Onpahan nyt sitten meikäläisenkin sydän nainen särkenyt :( Ensin annetaan sellainen vaikutelma, että on todellakin ihastunut ja haluaa olla jotain muutakin kuin pelkkä ystävä, sekä vielä kaiken lisäksi touhuillaan kaikenlaista kuten esim. suudellaan, rakastellaan yms. mutta nyt ihastukseni kohtelee minua kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja että olen hänelle pelkkää ilmaa vain. Onko kenellekkään tuttua? Jos on, niin kertokaa nyt ihmeessä mistä tämä tällainen käyttäytyminen johtuu? Toisaalta pidän hänestä vieläkin ja toisaalta sitten taas vihaan. Tunteet ovat niin sekaisin, että en tiedä kauanko tulen häntä ikävöimään...
Onhan se varmaan niinkin, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Olisikohan vain kyllästynyt minuun?
Nyt se on sitten
32
3074
Vastaukset
- LaLa85
Oiskohan naiseen iskenyt paniikki kun alkaa menemään suhde vakavaksi?Mä ainakin huomaan tämmöstä häiriökäyttäytymistä itsellä, kun tuntuu, että tohon vois oikeesti rakastua ja kunnolla, ja sithän se hätä iskeekin.Itsesuojelua kai.
- ton hätäjutun
kovinkin hyvin. mulla iskee kanssa aina jossakin vaiheessa panikki just sen takia, et olisko tämä suhde, johon vois tosissaan asettua ja silloinhan siinä alkaa jonkin moinen rentoutuminen, ns. asettuminen tai testivaihe, epäilykset....huopaa soutaa-paritanssi tai joku muu kummallinen käytös tai tunnereaktio, esim. ahdistus.
mut voisko kipeistä tunteista yrittää pystyä puhumaan. mä ainakin haluaisin sellaisen suhteen itselleni, jossa tutustuttaisiin puhumalla tunteista ja eritoten sitä, kun alkaa tulla tarve lähteä karkuun.
mikä mättää, mikä tuntuu pahalta, mikä ahdistaa, mikä ei sovi itselle. voisiko yhteistä tapaa olla suhteessa... rakentaa keskustelemalla. minusta ainakin on kurjantuntuista aistia, että toisella ei ole hyvä olla, toinen on tyytymätön, mutta hän ei puhu: menee lehden taakse piiloon, tai singahtelee läheisistä hetkistä milloin minnekin kuin sätkyukko, sen sijaan, että kertoisi, mikä ei tunnu mukavalta...hyvinkin lapsenomainen käytös, ns. lapseksi taantuminen tuntuu kurjalta, jos se on vain suhteen toisen osapuolen yksinoikeus. molempien pitäisi saada olla pieniä välillä, tuntea turvaa, luottaa siihen, että ei tule hylätyksi. - mistä sen
Mistäpä sitä aina tietää, mitä toisesta selviää pitkässä juoksussa, itse ainakin olin hyvinkin ihastunut kevät talvella, kunnes sain tietää hyvinkin näkyvästi hänen olleen mukana yhessä jutussa, jota ei voi unohtaa. En karkuun juossut, tunnen niin paljon vihaa, en häntä voi edes katsoa päin, viha ei edes kohdistu suoranaisesti häneen, mutta väärinymmärryksen vuoksi on parempi vältellä nyt.
- tarkoitat?
mistä sen kirjoitti:
Mistäpä sitä aina tietää, mitä toisesta selviää pitkässä juoksussa, itse ainakin olin hyvinkin ihastunut kevät talvella, kunnes sain tietää hyvinkin näkyvästi hänen olleen mukana yhessä jutussa, jota ei voi unohtaa. En karkuun juossut, tunnen niin paljon vihaa, en häntä voi edes katsoa päin, viha ei edes kohdistu suoranaisesti häneen, mutta väärinymmärryksen vuoksi on parempi vältellä nyt.
En ymmärrä, ei sinusta kukaan ole mitään sanonut??, ei ole mitään "juttua"...
- ihminen....
tarkoitat? kirjoitti:
En ymmärrä, ei sinusta kukaan ole mitään sanonut??, ei ole mitään "juttua"...
ei puhu eikä pukahda asioistaan, kaikki tietävinään ja tuntevinaan? outo yhdistelmä ei olekin?
- se ongelman ydin
tarkoitat? kirjoitti:
En ymmärrä, ei sinusta kukaan ole mitään sanonut??, ei ole mitään "juttua"...
tälläisiä typeryksiä, jotka ilmiselvissä asioissa jankaavaat ja väittävät vastaan, jotain järkeä?
- lisäksi se
se ongelman ydin kirjoitti:
tälläisiä typeryksiä, jotka ilmiselvissä asioissa jankaavaat ja väittävät vastaan, jotain järkeä?
että ihmiset ihan tosissaan uskottelevat itselleen, ettei he ole mitään koskaan kenestäkään sanoneet..., kaipa he voivat ihan pokkana peiliin katsoa ja näin väittää, kertoohan se heistä aika korutonta kieltä.
- sehän on selvää
tarkoitat? kirjoitti:
En ymmärrä, ei sinusta kukaan ole mitään sanonut??, ei ole mitään "juttua"...
Ei tietenkään minusta, vaan keksitystä mielikuvitus hahmosta.., johon ihmiset alkoivat uskomaan, how funny that can be?
- enkeli..
Miten monta kertaa nainen on munkin sydämen särkenyt. Ihan samalla kaavalla kun sunkin :(
Nyt pidän ihan itseni takia taukoa treffailemisesta, kun aina käy samalla tavalla. Aina luulen, että toinen välittää ja on erilainen kun muut.
Viimeks tyttö oli muka mun kanssa ja jäi kiinni nettitreffailusta. Olin tosi loukkaantunut ja tunsin itseni tyhmäksi, kun taas menin luottamaan toiseen.
