ystävyys vaikeaa!?....

vierasx

olen miettinyt, tai siis auttakaa jos vain pystytte...on vaikeaa tämä ystävyys ja suhteet! olen aika yksinäinen.luulen. tai siis minulla on mieheni kautta hirveästi ystäviä ja näemme heitä usein viikonloppuisin. arkisin olen nyt äitiyslomalla tai oikeastaan hoitovapaalla ja minullahan on päivät täynnä pikku poikani kanssa. silti, tuntuu että ystävät (omat ystäväni) ovat loitonneet. eivät välitä, eivät soittele eivätkä kysele kuulumisia. puistoissa en oikein osaa solmia kunnon ystävyyssuhteita. toki aina hymyilen ja juttelen ihmisille mutta ei ventovieraista tule noin vain kavereita. joitakin ystäviäni olen nähnyt viimeksi yli puoli vuotta sitten, ja jos soitan heille (aina minun pitää soittaa!?) he sanovat että nähdään pian ja kivaa kun soitit, soitan takaisin niin sovitaan milloin tulette kylään.Soittoa ei koskaan kuulu. Missä vika? en haluaisi edes miettiä näitä asioita mutta kun nämä vaan painavat mieltäni jatkuvasti. olen ystävyyssuhteissa mielestäni avoin, ystävällinen, kuuntelen ystäviäni ja olen empaattinen ja positiivinen. jotain vikaa minussa silti on kun ei ketään kiinnosta pitää yhteyttä. tekisi mieli välillä muuttaa jonnekkin kauas pois ja ihan vaan olla siellä yksikseen kun ei kerran ketään kiinnosta.Onko kellään vastaavanlaisia ystäviä vai onko tämä minun "paha karmani"! olenko valinnut ystäväni aikoinaan väärin? onko liikaa vaadittu jos haluaisi että kerran kuukaudessa joku soittaisi minulle ja kysyisi mitä kuuluu. no, ehkä liioittelen ja olen sekava mutta silti, saattaa mennä montakin viikkoa että kenestäkään ei kuulu mitään. enkä viitsi aina olla itse se joka soittelee. Päällisin puolin minulla menee hyvin, rakastan miestäni ja poikaamme. olemme onnellisia ja meillä on mielenkiintoiset työt. olemme ihan suhteellisen normaaleita kaikinpuolin. tykkäämme kutsua ihmisiä kylään, mennä kylään.käydä mökillä, liikkua ja urheilla omia liikuntalajejamme, meillä on terveet elämäntavat ja olemme positiivisia. silti ystävyyssuhteet ovat tärkeitä ja minä en saa mielestäni sitä että nämä asiat (ihmisten välinpitämättömyys tai se että ei pidetä yhteyttä)painavat minua. Kiitos kun jaksoitte lukea ja kaunis kiitos vastauksistanne etukäteen.

12

1014

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lessie

      En osaa auttaa enkä sanoa mistä tuo johtuu, mutta sen voin sanoa että olen miettinyt TÄSMÄLLEEN SAMAA itsekin! Kirjoituksesi oli kuin omasta suustani, sillä erotuksella vain että minulla ei ole lapsia. Minä olen aina se joka muutaman kuukauden välein soittaa vanhoille ystäville, muuten koko yhteydenpito lakastuisi. He vakuuttavat aina että olipas ihana jutella, tätä pitäisi tehdä useamminkin ja meidän pitää ehdottomasti tavata pian! Mutta silti he eivät tee mitään asian eteen. Olisi todellakin mukavaa jos joku edes silloin tällöin soittaisi minullekin. No tekstarilla he saattavat joskus harvoin kysellä miten menee. Mutta olenko tosiaan niin arvoton että puhelinkeskusteluihin ei viitsitä rahaa laittaa? Huom kyseessä työssäkäyvät, lapsettomat ihmiset joilla kyllä pitäisi olla rahaa ja aikaa. Olen tästä päätellyt että ilmeisesti en ole heidän tärkeyslistallaan kovin korkealla, ilmeisesti heillä on niin paljon muita ystäviä että minä olen se jota ei ihan ensimmäiseksi muisteta.

