun olen ihmeellisten sattumien kautta tämän henkilön löytänyt, kenpä olis uskonut että jonain päivänä elämä voi olla näin hyvää, kaukosuhteen paineista ja hankaluuksista huolimatta. Jonain päivänä me vielä asutaan yhdessä, se on varma. Olin heinäkuun hänen luonaan ja parin viikon päästä tehdään yhdessä matka, jonka jälkeen hän tulee pariksi kuukaudeksi tänne Suomeen. Tarkoitus on katsastaa työtilannetta ja selvitellä, kuinka käytännön asiat menevät hänen tänne muuttaessaan.
Eiköhän se ole niin, että suhde toimii jos se on kunnossa, oli se sitten lähi- tai kaukosuhde. Kaukosuhde asettaa toki erilaisia vaatimuksia, enkä usko että ainakaan itse nuorempana olisin ollut valmis kaukosuhteeseen, silloin kun oli vielä epävarma itsestään, ei voinut olla varma toisestakaan, ja kaukosuhteessa ei ole varaa epäluottamukseen. Jos rakkautta ja luottamusta riittää, ei se välimatka mitään muuta... vaikka ikävä onkin kova ja sitä vaan laskee päiviä koska taas pääsee toisen kainaloon.
Tsemppiä teille kaikille erilaisissa kaukosuhteissa eläville, rakkaus voittaa kyllä kaiken :) - alkava kaukosuhde
one man woman kirjoitti:
Niin, matka voi olla pitkä kilometrimäärästä riippumatta. En usko, että meistä kukaan voi määrittää mikä on toisen ihmisen kaukosuhde, ehkä se on toisella 200 metriä, toisella 10.000 km. Totta se, että antaisin melkein mitä vaan, jos matka olisi "vain" 100km, sen ajelisin joka päivä mielelläni, kun nyt välimatkaa on sellaiset 8.000km, mutta voin kuvitella, että pienikin välimatka voi tuntua tuhansilta kilometreiltä, jos ei voi olla toisen kanssa, kun sitä haluaisi. Eiköhän meidän erilaisissa kaukosuhteissa elävien pitäisi ennemminkin kannustaa toisiamme, eikä kilpailla siitä mikä se "oikea" kaukosuhde on, kun se on ihan jokaisen elämäntilanteesta kiinni. Ja tärkeintähän tässä kuitenkin on se, että on löytänyt sen elämänsä ihmisen, sielunkumppanin, rakkaan... eikös vaan?
Me olemme mieheni asettumassa todnäk. Suomeen, aikataulu on vielä auki. Tosin olen myös valmis muuttamaan toiseen maahan, jos yhdessäolo sitä vaatii... en halua vaatia mieheltä sellaista, mihin en itse olisi valmis. Yhteiseloa on jatkunut nyt reilun vuoden ja ollaan vuorotellen lennelty eri puolille maapalloa toista tapaamaan. Pisin ero oli vähän vajaat kolme kuukautta tuossa keväällä, sitä ennen olosuhteet antoivat myöten tavata vähintään kerran kuukaudessa. Kaikki mahdollinen aika on kyllä vietetty yhdessä, ja välillä on ollut pakko ottaa palkatonta lomaa, kun ei ole enää kestänyt erossaoloa. Onneksi molemmilla on työ, jossa voi aina välillä tehdä urakalla hommia ja koota rahaa näihin tapaamisiin maailmalla, halpaahan se ei ole, mutta jokaisen sentin arvoista kyllä. Eletään tiukasti toistemme arjessa mukana, puhelin käy kuumana joka päivä ja meilejä vaihdetaan vähintään kerran päivässä. En tiedä teistä muista, mutta jotenkin tuntuu, että suhteen kauko-luonne on tehnyt sen, että on päässyt toisen arkeen sisään nopeammin, kuin ehkä muuten olisi päässyt... tai ainakin omat kokemukset lähisuhteista on sellaisia. Omalla kohdallani ainakin tuntuu siltä, että tässä suhteessa ollaan edetty vauhdilla siihen vaiheeseen, kun puhutaan tärkeistä asioista, mitä ei ole tapahtunut aiemmissa lähisuhteissa... kun on vaan ollut niin paljon helpompaa olla ja antaa asioiden mennä omalla painollaa... ja nyt tuntuu, ettei halua "tuhlata aikaa" tähän vaiheeseen, vaan mennä suoraan siihen, että eletään yhdessä. Onneksi mies tuntee samoin. En ole enää mikään tyttönen, joten ruusunpunaiset aurinkolasit eivät väritä tätä suhdetta. Ja tiedän olevani todella onnekas, kun olen ihmeellisten sattumien kautta tämän henkilön löytänyt, kenpä olis uskonut että jonain päivänä elämä voi olla näin hyvää, kaukosuhteen paineista ja hankaluuksista huolimatta. Jonain päivänä me vielä asutaan yhdessä, se on varma. Olin heinäkuun hänen luonaan ja parin viikon päästä tehdään yhdessä matka, jonka jälkeen hän tulee pariksi kuukaudeksi tänne Suomeen. Tarkoitus on katsastaa työtilannetta ja selvitellä, kuinka käytännön asiat menevät hänen tänne muuttaessaan.
