Ihmisillä on kaikenlaisia pakkoliikkeitä ja toimintoja, mutta onko kellään kokemusta häiritsevistä äänistä? Lähipiirissäni on henkilö, jota häiritsevät kaikenlaiset toistuvat äänet esim toisten ihmisten niiskutus, syöminen tai liikenteestä aiheutuva melu. Äänet ovat todellisia, muutkin kuulevat ne, mutta tämä henkilö jää niihin jotenkin kiinni.Koko keskittyminen menee siihen, että koska ääni taas mahdollisesti kuuluu. Hän ei mielellään käy enää esim elokuvissa, koska muut ihmiset aiheuttavat ärsyttäviä ääniä esim kolistelevat penkkejä tai syövät karkkeja "liian" äänekkäästi.Näin kerrottuna asia vaikuttaa varmaan jostakin jotenkin oudolta, mutta ongelma on kyllä todellinen....
Hänellä on muitakin ongelmia, ja olen ajatellut josko ne voisivat olla taustasyy tälle herkkyydelle. Ääniherkkyyttä ja ärtymystä hänellä on ollut lapsesta lähetien. Onneksi hän on nyt mennyt terapeutille ja kertonut mm tästä asiasta. Terapeutti ei ainakaan vielä ole paneutunut henkilön mielestä ääniasiaan tarpeeksi. Hän itse pelkää kärsivänsä asiasta loppuelämänsä ja tulevansa/olevansa hullu.
Mietin, että onkohan jollakin muulla kokemuksia vastaavanlaisesta asiasta? Miten sitä on hoidettu, voiko siitä selvitä? Miten voisin lähimmäisenä parhaiten tukea tätä henkilöä? Olen kyllä kuunnellut ja yrittänyt ymmärtää mutta joskus itselläkin on pinna kireällä eikä jaksaisi aina liikkua tai syödä mahdollisimman hiljaa jne ettei ääni alkaisi ärsyttää.
Kokemuksia
9
2858
Vastaukset
- ........
"hän on nyt mennyt terapeutille ja kertonut mm tästä asiasta. Terapeutti ei ainakaan vielä ole paneutunut henkilön mielestä ääniasiaan tarpeeksi."
Minun fyysistä ongelmaani ei ole myöskään terapeutin kanssa paljon puhuttu koska hän on sitä mieltä että on turha lähteä väkisin etsimään ongelmaan vastausta (joka ei välttämättä ole vain yksi asia) vaan vastaus löytyy sitten aikanaan kun on asioista, muistakin, puhuttu. Asiat aukenee ja selviää pikku hiljaa. Joten kärsivällisyyttä :) - että näin
Kuuloaisti
Hyperkuuloinen henkilö hyotyy ympäristöstä, jossa on ääntä imeviä akustiikkalevyja ja tekstiilejä sekä paksuja mattoja. Häntä helpottaa, jos hän voi käyttää kuulosuojaimia tai korvatulppia silloin, kun ääntä on hänelle liikaa. Väenpaljous, meluisat kaikuvat huoneet, liikenneviilineet ja konsertit ovat hänelle hankalia paikkoja.
Kuuloaistia tuleekin totuttaa pikkuhiljaa. Ei ehkä kannata pakottaa häntä osallistumaan äänekkaisiin tilaisuuksiin, koska silloin pelko
ja vastustus voivat johtaa hysteerisiin kohtauksiin. Turvallisia kasvatuksellisia keinoja ovat ennakointi ja pienin askelin totuttelu.
Ennen tilanteeseen menemistä voidaan käyttää sosiaalista tarinaa, kuvia ja muuta rauhallista "kuivaharjoittelua".
Pekan äiti totutti lapsensa yliherkkää kuuloaistia autoajeluilla. Hän oli nauhoittanut kasetille kodinkoneiden ääniä, koiran haukkumista ja TV-mainosten musiikkia. Nämä olivat ääniä, joihin Pekka reagoi poikkeavasti. Autoajelu oli Pekan mielipuuhaa. Hän oli tällöin rento ja rauhallinen. Matkoilla äiti soitti ääniä kasetilta aluksi hyvin hiljaa. Pekan sietokyvyn kasvaessa voitiin äänen voimakkuutta lisätä. Pekka tottui ääniin ja oppi sietämään niitä paremmin.
Kuuloaistin yliherkkyydestä kärsivan henkilön lähellä olevien ihmisten on kiinnitettävä huomiota omaan äänenkäyttöönsa ja puhuttava rauhallisesti ja ehkä normaalia hiljempaa. Päiväkodeissa ja kouluissa henkilökunnan olisi tärkeä tukea toisiaan siinä, että liian kovaa ja korkealta puhuvat työyhteisön jäsenet tunnistaisivat ja korjaisivat omaa äänenkäyttöään.
Hypokuuloiselle tulisi tarjota paljon ääniä ja erilaisia soittimia. Hänen tulisi saada meluta tietyssä paikassa, hän esimerkiksi voisi rummuttaa autotallissa tai viedä lasipurkkeja lasinkierrätyspisteeseen. Hänen omaa ääntään voisi äänittää ja soittaa hänelle, mutta sellaisessa paikassa, ettei ääni häiritsisi muita. Niille henkilöille, joilla on "kohinaa" kuuloaistissa, on hyvä tarjota paljon mielekästä puuhaa, etteivät he jää kuuntelemaan omia sisäisia ääniään. Strukturoitu toiminta voi olla heille hyvä apu, koska siinä ulkoiset struktuurit auttavat keskittymispulmiin.
AISTIPULMAT
Poikkeava reagointi aistiärykkeisiin on autismissa hyvin tyypillistä eikä tätä aiemmin ole juurikaan huomioitu. Nykyään ymmärretään, että erikoisen käyttäytymisen taustalla on usein poikkeava aistimus. Aistikanava saattaa reagoida ärsykkeisiin liikaa tai liian vähän. Molemmat reagointitavat ovat ongelmallisia sekä autistille että hänen läheisilleen. Tämä pulma vaatii harjoittelua ja ympäriston muokkaamista. Aistijärjestelmää voidaan tietoisesti harjaannuttaa. Itsestimulointi lieventyy oikeanlaisten aistiharjoitusten ja muun kasvatuksellisen kuntoutuksen avulla.
Mistä aistipulmissa on kysymys?
Carl Delacato loi vuonna 1974 neuropsykologisen kotikuntoutusmallin, jonka tavoitteena oli harjaannuttaa aisteja toimimaan mahdollisimman normaalisti. Hän toteaa, etta aivot ovat joustavat, joten ulkoisella ärsytyksellä niiden toimintaan voidaan vaikuttaa. Aivot kehittyvat juuri käytön ja ärsykkeiden avulla. Siksi on tärkeää pyrkiä normalisoimaan aistien toimintaa. Delacato havaitsi tutkimuksissaan, etta useiden autististen ihmisten on vaikea jäsentää aistimuksiaan. Tämä näkyy heidän käyttäytymisessään mm. heijaamisena, käden puremisena, haistelemisena, käsien pitämisenä korvilla, valojen tuijotteluna tai muina erikoisina stereotypioiksi sanottuina käyttäytymismuotoina. Aistien harjaannuttaminen on hyödyllistä kuntoutuksellisesti, sillä aivot ovat joustavat, ja toistojen avulla toimintaa pystytaan normalisoimaan. (Delacato, 1995.)
Delacaton näkemyksen mukaan toistavilla liikkeilla eli stereotypioilla autistinen ihminen pyrkii parantamaan vaillinaisesti tai
erikoisesti toimivaa aistikanavaansa. Tämä tarkoittaa kuntoutuksellisesti sitä, että aistikanavaa voi harjaannuttaa samankaltaisilla liikesarjoilla...
