Tässä noilta "kelpaako?" ketjuun kielteisesti vastanneilta haluaisin kysyä... Entäs sitten kun olette vanhoja ja kaipaatte seuraa, apua ja välittämistä?
Ketkä teidän tukiverkkonne on jos nainen, jolla on lapsia ei kelpaa? KEtkä olisivatkaan vilpittömimpiä huolehtijoita ja välittäjiä, kuin ne puolison lapset, jotka teitä ovat oppineet rakastamaan lapsesta saakka.....
Joo... kyllähän kaiken maailma kumminkaimoja löytyy, mutta ei se ole sama asia kuin samassa perheessä kasvaneet lapset...
Lepakot ja perhe?
38
2046
Vastaukset
- duedonne
Minulle "kelpaa" ja itseasiassa äitiyden kokenut nainen on jotain aivan erityistä muutenkin, mutta en missään nimessä oleta tai kuvittele että edes oma lapseni minua vanhana hyysää! Hän saa ja voi tehdä niin jos haluaa ja jos se luontevasti käy, mutta tukiverkkoni rakennan kyllä muuten. Meillä on loistava suhde, mutta en velvoita enkä odota hänen rakentavan elämäänsä minusta huolehtimisen mukaan. - Tietenkin tiedän, että olen niin ihana ja kiinnostava tyyppi että hän aina vaan haluaa seurustella kanssani ihan vapaaehtoisesti =D =D =D
- sinä
rakennat tukiverkkosi? Yleensä vanhoja naisia surettaa kun puoliso ja ystävät kuolevat. Ketä silloin jää jäljelle?
- duedonne
sinä kirjoitti:
rakennat tukiverkkosi? Yleensä vanhoja naisia surettaa kun puoliso ja ystävät kuolevat. Ketä silloin jää jäljelle?
Jokainen yksinään maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta.
- Salvatore Quasimode
Äkkiä se iltakin tulee, mutta tukiverkkojen tarve voi tulla iästä riippumatta milloin vain. On tärkeää tiedostaa se, eikä elellä luulojen ja oletusten varassa. Se, jonka luulit olevan vierelläsi "sitten joskus" voikin yllättää: lähtöjärjestys arvotaan joka päivä uudelleen.
Yksityiskohtiin menemättä: inhoan kaikenlaisia riippuvuuksia ja pakkoasetelmia, joten pyrin kaikin tavoin pitkälle vietyyn riippumattomuuteen asioiden suhteen. Varmasti nikkaroin oman kirstunikin vielä kunhan kerkiän. Aiheesta järjestetään jo kurssejakin =) Hoito- ym. testamentit kuntoon. Eettiset ja muut arvot ja preferenssit tietoon lähimmille. Lapselle tiedoksi: pitkä sukupuu ja "omaelämäkerta" ;-), valokuvat talteen tietoineen. Muistaminen, kiitokset, anteliaisuus ja rakkaudenosoitukset tässä ajassa niille joille ne kuuluvat. Ja sitä rataa.
Laitan tähän nyt kuitenkin myös John Donnen metafyysisen runon, etten vaikuta liian pragmaattiselta - ja sitähän en todellakaan ole...
"Meditation XVII" of Devotions Upon Emergent Occasions:
"No man is an island, entire of itself; every man is a piece of the continent, a part of the main; if a clod be washed away by the sea, Europe is the less, as well as if a promontory were, as well as if a manor of thy friend's or of thine own were; any man's death diminishes me, because I am involved in mankind, and therefore never send to know for whom the bell tolls; it tolls for thee." - duedonne
duedonne kirjoitti:
Jokainen yksinään maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta.
- Salvatore Quasimode
Äkkiä se iltakin tulee, mutta tukiverkkojen tarve voi tulla iästä riippumatta milloin vain. On tärkeää tiedostaa se, eikä elellä luulojen ja oletusten varassa. Se, jonka luulit olevan vierelläsi "sitten joskus" voikin yllättää: lähtöjärjestys arvotaan joka päivä uudelleen.
Yksityiskohtiin menemättä: inhoan kaikenlaisia riippuvuuksia ja pakkoasetelmia, joten pyrin kaikin tavoin pitkälle vietyyn riippumattomuuteen asioiden suhteen. Varmasti nikkaroin oman kirstunikin vielä kunhan kerkiän. Aiheesta järjestetään jo kurssejakin =) Hoito- ym. testamentit kuntoon. Eettiset ja muut arvot ja preferenssit tietoon lähimmille. Lapselle tiedoksi: pitkä sukupuu ja "omaelämäkerta" ;-), valokuvat talteen tietoineen. Muistaminen, kiitokset, anteliaisuus ja rakkaudenosoitukset tässä ajassa niille joille ne kuuluvat. Ja sitä rataa.
Laitan tähän nyt kuitenkin myös John Donnen metafyysisen runon, etten vaikuta liian pragmaattiselta - ja sitähän en todellakaan ole...
"Meditation XVII" of Devotions Upon Emergent Occasions:
"No man is an island, entire of itself; every man is a piece of the continent, a part of the main; if a clod be washed away by the sea, Europe is the less, as well as if a promontory were, as well as if a manor of thy friend's or of thine own were; any man's death diminishes me, because I am involved in mankind, and therefore never send to know for whom the bell tolls; it tolls for thee."laitosmallien ulkopuolella kiinnostavat minua myös kovasti. Kehittelen päässäni vaikka mitä luovia kuvioita...
PS. Mummolaaksollahan on myös vanhainkotihanke jota en kyllä tarkemmin tunne.
- Sormisirkkeli
Kyllä ajatuksesi on ruusuinen mutta harva nuori tänäpäivänä suhtautuu vanhempiinsa tulevana huolenpidon kohteena eikä edellisiäkään sukupolvia voi tässä suhteessa kehua tässä laitoshoidon luvatussa maassa. Kuka enään tosissaan tekee lapsia turvatakseen vanhuutensa? Ei kukaan.
Ajatus lepakosta joka toisen lapsilla haluaisi täyttymystä ja turvaa elämäänsä ei oikein istu. Eikä sellainen olisi oikeudenmukaista lapsillekaan. Lapsi on mitä on ja kehittyy siihen suuntaan johon häntä kasvatetaan. Ensisijainen kasvatusvastuu on hänen vanhemmillaan ja vasta toissijaisesti uusiosiipoilla, koululla, yhteiskunnalla jne.
Poikkeuksia lienevät sellaiset lepakkoperheet joihin hankitaan lapsia yhteistuumin tai perheet jossa päätetään yhteisestä vanhempainvastuusta oli sitten isä olemassa lapsen elämässä tai ei. Perheet joissa vanhempina toimii kaksi naista vaativat aina vähän enemmän työtä ja sitoutumista koska ympäristön suhtautuminen ei aina ole luontevaa ja lapsen oikeudet sekä turvallisuus pitäisi kaikissa tilanteissa kuitenkin pystyä turvaamaan.
Jos haluat 'lapsellisen' naisen lepakkoelämääsi sinun on varauduttava sitoutumaan kantamaan vastuuta myös hänen lapsistaan eikä tämä valinta sovi kaikille. - LaikaQ
Ihan äskettäin juuri pohdiskelimme tätä lapsiasiaa, kun sukulaisten pienokaiset olivat olleet vierailemassa ja keksipaketteja tyhjentämässä.
Mietimme juuri sitä, miten yksinäisiä monet vanhukset ovat ja miten vähän lapset heistä oikeasti välittävät. Omassa suvussakin sitä ilmenee. Ja kuitenkin oma perhe on monesti se lähin, jolle kuuluisi vastuu puolin ja toisin. Sillä onhan meillä vastuu toisistamme - niin rakastetuista, vanhemmista, lapsista kuin muistakin, jotka ovat siinä lähellä.
Siitä sitten johtui ajatus, että kukahan meitä sitten tulee katsomaan? Melko varmasti ainoastaan sisarukset ja ystävät, jos sattuvat kunnossa ja elossa olemaan.
Lasta ei tietenkään hankita ja kasvateta vanhuudenturvaksi. Mutta jos hoitaa vanhemman osan kunnolla, lapsi tulee ilman velvoitetta käymään; vain siksi, että haluaa tulla, koska oikeasti välittää, eikä vain puheissa. Niin sen pitäisi mennä. Ei ensinkään helppo tehtävä tässä mediahässäköinnin maailmassa mutta uskon, että moni myös onnistuu.- .........
Kun JOKU ymmärsi minun pointin oikein!
- aika moni
......... kirjoitti:
Kun JOKU ymmärsi minun pointin oikein!
muukin ymmärtänyt pointtisi. Mutta(kuten edellisessä kirjoituksessa ilmeni) myös se on "pointti", että ne lapset eivät AINA estä sitä yksinäisyyttä. Myös tämä asia on kaikille varmaankin aivan yhtä itsestäänselvää. Lapsien olemassaolon automaattista autuutta on turha mystifioida. Jos onnistuu luomaan lapsiin hyvät suhteet,se on uskomattoman hieno asia. Ja myös se vanhuuden turva (tai yksi osa sitä).
