asun mieheni kanssa avoliitossa, vuokra-asunto.
tuntuu siltä että olen täysin yhdentekevä miehelleni. aikaa hän ei tahdo kanssani viettää, hän ei tahdo ostaa mitään yhteistä, ei mennä minnekään tms.
onkohan nyt arki tullut vihdoin vastaan, olemme asuneet kuitenkin jo reippaasti yli puoli vuotta saman katon alla.. hän ei tee kotitöitä, minä maksan ruoat. hän maksaa kaiken isomman, esim. töllö (vaikka siitäkin tarjouduin osan maksamaan kun sitä kuitenkin katson, mutta ei käy), hän ei tahdo kanssani mitään yhteistä.
ei tahdo mennä kihloihin, ei olisi halunnut lemmikkiä, mutta kun maksoin bensarahat että kissa haetaan ja lupasin huolehtia itse kissasta niin järjestyi sekin. tosin ensin piti uhata ulos heitolla.
mies ei halua lapsiakaan. "sitten myöhemmin", hän vastaa kun kysyn, että onko mitään hajua milloin lapsia haluaisi hankkia. ulkomaille ei lähde matkalle kanssani. olenko minä vain taloudenhoitaja ja pahan päivän vara jos rahat loppuu??
hän ei koskaan keskustele ongelmista, jos olen vihainen niin hän taputtaa päähän ja sanoo että älä kiukuttele. joskus tekisi mieli huutaa, etten ole 10 vuotias pikku tyttö jonka saa hymyilemään kun tarjoaa jätskin!
mutta toivon nyt jonkinlaisia vastauksia, asiallisia kiitos, niin miehiltä kuin naisilta.. onko mitään mitä tässä tilanteessa voi tehdä?
Avoliiton turhuus
19
2148
Vastaukset
- hidas mies
Minun mielestäni teidän kannattaisi nyt istua alas ja miettiä olet(te)ko te tehneet oikean valinnan, jos sinua harmittaa kaikki jo nyt. Miehesi taitaa olla täysin tyytyväinen tilanteeseen eli siihen että arki rullaa tuohon malliin ja sinä emännöit huushollissa. Sinä sen sijaan haluaisit enemmän yhteisiä asioita ja tekemistä. Voi olla, että te olette vaarallisen erilaisia luonteeltanne eli homma ei tule jatkossakaan toimimaan tai sitten mies on vain alkuun varautuneempi. Uskoisin että harvempi mies olisi noin lyhyen yhteiselon jälkeen valmis edes keskustelemaan lasten tai lemmikkien hankinnasta tai naimisiinmenosta. Ota selvää kummasta tuossa on kyse, se kertoo jo paljon siitä, kannattaako jatkaa vai ei.
- -Jonttu-
Puoli vuotta saman katon alla on todella lyhyt aika.
Itse olen asustellut siippani kanssa samassa taloudessa 5 vuotta, ja tuntuu kuin olisimme eilen muuttaneet yhteen.
Älkää kiirehtikö. Alussa voi olla, että mies pelkää sitoutumista. Hän haluaa pitää teidän rahanne erillään - just in case.
Hänellä voi olla epävarma olo teidän tulevaisuudestanne. Mikäli välit menisi poikki, nyt mies voisi huoletta viedä television mukanaan, vedoten siihen että maksoi sen. Hän ei nähtävästi halua vielä jakaa omaisuutta kanssasi.
Onko asunto jossa asutte, vuokralla sinun nimissäsi? Tämä vaikuttaa suuresti siihen, että mies haluaa jotain omaa siltä varalta jos ero tulee. Hän voi tuntea olonsa nurkkaan ahdistetuksi, koska periaatteessa voit heittää hänet ulos koska tahansa. - nelikymppinen pariskunta
-Jonttu- kirjoitti:
Puoli vuotta saman katon alla on todella lyhyt aika.
Itse olen asustellut siippani kanssa samassa taloudessa 5 vuotta, ja tuntuu kuin olisimme eilen muuttaneet yhteen.