...lapsi saattaa mm. kieltäytyä useista ruoista ja syö vain tiettyja ja vahvoja ruoka-aineita, pääasiassa mauttomia ja hajuttomia ruokia (hypermaku). Autismiin usein liittyvät ja perheen normaalia elämää vaikeuttavat ruokailupulmat (valikoiva ruokailu) saattavat paljolti johtua juuri haju- ja makuyliherkkyydestä. Myos pissaamisesta ja kakkaamisesta kieltäytymisessä saattaa joidenkin autistien kohdalla olla kyse hajuyliherkkyydesta. Tällöin on tuskin muuta mahdollisuutta kuntoutukseen kuin rakentaa "hajuihintotutteluohjelma'.
Määrätietoinen, systemaattinen ja palkitseva opettaminen on ainut käytettävissä oleva keino, niin kauan kuin lääketieteelliset aineenvaihduntaan liittyvät tutkimukset eivät ole tuoneet nopeampia ratkaisuja aistipulmiin.
Aliherkkyys
Aistikanavan ollessa liian kiinni tulee aistimuksia liian vähän, lapsi elää kuin jatkuvassa aistimusten puutteessa. Tanoin hän pyrkii saamaan paljon lisää aistimuksia melko erikoiselta näyttävin keinoin. Tätä Delacato kutsuu hypoaistimiseksi. Käyttäytymistä havainnomalla tämä näkyy mm. siina, etta lapsi, joka ei saa riittavasti tuntoaistimuksia, saattaa lyödä tai purra itseään. Vaikuttaa siltä, etta OOOOhikeillä päivittäin, jolloin stereotypiat vähenevät ja aistimukset normalisoituvat. Aistiharjoituksia tulee olla päivittäin ja niitä tulee toistaa intensiivisesti.
Aistipulmia voi olla kaikilla aistialueilla, mutta suurimmalla osalla autisteista pulmat ovat tuntoaistissa, näköaistissa ja kuuloaistissa. Aistielin voi olla yliherkkä eli aistimuksia tulee liikaa. Toinen mahdollinen häiriötila on aistikanavan aliherkkyys, jolloin aistimuksia tulee normaalia vähemmän. Aistielin tai aistikanava itse voi tuottaa ärsykkeitä, jolloin puhutaan valkoisesta kohinasta (white noise). Eri aistit saattavat toimia eri lailla, ja aistielimissä voi esiintya päivittäistä vaihtelua, toisinaan aistielin on yliherkkä ja toisinaan alireagoiva. Tietty aistikanava saattaa olla pois päältä minuutin, päivän, jopa viikon. Tämä tuo lisää haasteita kuntoutukseen ja harjoitusten miettimiseen. Lisäksi tulee pohtia, milloin on sopiva ajankohta opettaa. (Kerola ja Kallio, 2000.)
1.Käyttäytymistä havainnoimalla selvitetään, millä aistialueella on vliherkkyyttä, aliherkkvyttä tai aistikanavan tuottamaa arsytystä
2.Ulkoisten struktuurien avulla luodaan turvallinen toimintaymparistö aistimuspulmien voittamiseksi.
3.Sopivien harjoitusohjelmien avulla helpotetaan aistipulmien tuottamia ongelmia ja opetetaan selviytymään niisti kohtuullisen sosiaalisesti.
Yliherkkyys
Aistien poikkeava toiminta on useimmiten yliherkkyyttä. Aistimuksia tulee tallöin 1iikaa eli aistikanava on 1iian auki. Autistinen henkilo kuulee liikaa, näkee liikaa, haistaa normaalia herkemmin, tai tuntoaisti on yliherkkä eli hypersensitiivinen. Käyttäytymisessä tämä saattaa näkyä mm. niin, etta autistinen lapsi peittää korviaan tai juoksee pois tilasta, jossa on hänelle 1iikaa puhetta, musiikkia tai muita ääiä. Hän saattaa myös siristää silmiään tai pitää silmiä kiinni, ettei silmiin tulisi liikaa näköäaistiärsykkeitä.
Tuntoaistin alueen yliherkkyys näkyy käyttäytymisessä mm. niin, että lapsen on vaikea sietää varsinkaan hellää kosketusta. Hän ehkä pakenee silittämistä tai sylissä pitämistä, ja saattaa vaikuttaa siltä, etta kutittaminen sattuu. Hän saattaa myos riisua itsensä, silla vaatteet tuntuvat epämiellyttäviltä. Suihkussa käynti saattaa olla vastenmielistä, silla veden valuminen iholle sattuu kuin neuloilla pistelisi. "Hyperhajuisen" lapsen on vaikea sietää ymparistössään olevia hajuja, kuten hajuvesia, tiettyjen ruokien, tiettyjen ihmisten tai joidenkin paikkojen hajua. Voi olla vaikea saada selville, mistä käyttäytymispulmat johtuvat, varsinkin jos niiden taustalla on hajuyliherkkyys.
Haju- ja makuyliherkkyys liittyvat läheisesti toisiinsa.Autistinen lapsi saattaa mm. kieltäytyä useista ruoista ja syö vain tiettyja harvoja ruoka-aineita, pääasiassa mauttomia ja hajuttomia ruokia (hypermaku). Autismiin usein liittyvat ja perheen normaalia elämää vaikeuttavat ruokailupu1mat (valikoiva ruokailu) saattavat paljolti johtua juuri haju- ja makuyliherkkyydestä. Myös pissaamisesta ja kakkaamisesta kieltäytymisessa saattaa joidenkin autistien kohdalla olla kyse hajuyliherkkyydestä. Tällöin on tuskin muuta mahdollisuutta kuntoutukseen kuin rakentaa hajuihintotutteluohjelma". Määrätietoinen, systemaattinen ja palkitseva opettaminen on ainut käytettävissä oleva keino, niin kauan kuin lääketieteelliset aineenvaihduntaan liittyvat tutkimukset eivat ole tuoneet nopeampia ratkaisuja aistipulmiin.
Aliherkkyys
Aistikanavan ollessa liian kiinni tulee aistimuksia liian vähän, lapsi elää kuin jatkuvassa aistimusten puutteessa. Tallöin hän pyrkii saamaan paljon lisaa aistimuksia melko erikoiselta näyttävin keinoin.
Tätä Delacato kutsuu hypoaistimiseksi. Käyttäytymistä havainnoimalla tämä näkyy mm. siinä, että lapsi, joka ei saa riittävästi tuntoaistimuksia, saattaa lyödä tai purra itseään. Vaikuttaa silta, että hänen kiputuntonsa ei toimi. Näköaistin alueella tämä näkyy mm. siinä, että lapsi tekee itse itselleen lisää näköaistimuksia, hän katselee käsiään, viputtaa tavaroita silmiensä edessä, räpyttelee valoja ja katselee jatkuvasti peiliin.
Hypokuuloinen lapsi saattaa pitää kovasta metelistä. Hän kolistelee tavaroita tai ääntelee itse kovaäänisesti, vaikka samanaikaisesti hän ei ehkä siedäkään muiden ääntä. Hypohajuaisti tulee esille mm. niin, etta lapsi haistelee kaikkea ja etsii voimakkaita hajuja, hän esimerkiksi tutkii roskakoreja, viihtyy vessassa tai haistelee tavaroita ja ihmisiä. Makuaistin aliherkkyys saattaa näkyä niin, että lapsi syö mita vain. Mita voimakkaampi mauste, sita enemmän
hän siitä pitää.
Aistikanavan tuottamat ärsykkeet
Aistikanava saattaa tuottaa myös itse ärsykkeitä, joita Delacato kutsuu valkoiseksi kohinaksi. Tämä saattaa ilmetä niin, etta lapsella on suussaan jatkuvasti maku tai häntä kutittaa ilman mitään syytä. Lapsi saattaa syventyä kuuntelemaan omaa hengitystään, imeskelemään kieltään tai painelemaan silmiään. Aistikanava siis aiheuttaa omaa sisäistä häiriöta ja vääristää informaatiota. Tämä heikentää aistijärjestelmän kykya käsitellä ja havaita ympäröivää maailmaa selkeästi. Jatkuva maku suussa häiritsee ruoan maistamista eli makuaistia. Keskittyminen oman kehon ääniin heikentää keskittymista muuhun kuuntelemiseen.
