Olen ollut 31-vuotta naimisissa ja meillä on kaksi ihanaa lasta, jotka ovat jo maailmalla. Olen yksinäinen, koska mies keksii aina lomikseen ja vapaa-ajalleen jotakin tekemistä ja jättää minut oman onneni nojaan. Monelle se ehkä olisikin kivaa olla yksikseen, mutta että näin on jatkunu jo vuosia. Minua on usealta taholta jo neuvottu jättämään koko mies, mutta jotenkin kai pelkään jäädä kokonaan yksinään. Minulla on hyväpalkkainen ja erittäin haastava työ. Tulisin kyllä taloudellisesti yksinään toimeen, mutta pelkään lopullista yksinäisyyttä, vaikka nytkin olen aina yksinään.
Jo vuonna -98 muutin ensin kotoa toiselle paikkakunnalle töihin ja se tapahtui yhteisestä sopimuksesta ja myös sovimme, että mies muuttaa vuoden päästä samalle paikkakunnalle poikamme kanssa. Sitä hän ei tehnyt kuitenkaan. Neljä vuotta hän sanoi muuuttavansa seuraavana vuonna ja selityksenä aina se, että poika saa käydä koulunsa kotikunnassaan loppuun.
Ensimmäiset neljä vuotta kuljin "kotona" joka viikonloppu, lomat ja vapaa-ajat. Matkaa oli yhteen suuntaan noin 150 km. Ajoin kelillä kuin kelillä. Olin myös uskollinen enkä ajatellutkaan hakea ketään sijaista miehelleni. Kamalan syyllinen olo oli siitä, että en nähnyt poikaani joka päivä. Ja ihmiset kyllä antoivat palautetta siitä, että olen muka jättänyt lapseni ja näin syyllistivät minua. Osa varmaankin ihan tahallaan.
Sitten vuonna 2002 hän sanoi muuttavansa samalle paikkakunnalle, jos muutan isompaan kaupunkiin. No, niin minä sitten hyväuskoisena teinkin. Mutta...hänpä ei sinne muuttanutkaan. Minä kieltäydyin totaalisesti ajamasta yli 300 km matkaa joka viikonloppu. Väsyin täysin siihen ajamiseen. Hän kulki pari vuotta ja sitten alkoi tulla kaikenlaista tekosyytä. Siinä vaiheessa ystäväni ja läheisimmät sukulaiseni sanoivat, että jätä se mies. Mutta minä uskoin, että kyllä se siitä.
Kuitenkin yksinäisyys alkoi kalvaa ja vuoden 2005 keväällä hairahduin sitten eka kertaa eli aloin silloin pettämään häntä. Olen nuorekkaan ja huolitellun näköinen ja minulla on helppo saada kyllä miehiä. Minulla oli useampi suhde. Naimisissa olevia miehiä. Kivoja herrasmiehiä, mutta turvallisia siinä suhteessa, ettei tarvinut miettiä mitään vakavampaa. Hetken hurmaksihan heidät otin vaan. Muutamaa miestä tapailen edelleenkin. Olosuhteet ovat siis olleet otolliset tähän.
Vuosi sitten hän muutti samalle paikkakunnalle, mutta enpä useinkaan näe kuin öisin samassa makuuhuoneessa. Ei meillä ole mitään yhteistä ja hän kulkee vaan omia teitään.
Aviomieheni ilmoittaa hyvin kursorisesti esim.keväisin, että kesän hän sitten aikoo tehdä sitä ja tätä. Minulta ei kysytä, mitä mieltä minä olen. Aina löytyy jonkun kaverin talon rakennusta, joku jota pitää auttaa. NÄin on ollut jo monta kesää. Viime talven hän teki iltaisin kaverinsa taloa ja oli poissa kaiket illat ja viikonloput. Lomat vietin ja vietän yksinään.Ei hän mitään taloudellista hyötyä siitä saa, vaan ihan palkatta näitä tekee. Jos taas minä lähden jonnekin esim. tapaamaan sisartani toiselle paikkakunnalle, minun pitää antaa selitykset siitä millä menen, kuinka kauan, miksikä menen jne. Mieheni mielestä minun pitäisi olla kotona yksikseen ja odotella häntä. Poikani jo kummasteli siitä ja ärähti isälleen, etteikö äiti saisi mennä edes sisarensa luo.