Älkää kiirehtikö. Alussa voi olla, että mies pelkää sitoutumista. Hän haluaa pitää teidän rahanne erillään - just in case.
Hänellä voi olla epävarma olo teidän tulevaisuudestanne. Mikäli välit menisi poikki, nyt mies voisi huoletta viedä television mukanaan, vedoten siihen että maksoi sen. Hän ei nähtävästi halua vielä jakaa omaisuutta kanssasi.
Onko asunto jossa asutte, vuokralla sinun nimissäsi? Tämä vaikuttaa suuresti siihen, että mies haluaa jotain omaa siltä varalta jos ero tulee. Hän voi tuntea olonsa nurkkaan ahdistetuksi, koska periaatteessa voit heittää hänet ulos koska tahansa."Itse olen asustellut siippani kanssa samassa taloudessa 5 vuotta, ja tuntuu kuin olisimme eilen muuttaneet yhteen."
Tämä on mielenkiintoista. Mitä tarkoitat tällä? Mitä yllätysmomentteja voi olla vielä 5 v. yhdessä asumisen jälkeen?
Minä olen asunut mieheni kanssa 1,5 vuotta (muutimme yhteen puolen vuoden tuntemisen jälkeen) ja tuntuu kuin olisimme koko ikämme olleet yhdessä. Siis ihan hyvässä mielessä:) Kotityöt ovat alusta lähtien rullanneet hyvin eli se mitä kumpikin tekee muotoutui ihan itsestään, eikä kumpikaan ole käskyttänyt toista, että tekisitkö sitä ja sitä. Viihdymme hyvin kotona, eikä kumpikaan kaipaile mitään sen ihmeellisempiä virikkeitä työssäkäyntiä ja muutamia harrastuksia lukuunottamatta. Omaa rauhaa saa menemällä toiseen huoneeseen hommailemaan jotain ja sitten palataan taas sohvalle katsomaan telkkaria ja halittelemaan.
Se miten kokee parisuhteen ja yhteiselämän, on varmaan tosi paljon luonnekysymys. Esim. joku voisi pitää meidän elämäämme aivan kuolleena tapauksena, vaikka meidän mielestämme kaikki on mitä parhaiten:) Se on hyvä jos löytää mahdollisimman samanmielisen kumppanin. - -Jonttu-
nelikymppinen pariskunta kirjoitti:
"Itse olen asustellut siippani kanssa samassa taloudessa 5 vuotta, ja tuntuu kuin olisimme eilen muuttaneet yhteen."
Tämä on mielenkiintoista. Mitä tarkoitat tällä? Mitä yllätysmomentteja voi olla vielä 5 v. yhdessä asumisen jälkeen?
Minä olen asunut mieheni kanssa 1,5 vuotta (muutimme yhteen puolen vuoden tuntemisen jälkeen) ja tuntuu kuin olisimme koko ikämme olleet yhdessä. Siis ihan hyvässä mielessä:) Kotityöt ovat alusta lähtien rullanneet hyvin eli se mitä kumpikin tekee muotoutui ihan itsestään, eikä kumpikaan ole käskyttänyt toista, että tekisitkö sitä ja sitä. Viihdymme hyvin kotona, eikä kumpikaan kaipaile mitään sen ihmeellisempiä virikkeitä työssäkäyntiä ja muutamia harrastuksia lukuunottamatta. Omaa rauhaa saa menemällä toiseen huoneeseen hommailemaan jotain ja sitten palataan taas sohvalle katsomaan telkkaria ja halittelemaan.
Se miten kokee parisuhteen ja yhteiselämän, on varmaan tosi paljon luonnekysymys. Esim. joku voisi pitää meidän elämäämme aivan kuolleena tapauksena, vaikka meidän mielestämme kaikki on mitä parhaiten:) Se on hyvä jos löytää mahdollisimman samanmielisen kumppanin.En tarkoittanut mitään "yllätysmomentteja" ainakaan huonossa mielessä, vaan kirjoitin positiivisella ajatuksenkululla.