Eiköhän se ole niin, että suhde toimii jos se on kunnossa, oli se sitten lähi- tai kaukosuhde. Kaukosuhde asettaa toki erilaisia vaatimuksia, enkä usko että ainakaan itse nuorempana olisin ollut valmis kaukosuhteeseen, silloin kun oli vielä epävarma itsestään, ei voinut olla varma toisestakaan, ja kaukosuhteessa ei ole varaa epäluottamukseen. Jos rakkautta ja luottamusta riittää, ei se välimatka mitään muuta... vaikka ikävä onkin kova ja sitä vaan laskee päiviä koska taas pääsee toisen kainaloon.
Tsemppiä teille kaikille erilaisissa kaukosuhteissa eläville, rakkaus voittaa kyllä kaiken :)Tosi mahtavasti vastattu. kiitos kirjoittajalle.
Itse olen vasta aloittamassa kaukosuhdetta. Viitisen vuotta oltiin pelkkiä ystäviä tämän miehen kanssa, kun pidättelin tunteitani enkä uskaltanut pistää itseäni likoon. Pyristelin vastaan kun pelkäsin etäisyyttä ja välimatkaa. Viimeisesssä vaiheessa oli ystävyydessä taukoa useita vuosia. Nyt roihahti romanssi vihdoin tuleen kun tavattiin uudelleen vuosien jälkeen ja uskaltauduin ottaa ratkaisevan askeleen. Enkä kadu sekuntiakaan, näin ihanaa ei ole koskaan ollut.
Tuossa välissä ehdin olla pikaisessa kaukosuhteessa suomalaiseen mieheen maapallon toiselle puolelle, ja tuo suhde avasi silmät. Jos jostain löytyy oma kulta, ei välimatkalla ole väliä. No suhde ei muuten vaan toiminut eikä saanut tulta alle. Tosin ollaan edelleen hänen kanssaan hyviä ystäviä.
Tämä alkavan romanssin toinen osapuoli on vaan tuossa lähellä ja EU:ssa. Paikasta paikkaan lentää "vaan" parissa tunnissa. Ei mene vuorokautta matkustaa.
Olen aikani etsinyt kivien ja kantojen alta täältä kotimaassa "sitä oikeaa" mutta ei vaan tärpännyt. Sitä oikeaa sielun kumppania ei vaan löytynyt. Lopulta ajattelin että kohtaloni on olla loppuikäni yksin.
Olen niin onnellinen että sain rohkeutta lähteä mukaan tähän kaukosuhteeseen. Ehkä se tosiaan vaati hieman ikää ja itseluottamusta lisää. Vanhempana sitä ei enää tuhlaa aikaa turhuuksille ja osaa erottaa olennaiset ja epäolennaiset asiat toisistaan.
- Asiantuntija
Kaukosuhde tulisi määritellä pariskunnan yhteydenpitomahdollisuuksien, ei kilometrien mukaan. Asenteesi on erittäin naiivi ja kummallinen.
Mikäli pari tapaa toisensa kerran-pari vuodessa ja pitää yhteyttä (puhelimitse, internetin kautta) kerran viikossa ei ole MITÄÄN merkitystä välimatkalla.
Tietysti ainoa ero on se, että naiset ja miehet ovat eri rotuisia eri puolilla maapalloa. Eli siitä voi toki etsiä jotain kohtalotoveria ja pohtia minkätyyppisiä pettämismahdollisuuksia toisella siellä on.
Jos etäisyyttä on vain 500 kilometriä ja toinen on esimerkiksi jäämerellä öljynporauslautalla niin mahdollisuudet ovat kovin erilaiset kuin Thaimaassa työskentelevällä. Mutta kaukosuhteeseen ovat molemmat kahlitut.- yks vaan
Vai että ihan asiantuntija...hmmm,niin varmaan.
Miks vedät tollaset pettämismahdollisuudet puheisiin,eiköhän se peikko kummittelel joskus mielessä,niillä jotka elävät kaukosuhdetta.Mutta...ihan lähipiirissä on 2 pariskuntaa,joilla kaukosuhde on kestänyt jo n.20vuotta! Välillä on miekkosilla perhe mukana,suuremmalta osin ei. Hyvin on mennyt kummalllakin parilla,eikä eroa ole missään vaiheessa miettineet.Rakkaus ja välittäminen näyttää rehottavan,paremmin kuin tiiviissä parisuhteissa joissa ollaan liki 24h/vrk.
