Silmät avautui...

pitääkö ne sulkea

Tuli pari viikkoa sitten oltua ulkona kavereiden kanssa ja tutustuin todella mukavaan naiseen. Emme harrastaneet mitään pettämistä, vaan ainoastaan puhuimme kaikenlaisia asioita.

Jossain vaiheessa jutustelu kulki parisuhteeseisiimme ja huomasin, kuinka huonossa suhteessa elän tällä hetkellä. Olen ehkä alistuvana puolisona(ns.joo-joo mies) suhteessamme. Tämän viikonlopun jälkeen kuitenkin silmäni aukesi ja haluaisinkin suhteeltani enemmän.

Olen puhunut vaimoni kanssa aiemminkin näistä ongelmista, mikä minua häiritsee suhteessamme. Aina olen kuitenkin tyytynyt jatkamaan normaaleja rutiineja.

Ongelmaksi tämän tekee lapset(2v ja 1/2v), pelkään kuitenkin, että kuinka vaimoni pärjäisi lasten kanssa kahdestaan, kun on hänen vuoro hoitaa heitä. Olen tällä hetkellä elättänyt perheemme, koska olemme halunneet, että lasten äiti hoitaa lapsia kotona.

Nyt olen iltaisin miettinyt, että onko liian rankkaa lapsille, jos päättäisin lopettaa tämän suhteen ainoastaan sen takia, että itse en ole siinä tyytyväinen. Haluaisin kuitenkin lapsilleni parasta ja eikö yksi asia sitä ole "ydinperhe".

T:Tapsa

18

3865

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • perhettäsi

      Älä jätä perhettäsi, sillä he tarvitsevat sinua ja rakastavat sinua. Lopeta tämä uusi suhde heti ennenkuin henkinen yhteytenne syvenee, sillä siitä ei seuraa mitään hyvää, vain suurta surua kaikille. Miehelläni on ollut tällainen henkinen ystävä ja tukija usean vuoden ajan ja sen paljastuttua elämämme on ollut kaaosta. Kuinka paljon paremmin elämämme olisi, jos mies olisi ollut minulle läsnä, paneutunut meidän elämäämme koko sydämellään eikä se toinen nainen olisi ollut siinä hänen ajatuksiaan/tunteitaan ryöstämässä.

      • pitäsiko...

        Mutta en tunne mitään mielihyvää ko. suhteessa, tätä on jatkunut jo vuoden ajan. Jos ei olisi lapsia, en jatkaisikaan liittoa, mutta lapsien hyvinvointi on se mikä minut saa jatkamaan...

        Olen todellakin puhunut vaimoista kaikista niistä asioista mitä kaipaan suhteessa, mutta nämä sanat menee kuuroille korville. Kuitenkin minulta edellytetään kaikkien niiden vaateiden täyttöä, mitä vaimoni pyytää...


      • kuitenkaan
        pitäsiko... kirjoitti:

        Mutta en tunne mitään mielihyvää ko. suhteessa, tätä on jatkunut jo vuoden ajan. Jos ei olisi lapsia, en jatkaisikaan liittoa, mutta lapsien hyvinvointi on se mikä minut saa jatkamaan...

        Olen todellakin puhunut vaimoista kaikista niistä asioista mitä kaipaan suhteessa, mutta nämä sanat menee kuuroille korville. Kuitenkin minulta edellytetään kaikkien niiden vaateiden täyttöä, mitä vaimoni pyytää...

        Paneudu vielä entistä enemmän perheeseesi ja vaimoosi, yritä tosissasi ja kovasti. Se tuottaa tulosta pikkuhiljaa. Uusi tuttavuus ei saa viedä ajatuksiasi ja huomiotasi, sillä siltä tieltä ei aina ole paluuta. Todennäköisesti rakastut uudelleen vaimoosi ja vaimo sinuun ja alat taas tuntea jotain aitoa...


      • muista!
        pitäsiko... kirjoitti:

        Mutta en tunne mitään mielihyvää ko. suhteessa, tätä on jatkunut jo vuoden ajan. Jos ei olisi lapsia, en jatkaisikaan liittoa, mutta lapsien hyvinvointi on se mikä minut saa jatkamaan...