Meitä ei arki ole vielä kovin kovasti runnonut, siksi elo tuntuu mukavalta, ja aika on vaan mennyt niin nopeasti.
Toisaalta kun ajattelen, voi niitä yllätysmomentteja sittenkin vielä olla. Olemme nimittäin kumpikin päättämässä opinnot ja siirtymässä kokopäiväiseen työelämään. Se on taas yksi iso askel, johon kummankin on sopeuduttava ja jossa täytyy molempien joustaa. - nelikymppinenN
-Jonttu- kirjoitti:
En tarkoittanut mitään "yllätysmomentteja" ainakaan huonossa mielessä, vaan kirjoitin positiivisella ajatuksenkululla.
Meitä ei arki ole vielä kovin kovasti runnonut, siksi elo tuntuu mukavalta, ja aika on vaan mennyt niin nopeasti.
Toisaalta kun ajattelen, voi niitä yllätysmomentteja sittenkin vielä olla. Olemme nimittäin kumpikin päättämässä opinnot ja siirtymässä kokopäiväiseen työelämään. Se on taas yksi iso askel, johon kummankin on sopeuduttava ja jossa täytyy molempien joustaa.Ok. Uskon että tässä tulee juuri se erilaisuus esiin eli kun sinä sanot ettei arki ole teitä vielä pahasti runnonut, tulee siitä sellainen olo, kuin arki olisi jokin vihollinen... Mutta ehkä tarkoitatkin jotain sellaista, ettei elämässä ole vielä ehtinyt tulla paljoa vastoinkäymisiä vastaan? Vanhempana moni arvostaa juuri sitä, että elämä on rauhallista ja arki on mahdollisimman mukavaa eli että hommat rullaavat kotona ja töissä hyvin. Kyllähän sitä välillä kaipaa virikkeitä ja mieheni on onneksi lähtenyt ihan mielellään virikkeille kodin ulkopuolelle, toivottavasti niin tapahtuu jatkossakin:)
- jo 4 vuotta
Minulla ja miehelläni on hyvin samanlainen tilanne ja minulle alkaa riittää. Muutimme yhteen noin neljä vuotta sitten puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Nykyään tilanne on sellainen, että mies haluaa töiden jälkeen ja viikonloput olla vain kotona ja katsoa tv:ta tai istua tietokoneen /Xboxin ääressä, kaljalle voi omien kavereidensa kanssa joskus lähteä. Aikaisemmin teimme asioita yhdessä, kuten kävimme lenkillä, ulkona syömässä ja baarissa, elokuvissa, matkustelimme jne. normaaleja juttuja. Aina tosin minun aloitteestani. Pikkuhiljaa mies ei enää lähtenyt kanssani minnekään ilman painostusta ja jos lähti, oli sitten koko reissun huonolla päällä ja marttyyri. Enää en jaksa, voin kysyä kerran miestä mukaan, mutta kun vastaus on ei, menen yksin tai kavereiden kanssa.
Minä en ole neljässä vuodessa mitenkään rupsahtanut ja kanssani kehtaa kyllä kaupungilla liikkua. Tilanne on pikemminkin päin vastoin, että mies on kasvattanut vatsaa ja huonontanut ryhtiään ja vaatteetkin ovat jostain vuosien takaa.
Minunkaan mieheni ei halua naimisiin eikä lapsia eikä ostaa yhdessä kanssani asuntoa. Olen yrittänyt keskustella, pitäisikö meidän erota, mutta silloin mies menee aivan tolaltaan ja tulee kommentteja, että aivan sama sitten vaikka hän jäisi junan alle tms kun millään ei kuulemma ole mitään väliä, jos en ole hänen kanssaan. Ei siis mitään hysteeristä itsemurhalla uhkailua mutta silti miehen muun käytöksen kannalta, jossa olen kuin ilmaa, melko ristiriitaista.
