Luovutan

minä pystyn ymmärtämään sinua,ainakin luulen niin,
minä neuvonkin keskittymään henkiseen minääsi ekaks,eli käytännössä vaikkapa meditointia,luonnossa olemista yms kaikkea mitä rauhallisuus sinulle kuvastaa,keskitä siihen ajatuksesi ja anna pahan olon/ajatuksien vain poistua mielestäsi,usko siihen että olet hyvä,rakastava ja rakastettava ihmis olento niinkuin kaikki me ollaan,jokaisella meistä on omat viat ja heikkoukset,ei ole olemassa täydelistä ihmistä ja kun pystyy hyväksymään omat viat ja heikkoudet,on valmis siirtymään eteen päin näin uskon,itsekin kärsin vioistani ja heikkouksista jokapäivä mutta en halua luovuttaa vaan koetan selvittää ongelmani ja kohdata pelkoni
voimia sinulle!

luovuttanut.
En jaksa aloittaa laihdutusta enää joka päivä, kuten olen kymmenen vuotta tehnyt ja huijannut itseäni.
Lihon ja kuolen läskeihini, sama se mitä liikunnan puolestapuhujat paasaavat.
Olen kyllä sairaskin, mutta olisi ihana elää edes yksi päivä, ilman syyllisyyttä. Syyllisyyttä melkein kaikesta.
Ei ole (ainakaan toistaiseksi)auttanut terapia, eikä mikään muukaan.
Hyvää loppuelämää, kauanko sitä jatkunee....

Ihailen ap-kirjoittajan rehellisyyttä ja suorasukaisuutta.

Te olette kuin alkoholisteja, pidätte kynsin hampain kiinni elämäntavastanne, koska koette "selvin päin" olemisen liian raskaaksi.

Tosiasiassa toisenlainen elämä on helppo saavuttaa ja ylläpitää, mutta jos on kauan pitänyt kiinni toisesta tyylistä, tulee laihdutuksen ajatuksestakin jo turvaton ja toivoton tunne.

Toisenlainen elämäntyyli tuo paljon enemmän ja pitkäkestoisempaa mielihyvää kuin tuollainen. Mutta te ette halua kuulla enää yhtään järkeilysaarnaa sillä haluatte rauhassa olla mitä olette. Hyvä on. Kukaan ei oikeasti syyllistä, ja kaikki tietävät että olette syvällä lihavuuden syövereissä.

Kyse olisi kuitenkin vaan aivojen saamisesta napsahtamaan toiseen moodiin. Vaikuttaa siltä ettette pysty itse aikaansaamaan sitä päätöstä, koette että olette yrittäneet kaikkea. Halu ei ole riittänyt, motivaatio ei ole riittänyt.

Please, yritä vielä liittyä johonkin laihdutusryhmään. Painonvartijat tai...Miten olisi vaikka osallistuminen suurin pudottaja-kilpailuun? Se olisi koko elämän muuttava teko. Jos et yksin saa muutosta aikaan, joku muu voi valaa sinun puhdin ja uhon.

Mun tekisi mieli tulla hakemaan sut ja pistää sut elämäsi kuurille sillä alat olla niin väsynyt ja toivoton, että alkaisit olla hyvää materiaalia muuttamaan elämäntapojasi. Käännä fed up-hetkesi voimavaraksesi.

Mutta jos tämä kirjoitus pelkästään ahdistaa ja loukkaa sinua, anteeksi ja paljon mielenrauhaa!

Itsesääliä itsesäälin perään.. Ihan samanlaista kuin minulla muutama kuukausi sitten!
Ymmärrän sinua todella hyvin, vaikka olenkin aina itse harrastanut liikuntaa.
Se on yksi maailman hankalimmista hommista saada pylly penkiltä ylös ja lähteä ulos kävelylenkille! Toinen maailman hankalimmista jutuista on kävellä karkkihyllyn ohi ja kolmas on tilata pikaruokalassa pelkkä salaatti!

Minä olen kuitenkin löytänyt itselleni "kannustetta"=)
Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin kirjoitin lupauksen, jonka myös mieheni allekirjoitti.
"ei enää karkkia, riisiä, pullaa, vaaleaa leipää, pikaruokaa.. Paljon juttuja ihan lueteltuina ja sitten laitoin päivämäärän, mistä minne saakka lupaukseni kesti.
Mieheni allekirjoitti oman osionsa "En osta enää vaimolleni.. Luettelo uudestaan..=)
Lisäksi vielä lupaus että hän muistuttaa minua lupauksestani.
Tämän varmaan voisi muunnellen tehdä vaikka ystävän kanssa?
Silloin on hankalampi pettää lupaus, kun sen toiselle ihmiselle allekirjoituttaa ja lupaa. Lupauksenhan voi tehdä myös liikunnasta! "Lupaan käydä 3 kertaa viikossa muutaman kilometrin kävelylenkin".
Minun 3 viikkoani kului jo, söin sitten palkinnoksi patukan ja tein uuden lupauksen=P
Lisäksi tsemppaan itseäni katselemalla netistä vaatesivustoilta hoikkia naisia kauniit vaatteet päällä. Olen päättänyt itse olla vielä samanlainen.
Koskaan ei mieheni ole minun käskenyt laihduttaa, aina olen ollut ainakin vähän ylipainoinen. Itse päätin etten halua olla enää tällainen, en halua enää yhtään itsesäälissä kiehnäämistä.