Toivottavasti joskus löydetään ne sielunkumppanit!- samassa
tilanteessa olen itsekin tällä hetkellä.
minusta tuntuu rujolta ja raa`alta se, kun nainen sanoi aina kanssani ollessaan, kuinka syvältä hyvältä ja rauhalliselta olonsa kanssani tuntui ja sitten yhtäkkiä tekstiviestillä tuli info, että ei voi jatkaa kanssani enää.
kun ihmettelin tilannetta soittamalla hänelle, niin hän kertoi itsensä olevan matkalla jo kohti uutta ihmettä.
tunsin itseni koekaniiniksi ja varsin typeräksi, koska tilannetta ei voitu rohkeasti puhua auki, tilanteesta ei kannettu vastuuta loppuun asti.
minut jätettiin roikkumaan kiinni omiin tunteisiini: ihmettelemään yksin, mikä oikein tuli, mikä kaikki oikein oli pielessä.
olen siis koukussa tähän ihmettelyyn ja ego paskana, masentunut ja tunteet kanssa läikehtivät aivan laidasta laitaan kovasta ihmisen ikävästä totaalipettymykseen ja itseinhoon ja hämmennykseen....
kuittaa, jos haluat kirjeenvaihtoon kanssani: vertaisvalitusta tilanteeseemme, joka tuntuu olevan samaan aikaan päällä samanlaisena meillä molemmilla. - Nimetön
samassa kirjoitti:
tilanteessa olen itsekin tällä hetkellä.
minusta tuntuu rujolta ja raa`alta se, kun nainen sanoi aina kanssani ollessaan, kuinka syvältä hyvältä ja rauhalliselta olonsa kanssani tuntui ja sitten yhtäkkiä tekstiviestillä tuli info, että ei voi jatkaa kanssani enää.
kun ihmettelin tilannetta soittamalla hänelle, niin hän kertoi itsensä olevan matkalla jo kohti uutta ihmettä.
tunsin itseni koekaniiniksi ja varsin typeräksi, koska tilannetta ei voitu rohkeasti puhua auki, tilanteesta ei kannettu vastuuta loppuun asti.
minut jätettiin roikkumaan kiinni omiin tunteisiini: ihmettelemään yksin, mikä oikein tuli, mikä kaikki oikein oli pielessä.
olen siis koukussa tähän ihmettelyyn ja ego paskana, masentunut ja tunteet kanssa läikehtivät aivan laidasta laitaan kovasta ihmisen ikävästä totaalipettymykseen ja itseinhoon ja hämmennykseen....
kuittaa, jos haluat kirjeenvaihtoon kanssani: vertaisvalitusta tilanteeseemme, joka tuntuu olevan samaan aikaan päällä samanlaisena meillä molemmilla.Tuntuu, että olisin itse kirjottanut tuon äskeisen viestin... tosiaan ei mitään keskusteluja vaan hiljaa pois tilanteesta.
No, laitappa viestiä summer2@suomi24.fi niin voidaan vaihtaa ajatuksia :) - MYLLERRYS
samassa kirjoitti:
tilanteessa olen itsekin tällä hetkellä.
minusta tuntuu rujolta ja raa`alta se, kun nainen sanoi aina kanssani ollessaan, kuinka syvältä hyvältä ja rauhalliselta olonsa kanssani tuntui ja sitten yhtäkkiä tekstiviestillä tuli info, että ei voi jatkaa kanssani enää.
kun ihmettelin tilannetta soittamalla hänelle, niin hän kertoi itsensä olevan matkalla jo kohti uutta ihmettä.
tunsin itseni koekaniiniksi ja varsin typeräksi, koska tilannetta ei voitu rohkeasti puhua auki, tilanteesta ei kannettu vastuuta loppuun asti.
minut jätettiin roikkumaan kiinni omiin tunteisiini: ihmettelemään yksin, mikä oikein tuli, mikä kaikki oikein oli pielessä.
olen siis koukussa tähän ihmettelyyn ja ego paskana, masentunut ja tunteet kanssa läikehtivät aivan laidasta laitaan kovasta ihmisen ikävästä totaalipettymykseen ja itseinhoon ja hämmennykseen....
kuittaa, jos haluat kirjeenvaihtoon kanssani: vertaisvalitusta tilanteeseemme, joka tuntuu olevan samaan aikaan päällä samanlaisena meillä molemmilla.Ensin antoi ymmärtää, mutta sitten perääntyi ja katosi elämästä, ei saa olla missään yhteydessä..minä jäi kuin nalli kalliolle...tunteitteni kanssa..tämä on raskasta yrittää unohtaa ja järkeistää koko juttu
- vaan olekin
MYLLERRYS kirjoitti:
Ensin antoi ymmärtää, mutta sitten perääntyi ja katosi elämästä, ei saa olla missään yhteydessä..minä jäi kuin nalli kalliolle...tunteitteni kanssa..tämä on raskasta yrittää unohtaa ja järkeistää koko juttu
hemmetin kiusallista huomata, että vaikka kuinka järjellä yrittää tiedostaa ja muistella niitä tapahtumia ja viitteitä siitä, että toinen ei ollut tosissaan, niin tunneosasto aivoissa viiraa ihan omia teitään.
minä ainakin tunnen olevani tosi typerys ja itsearvostus nollassa ja itseinho huipussaan.
ihmettelen vain, mikä kaikki minussa on niin pielessä, kun minun kanssani ei voinut alkaa....jutustamme ei voinut tosissaan yhdessä vastuuta ottaa.
en ymmärrä, miksi toinen pitää jättää ilman selityksiä, miksi asioista ei voi puhua.tai miksi pitää antaa kovin ristiriitaista viestiä. kurjaa jättää toinen riutumaan avointen kysymysten äärelle kieriskelemään vitutuksessa ja ikävässä.
tiedän toki, että aika auttaa ja pää hellittää pohtimasta kysymyksiä, joihin vastauksia ei saa.
tiedän senkin, että mahdollisesti parempaa on tulossa tai kenties joku, joka haluaisi oikeasti olla kanssani.
surettaa vaan kovasti senvuoksi, koska tällä seksuaaliorientaatiolla ei ole kovin yksinkertaista rakastaan löytää.
en kovin helposti antaisi periksi, vaan haluaisin ainakin itse katsoa hyvinkin tarkasti ja rehellisesti keskustellen, mikä mättää ja eikö sittenkin voisi yhdessä kyetä jatkamaan.
mutta nyt tämä tuska, turhautuminen ja suru on ensin käytävä läpi, että voi kiinnostua jostakusta toisesta.
minun ja tämän naisen juttu oli toooooooooooodella lyhytkin kaikkinensa, joten ehkä siksi minäkin niin kovin koukussa vielä toivomassa, että jospa sittenkin, koska tämä tuttavuus ei realisoitunut minulle vielä.
tämä tuttavuus loppui ns. kiehtovassa tutustumisvaiheessa, jossa toisen fyysinen läheisyys on niin kovin viehättävää. ja sitä läheisyyttähän minä tähän olen pysähtynyt kaipaamaan, säälimään itseäni ja masentumaankin eikä oikein mikään kiinnosta...kuin sitten vasta joskus.
koko ajan tämä nainen hoki minulle, että haluaa kanssani vain ystävyyttä....jossa kuitenkin oli seksiä ja minä hölmö antauduin.
sanoihin ei voi muuten luottaa yhtään, ainakin minut on niillä helppo pyörittää ihan solmuun ja minä uskon, mitä minulle sanotaan...
itseäni saan kaikesta tästä syyttää, omaa naiviuuttani, tarvitsevuuttani ja rakastetun kaipuista käyttäytymistäni, ihmisen ikävääni.
