Naisten kesken on ollut paljon puhetta siitä, miten vähemmät viehättävät ihmiset päätyvät yhteen, vaikkei mitään sen kummempia tunteita olisikaan. Moni nainen tyytyy seurustelemaan miehen kanssa, josta ei oikeasti ole kiinnostunut, saadakseen perheen ja lapsia, niin olisin kiinnostunut tietämään miten miehet kokevat tämän? Jos tiedätte, että ette voi saada naista jonka haluaisitte, niin miten te sitten valitsette sen naisen, josta ette ole oikeasti kiinnostunut. Miltä tuntuu olla suhteessa ihmisen kanssa, jonka on valinnut lähinnä siksi, ettei tarvitsisi olla yksin? Kuinka yleistä tämä on miesten keskuudessa? Kuinka moni mies on mieluummin yksin kuin em. tilanteessa? Tuntuuko oudolta harrastaa seksiä naisen kanssa, josta kyllä pitää, mutta ei tunne muuta häntä kohtaan?
Suhteeseen tyytyminen
29
3703
Vastaukset
- kärsivällisyyttä
Toivoisin ihmiseltä kärsivällisyyttä odottaa, että tunteet ovat aitoja ja molemminpuolisia. Kyllä tuosta vähempään tyytymisestä aina tulee ongelmia pitemmän päälle. Yksin elämään oppiminen ja itsensä kantaminen on tärkeä taito ja kun sen taitaa, osaa olla parisuhteessakin paremmin. En suosittele kenellekään vähempään tyytymistä, se on tunnevalhe joka yleensä paljastuu. Jos yksi tunteiden kohde ei johda mihinkään, voi odottaa uutta rakkautta rauhassa eikä mennä hätävaran kanssa.
- olen nainen
Tuo kauhea totuus on valjennut minullekin vasta äskettäin, että kaikki ne pariskunnat, jotka ovat yhdessä, eivät ole välttämättä alun alkaenkaan rakastaneet toisiaan:O Minusta se on kauhea petos puolisoa kohtaan, jos yhdessäolo perustuu mukavuuteen tai standardin täyttämiseen (niitä lapsia on jokaisen tietysti ihan pakko saada ja se kultainen noutaja ja omakotitalo...)! Tuhat kertaa parempi olisi panostaa itsensä kehittämiseen, uusien kokemusten hankkimiseen tai vaikka työntekoon, kuin ruveta tuollaiseen. Jotkut sanovat: "minut on luotu elämään parisuhteessa" tai "minä olen perheihmisiä" ja etsivät uuden jo ennen kuin edellisen kanssa on saatu suhde pakettiin. No totta vieköön useimmat ihmiset ovat sitä! Hyvin harvassa on niitä ihmisiä, joiden unelmiin kuuluu yksin eläminen. Minäkin olen "perheihmisiä" ja suurperheestä lähtöisin, mutta niin vain jaksoin minäkin odottaa 37-vuotiaaksi unelmieni miestä, välillä epätoivoisena, välillä ihan tyytyväisenä. Sanonpa vain, että hyvää kannatti todella odottaa, minulla on kerta kaikkiaan ihana mies:)
Sitä paitsi jos kaikki jaksaisivat odottaa sen oikean ja ihanan puolison löytymistä, niin ne oikeat olisivat todennäköisemmin vapaat menemään yhteen, kun vihdoin sattuvat törmäämään... Sitä paitsi sen oikean löytämisessä varmasti auttaa se, että itse kasvaa matkan varrella aikuiseksi, oppii tuntemaan itsensä, oppii käyttäytymään kuin aikuinen ilman pelejä ja pelleilyjä ym. Vähän vanhemmalla iällä ymmärtää olennaisen.
- vähän näyttöä...
Mistä päättelet, ettei meillä vähemmän viehättävillä olisi oikeita tunteita?
En osaa edes kuvitella niin epätoivoista tapausta, että pitäisi tyytyä sellaiseen joka ei oikeasti miellytä...- alkup.
No tottakai meillä vähemmän viehättävilläkin on oikeita tunteita, mutta tunnen kuitenkin useamman naisen, jotka ovat päätyneet edelle kuvaamaani tilanteeseen. Tämä aihe tuli vain mieleeni siitä, kun eilen näin pitkästä aikaa vanhan ystävän, joka silloin kun edellisellä kerralla tavattiin oli juuri alkanut seurustelemaan miehen kanssa, josta ei omien sanojensa mukaan "yhtään tykännyt". Nyt he ovat naimisissa ja kahden lapsen vanhemmat ja kyllä he kuulemmat ovat vuosien varrella kiintyneet toisiinsa, vaikkei mitään sen erityisempää toisiaan kohtaan tunnekaan. Itse vain olen mieluummin yksin, kuin ihmisen kanssa, johon en ole oikeasti ihastunut ja uteliaisuuttani kysyin miestenkin mielipiteitä...