Voi kun minä toivoisin sinunkin edes kokeilevan pientäkin kävelylenkkiä, illalla on aivan mahtavaa mennä nukkumaan, kun tietää taas päivän menneen putkeen laihdutuksen osalta ainakin!

Voimaa kuitenkin sinulle! Kyllä se siitä, vaikka sitten lihavan apinan raivolla, niin kuin minä päätin.=)
Hymyä huuleen ja lenkille. Edes peini kävelylenkki, vaikka vain omalla pihalla hitaasti taivastellen saa paremmalle tuulelle ja jaksamaan. Ulkoilmalla on ihmeellinen voima.

Tajuat kuinka vakavasta asiasta on kyse. Vakavasta sairaudesta, joka voi johtaa kuolemaan. Sinulla on oikeus kanssaihmistesi tukeen kuten mitä tahansa muutakin sairautta sairastavilla.

Sanot, ettet jaksa enää taistella. Tuskin kyse on laiskuudestasi, olet uupunut. Varmasti on olemassa ihmisiä, jotka pystyvät ymmärtämään ja tukemaan silloin, kun et itse jaksa. Mieti, mitä kautta voisit löytää heitä elämääsi. Jokainen tarvitsee tukiverkostoa, kukaan ei ole saari.

Kuinka paljon ylipaino haittaa liikkumistasi ja elämääsi? Missä tapaat ihmisiä ja millaiset asiat sinua ilahduttavat? Keskity myönteisiin asioihin, siihen mikä tuottaa sinulle iloa - ruuan lisäksi - ja yritä lisätä sen osuutta elämässäsi. Unohda vähäksi aikaa laihduttamisen pakko ja ole hyvä itsellesi! Myönteiset asiat keräävät läheisyyteensä toisia myönteisiä asioita: kun koet voivasi paremmin ja saavasi tukea läheisiltäsi, laihduttaminenkin on helpompaa.

Älä kuitenkaan unohda, että olet arvokas ja ainutlaatuinen sellaisena kuin olet. Ylipainohan on vain yksi ominaisuutesi, olet ylipainoisuuden lisäksi paljon muutakin.

Sama homma. Olen syöppö. Mutta se ärsyttää, että joku laiheliini kehottaa laihduttamaan ja muuttamaan elämäntapoja! Luulevatko jotkut, että ylipainoiset eivät koskaan ole yrittäneet sitä!
Itse laihdutin opiskeluaikana ja painoin lopulta 48 kg! Olin tosi timmissä kunnossa, mutta sitä ei kestänyt todellakaan kauaa. Laihdutuskuuri itse asiassa laukaisi minussa syömishäiriön. Ja homma päättyi siten, että noin kahdessa vuodessa olin lihonut takaisin entisiin lukemiin. Ja tällä hetkellä painan enemmän kuin tuolloin noin 10 vuotta sitten laihduttamista aloittaessani. Jo silloin oli sairaalloisen lihava (BMI yli 40)
Nyt voin sanoa syöväni kohtuullisen normaalisti, aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Mutta ruoka, jota syön lihottavaa. Olen addikti, myönnän sen. Mutta koska minulla on vakituinen työ, ihana aviomies, eikä mitään sairauksia, motivaatiota laihduttamiseen on todella vaikea löytää. En vain pysty.

En väitä että tämä on ratkaisu kaikkeen, mutta auttoi minulla ja haluan auttaa myös muita, mikäli vain voin. Annan vinkin teille... Tällänen mäkin olin, melkein. Rakastin makeaa ja vedinkin sitä joka päivä, mutta erona sinuun, yritin syödä suht terveellisesti. Annoskoot vain livahti aina sinne tukkimiehen annokseen.
Useiden lääkärissäkäyntien ja masennuslääkekuurin jälkeen sain, kun aikani olin kerjännyt, Reduktil nimistä syömisen hillitsijä lääkettä. Olen ollut kuurilla 4 viikkoa ja makean himo on poissa, samoin annokset ovat jo kohtuullisempia. Hillitön ilta-ahminta ja sen jälkeen oksentelu on poissa.
Voin huomattavasti paremmin, kun vihdoinkin masennukseni aiheuttajaan joku viitsi paneutua eikä tarjoutunut lykkäämään vain lisää masennuslääkkeitä.