        Olen todellakin puhunut vaimoista kaikista niistä asioista mitä kaipaan suhteessa, mutta nämä sanat menee kuuroille korville. Kuitenkin minulta edellytetään kaikkien niiden vaateiden täyttöä, mitä vaimoni pyytää...

        vain yksi elämä, älä tuhlaa sitä olemalla onneton


      • Ei onnea
        muista! kirjoitti:

        vain yksi elämä, älä tuhlaa sitä olemalla onneton

        saa itsekkyydellä. Ei aina voi olla onnellinen, onnettomana olokin kuuluu elämään. Uuden ystävän kanssa jatkuu onnea jonkin aikaa ja sitten taas alat kaivata vielä enemmän onnea... ja kun et saa, kaipaat perhettäsi loppujen lopuksi kaikkein eniten, mutta oletkin ehkä jo menettänyt sen.


      • kokemusta on
        muista! kirjoitti:

        vain yksi elämä, älä tuhlaa sitä olemalla onneton

        Kuule, teillä on pieniä lapsia ja äiti saattaa olla aika väsynyt heitä hoitaessaan kotona. Käy nimittäin noin pienten lasten hoitaminen ihan kokopäivätyöstä. Ei sitä jaksa silloin olla hehkeimmillään pitsisukissa odottamassa sitä miestä kotiin.

        Mitä jos puhutte lisää ja annat vaikka vaimollekin vapaata omaa aikaa, jotta pääsee esim. harrastamaan. Voitte myös pyytää lastenvahdin, että voitte mennä kahdestaan leffaan tai syömään.

        Arjessa kun ne äidin ja isän roolit tuppaavat menemään päälle pysyvästi, niin oma aika ja aika parisuhteen hoitamiselle on tärkeää. Kyllä sitä sitten muistaa kenen kanssa tuli naimisiin mentyä ja mikä siinä toisessa viehätti. Kyllä ne tunteet voivat tulla takaisin kun rankka pikkulapsiaika helpottaa.

        Jos nyt heität hanskat tiskiin, voit olla melko varma, että se arki koittaa sitten siinä uudessakin suhteessa. Meinaatko sittenkin vaihtaa maisemaa? Aina parempi lapsillesi jos saatte nykyisen suhteenne kuntoon.

        Sanoisin vielä isyydestä sen verran, että luovut paljosta jos nyt lähdet. Et ole seuraamassa ensiaskelia ja sanoja ja viikonloppuisänä voi olla vaikea luoda syvää suhdetta lapsiisi. Oma poikani oli kaksi kun isä lähti ja selkeästi etäisemmät välit on isäänsä kuin 8-vuotiaalla, jolla suhde oli jo hyvällä pohjalla eron sattuessa.

        Mieti miltä tuntuu, kun toinen mies viettää enemmän aikaa lastesi kanssa kuin sinä? Sillä kai sinä ymmärrät että se siippasikin voi löytää uuden onnen jos hänet jätät.


      • mutta en enää
        Ei onnea kirjoitti:

        saa itsekkyydellä. Ei aina voi olla onnellinen, onnettomana olokin kuuluu elämään. Uuden ystävän kanssa jatkuu onnea jonkin aikaa ja sitten taas alat kaivata vielä enemmän onnea... ja kun et saa, kaipaat perhettäsi loppujen lopuksi kaikkein eniten, mutta oletkin ehkä jo menettänyt sen.

        Me menimme naimisiin nuorina. Olin (olen?) todella rakastunut ja satsasin perheeseeni ihan kaiken, kaiken rahan ja ajan, varsinkin lasten myötä. Opiskelin alaa, jossa olin hyvä mutta josta en ollut kiinnostunut, koska tiesin saavani sieltä hyvää palkkaa perheen elätykseen. Jätin jo lapsesta asti olleen haaveen taiteellisesta alasta "jonnekin myöhemmäksi". Menin jo opintojen alkuvaiheessa töihin. Töistäkin luistin kun vaan voin, että pääsin tukemaan muuta perhettä. Minä halusin panostaa perheeseen kaiken, joten ei mikään tässä minua haitannut. Meidän perheemme oli jonkin aikaa todella onnellinen.

