Olen asunut mieheni kanssa yhdessä nyt 4 vuotta ja seurustellut suunnilleen saman ajan. Olemme kihloissa, mutta vielä ei ole häiden aika. Mieheni on 25 ja minä vasta 20, joten nuoria olemme. Jostain syystä olen viimeisen vuoden ajan vain pohtinut, että tulisiko minun kuitenkin tapailla vielä muita miehiä ennenkuin sitoudun enemmän ja asua yksinkin, oppia olemaan yksin.
Mieheni on todella ihana. Hän on varmasti sellainen, jonka moni nainen ottaisi heti itselleen....hän aina tukee ja kuuntelee murheitani, joka päivä kun tulen töistä kotiin on hän tehnyt jotakin herkullista ruokaa. Hän tekee paljon kotitöitä. Hän tulee aina halaamaan minua kun tulen kotiin, kysyy kuinka päivä meni, on minulle seurana ja hymyilee minulle. Hän jopa iloitsee aina siitä, jos lähden ystävieni kanssa vaikka baarikierrokselle(koska hän tietää, että minusta se on hauskaa). Hän aina sanoo, että tärkeintä on, että olen onnellinen.
Mikä minua oikein vaivaa?
Minun on vaikea välillä hymyillä hänelle takaisin. Haluaisin kokea tässä elämässä vielä sen rakastumisen tunteen, kun perhoset pyörii vatsassa. Ja jos tämän tunteen perässä nyt lähden tästä suhteesta, se voi olla elämäni suurin virhe? Meillä on ollut vaikeitakin aikoja ja pahoja riitoja, mutta lopulta minä olen nekin aiheuttanut..Olen niin epävarma. Ja tiedän, että noin hyviä, rakastavia ja välittäviä miehiä ei ihan joka kulman takana ole..
Miksi olen onneton?
8
2818
Vastaukset
- Essi81
...ajatella jossain vaiheessa parisuhdetta noin. On ihan tieteellisesti todistettu, että se ihastuminen ja jännä intohimovaihe kestää korkeinaan 2-3 vuotta. Sen jälkeen on luonnollista, että suhde ja tunteet tasaantuvat. Haaste vaan on siinä, että miten tyytyä rakastumisen sijaan rakastamaan. Oon itse kokenut kaksi pidempää suhdetta (nyt olen kolmannessa) ja kummassakin aijemmassa suhteessa huomasin nuo vaiheet.
En suosittele lähtemistä. Sun tapauksessas mies ei vaihtamalla parane. Ihastuminen kestää vaan hetken. Sen tunteen takia ei kannata jättää hyvää miestä. Maailmassa on niin paljon sikamiehiä, jotka vaan satuttaa (been there, done that). On myös mahdollista ihastua uudelleen elämänkumppaniinsa. Keksikää joku yhteinen jännä harrastus. Tehkää jotain sellasta mitä ette ennen ole tehneet. Voitte löytää toisissanne uusia puolia. - ja nyt ihmettelet missä olet
Aikamoista lapsen kengistä lähtenyttä elämää ei aikuistumista yksinkertaisesti.Voi olla mieli myöhemmin eri ja miehellä kuitenkin ikää..
Et koskaan yksin elänyt;vanhemmilta suoraan miehen viereen? Olis onni jos ei haikailis muualle joskus,kun ei ole elänyt oikeasti nuoruutta vapaana.En nyt tarkoita mitä hosumista mieheltä toiselle vaan ihan perusjuttua kypsymisessä aikuisuuteen.Voi olla että olet elämäsi miehen kanssa, itse sen tiedät parhaiten.- ei ole 12
vaan 16...
- Näin se on
Sinulla ei ole mitään tavoiteltavaa, miehesi on sinulle 'varma nakki'. Sinun ei tarvitse tehdä mitään ansaitaksesi hänen palvontansa, siksipä siis. Miehesi on kertakaikkiaan liian kiltti, miehessä pitää olla hitunen renttua, jota nainen saa muokata ja muuttaa mieleisekseen. Mene vaan naimisiin, jos haluat kiltin miehen, jota et kuitenkaan rakasta ja himoa. Helppo ja varma valinta, jos vain sulla pää kestää.
- muuta..
Heippa! Mulla oli toi sama tunne vuoden alussa ja päädyimme eroon viiden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen helmikuun lopulla. Yhdessä olimme asuneet tuosta ajasta puolet. Aloitin seurustelun saman ikäisenä kuin sinä..