Olen tätä asiaa nyt koko kesän miettinyt, enkä näe muuta mahdollisuutta kuin erota. Ero on surullinen ajatus, mies on passiivisuudestaan huolimatta minulle rakas, mutta jos jään tähän suhteeseen, muutun katkeraksi, koska koko ajan tuntuu, että minun pitää joustaa omista suunnitelmistani ja haluistani. Toki joustaminen kuuluu suhteeseen, mutta sen pitäisi olla molmemminpuolista.
Jos sinusta jo puolen vuoden jälkeen tuntuu, että olet pahan päivän vara, niin kehoittaisin miettimään tarkkaan kannattaako suhteeseen jäädä. Arki harvoin tuo lisää romantiikkaa, kun aikaa kuluu. Itse toivoisin, että olisin tehnyt eropäätöksen jo pari vuotta sitten, kun mieheni ja minun erilaiset intressit selvästi tulivat ilmi.- minäp
Koskapa miehesi on ennen ollut erilainen, niin tuli mieleen, että onko hän sairastunut masennukseen? Mistään tulevaisuudensuunnitelmista ei näköjään innostu ja itsemurhasta puhuminenkin voisi viitata siihen.
Se kuulosti hyvältä, että olette puhuneet asioista. Oletko saanut mieheltäsi mitään selitystä siihen, että hän käyttäytyy nykyään eri lailla kuin aiemmin? Masennus on yleensä hoidettavissa oleva sairaus, mutta muuten sinun kannattaa varmaan alkaa miettiä asioita oman tulevaisuutesi kannalta.
- ratkaisu...?
Jos tämä nyt yhtään auttaa, meiilä oli ihan samalla tavalla, alussa. Mies osti kaiken itse ja musta tuntui kuin olisin vieraana omassa kodissani, ja miehelleni itsestäänselvyys.
Liitin miehen tyyppiin "vaikesti liikuteltava". Sitten oli vain yritettävä saada se liikkeelle. Esim. ehdotin, että sen kaverit (tyttöystävineen) tulisi meille ottaa vähän bissee viikonloppuna (ehtona se, ettei mitään kauheata örvellystä tulisi)ja mä tekisin ruuat. Hyvin se tepsi, ja pidettiin hauskaa.
Sitten etsin keinoja saada mies halukkaaksi lähtemään yhdessä ulos. Etsin netistä jotain kivoja tapahtumia (halpoja tai ilmaisia, mutta sellaisia joissa kumpikin viihtyisi), ja sitten monta päivää puhuin siitä varovaisesti ja suostuttelin lähtemään. Kärsivällisyyttä se vaati. Tapahtuman jälkeen oli sitten kotona tarjolla hyvää ruokaa ja juomaa ja.... seksiä!
Toisaalta eihän se ole hyväksyttävää, että seksillä taivuttelen miehen ulos kanssani, mutta hän jossain vaiheessa ymmärsi, että yhdessä voi olla hauskaa! Eikä ole pakko lähteä kahdestaan - voi kutsua vaikka kaverit mukaan :o)
Lasta hän ei myöskään halunnut, vuosiin. Asuimme yhdessä 4 vuotta, jonka jälkeen hän oli "valmis" lapsensaantiin, ja nyt meillä on kohta 3 vuotias tytteli, jota hän suunnattomasti rakastaa.
Tässä muutama johtopäätös, jonka tein näiden vuosien varrella:
1. Älä kiirehdi ja älä painosta. Jos haluat ostaa kotiin jotakin - näytä se hänelle ja kerro, että haluat vaikkapa sen sohvan tai lampun tuohon. Jos hän haluaa ostaa sen - ostakoon! Ei raha mitään merkkaa. Meilläkin oli niin, että mies osti kaikki kalusteet ja minä annoin - miksi ei? Elättehän yhdessä, mutta jos tulee ero, kyllä te kalusteet voitte keskenänne jakaa silti. Mutta älkää sitä ajatelko nyt.
2. Syötä hänet ennen kuin rupeat puhumaan jostain - sukupuolesta riippumatta melkein kaikki ihmiset ovat kiltimpiä ruuan jälkeen.