Voimme kuvitella tilanteen oman kokemuksen kautta. Kun korva soi, on hankala kuul1a tai keskittyä kuuntelemaan mitään muuta. Jo tallaisella pieneltä tuntuvalla vaival1a on suuri merkitys olemiselle, keskittymiselle ja käyttäytymiselle. Entäpä jos aistimus on kaikki muut havaintokokemukset voittava, korvia vihlova melu, viiltävä kipu tai etova lemu? Aistimus on aina hyvin subjektiivinen, joten reagointi omiin aistikokemuksiin on mita yksilöllisintä.
Aistikanavan tuottamat aistimukset, valkoinen kohina, näyttäytyvat usein juuri yllättävänä käyttäytymispurkauksena. Lapsi saattaa yhtäkkiä joutua aistipurkauksen valtaan. Delacato vertaa valkoista kohinaa radioon, joka suhisee, koska kanava ei ole kohdallaan. Ohjelmien kuunteleminen on hankalaa, ja se aiheuttaa hermostumista ja ärtymystä.
Aistimusten harjaannuttaminen
Aistien toimintaa voidaan ohjata antamalla lapselle sopiva määrä ärsykkeitä. Sopiva määrä saadaan selville havainnoimalla hänen käyttäytymistään. Kun seuraamme lapsen toimintaa, saamme paljon tietoa siitä, toimiiko lapsen jokin aistikanava ylireagoiden tai joku alireagoiden. Usein häiriökäyttäytymiseksi tai autistiseksi käyttäytymiseksi nimetty toiminta onkin osoitusta poikkeavasta
reagoinnista aistiärsykkeisiin. Saatamme tulkita ongelmakäyttäytymiseksi sen, etta lapsi rikkoo astioita ja heittelee laseja ja lautasia, mutta kyseessä voikin olla hypokuuloinen tai hyponäköinen lapsi, joka näin järjestää itselleen lisää nähtävää ja kuultavaa. Tällöin kieltomme ja rangaistuksemme eivät tuota toivottua tulosta.
Aistimusten poikkeavuudesta johtuvan haitallisen käyttäytymisen vähentämiseksi tai lopettamiseksi tarvitaan päivittäin toistuvia aistiharjoituksia, joissa lapselle annetaan aistimuksia. Jotta voimme löytää jokaiselle lapselle yksilöllisesti sopivia aistiharjoituksia, tulee meidän ensin arvioida, millaisista ja minkä aistikanavan pulmista on kyse. On myös selvitettävä, vaikuttaako jokin muu tekijä siihen, että lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy. Lapsen käyttäytymistä havainnoimalla ja kirjaamalla havainnot saadaan selville, onko kyse hyper-, hypo- vai valkoinen kohina -aistimuksesta ja minkä aistialueen toiminta on pulmallista. Vasta tämän selvitte1yn jälkeen
on mahdollista valita harjoituksia opetustuokioihin. Kirjassa "Aistien avulla oppimaan" on perusteita ja harjoituksia aistien harjaannuttamiseksi (Lehtinen, Haapa1a ja Dahlstrom, 1993).
Vauvahieronta rentouttaa, tukee kehon hahmottumista ja kokonaismotoriikkaa sekä antaa myonteisen vuorovaikutuksen iloa.
Näköaisti
Autistinen henkilo, jolla on ylireagointia suhteessa näköaistiärsykkeisiin, tarvitsee ympäristön, jossa on hillityt värit eikä juurikaan kiiltäviä peilipintoja. Hän saattaa itse mielellään valita aurinkolasit silmilleen sekä ulkona että sisällä, ja tämä hänelle suotakoon. Valoihin voi totutella taskulamppuleikkien avulla. Myös erilaiset pyörimiset konttorituolissa tai karusellissa saattavat helpottaa hypernäkoaistin kanssa elämistä, ehkä normalisoida näköaistia. Tätä on kuvannut Temple Grandin kirjassaan "Minun tarinani ulos autismista" (1992). Nystagmukseen, silmän liikkeiden poikkeavaan ko...
Hyponäköinen henkilö hyötyy kirkkaista valoista. Hänen työtilassaan on hyvä olla paljon katsottavaa, niin valoja kuin varjojakin. värikkäät ja kirkkaat tekstiilit sopivat hänelle, ja häntä on hyvä ohjata katselemaan kirjoja, rakentamaan palapeleja ja katsomaan kaleidoskooppiin. Peilileikit ja visuaalisen maailman laajentaminen hyödyttävät häntä. Taskulampun valokeila voi kehittää katseen suuntaamista.
Hajuaisti
Hyperhajuisen henkilön ympäristöstä on hyvä karsia turhat ja voimakkaat hajut pois. Huoneita on hyvä tuulettaa, ja voimakkaasti tuoksuvia pesuaineita, saippuoita, hajuvesia yms. tulee välttää. Hajuihin kannattaa tutustua pikkuhiljaa miedoista hajuista aloittaen ja niitä nimeten. Ruoissa on hyvä olla laimeita makuja, jolloin myös niistä lähtevat hajut ovat mietoja. Viileä ruoka ei haise niin voimakkaasti kuin kuuma ruoka.
Hypohajuinen henkilö haluaa haistella, ja hän tarvitsee voimakkaita ärsykkeitä. Hänen kanssaan voidaan leikkiä esimerkiksi hajujen tunnistamisleikkia silmät sidottuina. Hänelle annetaan hajuaistimuksia. Hajuaistin käyttäminen tarkoituksenmukaisella tavalla sallitaan, mutta liikaa uppoutumista haistelemaan esimerkiksi roskia tai ihmisiä ei suoda. Haistelulle osoitetaan tietty aika ja
paikka sekä tietyt haistelutavarat. Näin pyritään välttämään se, ettei aistimusten poikkeavuus laajene sosiaaliseksi pulmaksi.
LähetäLähetetty: Lau Kes 25, 2005 9:43 am Viestin aihe: Hyper- ja hypoaistit dokumentoituja Vastaa lainaamalla viestiä
Lainaus "Autismikuntoutus"-kirjasta kuuloyliherkkyyteen - ja muihinkin "superiemme" aistihäiriöihin ja liittyen. Otin kärkeen kuuloyliherkkyyden, joka meidän perheessä pojan kanssa on arkipäiväinen siunaus/riesa. Jeppe on 4,5 eikä enää puhu, joku on sanonut että primäärinen este toisten autistien puhekyvylle on se, että white noise tms. on niin kova että puheenopettelu pitäisi aloittaa kuiskaamalla huoneen toiselta puolelta. Poika on niin kuin Daredevil nukkumaan mennessään kirkon kellarissa, hymyilee leveästi kun pääsee iltakylvyssä ammeeseen ja saa painaa korvat veden alle...
Kuuloaisti
Hyperkuuloinen henkilö hyotyy ympäristöstä, jossa on ääntä imeviä akustiikkalevyja ja tekstiilejä sekä paksuja mattoja. Häntä helpottaa, jos hän voi käyttää kuulosuojaimia tai korvatulppia silloin, kun ääntä on hänelle liikaa. Väenpaljous, meluisat kaikuvat huoneet, liikenneviilineet ja konsertit ovat hänelle hankalia paikkoja.
Kuuloaistia tuleekin totuttaa pikkuhiljaa. Ei ehkä kannata pakottaa häntä osallistumaan äänekkaisiin tilaisuuksiin, koska silloin pelko
ja vastustus voivat johtaa hysteerisiin kohtauksiin. Turvallisia kasvatuksellisia keinoja ovat ennakointi ja pienin askelin totuttelu.
