Katoin eilen ohjelman äijien pakonomaisesta runkkauksesta ja totesin että mulla taitaa olla samanlainen pakkomielle kostamisesta.
En sulata sitä että ukko löysi uuden niin äkkiä, vaikka eromme oli varsin traaginen.
Mä vain väsyin, kyllästyin ja pakkasin kamani.
Ensin meni hyvin, mutta eipä ukolta mennyt kuin pari kuukautta kun löysi uuden jonka kanssa viihtyy vähän liiankin hyvin.
Mä sentään jätin sen kohtuullisen yllättäen, enkä olisi kestänyt jos mulle olisi tehty niin.
Olimme sentään lähes onnellisia, mutta ah niin tylsistyneitä.
Nyt jaksan tuskin odottaa kahvitunteja, että pääsisin lähettämään jotain kuittausta ukolle joka ei ilmeisesti pitänyt liittoamme minkään arvoisena.
Myönnän, että vika on minussa, eikä tämä ole viisasta, mutta en voi sille mitään.
Aivan sisintä korventaa ellen pääse huomauttamaan edes vähäsen.
Useimmiten kaduttaa jälkeenpäin, mutta parin tunnin päästä on taas pakko kuittailla.
Mitä tämä on? Olenko yhtä hullu kuin ne eiliset runkkarit vai onko se vain tervettä mustasukkaisuutta?
Suloinen kosto
15
1860
Vastaukset
- tollanen touhu
eipä kannatais paljoa kuittailuviestejä lähetellä. ne ovat hyvässä lykyssä vielä sua vastaan, kun kaveri tekee tutkintapyynnön. jos kuittailet, tee se suullisesti face to face niin ei jää todistusaineistoa.
muuten olen sitä mieltä, että ei tuollainen iiiihan tervettä touhua kyllä ole. parempi jos itseksesi ja terapeutin kanssa työstät omaa päätäsi. - mennyt on mennyttä
Katkeruuden tilassa pitempään eläminen ei ole ihmiselle yhtään hyväksi. Jos et pääse eroon tuosta "kuittailusta" exällesi, katkaruuden tila elämässäsi vain jatkuu ja jatkuu. Parempi olisi antaa asian olla eli lopettaa kuittailu, se edistää uuden elämän alkamista ilman katkeruutta.
Eikä siitä sitäpaitsi ole mitään hyötyä, siitä kuittailusta, saat vain pahan mielen itsellesi sekä exällesi. Paras "kosto", jos nyt ylipäätään pitää mitään kostoa hautoa, on täydellinen välinpitämättömyys ja kaikenlaisen yhteydenpidon jäädyttäminen. Tietenkin pakolliset kuviot on hoidettava, esim. lapsen huoltajuuteen liittyvät. - sodista selvinnyt !
Et ole maailmanhistorian ensimmäinen nainen jota oma ex ( tai hänen asiansa) alkaa kiinnostamaan vasta sitten, kun hän kelpaa jollekin. Ja auta armias, jos se uusi nainen on "parempi", jopa sinun mielestä, niin siitä se sota syttyy !!!
- kuule..
toinen samanlainen kuittailija. mies piti minua ja erästä toista naista yhtä aikaa niin ettei kumpikaan nainen tienny. jäi kiinni ja valitsi sen toisen ja silti on sutinaa mun kans. ite en siedä sitä että se nainen käveli mun varpaille ja sitä että se mies petti minua tietämättäni, näistä kiitoksena kostan kummalleki vokotteleml miestä että hän pettää naistaan kanssani ja näin kusee myös omaan nilkkaan. ehkä saatan paljastaa tilanteen myös naiselle tai sitten pidän omana ilonani. kummin kannattais? pari kertaa jo aiemmin jääny kii mut ilmeisesti selvinny "hyvillä" selityksillä vai annanko miehen kusta omaan nilkkaan ihan ite? ei tollaset selitykset voi kovi pitkälle kantaa, totuus tulee joskus julki...
- Katkera Lyyli
Ei se ukko mua pettänyt ole. Ainakaan tietääkseni.
Ero tuli sille niin yllättäen, että en usko niin sentään käyneen. Se olisikin jo liikaa.
Tämä UO tuli kuvaan kyllä aikas pian...
Se saamarin pihi paskiainen ei aina edes välitä tervehtiä mua vastaan tullessaan.
Joku tuossa neuvoi mua alkaan välinpitämättömäksi, mutta ukko se jo on.
Mites te muut olette pystyneet sopimaan raha-asioista? Enhän mä voi heti kerralla tietää mikä on mun ja mikä sen. Äijä väittää että ne on jo sovittu, kuten teknisesti ottaen onkin, mutta kun vain joskus muistan jotain mikä on kiistatta mun omaa, niin kai mun on saatava se tai korvaus rahana?