        Muutama vuosi sitten alkoi tulla signaalia vaimolta, että minun pitäisi hankkia elämä, että hänelle tulee huono omatunto kun minä teen liikaa eikä hän tee oikeastaan mitään. Taustalla mm. masennusta (ei käsittääkseni nyt vähään aikaan). Yritin, mutta aina se luisui siihen, että minä teen "kaiken" (totta kai vaimokin jotain teki, mutta siis tein enemmän kuin oman osani).

        Sitten alkoi olla puhetta erosta. Silti paras mitä osasin oli vain entistä enemmän keskittyä perheeseen.

        Nyt on eropaperit laitettu eteenpäin, koska vaimo haluaa itsenäistyä. En voi häntä siitä syyttää, koska tässä suhteessa se vaan ei onnistunut. "Vikaa" oli meissä molemmissa - ja myös sukulaisissa yms jotka jatkuvasti hehkuttivat kuinka hyvä minä olin ja kuinka huono vaimoni oli.

        Minun neuvoni AP:lle on, että keskity kyllä perheeseesi, älä vielä jätä, mutta vaadi itsellesi oma tila. Ota vaikka harrastus tai jos et mitään halua harrastaa pysy poissa kotoa edes yksi ilta viikossa vaikka sitten istuisit sen ajan puiston penkillä.

        Kun lukee tätä palstaa tai lehtiä tai keskustelee naisten kanssa asiasta, oikeastaan kukaan ei halua alistuvaa miestä. Sellainen mies ei eläimellisellä tasolla kiihota naista. Miehen pitää olla rakastava ja hellä, mutta asettaa omat rajansa, olla vahva ja terveen itsekäs (ja niin omasta mielestäni naisenkin, mutta tästä olen kuullut eriäviäkin mielipiteitä:).

        Yritä vielä. Mutta älä tee samaa virhettä kuin minä. Älä yritä väärää asiaa. Keskustelemalla ei tästä ainakaan meillä tullut mitään. Koskaan ei ollut aikaa tehdä mitään omaa. Se aika pitää vaan OTTAA. Saatat saada vähän valitusta siitä, mutta loppujen lopuksi kaikki ovat onnellisempia.

        Onnea kuitenkin sinulle AP, miten sitten päätätkin tehdä.

        t. eräs isä ja ex-mies


      • lauriitta
        mutta en enää kirjoitti:

        Me menimme naimisiin nuorina. Olin (olen?) todella rakastunut ja satsasin perheeseeni ihan kaiken, kaiken rahan ja ajan, varsinkin lasten myötä. Opiskelin alaa, jossa olin hyvä mutta josta en ollut kiinnostunut, koska tiesin saavani sieltä hyvää palkkaa perheen elätykseen. Jätin jo lapsesta asti olleen haaveen taiteellisesta alasta "jonnekin myöhemmäksi". Menin jo opintojen alkuvaiheessa töihin. Töistäkin luistin kun vaan voin, että pääsin tukemaan muuta perhettä. Minä halusin panostaa perheeseen kaiken, joten ei mikään tässä minua haitannut. Meidän perheemme oli jonkin aikaa todella onnellinen.

        Muutama vuosi sitten alkoi tulla signaalia vaimolta, että minun pitäisi hankkia elämä, että hänelle tulee huono omatunto kun minä teen liikaa eikä hän tee oikeastaan mitään. Taustalla mm. masennusta (ei käsittääkseni nyt vähään aikaan). Yritin, mutta aina se luisui siihen, että minä teen "kaiken" (totta kai vaimokin jotain teki, mutta siis tein enemmän kuin oman osani).

        Sitten alkoi olla puhetta erosta. Silti paras mitä osasin oli vain entistä enemmän keskittyä perheeseen.