tästä eteenpäin taidan olla hyvin paljon varovaisempi...vaikka voisin kuvitella olevani aivan yhtä tollo ja sokea jatkossakin. - MYLLERRYS
vaan olekin kirjoitti:
hemmetin kiusallista huomata, että vaikka kuinka järjellä yrittää tiedostaa ja muistella niitä tapahtumia ja viitteitä siitä, että toinen ei ollut tosissaan, niin tunneosasto aivoissa viiraa ihan omia teitään.
minä ainakin tunnen olevani tosi typerys ja itsearvostus nollassa ja itseinho huipussaan.
ihmettelen vain, mikä kaikki minussa on niin pielessä, kun minun kanssani ei voinut alkaa....jutustamme ei voinut tosissaan yhdessä vastuuta ottaa.
en ymmärrä, miksi toinen pitää jättää ilman selityksiä, miksi asioista ei voi puhua.tai miksi pitää antaa kovin ristiriitaista viestiä. kurjaa jättää toinen riutumaan avointen kysymysten äärelle kieriskelemään vitutuksessa ja ikävässä.
tiedän toki, että aika auttaa ja pää hellittää pohtimasta kysymyksiä, joihin vastauksia ei saa.
tiedän senkin, että mahdollisesti parempaa on tulossa tai kenties joku, joka haluaisi oikeasti olla kanssani.
surettaa vaan kovasti senvuoksi, koska tällä seksuaaliorientaatiolla ei ole kovin yksinkertaista rakastaan löytää.
en kovin helposti antaisi periksi, vaan haluaisin ainakin itse katsoa hyvinkin tarkasti ja rehellisesti keskustellen, mikä mättää ja eikö sittenkin voisi yhdessä kyetä jatkamaan.
mutta nyt tämä tuska, turhautuminen ja suru on ensin käytävä läpi, että voi kiinnostua jostakusta toisesta.
minun ja tämän naisen juttu oli toooooooooooodella lyhytkin kaikkinensa, joten ehkä siksi minäkin niin kovin koukussa vielä toivomassa, että jospa sittenkin, koska tämä tuttavuus ei realisoitunut minulle vielä.
tämä tuttavuus loppui ns. kiehtovassa tutustumisvaiheessa, jossa toisen fyysinen läheisyys on niin kovin viehättävää. ja sitä läheisyyttähän minä tähän olen pysähtynyt kaipaamaan, säälimään itseäni ja masentumaankin eikä oikein mikään kiinnosta...kuin sitten vasta joskus.
koko ajan tämä nainen hoki minulle, että haluaa kanssani vain ystävyyttä....jossa kuitenkin oli seksiä ja minä hölmö antauduin.
sanoihin ei voi muuten luottaa yhtään, ainakin minut on niillä helppo pyörittää ihan solmuun ja minä uskon, mitä minulle sanotaan...
itseäni saan kaikesta tästä syyttää, omaa naiviuuttani, tarvitsevuuttani ja rakastetun kaipuista käyttäytymistäni, ihmisen ikävääni.
tästä eteenpäin taidan olla hyvin paljon varovaisempi...vaikka voisin kuvitella olevani aivan yhtä tollo ja sokea jatkossakin.OLISINKO valmis ottamaan tämän naisen takaisin jos hän olisi valmis siihen.(tälle naiselle tuli identiteetti kriisi ja kielsi kaikki) MITÄ mieltä olette jätetyt? OVATKO he meidän arvoisia ?
- olen
MYLLERRYS kirjoitti:
OLISINKO valmis ottamaan tämän naisen takaisin jos hän olisi valmis siihen.(tälle naiselle tuli identiteetti kriisi ja kielsi kaikki) MITÄ mieltä olette jätetyt? OVATKO he meidän arvoisia ?
minäkin miettinyt yksinäisessä päässäni ja nimenomaan juuri siksi, koska ei ole helppoa löytää itselleen rakastettua binä.
näin koen, että olen ollut valmis ottamaan vastaan naisen, joka on kutakuinkin jollakin tavalla edes siedettävä ja joskus olen erehtynyt ottamaan elämääni myös hyvinkin sietämättömän hyväksikäyttäjän ihan vain siksi, että olisi edes joku.
no, mutta aivan samanlaistahan se on heteromaailman naisillakin, jotka sitoutuvat pariprosesseihin esim. päihdeongelmaisen miehen kanssa.
kasvuun uskaltautumisestahan siinä on kyse, kun kaksi ihmistä valitsevat toisiinsa sitoutumisen, kiinnittymisen tunteillaan ja oli suhde sitten minkälainen tahansa, niin aina se itsetuntemusta lisää aivan eritavalla kuin yksinolo.
tämän vuoksi minäkin olen arvostanut suhdettani, vaikka se olisi ollut vähemmän antavakin.
tällaiset hyvin lyhyeksi jäävät kohtaamiset ovatkin sitten ihan toinen juttu, koska niistä jää aivan kummallinen olo....
kaikki jää kesken ja ihmetyttää vain se, että miten toinen osapuoli voi muutaman tapaamisen perusteella tehdä tiukat johtopäätökset, että ihmissuhdetta ei kanssani kannata rakentaa, vaan on hyvä siirtyä uuteen ihmiseen. vaikka sain kuulla, että hän tietää, että minä juuri olisin hän!!?
tuntuu hyvin hämmentävältä ja oudolta sekin, miten yllättävän vaikeata joidenkin ihmisten on puhua tunteistaan, niitä tiedostaa, niissä uskaltaa avoimesti olla.
kaikkihan me tunteita tunnemme, ihmisiä kun olemme,
mikä ihme niiden kokemisessa ja niistä puhumisessa on niin pelottavaa.
toisen tunteiden huomioiminen olisi myös tärkeää, ja vastuun kantaminen siitä, minkälaisia tunteita toisessa aiheuttaa. eikö ihmiset oikeasti tunne vastuuta ja syyllisyyttäkin siitä, mitä toisilleen aiheuttavat. eikö siitä juuri tule aika typerä ja kyvytön olo, jos pistää pään pensaaseen, tai siirtyy sujuvasti seuraavaan.
ihmettelen suuresti ihmisissä tällaista seuraavaan siirtymisen kykyä.
minä ainakin olen kova hoivaamaan toista keskustelulla, puhumaan auki, miksi ei ole ehkä terveellistä jatkaa yhdessä ja olen myös jäänyt ystäväksi, tueksi, jos olen joutunut siihen tilanteeseen, että olen toisen jättänyt....en siis ole kuitenkaan hylännyt.