Pomo per... tulee taas kyylään... - ProvoProvo
Katkera Lyyli kirjoitti:
Ei se ukko mua pettänyt ole. Ainakaan tietääkseni.
Ero tuli sille niin yllättäen, että en usko niin sentään käyneen. Se olisikin jo liikaa.
Tämä UO tuli kuvaan kyllä aikas pian...
Se saamarin pihi paskiainen ei aina edes välitä tervehtiä mua vastaan tullessaan.
Joku tuossa neuvoi mua alkaan välinpitämättömäksi, mutta ukko se jo on.
Mites te muut olette pystyneet sopimaan raha-asioista? Enhän mä voi heti kerralla tietää mikä on mun ja mikä sen. Äijä väittää että ne on jo sovittu, kuten teknisesti ottaen onkin, mutta kun vain joskus muistan jotain mikä on kiistatta mun omaa, niin kai mun on saatava se tai korvaus rahana?
Pomo per... tulee taas kyylään...Huono provo.
- Katkera Lyyli
ProvoProvo kirjoitti:
Huono provo.
Ja mikähän tässä sun mielestä on provoa? Ja vielä huonoa? Mustasukkaisuus vai sopimattomat rahariidat?
Pitäiskö mun unohtaa esim. perintövalaisin joka on viety äijän kotiin varastoon? Kai se on mun erosta huolimatta kun olen sen isovanhemmilta saanut, vaikka en sitä jakoa tehtäessä muistanutkaan? Vastaa! - Eron tuskassa
Katkera Lyyli kirjoitti:
Ja mikähän tässä sun mielestä on provoa? Ja vielä huonoa? Mustasukkaisuus vai sopimattomat rahariidat?
Pitäiskö mun unohtaa esim. perintövalaisin joka on viety äijän kotiin varastoon? Kai se on mun erosta huolimatta kun olen sen isovanhemmilta saanut, vaikka en sitä jakoa tehtäessä muistanutkaan? Vastaa!Minäkin lähdin meidän liitosta viime syksynä ja 2 kk:n päästä ex löysi uuden ja kuulemma paremman,on rahaa ja jopa ompelukonekin on parempi kuin minun:))))
Meidän virallisesta erosta oli kk,kun he menivät kihloihin,ovat kuulemma tunteneet 5kk.Uskoo,ken haluaa.
Olisin halunnut vielä yrittää,mutta tämä uusi oli parempi.Oli kuulemma helpompi aloittaa "puhtaalta pöydältä" tämän uuden naisen kanssa.Hohhoijaa...
En kuitenkaan ole katkera,koska tiedän,kuinka hankala ihminen ex osaa olla.Osaa olla erittäin miellyttävä ja ihana,mutta osaa olla myös ilkein ihminen maan päällä.Eli takuulla loppupeleissä,kunhan tämä tuska hellittää,olen tosi onnelinen,ettei enää yritetty ex:n kanssa.En kuitenkaan koskaan ole kuvitellut eläväni tämän miehen kanssa loppuelämäni.Nyt hän on löytänyt "sielunkumppaninsa",joten parempi näin.
En ole ex:ään missään yhteydessä,paitsi tietenkin lasten asioiden tiimoilta.En vastaa puheluihin,tekstiviestit on hyvä tapa asioita hoitaa.Lapsille hän soittaa heidän kännyihinsä.Meillä ihan asialliset välit,ei riitoja tai kuittailua.Kihkautumisensa jälkeen hän on ilmaa minulle.Kaikki on nyt lopullisesti ohi eikä paluuta ole entiseen.Niin selviän tästä...Mutta kyllä se vihlaisee mahan pohjassa,kun ajattele heitä yhdessä.Silti en suostu katkeruuteen enkä varsinkaan näytä tunteitani ex:lle,koska hän nauttisi siitä. - ...
Katkera Lyyli kirjoitti:
Ja mikähän tässä sun mielestä on provoa? Ja vielä huonoa? Mustasukkaisuus vai sopimattomat rahariidat?
Pitäiskö mun unohtaa esim. perintövalaisin joka on viety äijän kotiin varastoon? Kai se on mun erosta huolimatta kun olen sen isovanhemmilta saanut, vaikka en sitä jakoa tehtäessä muistanutkaan? Vastaa!Jos teillä on ositus suoritettu, ei enää voi mennä vaatimaan mitään. Tyypillistä on tietenkin laittaa sopimukseen, että irtaimiston jakamisesta sovitaan suullisesti, mutta edelleenkin kyse on sopimisesta. Mikäli ei sopuun pääse, tuollaisten asioiden vieminen oikeuteen on aika epävarma prosessi. Jos jatkat kiusaamista, on luultavaa ettet pääse kovin helposti tällaisissa asioissa sopimukseen.
