Olemme seurustelleet nyt kaksi ja puoli vuotta. Vaikeita aikoja on käyty läpi eikä helppoa ole ollut. Alkuhuuman voima on silti kantanut ja kaukosuhteen ja muiden vakavien ongelmien aiheuttamat paineet on kestetty. Nyt tuntuu sille kuin kaikki olisi haalennut.
Muutin poikaystäväni luo nyt keväällä omasta asunnostani toiselta paikkakunnalta ja nyt olemme taas muuttamassa miehen työn perässä toiselle puolelle Suomea.
Ilo on hävinnyt. En tiedä minne tai miten ihmeessä sen saisi takaisin, olen aika neuvoton.
Päätin hemmotella miestäni ja varasin meille hemmotteluyön herkkukoreineen, kuohuviineineen, kylpylän porealtaineen, illallisineen, musiikkeineen ja upeine pitsikorsetteineen ja stringeineen, mutta ei siitäkään tuntunut oikein apua olevan. Kiitteli kyllä, että "oli ihan mukavaa." Se siitä. Hyvin lakonisesti ja tyhjentävästi.
Toista naistakin olen jo epäillyt, mutta sulkenut sen sitten useista syistä pois vaihtoehdoista.
Mitä voi tehdä, jos toinen on kyllästynyt minuun?
Miten minä uskallan minnekkään hänen kanssaan muuttaa, paikkakunnalle josta en taaskaan tunne ketään, kun en voi edes häneen siellä turvautua?
Lähdenkö sinne olemaan onneton ja avuton tämän suhteen kanssa?
Tuntuu, etten kelpaa enää kumppanilleni, ja kaikki mitä teen on joko huonoa ja väärin tai täysin samantekevää. Hän ei kerro minulle ajatuksistaan, vaikka yrittäisin niitä saada selville.
Onko teillä kokemuksia tällaisesta, mitä tehdä?
En pian jaksa rakastaa yksin.
Mitä voin vielä tehdä?
13
1130
Vastaukset
- mimma269
Kokemusta on kahdeksan vuoden ajalta, ja voin sanoa, että jos toinen ei ala edes puhumaan. Näin ainakin minä toimin, eli ilmoitin kylmänviileästi, että lähden kävelemään ja silloin miehelle tuli halu jutella, mut kun tunteet ovat kuolleet niin en jaksanut enää...ja päätöstä en ole katunut...Yleensä se arki astuu kuvioihin kun muutetaan yhteen ja sehän se o nvasta myrkkyä monelle miehelle...heillä kun tuntuu oma yksityisyys kärsivän...vaikutat tasapainoiselta ihmiseltä, ja sun ei tartte olla mikään ennustaja, ja arvailla miehes olotiloja, joten tossa vaiheessa jos ei mies tajua, että lähdet niin antaa olla...löydät paremman miehen joka arvostaa sinua ja tekojasi...olen nyt itsestäänselvyys
- odotat?
Kertomuksesi perusteella hemmotteluiltasi onnistui täydellisesti.
Jos mies kerran totesi, että mukavaa oli.
Mitä muuta voi enempää vaatia?- Just - me.
Ehkä olisin odottanut, että toinen olisi huomioinut näkemäni vaivan, vaikka halannut ja sanonut, että tykkää vielä. Arvostanut elettä, että halusin pitää häntä hyvänä. Nyt oli vain hiljainen, iloton ja sulkeutunut.
Ja muutosta on oikeasti tapahtunut, joskus oli intohimoa ja räiskyvää rakkautta, ei tällaiseen pyöritykseen muuten edes lähtisi.
Taidan olla siis itsestäänselvyys. Lähteäkin olen kyllä yrittänyt, mutta sitten tulee miehelle hätä. Saa minut taas puheillaan puolelleen ja sama käytös sen kun jatkuu vaan.
Hän on tottunut elämään yksin ja vetoaa siihen, ettei osaa elää "oikein" toisen kanssa mutta silti olisi kiva jos en lähtisi... En ymmärrä tätä. Jos hän haluaisi elää kanssani, voitaisiin edes jutella ja yrittää yhdessä. Nyt olen yksin.
