Näennäisesti meillä menee hyvin, mutta joissakin asioissa me ollaan niin erilaisia. Esim. puhuminen olis mulle tosi tärkeetä, mutta kun mies ei puhu, niin se ei puhu. Jonkinlaista yleissivistystä kaipaisin, mutta sitäkään ei ole. Liikuntaa mies ei halua harrastaa, vaikka tarpeeseen tulisi sekin. Nyt te ajattelette, että miksi olen alunperinkään alkanut seurustelemaan tuollaisen ihmisen kanssa. Noh, aluksihan sitä voi esittää ihan muuta kuin mitä oikeesti on. Onkohan mitään tehtävissä, vai hukkaanko vaan aikaani? Vuodet vaan vierii, vaikka jossakin odottaa taatusti sekin mies, joka olisi lähempänä omia arvojani. Enkä tässä tarkoita sitä, että noi minun arvot olis just niitä oikeita, vaan lähinnä yritin valaista joitakin epäkohtia suhteessamme.
Mikä avuksi
6
716
Vastaukset
- Mies, 31v
Juuei. Täällä tuo kumppani ei halua päästää minua liikuntaharrastusten pariin! "Vie liikaa aikaa ja ainahan sä voit nostella lapsia".
Meillä puhutaan. Liiankin kanssa, kun joutuu samoja asioita jankkaamaan aina ja ikuisesti. Melkein olen opetellut tuppisuuksi. Melkein. Tosin ei siitä puhumisestakaan ole mitään iloa kun syy löytyy aina minusta, oli asiat mitenpäin tahansa.
Tää suhde tekee musta äijänkäppyrän. Mä haluun elää. Tuntuu vaan että kaikki mitä yrittää päätyy aina umpikujaan, sitten on vielä muksut (ihanat, rakkaat muksut...) jotka antaa omat kriteerinsä esim. sen suhteen kenen kanssa vois kehitellä jotain uutta...
Jotenkin murtautua ulos, jossain syvällä elää jotain joka haluaa... lentää?- alkup.
Juu, siis meillä ei ole tuosta jankkaamisesta kyse vaan olis kiva joskus jutella kaiken maailman asioista... Esim. mitä kuuluu, miten päivä on mennyt yms., mutta kun ei. Ja liikunnan harrastaminen olis niin tärkeää, yhdessä nimenomaan. Miten kiva oliskaan käyttää edes koiraa lenkillä yhdessä sen sijaan, että itse lähden yksin lenkille koiran kanssa jokaikinen päivä. Lapsia meillä ei ole, joten siinä mielessä suhteesta lähteminen olis viel helppoa, toisin kuin sinulla... Vaikka onhan lapset kyllä ihania, nehän on parasta mitä voi olla. Varsinkin oikean ihmisen kans tehtynä =) Mutta siinäpä se onkin, että jokainen ihminen voi tuntua siltä oikealta sen pienen hetken verran... Tsemppiä sulle, on meitä sit (onneksi) muitakin jotka pyörii parisuhteen ongelmien kanssa.
- ja oh....
Tarinasi kuulostaa melko lailla samalta kuin omani.. Poikaystäväni, eipä hänkään kauheasti puhu, tai ei osaa ainakaan puhua oikein. Ainakun yritän ottaa jonkun asian esille, mies vastaa ärtyneellä äänellä takaisin tyyliin: "No mitä nyt taas!?!?".. Tai sit jos hän kaipaa joihinkin asioihin selityksiä, niin minähän selitän.. Tosin hän ei ole kuulevinaan/uskovinaankin niihin sillä hän kommentoi joka ikiseen selitykseen joko "joopa joo!" tai "niinpä niin!" tai sitten "ihan varmaan joo!"... Koita sit siinä jotain selitellä/puhua.. Hän aina väittää että mä en ikinä puhu mikä mua vaivaa.. Herranen aika, miten mä voin puhua jos herra ei edes usko/kuuntele mua?? Ja muutenkin hän ei ole tainnut IKINÄ (vaikka 3vuotta ollaan seurusteltu) kysyä multa seuraavia: miten on päivä mennyt, millainen sun tyäpäivä oli, oliko sulla kivaa, mitä sä haluaisit tehdä, mikä sun lempiväri/ruoka/elokuva on... Joskus mietin, et tunteeko se mua edes ollenkaan.. Lisäksi mies ryyppää aika usein ja on erittäin äkkipikainen.. Liikuntaa tämä herrakin toden totta kaipaa, ja olen passittanut häntä liikkumaan jatkuvasti, koska tiedän että pizzat, mäkit, kebabit ja kalja ei ole oikein hyväksi terveydelle.. Sain ukon liikkeelle.. tosin vain pariksi päiväksi..hurjaa! Olin reissussa kuukauden ajan.. mies söi itteensä 12kiloa lihavammaksi..