Mutta yhtälailla kun surkutellaan yksinäistä vanhuutta, voisi miettiä sitä, miksi ne kaikki olemassaolevat lapset eivät välitä vanhemmistaan? Vanhainkodeissa on paljon yksinäisiä vanhuksia, joilla ON niitä lapsia, mutta jotka eivät heitä käy koskaan tapaamassa. Missä ne lapset ja lapsenlapset ovat?
Kysymys on koko yhteiskuntaa yhä enenevissä määrin riivaavasta toisen ihmisen välittämisen häviämisestä. Liian usein ei välitetä enää kenestäkään, ei sukulaisista tai muistakaan ihmisistä. Kysymys on laajempi kuin ainoastaan se, onko itsellä tai puolisolla lapsia...
- Matleena1206
tyttäreni hoitaa minua vanhana, vaan toivon pääseväni jonnekin palvelutaloon tai vanhainkotiin. Jokaisella on oma elämänsä, lapset ja työ. Toivon vielä, etten sairastu syöpää niin kuin vanhempani. Kun syöpään sairastuu vanhana, ei yleensä kestä kauan aikaa, ennen kuin kuolema armahtaa
- alkuperäinen kirjoittaja
En tarkoittanut kysymykselläni, että lapset HOITAVAT vanhempansa, vaan ovat seurana, vierailevat, VÄLITTÄVÄT.
Kaikki me tarvitsemme jonkun joka välittää ja vanhuksilla ei ole muita kuin lapset ja lapsenlapset... yleensä. - Sormisirkkeli
alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:
En tarkoittanut kysymykselläni, että lapset HOITAVAT vanhempansa, vaan ovat seurana, vierailevat, VÄLITTÄVÄT.
Kaikki me tarvitsemme jonkun joka välittää ja vanhuksilla ei ole muita kuin lapset ja lapsenlapset... yleensä.Nyt eläkkeelle jäävillä suurilla ikäluokilla ei ole lapsirikkaita perheitä joten veikkaan että olisi aika laittaa käytäntö uuteen uskoon. Näitä pirteitä uuseläkeläisiä pitäisi patistaa vapaaehtoiseen lastenhoitoon ja nuoria taas yhtälailla vapaaehtoiseen vanhustyöhön. Ehkä tällätapaa saisimme trendit, suhtautumisen ja kiinnostuksen sukupolvirajojen yli muuttumaan.
- on riippuvaista
alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:
En tarkoittanut kysymykselläni, että lapset HOITAVAT vanhempansa, vaan ovat seurana, vierailevat, VÄLITTÄVÄT.
Kaikki me tarvitsemme jonkun joka välittää ja vanhuksilla ei ole muita kuin lapset ja lapsenlapset... yleensä.sukulaissuhteista. Hyvät ystävyyssuhteet ovat kaiken a ja o.
- duedonne
alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:
En tarkoittanut kysymykselläni, että lapset HOITAVAT vanhempansa, vaan ovat seurana, vierailevat, VÄLITTÄVÄT.
Kaikki me tarvitsemme jonkun joka välittää ja vanhuksilla ei ole muita kuin lapset ja lapsenlapset... yleensä.jos on sellainen persoona josta joku haluaa välittää. Ei sukulaisuussuhde ole mikään syy. Lapsen ei "tarvitse" edes pitää vanhemmistaan, ei se ole mitenkäään automaattista. Mitä enemmän tuota olettaa, sitä vähemmän niin todennäköisesti tapahtuu ja kannattaa varautua ostamaan seura-/hoiva-/ ja muut "välittämisen" korvaavat palvelut kovalla rahalla.
- sitten
huolehtii lapsettomista heteroista? Jos ei kerta ystävistä, sisaruksista, sisarusten lapsista, kummilapsista tai kenestäkään muusta ole "välittäjäksi". Oletko huolissasi näiden ypöyksinäisten heteroraukkojen tulevaisuudesta ollenkaan?
Ei ne lapset ole mikään yksi ja ainoa autuaan onnelliseksi tekevä asia. Ne on ihan kiva juttu, jos suhteet on kunnossa. Mutta on myös lapsia tai lapsenlapsia, jotka eivät välitä paskan vertaa vanhemmistaan tai isovanhemmistaan.
Aloittaja on ilmeisesti katkeroitunut siitä, kun joku tietty lapseton ei ole häntä halunnut. Se on täysin turhaa, koska aina löytyy niitäkin, jotka hänet haluavat. Turha katkeroitua tai heittäytyä marttyyriksi.- enpäs ole
osannut ymmärtää olevani jopa katkeroitunut- pahan mielen kylläkin sain.
Juuri se, että ON niin paljon yksinäisiä vanhuksia sai minut miettimään tätä asiaa... Kun ON niin paljon niitä yksinäisiä, joista kukaan ei välitä. Se on jo ongelma... paljon on syrjäytyneitä vanhuksia tässä maailmassa.
En nyt povaa kaikille lepakoille surkeaa yksinäistä vanhuutta- TIETENKÄÄN.
Yritin vain nostaa esille ainakin yhden hyvän puolen "lapsellisen" kanssa seurustelussa.
OMAT, yhdessä kasvatetut lapset ne aina ovat sisarusten ja muiden sukulaisten lapsia läheisemmät... Ne sukulaiset voivat unohtaa helpommin. Ja tiedän poikkeuksia olevan, toki.
Äh, ilmeisesti en osaa asioitani kirjallisesti ilmaista tulematta väärin ymmärretyksi... - niin....
enpäs ole kirjoitti:
osannut ymmärtää olevani jopa katkeroitunut- pahan mielen kylläkin sain.
Juuri se, että ON niin paljon yksinäisiä vanhuksia sai minut miettimään tätä asiaa... Kun ON niin paljon niitä yksinäisiä, joista kukaan ei välitä. Se on jo ongelma... paljon on syrjäytyneitä vanhuksia tässä maailmassa.
En nyt povaa kaikille lepakoille surkeaa yksinäistä vanhuutta- TIETENKÄÄN.
Yritin vain nostaa esille ainakin yhden hyvän puolen "lapsellisen" kanssa seurustelussa.
OMAT, yhdessä kasvatetut lapset ne aina ovat sisarusten ja muiden sukulaisten lapsia läheisemmät... Ne sukulaiset voivat unohtaa helpommin. Ja tiedän poikkeuksia olevan, toki.
Äh, ilmeisesti en osaa asioitani kirjallisesti ilmaista tulematta väärin ymmärretyksi...aina on poikkeuksia(?) ja se kannattaa ottaa huomioon myös silloin kun kirjoittaa tänne. Jos kirjoittaa asioista niin, että esittää ne faktoina ja ainoina vaihtoehtoina, niin sitten joku saattaa sanoa vastaankin;-).
- .......
niin.... kirjoitti:
aina on poikkeuksia(?) ja se kannattaa ottaa huomioon myös silloin kun kirjoittaa tänne. Jos kirjoittaa asioista niin, että esittää ne faktoina ja ainoina vaihtoehtoina, niin sitten joku saattaa sanoa vastaankin;-).
Alkuperäinen kysymys kuului: Ketkä ovat tukiverkkonne?
Seuraavaksi mainitsin, että yhdessä lapsesta aikuiseksi hoidetut lapset ne yleensä on vilpittömimpiä välittäjiä...
En povannut surkeaan yksinäiseen vanhuuteen ketään, kysyin miten lapsettomat tukiverkkonsa järjestävät jne. PErheet pienenee koko ajan ja ei ole niitä sisaruksiakaan monella.
Syrjäytyneet, yksinäiset vanhukset on fakta- jota ikävä kyllä joudun työssäni JOKA AINOA PÄIVÄ katsomaan... ehkäpä juuri sieltä tämä kysymys nousi.
Ketään en toivo jätettävän laitoshoitoon ja sinne unohdettavan. Se on kamalaa nähdä kuinka vanhuksen sydän särkyy ja kateellisena katselee "naapurisängyllä" vierailevia lapsia, lapsenlapsia jne - Ainakin
....... kirjoitti:
Alkuperäinen kysymys kuului: Ketkä ovat tukiverkkonne?
Seuraavaksi mainitsin, että yhdessä lapsesta aikuiseksi hoidetut lapset ne yleensä on vilpittömimpiä välittäjiä...
En povannut surkeaan yksinäiseen vanhuuteen ketään, kysyin miten lapsettomat tukiverkkonsa järjestävät jne. PErheet pienenee koko ajan ja ei ole niitä sisaruksiakaan monella.
Syrjäytyneet, yksinäiset vanhukset on fakta- jota ikävä kyllä joudun työssäni JOKA AINOA PÄIVÄ katsomaan... ehkäpä juuri sieltä tämä kysymys nousi.
Ketään en toivo jätettävän laitoshoitoon ja sinne unohdettavan. Se on kamalaa nähdä kuinka vanhuksen sydän särkyy ja kateellisena katselee "naapurisängyllä" vierailevia lapsia, lapsenlapsia jneminun tukiverkkoni koostunee ystävistä, sisaruksistani, heidän lapsistaan ja kummilapsistani ja kenties joistakin sellaisista ihmisitä, joita en ole vielä edes tavannut. Minulle tällainen tukiverkko ainakin kelpaa, jos se ei sinun mielestäsi ole tarpeeksi hyvä, niin mitä sitten...se ei ole sinun ongelmasi.