Vaikka ymmärrän että niin voi käydä, en itse kehtaisi myöntää olevani noin mustasukkainen, jos olisin itse jättänyt yllättäen pelkän tylsistymisen takia. Kai sillä exällä on oikeus hankkia uusi kumppani vaikka samana päivänä? Mitä ihmettä se sinulle kuuluu? - Katkera Lyyli
Eron tuskassa kirjoitti:
Minäkin lähdin meidän liitosta viime syksynä ja 2 kk:n päästä ex löysi uuden ja kuulemma paremman,on rahaa ja jopa ompelukonekin on parempi kuin minun:))))
Meidän virallisesta erosta oli kk,kun he menivät kihloihin,ovat kuulemma tunteneet 5kk.Uskoo,ken haluaa.
Olisin halunnut vielä yrittää,mutta tämä uusi oli parempi.Oli kuulemma helpompi aloittaa "puhtaalta pöydältä" tämän uuden naisen kanssa.Hohhoijaa...
En kuitenkaan ole katkera,koska tiedän,kuinka hankala ihminen ex osaa olla.Osaa olla erittäin miellyttävä ja ihana,mutta osaa olla myös ilkein ihminen maan päällä.Eli takuulla loppupeleissä,kunhan tämä tuska hellittää,olen tosi onnelinen,ettei enää yritetty ex:n kanssa.En kuitenkaan koskaan ole kuvitellut eläväni tämän miehen kanssa loppuelämäni.Nyt hän on löytänyt "sielunkumppaninsa",joten parempi näin.
En ole ex:ään missään yhteydessä,paitsi tietenkin lasten asioiden tiimoilta.En vastaa puheluihin,tekstiviestit on hyvä tapa asioita hoitaa.Lapsille hän soittaa heidän kännyihinsä.Meillä ihan asialliset välit,ei riitoja tai kuittailua.Kihkautumisensa jälkeen hän on ilmaa minulle.Kaikki on nyt lopullisesti ohi eikä paluuta ole entiseen.Niin selviän tästä...Mutta kyllä se vihlaisee mahan pohjassa,kun ajattele heitä yhdessä.Silti en suostu katkeruuteen enkä varsinkaan näytä tunteitani ex:lle,koska hän nauttisi siitä.Minä itse halusin lähteä, ja nyt olen toivottoman mustasukkainen.
Ilmeisesti äijä kostaa mulle sen kautta. Tietää että mä kärsin suunnattomasti. Ehkä olen sen ansainnut, mutta silti mulla on oikeus lähteä koska mua huvittaa, ja saada vielä omani pois siitä paskasta. Takaisin en enää ehkä halua mäkään koskaan.
Hyvä mieshän se oli, mutta aikansa kutakin. Tylsyyteenkin voi kuolla.
Hyvä että joku kestää mua paremmin nää jutut. =) Pitäisköhän tehdä kuittailu lakko, kun äijäkään ei edes vastaa niihin? Voisi ääni muuttua kellossa? - Katkera Lyyli
... kirjoitti:
Jos teillä on ositus suoritettu, ei enää voi mennä vaatimaan mitään. Tyypillistä on tietenkin laittaa sopimukseen, että irtaimiston jakamisesta sovitaan suullisesti, mutta edelleenkin kyse on sopimisesta. Mikäli ei sopuun pääse, tuollaisten asioiden vieminen oikeuteen on aika epävarma prosessi. Jos jatkat kiusaamista, on luultavaa ettet pääse kovin helposti tällaisissa asioissa sopimukseen.
Vaikka ymmärrän että niin voi käydä, en itse kehtaisi myöntää olevani noin mustasukkainen, jos olisin itse jättänyt yllättäen pelkän tylsistymisen takia. Kai sillä exällä on oikeus hankkia uusi kumppani vaikka samana päivänä? Mitä ihmettä se sinulle kuuluu?Se saamarin lamppu on annettu mulle jo kauan ennen kuin tunsin koko äijää! Kai se on mun edelleenkin?
En mä julkisesti mitään myönnäkkän, vaikka pitäisi ehkä hakee apua. Se on vaan niin kamalaa mennä julistaan tästä jollekin lääkärille.
Eihän sen UO mulle kuulukkaan, mutta hän voi jonain päivänä haluta mut takaisin, niin pitäisi kai silloin olla vapaa??
Meidän erosta on niin vähän aikaa, että kukaan ei ole voinut toipua niin lyhyessä ajassa. Musta silloin on turha seurustella! - ...
Katkera Lyyli kirjoitti:
Se saamarin lamppu on annettu mulle jo kauan ennen kuin tunsin koko äijää! Kai se on mun edelleenkin?
En mä julkisesti mitään myönnäkkän, vaikka pitäisi ehkä hakee apua. Se on vaan niin kamalaa mennä julistaan tästä jollekin lääkärille.