Hankin oman asunnon ja nautin yksinolosta... Ei mennyt kuin muutama kuukausi, kun tajusin että en halunnutkaan ketään muuta kuin sen entisen avomieheni. Onneksi en tullut torjutuksi, kun kerroin tunteeni hänelle, vaan nyt katselemme suhdettamme uudestaan. Olen taas rakastunut uudestaan! Pitkään suhteeseen mielestäni kuuluu se, että rakastuu samaan ihmiseen tietyin väliajoin uudestaan.
Suosittelen toki kokeilemaan yksin asumista ja vaikka tauon pitämistä. Aina pitää kuitenkin muistaa, ettei yhteenpalaaminen välttämättä ole sitten tauon jälkeen molempien mielestä hyvä ajatus. Voi olla, että itse haluaisit jatkaa ja miehesi olisikin tyytyväinen ilman sinua..
Onneksi itselleni ei käynyt noin, vaan saimme uuden tilaisuuden...- tekstiin
kyyneleet valuu poskia pitkin, kun luen näitä tekstejä. Mahtavaa, että olet löytänyt ihmisen, joka rakastaa sinua, tukee ja haluaa viettää aikansa kanssasi. Ei niitä todellakaan ole joka kulman takana. Mulla on avomieheni kanssa ollut monta kertaa tilanne, kun häntä on ruvennut ahdistamaan, vaikka meillä on muuten ollut kaikki hyvin-- ilmeisesti jonkinlainen sitoutumiskammo. Aluksi olimme n. vkon erillään, sitten hän halusi takaisin... ja niitä kertoja oli monen monta. Nyt viime tammikuussa teimme selvän eron... ei sitten jos kerran niin ahdistaa. Olimme olleet n. 2 kk erillään, kun hän itse otti minuun yhteyttä useampana päivänä. Ensin lähetti onnitteluviestin(oli joku merkkipäivä), sitten kyseli muuten vaan kuulumisia. Hän pyysi, että voisimme keskustella asioista vielä. Niin tehtiin ja jälleen päädyttiin yhteen. Olin niin onnellinen! Olen tietysti edelleen, mutta koko ajan taustalla on pelko, jos toista alkaa taas ahdistaa... tässä eräänä päivänä oli jo läheltäpiti tilanne,mutta keskusteltuamme tilanteesta, ei hän kuitenkaan halunnut antaa periksi. Joku teistä tietysti ajattelee, että mitä järkeä on jatkaa, mutta nykyään ihmiset antaa lian helposti parisuhteessa periksi, ja etsitään uusi. Se ei aina(!!) ole paras ratkaisu. Oma kulta on kuitenkin tuttu ja turvallinen. Jos olet löytänyt niin hyvän miehen, niin pidä ihmeessä kiinni. Rakastumisen ensihuuma laimenee kuitenkin aina ennemmin tai myöhemmin. Eli ei se vaihtamalla parane... useinkaan...
- sekaisin myös
Ihan samojen ajatusten kanssa olen itse pohdiskellut vähintään viimeisen vuoden. Reilut 3 vuotta seurustelua/ avoliitossa melkeen saman verran, mies 27 ja minä 21. Nyt on vaan niin vahvasti tuntunut jo kauan että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta ja olen eronnutkin mielessäni jo miehestä. Tässä on vaan ollut nyt kaikenlaista etten ole vielä asiaa saanut sanottua, mutta kohta sen aika tulee. Tuntuu että olen elänyt mieheni elämää viimeiset vuodet ja oma elämä (ja kaverit) on jäänyt sivuun. :( Mä olen niin kyllästynyt tekemään kaikki kotityöt meillä ku mies ei niitä pahemmin tee (tai omasta meilestään hän niitä tekee ku pesee pyykkiä 2 kertaa kuukaudessa!) ja sit saan viäl aina siivota sen sotkuja. Mut pussailla ja halailla se kyl jaksaa ja ihmettelee vaan et kunnemmä aina halua/EHDI. Musta tuntuu ettei mul vaan ole enää mitään tunteita miestäni kohtaan ja me ollaan muutenki liian erilaisia tosisllemme.
Täytyis nyt jutella miehen kanssa asioista, mut en vaan tiedä et mistä lähteä liikkelle... - Pää vähän selvempi
Kiitos paljon kaikille vastauksista, on piristävää kuulla, että en ole ainut joka pohtii suhteessa tällaista :) Ja olen siis tavannut mieheni, kun oli 16 (juuri täyttämässä 17), eli en ole 12 -vuotiaasta asti ollut hänen kanssaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "873998Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242881No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452302- 341311
- 10899
- 131875
- 6834
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12811Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124746- 11740