      • saman kokemut

        Ystävyyssuhteet eivät aina kestä läpi elämän... Minä olen kokenut ihan saman. Aina se olin minä joka soitti ja piti yhteyttä, koskaan ei kukaan viitsinyt ottaa minuunpäin yhteyttä. Syynä miesystävä tai mies ja lapset (olin itse silloin sinkku, mutta en enää).
        Lopulta kiusaannuin tilanteeseen niin, että lopetin soittamisen. Ajattelin että soittakoot sitten, kun ikävä tulee. No koskaan ei ole puhelun puhelua tullut. Ystävät jäivät siihen paikkaan, kun minä lopetin yhteydenpidon.
        Yritän olla olematta katkera ex-ystävilleni, mutta pahalta tuntuu. Täytyy vaan hyväksyä, että ystävyyssuhteet eivät aina kestä läpi elämän, kyllästytään seuraan tai löytyy uusia ystäviä...


      • Naurava kulkuritar
        saman kokemut kirjoitti:

        Ystävyyssuhteet eivät aina kestä läpi elämän... Minä olen kokenut ihan saman. Aina se olin minä joka soitti ja piti yhteyttä, koskaan ei kukaan viitsinyt ottaa minuunpäin yhteyttä. Syynä miesystävä tai mies ja lapset (olin itse silloin sinkku, mutta en enää).
        Lopulta kiusaannuin tilanteeseen niin, että lopetin soittamisen. Ajattelin että soittakoot sitten, kun ikävä tulee. No koskaan ei ole puhelun puhelua tullut. Ystävät jäivät siihen paikkaan, kun minä lopetin yhteydenpidon.
        Yritän olla olematta katkera ex-ystävilleni, mutta pahalta tuntuu. Täytyy vaan hyväksyä, että ystävyyssuhteet eivät aina kestä läpi elämän, kyllästytään seuraan tai löytyy uusia ystäviä...

        Minulle kävi sisällöltään ihan vastaavaa, mutta niinpäin että ystävättäreni( 2 kpl) töistä olivat jonkin aikaa uus-sinkkuja( 8 vuotta) ja silloin seurani kyllä kelpasi, lenkki-juttu- ja kapakkaseura. Olin tosi innostunut kun aikuisiällä sain uusia ystävättäriä, oli ihanaa kun oli mahdollisuus naistenjuttuihin. Itse olin ja olen edelleen naimisissa, mies oli matkatöissä joten oli mukava kun oli sosiaalisista kanssakäymistä. Mutta sitten... naiset löysivät unelmiensa prinssit, yhteydenpito ja seurustelutloppuivat miltei kuin seinään, nähtiin vain töissä. Sitten minä tein radikaalin päätöksen ja vaihdoin työpaikkaa, halailtiin ja vannottiin että pidetään yhteyksiä kuitenkin. No voitte arvata, kyllä tiiivs yhteydenpito on jäänyt tyystin, saan sähköpostissa heiltä jotain helvatin kiertokirjeitä( mallia " älä katkaise ketjua, lähetä tämä 7:lle ystävällesi..). Soittelin aikani ja ehdottelin tapaamisia, mutta aikataulut heillä olivat täynnä, joten lopetin. Olin aikani erittäin katkera, itsesäälinen, mutta se on helpottanut. Olen lopettanut odottamisen että ystävyytemme palaa entiselleen ja hankkinut itselleni harrastuksia ja jatkan itsentuntoni ja omanarvoni hiomista ja kuljen mieli avoinna josko uusia ihania ihmisiä tulee elämän varrella vastaan.


    • outoa...

      Todella outoa. Kuinkakohan monella suomalaisella on tämä sama ongelma?
      Mistä voi johtua tuollainen?