3. Jos rahaa jää, jätä se säästöön. Jos haluat matkalle - valitse kohde ja aloita varovaisesti kohteen mainostaminen miehelle. Näin minä tein kun halusin matkalle. Säästin joka kk vähän (salaa), ja monta kuukautta ennen suunniteltua matkaa aloin suostuttelemaan miestä. Aluksi hän kyllä kieltäytyi, mutta sitten lämpeni, sitten vielä enemmän, sitten paljastuikin, että minulla oli rahaakin säästössä niin johan lähdettiin etelänmatkalle ja pidettiin hauskaa!
Eli älä luovuta! Kyllä se mies aikanaan kypsyy! Ja sinua se ilmeisesti rakastaa, kun kerran asutte yhdessä, eihän hän muuten siellä kanssasi asustelisi :o) - Kokemusta avoelämän ongelmi...
Tuskin tämä suomi24ssä ruikuttaminen auttaa!
Jos haluat asua ja elää sen ihmisen kanssa, niin koita hyvä ihminen puhua asioista sille ja kysyä että haluaako hän jatkaa elämää sinun kanssasi!
Turhaan itseäsi väsytät ja keräät stressiä ja mielipahaa itseesi!
Sopikaa yhteiset pelisäännöt ja kerro hänelle tunteistasi! Kerro että tunnet että olet hänelle yhdentekevä ja että et halua olla mikään itsestäänselvyys hänelle!
Kihloihin menemisellä tuskin on kiire! Koko elämä aikaa teilläkin! Voihan se olla niinkin että mies on epävarma teidän suhteesta? KESKUSTELKAAAAAAA!
Ja lopeta tuollainen lapsellinen "heitän sut pihalle jos et halua kissaa!". Avoliitossa, niinkuin parisuhteessa yleensä on tarkoitus kunnioittaa toista! Tuo ei ole sitä!
Keskustele miehesi kanssa!- purkaa pahaa oloaan
koska minulla on asioita sydämmelläni, ja en luota ystäviini niin paljoa, on helpompi anonyymisti purkaa ajatuksiaan ja kysyä myös muiden mielipiteitä, sellaisten jotka eivät tunne minua ja miestäni. yritä ymmärtää.
- saman nähnyt
Mielestäni miehesi käyttäytyy koko ajan niin kuin aikoisi erota sinusta jonakin päivänä. Olet hänelle taloudenhoitaja.
Mies hyötyy siitä, että sinä maksat ruuat ja muut tällaiset menot ja mies itse maksaa suuremmat ostokset, kuten television yms. Miehesi on hyvin OVELA, koska siinä vaiheessa jos eroatte niin sinulle ei mahdollisesti jää mitään omaisuutta. Erovaiheessa miehesi luettelee sinulle, että hän on ostanut tv:n yms ja saa kaikki nämä siis itselleen.
Tiedän tällaisia vastaavia tapauksia. Älä suostu maksamaan juoksevia menoja yksin vaan jakakaa ne ja suuremmat menot kahtia.
En myöskään ymmärrä miten miehesi voi olla niiin lapsellinen että taputtaa vain päähäsi kun kiukuttelet. Itse en katsoisi tuollaista miestä hetkeäkään.- kiva kun naisia riittää
Suurin osa nuorista naisista ei näy vieläkään tajuavan avopelin oveluutta: Miksi mies haluaisi enempää, kun saa helpolla kaiken oleellisen?
Sanokaa yksikin syy, miksi nuori mies vetäisi hirttonarun kaulaansa ja sitoisi pallon jalkaansa? Avoliitossa ruokahuolto pelaa ja petikaveri on aina valmiina ilman suurempia panostuksia. - -Jonttu-
kiva kun naisia riittää kirjoitti:
Suurin osa nuorista naisista ei näy vieläkään tajuavan avopelin oveluutta: Miksi mies haluaisi enempää, kun saa helpolla kaiken oleellisen?