Ennen tilanteeseen menemistä voidaan käyttää sosiaalista tarinaa, kuvia ja muuta rauhallista "kuivaharjoittelua".
Pekan äiti totutti lapsensa yliherkkää kuuloaistia autoajeluilla. Hän oli nauhoittanut kasetille kodinkoneiden ääniä, koiran haukkumista ja TV-mainosten musiikkia. Nämä olivat ääniä, joihin Pekka reagoi poikkeavasti. Autoajelu oli Pekan mielipuuhaa. Hän oli tällöin rento ja rauhallinen. Matkoilla äiti soitti ääniä kasetilta aluksi hyvin hiljaa. Pekan sietokyvyn kasvaessa voitiin äänen voimakkuutta lisätä. Pekka tottui ääniin ja oppi sietämään niitä paremmin.
Kuuloaistin yliherkkyydestä kärsivan henkilön lähellä olevien ihmisten on kiinnitettävä huomiota omaan äänenkäyttöönsa ja puhuttava rauhallisesti ja ehkä normaalia hiljempaa. Päiväkodeissa ja kouluissa henkilökunnan olisi tärkeä tukea toisiaan siinä, että liian kovaa ja korkealta puhuvat työyhteisön jäsenet tunnistaisivat ja korjaisivat omaa äänenkäyttöään.
Hypokuuloiselle tulisi tarjota paljon ääniä ja erilaisia soittimia. Hänen tulisi saada meluta tietyssä paikassa, hän esimerkiksi voisi rummuttaa autotallissa tai viedä lasipurkkeja lasinkierrätyspisteeseen. Hänen omaa ääntään voisi äänittää ja soittaa hänelle, mutta sellaisessa paikassa, ettei ääni häiritsisi muita. Niille henkilöille, joilla on "kohinaa" kuuloaistissa, on hyvä tarjota paljon mielekästä puuhaa, etteivät he jää kuuntelemaan omia sisäisia ääniään. Strukturoitu toiminta voi olla heille hyvä apu, koska siinä ulkoiset struktuurit auttavat keskittymispulmiin.
...
AISTIPULMAT
Poikkeava reagointi aistiärykkeisiin on autismissa hyvin tyypillistä eikä tätä aiemmin ole juurikaan huomioitu. Nykyään ymmärretään, että erikoisen käyttäytymisen taustalla on usein poikkeava aistimus. Aistikanava saattaa reagoida ärsykkeisiin liikaa tai liian vähän. Molemmat reagointitavat ovat ongelmallisia sekä autistille että hänen läheisilleen. Tämä pulma vaatii harjoittelua ja ympäriston muokkaamista. Aistijärjestelmää voidaan tietoisesti harjaannuttaa. Itsestimulointi lieventyy oikeanlaisten aistiharjoitusten ja muun kasvatuksellisen kuntoutuksen avulla.
Mistä aistipulmissa on kysymys?
Carl Delacato loi vuonna 1974 neuropsykologisen kotikuntoutusmallin, jonka tavoitteena oli harjaannuttaa aisteja toimimaan mahdollisimman normaalisti. Hän toteaa, etta aivot ovat joustavat, joten ulkoisella ärsytyksellä niiden toimintaan voidaan vaikuttaa. Aivot kehittyvat juuri käytön ja ärsykkeiden avulla. Siksi on tärkeää pyrkiä normalisoimaan aistien toimintaa. Delacato havaitsi tutkimuksissaan, etta useiden autististen ihmisten on vaikea jäsentää aistimuksiaan. Tämä näkyy heidän käyttäytymisessään mm. heijaamisena, käden puremisena, haistelemisena, käsien pitämisenä korvilla, valojen tuijotteluna tai muina erikoisina stereotypioiksi sanottuina käyttäytymismuotoina. Aistien harjaannuttaminen on hyödyllistä kuntoutuksellisesti, sillä aivot ovat joustavat, ja toistojen avulla toimintaa pystytaan normalisoimaan. (Delacato, 1995.)
Delacaton näkemyksen mukaan toistavilla liikkeilla eli stereotypioilla autistinen ihminen pyrkii parantamaan vaillinaisesti tai
erikoisesti toimivaa aistikanavaansa. Tämä tarkoittaa kuntoutuksellisesti sitä, että aistikanavaa voi harjaannuttaa samankaltaisilla liikesarjoilla...
...lapsi saattaa mm. kieltäytyä useista ruoista ja syö vain tiettyja ja vahvoja ruoka-aineita, pääasiassa mauttomia ja hajuttomia ruokia (hypermaku). Autismiin usein liittyvät ja perheen normaalia elämää vaikeuttavat ruokailupulmat (valikoiva ruokailu) saattavat paljolti johtua juuri haju- ja makuyliherkkyydestä. Myos pissaamisesta ja kakkaamisesta kieltäytymisessä saattaa joidenkin autistien kohdalla olla kyse hajuyliherkkyydesta. Tällöin on tuskin muuta mahdollisuutta kuntoutukseen kuin rakentaa "hajuihintotutteluohjelma'.
Määrätietoinen, systemaattinen ja palkitseva opettaminen on ainut käytettävissä oleva keino, niin kauan kuin lääketieteelliset aineenvaihduntaan liittyvät tutkimukset eivät ole tuoneet nopeampia ratkaisuja aistipulmiin.
Aliherkkyys
Aistikanavan ollessa liian kiinni tulee aistimuksia liian vähän, lapsi elää kuin jatkuvassa aistimusten puutteessa. Tanoin hän pyrkii saamaan paljon lisää aistimuksia melko erikoiselta näyttävin keinoin. Tätä Delacato kutsuu hypoaistimiseksi. Käyttäytymistä havainnomalla tämä näkyy mm. siina, etta lapsi, joka ei saa riittavasti tuntoaistimuksia, saattaa lyödä tai purra itseään. Vaikuttaa siltä, etta OOOOhikeillä päivittäin, jolloin stereotypiat vähenevät ja aistimukset normalisoituvat. Aistiharjoituksia tulee olla päivittäin ja niitä tulee toistaa intensiivisesti.
Aistipulmia voi olla kaikilla aistialueilla, mutta suurimmalla osalla autisteista pulmat ovat tuntoaistissa, näköaistissa ja kuuloaistissa. Aistielin voi olla yliherkkä eli aistimuksia tulee liikaa. Toinen mahdollinen häiriötila on aistikanavan aliherkkyys, jolloin aistimuksia tulee normaalia vähemmän. Aistielin tai aistikanava itse voi tuottaa ärsykkeitä, jolloin puhutaan valkoisesta kohinasta (white noise). Eri aistit saattavat toimia eri lailla, ja aistielimissä voi esiintya päivittäistä vaihtelua, toisinaan aistielin on yliherkkä ja toisinaan alireagoiva. Tietty aistikanava saattaa olla pois päältä minuutin, päivän, jopa viikon. Tämä tuo lisää haasteita kuntoutukseen ja harjoitusten miettimiseen. Lisäksi tulee pohtia, milloin on sopiva ajankohta opettaa. (Kerola ja Kallio, 2000.)
1.Käyttäytymistä havainnoimalla selvitetään, millä aistialueella on vliherkkyyttä, aliherkkvyttä tai aistikanavan tuottamaa arsytystä
2.Ulkoisten struktuurien avulla luodaan turvallinen toimintaymparistö aistimuspulmien voittamiseksi.
3.Sopivien harjoitusohjelmien avulla helpotetaan aistipulmien tuottamia ongelmia ja opetetaan selviytymään niisti kohtuullisen sosiaalisesti.