        Nyt on eropaperit laitettu eteenpäin, koska vaimo haluaa itsenäistyä. En voi häntä siitä syyttää, koska tässä suhteessa se vaan ei onnistunut. "Vikaa" oli meissä molemmissa - ja myös sukulaisissa yms jotka jatkuvasti hehkuttivat kuinka hyvä minä olin ja kuinka huono vaimoni oli.

        Minun neuvoni AP:lle on, että keskity kyllä perheeseesi, älä vielä jätä, mutta vaadi itsellesi oma tila. Ota vaikka harrastus tai jos et mitään halua harrastaa pysy poissa kotoa edes yksi ilta viikossa vaikka sitten istuisit sen ajan puiston penkillä.

        Kun lukee tätä palstaa tai lehtiä tai keskustelee naisten kanssa asiasta, oikeastaan kukaan ei halua alistuvaa miestä. Sellainen mies ei eläimellisellä tasolla kiihota naista. Miehen pitää olla rakastava ja hellä, mutta asettaa omat rajansa, olla vahva ja terveen itsekäs (ja niin omasta mielestäni naisenkin, mutta tästä olen kuullut eriäviäkin mielipiteitä:).

        Yritä vielä. Mutta älä tee samaa virhettä kuin minä. Älä yritä väärää asiaa. Keskustelemalla ei tästä ainakaan meillä tullut mitään. Koskaan ei ollut aikaa tehdä mitään omaa. Se aika pitää vaan OTTAA. Saatat saada vähän valitusta siitä, mutta loppujen lopuksi kaikki ovat onnellisempia.

        Onnea kuitenkin sinulle AP, miten sitten päätätkin tehdä.

        t. eräs isä ja ex-mies

        on pakko vastata sinun rohkaisuusi, niin ihanasti kirjoitit omasta kokemuksestasi. Voin kertoa, että tunnen kuin sanasi olisivat mieheni suusta. Hän käyttäytyi kuin sinä. oli aina ymmärtävä, auttava ja teki kotitöitä ja riensi auttamaan perhettämme oman työnsä kustannuksella. minä olin vaativa ja halusin itsenäistyä ja otin omaa tilaa. samalla olin vihainen miehelleni kun hän ei vaatinut minulta mitään. inhosin hänen uhrautuvaisuutta ja joustavuutta ja kiltteyttään.

        Ero oli lähellä. tiedän, mitä tarkoitat, etteivät naiset pidä alistuvista miehistä. Eivät pidäkään. miehen pitää ottaa omat oikeudet ja oma aika. Sinulla oikein hyvä neuvo: mene ja istu vaikka puiston penkillä. Kun ei ole kotona aina käytettävissä nainenkin saa tuntea, miten olisi tilanne jos hän olisikin poissa aina.

        minä ymmärrän tämän kaiken vasta nyt vanhempana ja melkein liian myöhään. Älkää nuoret miehet olko liian kilttejä vaan vaatikaa vaimoiltanne myös osallistumista ja aikaa teille itsellenne.


      • ja mielipidettä on...
        lauriitta kirjoitti:

        on pakko vastata sinun rohkaisuusi, niin ihanasti kirjoitit omasta kokemuksestasi. Voin kertoa, että tunnen kuin sanasi olisivat mieheni suusta. Hän käyttäytyi kuin sinä. oli aina ymmärtävä, auttava ja teki kotitöitä ja riensi auttamaan perhettämme oman työnsä kustannuksella. minä olin vaativa ja halusin itsenäistyä ja otin omaa tilaa. samalla olin vihainen miehelleni kun hän ei vaatinut minulta mitään. inhosin hänen uhrautuvaisuutta ja joustavuutta ja kiltteyttään.