Se nyt kai on kaikille selvää, että yksinäisiä vanhuksia on ja se on kamalaa! Sen tietävät kaikki. Ja se on todellakin kamalan surullista. Mutta yksinäisyys ei AINA poistu niitä lapsia tekemällä...vaikka joskus ehkä joo. Sekin lienee ITSESTÄÄNSELVÄÄ kaikille.
Kyllä sinullekin vielä löytyy se nainen, joka haluaa sinut lapsineen päivineen. - ....................
Ainakin kirjoitti:
minun tukiverkkoni koostunee ystävistä, sisaruksistani, heidän lapsistaan ja kummilapsistani ja kenties joistakin sellaisista ihmisitä, joita en ole vielä edes tavannut. Minulle tällainen tukiverkko ainakin kelpaa, jos se ei sinun mielestäsi ole tarpeeksi hyvä, niin mitä sitten...se ei ole sinun ongelmasi.
Se nyt kai on kaikille selvää, että yksinäisiä vanhuksia on ja se on kamalaa! Sen tietävät kaikki. Ja se on todellakin kamalan surullista. Mutta yksinäisyys ei AINA poistu niitä lapsia tekemällä...vaikka joskus ehkä joo. Sekin lienee ITSESTÄÄNSELVÄÄ kaikille.
Kyllä sinullekin vielä löytyy se nainen, joka haluaa sinut lapsineen päivineen.Jos annoin ymmärtää, että muunlainen tukiverkosto ei ole tarpeeksi hyvä. Kuvailemasi kuulostaa hyvältä verkostolta.
Äitinä sitä kai katsoo asioita eri tavalla- se lapsen rakkaus vaan on niin vilpitöntä ja rehellistä... Sitä on tullut nostaneeksi sen jonkinlaiselle jalustalle, ja miksikäs ei? Mulle tulee hyvä mieli ajatellessani lapsiani ja tulevaisuuttani mummuna. Tunnen heidät paremmin kuin kukaan (annas kun murkku-ikä iskee, eikä äiti enää tiedä mistään mitään)...
TOIVON, etten ole yks niistä hylätyistä mummuista tulevaisuudessa... Saas nähdä miten lapseni äitinsä lepakkona hyväksyvät kun siitä alkavat jotain ymmärtää. Häpeävät varmaan... Lapset häpeävät vanhempiaan niin paljon pienemmistäkin poikkeavuuksista! - itseasiassa
.................... kirjoitti:
Jos annoin ymmärtää, että muunlainen tukiverkosto ei ole tarpeeksi hyvä. Kuvailemasi kuulostaa hyvältä verkostolta.
Äitinä sitä kai katsoo asioita eri tavalla- se lapsen rakkaus vaan on niin vilpitöntä ja rehellistä... Sitä on tullut nostaneeksi sen jonkinlaiselle jalustalle, ja miksikäs ei? Mulle tulee hyvä mieli ajatellessani lapsiani ja tulevaisuuttani mummuna. Tunnen heidät paremmin kuin kukaan (annas kun murkku-ikä iskee, eikä äiti enää tiedä mistään mitään)...
TOIVON, etten ole yks niistä hylätyistä mummuista tulevaisuudessa... Saas nähdä miten lapseni äitinsä lepakkona hyväksyvät kun siitä alkavat jotain ymmärtää. Häpeävät varmaan... Lapset häpeävät vanhempiaan niin paljon pienemmistäkin poikkeavuuksista!Lapset kyllä "häpeävät" syystä että toisesta, mutta rakastavat yleensä oli vanhemmat millaisia tahansa, sitä ei moni ulkopuolinen aina ymmärrä, kun rupeavat säälittelemään lapsen ns.kohtaloa, eivätkä tajua, että perheessä saattaa olla hyvinkin paljon rakkautta,perhe vaan saattaa olla ulkopuolisten silmissä "hullunkurinen".
- elämän
siten että kaikki aikanaan. MInä en voi ikinä ymmärtää tätä "lapset hoitajikseni"-ajattelumallia.
Minä en usko että olen ainoa vanhus kun olen vanhus iässä, minä en koe että joudun olemaan yksin siksi että olen vanha joskus tai jos puolisoni kupsahtaa ennne minua jne.
Minun koko elämäni on täynnä tkiverkkoa, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ihmettelen että lapsille annetaan tällainen velvollisuus, ikään kuin että nyt maksat sitten sen että sait syntyä.
eikö heilläkin ole omat lapset ja perhe silloin kun sinä sitä hoivaa tarvisit? Sekö heidän pitäisi noin vain jättää sivuun ja tulla sinua hoivaamaan?
Minä en ymmärrä. Mutta sen tiedän että minulla on ystäviä ja minulla tulee aina niitä olemaan, uusia
ja vanhoja. Me kiikutaan yhdessä ja bongaillaan hoitsuja. Mitään velvoitetta en katso että kellään sukulaisellani tai ystävilläni on minua hoivata. Seuraksi heistä on ja sitä arvostan jo nyt.
Voihan sitä elämää suunnitella kuinka tarkasti siihen arkun viimeiseen naulaan asti, mutta kun elämä on niin yllätyksiä täysi että minä ainakin en turhaan rakenna mitään suuria suunnitelmia. Uskon että elämä palkistee ja elämä laskuttaa eletystä elämästä siellä loppupäässä.
Ei se lasten "opittu" rakkaus sulle takaa lokoisia loppupäiviä.- .....
Sisälukutaito kunniaan. Kuten olen jo aikaisemmin sanonut- kyse EI ole vanhuksen HOITAMISESTA, vaan välittämisestä, kyläilystä, juttelusta... siitä ettei jää yksin.
Mutta eiköhän tämä tästä riitä. - välittämiseenkin.
..... kirjoitti:
Sisälukutaito kunniaan. Kuten olen jo aikaisemmin sanonut- kyse EI ole vanhuksen HOITAMISESTA, vaan välittämisestä, kyläilystä, juttelusta... siitä ettei jää yksin.
Mutta eiköhän tämä tästä riitä.Ei verisukulaisuus takaa mitään. Ihan ihme ajatus edelleen.
- pitäisi kuitenkin
välittämiseenkin. kirjoitti:
Ei verisukulaisuus takaa mitään. Ihan ihme ajatus edelleen.
Ei taatusti takaa, mutta pitäisi kyllä, tietyn verran pitäisi huolehtia, välittää vanhemmistaan sitten myöhemmälläkin iällä, tietyt asiat kuuluu ihmisyyteen, se miksei sitä tapahdu, onkin toisen pohdinnan paikka.
- kyllä syvästi
elämänarvojasi. Yksin tulet elämässäsi kulkemaan ja yksin kuolemaan, jos et niitä muuta. Eivät ystävätkään ole lypsylehmiä, hekin haluavat vastavuoroisesti huomiota ja hoivaa. Jokainen ihminen tarvitsee toisten läsnäoloa - jos sitä haet muilta, täytyy olla itselläkin annettavaa. Ja mistä hoitokodista luulet löytäväs noita bongattavia hoitsuja, kun huolenpito heikommista on "out" jo nyt? Ammattialan suosio rajussa laskussa, mutta vanhusten määrää kasvaa. Niin, mitä luulet, kenellä työvoimapula paikataaan? Hehhee...Aivan oikein!
- edellisen
kyllä syvästi kirjoitti:
elämänarvojasi. Yksin tulet elämässäsi kulkemaan ja yksin kuolemaan, jos et niitä muuta. Eivät ystävätkään ole lypsylehmiä, hekin haluavat vastavuoroisesti huomiota ja hoivaa. Jokainen ihminen tarvitsee toisten läsnäoloa - jos sitä haet muilta, täytyy olla itselläkin annettavaa. Ja mistä hoitokodista luulet löytäväs noita bongattavia hoitsuja, kun huolenpito heikommista on "out" jo nyt? Ammattialan suosio rajussa laskussa, mutta vanhusten määrää kasvaa. Niin, mitä luulet, kenellä työvoimapula paikataaan? Hehhee...Aivan oikein!
kirjoittajan elämänarvoissa on? Vaikuttivat varsin hyviltä. Hoitoalan työvoimapula ei ole lesbojen vika. Ja kellä se työvoimapula korvataan? Tarkoitatko, että lapset sitten hoitaa vanhempiaan? No, hyvä niin. Sinä voit sitten räkäisesti nauraa kaikille niille, joilla ei ole omia tai puolison lapsia. Jos saat siitä kicksit ,niin Hehhee vaan sulle. Se kertoo aika paljon sinun elämänarvoistasi.