- kortilla
No niin, meillä on yli 3000 km. Asun Pohjois-Suomessa, joten hintaa, välimatkaa ja matka-aikaa kertyy rutkasti lisää myös sen vuoksi, huoh .... pääkaupunkiseudulla pääsee sentään suoralle lennolle ja lentokentälle vain paikallisliikenteen lipun hinnalla.
Mutta oli mulla muutakin asiaa. Omassa kaukosuhteessani rassaa se, että mies suhtautuu liioitellun (?) vakavasti viikonloppuisyyteensä. Sehän nyt ei ole Välimeren maissa mitenkään tavatonta, mutta kaikki se yhteinen ajanvietto, huolenpito ja intensiteetti tuntuu olevan poissa meidän välisestämme suhteesta. Toisin sanoen minun on ihan turha mennä käymään, kun lapsi on kylässä, sillä kaikki tehdään silloin lapsen (11 v.) ehdoilla. Isä ja poika saattavat esim. katsoa yhdessä vuokravideota n. 3 tuntia - eikä minun sovi häiritä yhteistä hetkeä.
Tiedän, että vaikutan superitsekkäältä, mutta jos tapaamme 1-2 kertaa kolmessa kuussa parin päivän ajan, on vaikea tinkiä omasta laatuajastaan, ainakaan näin tuoreessa suhteessa. Koen myös omantunnontuskia omasta mustasukkaisuudestani, sillä tiedän, että en ole siis se tärkein ihminen tässä ihmissuhdekuviossa. Minullakin on teini-ikäinen lapsi, mutta suomalaisena ajattelen, että a) lasta ei voi lahjoa tavaroilla ja huvituksilla korvatakseen etävanhemmuuden b) lapsi kasvaa ja itsenäistyy eikä vaadi toisella kymmenellä enää 100 %-prosenttista holhoamista ja absoluuttista huomiota c) luonnollisen elämänkulun mukaan lapsi jättää vanhempansa ja hankkii oman elämän - elämänkumppani sen sijaan jää toivottavasti jäljelle, jos saa edes murto-osan tarvitsemastaan huomiosta ;-)
Olenko ihan hakoteillä? Älkää nyt heti kuitenkaan lytätkö, pliis .... eikä kukaan kaipaa tälläkään palstalla rasistisia ja typeriä huomioita tyyliin "mitäs sorruit siihen välimerenpelleen". Ihmisistä tässä on kysymys, ei sen kummemmasta! Ja ehkä vähän myös erilaisesta arvomaailmasta (katolilaisuus, perhekeskeisyys, jyrkempi suhtautuminen avioeroon, erilaiset kasvatusperiaatteet).- mennä aina samaan
Aikaan lapsen kanssa.Asia on niin että jos harvoin näkee lastaan niin on oikeus ja kohtuus silloin olla 100% hänen kanssaan.Ymmärrät ehkä sen kun sinulla on oma lapsi se tuo kummasti asioihin näkökulmaa.Totta kai asia harmittaa mutta varmasti lapsi menee muun edelle kun on kyse alaikäisestä ainakin.Joko ymmärrät sen tai sitten olet väärässä perheessä.
- muistettava
Eipä tuo välimatkakaan vielää kovin paha ongelma ole, mutta jos suhde kestää mutta tuleva puolisosi ei ole minkään EU maan kansalainen niin ongelmat alkavat vasta silloin kun pitäisi yhteen muuttaa :(.
Ninittäin jos puoliso ei omista minkään EU-maan passia niin tarvitsee oleskeluluvan jos haluaa Suomeen muuttaa. Oleskeluluvan saanti saattaa taas olla tosi vaikeaa ja joissain tapauksessa sitä ei edes myönnetä jolloin ainut vaihtoehto on muuttaa puolison kotimaahan.
Sillä avioliitto ei sinäänsä vielää oikeuta oleskelulupaan tänne.
Eli tämäkin vaihtoehto kannattaa pitää mielessä jos seurustelee ei-EU kansalaisen kanssa..- aina jos puoliso takaa anom...
Oleskeluluvan saa Suomeen aina, jos on suomalainen puoliso tai suomalainen lapsi ja tämä/nämä tukevat ei Eu-kansalaisen oleskelulupaa... Näin ainakin sanoivat maan X Suomen suurlähetystöstä.