        Ero oli lähellä. tiedän, mitä tarkoitat, etteivät naiset pidä alistuvista miehistä. Eivät pidäkään. miehen pitää ottaa omat oikeudet ja oma aika. Sinulla oikein hyvä neuvo: mene ja istu vaikka puiston penkillä. Kun ei ole kotona aina käytettävissä nainenkin saa tuntea, miten olisi tilanne jos hän olisikin poissa aina.

        minä ymmärrän tämän kaiken vasta nyt vanhempana ja melkein liian myöhään. Älkää nuoret miehet olko liian kilttejä vaan vaatikaa vaimoiltanne myös osallistumista ja aikaa teille itsellenne.

        Vai tällaisia ajatuksia ihmisillä. No juu, ymmärrän toki toisaalta, ehkä en.

        Sillä minä olen IKIONNELLINEN nyt, kun olen vihdoinkin saanut tällaisen "kiltin miehen" omakseni liki 5-kymppisenä.

        Häntä ennen ovat kaikki elämäni miehet olleet itsekkäitä, alkoholisteja, laiskoja tai omaan napaansa tuijottajia tai työnarkomaaneja, joiden eteen olen sitten itse "kilttinä tyttönä" raatanut ja joustanut jos jonkinlaiseen solmuun itseni.

        Ja nyt todella nautin siitä, että hommat pelaa joustavan tasapuolisesti, jopa niin, että annan miehen ihan reilusti hemmotella minua :)


      • ...
        ja mielipidettä on... kirjoitti:

        Vai tällaisia ajatuksia ihmisillä. No juu, ymmärrän toki toisaalta, ehkä en.

        Sillä minä olen IKIONNELLINEN nyt, kun olen vihdoinkin saanut tällaisen "kiltin miehen" omakseni liki 5-kymppisenä.

        Häntä ennen ovat kaikki elämäni miehet olleet itsekkäitä, alkoholisteja, laiskoja tai omaan napaansa tuijottajia tai työnarkomaaneja, joiden eteen olen sitten itse "kilttinä tyttönä" raatanut ja joustanut jos jonkinlaiseen solmuun itseni.

        Ja nyt todella nautin siitä, että hommat pelaa joustavan tasapuolisesti, jopa niin, että annan miehen ihan reilusti hemmotella minua :)

        Ei kiltissä miehessä mitään pahaa olekaan. Jos taas mies on "liian kiltti" eli alistuva, se ei ole hyvä.

        Se, milloin mies on "liian kiltti", riippuu tietenkin myös toisesta osapuolesta. Hemmottelu ei ole alistumista, eli ei sekään ole kielletty:) Liika on tietysti aina liikaa.

        Kukaan ei varmaan ole sitä mieltä, että alkoholisoitunut laiska itsekeskeinen työnarkomaani olisi hyvä puoliso, on sitten nainen tai mies :)

        Onnea ja hyvää elämää teille kiltin miehesi kanssa!


    • HemmoP.

      Onko niin, että teillä menee hyvin niin kauan kun teet juuri niin kuin vaimosi käskee?
      Voisiko hän olla jopa narsisti?
      http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2
      Tuskin sentään, sillä lapsenne ovat pieniä, ja vaativat paljon huomiota.
      Itselleni kävi kyllä huonosti, sillä vaimoni ei tarvinnut minua enää mihinkään ensimmäisen ja ainoaksi jääneen lapsen synnyttyä.
      Noin se alkoi.
      Haimme ulkopuolista apuakin, mutta liian myöhään.
      Älä sinä ulkoista itseäsi tahallasi.
      Puolivuotias ja kaksivuotias tarvitsevat isää vielä kauan.
      Jos nyt lähdet, tulet hyvin suurella todennöisyydellä katumaan.
      Vaikka löytäisit maailman haluttavimman naisen, niin se ei ole enää SE perhe.
      Tulisit kaipaamaan lapsiasi joka päivä. Vaimosi saisi kuitenkin näet lähihuoltajuuden ja käytännössä määräisi milloin saat tavata omia lapsiasi. Se olisi rankkaa sinulle. Paljon rankempaa kuin kestää oikkuilevaa äitiä.
      Älä enää suostu kaikkeen pompotteluun, vaan lyö nyrkki pöytään jos menee nöyryyttämiseksi. Niin säilytät itsekunnioituksesi. Saatatpa saada sitä jopa vaimoltasi. Hän kun saattaa kuvitella olevansa talon ainoa mies!