- ...
kyllä syvästi kirjoitti:
elämänarvojasi. Yksin tulet elämässäsi kulkemaan ja yksin kuolemaan, jos et niitä muuta. Eivät ystävätkään ole lypsylehmiä, hekin haluavat vastavuoroisesti huomiota ja hoivaa. Jokainen ihminen tarvitsee toisten läsnäoloa - jos sitä haet muilta, täytyy olla itselläkin annettavaa. Ja mistä hoitokodista luulet löytäväs noita bongattavia hoitsuja, kun huolenpito heikommista on "out" jo nyt? Ammattialan suosio rajussa laskussa, mutta vanhusten määrää kasvaa. Niin, mitä luulet, kenellä työvoimapula paikataaan? Hehhee...Aivan oikein!
Minun elämänarvojani:
-Hankala lapsuus, rakastan silti vanhempiani ja pidän heihin yhteyttä, kerron kuulumisia, autan kun sairastavat
-Käyn isomummun luona pari kertaa viikossa. Luen ääneen, jutellaan uuudestaan ja uudestaan mummon muisteloita
-Pidän säännöllisen yhteyden ystäviini. Olen heille lapsenvahtina, olkapäänä vaikeina aikoina, ja pankkinakin joskus, ilot ja surut jaetaan. Vanhimmat ystäväni ovat hiekkalaatikko ajoilta.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. En luule ketään lypsäväni.
Luottamus, ystävyys...ne on rakennettu ajan kanssa ja huolella hoivattu. Luotan ystäviini ja he voivat luottaa minuun. HEidän avunpyyntönsä eivät ole lypsämistä... Ei aina tarvi jaksaa yksin. Kenenkään ei pitäisi. - ruveta rähjämään
edellisen kirjoitti:
kirjoittajan elämänarvoissa on? Vaikuttivat varsin hyviltä. Hoitoalan työvoimapula ei ole lesbojen vika. Ja kellä se työvoimapula korvataan? Tarkoitatko, että lapset sitten hoitaa vanhempiaan? No, hyvä niin. Sinä voit sitten räkäisesti nauraa kaikille niille, joilla ei ole omia tai puolison lapsia. Jos saat siitä kicksit ,niin Hehhee vaan sulle. Se kertoo aika paljon sinun elämänarvoistasi.
sen takia, että jotkut ovat päättäneet hankkia lapsia ja jotkut eivät. Se ei tee kenestäkää huonompaa ihmistä. Huono ihminen on se, joka halveksi tällaisia elämänvalintoja. Arvot ovatkin sitten aivan eri asia. Edellisen kirjoittajan elämänarvoissa on vika siinä, ettei hän välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Ja se kyllä kostautuu. Kuten tässä aikaisemmin jo sanottiin, lapset sinänsä eivät takaa turvallisuutta. Mutta jos ne kerran on olemassa, niin emotionaalisesti ehjät ja psyykkisesti terveet lapset kyllä välittävät vanhemmistaan (onhan äidin kumppani sse toinen aikuinen perhessä, siis toinen vanhempi, tai ainakin pitäisi olla.) vanhuudenpäivinäkin. Ja normaali lapsi-vanhempi suhde on jotain aivan erityislaatuista, se on myös läheisempi kuin mikä tahansa muu sukulaisuus- tai ystävyyssuhde. Mutta sitä eivät ymmärrä ne, joilla itsellään ei ole lapsia, koska omassa lapsi-vanhempi suhteessa ovat he aina lapsen roolissa, ja se on vasta puoli totuutta. Lapsia ei hankita turvallisen vanhuuden varalle, mutta niitä ei myöskään torjuta kahden aikuisen kiintymyksen tieltä. Näitä suhteita ei voi keskenään verrata eikä korvata. Yh-äiti ja toisen naisen välinen suhde edellyttää tietysti kahta AIKUISTA naista. Jolla on elämänarvot kohdalla.
No eikö tämä edellinen kirjoittaja halunnutkaan, että hänet hoidettaisi hoitokodissa? Tarkoitin, että jos ammattitaitoista väkeä ei löydy, kelpuutetaan sellaistakin, joista iltasanomat saa repiä löööppejä. Ja kuka se silloin tulee kärsimään? (Ei tarvi vetää taas herneitä nenään, se oli vain retoorinen kysymys.) - saat ihmetellä
kyllä syvästi kirjoitti:
elämänarvojasi. Yksin tulet elämässäsi kulkemaan ja yksin kuolemaan, jos et niitä muuta. Eivät ystävätkään ole lypsylehmiä, hekin haluavat vastavuoroisesti huomiota ja hoivaa. Jokainen ihminen tarvitsee toisten läsnäoloa - jos sitä haet muilta, täytyy olla itselläkin annettavaa. Ja mistä hoitokodista luulet löytäväs noita bongattavia hoitsuja, kun huolenpito heikommista on "out" jo nyt? Ammattialan suosio rajussa laskussa, mutta vanhusten määrää kasvaa. Niin, mitä luulet, kenellä työvoimapula paikataaan? Hehhee...Aivan oikein!
mun arvoja, en mä niistä sulle olekkaan vastuussa. Mä en tiedä mistä sä sait päähäsi että mä pidän ystäviäni lypsylehminä, tästäkö "Mitään velvoitetta en katso että kellään sukulaisellani tai ystävilläni on minua hoivata. Seuraksi heistä on ja sitä arvostan jo nyt. " ?
Voihan se olla että mut myrkytetään hesessä huomenna, kuka sen tietää, en mä nyt jaksa elämäniloani pilata miettimällä että mut joku eutanisoi omia aikojaan kun olen 71v.
Sä olet taas joku jollain on helle noussut ja imenut nesteet ja se tekee ajattelun vaikeeksi. Mutta kohta helpottaa.
Mä uskon että sä olet seurannut vuosien aikana miten ammattialan suosio on rajusti laskenut ja on laskussa, joo, hui. Nyt täytyy kai raahat sitten rypistymyt kroppansa myrkyttäjien armoille tai ulkomaille, JOSSA saattaa vaania muut vaarat. Niin, ei elämä eikä vanhuus ole sellainen asia että voisi varmaksi sanoa juurikaan mitään. Minä siksi en näe että minun asemani on mitenkään huonompi kuin esim sinun. Oli se sitten mikä tahansa, tai ehkä sillain mulla voi olla jopa parempi että kun tulee aika joutua hoitolaan, mulla on fyrkkaa ostaa ne palvelut muulta kuin kunnalta.
Hehee. - ihmettele
saat ihmetellä kirjoitti:
mun arvoja, en mä niistä sulle olekkaan vastuussa. Mä en tiedä mistä sä sait päähäsi että mä pidän ystäviäni lypsylehminä, tästäkö "Mitään velvoitetta en katso että kellään sukulaisellani tai ystävilläni on minua hoivata. Seuraksi heistä on ja sitä arvostan jo nyt. " ?
Voihan se olla että mut myrkytetään hesessä huomenna, kuka sen tietää, en mä nyt jaksa elämäniloani pilata miettimällä että mut joku eutanisoi omia aikojaan kun olen 71v.
Sä olet taas joku jollain on helle noussut ja imenut nesteet ja se tekee ajattelun vaikeeksi. Mutta kohta helpottaa.
Mä uskon että sä olet seurannut vuosien aikana miten ammattialan suosio on rajusti laskenut ja on laskussa, joo, hui. Nyt täytyy kai raahat sitten rypistymyt kroppansa myrkyttäjien armoille tai ulkomaille, JOSSA saattaa vaania muut vaarat. Niin, ei elämä eikä vanhuus ole sellainen asia että voisi varmaksi sanoa juurikaan mitään. Minä siksi en näe että minun asemani on mitenkään huonompi kuin esim sinun. Oli se sitten mikä tahansa, tai ehkä sillain mulla voi olla jopa parempi että kun tulee aika joutua hoitolaan, mulla on fyrkkaa ostaa ne palvelut muulta kuin kunnalta.
Hehee.enempää. Kasva aikuiseksi niin kehittyy kyky ajattella huomistakin. Seuranpito ja huolehtiminen on kaksi eri asia. Voi olla, etteivät ystäväsi jaksaa silloin enää sua viihdyttää vaan tarvitsevat itse huolta ja apua. Kyllä se näin vaan menee, että jokaisella sukupolvella on vastuu edellisistä ja seuraavista. Tämä juuri tarkoittaa tukiverkkoa - jolloin kaikille on tarvittava tuki saatavilla. Nykyisen yhteiskunnan suosima itsekkyyden ihannointi ei ole se ainoa oikea ajattelumalli.
Juu, ja fyrkkaa tarvitaan joka tapauksessa, vaikka hautauskuluihin. Jos armomurha sattuu keskeyttämään hauskanpitoasi hoitsujen kanssa. Joten ajattele huomista ja rupee vaan säästämään. - aikuismaista ajatella
ihmettele kirjoitti:
enempää. Kasva aikuiseksi niin kehittyy kyky ajattella huomistakin. Seuranpito ja huolehtiminen on kaksi eri asia. Voi olla, etteivät ystäväsi jaksaa silloin enää sua viihdyttää vaan tarvitsevat itse huolta ja apua. Kyllä se näin vaan menee, että jokaisella sukupolvella on vastuu edellisistä ja seuraavista. Tämä juuri tarkoittaa tukiverkkoa - jolloin kaikille on tarvittava tuki saatavilla. Nykyisen yhteiskunnan suosima itsekkyyden ihannointi ei ole se ainoa oikea ajattelumalli.