keskusteluunhan kahden ihmisen välinen suhde rakentuu, tuntemiseen ja jos ilmenee hämmennystä tai pelkoa, tai peräti itseinhoa, tai vierauden tunnetta, niin eikö sitä voisi siihen ihastuksensa kohteeseen turvautua ja miettiä hänen kanssaan yhdessä, mikä puristaa.
minuun lyhyesti ihastunut nainen ei suostunut puhumaan kanssani, vaan piti minua hyvin etäällä ja mietti itsekseen hänessä tapahtuvia asioita. hän tunnisti minun kauttani, että hän haluaa jatkossa naisen elämäänsä.
olin siis hyvä koevedos. yksinäisyyttäni ja tarvitsevuuttanihan minä sellaiseksi suostuin. ihmisenkaipuinen minä.
sinä, ole tarkkana ja kuulostele mahdollisimman rehellisesti miltä sinusta tuntuu, jos naisesi on tulossa takaisin.
yritä saada keskustelua kanssansa aikaiseksi siitä, mikä mahdollisesti estää häntä oikeasti sitoutumasta sinuun. pelot, häpeä, itseinho, sosiaaliset paineet. tunteet voivat olla hyvinkin raadollisia, jos ekaa kertaa naisen kanssa.
ymmärrän kuitenkin todella hyvin, jos et pysty vastustamaan häntä, vaan olet kerta toisensa jälkeen valmis vastaanottamaan hänet takaisin, varsinkin jos olet sinut itsesi ja oman seksuaalisuutesi kanssa.
niin minäkin vastaanottaisin, jos tämä minun lyhyt kohtaamiseni olisi tulossa....
sitä kutsutaan koukuksi. ratkaisemattomaksi dilemmaksi, johon antautuu siksi, kun haluaa vastauksia ja tietysti toivoen, että vastaus olisi....parisuhde.
monasti myös naisen kanssa peilautuu jotenkin ehkä vielä selkeämmin oma suhde äitiin ja oma sisäistetty äiti ja oma itse äidin tyttärenä.
sitäkin voi ihmetellä, miksi koukuttuu odottamaan naista, jota kenties ei saa, tai naista, joka huopaa-soutaa...
muistuttaako jokin paritanssissa omasta äitisuhteesta ja siksi siihen myös tuttuuttaan jymähtää sujuvasti kiinni....mene ja tiedä...
kaikista raskainta on kuitenkin kerta toisensa jälkeen tuntea tulevansa hylätyksi varsinkin sellaisessa tilanteessa, jossa itsestä on tuntunut siltä, että nyt tästä voisi jotain syntyäkin... - parisuhdepohdiskelua
olen kirjoitti:
minäkin miettinyt yksinäisessä päässäni ja nimenomaan juuri siksi, koska ei ole helppoa löytää itselleen rakastettua binä.
näin koen, että olen ollut valmis ottamaan vastaan naisen, joka on kutakuinkin jollakin tavalla edes siedettävä ja joskus olen erehtynyt ottamaan elämääni myös hyvinkin sietämättömän hyväksikäyttäjän ihan vain siksi, että olisi edes joku.
no, mutta aivan samanlaistahan se on heteromaailman naisillakin, jotka sitoutuvat pariprosesseihin esim. päihdeongelmaisen miehen kanssa.
kasvuun uskaltautumisestahan siinä on kyse, kun kaksi ihmistä valitsevat toisiinsa sitoutumisen, kiinnittymisen tunteillaan ja oli suhde sitten minkälainen tahansa, niin aina se itsetuntemusta lisää aivan eritavalla kuin yksinolo.
tämän vuoksi minäkin olen arvostanut suhdettani, vaikka se olisi ollut vähemmän antavakin.
tällaiset hyvin lyhyeksi jäävät kohtaamiset ovatkin sitten ihan toinen juttu, koska niistä jää aivan kummallinen olo....
kaikki jää kesken ja ihmetyttää vain se, että miten toinen osapuoli voi muutaman tapaamisen perusteella tehdä tiukat johtopäätökset, että ihmissuhdetta ei kanssani kannata rakentaa, vaan on hyvä siirtyä uuteen ihmiseen. vaikka sain kuulla, että hän tietää, että minä juuri olisin hän!!?
tuntuu hyvin hämmentävältä ja oudolta sekin, miten yllättävän vaikeata joidenkin ihmisten on puhua tunteistaan, niitä tiedostaa, niissä uskaltaa avoimesti olla.
kaikkihan me tunteita tunnemme, ihmisiä kun olemme,
mikä ihme niiden kokemisessa ja niistä puhumisessa on niin pelottavaa.
toisen tunteiden huomioiminen olisi myös tärkeää, ja vastuun kantaminen siitä, minkälaisia tunteita toisessa aiheuttaa. eikö ihmiset oikeasti tunne vastuuta ja syyllisyyttäkin siitä, mitä toisilleen aiheuttavat. eikö siitä juuri tule aika typerä ja kyvytön olo, jos pistää pään pensaaseen, tai siirtyy sujuvasti seuraavaan.
ihmettelen suuresti ihmisissä tällaista seuraavaan siirtymisen kykyä.
minä ainakin olen kova hoivaamaan toista keskustelulla, puhumaan auki, miksi ei ole ehkä terveellistä jatkaa yhdessä ja olen myös jäänyt ystäväksi, tueksi, jos olen joutunut siihen tilanteeseen, että olen toisen jättänyt....en siis ole kuitenkaan hylännyt.
keskusteluunhan kahden ihmisen välinen suhde rakentuu, tuntemiseen ja jos ilmenee hämmennystä tai pelkoa, tai peräti itseinhoa, tai vierauden tunnetta, niin eikö sitä voisi siihen ihastuksensa kohteeseen turvautua ja miettiä hänen kanssaan yhdessä, mikä puristaa.
minuun lyhyesti ihastunut nainen ei suostunut puhumaan kanssani, vaan piti minua hyvin etäällä ja mietti itsekseen hänessä tapahtuvia asioita. hän tunnisti minun kauttani, että hän haluaa jatkossa naisen elämäänsä.
olin siis hyvä koevedos. yksinäisyyttäni ja tarvitsevuuttanihan minä sellaiseksi suostuin. ihmisenkaipuinen minä.
sinä, ole tarkkana ja kuulostele mahdollisimman rehellisesti miltä sinusta tuntuu, jos naisesi on tulossa takaisin.
yritä saada keskustelua kanssansa aikaiseksi siitä, mikä mahdollisesti estää häntä oikeasti sitoutumasta sinuun. pelot, häpeä, itseinho, sosiaaliset paineet. tunteet voivat olla hyvinkin raadollisia, jos ekaa kertaa naisen kanssa.
ymmärrän kuitenkin todella hyvin, jos et pysty vastustamaan häntä, vaan olet kerta toisensa jälkeen valmis vastaanottamaan hänet takaisin, varsinkin jos olet sinut itsesi ja oman seksuaalisuutesi kanssa.