Yliherkkyys
Aistien poikkeava toiminta on useimmiten yliherkkyyttä. Aistimuksia tulee tallöin 1iikaa eli aistikanava on 1iian auki. Autistinen henkilo kuulee liikaa, näkee liikaa, haistaa normaalia herkemmin, tai tuntoaisti on yliherkkä eli hypersensitiivinen. Käyttäytymisessä tämä saattaa näkyä mm. niin, etta autistinen lapsi peittää korviaan tai juoksee pois tilasta, jossa on hänelle 1iikaa puhetta, musiikkia tai muita ääiä. Hän saattaa myös siristää silmiään tai pitää silmiä kiinni, ettei silmiin tulisi liikaa näköäaistiärsykkeitä.
Tuntoaistin alueen yliherkkyys näkyy käyttäytymisessä mm. niin, että lapsen on vaikea sietää varsinkaan hellää kosketusta. Hän ehkä pakenee silittämistä tai sylissä pitämistä, ja saattaa vaikuttaa siltä, etta kutittaminen sattuu. Hän saattaa myos riisua itsensä, silla vaatteet tuntuvat epämiellyttäviltä. Suihkussa käynti saattaa olla vastenmielistä, silla veden valuminen iholle sattuu kuin neuloilla pistelisi. "Hyperhajuisen" lapsen on vaikea sietää ymparistössään olevia hajuja, kuten hajuvesia, tiettyjen ruokien, tiettyjen ihmisten tai joidenkin paikkojen hajua. Voi olla vaikea saada selville, mistä käyttäytymispulmat johtuvat, varsinkin jos niiden taustalla on hajuyliherkkyys.
Haju- ja makuyliherkkyys liittyvat läheisesti toisiinsa.Autistinen lapsi saattaa mm. kieltäytyä useista ruoista ja syö vain tiettyja harvoja ruoka-aineita, pääasiassa mauttomia ja hajuttomia ruokia (hypermaku). Autismiin usein liittyvat ja perheen normaalia elämää vaikeuttavat ruokailupu1mat (valikoiva ruokailu) saattavat paljolti johtua juuri haju- ja makuyliherkkyydestä. Myös pissaamisesta ja kakkaamisesta kieltäytymisessa saattaa joidenkin autistien kohdalla olla kyse hajuyliherkkyydestä. Tällöin on tuskin muuta mahdollisuutta kuntoutukseen kuin rakentaa hajuihintotutteluohjelma". Määrätietoinen, systemaattinen ja palkitseva opettaminen on ainut käytettävissä oleva keino, niin kauan kuin lääketieteelliset aineenvaihduntaan liittyvat tutkimukset eivat ole tuoneet nopeampia ratkaisuja aistipulmiin.
Aliherkkyys
Aistikanavan ollessa liian kiinni tulee aistimuksia liian vähän, lapsi elää kuin jatkuvassa aistimusten puutteessa. Tallöin hän pyrkii saamaan paljon lisaa aistimuksia melko erikoiselta näyttävin keinoin.
Tätä Delacato kutsuu hypoaistimiseksi. Käyttäytymistä havainnoimalla tämä näkyy mm. siinä, että lapsi, joka ei saa riittävästi tuntoaistimuksia, saattaa lyödä tai purra itseään. Vaikuttaa silta, että hänen kiputuntonsa ei toimi. Näköaistin alueella tämä näkyy mm. siinä, että lapsi tekee itse itselleen lisää näköaistimuksia, hän katselee käsiään, viputtaa tavaroita silmiensä edessä, räpyttelee valoja ja katselee jatkuvasti peiliin.
Hypokuuloinen lapsi saattaa pitää kovasta metelistä. Hän kolistelee tavaroita tai ääntelee itse kovaäänisesti, vaikka samanaikaisesti hän ei ehkä siedäkään muiden ääntä. Hypohajuaisti tulee esille mm. niin, etta lapsi haistelee kaikkea ja etsii voimakkaita hajuja, hän esimerkiksi tutkii roskakoreja, viihtyy vessassa tai haistelee tavaroita ja ihmisiä. Makuaistin aliherkkyys saattaa näkyä niin, että lapsi syö mita vain. Mita voimakkaampi mauste, sita enemmän
hän siitä pitää.
Aistikanavan tuottamat ärsykkeet
Aistikanava saattaa tuottaa myös itse ärsykkeitä, joita Delacato kutsuu valkoiseksi kohinaksi. Tämä saattaa ilmetä niin, etta lapsella on suussaan jatkuvasti maku tai häntä kutittaa ilman mitään syytä. Lapsi saattaa syventyä kuuntelemaan omaa hengitystään, imeskelemään kieltään tai painelemaan silmiään. Aistikanava siis aiheuttaa omaa sisäistä häiriöta ja vääristää informaatiota. Tämä heikentää aistijärjestelmän kykya käsitellä ja havaita ympäröivää maailmaa selkeästi. Jatkuva maku suussa häiritsee ruoan maistamista eli makuaistia. Keskittyminen oman kehon ääniin heikentää keskittymista muuhun kuuntelemiseen.
Voimme kuvitella tilanteen oman kokemuksen kautta. Kun korva soi, on hankala kuul1a tai keskittyä kuuntelemaan mitään muuta. Jo tallaisella pieneltä tuntuvalla vaival1a on suuri merkitys olemiselle, keskittymiselle ja käyttäytymiselle. Entäpä jos aistimus on kaikki muut havaintokokemukset voittava, korvia vihlova melu, viiltävä kipu tai etova lemu? Aistimus on aina hyvin subjektiivinen, joten reagointi omiin aistikokemuksiin on mita yksilöllisintä.
Aistikanavan tuottamat aistimukset, valkoinen kohina, näyttäytyvat usein juuri yllättävänä käyttäytymispurkauksena. Lapsi saattaa yhtäkkiä joutua aistipurkauksen valtaan. Delacato vertaa valkoista kohinaa radioon, joka suhisee, koska kanava ei ole kohdallaan. Ohjelmien kuunteleminen on hankalaa, ja se aiheuttaa hermostumista ja ärtymystä.
Aistimusten harjaannuttaminen
Aistien toimintaa voidaan ohjata antamalla lapselle sopiva määrä ärsykkeitä. Sopiva määrä saadaan selville havainnoimalla hänen käyttäytymistään. Kun seuraamme lapsen toimintaa, saamme paljon tietoa siitä, toimiiko lapsen jokin aistikanava ylireagoiden tai joku alireagoiden. Usein häiriökäyttäytymiseksi tai autistiseksi käyttäytymiseksi nimetty toiminta onkin osoitusta poikkeavasta
reagoinnista aistiärsykkeisiin. Saatamme tulkita ongelmakäyttäytymiseksi sen, etta lapsi rikkoo astioita ja heittelee laseja ja lautasia, mutta kyseessä voikin olla hypokuuloinen tai hyponäköinen lapsi, joka näin järjestää itselleen lisää nähtävää ja kuultavaa. Tällöin kieltomme ja rangaistuksemme eivät tuota toivottua tulosta.
Aistimusten poikkeavuudesta johtuvan haitallisen käyttäytymisen vähentämiseksi tai lopettamiseksi tarvitaan päivittäin toistuvia aistiharjoituksia, joissa lapselle annetaan aistimuksia. Jotta voimme löytää jokaiselle lapselle yksilöllisesti sopivia aistiharjoituksia, tulee meidän ensin arvioida, millaisista ja minkä aistikanavan pulmista on kyse. On myös selvitettävä, vaikuttaako jokin muu tekijä siihen, että lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy. Lapsen käyttäytymistä havainnoimalla ja kirjaamalla havainnot saadaan selville, onko kyse hyper-, hypo- vai valkoinen kohina -aistimuksesta ja minkä aistialueen toiminta on pulmallista. Vasta tämän selvitte1yn jälkeen
on mahdollista valita harjoituksia opetustuokioihin. Kirjassa "Aistien avulla oppimaan" on perusteita ja harjoituksia aistien harjaannuttamiseksi (Lehtinen, Haapa1a ja Dahlstrom, 1993).
