tummia sävyjä

kampela

Kiva lukea näitä keskusteluja. Nyt kun lähipiirissä on kuolemantapauksia ja myös itsemurhan takia poismennyt, väkisin ajatukset kulkeutuvat kuolemaan.
Oletteko ajatelleet, mikä meitä odottaa kuoleman jälkeen? Löytyisihän täältä keskusteluareenoilta varmaan ihan aihetta käsittelevää aihepiiriä, mutta halusin tässä ikätovereilleni heittää tään ajatuksen.
Nyt kun ollaan jo elämän loppupuolikkaalla, tuleeko teidän mieleen joskus lopullinen poislähtö?

14

1003

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • a-woman1

      Lähiomaisia on poistunut viime aikoina useampia, sisareni ehkä läheisin. Sisareni sairasti syöpää, joten hänelle kuolema oli mielestäni ystävä, joka lopetti tuskaksi muuttuneen elämän.
      Mieheni kuoli jo 35-vuotiaana ja silloin olin kyllä aika järkyttynyt tapauksesta.
      Olen tämän hetkisten tuntojeni mukaan valmis kuolemaan, kun aika koittaa. Olen tehnyt sen mitä, minun on kai pitänytkin ja joskus tunnen jo itseni aika väsyneeksi. En tiedä sitten muuttuvatko ajatukseni, jos sairastun pahemmin. Sisareni ikäänkuin tarrautui loppuvaiheessa elämään kiinni, vaikka kärsikin kovia kipuja. Vaikea ennustaa omaa reagointiani. Tällä hetkellä en koe pelkoa ajatellessani maallisen elämän loppumista.
      Mitä kuoleman jälkeen? Helpointa on uskoa perinteiseen oppimaamme vaihtoehtoon, mutta jskus hiipii epäilys mieleen, että entäpä, jos ei olekaan mitään jatkoa...

    • tinat

      Menetin äitini leikkaukseen jo kolmivuotiaana - ja itkin sen suruni vasta yli kolmekymppisenä uskovan sielunhoitajan avustuksella. Siihen asti asia oli ollut kipeänä mykkyränä sisälläni. Sillon selvisi minulle, että ei se äiti jättänytkään minua sen takia, että olin ollut niin tuhma lapsi, vaan ihan leikkauksen epäonnistumisen takia.

      Olen menettänyt muutama vuosi sitten yhden vuoden sisällä vanhimman sisareni ja kaksi läheistä ystävätärtä, jotka vielä kumpikin olivat itseäni nuorempia. Pitkään kummeksuin sitä, että itse nousin kohtalaisen terveenä aamuisin ja kuljin tuolla ihmisten joukossa, mutta nämä ihmiset ovat poissa, missä siis?, eihän ihminen noin vain voi hävitä tavoittamattomiin?, sitä oli jotenkin mahdoton käsittää. Asia oli päivittäin mielessäni ja hyvin usein edelleenkin nämä ihmiset ikään kuin "elävät" mukana.
      Uskon elämän jatkuvan kuoleman jälkeen, tosin erilaisessa muodossa kuin nyt. Odotan tapaavani siellä tuttuja vastaanottajiakin. Sielu kai ei voi kuolla, vaikka kuori hajoaakin.

      • Elma05

        Tuossa 50:n vaiheilla minulle tuli valtava mietintä ,tässäkö tämä elämä nyt on?OLi hengellistä kosketusta KOrkeimman luokse ja tuli kova synnin tuntokin.Kaikki pienet ja isot paheet nousivat mieleen ja ajatus ,jotta kun täältä lähdetään ,niin mihin mennään?
        Sitten otin raamatun ja huusin Jumalan puoleen!
        Auta ja armahda!
        Apu löytyi,otin Jeesuksen vastaan sydämeeni ja rauhattomuus vaihtui suureksi rauhaksi.Jeesus sanoo,kuka minun tyköni tulee,sitä minä en heitä ulos.
        Odotankin Hänen olevan minua vastassa ,kun aikani tulee.


    • mielessä on

      ja varmasti ikuisesti pysyy. Kun 20v juuri yo, pieni ja nätti siskon tyttö tappoi itsensä, ei kestänyt tätä kovaa maailmaa ja sen byrokratiaa. Matematiikan nero ja ATK-puolen osaaja. Työkkärin mukaan sopivin varastonhoitajaksi aluesairaalaan. Sieltä löytyi myrkyt ja lähti.

      Omasta lähdöstä en piittaa. Joskus se aika tulee, mutta turha sitä on etukäteen murehtia. Jostain luin "rohkea kuolee vain kerran, pelkuri sata kertaa"

      Älä tummene, iloa elämään!