niin minäkin vastaanottaisin, jos tämä minun lyhyt kohtaamiseni olisi tulossa....
sitä kutsutaan koukuksi. ratkaisemattomaksi dilemmaksi, johon antautuu siksi, kun haluaa vastauksia ja tietysti toivoen, että vastaus olisi....parisuhde.
monasti myös naisen kanssa peilautuu jotenkin ehkä vielä selkeämmin oma suhde äitiin ja oma sisäistetty äiti ja oma itse äidin tyttärenä.
sitäkin voi ihmetellä, miksi koukuttuu odottamaan naista, jota kenties ei saa, tai naista, joka huopaa-soutaa...
muistuttaako jokin paritanssissa omasta äitisuhteesta ja siksi siihen myös tuttuuttaan jymähtää sujuvasti kiinni....mene ja tiedä...
kaikista raskainta on kuitenkin kerta toisensa jälkeen tuntea tulevansa hylätyksi varsinkin sellaisessa tilanteessa, jossa itsestä on tuntunut siltä, että nyt tästä voisi jotain syntyäkin...näitä juttuja " ei puhunut kanssasi" silti tiedät hänen muka tunnistaneen itsessään asioita? vaikutat lesbolta, jonka on mietittävä ja pohdittava joka ikinen asia, että mitähän tämä nyt mahtaa olla..,ja parhaimmassa tapauksessa vielä kavereiden kanssa jotta saadaan soppa varmasti sekaisin. Eli lyhyesti sanottuna, liika pohdiskelu ei asiaa juuri auta, ellei itse ole valmis samaan mitä toiselta vaatii.
- puheenaiheet?
olen kirjoitti:
minäkin miettinyt yksinäisessä päässäni ja nimenomaan juuri siksi, koska ei ole helppoa löytää itselleen rakastettua binä.
näin koen, että olen ollut valmis ottamaan vastaan naisen, joka on kutakuinkin jollakin tavalla edes siedettävä ja joskus olen erehtynyt ottamaan elämääni myös hyvinkin sietämättömän hyväksikäyttäjän ihan vain siksi, että olisi edes joku.
no, mutta aivan samanlaistahan se on heteromaailman naisillakin, jotka sitoutuvat pariprosesseihin esim. päihdeongelmaisen miehen kanssa.
kasvuun uskaltautumisestahan siinä on kyse, kun kaksi ihmistä valitsevat toisiinsa sitoutumisen, kiinnittymisen tunteillaan ja oli suhde sitten minkälainen tahansa, niin aina se itsetuntemusta lisää aivan eritavalla kuin yksinolo.
tämän vuoksi minäkin olen arvostanut suhdettani, vaikka se olisi ollut vähemmän antavakin.
tällaiset hyvin lyhyeksi jäävät kohtaamiset ovatkin sitten ihan toinen juttu, koska niistä jää aivan kummallinen olo....
kaikki jää kesken ja ihmetyttää vain se, että miten toinen osapuoli voi muutaman tapaamisen perusteella tehdä tiukat johtopäätökset, että ihmissuhdetta ei kanssani kannata rakentaa, vaan on hyvä siirtyä uuteen ihmiseen. vaikka sain kuulla, että hän tietää, että minä juuri olisin hän!!?
tuntuu hyvin hämmentävältä ja oudolta sekin, miten yllättävän vaikeata joidenkin ihmisten on puhua tunteistaan, niitä tiedostaa, niissä uskaltaa avoimesti olla.
kaikkihan me tunteita tunnemme, ihmisiä kun olemme,
mikä ihme niiden kokemisessa ja niistä puhumisessa on niin pelottavaa.
toisen tunteiden huomioiminen olisi myös tärkeää, ja vastuun kantaminen siitä, minkälaisia tunteita toisessa aiheuttaa. eikö ihmiset oikeasti tunne vastuuta ja syyllisyyttäkin siitä, mitä toisilleen aiheuttavat. eikö siitä juuri tule aika typerä ja kyvytön olo, jos pistää pään pensaaseen, tai siirtyy sujuvasti seuraavaan.
ihmettelen suuresti ihmisissä tällaista seuraavaan siirtymisen kykyä.
minä ainakin olen kova hoivaamaan toista keskustelulla, puhumaan auki, miksi ei ole ehkä terveellistä jatkaa yhdessä ja olen myös jäänyt ystäväksi, tueksi, jos olen joutunut siihen tilanteeseen, että olen toisen jättänyt....en siis ole kuitenkaan hylännyt.
keskusteluunhan kahden ihmisen välinen suhde rakentuu, tuntemiseen ja jos ilmenee hämmennystä tai pelkoa, tai peräti itseinhoa, tai vierauden tunnetta, niin eikö sitä voisi siihen ihastuksensa kohteeseen turvautua ja miettiä hänen kanssaan yhdessä, mikä puristaa.
minuun lyhyesti ihastunut nainen ei suostunut puhumaan kanssani, vaan piti minua hyvin etäällä ja mietti itsekseen hänessä tapahtuvia asioita. hän tunnisti minun kauttani, että hän haluaa jatkossa naisen elämäänsä.
olin siis hyvä koevedos. yksinäisyyttäni ja tarvitsevuuttanihan minä sellaiseksi suostuin. ihmisenkaipuinen minä.
sinä, ole tarkkana ja kuulostele mahdollisimman rehellisesti miltä sinusta tuntuu, jos naisesi on tulossa takaisin.
yritä saada keskustelua kanssansa aikaiseksi siitä, mikä mahdollisesti estää häntä oikeasti sitoutumasta sinuun. pelot, häpeä, itseinho, sosiaaliset paineet. tunteet voivat olla hyvinkin raadollisia, jos ekaa kertaa naisen kanssa.
ymmärrän kuitenkin todella hyvin, jos et pysty vastustamaan häntä, vaan olet kerta toisensa jälkeen valmis vastaanottamaan hänet takaisin, varsinkin jos olet sinut itsesi ja oman seksuaalisuutesi kanssa.
niin minäkin vastaanottaisin, jos tämä minun lyhyt kohtaamiseni olisi tulossa....
sitä kutsutaan koukuksi. ratkaisemattomaksi dilemmaksi, johon antautuu siksi, kun haluaa vastauksia ja tietysti toivoen, että vastaus olisi....parisuhde.
monasti myös naisen kanssa peilautuu jotenkin ehkä vielä selkeämmin oma suhde äitiin ja oma sisäistetty äiti ja oma itse äidin tyttärenä.
sitäkin voi ihmetellä, miksi koukuttuu odottamaan naista, jota kenties ei saa, tai naista, joka huopaa-soutaa...
muistuttaako jokin paritanssissa omasta äitisuhteesta ja siksi siihen myös tuttuuttaan jymähtää sujuvasti kiinni....mene ja tiedä...
kaikista raskainta on kuitenkin kerta toisensa jälkeen tuntea tulevansa hylätyksi varsinkin sellaisessa tilanteessa, jossa itsestä on tuntunut siltä, että nyt tästä voisi jotain syntyäkin...yllämainitulta kaapatut "on ihan hirveitä onkelmii mulla" voisit sä vähän jelppii.., näinkö, noi jutut äiti suhteesta ym. tälläistäkö joku tosiaan miettii? ihmisestä jonka kanssa ei ole puhunut, tälläistä psykologi hömppää, mieletön syyttäminen toista siitä ettei hän enää ole kiinnostunut? jos nyt kuitenkin antais toisen olla oma itsensä, arvaukset siitä mitä toinen on,ei ketään auta.
