Kuolemanpelko

minä vaan85

Otsikko on ehkä väärä, sillä enemmänkin pohdin kuolemaa kuin pelkään sitä. Yritin kaksi vuotta sitten tappaa itseni lääkkeillä- olin hyvin lähellä siinä onnistua. Mulla oli elämäni rankin aika menossa, käytin huumeita ja lääkkeitä yms rötöstelin jne. Sitten eräänä päivänä sekavassa mielentilassa taasen yritin riistää itseltäni hengen. Nyt olen "parantunut". En käytä huumeita ja ainoa millä silloin tällöin päätäni sekoitan on viina. Aloitin koulun ja muutoinkin olen saanut elämäni kohdalleen. Minua on nyt noin vuoden ajan vaivannut JOKA PÄIVÄ ajatus kuolemasta. Milloin mietin omaani tai muiden läheisteni. En ole joutunut kohtaamaan kuolemaa suvussani, mutta piakkoin sekin rupeaa olemaan ajankohtaista, sillä suvussani on paljon vanhoja ihmisiä. Pelkään sitä. Minä pelkään nykyään riskitilanteita, sellaista varmaa tapaa missä kuolema tulee jos esim ajaa autolla kovasti. Multa menee välillä jopa ylikin, mietin kerran veneessä että mitä jos tämä räjähtää, uppoaa tms. Ahdistaa jopa välillä olla omalla parvekkeella, että saatan jotenkin kaatua tai että joku tulee ja tönäisee. Olen yrittänyt lohduttautua kaikilla kuolemiseen liittyvillä keskusteluilla, joka tapauksessa se tulee kuitenkin mutta miksi se tuntuu niin pahalta ja toisaalta jopa hyvältä? Olenko minä nyt sitten lopullisesti sekoamassa...? Jos löytyy kohtalontovereita tai muuten vaan mua ymmärtäviä niin vastailkaa. Ongelmani on tosi enkä kaipaa mitään päänaukomisia tai haukkumisia..

4

712

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • wiwi111

      Samanlainen olen minäkin. Eli ymmärrän. Pelkään myös "ihme" asioita, että jos käy jotain. Just korkealla oloa putoamisen pelossa vaikka eihän voi pudota jos este välissä. Samoin auton kyydissä jos joku ajaa vastaan niin mietin jos se tulee päin. Ja kaiken näkösiä muitakin. Myös mietin usein kuolemaa ja sen jälkeistä olotilaa kun ei ikinä näe enää tätä maailmaa. Johtuuko tämä masennuksesta...tiedä sitten.

    • myönteinen

      asia, että muistaisimme jatkuvasti, miten lyhyt elämämme on, ja että kuolema saattaa tulla milloin vain.

      Mutta tuon ajatuksen pitäisi tehdä tästä hetkestä sitä kallisarvoisemman - emmehän tiedä, elämmekö viimeistä päiväämme. Ei kannata masentua kuolemasta. Kuolemme joka tapauksessa joskus. Muistetaan se, ja ollaan kiitollisia nykyhetkestä.

      Monet toistelevat lausetta: "Tämä on loppuelämäsi ensimmäinen päivä." Minusta se tekee elämän tuntumaan liian loputtomalta - aivan kuin ei olisi mitään kiirettä tehdä mitään, onhan vasta 'ensimmäinen' päivä. Minusta on parempi muistuttaa itseään: "Elä tänään ikäänkuin tämä olisi viimeinen päiväsi."

    • masennuksesta

      hei
      usein kuolema-ajatukset ovat merkki masennuksesta. Minunkin ajatukset pyöri päivittäin just miten sullakin.
      Sain keskusteluapua ja tukea ja ymmärsin olevani tosi masentunut, monista syistä. Ja se masennus oli ollut useita vuosia, eikä sitä itse tajunnut.