Juu, ja fyrkkaa tarvitaan joka tapauksessa, vaikka hautauskuluihin. Jos armomurha sattuu keskeyttämään hauskanpitoasi hoitsujen kanssa. Joten ajattele huomista ja rupee vaan säästämään.että täytyy pyöräyttää parit muksut vanhuuden seuraksi ja vierailijaksi? Enhän mä mitään viihdyttäjää ystävistäni odotakkaan, vaan ihan varmasti me ollaan ystävinä niin kuin nytkin. Pidetään seuraa ja tapaillaan ja tehdään mitä halutaan. Se mitään itsekästä ole, itsekästä on olettaa että lapset pitää seuraa ja visiteeraa.
Sä olet niin vinksinvonksin noiden ajatustes kanssa ettei susta nyt ota selvää. Jokaisella sukupolvella on vastuu edellisestä ja se tarkoittaa tukiverkkoa, jaaha, eli mikäs hätä mulla sitten on, kun sukupolvet ottaa vastuun.
Usko kuule pois, kun aika tässä vierähtää aika moni asia menee uusiksi.
Mä toivon sulle oikein isoa tukiverkkoa, ettei sua pelota. - LaikaQ
aikuismaista ajatella kirjoitti:
että täytyy pyöräyttää parit muksut vanhuuden seuraksi ja vierailijaksi? Enhän mä mitään viihdyttäjää ystävistäni odotakkaan, vaan ihan varmasti me ollaan ystävinä niin kuin nytkin. Pidetään seuraa ja tapaillaan ja tehdään mitä halutaan. Se mitään itsekästä ole, itsekästä on olettaa että lapset pitää seuraa ja visiteeraa.
Sä olet niin vinksinvonksin noiden ajatustes kanssa ettei susta nyt ota selvää. Jokaisella sukupolvella on vastuu edellisestä ja se tarkoittaa tukiverkkoa, jaaha, eli mikäs hätä mulla sitten on, kun sukupolvet ottaa vastuun.
Usko kuule pois, kun aika tässä vierähtää aika moni asia menee uusiksi.
Mä toivon sulle oikein isoa tukiverkkoa, ettei sua pelota.Kun on hirmuisen nuori ja terve, on niin älyttömän helppoa olla ylimielinen. Silloin vielä kuvittelee, että kaikki jatkuu niinkuin nytkin, kun juuri on lentänyt ulos sieltä omien vanhempien suojista ja elää "kuolemattomana" elämäänsä. Niinhän se on kaikilla siinä vaiheessa. Omat vanhemmatkin ovat siinä vaiheessa vielä niin nuoria, että elävät ilman avuntarvetta. Kaikesta päätellen olet niin nuori, että saatat jopa vielä elellä osittain siellä vanhempien siipien suojissa. Helppo huudella?
Tuo sinun suunnitelmasi ei vain ota huomioon sitä seikkaa, jonka suurin piirtein jokainen joutuu kohtaamaan, kun aika kuluu. Elämä muuttuu. Ihmiset muuttuvat. Vanhempana elämä ei ole enää samaa yhdessä hengailua ja bilettelyä kuin nuorena. Ihmisille tulee muita intressejä, muita ihmissuhteita, osalle perhettä, työtä ja kaikenlaista muuta, jolloin myös kaverit etääntyvät, eivätkä vastaa jokaiseen tapaamispyyntöön. Unelmasi ikuisesta kaveriporukasta ei tule sellaisenaan säilymään, sillä myös lapsuudenystävyydet muuttuvat, vaikka säilyisivätkin - koska elämä menee eteenpäin ja vaihtaa muotoaan.
Ei kysymys ole pelosta tyttö hyvä. Jokainen selviää kun on pakko selvitä. Nythän puhutaan vain siitä, että ihmisten olisi hyvä välittää läheisistään enemmän ja ottaa heistä vastuuta edes jollain tasolla, jolloin elämä olisi kaikille helpompaa ja turvallisempaa myös vanhentuessa. Se ei ole kohtuuton pyyntö.
Tässä ei puhuta omaishoitajuudesta, ei rahasta, ei muustakaan suorittamisesta vaan siitä onko ihmisillä taito olla ihmisiä toisilleen. Jotenkin kertoo tästä ajasta melkoisesti, että kun puhutaan välittämisestä, esiin vedetään heti maksukyky ja raha. Surullista. - surullista on
LaikaQ kirjoitti:
Kun on hirmuisen nuori ja terve, on niin älyttömän helppoa olla ylimielinen. Silloin vielä kuvittelee, että kaikki jatkuu niinkuin nytkin, kun juuri on lentänyt ulos sieltä omien vanhempien suojista ja elää "kuolemattomana" elämäänsä. Niinhän se on kaikilla siinä vaiheessa. Omat vanhemmatkin ovat siinä vaiheessa vielä niin nuoria, että elävät ilman avuntarvetta. Kaikesta päätellen olet niin nuori, että saatat jopa vielä elellä osittain siellä vanhempien siipien suojissa. Helppo huudella?
Tuo sinun suunnitelmasi ei vain ota huomioon sitä seikkaa, jonka suurin piirtein jokainen joutuu kohtaamaan, kun aika kuluu. Elämä muuttuu. Ihmiset muuttuvat. Vanhempana elämä ei ole enää samaa yhdessä hengailua ja bilettelyä kuin nuorena. Ihmisille tulee muita intressejä, muita ihmissuhteita, osalle perhettä, työtä ja kaikenlaista muuta, jolloin myös kaverit etääntyvät, eivätkä vastaa jokaiseen tapaamispyyntöön. Unelmasi ikuisesta kaveriporukasta ei tule sellaisenaan säilymään, sillä myös lapsuudenystävyydet muuttuvat, vaikka säilyisivätkin - koska elämä menee eteenpäin ja vaihtaa muotoaan.
Ei kysymys ole pelosta tyttö hyvä. Jokainen selviää kun on pakko selvitä. Nythän puhutaan vain siitä, että ihmisten olisi hyvä välittää läheisistään enemmän ja ottaa heistä vastuuta edes jollain tasolla, jolloin elämä olisi kaikille helpompaa ja turvallisempaa myös vanhentuessa. Se ei ole kohtuuton pyyntö.
Tässä ei puhuta omaishoitajuudesta, ei rahasta, ei muustakaan suorittamisesta vaan siitä onko ihmisillä taito olla ihmisiä toisilleen. Jotenkin kertoo tästä ajasta melkoisesti, että kun puhutaan välittämisestä, esiin vedetään heti maksukyky ja raha. Surullista.se että ajatellaan että ihminen on aina yksin. Että kun kaverit vaihtuu niin uusia ei tule tilalle. Enhän mä yksin vanhene, mulla on ihminen jonka kanssa me ollaan tappiin asti ja varmasti ei kuolla samaan aikaan mutta en mä usko hetkeäkään että kumpikaan meistä jää yksin.
En mä sille voi mitään jos te ette hengaa yhdessä kun olette vanhoja. Mä en voi sille mitään jos teidän kaverit unohtaa teidät ja siirtyy pois elämästänne ja sitten olette yksin kaksin.
Mä en taua tuota että "Unelmasi ikuisesta kaveriporukasta ei tule sellaisenaan säilymään, sillä myös lapsuudenystävyydet muuttuvat, vaikka säilyisivätkin - koska elämä menee eteenpäin ja vaihtaa muotoaan" totta kai se muuttuu ja ne ja minä. Mutta ei se tarkoita sitä että kukaan olisi yksin vaikka jotkin asiat muuttuisi. En mä nyt oleta että me notkutaan päivät päästätysten yhdessä ja biletetään hautaan asti. Aina se on mennyt niin että joku irtaantuu ja loittonee ja toinen lähenee ja sellaista elämäsitähän tämä on ystävien, tuttujen, kavereiden kanssa aina ollut ja aina tule eoelmaan. Hyvät ystävät on aina, mä olen pahoillani että jos teillä ei ole kokekmusta sellaisesta. Mun paras kaveri on ollut mun elämässä 17 vuotta ja tulee olemaan aina. Ei se sitä tarkoita että mä siihen turvautuisin jonain vanhuden viihdykkeenä, mä vaan sanon että mä en omaa tuolaista asennetta että kaikki kuolee yksin hylättynä ja vain omat lapset ja suku voi sen estää.
Niin, ihmisten olisi hyvä välittää lähimmäisitään, se on taivahan tosi. Mutta täällä sanottiin että lapset on kivoja siksi kun ne on opetettu sua rakastamaan niin on sitten joku joka käy tuomassa sulle pullapitkoa kun on vanha. Sehän on ihan hullua, että vain lapset on jokin vanhuuden turvaverkko.
En mä vaadi keltään mitään, ja mä välitän niistä joista mä välitän. Mä olen aina auttanut muita ja tuun auttamaankin sen minkä voin. Mun välittämiset on kunnossa. Näitä hyssyttelijöitä mä en tajua, näitä jotka sanoo kuinka elämä on aika julmaa ja kuinka se sitten seliviää joskus mullekkin. Mä tiedän kyllä millaista elämä on, ja mä tiedän kyllä miten siitä saa paremman.
