Onko järkeä olla

avoliitossa?

Kuinka moni asuu sellaisessa liitossa, jossa toinen osapuoli ei ole tosissaan mukana?
Jos kerta on aikomus perustaa perhe, hankkia lapsia ja talo, eikö kannattaisi mennä naimisiin?
Jos toinen ei suostu, liitossa on jotain mätää.
Avoliittohan on suorastaan lupaus tulevasta erosta, koska ei haluta sitoutua.
Miksi riskeerata turhaan?
Velkaisesta avoliitosta eroaminenkin on aikas mielenkiintoinen projekti, jossa toinen saa yleensä kynsilleen.
Miksi pettää itseään avioliiton "vanhanaikaisuudella" tai muulla paskalla?
Se on edelleenkin lyömätön juridinen sopimus avoliittoon verrattuna.

40

2706

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • muutenvaan

      Avoliitossa voidaan toki kokeilla sitä yhteistä elämää arkineen ja sehän voi kestää vuosiakin jopa.Näen silti että juuri juridisesti on järkevintä mennä avioon.Järkisyyt ovat aina negatiivis sävytteistä,mutta niinhän avoliittokin tavallaan toisille on järkisyy,ja yleensä siinä on jollakin tavalla mukana se eroamisen helppous vaikkei se käytännössä sitä olekkaan,oikeastaan avoliitosta eroaminen monien yhteisten vuosien ja juuri niiden hankintojen tákia onkin monesti paljon propleemisempaa.Ymmärrän toki molempaa vaihtoehtoa...Mutta kokemuksesta voin sanoa että avioliitosta eroaminen kohtelee molempien yhdssä rakentamaa ja omistamaa jaossa tasavertaisesti.Ja niile skeptikoille jotka väittävät että siinä menettää omaaa omaisuuttaan toiselle,niin ainahan voi tehdä avioehdon!!!Makuasia tai järkisyy,molempia on ja tulee olemaan.Kyllä itse valitsisin avioliiton avoliiton sijaan,kerran eronneenakin ja sitäpaitsi erotaanhan avoliitoistakin.Se kalliisti ja jopa velkarahalla naimisiin meno on ihan perseestä,turhaa vouhkaamista,siinä vois vähän sitä järkee käyttääkkin.Miksi siitä pitää tehdä sellainen esitys...

      • ensin, sitten

        mennään avioliittoa kohti.
        jos ero tulis nyt niin ei olis kannattanutkaan mennä naimisiin.
        Minä näen asian näinpäin.
        Omaisuus menis puoliksi kun omistammekin puoliksi kaiken nytkin. paitsi ne mitä oli ennen avoliittoa.


      • järki hoi

        "Se kalliisti ja jopa velkarahalla naimisiin meno on ihan perseestä,turhaa vouhkaamista,siinä vois vähän sitä järkee käyttääkkin.Miksi siitä pitää tehdä sellainen esitys..."

        Tämä minua aina jaksaa kummastuttaa. Jotkut parithan panttaavat naimisiinmenoa vuosikausia sen tähden, kun odottavat sitä oikeaa hetkeä että on tarpeeksi rahaa ja ehtivät järjestää häitä siinä raskauksien ja lapsenteon välissä. Perhe-elämä on niin avioliittomaista kuin ikinä voi olla yhteisine lapsineen, tileineen, taloineen ja velkoineen, mutta odotellaan vain oikeaa hetkeä pitää häät:O

        Naimisiinmeno taitaa olla nykyään monelle sama kuin häät. Naimisiin mennään jos halutaan häät ja päästään niiden suhteen kumpaakin tyydyttävään ratkaisuun (Häät-palstalla aika ajoin naiset pohtivat pitäisikö laittaa kumppani kiertoon, kun ei halua prinsessahäitä...). Aviossa olon käytännöllisyyttä harvemmin tunnutaan mietittävän vaan se on monille silkka tunneasia.


    • Nainen 26

      Onhan se näin, että avioliittoon kannattaa ryhtyä lähinnä juridisista syistä. Avioliitto tuo puolisoille ja mahdollisille lapsille ihan eri juridisen turvan kuin avoliitto. Useimmat avioliitot solmitaan "perinteen vuoksi" ja että juridiset syyt ovat hyvänä kakkosena, ellei ne ole jo ohittaneet perinteet avioliiton syynä.

      Sillä mitä se vokaalin ostaminen loppujen lopuksi suhteesta muuttaa? Kyllä sen rakkauden, sitoutumisen, intohimon ja tulevaisuudensuunnitelmien on oltava siellä ennen avioliittoa. Sillä ei kait kukaan mene naimisiin henkilön kanssa, jota ei täysillä rakasta tai johon ei ole täysillä sitoutunut? Sillä ei se sitoutuminen tule aamenen myötä, sen on oltava olemassa jo ennen sitä.

      Yksi syy lisäntyneisiin avioeroihin mahtaa olla sinun kaltainen ajattelu, jossa vain avioero on merkki sitoutumisesta. Ja jossa saatetaan mennä naimisiin ihmisen kanssa joka ei vaikuta sitoutuneilta siinä uskossa, että se sitoutuneisuus ilmenee myöhemmin...

      Itselleni avoliitto on vain askel kohti sitä "oikeaa elämää" ja avioliittoa ja lapsia. Meillä ei ole vielä ollut syytä, rahaa tai oikeastaan edes aikaa mennä naimisiin. Asumme vielä vuokralla, emme ole kovin vanhoja ja opiskelijaelämä on vielä tuoreessa muistissa, eli emme ole suunnitelleet lapsiakaan ihan vielä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö olisi sitoutuneita toisiimme ja etteikö meillä ole aikomusta paerustaa perhe ja hankkia lapsia. Aiomme ostaa sen vokaalin parin-kolmen vuoden päästä, saa nähdä, olinko oikeassa vai ei. Sillä en usko, että papin aamen tai juhlan pitäminen voi enää lisätä rakkautta meidän liitossa tai tehdä meistä sitoutuneempia. Mutta sitten sen näkee!