- törmännyt..
olen kirjoitti:
minäkin miettinyt yksinäisessä päässäni ja nimenomaan juuri siksi, koska ei ole helppoa löytää itselleen rakastettua binä.
näin koen, että olen ollut valmis ottamaan vastaan naisen, joka on kutakuinkin jollakin tavalla edes siedettävä ja joskus olen erehtynyt ottamaan elämääni myös hyvinkin sietämättömän hyväksikäyttäjän ihan vain siksi, että olisi edes joku.
no, mutta aivan samanlaistahan se on heteromaailman naisillakin, jotka sitoutuvat pariprosesseihin esim. päihdeongelmaisen miehen kanssa.
kasvuun uskaltautumisestahan siinä on kyse, kun kaksi ihmistä valitsevat toisiinsa sitoutumisen, kiinnittymisen tunteillaan ja oli suhde sitten minkälainen tahansa, niin aina se itsetuntemusta lisää aivan eritavalla kuin yksinolo.
tämän vuoksi minäkin olen arvostanut suhdettani, vaikka se olisi ollut vähemmän antavakin.
tällaiset hyvin lyhyeksi jäävät kohtaamiset ovatkin sitten ihan toinen juttu, koska niistä jää aivan kummallinen olo....
kaikki jää kesken ja ihmetyttää vain se, että miten toinen osapuoli voi muutaman tapaamisen perusteella tehdä tiukat johtopäätökset, että ihmissuhdetta ei kanssani kannata rakentaa, vaan on hyvä siirtyä uuteen ihmiseen. vaikka sain kuulla, että hän tietää, että minä juuri olisin hän!!?
tuntuu hyvin hämmentävältä ja oudolta sekin, miten yllättävän vaikeata joidenkin ihmisten on puhua tunteistaan, niitä tiedostaa, niissä uskaltaa avoimesti olla.
kaikkihan me tunteita tunnemme, ihmisiä kun olemme,
mikä ihme niiden kokemisessa ja niistä puhumisessa on niin pelottavaa.
toisen tunteiden huomioiminen olisi myös tärkeää, ja vastuun kantaminen siitä, minkälaisia tunteita toisessa aiheuttaa. eikö ihmiset oikeasti tunne vastuuta ja syyllisyyttäkin siitä, mitä toisilleen aiheuttavat. eikö siitä juuri tule aika typerä ja kyvytön olo, jos pistää pään pensaaseen, tai siirtyy sujuvasti seuraavaan.
ihmettelen suuresti ihmisissä tällaista seuraavaan siirtymisen kykyä.
minä ainakin olen kova hoivaamaan toista keskustelulla, puhumaan auki, miksi ei ole ehkä terveellistä jatkaa yhdessä ja olen myös jäänyt ystäväksi, tueksi, jos olen joutunut siihen tilanteeseen, että olen toisen jättänyt....en siis ole kuitenkaan hylännyt.
keskusteluunhan kahden ihmisen välinen suhde rakentuu, tuntemiseen ja jos ilmenee hämmennystä tai pelkoa, tai peräti itseinhoa, tai vierauden tunnetta, niin eikö sitä voisi siihen ihastuksensa kohteeseen turvautua ja miettiä hänen kanssaan yhdessä, mikä puristaa.
minuun lyhyesti ihastunut nainen ei suostunut puhumaan kanssani, vaan piti minua hyvin etäällä ja mietti itsekseen hänessä tapahtuvia asioita. hän tunnisti minun kauttani, että hän haluaa jatkossa naisen elämäänsä.
olin siis hyvä koevedos. yksinäisyyttäni ja tarvitsevuuttanihan minä sellaiseksi suostuin. ihmisenkaipuinen minä.
sinä, ole tarkkana ja kuulostele mahdollisimman rehellisesti miltä sinusta tuntuu, jos naisesi on tulossa takaisin.
yritä saada keskustelua kanssansa aikaiseksi siitä, mikä mahdollisesti estää häntä oikeasti sitoutumasta sinuun. pelot, häpeä, itseinho, sosiaaliset paineet. tunteet voivat olla hyvinkin raadollisia, jos ekaa kertaa naisen kanssa.
ymmärrän kuitenkin todella hyvin, jos et pysty vastustamaan häntä, vaan olet kerta toisensa jälkeen valmis vastaanottamaan hänet takaisin, varsinkin jos olet sinut itsesi ja oman seksuaalisuutesi kanssa.
niin minäkin vastaanottaisin, jos tämä minun lyhyt kohtaamiseni olisi tulossa....
sitä kutsutaan koukuksi. ratkaisemattomaksi dilemmaksi, johon antautuu siksi, kun haluaa vastauksia ja tietysti toivoen, että vastaus olisi....parisuhde.
monasti myös naisen kanssa peilautuu jotenkin ehkä vielä selkeämmin oma suhde äitiin ja oma sisäistetty äiti ja oma itse äidin tyttärenä.
sitäkin voi ihmetellä, miksi koukuttuu odottamaan naista, jota kenties ei saa, tai naista, joka huopaa-soutaa...
muistuttaako jokin paritanssissa omasta äitisuhteesta ja siksi siihen myös tuttuuttaan jymähtää sujuvasti kiinni....mene ja tiedä...
kaikista raskainta on kuitenkin kerta toisensa jälkeen tuntea tulevansa hylätyksi varsinkin sellaisessa tilanteessa, jossa itsestä on tuntunut siltä, että nyt tästä voisi jotain syntyäkin...maalla asuvaan siskooni, kuvaus sopisi häneen niin hyvin, mutta hän on kyllä kova puhumaan kun vauhtiin pääsee. Samaa sukua mutta eri maata ollaan kuitenkin, kuin yö ja päivä, jotkut ei aina näitä asioita ymmärrä.