- tuohon????
alkup. kirjoitti:
No tottakai meillä vähemmän viehättävilläkin on oikeita tunteita, mutta tunnen kuitenkin useamman naisen, jotka ovat päätyneet edelle kuvaamaani tilanteeseen. Tämä aihe tuli vain mieleeni siitä, kun eilen näin pitkästä aikaa vanhan ystävän, joka silloin kun edellisellä kerralla tavattiin oli juuri alkanut seurustelemaan miehen kanssa, josta ei omien sanojensa mukaan "yhtään tykännyt". Nyt he ovat naimisissa ja kahden lapsen vanhemmat ja kyllä he kuulemmat ovat vuosien varrella kiintyneet toisiinsa, vaikkei mitään sen erityisempää toisiaan kohtaan tunnekaan. Itse vain olen mieluummin yksin, kuin ihmisen kanssa, johon en ole oikeasti ihastunut ja uteliaisuuttani kysyin miestenkin mielipiteitä...
Säälittävää...
Minä olisin halunnut avikseen Beyonce Knowlesin kanssa, mutten saanut neidon numeroa numerotiedustelusta. Vaikken siis tiedä, olisiko saanut jopa myönteisen vastauksen, menin kuitenkin avikseen Rouva Ratikan kanssa.
Eikä minusta missään määrin tunnu siltä, että olisin tyytynyt toiseksi parhaimpaan. Minä kun en usko sen enempää kohtaloon kuin siihen yhteen ja ainoaan oikeaan. Ajasta, paikasta ja elämäntilanteesta riippuen monikin nainen olisi voinut olla minulle juuri se oikea.
Erikseen sitten ihmiset, jotka ottavat ensimäisen tarjokkaan, olipa syy sitten mikä hyvänsä. Biologinen kello, läheisriippuvuus, yhteisön painostus, "varma" seksi tms. He ovat itse syypäitä onnettomaan elämäänsä, eikä ainakaan minulta heru heille minkäänlaisia säälipisteitä.- alkup.
Tarkoitin nyt kyllä vähän eri asiaa vai onko sinulle naisessa ainoa merkittävä ominaisuus ulkonäkö...
alkup. kirjoitti:
Tarkoitin nyt kyllä vähän eri asiaa vai onko sinulle naisessa ainoa merkittävä ominaisuus ulkonäkö...
Syytön kai minä siihen olen, jos sinä et ymmärrä kielikuvia. Kunhan otin BK:n esimerkiksi jostain mahdottoman tavoittelusta tai sen odottelusta todellisen onnen ja elämän lipuessa ohi. Saman asian ajaa naapurin pikkunätti Taina-Taviskin, jos takaraivoon on syöpynyt mielikuva hänen ainutlaatuisuudestaan.
- ja kakkonen
Mä oon mies ja mul on itselläni sellainen tilanne, että olen ajatellut "tyytymistä" erääseen tapaukseen.
No, ihan kiva tyttöhän tuokin, mutta en voi muuta kuin verrata häntä jatkuvasti ykkösvaihtoehtooni, joka ei näytä olevan ollakseen :(
Miksi mietin tyytymistä siis? Koska kakkosvaihtoehtokin on mukava ja kaunis, mutta ei vaan yhtä hyvä kuin ykkönen. Kakkosella on itse asiassa monta puolta, joilla hän voittaa ykkösen, mutta ei kokonaisuutena.
Olen kyllästynyt sinkkuelämään. Tämä nykyinen kakkoseni on kuitenkin siitä parhaasta päästä ja en tiedä, milloin tulee parempi.
Itse asiassa mieluummin jatkaisin tämän nykyisen kakkoseni tapailemista ilman sitoumuksia, mutta se olisi julmaa ja epäreilua häntä kohtaan.
Oikeastaan en tiedä, mitä tässä pitäisi ajatella enää ja mitä tästä eteenpäin tekis. Ykköselle tunnen itse olevani kakkonen ja kakkoselle ykkönen.
Tänään olen menossa tapailemaan kakkosta ja ykkönen tulee myös tänään etelänlomaltaan. Mä luulen, että jos ykkönen ottaa tänään yhteyttä mä jätän kakkosen. Jos ei, mä en tyydy olemaan kakkonen ja kakkosesta tulee mun ykkönen.
Sellaista matematiikkaa :)- pellemiespum
"Ykköselle tunnen itse olevani kakkonen ja kakkoselle ykkönen."
Hengailet siis edelleen ykkösen tuntumissa ja olisit valmis tyytymään yhteiseloon hänen kanssaan, vaikka tiedät ettet olisi hänelle ykkönen? Sinun kakkosellesi saattaisit olla se ykkönen, mutta ikävä kyllä hän on sinun kakkoksesi... Toivotan sinulle välttävää tai "ihan kivaa" elämää!