On varmasti typerää ruikuttaa näin, omapa taitaa olla vikani jos en älyä lähteä. En vaan haluaisi luovuttaa helpolla - taistella pitäisi.
Olisi hienoa saada tämä vielä toimimaan, kun olen nähnyt miten hyvä meillä voi olla. Mutta ei yksin kukaan jaksa taistella...
Kiitos Mimma mielipiteestä. Sain ajateltavaa. =) - mimma269
Just - me. kirjoitti:
Ehkä olisin odottanut, että toinen olisi huomioinut näkemäni vaivan, vaikka halannut ja sanonut, että tykkää vielä. Arvostanut elettä, että halusin pitää häntä hyvänä. Nyt oli vain hiljainen, iloton ja sulkeutunut.
Ja muutosta on oikeasti tapahtunut, joskus oli intohimoa ja räiskyvää rakkautta, ei tällaiseen pyöritykseen muuten edes lähtisi.
Taidan olla siis itsestäänselvyys. Lähteäkin olen kyllä yrittänyt, mutta sitten tulee miehelle hätä. Saa minut taas puheillaan puolelleen ja sama käytös sen kun jatkuu vaan.
Hän on tottunut elämään yksin ja vetoaa siihen, ettei osaa elää "oikein" toisen kanssa mutta silti olisi kiva jos en lähtisi... En ymmärrä tätä. Jos hän haluaisi elää kanssani, voitaisiin edes jutella ja yrittää yhdessä. Nyt olen yksin.
On varmasti typerää ruikuttaa näin, omapa taitaa olla vikani jos en älyä lähteä. En vaan haluaisi luovuttaa helpolla - taistella pitäisi.
Olisi hienoa saada tämä vielä toimimaan, kun olen nähnyt miten hyvä meillä voi olla. Mutta ei yksin kukaan jaksa taistella...
Kiitos Mimma mielipiteestä. Sain ajateltavaa. =)Kiva jos kokemuksestani on hyötyä...mun mies oli täysin samanlainen, ei jutellu ja oli kuin lahna kun yritin pitää hyvänä, minkäänlaista vastakaikua tai yhdessä tekemistä ei halunnut...suosittlen oman asunnon etsimistä niin saa mies asua yksin ja katsotte vaikka siitä käsin...mut pidä silmäs auki, saat arvoises miehen...muuten oot kohta kymmenen vuodenkin päästä vielä onnettomammassa tilanteessa..kerran se kirpaisee...ja vielä on kesää joten ei kun bilettämään! Huomaat kuinka muutut ihmisenä avoimemmkasi, eikä tarte jännittää sitä millä tuulella toinen on...
- pikkujiiii
mimma269 kirjoitti:
Kiva jos kokemuksestani on hyötyä...mun mies oli täysin samanlainen, ei jutellu ja oli kuin lahna kun yritin pitää hyvänä, minkäänlaista vastakaikua tai yhdessä tekemistä ei halunnut...suosittlen oman asunnon etsimistä niin saa mies asua yksin ja katsotte vaikka siitä käsin...mut pidä silmäs auki, saat arvoises miehen...muuten oot kohta kymmenen vuodenkin päästä vielä onnettomammassa tilanteessa..kerran se kirpaisee...ja vielä on kesää joten ei kun bilettämään! Huomaat kuinka muutut ihmisenä avoimemmkasi, eikä tarte jännittää sitä millä tuulella toinen on...
Aivan oikein kirjoitit, 10 vuotta hukkaan heitettyä ei palaa, joten miksi ihmeessä kannattaisi jäädä odottamaan vain nähdäkseen, että olisi pitänyt lähteä eri teille jo kauan sitten.
Ihminen on kai niin typerän sinisilmäinen, kuten minäkin olin, että 11vuotta väärässä suhteessa piti kiikkua vai huomatakseen että olisi pitänyt jo kuusi vuotta sitten että ei tästä tämän enempää koskaan tule. Niin meni ikävuodet 30v- 41v miehen parhaasta iästä kankkulankaivoon, luotin ja uskoin kai paremman olevan vielä edessä... nyt kokeneena voi sanoa muille, älä ihmeessä tee kuten minä hölmöyttäni tein, vaan valitse toisin ajoissa. - onkin................