    • rtb357

      Niinhän se menee, että ensin ollaan kavereiden kanssa ulkona (ja vaimo lasten kanssa kotona, kuinkas muuten)
      Törmätään vieraaseen naiseen/naisiin, jutellaan ja tottakai aihe on parisuhde.
      Ei sellaista liittoa olekaan, jossa jokin asia ei hiertäisi. Jutellessa etsitään ne hiertokohdat, suitsutetaan, suurennellaan, toinen toisen mielipidettä tukien - ja kas vaan huomataan että oi juku kun oma liitto onkin kierossa ja pahasti.
      Jutellessa ero ja uudet suhteet tuntuvat oikeutetuilta, onhan se oma vaimo siellä kotona niiin hirveä tapaus.
      Kuuleppa poika, sinulla on kaksi lasta joiden hyvinvoinnista olet vastuussa, sinulla on perhe. Keskityt nyt vain sen kotielämän ruotimiseen ihan sen vaimosi kanssa sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä.
      Jos vaimon kanssa niin kovasti tökkii että haluaa lapsilta hajottaa kodin, pitää mennä hakemaan apua ammattilaisilta eikä kapakkaruusuilta. Vaikeatkin solmut voi avata ja eheyttää tilanteen.
      Näin se kuule vaan on.

    • tähän että

      Saisit hävetä iso mies että ajattelet toista kun lapsesi ovat noin pieniä ja tarvitsevat sinua. Miksi sitä tuli mentyä yksiin jos ei enään arki luista. Miehethän on yleensä sellaisia että lähtevät hyvästäkin katsomaan millaista on ruoho aidan toisella puolella.

      • sitten

        "Miehethän on yleensä"
        Mulla on lähipiirissä paljonkin kokemuksia, joissa nainen on haukannut aidan yli, ja myös mennyt sen sileän tien.
        Tiedän toki muutaman miehenkin pettäneen, mutta ah, niin salaa, ettei kukaan saisi tietää.
        Nämä eivät jatku sen kauempaa.
        Inhottavaahan se tietysti on, mutta vielä pahempaa on hajottaa perhe hetken huuman takia, ja se se, mitä naiset tekevät.
        Suurin osa eroistahan on naisten hakemia, ja niistäkin harvoista miesten hakemista, mies on haukuttu ja nalkutettu näännyksiin asti, että hän ei ole enää kestänyt.
        Siinä sitä syytä selibaatin lisäksi, miksi mies pettää.


      • on kokemusta
        sitten kirjoitti:

        "Miehethän on yleensä"
        Mulla on lähipiirissä paljonkin kokemuksia, joissa nainen on haukannut aidan yli, ja myös mennyt sen sileän tien.
        Tiedän toki muutaman miehenkin pettäneen, mutta ah, niin salaa, ettei kukaan saisi tietää.
        Nämä eivät jatku sen kauempaa.
        Inhottavaahan se tietysti on, mutta vielä pahempaa on hajottaa perhe hetken huuman takia, ja se se, mitä naiset tekevät.
        Suurin osa eroistahan on naisten hakemia, ja niistäkin harvoista miesten hakemista, mies on haukuttu ja nalkutettu näännyksiin asti, että hän ei ole enää kestänyt.
        Siinä sitä syytä selibaatin lisäksi, miksi mies pettää.

        Suurin osa eroista on naisten hakemia koska nainen ei kestä miehen jatkuvaa huoraamista ja vaikka on sen käräyttänytkin, mies ei siitä asetu, vauhti jatkuu entisenään. Jonkunlainen moraali pitää olla. Miehet pettää salaa siitä ollaan samaa mieltä. Ja kun ne löytää uuden naisen niin sille kerrotaan todellakin kuinka paha akka on kotona. Ja sitten uusi (nuorempi) nainen lohduttaa tätä vanhaa ukkomiestä.


    • et tekisi

      jotain liittosi eteen... tai siis yhdessähän teidän täytyy se tehdä... Miksi heti ensimmäisenä on ero mielessä...