      Ehdotan että voisit järjestää itsellesi ammatti-ihmisen, mulla oli upea tuki psykiatrinen hoitaja jonka kanssa keskusteluin sain elämästäni sen masennuksen selätettyä.
      Varmasti ajatuspohdiskelut löytävät uusia valoisampia kohteita.

      Ryhdy toimiin ja hae keskusteluapua. Kaikkea hyvää sinulle!

    • Kikitsi

      Mielestäni on kummallista, että samalla kun ajattelin oman elämäni lopettamista, pelkäsin ihan sikana, että mitäs sitten tapahtuu. Jos kaikki ei päätykään - jos ei saakaan rauhaa.

      Ystäväni kuoleman jälkeen olen kuitenkin suhtautunut kuolemaan tosi rauhallisesti, on tullut jotenkin semmonen olo, että se onkin ihan hyvä asia - oltaisiimpa sitten ainakin yhdessä.
      Itsemurha-ajatukset lähtivät myös ystäväni kuoltua - miksi lopettaa omaa elämää jos se on meille annettu? Toisilla ei ole mahdollisuutta elää.

      Eipä tämä tainnut liittyä tänne mitenkään, mutta tuli vain tarve kirjoittaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Eroa Orpo! Orpo eroa!

      Suomen kansa vaatii viimein ottamaan meidät huomioon, eikä vain ulkomaalaisia pääomasijoittajia. Koska täällä Suomessa
      Maailman menoa
      78
      2631
    2. Odottavan aika on pitkä, Lindtmanin hallitusta tule jo!

      Eilisen perusteella nykyinen hallitus epäonnistui kaikissa vaalilupauksissaan, joten olemme ansainneet uudet eduskuntava
      Maailman menoa
      63
      1712
    3. SDP esti Suomen luisumisen kohti 1984 Orwell -yhteiskuntaa

      Äärioikeistohallitus olisi halunnut Stasin tapaan mikrofonit jokaisen kansalaisen kotiin, mutta SDP esti tuon siirtymän
      Maailman menoa
      7
      1670
    4. Naiset ei halua kilttejä miehiä

      Näin se vaan on..jos olet ilman tatskoja, et rähjää, sinulla ei ole rikosrekisteriä, olet liian kiltti, et sano pahasti,
      Ikävä
      263
      1565
    5. Wille Rydman (ps) osoitti olevansa kommunisti

      Hän toistaa Neuvostoliiton virhettä. Haluaa pitää palveula yllä maksoi mitä maksoi, vaikkei ole maksavia asiakkaita. --
      Maailman menoa
      8
      1538
    6. Seiska: Helmi Loukasmäki paljastaa - Näin Danny ja Helmi tapasivat

      Helmi Loukasmäki, 25, ja Ilkka Danny Lipsanen, 83, ovat seurattuja julkkiksia. Mutta tiesitkö, miten he tapasivat? Lue
      Viihde ja kulttuuri
      26
      1236
    7. Ainoastaan 10 aloitusta ekasivulla yhdeltä henkilöltä

      Kovasti on vaivaa, ei oo muuta tekemistä tällä henkilöllä päivisin ja öisin... Taas märehtimistä ja samaa jankutusta.
      Joensuu
      25
      1088
    8. Kiinteistökauppoja

      Onko totta ettö haapaveden kaupunki on ostanut vanhan kesoilin kiinteistön? Kuulemma siihen muuttaa autokorjaamo vanhan
      Haapavesi
      41
      1042
    9. RAAMATULLINEN KASTE ON SAPATTI-LAUANTAI, EI SUNNUNTAI

      Aihe, josta ehkä on eniten kiistaa kristillisten seurakuntien piirissä, on kysymys oikeasta raamatullisesta pyhäpäivästä
      Kaste
      404
      1012
    10. Menettämisestä

      Ajatteletko, että olet menettänyt mahdollisuutesi häneen? Osaatko sanoa miksi niin tapahtui?
      Ikävä
      79
      996
    Aihe