Just - me. kirjoitti:
Ehkä olisin odottanut, että toinen olisi huomioinut näkemäni vaivan, vaikka halannut ja sanonut, että tykkää vielä. Arvostanut elettä, että halusin pitää häntä hyvänä. Nyt oli vain hiljainen, iloton ja sulkeutunut.
Ja muutosta on oikeasti tapahtunut, joskus oli intohimoa ja räiskyvää rakkautta, ei tällaiseen pyöritykseen muuten edes lähtisi.
Taidan olla siis itsestäänselvyys. Lähteäkin olen kyllä yrittänyt, mutta sitten tulee miehelle hätä. Saa minut taas puheillaan puolelleen ja sama käytös sen kun jatkuu vaan.
Hän on tottunut elämään yksin ja vetoaa siihen, ettei osaa elää "oikein" toisen kanssa mutta silti olisi kiva jos en lähtisi... En ymmärrä tätä. Jos hän haluaisi elää kanssani, voitaisiin edes jutella ja yrittää yhdessä. Nyt olen yksin.
On varmasti typerää ruikuttaa näin, omapa taitaa olla vikani jos en älyä lähteä. En vaan haluaisi luovuttaa helpolla - taistella pitäisi.
Olisi hienoa saada tämä vielä toimimaan, kun olen nähnyt miten hyvä meillä voi olla. Mutta ei yksin kukaan jaksa taistella...
Kiitos Mimma mielipiteestä. Sain ajateltavaa. =)tuli selväksi; toinen ei osaa elää "oikein" yhdessä juuri sinun tavallasi ja ehdoillasi.
Jos ei mies kelpaa sellaisenaan, vaihtoon vain. Turha yrittää muuttaa miestä toiseksi. - Just - me.
onkin................ kirjoitti:
tuli selväksi; toinen ei osaa elää "oikein" yhdessä juuri sinun tavallasi ja ehdoillasi.
Jos ei mies kelpaa sellaisenaan, vaihtoon vain. Turha yrittää muuttaa miestä toiseksi...ole missään nimessä ollut käydä häntä muuttamaan. Hän on osannut sen tehdä ihan itse.
Olen häneen joskus tulisesti rakastunut ja rakastan häntä edelleen.
Hänen ehdoillaan tämä kaksi ja puoli vuotta on hyvin pitkälle eletty eikä minulla sen kanssa ole ongelmia ollut, koska olen halunnut olla joustava.
Nytkin olen heittämässä itse hienon työn pois, jotta voisin muuttaa hänen työnsä perässä sukuni ja ystävieni luota olemaan työtön paikkakunnalle, josta en tunne yhtään ketään.
Mielestäni olen yrittänyt valinnoillani ja tekemisilläni osoittaa että tuen ja rakastan häntä, mutta vastakaikuakin olisi mukava saada.
Eilisenkin hän oli reissun päällä jossain. Ei tullut kotiin, ei soittanut tai tekstannut.
Taitaa olla melko selvää, mikä järkevän ihmisen valinta tässä olisi. Se on vaan niin älyttömän vaikeaa kun välittää.
Kiitos mielipiteistä, ajatuksista ja kokemuksista, niistä oli apua.
Lisääkin saa kirjoittaa! - Niiihh
Just - me. kirjoitti:
..ole missään nimessä ollut käydä häntä muuttamaan. Hän on osannut sen tehdä ihan itse.
Olen häneen joskus tulisesti rakastunut ja rakastan häntä edelleen.
Hänen ehdoillaan tämä kaksi ja puoli vuotta on hyvin pitkälle eletty eikä minulla sen kanssa ole ongelmia ollut, koska olen halunnut olla joustava.
Nytkin olen heittämässä itse hienon työn pois, jotta voisin muuttaa hänen työnsä perässä sukuni ja ystävieni luota olemaan työtön paikkakunnalle, josta en tunne yhtään ketään.