    • ystävyyden ohitse

      ihmiset eivät vaan tajua että turhaan ahertavat töissä liikkaa. mulla on pari ystävää jotka ahertaa yötä päivää rahan kiilto silmissään. ovat viikonlopun ihan poikki eivät jaksa keskustella mistään ,raha niillä vaan pyörii päässä .kyllä varmaan sitten vanhana tajuavat mikä on oikeaa ja mikä ei kannata.
      itse jäin oravanpyörästä pois jo aikoja sitten.
      on vaan hauskaa seurata sivusta ihmisten kiireitä,kun eivät kuitenkaan saa loppujenlopuksi paljoa aikaiseksi kun meidän ikä on lyhyt.
      kyllä ihmisten pitäisi ajatella ystäviä ja pitää heihin yhteyksiä. Mites laulu menikään.
      mistä tunnet sä ystävän.pitää kyllä valitettavasti paikkansa laulun sanat ,eli kun tarvitset apua ja auttajaa niin joutaako ystävä apuusi vai ei.?

      • kokenut...

        minäkin. On ystäviä vuosikymmenien takaa ja silti olen heidän seurassaan aina se, joka jää tavallaan taustalle. Olin eilen vanhimman ystäväni kanssa liikenteessä ja mukana oli toinenkin ystävä jo lapsuusvuosilta ja nämä kaksi naista olivat kuin minua ei olisi ollutkaan ja aina se on sama homma.

        Olen miettinyt että onko minulla niin helvetin huono itsetunto että en kestä sitä, jos muut tulevat hyvin juttuun ja jään siksi hiljaiseksi osapuoleksi, vaikka en mikään hiljainen ihminen olekaan. Olen jotenkin niin loukkaantunut siitä, että he suunnittelelivat yhdessä kaikenlaista, kyseessä asia ja tekeminen, johon olen tätä vanhinta ystävääni yrittänyt saada jo vuosia mukaan, mutta en ole saanut vastausta ja nyt he olivat minun vieressä katsellen päät yhdessä innokkaana suunnittelemassa juttuja.

        Onhan se lapsellista aikuisen naisen pohtia tällaisia kuten teinit, että miksi seura ei kelpaa, vaikka itse he mukaan minua pyysivätkin. Ehkä olen niin erilainen, en piittaa rahasta enkä ole lainkaan pinnallinen, kun taas osa ystävistäni on näitä, joille raha merkitsee paljon ja varsinkin ihmiset, joilla sitä on.

        Kunpa olisi luonnetta niin paljon, että en nyt menisi itse ottamaan yhteyttä vaan antaisin ajan kulua ja katsoa kuuluuko koskaan enää mitään. Eihän sille mitään voi, että parinkymmenen vuoden ystävyys voi sekin olla kestämättä läpi elämän.


    • Karla2

      Ystävyyden ylläpito on vaikeaa kai...
      Ajattelen itsekkin miksi minä olen se joka yrittää aina pitää yhteyttä ystäviin ja tuttuihin. Minulla on tai on ainakin ollut todella hyviä ystävyyssuhteita ja olen hyvä ystävä heille, mutta en tiedä mitä on tapahtunut. Asun toisella paikkakunnalla nykyään ja käyn aika harvoin heillä päin, mutta silloin kun käyn olen aina käynyt kyläilemässä ja soitellut että mitäs jos nähtäisiin ja muuta sellaista. Edes silloin ei oikein kiinnostusta löydy. Ymmärrän tietysti kun on perhettä ja muuta, mutta en oikein usko että syy on siinä. Olen nyttemmin lopettanut soittamisen ja muutenkin yhteydenpidon, eipä sitä voi väkisin.
      Olisi kyllä hienoa saada joskus soitto sieltäpäin. Uusia ystävyyssuhteita on aikuisiällä aika vaikea luoda, johtuneeko ujoudesta vai suomalaisesta juroudesta. Itse olen myös aika arka tutustumaan ja tarkailen mielelläni tilannetta...siinä kai syy siihen miksi ei syvemmin tutustu. Annan kai sellaisen vaikutelman että ei kiinnosta.