Rahasta oli puhe, kun puhuttiin hoitoloista. Ei siinä välittämisestä puhuttu tai sen ostosta vaan hoidosta.
Elämä muuttuu, ihmiset muuttuu minä muutun ja kaikki vanhenee ja kaikki me sinne hautaan yksin mennään. Se on totta. Mutta mä en silti elä teidän todellisuudessa, mulla asiat ja elämänkuva ei ole tuollainen kuin teillä. Mä en usko mulle läheiset ihmiset ikinä vaihtuu. Vähän kuin ne olis mun niitä teidän ylistämiä lapsia. Sellaistakin on, rakkautta joka ketsää, niin ystävä kuin romanttisessa mielessä. Mun puolesta te voitte huokailla ja miettiä omia verkkojanne, mun asiat on kunnossa ja sellaista muutosta ei tulekkaan joka ne asiat veisi pois. Ellei maailmanloppua lasketa.
En mä ole asunut vanhempieni huomassa 22 vuoteen, mutta on mun helppo huudella. Koska mä olen ihan skidistä asti tiedostanut yhden asian, sitä saa mitä tilaa. Minä olen tilannut hyvää, osani olen huonostakin saanut mutta hyvään päädyin ja hyvässä olen. Mä olen pahoillani että en ole äidin helmoissa elävä teini joka vielä kokemuuttaan ajattelee että elämä on ruusuista. Mä olen myös pahoillani etten ole keski-ikäinen "kaikki muuttuu kutenkin"-ihminenkään. Mä tiedän että mulla on asiat hyvin, m olen nähnyt tätä varten paljon vaivaa ja paljon tehnyt ja saanut ja antanut. Mä elän elämääni niin kuin uskon, ja mä uskon rakkauteen, välittämiseen, siihen että ihmisiet saavat paluupostina tekonsa josain vaiheessa jne.
Kaikesta on maksettava, mikään ei ole ilmaista, enkä edes puhu rahasta. Mutta mä olen tiennyt tämän jo siitä asti kun osaisin ajatella muuta kuin rintaa(huomaan että olen vähän taantunut sen asian suhteen takaisnpän) ja elänyt aina rehellisesti, enempi antaen kuin pyytäen. Mun ei todellakaan tarvitse olla huolissaan että mulle rakkaat ihmiset katoavat elämästäni.
Mä elän jo mun unelmaani, ja se on varmaan monelle utopistinen ajatus.
Mä en pelkää elää "kuolematonta" elämää, enkä mä kuvittele mitään pilvilinnoja. Mun ei tarvitse.
Ja mä käsitin että tässä puhuttiin tukiverkoista, siitä että todellinen tukiverko on vain ja voi olla vain oma suku. Koska heillä on se velvollisuus. Mä sanon että se ei ole ainoa vaihtoehto eikä suvun rakkautta voi pitää itsestäänselvyytenä. - LaikaQ
surullista on kirjoitti:
se että ajatellaan että ihminen on aina yksin. Että kun kaverit vaihtuu niin uusia ei tule tilalle. Enhän mä yksin vanhene, mulla on ihminen jonka kanssa me ollaan tappiin asti ja varmasti ei kuolla samaan aikaan mutta en mä usko hetkeäkään että kumpikaan meistä jää yksin.
En mä sille voi mitään jos te ette hengaa yhdessä kun olette vanhoja. Mä en voi sille mitään jos teidän kaverit unohtaa teidät ja siirtyy pois elämästänne ja sitten olette yksin kaksin.
Mä en taua tuota että "Unelmasi ikuisesta kaveriporukasta ei tule sellaisenaan säilymään, sillä myös lapsuudenystävyydet muuttuvat, vaikka säilyisivätkin - koska elämä menee eteenpäin ja vaihtaa muotoaan" totta kai se muuttuu ja ne ja minä. Mutta ei se tarkoita sitä että kukaan olisi yksin vaikka jotkin asiat muuttuisi. En mä nyt oleta että me notkutaan päivät päästätysten yhdessä ja biletetään hautaan asti. Aina se on mennyt niin että joku irtaantuu ja loittonee ja toinen lähenee ja sellaista elämäsitähän tämä on ystävien, tuttujen, kavereiden kanssa aina ollut ja aina tule eoelmaan. Hyvät ystävät on aina, mä olen pahoillani että jos teillä ei ole kokekmusta sellaisesta. Mun paras kaveri on ollut mun elämässä 17 vuotta ja tulee olemaan aina. Ei se sitä tarkoita että mä siihen turvautuisin jonain vanhuden viihdykkeenä, mä vaan sanon että mä en omaa tuolaista asennetta että kaikki kuolee yksin hylättynä ja vain omat lapset ja suku voi sen estää.
Niin, ihmisten olisi hyvä välittää lähimmäisitään, se on taivahan tosi. Mutta täällä sanottiin että lapset on kivoja siksi kun ne on opetettu sua rakastamaan niin on sitten joku joka käy tuomassa sulle pullapitkoa kun on vanha. Sehän on ihan hullua, että vain lapset on jokin vanhuuden turvaverkko.
En mä vaadi keltään mitään, ja mä välitän niistä joista mä välitän. Mä olen aina auttanut muita ja tuun auttamaankin sen minkä voin. Mun välittämiset on kunnossa. Näitä hyssyttelijöitä mä en tajua, näitä jotka sanoo kuinka elämä on aika julmaa ja kuinka se sitten seliviää joskus mullekkin. Mä tiedän kyllä millaista elämä on, ja mä tiedän kyllä miten siitä saa paremman.
Rahasta oli puhe, kun puhuttiin hoitoloista. Ei siinä välittämisestä puhuttu tai sen ostosta vaan hoidosta.
Elämä muuttuu, ihmiset muuttuu minä muutun ja kaikki vanhenee ja kaikki me sinne hautaan yksin mennään. Se on totta. Mutta mä en silti elä teidän todellisuudessa, mulla asiat ja elämänkuva ei ole tuollainen kuin teillä. Mä en usko mulle läheiset ihmiset ikinä vaihtuu. Vähän kuin ne olis mun niitä teidän ylistämiä lapsia. Sellaistakin on, rakkautta joka ketsää, niin ystävä kuin romanttisessa mielessä. Mun puolesta te voitte huokailla ja miettiä omia verkkojanne, mun asiat on kunnossa ja sellaista muutosta ei tulekkaan joka ne asiat veisi pois. Ellei maailmanloppua lasketa.
En mä ole asunut vanhempieni huomassa 22 vuoteen, mutta on mun helppo huudella. Koska mä olen ihan skidistä asti tiedostanut yhden asian, sitä saa mitä tilaa. Minä olen tilannut hyvää, osani olen huonostakin saanut mutta hyvään päädyin ja hyvässä olen. Mä olen pahoillani että en ole äidin helmoissa elävä teini joka vielä kokemuuttaan ajattelee että elämä on ruusuista. Mä olen myös pahoillani etten ole keski-ikäinen "kaikki muuttuu kutenkin"-ihminenkään. Mä tiedän että mulla on asiat hyvin, m olen nähnyt tätä varten paljon vaivaa ja paljon tehnyt ja saanut ja antanut. Mä elän elämääni niin kuin uskon, ja mä uskon rakkauteen, välittämiseen, siihen että ihmisiet saavat paluupostina tekonsa josain vaiheessa jne.
Kaikesta on maksettava, mikään ei ole ilmaista, enkä edes puhu rahasta. Mutta mä olen tiennyt tämän jo siitä asti kun osaisin ajatella muuta kuin rintaa(huomaan että olen vähän taantunut sen asian suhteen takaisnpän) ja elänyt aina rehellisesti, enempi antaen kuin pyytäen. Mun ei todellakaan tarvitse olla huolissaan että mulle rakkaat ihmiset katoavat elämästäni.
Mä elän jo mun unelmaani, ja se on varmaan monelle utopistinen ajatus.
Mä en pelkää elää "kuolematonta" elämää, enkä mä kuvittele mitään pilvilinnoja. Mun ei tarvitse.
Ja mä käsitin että tässä puhuttiin tukiverkoista, siitä että todellinen tukiverko on vain ja voi olla vain oma suku. Koska heillä on se velvollisuus. Mä sanon että se ei ole ainoa vaihtoehto eikä suvun rakkautta voi pitää itsestäänselvyytenä.Et ole teini mutta teinimäisen musta-valkoinen on ajatuksesi siitä, että asiat ovat joko-tai. Joko sinulla on ystäviä tai sitten olet yksin vanhuudessa. Joko olet kanssani samaa mieltä tai sitten -sorry- sulla ei ole kokemusta.
Eihän se, että näkee muitakin vaihtoehtoja ja muita tapoja elää tarkoita, että itse eläisi niin. Meillä useimmilla on sekä sukulaiset että ystävät, eikä jyrkkää jakoa näiden välille tarvitse tehdä. Itse en pelkää myöskään ajatusta yksin elämisestä. Olen elänyt pitkiä aikoja yksin aivan omasta halustani; siinä on omat upeat, levolliset puolensa, joita ei toisten seurassa löydä. Itsensä kanssa on hyvä tulla toimeen.