Mielestäni olen yrittänyt valinnoillani ja tekemisilläni osoittaa että tuen ja rakastan häntä, mutta vastakaikuakin olisi mukava saada.
Eilisenkin hän oli reissun päällä jossain. Ei tullut kotiin, ei soittanut tai tekstannut.
Taitaa olla melko selvää, mikä järkevän ihmisen valinta tässä olisi. Se on vaan niin älyttömän vaikeaa kun välittää.
Kiitos mielipiteistä, ajatuksista ja kokemuksista, niistä oli apua.
Lisääkin saa kirjoittaa!mielestäni teidän tilanteessa järkevimmältä vaihtoehdolta, että hän muuttaisi ensin yksin ja sinä jäisit nykyiselle paikkakunnalle. Tarkoituksena muuttaa perässä, sen jälkeen kun sinulle töitä löytyisi samalta paikkakunnalta, tai riittävän läheltä. Tällöin samalla selviäisi kuinka vahva suhteenne nykyisellään on, jos on riittävän vahva, niin se vain vahvistuu entisestään lyhyen erillään asumisen takia. Mikäli se heikkenee, niin se heikkenisi joka tapauksessa, mutta et olisi sen jälkeen yksin työttömänä vieraalla paikkakunnalla, jossa ei vielä ole liiemmin ystäviä ehtinyt ilmaantumaan tukihenkilöiksi.
- kyse
onkin................ kirjoitti:
tuli selväksi; toinen ei osaa elää "oikein" yhdessä juuri sinun tavallasi ja ehdoillasi.
Jos ei mies kelpaa sellaisenaan, vaihtoon vain. Turha yrittää muuttaa miestä toiseksi.on siitä että kummankaan pitäisi elää tosien ehdoilla, joskus ihmiset ovat vaan niin erilaisia, että rakkaus ei tunnu riittävän..
Itse olen samantyyppisessä tilanteessa, tosin yhteistä taivalta takana vain reilu puoli vuotta. Alkuhuuma kai kadonnut tai jotain. Alkuun mies oli iloinen, huomioi, sanoi rakastavansa, suukotteli ja helli. Nyt hyvä jos sanoo kaksi lausetta päivässä. Muutenkin tuntuu, että mies elää vaan työlleen, eikä jaksa muuta.
Ja huom, eletään kaukosuhteessa, luulisi ettei ainakaan toisen naamaan voi kyllästyä. Ja ei osaa kuulemma puhua, ja ei siksi sanoa mikä on vialla. Toista naistakin olen epäillyt, mutta siihen en usko. Minuun mies ei kuitenkaan tunnu haluavan koskea pikkurillilläkään. Ja ennen hän oli jatkuvasti halaamassa ja suukottelemassa jne.
Olen kaikkeni yrittänyt, ja rakastan, mutta kun en jaksa enää, kun toinen on kuin pystyynkuollut. Tuntuu että itse hajoan, enkä halua olla mikään itsestäänselvyys.
en halua vaihtaa miestä, mutta ei kai kenenkään tarvi tällaista kestää? Jos elo on puolen vuoden jälkeen tällaista, mitä se on 10 vuoden päästä?!
Sori, tämä meni vähän ohi aiheen, mutta halusin sanoa, ettei se ole noin helppoa, että kyseessä olisi aina se että pitäisi elää toisen ehdoilla. Ei toisen ehdoilla, vaan myös toista huomioiden!
- kiribati
odotuksenne/tarpeenne ovat erilaisia? Sinä kaipaat suuria tunteita, intohimoa, romantiikkaa ja yllätyksiä, ja mies turvallisuutta, arjen jakamista, yllätyksettömyyttä?