Nyt kun lapset ovat jo omillaan, en enää suostu siihen. Tänäkin kesänä olen käyny pari matkaa ystävieni luona ja yhden matkan erään miehen kanssa. Jotenkin olen alkanut kyllästyä tähän hommaan totaalisesti. Olen käynyt muutaman vuoden myös psykologilla ja se ei kyllä auttanut yhtään, joten jätin sen homman.
Mitä ihmettä te ihmiset tekisitte minun sijassani? Olenko täydellinen idiootti kun en uskalla irtautua? Minulle on kuitenkin hyvin tärkeää säilyttää välit lapsiin ja lapsenlapsiin. (minulla myös aikuinen tytär jolla omia lapsia jo).En haluaisi sitä, että vaivautuneena ollaan lastenlasten syntymäpäivillä yms. juhlissa. Poikani opiskelee nyt ja hänelläkin tulee varmaan tulevaisuudessa perhe, johon haluan ehdottomasti säilyttää välit.
En tosiaankaan tiedä enää miten selviän tästä!
mitä teen??
4
804
Vastaukset
- Maailmanloppua?
Olet nyt siis 9 vuotta elänyt täydellistä epäelämää kuvitellen olevasi suhteessa, kun tosiasiassa mies on jossain muualla eikä ole millään muotoa kiinnostunut olemaan kanssasi.
Mietipä nyt vähän syvemmin itse. Jos psykologilla käynti olisi auttanut, olisit todennäköisesti jättänyt tuollaisen "miehen" (surkean vätyksen) jo aikoja sitten.
Kuinka yksin luulet jääväsi jos eroat, olethan täysin yksin jo nyt, jos mies huitelee lomat jossain muualla. Erottuasi sinulla olisi ainakin täysi vapaus etsiä itsellesi uutta onnellisempaa elämää. - ....
Miksette menneet parisuhdeneuvojalle? Olisiko mies tullut?
- Alma47
Parisuhdeneuvojalle mies ei lähde eikä sen puoleen myöskään psykologille. Pyysin häntä sinne ja/tai myös psykologille. Psykologi jopa soitti hänelle ja pyysi vastaanotolle joko minun kanssa tai erikseen yksinään. Miehen mielestä tässä ei ole ongelmaa. Minä kuulemma teen kärpäsestä härkäsen. Hän on kuulemma työssään oppinut sen, ettei noista mitään hyötyä ole. Eli se tie on nyt kuljettu.
Ilmeisesti minun pitää alkaa kertoa noista muista miehistä ja siten loukata häntä. (kuten eräässä täällä olleessa kirjoituksessa eräs aviomies uhkaili) En ole tähän mennessä koskaan "kärähtänyt" heistä ja olen halunut pitää asiat siten, etten vaan loukkaisi aviomiestäni. Tosin jos sen teen, saan kaikki syyttelyt niskaani. En tiedä voisinko elää niiden kanssa.
- soini
Sinähän olet aikuinen ihminen ja teet aivan itse ratkaisut omasta elämästäsi,miettippä jos teillä ei kerta ole enää mielestäsi mitään yhteistä onko järkeä enää jatkaa yhdessäoloa? Ymmärrän että varmaan pelottaa se että jää yksin kun ootta ollu nuinkin pitkään yhdessä mutta varmaan niitä uusia ihmissuhteita tulee. Koita jaksaa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614267Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653477Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541812Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251698Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981439Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133945Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115848Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18839