Minulla ei ole lapsia, enkä ole niitä halunnut, joten en voi odottaa tai olla odottamatta heiltä mitään. Mutta oma kokemukseni on, että perhe on hieno juttu ja se yhteenkuuluvuus on aivan toista kuin yhdenkään ystävän kanssa. En usko, että sellainen on kenellekään pahasta. Sen sijaan perheen puuttuminen on monelle kipeä asia, omassa ystäväpiirissäkin on sellaisia, ja sitä ei voi olankohautuksella ohittaa. Mutta kuten sanoit, elämä voi silti olla hyvää ja siihen voi löytää asioita, joiden kanssa pärjää mainiosti.
Elämä ei ole automaattisesti julmaa mutta yllätyksellistä se on. En esimerkiksi itse olisi koskaan kuvitellutkaan sairastuvani ja käyväni kuoleman partaalla vähän päälle kolmekymppisenä. Se kokemus opetti myös mitä saattaa olla sitten, kun on vanha. Tärkeintä ei ole ne ihmiset, jotka käyvät sairaalavuoteen ääressä. Vaan tärkeämpiä ovat ne, jotka tulevat seuraavan vuoden - puolentoista aikana päivästä, viikosta toiseen, kun olet kipeä, väsynyt, oksenteleva, ärtynyt, haluton, etkä jaksa mitään. Näin nuorena siitä toipuu ja on tieto tai ainakin vahva toivo, että elämä jatkuu. Vanhana se saattaa olla loppuelämäsi.
Olen siinä mielessä eri asemassa kuin sinä, että minulla on vanhemmat, jotka alkavat ikääntyä. Olen siis itse se lapsi, joka välittää vanhemmistaan ja haluaa turvata heille ihmisarvoisen loppuelämän. Aikuistumiseen kuuluu, että tavallaan irtautuu lapsi-vanhempi-kuviosta ja näkee vanhempansa enemmänkin ihmisinä, joilla on pitkä elämä takanaan ja siksi arvokkaina. Silloin ei tarvitse myöskään kipuilla velvollisuusajatusten kanssa. He ovat läheisiäni ja heistä välitän, ei sen ihmeellisempää. - alat
aikuismaista ajatella kirjoitti:
että täytyy pyöräyttää parit muksut vanhuuden seuraksi ja vierailijaksi? Enhän mä mitään viihdyttäjää ystävistäni odotakkaan, vaan ihan varmasti me ollaan ystävinä niin kuin nytkin. Pidetään seuraa ja tapaillaan ja tehdään mitä halutaan. Se mitään itsekästä ole, itsekästä on olettaa että lapset pitää seuraa ja visiteeraa.
Sä olet niin vinksinvonksin noiden ajatustes kanssa ettei susta nyt ota selvää. Jokaisella sukupolvella on vastuu edellisestä ja se tarkoittaa tukiverkkoa, jaaha, eli mikäs hätä mulla sitten on, kun sukupolvet ottaa vastuun.
Usko kuule pois, kun aika tässä vierähtää aika moni asia menee uusiksi.
Mä toivon sulle oikein isoa tukiverkkoa, ettei sua pelota.paiskimaan mielipiteitäsi, opettele keskustelutaidot ja ennen kaikkea – opi lukemaan. En ole missään vaiheessa väittänyt, että lapsia hankitaan vanhuuden turvaksi. Mikä järjetön ajatus! Puhun valinnoista, joissa kummassakin on omat hyvät ja huonot puolet, jotka nousevat esiin tai korostuvat eri elämän vaiheissa. Mitkä heistä ovat kenellekin arvokkaammat, sitä päättää jokainen itse. Mutta inhimillisyyteen kuuluu vastuu omista vanhemmista/isovanhemmista (edelliset sukupolvet) ja omista lapsista/lapsenlapsista (seuraavat sukupolvet) – jos heitä on. Sitä sanotaan moraaliseksi vastuuksi ja vaikka tämä olisikin sinulle aivan uusi käsite, se ei tarkoita, että sitä ei olisi olemassa. Minulla on lapsia, olen vastuussa heistä nyt ja toivon, että he jaksaisivat ottaa vastuun minusta silloin jos/kun en itse enää kykene tekemään järkeviä päätöksiä. Juu, ja toivon, että jaksaisivat käydä katsomassa minua silloinkin, kun itse en enää ole täysissä voimissa. Samaa huolenpitoa tulee kokemaan ihminen, joka on ollut vierelläni – koska tämä ihminen on välittänyt myös lapsistani. En voi vaatia keneltäkään välittämistä, mutta olisin pettynyt, jos niin ei olisi. Vanhempani ovat siinä iässä, että hekin tarvitsevat tukea ja apua. Koen olevani vastuussa heistä ja autan heitä – niin kauan kun he ovat olemassa tai itse pysyn pystyssä. Vaikka meillä ei ole ollut kovin läheisiä välejä. Se ei siis tarkoita, etten välittäisi heistä. Isovanhempia ei enää ole, mutta silloin kun he elivät, jaettiin vastuuta vanhempien, sisarusten ja serkkujen kanssa. Tämä on minun tukiverkko ja sen jälkeen tulevat muut – ystävät ja kaveripiiri. Näitä ystäviä ja kavereita, joilla ei ole omaa perhettä täytyy auttaa ja silloin jaetaan vastuuta muiden kavereiden kanssa, sillä ensisijaisesti olen vastuussa omista läheisistäni. En ole siis missään vaiheessa väittänyt, että jotkut epämääräiset tulevat sukupolvet ovat vastuussa meistä. Kaveripiiri voi vaihtua ja ystävät muuttua – se on niin totta! Elämäntilanteet muuttuvat. Mutta on hyvä tietää, että on olemassa ihmiset, joihin voi luottaa ja on hyvää tuntea sitäkin, että sinuun luotetaan. Jotta näitä asioita osattaisi ottaa huomioon, tarvitaan elämänkokemusta ja yleensä ikäisilläsi on jo alkanut silmät aukeamaan. Teineillä on vielä kasvuvaraa ja se heille suotakoon. Joten kyllä – olet teini, joko iältäsi tai kehitykseltäsi. Aivan sama minulle.
- mitä osaan
alat kirjoitti:
paiskimaan mielipiteitäsi, opettele keskustelutaidot ja ennen kaikkea – opi lukemaan. En ole missään vaiheessa väittänyt, että lapsia hankitaan vanhuuden turvaksi. Mikä järjetön ajatus! Puhun valinnoista, joissa kummassakin on omat hyvät ja huonot puolet, jotka nousevat esiin tai korostuvat eri elämän vaiheissa. Mitkä heistä ovat kenellekin arvokkaammat, sitä päättää jokainen itse. Mutta inhimillisyyteen kuuluu vastuu omista vanhemmista/isovanhemmista (edelliset sukupolvet) ja omista lapsista/lapsenlapsista (seuraavat sukupolvet) – jos heitä on. Sitä sanotaan moraaliseksi vastuuksi ja vaikka tämä olisikin sinulle aivan uusi käsite, se ei tarkoita, että sitä ei olisi olemassa. Minulla on lapsia, olen vastuussa heistä nyt ja toivon, että he jaksaisivat ottaa vastuun minusta silloin jos/kun en itse enää kykene tekemään järkeviä päätöksiä. Juu, ja toivon, että jaksaisivat käydä katsomassa minua silloinkin, kun itse en enää ole täysissä voimissa. Samaa huolenpitoa tulee kokemaan ihminen, joka on ollut vierelläni – koska tämä ihminen on välittänyt myös lapsistani. En voi vaatia keneltäkään välittämistä, mutta olisin pettynyt, jos niin ei olisi. Vanhempani ovat siinä iässä, että hekin tarvitsevat tukea ja apua. Koen olevani vastuussa heistä ja autan heitä – niin kauan kun he ovat olemassa tai itse pysyn pystyssä. Vaikka meillä ei ole ollut kovin läheisiä välejä. Se ei siis tarkoita, etten välittäisi heistä. Isovanhempia ei enää ole, mutta silloin kun he elivät, jaettiin vastuuta vanhempien, sisarusten ja serkkujen kanssa. Tämä on minun tukiverkko ja sen jälkeen tulevat muut – ystävät ja kaveripiiri. Näitä ystäviä ja kavereita, joilla ei ole omaa perhettä täytyy auttaa ja silloin jaetaan vastuuta muiden kavereiden kanssa, sillä ensisijaisesti olen vastuussa omista läheisistäni. En ole siis missään vaiheessa väittänyt, että jotkut epämääräiset tulevat sukupolvet ovat vastuussa meistä. Kaveripiiri voi vaihtua ja ystävät muuttua – se on niin totta! Elämäntilanteet muuttuvat. Mutta on hyvä tietää, että on olemassa ihmiset, joihin voi luottaa ja on hyvää tuntea sitäkin, että sinuun luotetaan. Jotta näitä asioita osattaisi ottaa huomioon, tarvitaan elämänkokemusta ja yleensä ikäisilläsi on jo alkanut silmät aukeamaan. Teineillä on vielä kasvuvaraa ja se heille suotakoon. Joten kyllä – olet teini, joko iältäsi tai kehitykseltäsi. Aivan sama minulle.
minä vastasain tähän viestiin:Lepakot ja perhe?