      Kaikki aikanaan, kaikki aikanaan...

      • muutenvaan

        tarkoittikin juuri avoliittoa jossa ei avioliittoon koskaan aijotakkaan...


      • Ap...

        Avioliittoon ei kannata sentään pykälien takia mennä jos ei muuta perustetta ole.
        Pitäisi olla rakkautta, tahtoa ja sitoutumiskykyä.
        Sitoutumiskyvystä voisi kertoa jotain, jos kumppani vuosien hengailun jälkeenkin pomppaa takajaloilleen kun kuulee sanan avioliitto.
        Minusta silloin ei kannata ostaa taloakaan, eikä varsinkaan tehdä lapsia.
        Vaikeus onkin, mistä löytää nykyään sen sitoutumishaluisen.
        Lapsentekoa lykätään jo muutenkin aivan viime tinkaan.
        Teillähän näyttää hyvältä kun asutte yhdessä vuokralla. Pari kolme ensimmäistä vuotta kun ovat sitä huumaa jolloin ei pitäisikään kosia. Korkeintaan keskustella.
        Jos kumppani ei lupaa mennä naimisiin mistä (teko)syystä tahansa, minä ainakin pistäisin kierrätykseen. Koen sentään itseni sen arvoisena, että minun kanssa voi avioituakin jos on oikea henkilö.
        Kolmen vuoden jälkeen olisi syytä pikaisesti tutkia, onko kumppani koskaan halukas sitoutumaan ihan kirjallisesti. Monilla kun ei ole aikomustakaan ikinä "rauhoittua".
        Turha silloin haaskata aikaa.
        En todellakaan tarkoita, että "vain avioero on merkki sitoutumisesta"!
        Enkä missään nimessä kehoita menemään naimisiin ihmisen kanssa joka ei vaikuta sitoutuneelta!
        Päinvastoin kehoitan juuri selvittämään sen. Jos joku siitä selvittämisestä loukkaantuu, niin hän ei ole "Se oikea".
        Itse olisin ylpeä jos joku kiinnostuisi minusta niin paljon, että tutkisi avioliiton mahdollisuutta kanssani.
        Onnea Teille !


      • Ap...
        muutenvaan kirjoitti:

        tarkoittikin juuri avoliittoa jossa ei avioliittoon koskaan aijotakkaan...

        Miksi vain roikkua ja hengailla jonkinlaisessa epätietoisuudessa vuosia?
        Usein mies jää roikkuman vain tavan ja helppouden vuoksi. Miksei nainenkin.
        Kannattaisi selvittää, onko toisesta vastuunkantajaksi tosi paikan tullen.


      • Nainen 26
        Ap... kirjoitti:

        Avioliittoon ei kannata sentään pykälien takia mennä jos ei muuta perustetta ole.
        Pitäisi olla rakkautta, tahtoa ja sitoutumiskykyä.
        Sitoutumiskyvystä voisi kertoa jotain, jos kumppani vuosien hengailun jälkeenkin pomppaa takajaloilleen kun kuulee sanan avioliitto.
        Minusta silloin ei kannata ostaa taloakaan, eikä varsinkaan tehdä lapsia.
        Vaikeus onkin, mistä löytää nykyään sen sitoutumishaluisen.
        Lapsentekoa lykätään jo muutenkin aivan viime tinkaan.
        Teillähän näyttää hyvältä kun asutte yhdessä vuokralla. Pari kolme ensimmäistä vuotta kun ovat sitä huumaa jolloin ei pitäisikään kosia. Korkeintaan keskustella.
        Jos kumppani ei lupaa mennä naimisiin mistä (teko)syystä tahansa, minä ainakin pistäisin kierrätykseen. Koen sentään itseni sen arvoisena, että minun kanssa voi avioituakin jos on oikea henkilö.
        Kolmen vuoden jälkeen olisi syytä pikaisesti tutkia, onko kumppani koskaan halukas sitoutumaan ihan kirjallisesti. Monilla kun ei ole aikomustakaan ikinä "rauhoittua".
        Turha silloin haaskata aikaa.
        En todellakaan tarkoita, että "vain avioero on merkki sitoutumisesta"!
        Enkä missään nimessä kehoita menemään naimisiin ihmisen kanssa joka ei vaikuta sitoutuneelta!
        Päinvastoin kehoitan juuri selvittämään sen. Jos joku siitä selvittämisestä loukkaantuu, niin hän ei ole "Se oikea".
        Itse olisin ylpeä jos joku kiinnostuisi minusta niin paljon, että tutkisi avioliiton mahdollisuutta kanssani.
        Onnea Teille !

        "Avioliittoon ei kannata sentään pykälien takia mennä jos ei muuta perustetta ole.
        Pitäisi olla rakkautta, tahtoa ja sitoutumiskykyä."

        Mutta kun sitä rakkautta, tahtoa ja sitoutumiskykyä voi olla vaikka eläisi "vain" avoliitossa. Ja sitä pitäisi olla jo ennen avioliittoa, eikö vain? Itse aion mennä naimisiin pääosin pykälien takia, mutta näin naisena olen myös aina haaveilut hääjuhlista ja ennen kaikkea hääyöstä. Mutta tärkeinhän ei ole se itse hääpäivä tai naimisiinmeno vaan se loppuelämä, se yhteinen taival jonka kuljetaan yhdessä.

        "Vaikeus onkin, mistä löytää nykyään sen sitoutumishaluisen."

        Niin, onhan niitä sitoutumispelkoisia ihmisiä niin naisissa kuin miehissä. En halua yleistää, mutta olen saanut sellaisen kuvan, että sitoutumispelko olisi tavallisempi tuolla etelässä kehäkolmosen sisäpuolella kuin täällä Pohjois-Pohjanmaalla, ja naapurimaakunnissa. Tai sitten minulla ja ystävilläni on käynyt vain pirunmoinen tuuri :)

        "Teillähän näyttää hyvältä kun asutte yhdessä vuokralla. Pari kolme ensimmäistä vuotta kun ovat sitä huumaa jolloin ei pitäisikään kosia. Korkeintaan keskustella."