    • korppi

      Olisiko mahdollista että nämä "ongelmat" ovat tulleet lasten syntymän jälkeen?

      OMa kokemus:

      Meillä kaksi pientä lasta joilla ikäero suunnilleen sama kuin teidän lapsilla. Minä lähdin ulos ja tapasin naisen. Ei ollut seksiä, mutta juteltiin paljon. Rakastuin/ihastuin häneen, mahdollisesti siitä syystä että häneltä sain huomiota. Minulla ei omasta mielestäni ollut vahvoja tunteita vaimooni enää. Omasta mielestäni ei ollut ollut enää aikoihin. No, minähän aloin ajattelemaan asioita ja olin sitä mieltä ettei meidän kannata jatkaa yhdessä, koska välillämme ei ole enää mitään muuta kuin lapset?(Idiootti minä). Ovatko lapset onnellisia jos me jatkamme suhdetta? Olin myös sitä mieltä että meidän ei kannata jatkaa suhdetta, koska vaimoni ei voi olla onnellinen minun kanssani koska minä melkein olin valmis pettämään(kerroin siis vaimolleni tapahtuneesta). Pystyykö hän luottamaan minuun. Olin jo lähdössä, mutta en tapamani naisen perään. Keskustelimme vaimoni kanssa ja silloin heräsin ja tajusin että Rakastaahan vaimoni sittenkin minua vielä. Samalla omat "sulkeutuneet" tunteeni heräsivät uudelleen, "rakastuimme uudelleen".
      Lasten hoitaminen vaatii voimia ja aikaa. Silloin ei ole enää aikaa toisille niin paljon kuin aiemmin oli. Älä ihmeessä jätä vaimoasi. Keskustelkaa ja hoitakaa suhdettanne. Lapset hoitoon esim mummilaan ja vietätte kahden keskistä aikaa. Jos rintaruokinnalla, pumppua peliin. Te tarvitsette aikaa. Kärsivällisyyttä.
      Jos nyt lähdet paluuta ei ole.
      Minä en lähtenyt ja nyt olen tyytyväinen päätökseeni. Kyllä se toinen aina välillä välähtää mielessä, mutta ei sen enempää.

      Moni eroista laitetaan pettämisen piikkiin, mutta mistä johtuu se että mennyt siihen pettämiseen asti. Taitaa olla syynä miesten osalta se että kotona ei enää tulekaan huomioita ja seksiä samalla tavala kuin ennen lapsia.
      Viestini vanhemmiksi aikoville on se, että jos hankitte lapsia, varautukaa siihen että oma kahdenkeskinen suhde ei ole enää samanlaista kuin ennen lasta. Sitä ei välillä ole lainkaan.
      Jos että tätä kestä, älkää hankkiko lisää avioerolapsia tänne.

    • Nimetön

      Kuulostaa tutulta: nainen, jonka kanssa olet keskustellut on sinulle jotain jännittävää ja uutta arjen harmauden keskellä. Toisen naisen on helppo olla joo-joo-henkilö ja antaa sympatiaa, päästäkseen lähelle sinua. Oletko miettinyt, miten tämä toinen nainen alkaisi käyttäytyä, jos aloittaisitte suhteen? Entä jos perustaisit "kakkosperheen" hänen kanssaan? Kaikki samat ongelmat ovat sinua ennenpitkää vastassa, kuin mitä sinulla on nykyisessä suhteessasi aviopuolisosi kanssa. Kannattaisiko sinun kuitenkin vielä miettiä, mitä sinulla on, kaksi ihanaa lasta ja vaimosi. Elämä pienten lasten kanssa on aina haastavaa, teidän olisi hyvä ottaa kahdenkeskistä aikaa ja jutella asioista. Ole rehellinen puolisollesi, kerro tuntemuksistasi, ja kuuntele myös häntä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      265
      4364
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3546
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      159
      1869
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1746
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      299
      1462
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      995
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      909
    8. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      869
    9. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      867
    Aihe