      • Fridanna

        En oikeastaan ajattele kuolemaa itseni kohdalla. Se tulee sitten kun sen aika on. Olen menettänyt monta omaista, mutta siitä on jo vuosia. Eräs lähiomaisista on tällä hetkellä vakavasti sairas, mutta hän itse on toiveikas. Ja niinpä me toisetkin olemme.
        Kunpa osaisin vain elää tätä päivää, koska huomisesta emme tiedä. Ainakaan murehtia ei kannata.


    • en ole masentunut

      Olen joskus aikaisemminkin jollekin vastannut, että koen kuoleman vapautuksena, muutoksena johonkin uuteen. Olipa uskonnollinen vakaumus tai ei, ainakin materia jatkaa eloaan, sekin toisessa muodossa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä läheisemmäksi koen myös ajatukset siitä, että tämän elämän aika ei ole kohdallani loputon kuin myös sen, että kuolemassa ei ole pelättävää, se on luonnollinen ja väistämätön päätös tälle olomuodolle.

      Silti en ole valmis päättämään itse päiviäni enempää kuin toivomaankaan kuolemaa, en liioin lähde tuomitsemaan muita: jokainen elonpolku on erilainen niin myös sen murheet, keveys ja raskaat ajat. En usko, että itsemurhasta joutuu ikuiseen kadotukseen. Kun sellaiseen ratkaisuun päätyy, helvetti tai sanotaan mieluummin kiirastuli, on jo koettu omalla tavallaan elämän aikana.

      En ole rakennellut mallia siitä, mikä mahdollisesti minua odottaa kuoleman jälkeen. Lahoaminen ainakin, ts. materian muuttuminen,se on faktaa. Jos on mahdollista, että henki jatkaa kulkuaan, toivon tapaavani minulle rakkaat, jotka ovat siirtyneet rajan taa. Toisaalta he ovat ajatuksissani usein ja siten tavallaan eläviä mielessäni. Mutta kuolemaa en pelkää,se tulee väistämättä enkä voi sille asettaa rajoja.
      Sanot,että joskus tulee lopullinen lähtö. Ehkä joskus, ehkä huomenna, ehkä ensi yönä. Juuri tuon takia olen yrittänyt hoitaa ainakin päällimmmäiset anteeksi pyytelemiset ajoissa, koska kaikille ja kaikelle ei suoda valmistautumisaikaa.

    • 1943

      luonnollinen asia, väistämätön. Mieheni kuoltua äkillisesti noin kolme vuotta sitten sain seurakunnalta pienen kirjasen "Surussa on valo". Luen sen läpi silloin, tällöin.En halua ikuista elämää, luultavasti kuolema on sitä, että vain nukkuu pois. Minusta on kamalaa, kun leikkauksen jälkeen herätellään, olisi niin ihana nukkua. Kuvittelen, että kuoltua voi nukkua. Pitää elää niin, että voi jättää ikuiset jäähyväiset milloin vain. Meille ei jäänyt mieheni kanssa mitään epäselvää, vaikka hän kuoli liikenneonnettomuudessa. Asioita ei voi itse ratkaista, mutta äkillinen kuolema on armollisempi.

    • SerpeNTiina

      ..kyllä mietin..lähes päivittäin..se ei niinkään johdu iästä,olen koko ikäni miettinyt kaikenlaista.
      Vaikka tosin nyt olen menettänyt monta ikätoveria,ja totta kai se pysähdyttää aina.
      Se on luonnollista,mutta kuolemasta on steriili,näkymätön,olematon.
      Koen niin,että kuten en tyhjästä ole syntynyt elämään,en myös tyhjään palaa.
      "Usko on luja luottamus,siihen,mitä toivotaan.."vanhan käännöksen mukaan Isossa kirjassa.
      Haluan uskoa siihen, että näen rakkaani kaikki ja vieläpä lemmikkinikin,niitä on useita;)Siellähän(ikuisessa elämässä) on kaikki mitä on täällä rakastanut...;)
      Minusta Ikuisessa Elämässä saa levätä ja tuntea suurta rauhaa.
      Usko on juoni elämälle,toivo ja tuki.Ahdistustahan tämä muuten olisi suuremmilta osin.
      Ei tarkoita kuitenkaan,että elämän suola;huumori olisi minusta poissa!

    • Yykaakoo

      "Elämä on kuolemista" lauloi Juice. Olen hautaan saattanut aikoinaan oman lapseni ja nyt aika vasta omat vanhempani ja veljeni.