        Meillä yhteisiä vuosia tulee pian täyteen 7, yhteisen katon alla on vietetty 6 vuotta. Eikä edelleen ole kiire kihloihin tai naimisiin. Ystävät välissä ihmettelee, miksi me emme ole "edes" kihloissa, mutta minulle kihloihin meneminen tarkoittaa häiden suunnittelua. Kihloihin mennään kosinnan yhteydessä ja samalla päätetään myös hääpäivä. Olen ehkä perinteinen tässä mielessä, ja niin on miehenikin. Me tulemme menemään kihloihin noin 12-6kk ennen häitä, se saa luvan riittää valmisteluajaksi. Välissä olemme leikitelleet ajatuksella mennä suoraan naimisiin, mutta silloinhan minä saisin yhden sormuksen vähemmän ;)

        "Kolmen vuoden jälkeen olisi syytä pikaisesti tutkia, onko kumppani koskaan halukas sitoutumaan ihan kirjallisesti. Monilla kun ei ole aikomustakaan ikinä "rauhoittua".
        Turha silloin haaskata aikaa. "

        Hmm, miksi tuo kolme vuotta on sinusta jokin maaginen raja? Monet parithan vasta muuttavat yhteen tuolloin, jolloin alkaa uusi totuttelemisjakso. Tosin yhteenmuuttaminenkin on sitoutumista ja suhteen eteenpäin viemistä. En edes itse olisi pitänyt kihloihin menemisestä vain kolmen vuoden seurustelen jälkeen, onneksi minua ei silloin kosittukaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö heti seurustelun alusta olisi ollut täysillä mukana suhteessa ja täysin sitoutunut. Kaikilla vain ei ole samanlainen aikataulu kuin sinulla.

        "Enkä missään nimessä kehoita menemään naimisiin ihmisen kanssa joka ei vaikuta sitoutuneelta!
        Päinvastoin kehoitan juuri selvittämään sen. Jos joku siitä selvittämisestä loukkaantuu, niin hän ei ole "Se oikea"."

        Jos poika-/tyttökaveri tai avopuoliso ei useankaan vuoden seurustelun jälkeen halua tehdä yhteisiä suunnitelmia edes viikonlopuksi saati suunnitella tulevaisuutta pitemmälle, se on merkki sitoutumiskammosta. Ei siihen mielestäni mitään suurempia selvittelyitä tarvi. Kyllä sen huomaa, onko kumppani mukana täysillä ja tosissaan vai ei.

        Meidän suhteessa häistä on puhuttu viimeisen parin vuoden aikana. On jo pieniä suunnitelmia koossa. Tulevaisuudesta, perheen perustamisesta, talon ostamisesta ja unelmista sen sijaan on puhuttu jo viitisen vuotta. Tällainen se meidän aikataulu ja suhteemme on :)


      • hhgkksa
        Ap... kirjoitti:

        Avioliittoon ei kannata sentään pykälien takia mennä jos ei muuta perustetta ole.
        Pitäisi olla rakkautta, tahtoa ja sitoutumiskykyä.
        Sitoutumiskyvystä voisi kertoa jotain, jos kumppani vuosien hengailun jälkeenkin pomppaa takajaloilleen kun kuulee sanan avioliitto.
        Minusta silloin ei kannata ostaa taloakaan, eikä varsinkaan tehdä lapsia.
        Vaikeus onkin, mistä löytää nykyään sen sitoutumishaluisen.
        Lapsentekoa lykätään jo muutenkin aivan viime tinkaan.
        Teillähän näyttää hyvältä kun asutte yhdessä vuokralla. Pari kolme ensimmäistä vuotta kun ovat sitä huumaa jolloin ei pitäisikään kosia. Korkeintaan keskustella.
        Jos kumppani ei lupaa mennä naimisiin mistä (teko)syystä tahansa, minä ainakin pistäisin kierrätykseen. Koen sentään itseni sen arvoisena, että minun kanssa voi avioituakin jos on oikea henkilö.
        Kolmen vuoden jälkeen olisi syytä pikaisesti tutkia, onko kumppani koskaan halukas sitoutumaan ihan kirjallisesti. Monilla kun ei ole aikomustakaan ikinä "rauhoittua".
        Turha silloin haaskata aikaa.
        En todellakaan tarkoita, että "vain avioero on merkki sitoutumisesta"!
        Enkä missään nimessä kehoita menemään naimisiin ihmisen kanssa joka ei vaikuta sitoutuneelta!
        Päinvastoin kehoitan juuri selvittämään sen. Jos joku siitä selvittämisestä loukkaantuu, niin hän ei ole "Se oikea".
        Itse olisin ylpeä jos joku kiinnostuisi minusta niin paljon, että tutkisi avioliiton mahdollisuutta kanssani.
        Onnea Teille !

        Avoliitto samoin kuin avioliittokaan ei nykyään kerro välttämättä siitä, että kumpikin puolisko ajattelisi että on löytänyt itselleen ihanteellisen kumppanin, jonka kanssa haluaa elää loppuikänsä. Silloin tällöin joiltakin kirjoittajilta lipsahtaa, että jos he olisivat jääneet odottelemaan "sitä oikeaa", olisi jäänyt lapset tekemättä. Sen sijaan ottavat jonkun ulkoisesti sopivan oloisen ihmisen avokikseen/puolisokseen, ero tulee n. 7 v. jälkeen, siitä alkaa uusi etsintä ja sitten löytävät elämänsä rakkauden joskus nelikymppisinä, mitä hehkuttavat täällä.