Ei siinä, voisin minä täälläkin asua. - Joulupukkiin?
aina jos puoliso takaa anom... kirjoitti:
Oleskeluluvan saa Suomeen aina, jos on suomalainen puoliso tai suomalainen lapsi ja tämä/nämä tukevat ei Eu-kansalaisen oleskelulupaa... Näin ainakin sanoivat maan X Suomen suurlähetystöstä.
Ei siinä, voisin minä täälläkin asua.Ei voi olla totta että joku on noin tietämätön!
Kyllä tälläkin hetkellä monikin ukomaalaisen kanssa naimisissa oleva itkua vääntää kun puolisolta oleskelulupa evätty. Tiedätkö että joidenkin maiden kohdalla peräti joka neljänteen oleskelulupa-anomukseen tulee kielteinen päätös vaikka on suomalaisen kanssa naimisissa! - ...
aina jos puoliso takaa anom... kirjoitti:
Oleskeluluvan saa Suomeen aina, jos on suomalainen puoliso tai suomalainen lapsi ja tämä/nämä tukevat ei Eu-kansalaisen oleskelulupaa... Näin ainakin sanoivat maan X Suomen suurlähetystöstä.
Ei siinä, voisin minä täälläkin asua.AINA vaikka olisi suomalaisen puoliso. Avioliitto ei takaa oleskelulupaa.
- mutta jos miehellä ei
Joulupukkiin? kirjoitti:
Ei voi olla totta että joku on noin tietämätön!
Kyllä tälläkin hetkellä monikin ukomaalaisen kanssa naimisissa oleva itkua vääntää kun puolisolta oleskelulupa evätty. Tiedätkö että joidenkin maiden kohdalla peräti joka neljänteen oleskelulupa-anomukseen tulee kielteinen päätös vaikka on suomalaisen kanssa naimisissa!Ei, ei se aina takaa, mutta jos miehellä on puhtaat paperit ja muutenkin asia on kunnossa, niin sen saa automaattisesti. Me olemme jo ottaneet asiasta selvää... Itseasiassa miehellä on nyt jo viisumi Suomeen, jolla saa tehdä töitä... Me vaan satumme olemaan (eri) kansainvälisten firmojen palveluksessa samassa maassa ja samassa kaupungissa, joten toistaiseksi meille täydellinen juttu.
Suurimmasta osasta maista saa oleskeluluvan Suomeen ongelmitta, kun on suomalaista perhettä. - noinkaan
mutta jos miehellä ei kirjoitti:
Ei, ei se aina takaa, mutta jos miehellä on puhtaat paperit ja muutenkin asia on kunnossa, niin sen saa automaattisesti. Me olemme jo ottaneet asiasta selvää... Itseasiassa miehellä on nyt jo viisumi Suomeen, jolla saa tehdä töitä... Me vaan satumme olemaan (eri) kansainvälisten firmojen palveluksessa samassa maassa ja samassa kaupungissa, joten toistaiseksi meille täydellinen juttu.
Suurimmasta osasta maista saa oleskeluluvan Suomeen ongelmitta, kun on suomalaista perhettä."Suurimmasta osasta maista saa oleskeluluvan Suomeen ongelmitta, kun on suomalaista perhettä".
Oleskelulupa perhesiteiden perusteella myönnetään käytännössä automaattisesti puolisolle siinä tapauksessa jos aviopari on asunnut yhdessä kyllin kauan jo ennen oleskeluluvan anomista Suomeen.
Jos taas takana etupäässä pelkkää nettiseurustelua ja muutama lomamatka puolison kotimaahan niin todella vaikeaksi silloin menee koska käsittelyaika saattaa venyä vuosiksi tai lupa jää kokonaan saamatta:(. - Oleskeluluvasta
aina jos puoliso takaa anom... kirjoitti:
Oleskeluluvan saa Suomeen aina, jos on suomalainen puoliso tai suomalainen lapsi ja tämä/nämä tukevat ei Eu-kansalaisen oleskelulupaa... Näin ainakin sanoivat maan X Suomen suurlähetystöstä.
Ei siinä, voisin minä täälläkin asua.Mekin elettiin noissa samoissa ruusunpunaisissa unelmissa että kunhan ollaan naimisissa niin ei tartte enää kaukosuhteessa riutua mutta toisin kävi((.
Naimisiin miehen kotimaassa ja sitten 8kk ooteltiin oleskelulupaa kunnes tuli kieltävä päätös eli edelleen kaukosuhde meillä.
Mullak vaikea muuttaa miehen kotimaahan mutta ei kai tässä muuta voi jos ei eropapereita halua kirjoittaa.. - niin sekin on usein tarpeeksi
noinkaan kirjoitti:
"Suurimmasta osasta maista saa oleskeluluvan Suomeen ongelmitta, kun on suomalaista perhettä".