Rakastan häntä, mutta en tiedä kauanko jaksan enää..
Toivon kuitenkin voimia ja jaksamista sekä sulle että mulle.. Meillä kummallakaan ei ehkä ole se unelma mies, mutta esim. mun on nyt vaikea ajatella elääväni ilman tätä kyseistä miestä :) Jotain on kuitenkin tehtävä..
Ja jos asia painaa liikaa päälle, niin ehkä enää se ero jää ainoaksi vaihtoehdoksi..- alkup.
taida minunkaan mies tietää mistään lempparijutuista mitään. Ei sellaisista meillä puhuta(niinkuin ei mistään muustakaan =)) Luulen, ettei hän tiedä edes mun syntymäpäivää ja ollaan seurusteltu 3 ja puol vuotta. Tuntuu vaan, että heittääkö tässä kokoajan hukkaan omaa elämäänsä. Mutta sit taas, entä jos sitä oikeata ei ole olemassakaan? Tää vaan on niin vaikeaa kaikin puolin. Yritä jaksella :/
- menoksi....
No voihan ***** mitä miehiä! Junttimöllyköitä koko äijälauma! anteeksi morkkaaminen, mutta niin se vain on. On miehiä ketkä puhuvat, huomioivat naisensa! Jos et saa mitään huomiota, et ole hänelle minkään arvoinen! Jos pakkaat tavarasi ja lähdet niin näet miten mies reagoi! Jos ei soittoja tule päivän sisällä perään niin voit olla sata varma ettei mies sinua kaipaa-ainakaan oikeista syistä! Ja tuo alkoholi-kuulostaa niin perussuomalaiselta äijältä! Sä löydät paremman, joka arvostaa sua! go for it!
T: mies 45v. joka arvostaa naistaan, mutta on kuitenkin MIES isolla m:llä!
Mä tervehdin naistani hänen tullessa töistä, halaan ja suutelen koska hän on minusta ihana ja ihanan tuoksuinen. Silti olen äijä en mikään homppelipehmopoika! Ulospäin on kovuutta mutta kotona kuoriutuu herkkyyttä. Jutella ei tarvi aina, mutta voi edes kysyä miten toisella meni! HERRAN JUMALA VAIHTAKAA JO MIESTÄ- vuosien jälkeen tollainen vain pahenee! - sitä pitää
menoksi.... kirjoitti:
No voihan ***** mitä miehiä! Junttimöllyköitä koko äijälauma! anteeksi morkkaaminen, mutta niin se vain on. On miehiä ketkä puhuvat, huomioivat naisensa! Jos et saa mitään huomiota, et ole hänelle minkään arvoinen! Jos pakkaat tavarasi ja lähdet niin näet miten mies reagoi! Jos ei soittoja tule päivän sisällä perään niin voit olla sata varma ettei mies sinua kaipaa-ainakaan oikeista syistä! Ja tuo alkoholi-kuulostaa niin perussuomalaiselta äijältä! Sä löydät paremman, joka arvostaa sua! go for it!
T: mies 45v. joka arvostaa naistaan, mutta on kuitenkin MIES isolla m:llä!
Mä tervehdin naistani hänen tullessa töistä, halaan ja suutelen koska hän on minusta ihana ja ihanan tuoksuinen. Silti olen äijä en mikään homppelipehmopoika! Ulospäin on kovuutta mutta kotona kuoriutuu herkkyyttä. Jutella ei tarvi aina, mutta voi edes kysyä miten toisella meni! HERRAN JUMALA VAIHTAKAA JO MIESTÄ- vuosien jälkeen tollainen vain pahenee!tehdä... Kun se vaan ei ois niin pirun vaikeeta. Ainahan se on helpompi jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen, oli se sit millaista tahansa. Ku sais vähän rohkeutta kerättyä. =)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2624341Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653538Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1591861Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251734Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991457Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133989Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18896Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235869en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115862