Sanokaa yksikin syy, miksi nuori mies vetäisi hirttonarun kaulaansa ja sitoisi pallon jalkaansa? Avoliitossa ruokahuolto pelaa ja petikaveri on aina valmiina ilman suurempia panostuksia."Avoliitossa ruokahuolto pelaa ja petikaveri on aina valmiina ilman suurempia panostuksia. "
Hehheh! Todella kärjistettyä, mutta niin totta! Tämä oli kyllä päivän paras :D - tyttylyy
kiva kun naisia riittää kirjoitti:
Suurin osa nuorista naisista ei näy vieläkään tajuavan avopelin oveluutta: Miksi mies haluaisi enempää, kun saa helpolla kaiken oleellisen?
Sanokaa yksikin syy, miksi nuori mies vetäisi hirttonarun kaulaansa ja sitoisi pallon jalkaansa? Avoliitossa ruokahuolto pelaa ja petikaveri on aina valmiina ilman suurempia panostuksia.Toimii suunnilleen noin puolin ja toisin :) Itse en muuta miehen kanssa yhteen ennen, kun mies on kosinut ja vasemmassani on sormus.
Tämä ei tarkoita sitä, että menisin kenen tahansa kanssa kihloihin. Minulle kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta ja yhteisestä loppuelämästä. Naimisiin mennään vain kerran elämässä, eikä ero ole vaihtoehto. En tämän vuoksi esimerkiksi menisi lyhyen seurustelun jälkeen kihloihin vain siksi, että muuttaisin miehen kanssa yhteen, vaan minun on tunnettava mies läpikotaisin :) - hyvä mies
tyttylyy kirjoitti:
Toimii suunnilleen noin puolin ja toisin :) Itse en muuta miehen kanssa yhteen ennen, kun mies on kosinut ja vasemmassani on sormus.
Tämä ei tarkoita sitä, että menisin kenen tahansa kanssa kihloihin. Minulle kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta ja yhteisestä loppuelämästä. Naimisiin mennään vain kerran elämässä, eikä ero ole vaihtoehto. En tämän vuoksi esimerkiksi menisi lyhyen seurustelun jälkeen kihloihin vain siksi, että muuttaisin miehen kanssa yhteen, vaan minun on tunnettava mies läpikotaisin :)Onko sinulla jo mies katsottuna valmiiksi..? Aika harva mies varmaan suostuu ihan kylmiltään kihlautumaan. Monesti se yhteinen arkielämä nimittäin vasta näyttää, mikä toinen on miehiään.
Minä laitoin itse nuo samat ehdot. Käytännössä asuin kyllä miehen luona puoli vuotta, minkä jälkeen hän kihlasi minut ja sitten vasta roudasin viimeisetkin tavarat hänen huusholliinsa ja luovuin omasta asunnostani. Minusta se oli ihan hyvä ratkaisu, vaikka meni vähän vuokrarahoja hukkaan. Nyt olemmekin jo naimisissa:)
Tämä on niin **** sitoutumiskammoista aikaa, että saa todella olla onnellinen, jos löytää hyvän miehen, joka on valmis asettumaan aloilleen ja sitoutumaan! - nainen¨¨
tuossa ei ole mitään ihmeellistä,jos ostan jonkun tavaran omilla rahoillani,se on myös minun ja periaatteessa voin tehdä sillä mitä haluan ja jos ostetaan puoliks,ni yhdessä sit päätetään mitä tavaralla tehdään ku halutaan siitä eroon.Esim.jos myydään,ni saadut rahat puoliks molemmille.Mutta kun asutaan yhdessä,esim. avoliitossa,niin kyllä esim. ruokakulut,vuokra,omassa asunnossa asuntovelat,sähkö,netti vois maksaa 50/50. Mut jokainen sopii tietysti keskenään taloudessaan ja suhteessaan miten maksetaan.