On ainakin väitetty, että monelle miehelle on tyypillisempää osoittaa tunteitaan sillä arkisella tekemisellä kuin puheilla tai hemmottelulla; kun mies rakastaa niin hän rakentaa perheelleen omakotitalon ja olettaa, että nainen ymmärtää sen olevan mitä suurinta rakkautta hänen puoleltaan. Nainen puolestaan kaipaisi mieluummin sitä miestä kainaloonsa ja haluaisi kuulla ne kolme sanaa mahdollisimman usein. Kumpikaan ei ole oikeassa tai väärässä, heillä on vain erilainen tapa osoittaa rakkauttaan.
Missä tahansa asuttekin niin muista pitää huolta siitä, että sinulla on muitakin sosiaalisia suhteita kuin avokkisi. Viestistäsi ei käy ilmi käytkö töissä tai opiskeletko. Jos olet itse päivisin kotona niin on ilmeistä, että odotat parisuhteelta paljon, ehkä liikaa. Se ei kuitenkaan voi täyttää kaikkia seuran- ja huomiontarpeitasi.- Just - me.
...kyllä ihan työssä käyvä ihminen, ja pidän työstäni. Minulla on tällä hetkellä hyvä työpaikka, jonka jätän toiselle paikkakunnalle muuton takia.
Olen itsekin miettinyt useasti, että onko kyse vain siitä, että tunteet näytetään eri tavalla ja yrittänyt etsiä vaikka mistä sitä osoitusta, että hän vielä minusta välittäisi. Hänen mielestään tällöin romantisoin turhaan.
En kaipaa sen kummempaa jännitystä elämääni, en yllätyksiä ja vähempikin intohimo riittää, mutta haluaisin tuntea, että minulla on edes jotain merkitystä toiselle. Että sanoisi vaikka, että "kiva kun olet laittanut ruokaa" tai vaikka edes "kiitos".
Ihan mitä vain, pienikin huomionosoitus olisi tätä tyhjää parempi.
Ja kyllä täytyy myöntää, että muutto pelottaa, sillä siinä on vaarana käydä juuri niin, että minulla ei ole muita sosiaalisia suhteita kuin avokkini. Odotukset saattavat sitä myöten kasvaa tätä suhdetta kohti, ja se viimeistään tietää tuhoa. Nykyisellä paikkakunnalla asuu sentään sukuni ja ystäväni, joista on minulle seuraa.
Kiitos myös edelliselle kirjoittajalle mielipiteestä, toivotan kovasti voimia ja tunnistan "meiningin". Että sitä kaipaakin ihmistä tuekseen ja rinnalleen!
Teillä vielä hieman lyhyempi seurustelu kuin meillä, ja minäkin usein aikaisemmin mietin, että mitähän sitten joskus 10 vuoden päästä?
Nykyään uskaltaa suurinpiirtein haaveilla vain tästä päivästä selviämisestä. Niin ja miettii, että sanoisikohan se tänään jotain minullekin.
Ongelma ei edes voi olla se, ettei pitäisi puhumisesta, puhuu kyllä kavereidensa ja työ-tuttaviensa kanssa puhelimessa sujuvasti ja pitkään. On muutenkin asemassa, jossa on oltava verbaalisesti taitava useilla eri kielillä.
Se ei vain minuun ulotu.
Nyt alkaa mennä taas niin depressiiviseksi tämä teksti, että lopetan, enne kuin oikein pääsen vauhtiin... En kuitenkaan tahdo katkeroitua, en tosiaan. - kuulostaa
Just - me. kirjoitti:
...kyllä ihan työssä käyvä ihminen, ja pidän työstäni. Minulla on tällä hetkellä hyvä työpaikka, jonka jätän toiselle paikkakunnalle muuton takia.
Olen itsekin miettinyt useasti, että onko kyse vain siitä, että tunteet näytetään eri tavalla ja yrittänyt etsiä vaikka mistä sitä osoitusta, että hän vielä minusta välittäisi. Hänen mielestään tällöin romantisoin turhaan.
En kaipaa sen kummempaa jännitystä elämääni, en yllätyksiä ja vähempikin intohimo riittää, mutta haluaisin tuntea, että minulla on edes jotain merkitystä toiselle. Että sanoisi vaikka, että "kiva kun olet laittanut ruokaa" tai vaikka edes "kiitos".