Oleskelulupa perhesiteiden perusteella myönnetään käytännössä automaattisesti puolisolle siinä tapauksessa jos aviopari on asunnut yhdessä kyllin kauan jo ennen oleskeluluvan anomista Suomeen.
Jos taas takana etupäässä pelkkää nettiseurustelua ja muutama lomamatka puolison kotimaahan niin todella vaikeaksi silloin menee koska käsittelyaika saattaa venyä vuosiksi tai lupa jää kokonaan saamatta:(.Jos Suomesta saa työpaikan, niin sekin on usein tarpeeksi.
YLEENSÄ asiat järjestyy tavalla tai toisella. - ,.,.,.,
niin sekin on usein tarpeeksi kirjoitti:
Jos Suomesta saa työpaikan, niin sekin on usein tarpeeksi.
YLEENSÄ asiat järjestyy tavalla tai toisella.Ei se niin helppoa ole Eu:n kansalaisillakaan. Elimme poikaystäväni kanssa 2-vuotta kaukosuhteessa kunnes päätettiin että hän muuttaa suomeen. 3 kuukauttahan suomessa saa olla ilman oleskelulupaa ja kun se meni täyteen ja poikaystävälleni ei töitä löytynyt haimme oleskelulupaa parisuhteemme perusteella. Poliisilaitoksella sanottiin että luultavasti anomus evätään koska emme ole virallisesti asuneet yhdessä milloinkaan ja parisuhteemme ei riitä oleskelulupaan. Täytimme vielä tämän nipun papereita selvittääksemme millainen parisuhde meillä on ja selvitykseen kuului myös että poikaystäväni ei tule suomeen elämään sossun rahoilla. No kuin taivaanlahjasta poikaystäväni sai työpaikan ja haki uutta oleskelulupaa ja kahden viikon päästä lupa tippui postiluukusta.
Nyt sitten elämme onnellisesti suomessa. - ...
Oleskeluluvasta kirjoitti:
Mekin elettiin noissa samoissa ruusunpunaisissa unelmissa että kunhan ollaan naimisissa niin ei tartte enää kaukosuhteessa riutua mutta toisin kävi((.
Naimisiin miehen kotimaassa ja sitten 8kk ooteltiin oleskelulupaa kunnes tuli kieltävä päätös eli edelleen kaukosuhde meillä.
Mullak vaikea muuttaa miehen kotimaahan mutta ei kai tässä muuta voi jos ei eropapereita halua kirjoittaa..valituksen hallinto-oikeuteen? Me laitettiin, ja kieltävä sieltäkin tuli. 2 vuotta odotettu.
- huomioitava
Eipä tuo välimatkakaan vielää kovin paha ongelma ole, mutta jos suhde kestää mutta tuleva puolisosi ei ole minkään EU maan kansalainen niin ongelmat alkavat vasta silloin kun pitäisi yhteen muuttaa :(.
Ninittäin jos puoliso ei omista minkään EU-maan passia niin tarvitsee oleskeluluvan jos haluaa Suomeen muuttaa. Oleskeluluvan saanti saattaa taas olla tosi vaikeaa ja joissain tapauksessa sitä ei edes myönnetä jolloin ainut vaihtoehto on muuttaa puolison kotimaahan.
Sillä avioliitto ei sinäänsä vielää oikeuta oleskelulupaan tänne.
Eli tämäkin vaihtoehto kannattaa pitää mielessä jos seurustelee ei-EU kansalaisen kanssa.. - Palvoakko pitäisi?
No pitäisikö tässä muiden nyt alkaa sinua palvomaan, kun
sinulla on niiiiiiiiiin paljon pidempi matka kultasi luokse?
Älä sinä ala muille naureskelemaan. Kyllä se kaipuu on
varmasti aivan yhtä kova, jos ei sitä rakastaan olosuhteiden
pakosta näe usein. Aivan sama kuule, onko välissä 300km
vai 3000km.
Tekeekö se sinun ikävästäsi jollain tavalla arvokkaampaan,
kun sinulla on pidempi matka? No ei kuule tee.- kommentti tuo
No hei haloo! On se nyt vaan niin p..run paljon hankalampaa ja kalliimpaa käväistä toisella puolella maapalloa, kuin ottaa auto/juna/bussi ja painella illaksi ja/tai viikonlopuksi tapaamaan kotimaan kultaa. Kysymys ei ollut siitä, onko se hienompaa/arvokkaampaa tms. ... vaan siitä, miten siitä ylipäätään selviää!! Se ei todellakaan ole "aivan sama" kuule.
Omistuista tuollainen tahallaan väärinkäsittäminen. Ajattelisit toisen ihmisen tunteita .... ei tänne kukaan kaipuustaan vaan sinua provosoidakseen kirjoittele!