- ns. exäni
törmännyt.. kirjoitti:
maalla asuvaan siskooni, kuvaus sopisi häneen niin hyvin, mutta hän on kyllä kova puhumaan kun vauhtiin pääsee. Samaa sukua mutta eri maata ollaan kuitenkin, kuin yö ja päivä, jotkut ei aina näitä asioita ymmärrä.
on kaupunkilainen...
- viestin..
ns. exäni kirjoitti:
on kaupunkilainen...
sisältöä jonkun verran, maalaispojanjärki siitä puuttuu, jos ajattelee vähän käytännönläheisemmin pääsee yleensä parempaan lopputulokseen, nuo saivartelut voi niitä...
- täälläkin
Surullista huomata olevansa jälleen oikeassa siinä ettei ihmisiin voi luottaa pätkän vertaa ja on silkkaa ajanhaaskausta ja tuhlausta uskoa kehenkään.
Olin typerä, lapsellinen ja hyväuskoinen. Halusin uskoa häneen ja siihen, että voisimme olla edes ystäviä vaikka arvasin jo yli puoli vuotta sitten miten tässä tulee käymään. Hän on feidannut minut elämästään erilaisten syiden ja tekosyiden varjolla. Hänellä ei edes ole selkärankaa sanoa asioita minulle suoraan.
Olen ihan loppu ja paskana tämän takia. Se mitä luulin rakkaudeksi oli loppujen lopuksi pelkkää hyväksikäyttöä.- särkyneitä
Olitteko ystäviä vai toivoitko ystävyyttä. Olitteko yhdessä, erositte ja nyt ette ole ystäviä. Luulit rakkaudeksi, tiesikö toinen rakkaudestasi.
Vaikuttaa siltä että olette olleet läheisiä mutta nyt ikävöit ja suret.
Halusit uskoa häneen. Mitä sinulle on luvattu.
Miten luottamuksen ja uskon puute on saanut alkunsa. Onko sinulle valehdeltu. Kuinka sinua on käytetty hyväksi.
Puoli vuotta, se on pitkä aika. Etkö ole nähnyt toista tuona aikana. Heitettiinkö sinut ulos tuosta noin vain, sanomatta sanaakaan. Mikä on ollut syynä kun ette kuulu enään toistenne elämään.
Onko sinua yritetty lähestyä, miten olet niihin vastannut. Ystävyys on vastavuoroista.
Onko hänellä jo toinen nainen kun puhut hyväksikäytöstä. Oletko mustasukkainen, etkö tahdo päästää irti ja tahtoisit yhä olla hänen kanssa. Onko hän mustasukkainen.
Mitkä ovat tekosyyt, syyt. Eli todistettavasti sinulle on valehdeltu, miten. Oletko tukenut kun hänellä oli oikea syy. Onko sinua tuettu.
Mitä asioita täytyy sanoa suoraan. Voitko pyytää häntä kertomaan miksi sinut on jätetty.
Miten olet elänyt sen jälkeen kun sinut on feidattu elämästäsi. Oletko vain istunut ja odottanut.
Tunnet pettymystä. Eikö välillänne ollut rakkautta, ystävyyttä, mitään. Luulit rakkaudeksi, oliko välillänne ollut rakkautta, kaipaatko vakuuttelua vai olitteko onnellisia.
Paljon kysymyksiä jotka toivottavasti sinua auttaa. - Zoluble
Täällä yksi joka tuskailee itsensä kanssa vähän samalla tavalla. Takana puolittainen ystävä-kaveruussuhde, jossa mukana vahvasti muutakin peliä koko ajan, tekojakin ja suoria tunnustuksia. Nyt hän on kadonnut elämästäni, enkä usko enää takaisin palaavan.
Olinko liian uskalias? Liian avoin? Liian etäinen? Vai oliko hän sittenkin kaikesta uhoamisestaan huolimatta pelkuri, joka ei sittenkään uskaltanut myöntää tunteitaan? Vai olivatko ne kerrotut ja osoitetut tunteet koko ajan vain valhetta? - liikaa..
Zoluble kirjoitti:
Täällä yksi joka tuskailee itsensä kanssa vähän samalla tavalla. Takana puolittainen ystävä-kaveruussuhde, jossa mukana vahvasti muutakin peliä koko ajan, tekojakin ja suoria tunnustuksia. Nyt hän on kadonnut elämästäni, enkä usko enää takaisin palaavan.
Olinko liian uskalias? Liian avoin? Liian etäinen? Vai oliko hän sittenkin kaikesta uhoamisestaan huolimatta pelkuri, joka ei sittenkään uskaltanut myöntää tunteitaan? Vai olivatko ne kerrotut ja osoitetut tunteet koko ajan vain valhetta?Tässä lauseessa on vähän ristiriitainen viesti "pelkuri, joka ei sittenkään uskaltanut myöntää tunteitaan? Vai olivatko ne kerrotut ja osoitetut tunteet koko ajan vain valhetta?"
hän siis kertoi ja osoitti tunteitaan, mutta ei kuitenkaan? aika oudosti päätelty. Sanoisin kuitenkin, jos jotain aloittaa puolittaisesti, se pitäisi uskaltaa viedä loppuun asti, eikä siirtää vastuuta toiselle. - Aloittaja
liikaa.. kirjoitti:
Tässä lauseessa on vähän ristiriitainen viesti "pelkuri, joka ei sittenkään uskaltanut myöntää tunteitaan? Vai olivatko ne kerrotut ja osoitetut tunteet koko ajan vain valhetta?"
hän siis kertoi ja osoitti tunteitaan, mutta ei kuitenkaan? aika oudosti päätelty. Sanoisin kuitenkin, jos jotain aloittaa puolittaisesti, se pitäisi uskaltaa viedä loppuun asti, eikä siirtää vastuuta toiselle.Tarkoitin, että hän myönsi minulle kaikenlaista tunteistaan ja asennoitumisestaan minua kohtaan, mikä ainakin omasta mielestäni vaikutti aidolta. Mutta koska hän ei enää voi olla yhteyksissä minuun, ehkä hän ei sittenkään ollut valmis myöntämään tilannetta tai tunteita itselleen.
Tai ehkä ne kerrotut tunteet eivät sittenkään merkinneet loppujen lopuksi mitään, eli hän ei ollut tosissaan suhteeni. Tai säikähti huomatessaan, että minäkin tunnen jotain syvää. - MYLLERRYS
Zoluble kirjoitti:
Täällä yksi joka tuskailee itsensä kanssa vähän samalla tavalla. Takana puolittainen ystävä-kaveruussuhde, jossa mukana vahvasti muutakin peliä koko ajan, tekojakin ja suoria tunnustuksia. Nyt hän on kadonnut elämästäni, enkä usko enää takaisin palaavan.