Vauvahieronta rentouttaa, tukee kehon hahmottumista ja kokonaismotoriikkaa sekä antaa myonteisen vuorovaikutuksen iloa.
Näköaisti
Autistinen henkilo, jolla on ylireagointia suhteessa näköaistiärsykkeisiin, tarvitsee ympäristön, jossa on hillityt värit eikä juurikaan kiiltäviä peilipintoja. Hän saattaa itse mielellään valita aurinkolasit silmilleen sekä ulkona että sisällä, ja tämä hänelle suotakoon. Valoihin voi totutella taskulamppuleikkien avulla. Myös erilaiset pyörimiset konttorituolissa tai karusellissa saattavat helpottaa hypernäkoaistin kanssa elämistä, ehkä normalisoida näköaistia. Tätä on kuvannut Temple Grandin kirjassaan "Minun tarinani ulos autismista" (1992). Nystagmukseen, silmän liikkeiden poikkeavaan ko...
Hyponäköinen henkilö hyötyy kirkkaista valoista. Hänen työtilassaan on hyvä olla paljon katsottavaa, niin valoja kuin varjojakin. värikkäät ja kirkkaat tekstiilit sopivat hänelle, ja häntä on hyvä ohjata katselemaan kirjoja, rakentamaan palapeleja ja katsomaan kaleidoskooppiin. Peilileikit ja visuaalisen maailman laajentaminen hyödyttävät häntä. Taskulampun valokeila voi kehittää katseen suuntaamista.
Hajuaisti
Hyperhajuisen henkilön ympäristöstä on hyvä karsia turhat ja voimakkaat hajut pois. Huoneita on hyvä tuulettaa, ja voimakkaasti tuoksuvia pesuaineita, saippuoita, hajuvesia yms. tulee välttää. Hajuihin kannattaa tutustua pikkuhiljaa miedoista hajuista aloittaen ja niitä nimeten. Ruoissa on hyvä olla laimeita makuja, jolloin myös niistä lähtevat hajut ovat mietoja. Viileä ruoka ei haise niin voimakkaasti kuin kuuma ruoka.
Hypohajuinen henkilö haluaa haistella, ja hän tarvitsee voimakkaita ärsykkeitä. Hänen kanssaan voidaan leikkiä esimerkiksi hajujen tunnistamisleikkia silmät sidottuina. Hänelle annetaan hajuaistimuksia. Hajuaistin käyttäminen tarkoituksenmukaisella tavalla sallitaan, mutta liikaa uppoutumista haistelemaan esimerkiksi roskia tai ihmisiä ei suoda. Haistelulle osoitetaan tietty aika ja
paikka sekä tietyt haistelutavarat. Näin pyritään välttämään se, ettei aistimusten poikkeavuus laajene sosiaaliseksi pulmaksi.
Makuaisti
Ihminen, jolla on hypermakuaisti, totuttelee uusiin ruokiin pikkuhiljaa. Häntä ei voi pakottaa syömään, sillä ruokailemisesta kieltäytyminen ei ole tällöin ruoan kanssa temppuilua vaan todellinen, vaikea onge1ma. Happamia ja karvaita makuja tulee välttää. Totuttelu lähtee hyvin mauttomista ruoista, kuten makaroni, riisi ja peruna, joiden sekaan hitaasti tuodaan uusia makuja. Hypomakuaistia harjoitetaan antamalla ja samalla nimeämillä voimakkaita makuja. Maut voivat olla yllättävänkin voimakkaita, mm. happamia marjoja, vahvaa salmiakkia ja mausteita. Kieltä voi hallita ja ärsyttää näin herkistymään makukokemuksille.
Ruokailuun liittyvät ongelmat ovat autististen lasten perheissä melkoisia. Hyvin monet autistiset lapset elävät ensimmäiset ikävuotensa vain muutamaa tiettyä ruoka-ainetta syöden. Vanhemmat ovat alkuun kokeilleet erilaisia ruokalajeja. Useimmat eivät kuitenkaan jaksa jatkuvaa taistelua vaan sopeutuvat muutamassa vuodessa lapsensa erikoisiin ruokailutottumuksiin. Yhtäkään viikonloppua ei aloiteta eikä yhdellekaan matkalle lähdetä ilman lapsen vaatimaa jogurttipurkkia tai keksilajiketta. Vanhemmat ovat usein niin rasittuneet, etteivät jaksa edes ajatella tilanteen muuttamista. Päiväkodit ovat avainasemassa lapsen ruokailu- ja makutottumusten muokkaamisessa. Uusi ympäristö, uudet ihmiset ja uudet säännöt auttavat lasta luopumaan entisistä käytännöistään ja oppimaan uutta. Aikuisten välinen hyvä yhteistyö auttaa lasta siirtämään uudet taitonsa myös kotiympäristöön.
Tuntoaisti
Hypertuntoinen henkilö ei voi sietää ihollaan tiukkoja vaatteita tai kovaa halaamista. Häntä on hyvä totuttaa aistimaan pehmeitä ja keveitä vaatteita. Häntä voi silittää ja hieroa hellästi. Häntä on hyvä koskettaa niin kuin hän koskettaa itse itseään, sillä tällaista kosketusta hän parhaiten sietää. Vaatteitten pitämiseen jokaisen on kuitenkin totuttava olipa se miten epämiellyttävää tahansa, sillä jatkuva alastomuus johtaa nopeasti suuriin sosiaalisiin pulmiin. Lukuisissa autististen henkilöitten perheissä on esimerkkejä noloista tilanteista, joihin nopeat itsensä riisujat ovat perheen saattaneet. Tämäkin on pulma, johon niin kauan kuin hivenainetasapainon tai muitten biologiaan liittyvien tutkimusten kautta ei löydy ratkaisua, on käytettävä kasvatuksellisia keinoja. On opetettava, milloin, missä ja kenen seurassa saa riisuutua ja missä taas ei. Vaatteitten valintaan, pukemiseen ja pitämiseen voi tietysti myos liittyä palkitsevuutta. Vaatteet voidaan valita niin, että niihin liittyy erityisiä miellyttävyystekijöitä, sisäistä tai ulkoista palkitsevuutta.
Hypotuntoiselle henkilölle on tarjottava paljon koskeuksia. Häntä on kutitettava, hierottava, harjattava. Myos kuumia ja kylmiä suihkuja
kannattaa käyttää aistimukiia normalisoimaan. Lämpöaistia ärsyttävät harjoitukset tehdaan pikkuhiljaa. Etukäteen aina nimetään, mita aiotaan tehdä, ettei kosketus tule liian yllättäen. Nain opitut pelot voidaan muuttaa kiinnostavaksi toiminnaksi.
Sisäiset aistimukset ja aistimuksiin liittyviä tunnetiloja
On mahdoton tietää, miten itse kukin aistimuksensa kokee. Aistimuskokemus on subjektiivinen ja yksilöllinen. Jos aistimuksen lähteenä on ulkoinen ärsyke, voi toinen ihminen olettaa jotain aistimuksen laadusta, mutta kun kyseessa ovat sisäisistä subjektiivisista ärsykkeistä johtuvat aistimukset, ollaan paljolti arvailujen varassa. Sisäisinä aistimuksina voidaan nimetä ainakin jano, nälkä,
kylläisyyden tunne, kuvottava olo, ilmavaiva, virtsaamistarve, ulostamistarve, säikahdys, itku ja nauru.