Onnea alkuperäiselle! Tiedän, miltä sinusta tuntuu .... - Sama tyyppi
kommentti tuo kirjoitti:
No hei haloo! On se nyt vaan niin p..run paljon hankalampaa ja kalliimpaa käväistä toisella puolella maapalloa, kuin ottaa auto/juna/bussi ja painella illaksi ja/tai viikonlopuksi tapaamaan kotimaan kultaa. Kysymys ei ollut siitä, onko se hienompaa/arvokkaampaa tms. ... vaan siitä, miten siitä ylipäätään selviää!! Se ei todellakaan ole "aivan sama" kuule.
Omistuista tuollainen tahallaan väärinkäsittäminen. Ajattelisit toisen ihmisen tunteita .... ei tänne kukaan kaipuustaan vaan sinua provosoidakseen kirjoittele!
Onnea alkuperäiselle! Tiedän, miltä sinusta tuntuu ....No onko sillä muka jotain väliä onko toinen 2000km vai 300km
päässä, jos yhtä harvoin näkee? Alkuperäisen kirjoittajan
tekstistä sai vähän sen kuvan, että hänen kaukosuhteensa
on se OIKEA kaukosuhde ja muiden ei ole.
Yritä sinäkin nyt ymmärtää, ettei paljon auta vaikka toinen
olisi vain parin sadan kilometrin päässä ja bussit kulkevet,
jos ei esim. rahatilanteen takia pysty siellä käymään.
"Minua nuo keskustelut hymyilyttävät, kun omassa parisuhteessani
välimatkaa kertyy puolisen maapalloa."
Noin alkuperäinen kirjoitti. Onko se sitten toisten tunteiden
huomioonottamista? Että naureskelee toisten ikävälle, kun
itsellä on paaaaaljon pidempi matka? - vinkki sulle
Sama tyyppi kirjoitti:
No onko sillä muka jotain väliä onko toinen 2000km vai 300km
päässä, jos yhtä harvoin näkee? Alkuperäisen kirjoittajan
tekstistä sai vähän sen kuvan, että hänen kaukosuhteensa
on se OIKEA kaukosuhde ja muiden ei ole.
Yritä sinäkin nyt ymmärtää, ettei paljon auta vaikka toinen
olisi vain parin sadan kilometrin päässä ja bussit kulkevet,
jos ei esim. rahatilanteen takia pysty siellä käymään.
"Minua nuo keskustelut hymyilyttävät, kun omassa parisuhteessani
välimatkaa kertyy puolisen maapalloa."
Noin alkuperäinen kirjoitti. Onko se sitten toisten tunteiden
huomioonottamista? Että naureskelee toisten ikävälle, kun
itsellä on paaaaaljon pidempi matka?Kimppakyyti on Suomessakin edullinen ratkaisu ... tai liftaaminen .... foorumeita kyllä riittää, jos viitsii vaan vähän nähdä vaivaa kyydin löytämiseksi. Ei ole rahasta kotimaassa matkustaminen kiinni! Kannattaa myös säästää hyvään tarkoitukseen ... siis jos ylipäätään jotain tienaa.
- sisterray
Joo, eli olen itse hiukan samankaltaisessa tilanteessa piakkoin. Muutan ensikuun alussa Englantiin opiskelemaan ja pitkäaikainen poikaystäväni (ja avomieheni) joutuu jäämään Suomeen. Päätös opiskelupaikan vastaanottamisesta oli elämäni vaikein, mutta uskon sen olevan oikea. Olen vakaasti sitä mieltä, että suhteen toimivuus on vain asenteesta kiinni. Pitää vain ottaa se asenne, että kyllä tästä selvitään.
Suhteen kestävyys ei niinkään minua pelota, sillä se on vakaalla pohjalla ja olemme olleet erossa aikaisemminkin. Ihan perus arkiasiat hirvittävät. Miten osaa olla ilman toista kun on tottunut asumaan yhdessä jne.
Kun aloitimme seurustelun minä asuin Lappeenrannassa ja mieheni Helsingissä. Tältä pohjalta ymmärränkin hyvin tuon kommenttisi "Täällä on keskustelua mitä tehdä, kun välimatkaa on hurjat 100-500 km:ä.Minua nuo keskustelut hymyilyttävät ". Itseänikin alkoi nimittäin hymyilyttää. Noin "pieni" välimatka ei ole ongelma jos siitä ei tee sellaista. En nyt halua yleistää, kaikkien kokemukset ovat toki henkilökohtaisia.- kuukautta
Annan suhteellenne aikaa kaksi kuukautta. Tod.näk. petät miestäsi jo ensimmäisen asiaa ehdottavan enkun kanssa, mutta parin kk jälkeen olet jo suhteessa "sattumalta" löydetyn äijän kanssa.