      Olen puhunut lapsilleni ja muille läheisilleni omasta edessä olevasta poislähdöstä jotensakin näin: Iloitkaa siitä, että olen päässyt perille sinne, missä lopulta kaikki on OIKEIN. Olen myös hissun kissun eliminoimassa tätä paljoa mammonaa ja krääsää, ettei jälkeenjäävillä ole niin paljon setvimistä. Kas kun se lähtö voi tulla milloin tahansa, ollaan me jokainen se niin moneen kertaan nähty.

      • tinat

        Noin pitäisi tehdä vähitellen. Sisareni oli järjestänyt paperinsa valmiiksi ennen sairastumistaan ja karsinut turhat paperit. Lapsille se oli helpottavaa.


    • pikkuserkku*

      Samoin kuin uni on onnellinen
      hyvin sujuneen päivän jälkeen,
      samoin kuolema on onnellinen
      hyvin eletyn elämän jälkeen.

      Tuon lauseen olen yrittänyt pitää mielessä ja
      elää niin hyvin kuin mahdollista.

      Jokainen meistä on jonossa vaikka vuoronumeroamme emme tiedä.

      Toivon olevani valmis, kun esirippu sulkeutuu.

      • kampela

        Äitini kuoli 80-luvulla. Tulen muistamaan loppuelämäni viimeisen hetken hänen kanssaan.
        En ollut läsnä kuolinhetkellä, mutta joitakin tunteja ennen lähtöään olin hänen luonaan.
        Äidin silmät loistivat kuin tähdet ja ymmärsin, että hän on jo lähdössä parempaan paikkaan kuin tämä näkyvä maailmamme.
        Äiti oli uskovainen ja eli pyyteetöntä läheisille omistettua elämää. Hänellä oli elävä, toimiva suhde Taivaan Isään ja uskon, että ne tuhannet rukoukset, joita äiti puolestamme rukoili ovat edelleen meitä lapsia kantamassa päivästä toiseen.
        Äitiä on ikävä.


      • 1943
        kampela kirjoitti:

        Äitini kuoli 80-luvulla. Tulen muistamaan loppuelämäni viimeisen hetken hänen kanssaan.
        En ollut läsnä kuolinhetkellä, mutta joitakin tunteja ennen lähtöään olin hänen luonaan.
        Äidin silmät loistivat kuin tähdet ja ymmärsin, että hän on jo lähdössä parempaan paikkaan kuin tämä näkyvä maailmamme.
        Äiti oli uskovainen ja eli pyyteetöntä läheisille omistettua elämää. Hänellä oli elävä, toimiva suhde Taivaan Isään ja uskon, että ne tuhannet rukoukset, joita äiti puolestamme rukoili ovat edelleen meitä lapsia kantamassa päivästä toiseen.
        Äitiä on ikävä.

        kuoli 1980-luvulla. Hän sai lähteä melko hitaasti ja vaipui omaan maailmaansa. Aikaisemmin hän soitti minulle joka päivä, myöhemmin vain vastasi, jos soitin. Minun viimeinen puheluni hänen kanssaan oli kiitokseni siitä, että hän lähetti shekin häälahjaksi. Oli soittanut pankkiin ja pankki välitti. En ollut koskaan ennen ollut läsnä, kun vainaja pantiin arkkuun. Kauhistuin ajatuksesta, että arkku olisi auki. Ei se niin hirveää ollut, äiti lepäsi niin rauhallisena. Miestäni en halunnut nähdä kuolleena, meillä oli niin hellät jäähyväiset, kun hänet viimeisen kerran näin. En tuolloin tiennyt, että ne olisivat viimeiset.


    • järkytti

      Joitakin vuosia sitten tapahtui tragedia, joka vielkin mieltä järkyttää, kun muistuu mieleen.
      Työtoverini mies hakkasi vaimonsa hengiltä mustasukkaisuuksissaan.
      Minulta meni yöunet pitkäksi aikaa tämän tapauksen jälkeen. Kelasin mielessäni jatkuvasti aihetta ja ajattelin jopa lähteä ammattiauttajalle, kun en saanut ajatuksiani asettumaan.
      No, sitten minutkin kutsuttiin hautajaisiin ja siellä pääsin mieleni myllerryksestä.
      Joskus keskustelemme työtovereitten kanssa aiheesta vieläkin ja ne keskustelut keventävät oloa kummasti.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4192
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3423
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1785
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1640
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1417
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      923
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      855
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      822
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      785
    Aihe