Autististen ihmisten kanssa toimivat tietävät, etta sisäiset aistimukset aiheuttavat monenlaisia käyttäytymispulmia. Autististen piirteitten joukossa mainitaan yleensa: "Itkee tai nauraa ilman syytä." Onko kysymyksessa puhtaasti neurobiologinen aivojen aineenvaihduntaan liittyvä sisäsyntyinen aistimus? Vai vaikuttavatko kognitiiviset muistinvaraiset mielikuvat itkuihin ja nauruihin, joihin ulkopuolinen henkilö ei tiedä syytä. eika asianomainen itse yleensä osaa sita kertoa? Autismista tiedettäisiin paljon, jos itkun ja naurun syyt aina saataisiin selville.
Myos janon ja nälän seka kylläisyyden aistimus näyttää usein toimivan autistisilla ihmisillä hyvin eri tavoin kuin muilla. Eräs reipas esikoululainen tekee kaikkensa päästäkseen joka hetki juomaan vettä. Hän saattaa juoda vettä monta litraa, mikäli aikuinen ei rajoita hänen juomistaan. Vastaavat syömiseen ja juomiseen liittyvät pulmat ovat tuttuja kaikille autistien kanssa toimiville. Jotkut autistit eivät syö juuri mitään päiväkausiin. Toiset syövät mieleistään ruoka-ainetta rajattomasti. Toistaiseksi ei ole tiedossa mitään
yleispätevää biokemiallista hoitoa näihin sisäisten aistimusten pulmiin. Kasvatuksellisella kuntoutuksella voidaan luoda turvalliset ja
myönteiset kasvuolosuhteet, kommunikointikeino seka strukturoitu toimintamalli syömisen, juomisen, ulostamisen ja virtsaamisen normalisoimiseksi.
Ulostaminen ja virtsaaminen näyttää autistisilla aikuisilla aika usein toimivan kommunikoinnin ja huomion hakemisen keinona. He siis hallitsevat rakon ja suolen toiminnan, mutta he eivät tiedä miksi heidän tulisi tehdä tarpeensa vessaan. Sen sijaan he ovat huomanneet, että virtsaaminen ja ulostaminen ovat varmoja tapoja saada sekä huomiota että hoivaa. Sama näyttää pätevan ilmavaivojen suhteen. Sitä, ettei henkilö välitä hallita suolistokaasun päästämistä, voidaan pitää sosiaalisten taitojen puutteena. Joskus näyttää myos siltä, että autistinen henkilö hallitsee ymparistöään pierukeinolla, jonka tehon hän on oppinut. Kasvatuksellisesti pitäisi pyrkiä päinvastaiseen: pitäisi opettaa, miten saadaan huomiota myönteisin keinoin.
Aistimuksiin liittyvinä tunnetiloina voisi mainita jännityksen, rentouden, väsymyksen, virkeyden, levottomuuden, pahan olon, hyvän olon ja seksuaalisen tunteen. Meillä jokaisella on omakohtaisia kokemuksia siitä, etta näita tunnetiloja on joskus helpompi ja joskus vaikeampi saada kognitiiviseen hallintaan. Saattaa olla, että autistisen henkilön hallitseva sisäinen aistimus on jännitys ja stressi. Kommunikointikyvyn osittainenkin puuttuminen on stressaavaa. Entä sitten, kun se puuttuu kokonaan?
Yleistäen todettakoon, etta tärkeintä mitä kuntoutus voi autistiselle ihmiselle tuoda, on aktiivisen rentoutumisen taito. Sen avulla hän voi hallita hankalia tilanteita. Aktiivisen rentoutumisen avulla hän voisi säädella vireystilaansa, jännitystään, levottomuuttaan, nälkäänsä, pelkojaan ja muita elämää haittaavia sisäisiä aistimuksia sekä niihin liittyviä tunnetiloja.
Ympäristössä huomioitavaa
Mikäli lapsella on aistipulmia ja varsinkin jos hän ylireagoi ääniin,
valoihin ja tuntoaistimuksiin, kuten hyvin suuri osa autistisista ihmisistä, tulee tämä huomioida. Liialliset ärsyttävät ja jopa lasta ahdistavat ja kipuakin aiheuttavat elementit tu1ee vähentää niin vähiin kuin mahdollista, jotta lapsen olo saadaan hyväksi. Lapsi ei voi oppia, keskittyä ja kokea oloaan turvalliseksi, mikäli hän on suuren hälyn seassa. Kun lapsi saa kokemukselleen aikuisten ymmärtämystä, hän voi turvallisesti alkaa harjoitella aistipulmansa
voittamista.
Eräs autistinen poika joutui päiväkodissa syömään suuressa ruokalassa, jossa kuului astioiden kolinaa ja paljon lasten ääniä. Hän koki olonsa hyvin epämiellyttäväksi ja piteli korviaan, huusi ja potki, eikä suostunut syömään. Hänelle jäi tästä kokemuksesta niin paha pelko, etta hän ei suostunut syömään kotonakaan. Ruokailutilanteesta jäivät mieleen vain pahat muistot ja korvien kipu. Eräs autistinen tyttö ei uskaltanut löhteö ulos kotipihaansa, sillä hän tiesi, että pihassa saattaisi olla koiria, joiden haukkumisen ääntä hän pelkäsi. Tämä pelko yleistyi ja siirtyi koskemaan muitakin eläimiä, sillä tyttö ei voinut tietää, millaisia ääniä eläimistä lähtisi.
Valot ja värit saattavat sattua autistisen henkilön silmiin, hän siristelee silmiään tai ei halua katsoa. Mikäli lapsella on tällainen pulma, on järjestettävä niin, etta hän voi työskennellä himmeässä valossa tai käyttää aurinkolaseja, joiden avulla liiallinen valo suodattuu pois.
Lapsi, joka ei siedä kosketusta ja kokee jo pienenkin silityksen tai hipaisun pahana, saattaa inhota sitä, etta joku istuu hänen vieressään. Silittäminen ja halaaminen palkkiona saattaa olla hänelle kuin rangaistus. Hän saattaa karttaa ihmisia siksi, etta pelkää heidän kosketustaan, ei siis siksi, ettei haluaisi olla muiden kanssa.
Eräs autistinen poika riisui itsensä alasti aina heti kun hänelle oli huudon ja tappelun jalkeen saatu vaatteet päälle, sillä vaatteet tun-
tuivat pahalta hänen ihollaan. Kuitenkin samainen poika puri itseään rnnteeseen todella kovaa, nipisteli itseään ja muita ja löi päätään lattiaan todella hurjan näköisesti. Hänellä oli yliherkkä pintatunto, kun taas syvätunto reagoi liian vähän, ja hän tarvitsi hyvin voimakkaita ärsykkeitä tunteakseen kehoansa. Keskeistä on arvioida, millaisista aistipulmista kelläkin on kyse. Arvioinnin jälkeen voidaan ymmärtää käyttäytymistä uudessa valossa ja muuttaa omaa toimintaa niin, etta autistinen henkilo aistipulmistaan huolimatta voi olla mahdollisimman normaalisti. Tiedostamis- ja ymmärtämisprosessien varaan voidaan lähteä rakentamaan harjoitusohjelmia, joiden avulla autistinen ihminen pääsee aistimuspulmiensa hallitsijaksi.
On kuitenkin tilanteita ja ymparistöjä, joissa yllättäviä ärsykkeitä ei voida välttää. Ennakointikaan ei aivan kaikessa ole mahdollista. Teemu perheineen oli linnanmäellä kesälomamatkalla. Huvipuisto oli Teemusta mukava, kunnes kovaäänisestä tuli yllättavä kuulutus. Teemu heittäytyi maahan, ja aikuinen mies kun jo on, matkan jatkaminen ei kahden vanhemmankaan voimin onnistunut. Vasta pitkät suostuttelut ja lupaus, että huvipuistosta lähdetään heti pois, saivat hänet 1iikkeelle. Tässä tapauksessa pikkuveljen piloille mennyt huvipuistopäivä olisi ehkä voitu pelastaa vielä perusteellisemmalla ennakoinnilla, kuulutuksiin totuttelulla tai mukaan kaiken varalta otetuilla korvatulpilla.