Eihän sen UO mulle kuulukkaan, mutta hän voi jonain päivänä haluta mut takaisin, niin pitäisi kai silloin olla vapaa??
Meidän erosta on niin vähän aikaa, että kukaan ei ole voinut toipua niin lyhyessä ajassa. Musta silloin on turha seurustella!Jos omistussuhde on selvästi osoitettavissa (kuten tässä ehkä joku voisi periaatteessa todistaa, että sinä olet sen saanut jo ennen liittoa), se on sinun omaisuuttasi. Kuitenkin osituksessa kaikki laitetaan puoliksi. Jos osituksessa lueteltaisiin jokainen esine ja saataisiin niille (sovittu tai asiantuntijan antama) arvo, esineen omistaja maksaisi rahassa puolet tuosta arvosta toiselle (tai tietenkin nuo rahat ensin netotettaisiin, eli vaan enemmän maksava maksaa oikeasti rahaa).
Eli periaatteessa osituksessa maksat puolet lampun arvosta äijälle niin sillä selvä. Käytäntö voi sitten taas olla jotain ihan muuta niin kuin yleensäkin näissä asioissa... Oletko pyytänyt tuota lamppua? Se yleensä on yksinkertaisinta.
Joku voi toipua nopeasti, joku ei toivu koskaan ja joku toipuu uuden suhteen avulla. Meitä on erilaisia. Itselleni ei tulisi mieleenkään hankkia uutta suhdetta noin pian (mutta toisaalta omasta erosta ei vielä ole edes 2kk aikaa). Mutta en (luultavasti/toivottavasti) silti arvostele exää vaikka hyppäisi uuteen suhteeseen tänään (vaikka kieltämättä sattuisi, mutta minä olenkin se jätetty enkä olisi eroa edes halunnut). Minulla ei kuitenkaan ole enää sen enempää oikeutta arvostella hänen tekemisiään kuin kenellä tahansa.
- yhtä hullu
Olet jopa hullumpi kuin ne runkkarit. Lopeta ennen kuin joudut vaikeuksiin.
- ---
Itse aikoinani halusin kostaa entiselle, kun jätti minut raskaana ollessani. Raskaus oli vielä kaiken lisäksi vaikea ja kaksi kertaa jouduin sairaalahoitoon. Raskauden jatko oli katkolla rv 25 ja ukko vaan sano: "Siinäpä itket yksinäsi. Jos minä olisin saanut päättää, ei koko ongelmaa olisi olemassakaan". Henkisesti olin rikki ja halusin kostaa. Pieni kosto oli se, että verikokeet todisti hänen olevan lapsen isä. (Oli aikaisemmin ilkkunut, että milläs todistat...)
Pari vuotta meni kostosta haaveillessa. Mietin miten voisin kostaa hänelle kaiken sen, mitä pahaa hän oli minulle tehnyt. Vuosien aikana kuitenkin opin antamaan anteeksi, mutta unohda en koskaan. Koston hautominen on todella kuluttaa ja vaarantaa mielenterveyden.
Kannattaa siis todellakin hakea apua näiden tunteiden käsittelyyn ja päästää irti menneestä. Mikään ei ole kuluttavampaa kuin haaveilla toisen loukkaamisesta. Se estää kehittymästä ihmisenä ja jatkuva negatiivisuus leijuu ympärillä. - -pitkä sellainen
Ensin ajattelin,että tämän on pakko olla provo, ettei kukaan ihminen maailmassa kehtaisi myöntää käyttäytyvänsä noin.
Totuus on kuitenkin se, että ellet ole oman kumppanini exä, teitä todellakin on enemmänkin.
Kehottaisin sinua, ja muita kaltaisiasi todellakin hakeutumaan ammattiauttajan puheille.
Nimittäin jos arvelen oikein, exäsi ei todellakaan ole ainoa joka noita viestejä saa, vaan terrorisoit omien läheistesi elämää samaan tyyliin. Valittelet osaasi ja haet myötätuntoa.
Samoin se ns. koston laatu jää vähän kyseenalaiseksi. Vai oletko miettinyt, miten vastaanottajapäässä viesteihisi suhtaudutaan? Meillä niitä ei usein edes lueta (joskaan ei poistetakaan -jos tilanne äityy oikein pahaksi ne on hyvä olla tallella). Toiset luetaan ja onhan ne tavallaan aika hauskoja, saa hyvät naurut. Eli kostat itsellesi ja teet itsesi todella typeräksi.
Kukaan ei jaksa ottaa vastaan paskaa loputtomasti. Jäät kohta ilman ystäviäkin. Enkä usko exäsi mielen muuttuvan enää vaikka hiljaisuuden alottaisikin. Huokaisisi helpotuksesta ja jatkaisi elämäänsä. Suosittelen samaa sinulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614283Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653487Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541817Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251707Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981443Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?133950Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235863en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115852Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18849