Jotenkin koko alkuelämäni ajattelin, et sit joskus isona "teen" lapsia ja jos niitä ei muuten "tuu", niin en sit mihinkään hoitoihinkaan lähe, kun niitä ei kai miun sit kuulu "tehdä" ja hoidot on vastoin luonnonlakia ja sitä, että heikot kuolee ja vahvat jatkaa elämää. No, kasvoin isoksi ja vihdoin koitti aika "lastentekoon", kuten tuolloin ajattelin. Ensimmäinen puoli vuotta meni helposti, jossain määrin positiivisella asenteella ja niin, että kyllä se sit seuraavasta kierrosta tärppää.
Eipä tärpännyt, pitkään aikaan. Siinä vaiheessa oikeesti joutu käymään aika kovia keskusteluja itsensä kanssa ja todeta, että se vanha luonnonlain kannattaja onkin heikompi kuin se, joka haluaa äidiksi. Varasin ensimmäisen ajan lapsettomuustutkimuksiin sille viikolle, kun vuosi lapsettomuutta tuli täyteen. Jatkuvien pettymysten murentamana kuitenkin varauduin koko ajan ikuiseen lapsettomuuteen.
Ensimmäisten tutkimustulosten (hormonit, sukupuolitaudit, papa) selvittyä ei kyllä lainkaan helpottanut. Ei sieltä nimittäin mitään löytynyt. Jos ois tiennyt syyn, niin ois ollutkin helpompaa, miten lähteä asiaa selvittämään. Ja taas kiroilin, kun kuukautiskierto oli jälleen sekaisin, kuten se oli ollut koko vuoden.
Viikko tulosten saamisista harmittelin yhä myöhästyneitä kuukautisia. Mies ehdotti tekemään raskaustestiä, sellainen löytyikin jostakin nurkasta ja varauduin samantien pettymykseen. En edes vaivautunut katsomaan testiin, kun en jaksanut taas pettyä. Ihme tosiaan tapahtui, se oli positiivinen, vaikka hailakka, mieskin sen totesi. Kaiken surun ja pettymysten jäljiltä ei voitu uskoa tuota todeksi ja haettiin apteekista lisää testejä, jotka tehtiin samana iltana, seuraavana ja sitä seuraavana aamuna. Ja kaikki oli positiivisia. Ja tämä kaikki tapahtui siis tällä viikolla ja eilen tein sen viimeisen testin.
Ajatusmaailman muuttumisesta piti kirjoittamani. Miusta kenenkään ei koskaan pitäs kohdata mitään niin kamalaa asiaa kuin lapsettomuus ja muuttuneesta asenteesta kertoo varmaan, että oon jo päättänyt lähteä luovuttamaan munasoluja, kunhan nyt ensin saadaan tää projekti valmiiksi. Ei sitä lapsettomuutta ymmärrä, jollei se omalle kohdalle osu.
Vaikkei lapsettomuuden aikana koettua tuskaa voi varmastikaan koskaan unohtaa, niin - ainakin nyt tuntuu siltä - se ilo, joka tulee siitä, kun tietää jonkun matkaavan kyydissä, on paljon suurempi kuin kaikki maailman surut yhteensä.
Jos joku ihmettelee, et mikä oli tän kirjotuksen pointti, niin vastauksena, et halusinpa vain kirjottaa.
Täydestä sydämestäni toivon plussatuulia kaikille lapsettomuudesta kärsiville! :)
Ajatusmaailma uusiksi
8
902
Vastaukset
- keskenhän se meni
Samanlaisia ajatuksia oli itselläni aiemmin, että en kyllä mihinkään lapsettomuushoitoihin lähtisi, että jos ei lasta tule luonnollisesti, niin sitten minua ei ole äidiksi tarkoitettu.
No, kummasti ajatus muuttuu, kun alkaa tulla ikää, eikä lasta kuulu.
Nyt on lapsettomuutta takana 3,5 vuotta, hoitoja reilu vuosi. Eka plussa tuli kesäkuussa. Teinpä minäkin monta testiä kesän aikana ja plussana pysyi. Vaan viime viikolla, alkuraskauden ultrassa rv9 ei kohdussa näkynytkään mitään, vaikka raskaushormoni oli edelleen koholla, eli periaatteessa olin edelleen raskaana.
En koskaan saa tietää varmuudella, oliko kyseessä tavallinen keskenmeno vai kohdun ulkopuolinen raskaus.
Jaa että mikä on tämän kirjoituksen pointti?
Ei sellaista ehkä olekaan. Ehkä haluan sanoa, että raskauden alkuviikkoina kannattaisi ehkä kuitenkin pitää vielä jalat maassa ettei putoa liian korkealta, jos pikkuinen ei jaksakaan mukana kovin pitkään.
