Olen seurustellut avomieheni kanssa jo monta vuotta ja yhdessäkin ollaan asuttu pari vuotta. Alussa ja pitkäänkin kaikki tuntui ihanalta ja mukavalta...siltä, että näinhän sen elämän kuuluu mennäkin. Nyt kuitenkin on tullut jonkinlainen stoppi kaikkeen minun puoleltani. Meille syntyi pari vuotta sitten lapsi ja jo aiemmin ja varsinkin sen jälkeen mieheni oli töissä aivan älyttömästi. Hän ei ollut minun kanssani eikä varsinkaan lapsen kanssa oikeastaan ollenkaan. Nyttemmin hän on alkanut hieman enemmän olla kotona ja "panostaa" enemmän, mutta tuntuu että olen edelleenkin todella katkera aiemmasta yksinäisyydestäni. Jotenkin tuona aikana kasvoin eroon miehestäni enkä enää tunne häntä kohtaan samalla tavalla. En halua seksiä, en läheisyyttä, en kaipaa häntä. Toinen ongelma on se, ettei hän puhu tarpeeksi. Hän ei kerro mitään ajatuksistaan eikä hänen kanssaan voi puhua oikein mistään. Itse kun haluaisin keskustella kaikista asioista. Tuntuu, etten halua häntä enää lähelleni ja ainut syy miksi hänen kanssaan olen, on lapsemme. Kertokaa kokemuksianne, onko teidän suhteenne pysynyt pitkän ajankin jälkeen "onnellisena" vai tuleeko kaikille tälläisiä tuntemuksia ja varsinkin sellaista ajatusta, ettei halua toista lähelleen. Mielestäni ei ole järkeä olla yhdessä, jos tuntuu tältä ja kaikki lahoaa pikkuhiljaa käsiin...
Millaiseksi suhde menee?
3
950
Vastaukset
- juttua...
Teillä kuitenkin näyttää olleen suhteessa hyvää aikaa ja mies ei ole sinänsä huono mies (alkoholisti, väkivaltainen tai pettäjä), joten miksi heittää johonkin muutamien kuukausien vastoinkäymiseen koko juttu? Entäs, jos selviätte tosta ja olette taas kohta rakastuneita? Sekin on mahdollista.
Oletko ajatellut, että hän ei ehkäpä tiennyt, miten olla isä pienelle vauvalle? Aika moni mies pelkää tai ei tiedä rooliaan, joten pysyttelee siksi poissa "äidin tieltä" kunnes lapsi on leikki-ikäinen. Hölmöähän se on, mutta ei syy välttämättä ole mikään tahallinen teidän hylkääminen. Ehkäpä voisit kysellä, mitä hänen mielestään on naisen/miehen rooli parisuhteessa ja isänä/äitinä?
Ehkä voisitte myös miettiä omien lapsuudenkotienne rooleja ja verrata niitä nykyiseen suhteeseen? Ja sitten kenties puhua tarpeistanne? Tiedätkö, mitä miehesi kaipaa (seksin lisäksi)? Ehkä mies ei tosiaan ole tiennyt, miten yksinäinen olit (kerroitko aikoinaan, miten paljon enemmän kaipasit hänen seuraansa ja tukeaan ja tuitko hänen kasvuaan isänä?). Jos vain suinkin pystyt, anna anteeksi hänelle ja anna anteeksi itsellesi, mikäli et ole pystynyt tuomaan tarpeitasi rakentavalla tavalla esille aiemmin.
Parisuhde on opettelua, ja teillä näyttäisi olevan tässä oppimismahdollisuus, jonka kautta voitte taas löytää uuden kipinän suhteeseenne.
Keskustelusta sen verran, että monien naisten mielestä miehet eivät puhu tarpeeksi. Suosittelisin tähän joidenkin naisystävien hankkimista, jolloin se miehen "puhumattomuus" ei häiritse niin paljoa. Ja tosiaan, kaikille tulee noita tuntemuksia, mitä sinulla on. Et ole yksin ja teidän suhteellanne on vielä paljon toivoa. :)- just just
No on tässäkin neuvo!
"Keskustelusta sen verran, että monien naisten mielestä miehet eivät puhu tarpeeksi. Suosittelisin tähän joidenkin naisystävien hankkimista, jolloin se miehen "puhumattomuus" ei häiritse niin paljoa."
Ei se kuule auta vaikka ummet ja lammet pälisisi ystäviensä kanssa omasta parisuhteestaan. Ilman muuta ne parisuhdetta aidosti kehittävät keskustelut on käytävä sen oman kumppanin kanssa.
Minä elin myös vuosikausia puhumattoman miehen kanssa, mutta onneksi tajusin lähteä. Ei ihmisen luonto muutu. Se on joko sopeuduttava tai lähdettävä kävelemään. Minä valitsin jälkimmäisen, enkä päivääkään ole katunut.
N30 - jokainen tyylillään
just just kirjoitti:
No on tässäkin neuvo!
"Keskustelusta sen verran, että monien naisten mielestä miehet eivät puhu tarpeeksi. Suosittelisin tähän joidenkin naisystävien hankkimista, jolloin se miehen "puhumattomuus" ei häiritse niin paljoa."
Ei se kuule auta vaikka ummet ja lammet pälisisi ystäviensä kanssa omasta parisuhteestaan. Ilman muuta ne parisuhdetta aidosti kehittävät keskustelut on käytävä sen oman kumppanin kanssa.
Minä elin myös vuosikausia puhumattoman miehen kanssa, mutta onneksi tajusin lähteä. Ei ihmisen luonto muutu. Se on joko sopeuduttava tai lähdettävä kävelemään. Minä valitsin jälkimmäisen, enkä päivääkään ole katunut.
N30ei sitä omaa parisuhdetta tarvitsekaan muiden naisten kanssa velloa, vaan keskittyä muihin asioihin. Tottakai parisuhdeasiat ja kehityskeskustelut on käytävä oman kumppanin kanssa. Mutta jos toisesta ei ole keskustelemaan vaikkapa politiikasta tai pitsinnypläyksestä, onko sitä puolta väkisin yritettävä kyseisen ihmisen kanssa, jos voi olla ystäviä, joiden kanssa aiheesta puhua?
Jotkut ongelmat johtuvat siitä, että ihmiset tekevät niistä suurempia ongelmia kuin ne onkaan. Tietysti on puhumattomia miehiä, joista toinen osapuoli todella kärsii, jos ei pysty sopeutumaan ja keskittymään niihin yhdistäviin asioihin. Mutta joskus asioille voi tehdä muutakin kuin vain lähteä ja syyttää toista kun ei ole itsekään ilmaissut kunnolla tarpeitaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874028Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242891No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452310- 341311
- 10899
- 131875
- 6844
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12811Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124756- 11750