Kirjoittanut: ... 15.8.2007 klo 08.36
Tässä noilta "kelpaako?" ketjuun kielteisesti vastanneilta haluaisin kysyä... Entäs sitten kun olette vanhoja ja kaipaatte seuraa, apua ja välittämistä?
Ketkä teidän tukiverkkonne on jos nainen, jolla on lapsia ei kelpaa? KEtkä olisivatkaan vilpittömimpiä huolehtijoita ja välittäjiä, kuin ne puolison lapset, jotka teitä ovat oppineet rakastamaan lapsesta saakka.....
Joo... kyllähän kaiken maailma kumminkaimoja löytyy, mutta ei se ole sama asia kuin samassa perheessä kasvaneet lapset..."
Te sanoitte että minun tulee oppia kasvamaan yhtä aikuiseksi tai edes lähelle sitä mitä olette, että ymmärrän että suku ja perhe ja ystävät kaikki voivat muodostaa tukiverkon. Ihanko totta? Wau.
Kyllä mä nyt vanhenin ja alan muisttutamaan omaa ikäääni ja heti tuntuu paljon paremmalta.
Mutta silti, moraalisesta vastuusta voitaisiin puhua varmaan paljonkin. Ei se mene aina niin että lapsilla pitäisi olla jokin vastuu vanhemmistaan, niitäkin on niin erilaisia. Tietysti jos olet kasvanut pullantuoksussa ja päässyt joka vuosi Linnanmäelle, niin ehkä et ihan heti ymmärrä mitä kaikkea maailmaan mahtuu. Mutta ehkä se johtuu vaan minusta, etten ymmärrä että on niin monia jotka voi muodostaa tukiverkon. Hallelujaa, mä luulen että näin vähän valoa.
MÄ voin kyllä lukea sujuvasti noita "elämässä nousee esiin erilaisia puolia, hyviä ja huonoja" ja nyökkiä niin kuin ihmiset dr Phill:in tuolissa. On se jännää että ihan erilaisia asioita korostuu erilaisissa tilanteissa.
Se on hyvä että osataan puhua melkein ja vastuista ja siitä miten kun olisi niin hitsi kun olisikin kivaa. Mun elämä perustuu siihen miten mä elän koen näen tunnen. Se että sä pidät mua teininä kertoo että sä et itse näe puita metsältä. Sä sanot että kasvua ja kehitystä että ymmärtäisin, mä ymmärrän kyllä, sullehan se ongelma tuli kun sanoin että ei sitä sukua aina tarvita. - on mustavalkoinen
LaikaQ kirjoitti:
Et ole teini mutta teinimäisen musta-valkoinen on ajatuksesi siitä, että asiat ovat joko-tai. Joko sinulla on ystäviä tai sitten olet yksin vanhuudessa. Joko olet kanssani samaa mieltä tai sitten -sorry- sulla ei ole kokemusta.
Eihän se, että näkee muitakin vaihtoehtoja ja muita tapoja elää tarkoita, että itse eläisi niin. Meillä useimmilla on sekä sukulaiset että ystävät, eikä jyrkkää jakoa näiden välille tarvitse tehdä. Itse en pelkää myöskään ajatusta yksin elämisestä. Olen elänyt pitkiä aikoja yksin aivan omasta halustani; siinä on omat upeat, levolliset puolensa, joita ei toisten seurassa löydä. Itsensä kanssa on hyvä tulla toimeen.
Minulla ei ole lapsia, enkä ole niitä halunnut, joten en voi odottaa tai olla odottamatta heiltä mitään. Mutta oma kokemukseni on, että perhe on hieno juttu ja se yhteenkuuluvuus on aivan toista kuin yhdenkään ystävän kanssa. En usko, että sellainen on kenellekään pahasta. Sen sijaan perheen puuttuminen on monelle kipeä asia, omassa ystäväpiirissäkin on sellaisia, ja sitä ei voi olankohautuksella ohittaa. Mutta kuten sanoit, elämä voi silti olla hyvää ja siihen voi löytää asioita, joiden kanssa pärjää mainiosti.
Elämä ei ole automaattisesti julmaa mutta yllätyksellistä se on. En esimerkiksi itse olisi koskaan kuvitellutkaan sairastuvani ja käyväni kuoleman partaalla vähän päälle kolmekymppisenä. Se kokemus opetti myös mitä saattaa olla sitten, kun on vanha. Tärkeintä ei ole ne ihmiset, jotka käyvät sairaalavuoteen ääressä. Vaan tärkeämpiä ovat ne, jotka tulevat seuraavan vuoden - puolentoista aikana päivästä, viikosta toiseen, kun olet kipeä, väsynyt, oksenteleva, ärtynyt, haluton, etkä jaksa mitään. Näin nuorena siitä toipuu ja on tieto tai ainakin vahva toivo, että elämä jatkuu. Vanhana se saattaa olla loppuelämäsi.
Olen siinä mielessä eri asemassa kuin sinä, että minulla on vanhemmat, jotka alkavat ikääntyä. Olen siis itse se lapsi, joka välittää vanhemmistaan ja haluaa turvata heille ihmisarvoisen loppuelämän. Aikuistumiseen kuuluu, että tavallaan irtautuu lapsi-vanhempi-kuviosta ja näkee vanhempansa enemmänkin ihmisinä, joilla on pitkä elämä takanaan ja siksi arvokkaina. Silloin ei tarvitse myöskään kipuilla velvollisuusajatusten kanssa. He ovat läheisiäni ja heistä välitän, ei sen ihmeellisempää.ajattelumalli, Ok. Mä en ole väittänyt että lapset on surkeita tukiverkossa, mä olen vain sanonut että ei tarvitse olla sukua ei lapsia että pärjää eikä jää yksin niin kuin ap väitti. Ja kerroin ketkä on mun tukihenkilöitä, niin kuin ap kysyi. Mä sitten sain kuulla kuinka sä nousit melkein haudasta ja opit sen asian että live and let live. Kiitos. Ja otan osaa ja olen iloinen että sulle aukesi sillain jotain tärkeää tästä elämästä.
Minä en ole joko/tai ihminen, joissain asioissa olen tietysti ja joissain, yllätys, en olekkaan. Se on elämän monimuotoisuus joka nostaa erilaisia puolia meistä.
En mä väitä tietäväni mikä on teille maailman paras tapa elää tai mikä teille on tärkeää. Minä vastasin vain kysymykseen ja se ei sitten sopinutkaan oikeaksi näkökannaksi muutamalle. Mun kehitys voi tuntua teistä ihan primitiiviselle, ja olkoon niin. En mä ole teidän sukujuhliin tulossakaan. Eikä se ole jyrkkä jako kun sanoo ettei tarvitse lapsia ja sukua tukiverkkoon jos niitä ei ole. Silloin sitä näkee asiat ihan toisin ja hups, ei jakoa, vain yksi tukiverkkotapa lisää. Minun tapani.
- kaikille*
lesboille sitten löytyisi niitä lapsellisia naisia, jos se sitten vanhuuden yksinäisyyden ratkaisisi? Kun niin monet tässä maailmassa on sitä mieltä, ettei lesboille lapsia ollenkaan! Eikä se lasten hankkiminen kaikille lesboille niin helppoa ole muutenkaan. Ei ehkä haluta/päästä spermapankin asiakkaaksi. Tai jos halutaan ihan isäkin lapselle, sopivaa vaihtoehtoa ei löydy. Ja sitten lesbokin voi olla lääketieteellisesti hedelmätön, mutta naispari kun ei saa edes adoptoida. Joten voi voi niitä lesboraukkoja, joille ei lapsia siunaannu, vaikka he ehkä haluaisivatkin. Heteroiden(tai pitkän heteromenneisyyden omaavan) on joskus aika vaikea muistaa näitä lesbojen lapsettomuuteen liittyviä asioita.
Monet lapselliset naiset näkevät niin usein oman elämänratkaisunsa parhaimpana mahdollisena. Ehkä se onkin sitä heille, mutta pitäisi ainakin yrittää ymmärtää myös muunlaisia mielipiteitä. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille. Lasten ylistäminen ja äitiyden nostaminen jalustalle on jotenkin vastenmielistä. Se on yksi ihan hyvä ja luonnollinen elämänvalinta, mutta se ei ole sen parempi kuin mikään muukaan. Eikä kaikkien tarvitse ylipäätään haluta lapsia. Kyllä niitä maailmaan syntyy ihan tarpeeksi, vaikkei jokaikinen Suomen lesbo niitä saisikaan tai edes pariutuisi lapsellisen ex-heteronaisen kanssa.
Kumminkaimatkin voivat olla hyvin vilpittömiä, jos vaan hoitaa niitä ihmissuhteita hyvin. Sama pätee kyllä tietysti niihin lapsiinkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614245Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653468Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541806Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251683Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981435Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132939Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235862en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115846Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18827