- kommenttipa sulta
kuukautta kirjoitti:
Annan suhteellenne aikaa kaksi kuukautta. Tod.näk. petät miestäsi jo ensimmäisen asiaa ehdottavan enkun kanssa, mutta parin kk jälkeen olet jo suhteessa "sattumalta" löydetyn äijän kanssa.
mistä noita skitsoja näihin keskusteluihin oikein sikiää? Älkää välittäkö .... törkeydet ja alatyyliin vitsit voi pistää sinne minne ne kuuluvatkin .... eli tunkiolle!
- sisterray
kuukautta kirjoitti:
Annan suhteellenne aikaa kaksi kuukautta. Tod.näk. petät miestäsi jo ensimmäisen asiaa ehdottavan enkun kanssa, mutta parin kk jälkeen olet jo suhteessa "sattumalta" löydetyn äijän kanssa.
On se hieno kun täältä löytyy tälläisiä miun elämän asiantuntijoita. Ei tartte ite miettiä mitään...
- vähissä
sisterray kirjoitti:
On se hieno kun täältä löytyy tälläisiä miun elämän asiantuntijoita. Ei tartte ite miettiä mitään...
totta! kirjoita vaan ongelmistasi tänne palstalle, niin kaiken maailman hölmöläiset pääsevät kimppuun .... ei sentään .... osa kirjoittajista on myös ilmiselvästi fiksuja, ne muut voi vaieten ohittaa ... niinhän se on myös elävässä elämässä ;-)
- Systerin systeri
kuukautta kirjoitti:
Annan suhteellenne aikaa kaksi kuukautta. Tod.näk. petät miestäsi jo ensimmäisen asiaa ehdottavan enkun kanssa, mutta parin kk jälkeen olet jo suhteessa "sattumalta" löydetyn äijän kanssa.
Ei sitten hajuakaan asiasta,jossa ihmiset on aidosti hitsautuneet toisiinsa.
Hyvin läheltä seuraillut oman sisareni suhdetta,jossa mies on suurimman osan vuotta millon missäkin päin maapalloa ja pitkiä aikoja.Eikä montaa yhtä edelleen rakastuneen oloista paria kyllä tiedoissain ole. Lapsetkin heillä jo aikuisia ja ovatpa hekin nähneet isäänsä työn vuoksi maailmaa enemmänkuin keskiverto ihmiset.Systeri on koko ajan pitänyt duuninsa ja sen suomin rajoituksin reissannut itse.Tätä katseltu ja hyäksi todettu jo yli 20v. - Asiantuntija
vähissä kirjoitti:
totta! kirjoita vaan ongelmistasi tänne palstalle, niin kaiken maailman hölmöläiset pääsevät kimppuun .... ei sentään .... osa kirjoittajista on myös ilmiselvästi fiksuja, ne muut voi vaieten ohittaa ... niinhän se on myös elävässä elämässä ;-)
Palstan kesksuteluilmapiiri ja kommentointi ei kannusta käymään asiallista ja sisällöllistä keskustelua. Kirjoitin itse aiemmin mielestäni hyvän viestin asiasta, mutta kukaan - edes alkuperäinen krijoittaja - ei ole vaivautunut kommentoimaan tekstiä. Sama pätee moniin muihinkin hyviin kirjoituksiin.
- Alkuperäinen......
Systerin systeri kirjoitti:
Ei sitten hajuakaan asiasta,jossa ihmiset on aidosti hitsautuneet toisiinsa.
Hyvin läheltä seuraillut oman sisareni suhdetta,jossa mies on suurimman osan vuotta millon missäkin päin maapalloa ja pitkiä aikoja.Eikä montaa yhtä edelleen rakastuneen oloista paria kyllä tiedoissain ole. Lapsetkin heillä jo aikuisia ja ovatpa hekin nähneet isäänsä työn vuoksi maailmaa enemmänkuin keskiverto ihmiset.Systeri on koko ajan pitänyt duuninsa ja sen suomin rajoituksin reissannut itse.Tätä katseltu ja hyäksi todettu jo yli 20v.Vihdoin ehdin tulla lukemaan vastauksia. Tarkoitus ei todellakaan ollut provosoida, vaan saada keskustelua aikaiseksi pidemmän välimatkan suhteista. En siis halunnut kirjoittaa OIKEASTA kaukosuhteesta, vaan oikeasta KAUKOsuhteesta, niin kuin otsikkoni kertoi. Tällaisen välimatkan suhteessa on hiukan monimutkaisempia asioita mietittävänä kuin pelkästään bussiaikautaulut. Tiukkaa tekee mm aikaero.