Ihan mitä vain, pienikin huomionosoitus olisi tätä tyhjää parempi.
Ja kyllä täytyy myöntää, että muutto pelottaa, sillä siinä on vaarana käydä juuri niin, että minulla ei ole muita sosiaalisia suhteita kuin avokkini. Odotukset saattavat sitä myöten kasvaa tätä suhdetta kohti, ja se viimeistään tietää tuhoa. Nykyisellä paikkakunnalla asuu sentään sukuni ja ystäväni, joista on minulle seuraa.
Kiitos myös edelliselle kirjoittajalle mielipiteestä, toivotan kovasti voimia ja tunnistan "meiningin". Että sitä kaipaakin ihmistä tuekseen ja rinnalleen!
Teillä vielä hieman lyhyempi seurustelu kuin meillä, ja minäkin usein aikaisemmin mietin, että mitähän sitten joskus 10 vuoden päästä?
Nykyään uskaltaa suurinpiirtein haaveilla vain tästä päivästä selviämisestä. Niin ja miettii, että sanoisikohan se tänään jotain minullekin.
Ongelma ei edes voi olla se, ettei pitäisi puhumisesta, puhuu kyllä kavereidensa ja työ-tuttaviensa kanssa puhelimessa sujuvasti ja pitkään. On muutenkin asemassa, jossa on oltava verbaalisesti taitava useilla eri kielillä.
Se ei vain minuun ulotu.
Nyt alkaa mennä taas niin depressiiviseksi tämä teksti, että lopetan, enne kuin oikein pääsen vauhtiin... En kuitenkaan tahdo katkeroitua, en tosiaan.meilläkin mies puhuu kyllä puhelimessa työkavereiden sun muiden kanssa pitkät jutut, mutta minun kanssani keskustelunaiheita ei tunnu olevan..
Tuntuu, että mitään kymmentä vuotta yhdessä ei kyllä tule. Ei tule edes vuotta jos meininki ei muutu. Mie tiedän ansaitsevani jotain muuta, mutta ei tunteita voi noin vaan laittaa pois päältä. Ja juuri tuo toive, että jospa seuraavan kerran kun nähdään, se sanoisikin jotain, pyytäisi vaikka anteeksi että on ollut niin nuiva. Mutta jotenkin en jaksa uskoa että tilanne muuttuisi.
tiedän, että miehellä on historiassaan vaikeita asioita ja masennusta, mutta ei ketään voi väkisin hoitoon laittaa, jos tuo kaikki nyt edes masennuksesta johtuu. Vaikea sanoa, kun itse ei ole masentuvaa tyyppiä, vaikkei elo aina ole hymyillyt. - ei tullutkaan
kuulostaa kirjoitti:
meilläkin mies puhuu kyllä puhelimessa työkavereiden sun muiden kanssa pitkät jutut, mutta minun kanssani keskustelunaiheita ei tunnu olevan..
Tuntuu, että mitään kymmentä vuotta yhdessä ei kyllä tule. Ei tule edes vuotta jos meininki ei muutu. Mie tiedän ansaitsevani jotain muuta, mutta ei tunteita voi noin vaan laittaa pois päältä. Ja juuri tuo toive, että jospa seuraavan kerran kun nähdään, se sanoisikin jotain, pyytäisi vaikka anteeksi että on ollut niin nuiva. Mutta jotenkin en jaksa uskoa että tilanne muuttuisi.
tiedän, että miehellä on historiassaan vaikeita asioita ja masennusta, mutta ei ketään voi väkisin hoitoon laittaa, jos tuo kaikki nyt edes masennuksesta johtuu. Vaikea sanoa, kun itse ei ole masentuvaa tyyppiä, vaikkei elo aina ole hymyillyt.niitä kymmentä vuotta. Meillä se puhumattomuus oli juuri sitä, että mies ei halunnut olla miun kanssa. No, ei väkisin. Tsemppiä muille! Mie sain vihdoinkin miehen sanomaan mitä ajattelee, siihen olen tyytyväinen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614245Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653468Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541806Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251683Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981435Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132939Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115846Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18827