        Mahtaakohan tämä olla yleinenkin näkemys, että tärkeintä saada standardin mukainen elämä, vaikka se tietäisi epärehellisyyttä omille tunteilleen ja kumppanilleen? Minusta se tosi tuntuu pahalta. Itse jäin odottamaan sitä oikeaa ja löysinkin hänet niin vanhana, että emme enää halunneet lapsia, mutta elämä on muuten mitä ihaninta tässä ensimmäisessä ja uskomme mukaan viimeisessä avioliitossamme:)


      • Nainen 26
        Ap... kirjoitti:

        Miksi vain roikkua ja hengailla jonkinlaisessa epätietoisuudessa vuosia?
        Usein mies jää roikkuman vain tavan ja helppouden vuoksi. Miksei nainenkin.
        Kannattaisi selvittää, onko toisesta vastuunkantajaksi tosi paikan tullen.

        Ei avoliitto tarkoita epätietoisuutta. Ehkä jotku asuvat yhdessä ilman tietoa tulevaisuudessa tai suhteen laadusta, mutta on rankkaa yleistämistä sanoa, että tämä koskee kaikkia avopareja.

        Kyllä se vastuuntunto saattaa selvitä jo ennen avioliittoja (ja pitäisikin selvitä!). Vastuunkantamista näkee jo arjen pienissä asioissa, eikä todellinen vastuunkantaminen välttämättä tarkoita kosintaa. Sillä vasta tiukan paikan tullen tietää, seisooko kumppani todellakin rinnalla tukemassa, eikä papin aamenet tai maistraatin paperi auta, jos sitä tahtoa ei itsestään löydy.

        Elät mielestäni ihanan naiivissa maailmassa, jossa avoliitto on epätietoisuuksia täynnä vapaa suhde, jossa puolisot eivät ole tosissaan; avioliitto sen sijaan on rakkauden ja vastuuntunnon täyttämä unelmien liitto, jossa ei koeta vastoinkäymisiä vaan ollaan täysillä sitoutuneita toisiinsa. Vaan oikeassa elämässä tällaista kahtiajakoa ei ole, joku avoliitto voi olla vakavampi suhde kuin joku toinen avioliitto. Edelleen, se on parista itsestään kiinni, miten vahva, vakava ja sitoutunut liitto on. Oli se sitten mallia avo tai avio.


      • Automiez
        Nainen 26 kirjoitti:

        Ei avoliitto tarkoita epätietoisuutta. Ehkä jotku asuvat yhdessä ilman tietoa tulevaisuudessa tai suhteen laadusta, mutta on rankkaa yleistämistä sanoa, että tämä koskee kaikkia avopareja.

        Kyllä se vastuuntunto saattaa selvitä jo ennen avioliittoja (ja pitäisikin selvitä!). Vastuunkantamista näkee jo arjen pienissä asioissa, eikä todellinen vastuunkantaminen välttämättä tarkoita kosintaa. Sillä vasta tiukan paikan tullen tietää, seisooko kumppani todellakin rinnalla tukemassa, eikä papin aamenet tai maistraatin paperi auta, jos sitä tahtoa ei itsestään löydy.

        Elät mielestäni ihanan naiivissa maailmassa, jossa avoliitto on epätietoisuuksia täynnä vapaa suhde, jossa puolisot eivät ole tosissaan; avioliitto sen sijaan on rakkauden ja vastuuntunnon täyttämä unelmien liitto, jossa ei koeta vastoinkäymisiä vaan ollaan täysillä sitoutuneita toisiinsa. Vaan oikeassa elämässä tällaista kahtiajakoa ei ole, joku avoliitto voi olla vakavampi suhde kuin joku toinen avioliitto. Edelleen, se on parista itsestään kiinni, miten vahva, vakava ja sitoutunut liitto on. Oli se sitten mallia avo tai avio.

        Avoauto on kesällä erinomaisen kiva, päivällä , jos ei sada ja on lämmin. Eli aika harvoin.
        Umpiautossa pinet säänvaihtelut eivät tunnu missään.
        Voi ajaa talvellakin.
        Noin minä suurinpiirtein arvioisin avo ja avioliiton eron suhteessa toisiinsa.
        Avoliitossa on hyvä porskuttaa, kun kaikki on hyvin.
        Avioliitto on noin kymmenen kertaa vakaampi oman kokemuksen mukaan.
        Molemmista on kokemusta.
        Kymmenisen avoliittoa ja yksi avioliitto.
        Avoliitot ovat päättyneet yleensä muutamassa vuodessa ja avioliittoni päättyi vaimon sairauteen.
        Toki jokainen saa uskotella itselleen mitä hyvänsä oman liiton tilasta.
        Muutamassa vuodessa selviää aika pitkälti, miten hyvin oikeasti menee.
        Onnea vaan yritykseen!


      • Nainen 26
        Automiez kirjoitti:

        Avoauto on kesällä erinomaisen kiva, päivällä , jos ei sada ja on lämmin. Eli aika harvoin.
        Umpiautossa pinet säänvaihtelut eivät tunnu missään.
        Voi ajaa talvellakin.
        Noin minä suurinpiirtein arvioisin avo ja avioliiton eron suhteessa toisiinsa.
        Avoliitossa on hyvä porskuttaa, kun kaikki on hyvin.
        Avioliitto on noin kymmenen kertaa vakaampi oman kokemuksen mukaan.
        Molemmista on kokemusta.
        Kymmenisen avoliittoa ja yksi avioliitto.
        Avoliitot ovat päättyneet yleensä muutamassa vuodessa ja avioliittoni päättyi vaimon sairauteen.
        Toki jokainen saa uskotella itselleen mitä hyvänsä oman liiton tilasta.
        Muutamassa vuodessa selviää aika pitkälti, miten hyvin oikeasti menee.
        Onnea vaan yritykseen!

        Olemme tunteneet 7,5 vuotta ja seurustelua tulee kohta täyteen 7 vuotta. Yhteisen katon alla on vietetty yli 6 vuotta. En mielestäni uskottele itselleni mitään, vaan tiedän, että me sovimme toisillemme, haluamme olla yhdessä loppuelämämme ja meillä on tahtoa taistella suhteemme puolesta.

