yllähän se kysymys on. kuten varmaan useimmat, olen salannut sen kaikilta. nyt yritän lopettaa. salaaminen on muutenkin vaikeaa, kun pitää päästä yksin vessaan, joka ei saisi haista oksennukselle jälkeenpäin jne.
kuka tietää
bulimiastanne?
5683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei sitten kukaan !
Olen sairastanut syksystä 2002 alkaen, kenenkään asiasta tietämättä. Tai pieniepäilykseni on että aluksi toimintaani kummasteltiin kotona, mutta onnistuin salaamaan sen entistä paremmin ja tällä hetkellä kaikki varmasti luulevat minun olevan terve, se iloinen nuori nainen, jolla riittää virtaa tehdä ja touhuta ja pitää itsestään huolta ;)
Sairauteni on vaihdellut, välillä on ollut aikoja jolloin olen selvinnyt viikosta pariin lähes "puhtain paperein" mutta sitten se on taas iskenyt korkealta ja kovaa.
En tiedä, tätäkö tämä on lopun elämää???
En ehkä ole vielä edes tunnustanut sairauttani itselleni, vaikka jossain määrin sen tiedostan. En kuitenkaan koe olevani avuntarpeessa... vaikka viime talvi oli rankka. Henkisesti olin hajalla ja työssäkäynti teki tuskaa. Yhden viikon sairasloman pidin vain siksi kun en jaksanut mennä töihin, ei ollut voimia. Huijasin muita että olin kipee, siis kuumeessa.
Kenelle kertoisin, voisinko tunnustaa olleeni niin heikko että sairastuin tällaiseen? En tahdo, että minut luokitellaan sairauteni perusteella! En tahdo, että minua säälitäään. En tahdo että minusta puhutaa.
Huonoa itsetuntoa se varmasti on, mielen heikkoutta. Kykenemättömyyttä hallita itseään ja elämäänsä.
Oikeasti toivoisin että joku vain ottaisi minut syliin ja saisin itkeä, olla ja itkeä. Juuri se mikä oikeasti olen. Tunnustaa se heikkous mikä sisälläni elää...
Tuleekohan sitä päivää viel :(
kaikilta (jopa itseltäni) 2,5 vuotta. sinänsä ollut helppoa koska asun yksin. nyt viimeiset pari kuukautta on ollut pahempaa kuin ikinä ennen. 2 viikkoa sitten kerroin omalle siskolle ja viime viikolla yhdelle työkaverille. nyt olen hakeutumassa hoitoon.
ajattelin ennen just samoin, että en voi myöntää kellekkään et oon niin heikkko et oon sairastunu. ja hävetti niin paljon. asiasta puhuminen ei ollu helppoo. ei todellakaan. mutta sitten ku olin siskolle kertonu oli helpompaa kertoo myös työkaverille. ja ajattelin kertoa myös muille läheisille ystävilleni miksi olen ollut niin paljon omissa oloissani viimeisen 2 vuoden aikana. eivätpähän ainakaan osta pullaa ku tuun kahville :D
Mistäköhän itsekin onnistuisin keräämään tuollaiset voimavarat :(
Toivottavasti vielä joskus ja jostain...
Bulimiani aikana olen ollu seurustelin 4-vuotta, eikä poikaystäväni tiennyt mitään. Yhdessä ei asuttu, kiirettä ei ollu, ehkä juuri bulimianikin vuoksi.
Nyt olen seurustellut taas puolivuotta, eikä poikaystäväni tiedä mitään. yhteen muutostakin ollut puhetta, epävirallisesti melkein yhdessä asutaankin. Mutta eihän varmastikkaan edes aavista mitään.
Kertominen olisi varmasti ainut pelastus, yksin en tästä selviä. Sitähän olen jo yrittänyt... mutta lopullinen sairauden tunnustaminen ja kohtaaminen on vaikeaa :( Hävettävää!!!
V****** ihmiset, jotka nauraa ja puhuu syömishäiriöistä todella ivallisesti! Tietäisivätkin mitä h****** tämä on! Kukaan tätä itselleen halua, mutta toiset joutuu sen orjiksi!
Plaaa....plaaa...
Taas avauduin! ;)
Ehkä tämä on jo askel kertomiseen, nimittäin koskaan aikaisemmin en ole edes keskustelupalstalla päästänyt ajatuksiani valloilleen!
Mun mieheni kyllä, ja kovasti tukena koittaa olla Joka on välillä todella vaikeaa ainakin silloin jos tulee jaksoja jolloin alkaa taas oksentelu, silloin on meidän mökissä piru irti. Niin paljon vaikuttaa mielialoihin :(
Nyt ollaan taas paremmilla vesillä, mutta tuntuu ettei tästä noidan kehästä koskaan pääse kokonaan/lopullisesti pois.
Mun poikakaveri, mut se ei tod. tiedä mitä se on käytännössä. Kun en ole ihan avoimesti pystynyt puhumaan. Hain apua, ja sen myötä kaksi läheistä ystävää tietää. Mutta suvun myötä se levisi aika monelle. Ne ei kuitenkaan kysele mitään (onneksi) Koska en heille kertoisi suoraan kuitenkaan. Koska he ei tod. ymmärrä mistä on kyse!