      • vattu84

        Itse olen kokenut samaa pienestä pitäen aina minä olen ollut sekä joka pitänyt yhteyttä halunnut toisen seuraa tai keksinyt mitä tehdä. Ja ei koskaan tule kiinnostuneita soittoja tai textareita mitä haluisin minä tehdä tai nähdäänkö? Ei aina sama juttu mutta nyt minun on pakko lopettaa ,koska huomaan ettei asiota voi pakottaa. Itse olen myös ujo ja en aina jaksa olla edes kovin puhelias, koska huomaan että en aina ole kovin samanlainen kuin muut. Ja olen aina ollut se josta ei olla kiinnostuneita etenkään naiset kaverina. Olen itse aina ollut se hyvä kaveri kuunnellut, auttanut ja tukenut. Mitä minulle on jäänyt kun tarvitsen apua tai kaveria. heillä ei ole aikaa tai ei tule textarin textaria minulle. Ja jos jonkun kaverin olen nähnyt minä olen se kiinnostuneempi osapuoli ja toiselle ihan sama.


      • aika paljon
        vattu84 kirjoitti:

        Itse olen kokenut samaa pienestä pitäen aina minä olen ollut sekä joka pitänyt yhteyttä halunnut toisen seuraa tai keksinyt mitä tehdä. Ja ei koskaan tule kiinnostuneita soittoja tai textareita mitä haluisin minä tehdä tai nähdäänkö? Ei aina sama juttu mutta nyt minun on pakko lopettaa ,koska huomaan ettei asiota voi pakottaa. Itse olen myös ujo ja en aina jaksa olla edes kovin puhelias, koska huomaan että en aina ole kovin samanlainen kuin muut. Ja olen aina ollut se josta ei olla kiinnostuneita etenkään naiset kaverina. Olen itse aina ollut se hyvä kaveri kuunnellut, auttanut ja tukenut. Mitä minulle on jäänyt kun tarvitsen apua tai kaveria. heillä ei ole aikaa tai ei tule textarin textaria minulle. Ja jos jonkun kaverin olen nähnyt minä olen se kiinnostuneempi osapuoli ja toiselle ihan sama.

        meitä, jotka olemme yksistään niitä aktiivisia osapuolia ns. ystävyydessä. Itse näin eilen ystävääni, joka on minua kohtaan joskus hirvittävän ylimielinen ja sellainen, että ei juurikaan pidä yhteyttä, ja ajattelin hänet nähdessäni, että antaa olla. Jos minun on paha olla hänen seurassaan, niin miksi pitäisin yhteyttä.

        Ihan kuin kohtalolla olisi sormet pelissään, mut olin illalla vähän mieli maassa, kunnes puhelin soi ja ystäväni, josta en ollut kuullut pariin viikkoon, soitti ja tuli kylään. Oli ihanaa huomata, että on niitäkin, jotka haluavat seuraani.

        Pitänee muistaa se, että ei pidä alistua siihen, että soittelee ja pitää yhteyttä yksipuolisesti, vaan yrittää elää elämää ilman niitä ihmisiä, jotka eivät ehkä seuraamme kaipaa.


      • että...
        aika paljon kirjoitti:

        meitä, jotka olemme yksistään niitä aktiivisia osapuolia ns. ystävyydessä. Itse näin eilen ystävääni, joka on minua kohtaan joskus hirvittävän ylimielinen ja sellainen, että ei juurikaan pidä yhteyttä, ja ajattelin hänet nähdessäni, että antaa olla. Jos minun on paha olla hänen seurassaan, niin miksi pitäisin yhteyttä.

        Ihan kuin kohtalolla olisi sormet pelissään, mut olin illalla vähän mieli maassa, kunnes puhelin soi ja ystäväni, josta en ollut kuullut pariin viikkoon, soitti ja tuli kylään. Oli ihanaa huomata, että on niitäkin, jotka haluavat seuraani.