Antin aistipulmat
Antilla oli hypertunto, hypohaju, hyponäkö ja hyperkuulo. Hän ei sietänyt kosketusta, ja pienikin kosketus sai hänet kiemurtelemaan tai pakenemaan pois läheisyydestä. Hän viihtyi ilman sukkia ja alasti. Hän tarvitsi hajuja ja haisteli kaikkea. Hän rakasti roskakorien kaivamista. Housuun kakkaaminenkin saattoi johtua hajuaistipulmasta. Antti katseli kaikkea intensiivisesti ja hullaantuneena näkemästään; pölyhiukkasia, auringonsäteitä, varjoja, sormiaan, repimiään paperinpalasia. näyttäviin ääniin ja puheen sorinaan hiin suhtautui peittämällä korvat tai juoksemalla pois. Hän viihtyi hiljaisuudessa, kuten metsissä.
Aistiharjoituksina Anttia hierottiin ja hän jumppasi. Aluksi häntä hierottiin hyvin varovasti silkkihuivilla ja pumpulilla. Tottumisen myötä hierontaotteita kovennettiin. Antin kanssa leikittiin » arvaa mikä?" -leikkiii, jossa piti tuntemuksen perusteella keksiä, millä esineellä häntä oli kosketettu. Anttia kannustettiin maalaamaan sormiväreillä ja muovailemaan sekä leipomaan, koskettelemaan eri materiaaleja. Hän leikki riisillä ja hiekalla. Suuri palkkio oli päästää paperisilpun sekaan pyykkikoriin. Hajuaistia totutettiin haistelemalla erilaisia hajuja ja maistelemalla voimakkaita makuja. Roskien haistelu kiellettiin. Näköaistia harjaannutettiin tarjoamalla katseltavaa. Koritehtävissä oli paljon visuaalista materiaalia, kuten kuvakirjoja ja palapelejä. Kuuloaistiharjoituksina oli totuttelu hälinään ja vilinään. Uimahallissa kaikuu, mutta uinti oli Antista kivaa, joten hän kesti äänihaitat, koska oli muuten rento ja hyväntuulinen.
Tunteistaan Antti ei osannut kertoa. Hän itki hyvin harvoin ja nauroi ilman selvää syytä. Tunnekuvia ja tunneilmeitä opeteltiin tunnistamaan, mutta nämä olivat hyvin vaikeita. Vanhemmat eivät tienneet, oliko Antilla nälkä tai jano. Hän ei osannut kertoa kivuista tms. Näiden harjoittelu kuvien avulla on tulevaisuuden haaste. Vessatarpeen hiin oppi ilmaisemaan kuvalla, mutta yleensä hän vain hävisi vessaan omatoimisesti.
Kyllikki Kerola, Sari Kujanpää, Tero Timonen 2000: Autismikuntoutus. - kettunen.
tuttua on, ja minulla ja lapsellani liittyy Aspergeriin.
Molempia ärsyttää tietyt äänet, minä aikuisena ja siedättyneenä olen melko sujut niiden kanssa nykyään, murkkuikäinen lapsi ei, vaan hänen kanssaan oleminen on kanssa yhtä hipsuttelua. Mm tietokoneen näppäinten naputus saa aikaiseksi jättiraivarit, jos hän ei pääse pois sitä kuuntelemasta.
Siedätyshoito lienee parasta ja se, että keksii itselleen vaikkapa jonkun sijaistoiminnon, joka veisi huomion pois ärsyttävästä äänestä.
Itselläni korvatulpat ovat ahkerassa käytössä silloin, kun tiedän jo etukäteen joutuvani paikkaan joissa häiritseviä ääniä. - Hyperacusi
Ystävälläsi on todennäköisesti todellinen tauti, sitä kutsutan hyperakuusiaksi (tai lääketieteell. Hyperacusi tai ruotsiksi hyperakusi). Myös fonofobia, misofonia voi olla ammattilääkärin diagnoosi.Se on piinallinen tauti jossa kuuloelin vahvistaa joitakn ääniä. Kulkee usein korvien soimisen eli "tinnituksen" kanssa."Googleta" noita sanoja ja lue lisää...jotkut ovat saaneet apua....minä en..
- joku
Kärsin juuri noista euraavista asioista. En muista milloin se alkoi, mutta kuitenkin melko pienenä. Olen käynyt psykologillakin jolla oli nuorena sama ongelma. Neuvoi vain käyttämään korva tulppia ja tottumaan siihen. Inhoan niiskutusta, ryystäystä, melua, "vanhempieni puhumista", kovaa maiskutusta ja jopa kovaa yskintää. Tälläisten inhojen kanssa koulussa meinaa tulla hulluksi. Kerron opettajille ongelmastani ja saan onneksi tehdä kokeet ja joskus tehtäviä käytävässä. Entä sitten opetuksen aikana? korvatulppia en käytä opetuksen aikana silä tahdon kuulla siitä jotain. Neuvottiin joskus laittamaan tulppa pelkästään vasempaan korvaan, muttei se kovin auttanut. Eli nuha kautena meinaan pieksiä nuhaisen ihmisen tai huutaa. Itsehillintäni on kehittynyt kyllä ongelmani ansiosta enkä käyttäydy koskaan väkivaltaisesti toista ihmistä kohtaan. Kun hermo kiristyy äärimmilleen niin alan tärisemään ja raavin itseäni. Joskun pukkaan jotain tavaraa kovasti. Selitän asiasta kavereilleni ja ovathan ne oppineet ottamaan minut huomioon josta olen ikuisesti kiitollinen.
Muut tutut sen sijaan pitävät kiinni asiasta hieman löysemmin. Joskus tuon paperin jotta henkilö voisi siihen niistä muttei tee sitä? Joskus minulle ollaan vihaisia ja ärsytetään tahallaan. Olen joutunut myös kiusaamisen uhriksi monesti. Joskus tästä aiheutuva stressi pistää mahani tai pääni kipeäksi. Kotona sitten ärsyynnyttyäni lyön vain harjalla pöydän reunaan purkaakseni hieman. Äitini tietysti ei pidä siitä ja huutaa minulle. Jos taas vanhemmat juo ja puhuu kovaa alakerrassa en uskalla tehdä mitään. Ärtymys nousee äärimmilleen. Silloin alan tärisemään, hengittämään hysteerisesti, kierimään lattialla, itkien ja repien hiuksiani. Olen myös viillellyt itseäni, miettinyt monesti itsemurhaa tai karkaavani kotoa. Muutaman kerran kun on pinna päässyt kärähtäämään ja kierittyäni lattialla täristen, meinaan tukehtua hengitys tahtiini. Maailma sumentuu ympärillä ja tulen aivan hysteeriseksi. En kerro tästä vanhemmilleni sillä en viitsi ja tunnen oloni säälittäväksi ruikuttajaksi. Veli vielä ärsyttää tahalleen ja siitä tulee kokoajan riitaa. Oppimis kykyni on hieman huonontunut ja olen monesti hyvin väsynyt vaikka nukkuisinkin 9 tuntia. - Kohtalotovereita on!
Tämä on vanha ketju, mutta jospa yliherkästä kuulosta kärsivät löytäisivät foorumille osoitteessa http://p1.foorumi.info/misophonia/index.php
- OPM
Tuolla ylhäällä oli hyvä ja pitkä "kirjoitus". Ei hänelle ole mitään muita outoja tapoja tai käyttäytymismalleja. Ääniherkyys liitetään joskus aspergerhenkilöihin.
- JK
MINULLA EI OLE KOKEMUSTA ASIASTA
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614245Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653468Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541806Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251683Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981435Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132939Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115846Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18827