        Tulemme molemmat perheistä, joissa vanhemmat ovat yhä onnellisesti naimisissa. Tosin molempien vanhemmat ovat olleet "hitaita" menemään naimisiin. Omat vanhempani menivät naimisiin n. 8 vuoden seurustelun jälkeen ja mieheni vanhemmat menivät naimisiin kun mieheni oli jo 6-vuotias ja suhdetta oli takana n. 10 vuotta. Ehkä tulemme vanhempiimme, emme ole turhaan hosujia? :)

        Ikävä kuulla, että sinulla on useita epäonnistuneita liittoja takana. Varsinkin tuo, että avioliitto on loppunut sairauteen oli ikävä kuulla. Itse sain diagnoosin parantumattomasta selkäsairaudesta kun olimme olleet pari vuotta yhdessä, eikä se onneksi mitään muuttanut. Mies taisi jo silloin olla niin varma siitä, että hän rakastaa minua ja että olen hänelle se oikea. Sairauteni ei tällä hetkellä ole kovin pahalla mallilla, mutta voi olla, että vanhentuessa se vain pahenee.

        Kiitoksia onnentoivotuksista. Ei tässä mitään yritystä on menossa, vaan tässä ollaan mukana loppuelämäksi. Vuosisadan rakkaustarina jonka puolesta tahdotaan taistella. Se kait se tärkein on?


    • vaikka sen voissa paistais

      Huolimatta siitäkin miten kaikki nyt hyökkää puolustamaan avoliitoa niin se pysyy avoinna ja ei muuksi muutu.Eli ei siinä edes luvata mitään pysyvää avoin vaihtoehto ja portti on auki alusta asti.Voi sanoa,että ajattelin kokeilla vaan sujuuko.Tämä uusavuton ja kertakäyttö suhteiden luvattu kanssa.Herra armahtakoon ne lapset, jotka tässä seurassa jäävät pahimmiksi kärsijöiksi.

      Nyt kuulen jo että kyllä ne aviossakin olevat sitä ja tätä,eikä niilläkään onnistu mutta tässä on nähtävä perusajatus koko jutusta.

      Mikä sen ymmärtämisessä on vaikeaa.
      Onko pakko hinkua samaan taloon jos ei tiedä mitä haluaa, elämä ei ole seisova vesi jos ei ole määränpäätä niin ketä syytät siitä.

      Kannattaisi ottaa järki käyttöön ja käteen sananmukaisesti.Itkeä voi sitten jätettynä kun alku jo antaa kaikki edellytykset ja luvan epäonnistua.

      Luin juuri äsken positiivarien sivulta että haluamme muilta jotain minkä vain itse voimme itsellemme antaa.Siinäpä meille miettimistä.

      • noksunpoksu

        ja avoliitossa eletään.Naimisiinmenosta ei olla edes puhuttu,mennään joskus jos keksitään hyvä syy,miksi mennä.Papin aamen ei sido enempää,kyllä se sitoutuminen on muista asioista kiinni. Ei ole muiden ihmisten tehtävä määritellä kenenkään avo tai avioliittoja,jokainen määrittää liittonsa itse oman arvomaailmansa mukaan.


      • kyllä niitä on
        noksunpoksu kirjoitti:

        ja avoliitossa eletään.Naimisiinmenosta ei olla edes puhuttu,mennään joskus jos keksitään hyvä syy,miksi mennä.Papin aamen ei sido enempää,kyllä se sitoutuminen on muista asioista kiinni. Ei ole muiden ihmisten tehtävä määritellä kenenkään avo tai avioliittoja,jokainen määrittää liittonsa itse oman arvomaailmansa mukaan.

        ...on käytännön tekijät. Niin kuin täällä on kirjoitettu, niin avioliitossa monet asiat hoituvat kätevämmin (omistus- ja perintöasiat).

        P.s. Olette kai muistaneet ilmoittaa toisenne "yhteyshenkilöksi" alueenne sairaaloiden henkilötietojärjestelmiin? Muuten jos jompi kumpi sattuu sairastumaan tai joutuu onnettomuuteen, ei sairaalasta heru tietoa toisen olinpaikasta tai tilasta...


    • persaukisille

      Aloitus varmaankin naisen tekemä,ainakin tuntuvat yleensä näin ajattelevan.On jotain mätää,jos toisella on kova hinku naimisiin.Se haluavampi osapuoli kyttää toisen omaisuutta.Perinnöt kuuluvat verisukulaisille ja lapsille.Mua vituttaa köyhät naimisiin haluavat naiset !!!!

    • rules!

      Mun mielestä avioliitto on vain ihmisen juridinen kulissi, ei muuta. Samalla tavalla siinä kuitenkin eletään, niin kuin avoliitossa. Elän avoliitossa ja olen nainen.
      Vieraille avomies esittelee minut vaimona, ja minä hänet miehenä. Meillä ei vaan ole sitä juridista merkintää missään, eikä me olla sitä 7 vuoden yhteiselon aikana kaivattukaan! Meillä on lapsi ja yhteinen omaisuus.

      Miksi siis ylipäätänsä avioitua?

      • puhut itsesi pussiin

        Miksi esitellä itsensä miehenä ja vaimona, jos ei sitä olla? Jos mieli tekee niin tehdä, niin sitten vaan naimisiin ettei tarvitse feikata!

        "Juridinen kulissi"? Avioliitto ei ole mikään juridinen kulissi vaan nimenomaan lainsäädännössä kohdellaan avioparia eri lailla kuin avoparia. Jos näin ei olisi, voisi avioliittoa kieltämättä kutsua juridiseksi kulissiksi.


      • Onnellinen lady
        puhut itsesi pussiin kirjoitti:

        Miksi esitellä itsensä miehenä ja vaimona, jos ei sitä olla? Jos mieli tekee niin tehdä, niin sitten vaan naimisiin ettei tarvitse feikata!