Tarkoitukseni ei ole pelotella tai mitenkään latistaa sinun onneasi. Toivon sinulle pelkkää hyvää ja toivon, että sinun pikkuinen jaksaa tarrata kovasti kiinni koko 9 kuukaudeksi.- TeeIi
Niin sitä itekin tulee koko ajan itselle sanottua, et jarruta, jarruta äläkä innostu liikaa, koska mitä vain voi vielä tapahtua, nyt ihan aluksi tän raskauden aikana. Huokasta voi lopullisesti vasta sitten, kun on itse dementiakodissa :)
- Minähän se
Olen toista mieltä kanssasi. Jos heti raskauden alkumetreillä rupeaa pelkäämään ja miettimään kaikkia kamalia asioita, mitä matkan varrella voi tapahtua, niin miettimistä riittää.
Kannattaa laajentaa ajatusmaailmaa. Voihan siinä käydä niinkin, että kun seuraavan kerran menet kotiovesta ulos, niin kompastut portaisissa ja halvaannut tai jopa kuolet. Kun siitä selviät, voi auto ajaa päällesi. Voit saada syövän ja menehtyä siihen tai kuolla väkivaltaisesti. Maailmassa on paljon pelättävää jos pelkäämään alkaa.
Mielestäni ihmisen pitäisi iloita silloin, kun on sen ilon aika. Julistaa vaikka onneaan koko maailmalle kun vihdoin tuli se plussa ja surra taas koko maailman kanssa, kun onni kääntyikin epäonneksi. Milloin voit sitten iloita, jos siirrät sitä eteenpäin ja eteenpäin? Raskausviikon 22 jälkeen? Lapsen syntymän jälkeen? Kouluun menon jälkeen? Rippikoulun jälkeen? Vai sitten siellä dementiakodissa? Monta vaaranpaikkaa on jo ollut matkan varrella ja jos jotain kamalaa sattuukin, niin olisihan se ollut upeaa iloita silloin kun se ilo oli vielä läsnä!
Iloisia ajatuksia teille kaikille! - nain
Minähän se kirjoitti:
Olen toista mieltä kanssasi. Jos heti raskauden alkumetreillä rupeaa pelkäämään ja miettimään kaikkia kamalia asioita, mitä matkan varrella voi tapahtua, niin miettimistä riittää.
Kannattaa laajentaa ajatusmaailmaa. Voihan siinä käydä niinkin, että kun seuraavan kerran menet kotiovesta ulos, niin kompastut portaisissa ja halvaannut tai jopa kuolet. Kun siitä selviät, voi auto ajaa päällesi. Voit saada syövän ja menehtyä siihen tai kuolla väkivaltaisesti. Maailmassa on paljon pelättävää jos pelkäämään alkaa.
Mielestäni ihmisen pitäisi iloita silloin, kun on sen ilon aika. Julistaa vaikka onneaan koko maailmalle kun vihdoin tuli se plussa ja surra taas koko maailman kanssa, kun onni kääntyikin epäonneksi. Milloin voit sitten iloita, jos siirrät sitä eteenpäin ja eteenpäin? Raskausviikon 22 jälkeen? Lapsen syntymän jälkeen? Kouluun menon jälkeen? Rippikoulun jälkeen? Vai sitten siellä dementiakodissa? Monta vaaranpaikkaa on jo ollut matkan varrella ja jos jotain kamalaa sattuukin, niin olisihan se ollut upeaa iloita silloin kun se ilo oli vielä läsnä!
Iloisia ajatuksia teille kaikille!itse yhdyn tahan samaan!!! iloitkaa tassa hetkessa, itkekaa tassa hetkessa!!!! paiva kerrallaan iloiten ja suruiten.
- ....
Minähän se kirjoitti:
Olen toista mieltä kanssasi. Jos heti raskauden alkumetreillä rupeaa pelkäämään ja miettimään kaikkia kamalia asioita, mitä matkan varrella voi tapahtua, niin miettimistä riittää.
Kannattaa laajentaa ajatusmaailmaa. Voihan siinä käydä niinkin, että kun seuraavan kerran menet kotiovesta ulos, niin kompastut portaisissa ja halvaannut tai jopa kuolet. Kun siitä selviät, voi auto ajaa päällesi. Voit saada syövän ja menehtyä siihen tai kuolla väkivaltaisesti. Maailmassa on paljon pelättävää jos pelkäämään alkaa.