Olinko liian uskalias? Liian avoin? Liian etäinen? Vai oliko hän sittenkin kaikesta uhoamisestaan huolimatta pelkuri, joka ei sittenkään uskaltanut myöntää tunteitaan? Vai olivatko ne kerrotut ja osoitetut tunteet koko ajan vain valhetta?ihmissuhde kuin minulla. Luulen myös, että minun tapauksessa hän pelästyi omia tunteita..tuli identiteettikriisi..Antoi ymmärtää, että hän oli vain näytellyt ja kielsi kaiken...teot ja sanat kertoivat toista...EN usko, että kukaan voi näytellä ja valehdella tunteita ja sanoja.. pitäisi olla aika "sairas" ihminen henkisesti..????Itse en ainakaan moiseen pystyisi, jos ei olisi aidot tunteet toista kohtaan..Tämä on raskasta, kun pitäisi yrittää unohtaa hänet, mutta kun vielä on ne tunteet jäljellä...Ehkä myös toivo, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi ja hän ottaisi yhteyttä...
- harmi..
MYLLERRYS kirjoitti:
ihmissuhde kuin minulla. Luulen myös, että minun tapauksessa hän pelästyi omia tunteita..tuli identiteettikriisi..Antoi ymmärtää, että hän oli vain näytellyt ja kielsi kaiken...teot ja sanat kertoivat toista...EN usko, että kukaan voi näytellä ja valehdella tunteita ja sanoja.. pitäisi olla aika "sairas" ihminen henkisesti..????Itse en ainakaan moiseen pystyisi, jos ei olisi aidot tunteet toista kohtaan..Tämä on raskasta, kun pitäisi yrittää unohtaa hänet, mutta kun vielä on ne tunteet jäljellä...Ehkä myös toivo, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi ja hän ottaisi yhteyttä...
tuolla lesbopalstalla perunapersikka kirjoittaa:
"mun naisystävällä on noin viistoista nettipersoonaa, yhtä vaarallisii kaikki, ja livenäkin samanverran sivupersoonia. netissä mikään ei ole totta ja vain harvoin todellisuudessakaan." jos oletkin tähän perunapersikan nettiilkeilijään törmännyt, huonompi säkä, niin joskus käy. - hävis minne..
Aloittaja kirjoitti:
Tarkoitin, että hän myönsi minulle kaikenlaista tunteistaan ja asennoitumisestaan minua kohtaan, mikä ainakin omasta mielestäni vaikutti aidolta. Mutta koska hän ei enää voi olla yhteyksissä minuun, ehkä hän ei sittenkään ollut valmis myöntämään tilannetta tai tunteita itselleen.
Tai ehkä ne kerrotut tunteet eivät sittenkään merkinneet loppujen lopuksi mitään, eli hän ei ollut tosissaan suhteeni. Tai säikähti huomatessaan, että minäkin tunnen jotain syvää.No jos noin ylitsepääsemätön este on ettei voi enää olla yhteyksissä, häviskö minne, sukellusveneeseen merenpohjaa tutkimaan vai?
joo joo joo mä rakastan sua, on todellista vain kun kuulee kasvokkain. - Zoluble siis
Aloittaja kirjoitti:
Tarkoitin, että hän myönsi minulle kaikenlaista tunteistaan ja asennoitumisestaan minua kohtaan, mikä ainakin omasta mielestäni vaikutti aidolta. Mutta koska hän ei enää voi olla yhteyksissä minuun, ehkä hän ei sittenkään ollut valmis myöntämään tilannetta tai tunteita itselleen.
Tai ehkä ne kerrotut tunteet eivät sittenkään merkinneet loppujen lopuksi mitään, eli hän ei ollut tosissaan suhteeni. Tai säikähti huomatessaan, että minäkin tunnen jotain syvää.Eli en siis ole viestiketjun aloittaja vaan tuon äskeisen kysymysviestin vastaaja Zoluble ;) menee jos käsitteet sekaisin. Tosin aloittajan tapaus kuulostaa niin samantyyppiseltä, että voisin tällaisen ketjun aloittaakin... :)
- F1o
Onko tilanteeseesi tullut selvyyttä?
Minäkin tunnustin tunteeni pitkän kuluneen ajan jälkeen, kun hän oli periaatteessa ollut se, joka on avoimemmin ja rohkeammin puhunut itsestään ja tunteistaan, lähestynyt minua lukemattomia kertoja. Teinkö virheen? Hän ei vastannut mitään, katosi vain. Mitä tapahtui?
Olisiko minun pitänyt vain teeskennellä, etten näe enkä kuule enkä tunne, mitä välillämme on ollut, mitä hän on sanonut, mitä tehnyt? Oliko hän vain teeskennellyt koko ajan kanssani? Inhoaa nyt minua, kun kerroin tuntemuksistani?
Kysyisin häneltä, kun vain tietäisin miten viitsin enää lähestyä. Hävettää jo.- Tuntuu niin
tutulta...ihan kuin oisi minun kirjoitukseni.EN usko, että hän on voinut teeskennellä..EHKÄ hän pelästyi omia ja sinun tunteita..ehkä ei ollutkaan valmis menemään pitemmälle...Minun mielestä teit oikein, kun tunnustit tunteesi hänelle.En usko, että hän vihaa sinua..ÄLÄ häpeä, ota rohkeasti yhteyttä, jos hän ei ole kieltänyt yhteydenottoa..ON tuskallista elää epätietoisuudessa..asia painaa ja ahdistaa joka päivä...Voimia ja rohkeutta sinulle
- F1o
Tuntuu niin kirjoitti:
tutulta...ihan kuin oisi minun kirjoitukseni.EN usko, että hän on voinut teeskennellä..EHKÄ hän pelästyi omia ja sinun tunteita..ehkä ei ollutkaan valmis menemään pitemmälle...Minun mielestä teit oikein, kun tunnustit tunteesi hänelle.En usko, että hän vihaa sinua..ÄLÄ häpeä, ota rohkeasti yhteyttä, jos hän ei ole kieltänyt yhteydenottoa..ON tuskallista elää epätietoisuudessa..asia painaa ja ahdistaa joka päivä...Voimia ja rohkeutta sinulle
Minullakin on toisaalta häntä ikävä ja haluaisin selvittää monta asiaa. Kuitenkin tunteeni alkaa ehkä nyt kääntyä ärtymykseksi ja huvittuneen pettymyksen sekaiseksi tunteeksi, kun ajattelen, miten rohkeaa ja tyrkkyä hän esitti, mitä kaikkea minulle sanoi ja mitä kanssani teki. Ja loppujen lopuksi ei tarvittu kuin noin yksi avoin ja tunnustava lause minulta - se riitti ajamaan hänet karkuun.
Jo oli tuttavuus sekin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614245Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653468Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541806Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251683Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981435Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132939Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115846Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18827