        Pitänee muistaa se, että ei pidä alistua siihen, että soittelee ja pitää yhteyttä yksipuolisesti, vaan yrittää elää elämää ilman niitä ihmisiä, jotka eivät ehkä seuraamme kaipaa.

        Vaikka usein olin lähdössä pois kaverisuhteesta, joka aiheutti niin paljon tuskaa ja päänvaivaa, en siihen pystynyt. Suurin syy oli tunnesyyt.
        Ja se hävettävin syy erään kaverini kohdalla, kaikkein vaikeimman tapauksen, oli että tarvitsen kaverinia käytännönsyistä. Kenties sitten kun uskaltaudun tietyssä asiassa omilleni, voin sanoa hänelle etten jaksa olla kaveri yksipuolisessa ystävyydessä. Niin kummallista kuin se on, vaalin ystävyyttä. Oli se enemmäkseen kipua ja surua, niin siltikin. Mutta jollei lähde pois, niin ainakin voisi ilmoittaa että näin tulee käymään, jollei toinen käsitä, tai mieti tärkeysjärjestystään.

        Nyt voi miettiä miksi jatkoin kommentointia tähän kommenttiin :D


      • Minä täällä
        aika paljon kirjoitti:

        meitä, jotka olemme yksistään niitä aktiivisia osapuolia ns. ystävyydessä. Itse näin eilen ystävääni, joka on minua kohtaan joskus hirvittävän ylimielinen ja sellainen, että ei juurikaan pidä yhteyttä, ja ajattelin hänet nähdessäni, että antaa olla. Jos minun on paha olla hänen seurassaan, niin miksi pitäisin yhteyttä.

        Ihan kuin kohtalolla olisi sormet pelissään, mut olin illalla vähän mieli maassa, kunnes puhelin soi ja ystäväni, josta en ollut kuullut pariin viikkoon, soitti ja tuli kylään. Oli ihanaa huomata, että on niitäkin, jotka haluavat seuraani.

        Pitänee muistaa se, että ei pidä alistua siihen, että soittelee ja pitää yhteyttä yksipuolisesti, vaan yrittää elää elämää ilman niitä ihmisiä, jotka eivät ehkä seuraamme kaipaa.

        Heippa! Täällä myös yksi samanlainen, joka on usein se unohdettu ystävä.

        Jos kiinnostaa niin laittakaa mailia, mistäs sen tietää jos siitä vaikka syntyisi uusi ja kestävä ystävyyssuhde?!! Olen 28-v nainen...

        mustikka79@gmail.com


      • nykyään vaivaa?
        Minä täällä kirjoitti:

        Heippa! Täällä myös yksi samanlainen, joka on usein se unohdettu ystävä.

        Jos kiinnostaa niin laittakaa mailia, mistäs sen tietää jos siitä vaikka syntyisi uusi ja kestävä ystävyyssuhde?!! Olen 28-v nainen...

        mustikka79@gmail.com

        Helpottavaa lukea, etten ole ainoa tässä tilanteessa. Väsyin lopullisesti yksipuoliseen yhteydenpitoon tänä kesänä ja päätin, että odotan yhteydenottoa ystävieni taholta. No, nyt on kulunut jo pari kuukautta, eikä puhelin ole soinut.. Itse olen ollut ystävilleni tukena ja auttanut aina, kun olen voinut. Aika vaikea myöskään uskoa, että vaadin heiltä liikaa. Haluaisin vain, että joku olisi kiinnostunut minun elämästäni ja olisi tukena, kun on vaikeaa. Kuuntelisi ja keskustelisi ja parantaisi maailmaa. Uusia ystäviä on vaikea löytää, kun työpaikallakin olen muita huomattavasti nuorempi, mutta kai se vain on niin, että ennemmin yksin kuin huonossa seurassa. Vai mitä mieltä olette?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      262
      4341
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3538
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      159
      1861
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1734
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1457
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      989
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      896
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      869
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      862
    Aihe