        "Juridinen kulissi"? Avioliitto ei ole mikään juridinen kulissi vaan nimenomaan lainsäädännössä kohdellaan avioparia eri lailla kuin avoparia. Jos näin ei olisi, voisi avioliittoa kieltämättä kutsua juridiseksi kulissiksi.

        eivät kaikki naiset ole tuollaisia naimisiin hinkuavia häähulluja!
        Monesti on pyydetty naimisiin, mutta vielä en ole suostunut. :)
        Mitä sitten, kun on naimisissa?
        Miten se elämä muutuu sun mielestä paremmaksi?
        Jos et tiedä, niin voin sanoa ettei mitenkään!


    • lapsia ja talo.

      Miksi pitäisi naimisiin?

    • koeta parantua

      > Jos kerta on aikomus perustaa perhe, hankkia
      > lapsia ja talo, eikö kannattaisi mennä
      > naimisiin?

      Entäs jos lapset ei kuulu suunnitelmiin?

      > Avoliittohan on suorastaan lupaus tulevasta
      > erosta, koska ei haluta sitoutua.

      No tuo nyt oli ihan tuubaa. Ei avioliitto mitään takaa, paitsi sen että eroaminen tulee kalliiksi.

      > Miksi riskeerata turhaan?

      Missä riski? Ennemmin se riski tulee avioon mennessä. Häät on kalliit, ja kun vaimolla tekeekin mieli afrikan naapuria, rekka-Pekkaa tai harjakauppiasta, saa miesparka eron lisäksi vielä taloudellisen kriisinkin päälleen.

      • häistä

        Naimisiinmenoon ei tarvita häitä. Ei pieniä eikä suuria. Se on sen reiskan ongelma, joka ottaa häähullun naisen...


    • molemmilla ;-)

      Kun toinen ei halua naimisiin myös toinen alkaa uskomaan että ei haluaisikaan naimisiin.
      Kun sitä aikansa vatvoo, huomaa, että ei tuo toinen nyt tosiaan niin ihana olekaan, että kannattasi ottaa riski. (Se toinen ei edelleenkään halua missään nimessä naimisiin.)
      Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
      Onhan se hävettävää kun ei kelpaa.
      Pakko siinä on vain ympäristölle selitellä skeidaa.

      • ihan tosissaan

        että papin aamen takaa ikuisen onnen?Voihan sitä sitten niinkin teeskennellä.


      • ....

        siis just näin! Ikävää mutta totta. Miks ihmiset ei tajuu, miten ne pissii itseäänkin silmään?!


    • ei ole sitä,

      että ei haluta sitoutua, mistä edes tuollaista olet saanut päähäsi? Jos ei haluaisi sitoutua, ei muuttaisi yhteenkään. Avoliitto-avioliitto vertailu on sitten eri asia. On totta, että siinä vaiheessa kun on oltu yhdessä ja ehkä kihloissakin, juridisesti kannattaa mennä naimisiin ennenmmin kuin olla avoliitossa. Mutta siis vielä kerran avoliitto ei ole yhtä kuin sitoutumattomuus!

    • sitä tosissaan

      olla vasta ollaan oltu yhdessä vuodesta -86.
      Täytyypä olla tarkkana jos tuo avokki vaan leikkii mun tunteilla.

    • naimisiin menneistä

      eroaa!
      Missä on se sitoutuminen?
      "Tahdon" merkitys näyttää kummasti vähenevän vastamäessä.

      Onhan avioliitto parempi juridinen sopimus sen osapuolen kannalta, jolla on vähemmän omaisuutta. ;)

      • pellemiespum

        Mistäköhän löytyisi avoliitosta eroavien prosentit? Veikkaisin että olisivat valtavan paljon suurempia...

        Avioerotilastoissa ei myöskään näy se, kuinka montaa kertaa samat ihmiset eroavat. Kun on kerran eronnut, uusi ero on todennäköisempi. Näin olen ainakin jostain lukenut. Esim. minun tuttavapiirissäni on yksi nainen, jonka häitä on juhlittu jo 4 kertaa. Siinä saa aina 2-4 muuta paria pysytellä yhdessä loppuikänsä, kun löytyy noita, jotka hoitavat noin tehokkaasti tuon eroamispuolen...

        Kaikesta huolimatta minusta ihmiset saavat vapaasti avioitua (sarja-avioitujien häihin en kyllä jaksa osallistua enää 2. kerran jälkeen) tai olla avioitumatta, kunhan eivät puutu toisten valintoihin.


      • eroavien
        pellemiespum kirjoitti:

        Mistäköhän löytyisi avoliitosta eroavien prosentit? Veikkaisin että olisivat valtavan paljon suurempia...

        Avioerotilastoissa ei myöskään näy se, kuinka montaa kertaa samat ihmiset eroavat. Kun on kerran eronnut, uusi ero on todennäköisempi. Näin olen ainakin jostain lukenut. Esim. minun tuttavapiirissäni on yksi nainen, jonka häitä on juhlittu jo 4 kertaa. Siinä saa aina 2-4 muuta paria pysytellä yhdessä loppuikänsä, kun löytyy noita, jotka hoitavat noin tehokkaasti tuon eroamispuolen...

        Kaikesta huolimatta minusta ihmiset saavat vapaasti avioitua (sarja-avioitujien häihin en kyllä jaksa osallistua enää 2. kerran jälkeen) tai olla avioitumatta, kunhan eivät puutu toisten valintoihin.

        prosentit tulisi ollakin pienempiä kuin avoliitosta eroavilla?

        Jos naimisiin on hinkua, niin olisi myös pidettävä kiinni lupauksesta olla yhdessä kuolemaan saakka.
        Liian monet rikkovat tuon lupauksen.


    • mitäs järkeä aviossa?