No, vuosi alkaa tulla kohta meillä täyteen. Kaikki liikenevä raha (ja vähän ylikin) on mennyt matkustamiseen toisen luo ja toisaalta myös sitten sellaiseen ylimääräiseen kuin reissaamiseen toisen maassa, jotta sitä oppisin hiukan enemmän tuntemaan. Puhelinlaskut ovat huimat. Kaikki mahdolliset lomat ja ekstralomat töissä käytetty. Tuntuu, että jonkinlaisia pysyvämpiä ratkaisuja tulisi alkaa tehdä...Eli huolena seuraavaksi mm tulevan asuinmaan valitseminen, töiden löytäminen ja kaikenlaisen byrokratian läpi kahlaaminen.
Totta on ollut se, mitä eräs aiemmista kirjoittajista jo kirjoittikin, että jotenkin tämä suhde on kaikesta välimatkastaan huolimatta ollut tiiviimpi kuin aiemmat suhteeni. Suhteessa on alusta lähtien pitänyt olla jotenkin enemmän tosissaan ja asioista on heti keskusteltu avoimemmin kortein. Se on tuntunut hyvältä.
Sen enempää provosoimatta: hyvää jatkoa kaikille kaukosuhteelaisille välimatkasta riippumatta! Kokemukset ovat edelleen tervetulleita, sillä niitä ei kaikesta huolimatta kovin isoa määrää tähän keskusteluun eksynyt.
- lilyce-
Joo kokemusta löytyy, kihlattuni nimittäin asuu toisella puolella Eurooppaa, ja minä vielä ensi viikkoon asti Suomessa ennenkuin lähden ihan toiseen maahan puoleksi vuodeksi - tosin Euroopassa sekin. Vaikeaahan tämä on, ja mun sietokykyä tässä koetellaan jo aikalailla. Opiskeluja on edessä vielä n. 2 vuotta, mutta sen jälkeen toivottavasti olisi edessä lopullinen muutto yhteen. Tällä hetkellä vietän kaikki loma-ajat (ja vähän ylikin) hänen luonaan. Välillä epätoivo iskee ja tuntuu ettei tästä ikinä mitään tule, ei me ikinä "päästä yhteen". Mutta sitten taas pitää miettiä hetki meidän yhdessä luomia tulevaisuudensuunnitelmia/haaveita ja olo paranee taas. Päivä kerrallaan..
- vaikeetahan se on
Minä olen ollut kohta vuoden kaukosuhteessa Australialaisen kanssa. Tosin hän työskentelee myös toisinaan Suomessa. tapasimme myös Suomessa. Työmatkat ulottuu aina Japaniin, Australiaan ja nyt uutuutena Afrikka. Periaatteessa aikaerojen ja pitkien välimatkojen sekä tiukan työtahdin takia näemme ainoastaan silloin kun hän on Suomessa.. Yleensä aina viikko kerrallaan.. pisin erossa olo aika on ollut vajaa kolme kuukautta, joka on juuri nyt käynnissä. Se vaatii molemmilta kyllä aika paljon mm. luottamusta..onneksi en käytä energiaani mustasukkaisuuteen. Tunteet kyllä menee aina vähän vuoristorataa..välillä ajattelen, että nyt riittää..ei tästä mitään tule..toinen tekee niska limassa duunia jne. ja yhteydenpito varsinkin puhelimitse on hankalaa juuri aikaeron takia..silloin kun mulla olis aikaa jutella niin siellä on yö jne. Tulevaisuudesta emme ole keskustelleett ...olemme eläneet päivä kerrallaan. On hyvä jos on omakin elämä ja normi arki, jossa osaa olla itsekseenkin onnellinen niin silloin on paljon helpompaa eikä liialliseen ikävöintiin mene turhaa energiaa.
- niin yksin
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa n.2vuotta. Hän on asunut amerikassa jo melkein vuoden jääkiekkoa pelaillen. Kesä saatiin viettää yhdessä kun kiekosta oli lomaa, mutta muruni joutui taas lähtemään takaisin jenkkilään. :( Puhumme päivittäin monta kertaa puhelimessa tai skypellä. aikaero on hiukan ongelma, mutta kyllä sitä valvoo, kunhan vaan kuulee toisen äänen.
Jouluna rakas tulee viikoksi käymään kotona. Sen viikon odottaminen auttaa jatkamaan eteenpäin. Kun saan opiskelut hoidettua päästäänkin sitten yhdessä muuttamaan jenkkeihin. :) - Lillan82
Poikaystäväni lähti juuri vaihtoo Jenkkeihin vuodeksi, nyyh. Nyt sitten pitää totutella eroon. Nähdään jouluna, kun lennän sinne. Sitä odotellessa..
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614218Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653446Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541796Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251663Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2971430Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132928Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235858en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115835Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18804