Mielestäni ihmisen pitäisi iloita silloin, kun on sen ilon aika. Julistaa vaikka onneaan koko maailmalle kun vihdoin tuli se plussa ja surra taas koko maailman kanssa, kun onni kääntyikin epäonneksi. Milloin voit sitten iloita, jos siirrät sitä eteenpäin ja eteenpäin? Raskausviikon 22 jälkeen? Lapsen syntymän jälkeen? Kouluun menon jälkeen? Rippikoulun jälkeen? Vai sitten siellä dementiakodissa? Monta vaaranpaikkaa on jo ollut matkan varrella ja jos jotain kamalaa sattuukin, niin olisihan se ollut upeaa iloita silloin kun se ilo oli vielä läsnä!
Iloisia ajatuksia teille kaikille!Se, että on realisti ja muistaa, että keskenmenon riski on suuri raskauden alussa, ei tarkoita sitä, että pelkäisi ja miettisi koko ajan kaikkia kamalia asioita, mitä matkan varrella voi tapahtua.
Minusta vain kannattaa sen verran pitää jalat maassa, ettei nyt heti plussan saatuaan riennä hehkuttamaan kaikille, että raskaana ollaan! On ikävä sitten kulkea muutaman viikon päästä korjaamassa tilannetta, että olinkin liian hätäinen ...
Mutta hei, kukin tavallaan! Antaa kaikkien kukkien kukkia ;) - *toivo*
nain kirjoitti:
itse yhdyn tahan samaan!!! iloitkaa tassa hetkessa, itkekaa tassa hetkessa!!!! paiva kerrallaan iloiten ja suruiten.
Juuri noin, olemme yrittäneet lasta mieheni kanssa reilut kolme vuotta, ja kertaakaan en ole päässyt testaamaan plussaa. Joten se päivä kun koittaa, ei riemullani ole rajoja! Vaikka se menisi kesken, mutta ainakin se peikko on voitettu, että jos kerran onnistuin tulemaan raskaaksi, se täytyy onnistua toisenkin kerran jne. Tämä lapsettomuusasia on muutenkin raskas taakka kantaa, joten ilman elämän pieniä iloja sitä ei jaksaisi ja plussa tulos on todella suuri ilo! Joten iso hali ja paljon onnea kaikille plussalaisille!
- *toivo*
.... kirjoitti:
Se, että on realisti ja muistaa, että keskenmenon riski on suuri raskauden alussa, ei tarkoita sitä, että pelkäisi ja miettisi koko ajan kaikkia kamalia asioita, mitä matkan varrella voi tapahtua.
Minusta vain kannattaa sen verran pitää jalat maassa, ettei nyt heti plussan saatuaan riennä hehkuttamaan kaikille, että raskaana ollaan! On ikävä sitten kulkea muutaman viikon päästä korjaamassa tilannetta, että olinkin liian hätäinen ...
Mutta hei, kukin tavallaan! Antaa kaikkien kukkien kukkia ;)Niin eikös tämä palsta ole sellainen, jossa sopisi tuulettaa noita plussa uutisia?! Jos nyt ei heti kaikille toitota niin täällä voi jakaa sekä iloja että pettymyksiä.
- Luonnonlakeja ei tunnetakaan
Minähän se kirjoitti:
Olen toista mieltä kanssasi. Jos heti raskauden alkumetreillä rupeaa pelkäämään ja miettimään kaikkia kamalia asioita, mitä matkan varrella voi tapahtua, niin miettimistä riittää.
Kannattaa laajentaa ajatusmaailmaa. Voihan siinä käydä niinkin, että kun seuraavan kerran menet kotiovesta ulos, niin kompastut portaisissa ja halvaannut tai jopa kuolet. Kun siitä selviät, voi auto ajaa päällesi. Voit saada syövän ja menehtyä siihen tai kuolla väkivaltaisesti. Maailmassa on paljon pelättävää jos pelkäämään alkaa.
Mielestäni ihmisen pitäisi iloita silloin, kun on sen ilon aika. Julistaa vaikka onneaan koko maailmalle kun vihdoin tuli se plussa ja surra taas koko maailman kanssa, kun onni kääntyikin epäonneksi. Milloin voit sitten iloita, jos siirrät sitä eteenpäin ja eteenpäin? Raskausviikon 22 jälkeen? Lapsen syntymän jälkeen? Kouluun menon jälkeen? Rippikoulun jälkeen? Vai sitten siellä dementiakodissa? Monta vaaranpaikkaa on jo ollut matkan varrella ja jos jotain kamalaa sattuukin, niin olisihan se ollut upeaa iloita silloin kun se ilo oli vielä läsnä!
Iloisia ajatuksia teille kaikille!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "944233Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293213No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452340- 351358
- 10949
- 136936
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12832Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124786- 11770