      Ainoat avioliiton avulla saavutettu "edut", jota ei muilla papereilla voi ohittaa, on
      - ei tarvitse tunnustaa isyyttä
      - mahdollisuus yhteiseen sukunimeen

      Onko tuo nyt todella jotenkin niin ihmeellistä? Miulla on tapana tehdä asioita jos niihin on joku syy, eikä siksi että niiden tekemättä jättämiseen ei olisi syytä =)

      • Ap aviossa

        Nuoruudessa ja oikeastaan jo varsin aikuisenakin seurustelin aina jonkun kanssa, mutta kertaakaan ei tainnut käydä edes mielessä naimisiinmeno ennenkuin kuin tapasin vaimoni.
        Seurustelin lähinnä tavan vuoksi tarpeideni tyydyttämiseksi helposti ja halvalla.
        Jos naisella oli oma asunto, voisi sanoa, että elin loisena, koska käytin hyväkseni hänen vieraanvaraisuuttaan aivan surutta.
        Toki omatunto vähän soimasi kun kyllästyin tai muuten erosimme. Ja ei kun uuteen suhteeseen.
        Enhän minä mitään pahaa kenellekään tahtonut, mutta naimisiin en halunnut.
        Kannattaisi varmaan edes kokeeksi kosia, ettei tule turhaan seurustelleeksi sellaisen ajantappajan kanssa?

        Kuten kaikki erotilastot kertovat, sen oikean löytäminen on erittäin vaikeaa.
        En uskaltaisi perustaa perhettä ihmisen kanssa joka ei missään nimessä halua avioitua.
        Olin itse kaikille muille sellainen, paitsi viimeiselle, toivottavasti myös pysyvästi!


      • sinä ehkä
        Ap aviossa kirjoitti:

        Nuoruudessa ja oikeastaan jo varsin aikuisenakin seurustelin aina jonkun kanssa, mutta kertaakaan ei tainnut käydä edes mielessä naimisiinmeno ennenkuin kuin tapasin vaimoni.
        Seurustelin lähinnä tavan vuoksi tarpeideni tyydyttämiseksi helposti ja halvalla.
        Jos naisella oli oma asunto, voisi sanoa, että elin loisena, koska käytin hyväkseni hänen vieraanvaraisuuttaan aivan surutta.
        Toki omatunto vähän soimasi kun kyllästyin tai muuten erosimme. Ja ei kun uuteen suhteeseen.
        Enhän minä mitään pahaa kenellekään tahtonut, mutta naimisiin en halunnut.
        Kannattaisi varmaan edes kokeeksi kosia, ettei tule turhaan seurustelleeksi sellaisen ajantappajan kanssa?

        Kuten kaikki erotilastot kertovat, sen oikean löytäminen on erittäin vaikeaa.
        En uskaltaisi perustaa perhettä ihmisen kanssa joka ei missään nimessä halua avioitua.
        Olin itse kaikille muille sellainen, paitsi viimeiselle, toivottavasti myös pysyvästi!

        That's my point. Ei se haittaamattomuus riitä syyksi. Ei siitä ole mitään haittaa, jos nyt menisin vessaan pöntölle istumaan... mutta kun en tunne tarvetta, niin miksi ihmeessä menisin? Siksikö vain, ettei siitä ole haittaa? Outoa.

        Sinulle siis avioitumisella oli jotain merkitystä, odotit vain sitä sopivaa vastakappaletta. Mutta kun maailmassa on ihan oikeasti ihmisiä, jotka näkevät sen rituaalin täysin tarpeettomana. Miksi se silloin olisi osoitus rakkauden tai vakavissaan olemisen puutteesta? Entäs jos (?!) suurin osa naisista on sitä mieltä, että jos mies oikeasti rakastaa, niin hän tuo kukkia. Väheneekö sinun rakkautesi nykyistä kohtaan tuon väittämän myötä, jos et ole ostanutkaan niitä kukkia...? Tuskin.

        Ei ne muiden väitteet tai mielipiteet tai arvojärjestykset vaikuta millään muotoa parin sisäiseen sitoutumiseen tai rakkauden määrään, vaikka voivatkin elämää vaikeuttaa.


      • Ähpuh
        sinä ehkä kirjoitti:

        That's my point. Ei se haittaamattomuus riitä syyksi. Ei siitä ole mitään haittaa, jos nyt menisin vessaan pöntölle istumaan... mutta kun en tunne tarvetta, niin miksi ihmeessä menisin? Siksikö vain, ettei siitä ole haittaa? Outoa.

        Sinulle siis avioitumisella oli jotain merkitystä, odotit vain sitä sopivaa vastakappaletta. Mutta kun maailmassa on ihan oikeasti ihmisiä, jotka näkevät sen rituaalin täysin tarpeettomana. Miksi se silloin olisi osoitus rakkauden tai vakavissaan olemisen puutteesta? Entäs jos (?!) suurin osa naisista on sitä mieltä, että jos mies oikeasti rakastaa, niin hän tuo kukkia. Väheneekö sinun rakkautesi nykyistä kohtaan tuon väittämän myötä, jos et ole ostanutkaan niitä kukkia...? Tuskin.

        Ei ne muiden väitteet tai mielipiteet tai arvojärjestykset vaikuta millään muotoa parin sisäiseen sitoutumiseen tai rakkauden määrään, vaikka voivatkin elämää vaikeuttaa.

        Useimmille tulee ennemmin tai myöhemmin tarve mennä vessaan. Siitä ei seuraa kovin kivaa jos ei tunnista sitä tarvetta.
        Useimpien myös pitäisi selvittää tavalla tai toisella, onko hänen valitsemansa kumppani juuri se oikea. Moni vain ei tee sitä, tai ei osaa. Siitäkään ei seuraa mitään hyvää.
        Tee sinä vain ihan rauhassa tarpeesi avotaivaan alla vaikka riuulla. Se tuskin tuottaa lapsille kovin paljon kärsimystä.


      • sinä ehkä
        Ähpuh kirjoitti:

        Useimmille tulee ennemmin tai myöhemmin tarve mennä vessaan. Siitä ei seuraa kovin kivaa jos ei tunnista sitä tarvetta.
        Useimpien myös pitäisi selvittää tavalla tai toisella, onko hänen valitsemansa kumppani juuri se oikea. Moni vain ei tee sitä, tai ei osaa. Siitäkään ei seuraa mitään hyvää.
        Tee sinä vain ihan rauhassa tarpeesi avotaivaan alla vaikka riuulla. Se tuskin tuottaa lapsille kovin paljon kärsimystä.