- nainen¨¨
nainen¨¨ kirjoitti:
tuossa ei ole mitään ihmeellistä,jos ostan jonkun tavaran omilla rahoillani,se on myös minun ja periaatteessa voin tehdä sillä mitä haluan ja jos ostetaan puoliks,ni yhdessä sit päätetään mitä tavaralla tehdään ku halutaan siitä eroon.Esim.jos myydään,ni saadut rahat puoliks molemmille.Mutta kun asutaan yhdessä,esim. avoliitossa,niin kyllä esim. ruokakulut,vuokra,omassa asunnossa asuntovelat,sähkö,netti vois maksaa 50/50. Mut jokainen sopii tietysti keskenään taloudessaan ja suhteessaan miten maksetaan.
ei minua haittaisi,jos mies,vaikkapa suurempituloisena,haluaisi ostaa tv:n,en minä ajattelisi,että nyt se vie sitten erotessa senkin...
Ei tulisi mieleen ensimmäisenä ero välttämättä.
Ja saisi sen tv:nsä pitää jos on hommannutkin,saisin minä itselleni hommattua sit oman. - on kiikarissa :)
hyvä mies kirjoitti:
Onko sinulla jo mies katsottuna valmiiksi..? Aika harva mies varmaan suostuu ihan kylmiltään kihlautumaan. Monesti se yhteinen arkielämä nimittäin vasta näyttää, mikä toinen on miehiään.
Minä laitoin itse nuo samat ehdot. Käytännössä asuin kyllä miehen luona puoli vuotta, minkä jälkeen hän kihlasi minut ja sitten vasta roudasin viimeisetkin tavarat hänen huusholliinsa ja luovuin omasta asunnostani. Minusta se oli ihan hyvä ratkaisu, vaikka meni vähän vuokrarahoja hukkaan. Nyt olemmekin jo naimisissa:)
Tämä on niin **** sitoutumiskammoista aikaa, että saa todella olla onnellinen, jos löytää hyvän miehen, joka on valmis asettumaan aloilleen ja sitoutumaan!Toki seurustelun aikana usein vietetään aikaa enemmän tai vähemmän toisen asunnossa. Ja siinä oppii tuntemaan toisen aamutuulet ja illanvireet :)
Omasta asunnosta luovun vasta kun lopullinen päätös loppuelämästä on tehty :)
Kiitos viestistäsi :) Antoi vähän toivoa... nykyään kun tosiaan harvoin kihlaudutaan ennen yhteenmuuttoa. Oikein hyvää jatkoa teille :) - ap-kirj..
nainen¨¨ kirjoitti:
tuossa ei ole mitään ihmeellistä,jos ostan jonkun tavaran omilla rahoillani,se on myös minun ja periaatteessa voin tehdä sillä mitä haluan ja jos ostetaan puoliks,ni yhdessä sit päätetään mitä tavaralla tehdään ku halutaan siitä eroon.Esim.jos myydään,ni saadut rahat puoliks molemmille.Mutta kun asutaan yhdessä,esim. avoliitossa,niin kyllä esim. ruokakulut,vuokra,omassa asunnossa asuntovelat,sähkö,netti vois maksaa 50/50. Mut jokainen sopii tietysti keskenään taloudessaan ja suhteessaan miten maksetaan.
mies saa tehdä rahoillaan mitä tahtoo, ne eiväto le minun. enkä tahdo hänen rahojaan, tuhlaan ainoastaan omat rahani.jotain kertoo sekin, että kun joku juntti koittaa baarissa tarjota minulle juotavaa niin totean: kyllä mä vaan ihan omat rahat ryyppään.
koskaan en ole vaatinut miestä ostamaan mnulle mitään, hänen ei tarvitse, enkä ole edes lainannut häneltä rahaa tai jos olenkin, niin maksan heti takaisin. kun taas mies ei maksa velkjaan takaisin. meillähän on eri rahat.
ja tuosta telkkarista en tosiaan tahtoisi omistaa edes pölyhiukkasta näytöllä! (ihan nätti töllö on ja iso ainakin..), mutta jos ero tulee ja vaikka omistettaisiinkin jotain yhdessä, niin omat voimavarat tuskin riittäisi hirveään taisteluun, sanoisin vaan että ota mitä tarviit ja mä otan loput.
mutta tosiaan nämä ruokakulut yms haluaisin maksaa puoliksi.
ei auta muu kuin yrittää keskustella..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614225Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653455Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541803Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251673Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2981433Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132933Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235861en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115842Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18809