        On todella typerää kuvitella, että avioliiton solmiminen jotenkin selvittäisi onko toinen se oikea saati tekisi suhteesta yhtäkkiä kestävämmän.


      • Vastuunkantaja
        sinä ehkä kirjoitti:

        On todella typerää kuvitella, että avioliiton solmiminen jotenkin selvittäisi onko toinen se oikea saati tekisi suhteesta yhtäkkiä kestävämmän.

        Hiton moni juoksee karkuun, kun aletaan puhua avioliitosta. Minusta sellainen saakin ja pitää mennä.
        Hippiliike on jo kauan sitten kuopattu aate. Kuuntele vaikka punkkia jos haluat kapinoida yhteiskuntaa vastaan.
        Voit myös vastustaa eläinkokeita tai lapin metsien hakkuita, mutta älä tee lasten kodista kapinan välinettä.
        Jokainen vähänkään itselleen arvoa antava solmii avioliiton.
        Susipareja ei arvosteta sen yleisyydestä huolimatta mitenkään korkealle. Useimmat korkeat johtajat ja poliitikot ovat naimisissa. Muuten voisi virkaa jäädä vain sen takia jopa saamatta.
        Uskonpa muuten, että avoliittoja purkautuu valtava määrä avioliittoihin verrattuna.
        Tämä on minun uskomukseni, ja olisi mielenkiintoista nähdä siitä tutkimustuloksia!


      • sinä ehkä
        Vastuunkantaja kirjoitti:

        Hiton moni juoksee karkuun, kun aletaan puhua avioliitosta. Minusta sellainen saakin ja pitää mennä.
        Hippiliike on jo kauan sitten kuopattu aate. Kuuntele vaikka punkkia jos haluat kapinoida yhteiskuntaa vastaan.
        Voit myös vastustaa eläinkokeita tai lapin metsien hakkuita, mutta älä tee lasten kodista kapinan välinettä.
        Jokainen vähänkään itselleen arvoa antava solmii avioliiton.
        Susipareja ei arvosteta sen yleisyydestä huolimatta mitenkään korkealle. Useimmat korkeat johtajat ja poliitikot ovat naimisissa. Muuten voisi virkaa jäädä vain sen takia jopa saamatta.
        Uskonpa muuten, että avoliittoja purkautuu valtava määrä avioliittoihin verrattuna.
        Tämä on minun uskomukseni, ja olisi mielenkiintoista nähdä siitä tutkimustuloksia!

        En minä halua kapinoida yhteiskuntaa vastaan =) Mistä sie sellaista keksit? Ja mene nyt hyvä ihminen katsomaan peiliin jos kuvittelet että lapsille olisi merkitystä, ovatko vanhemmat naimisissa vai eivätkö ole... sekö sinulla on lapsillesi antaa, äidin ja isin juridinen sopimus? Minä ajattelin lähinnä rakkautta, turvalllisuutta (jota avioliitto ei takaa avoliittoa paremmin) ja rajoja, noin ensihätään.

        "Susipareja ei arvosteta sen yleisyydestä huolimatta mitenkään korkealle."
        Vaikka en kapinoikaan yhteiskuntaa vastaan, en myöskään muodosta ihmissuhteitani sen perusteella miten joku sitä arvostaisi. Jessus, aika pinnallista ja kieroa touhua jos joku niin tekee.

        "Uskonpa muuten, että avoliittoja purkautuu valtava määrä avioliittoihin verrattuna."
        Tästä olen aivan varma. Enkä kielläkään etteikö avoliitoista löytyisi huomattavasti enemmän niitä löyhemmin solmittuja liittoja ja "kokeiluliittoja" kuin avioliitoista, mutta se ei yhtään vähennä vakaan ja sitoutuneen avoliiton kestävyyttä. Ei kai sinunkaan kihlaustasi mitätöi se valtava joukko teinikihlauksia tai muita enintään puolivakavissaan suoritettuja kihlaukseksi nimitettäviä toimenpiteitä?

        Sinä olet ilmeisesti naimisissa? Tai ainakin aiot mennä? Oletko sitä mieltä, että sinulla ja kumppanillasi on avioliitossanne noin 50% todennäköisyys pysyä yhdessä kunnes kuolema teidät erottaa ja vielä pienempi todennäköisyys pysyä yhdessä onnellisena? Katsos, kun noita tilastoja ei voida soveltaa yhteen ihmiseen tai yhteen pariin, vaan se kertoo jotain yleistä ja epämääräistä koko joukosta ihmisiä, joilla on joku yhdistävä tekiä (avioliitto).

        Eiköhän tämä riittänyt tästä aiheesta. Sinun käsityksesi mukaan juridinen sopimus, jonka suurin vaikutus yleensä on eron sattuessa rahan jaon suhteen, tekee liitosta kestävämmän ja moraalisesti hyväksyttävämmän. Se kävi selväksi =)


    • Samoin ajatteleva

      Sanoit karun suoraan sen, miten asia on. Ne koirat älähtää, joihin kalikka kalahtaa..

    • Jos....

      ... siitä pitää käydä tämän ketjun kaltainen vääntö!
      Silloin kannattaa vaihtaa kumppania niin monta kertaa, että löytyy sellainen jonka kanssa ei tarvitse kinata kovin paljoa.
      Sitten pirua kyytiä naimisiin!

    • Jos.....

      ... siitä pitää käydä tämän ketjun kaltainen vääntö!
      Silloin kannattaa vaihtaa kumppania niin monta kertaa, että löytyy sellainen jonka kanssa ei tarvitse kinata kovin paljoa.
      Sitten pirua kyytiä naimisiin!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4245
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3468
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1806
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1683
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      298
      1435
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      939
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      862
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      846
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      827
    Aihe