Epärealistiset haaveet ovat epärealistisia haaveita, mutta jos menee yhteen jonkun kanssa, sen pitäisi mielestäni tapahtua rakkaudesta ja kunnioituksesta. Jos takaraivossa jyskyttää ajatus jostain paremmasta, kannattaisi jatkaa sinkkuelämää niin kauan, kunnes unelmat ja todellisuus ovat sellaisessa balanssissa, että rakastuu itselleen sopivaan ihmiseen. - sun ykköses
...on varattu, oletan.
Mua yrittää pitää yks mies juuri tommosena kakkosena, mutta minäpä en suostu enää kun olen oivaltanut mistä on kyse. Olen siis nainen, mutten sun kakkoses, koska en ole tänään tapaamassa miestä.
Tämä minun mieheni jää kyllä edelleen yksikseen, koska ei voi saada sitä ykkösnaistaan, sillä kun on jo mies. Mutta minullepa ei käykään se että mua pidetään kakkosena, enkä huoli itsekkään kakkosta... Ystäväksi kylläkin, siis ilman seksiä. - kääntyi parhaaksi :)
sun ykköses kirjoitti:
...on varattu, oletan.
Mua yrittää pitää yks mies juuri tommosena kakkosena, mutta minäpä en suostu enää kun olen oivaltanut mistä on kyse. Olen siis nainen, mutten sun kakkoses, koska en ole tänään tapaamassa miestä.
Tämä minun mieheni jää kyllä edelleen yksikseen, koska ei voi saada sitä ykkösnaistaan, sillä kun on jo mies. Mutta minullepa ei käykään se että mua pidetään kakkosena, enkä huoli itsekkään kakkosta... Ystäväksi kylläkin, siis ilman seksiä.Noh, näyttää kuitenkin siltä, että olen sittenkin saamassa ykköseni enkä mikään kakkonen ollut alunperinkään :) Aah :)
- edelliseen
kääntyi parhaaksi :) kirjoitti:
Noh, näyttää kuitenkin siltä, että olen sittenkin saamassa ykköseni enkä mikään kakkonen ollut alunperinkään :) Aah :)
Mutta kylläpä naiset on hupsuja. Aina yllättyy uudestaan ja uudestaan.
- kakkosnaisesi
edelliseen kirjoitti:
Mutta kylläpä naiset on hupsuja. Aina yllättyy uudestaan ja uudestaan.
...Että feidasit hänet taas ykkösnaisesi vuoksi? Toivottavasti tulee järkiinsä ja jatkaa eteenpäin...
Milloinkohan ykkösesi taas tekee sulle oharit........... - tiedä
kakkosnaisesi kirjoitti:
...Että feidasit hänet taas ykkösnaisesi vuoksi? Toivottavasti tulee järkiinsä ja jatkaa eteenpäin...
Milloinkohan ykkösesi taas tekee sulle oharit...........Ei vielä tiedä, mutta pitää nyt varmaan joku hyvä syy keksiä tapailemisen lopettamiseksi. Se on tietenkin aina inhottavaa...
Ja ehkä tämä ykköseni dumppaakin mut, mutta ehkä se on vain parhaaksi, koska vaikka jotain tollasta kakkoseen tyytymistä olenkin tosissani harkinnut, niin ehkä se ei sittenkään ole oikein.
Lopetan esitykseni täällä tähän :) So far so good :) - oRakel
molemmat, tuolla pelillä.
siinä oo jo aika hyvin homma hallussa jos pitää naisesta ja tämä on vielä kaiken lisäksi pantavan näköinen ja oloinenkin. Mitä sä nyt tässä oikein ajat takaa, jotain pakollista teini - ihq - ihastustako?? Come on, ne ajat oli ja meni eikä tuu enää koskaan takaisin.
- alkuper.
Naiset haluavat rakastaa ja tulla rakastetuiksi, ei vain olla pantavan näköisiä ja oloisia, kunnes joku vielä pantavamman näköinen ja oloinen löytyy. Mutta ehkä miehet ei sitten milloinkaan tunne mitään sen kummempaa naista kohtaan... Surullista...:(
- miax
alkuper. kirjoitti:
Naiset haluavat rakastaa ja tulla rakastetuiksi, ei vain olla pantavan näköisiä ja oloisia, kunnes joku vielä pantavamman näköinen ja oloinen löytyy. Mutta ehkä miehet ei sitten milloinkaan tunne mitään sen kummempaa naista kohtaan... Surullista...:(
tuo tyytyminen, itse en ole ihan vielä siihen alistunut. Tosin eipä edes ole ketään kehen voisi tyytyä.
Kaveri seurustelee "ihan kivan" miehen kanssa. Ei se ole ulkoisesti viehättävä eikä kunnon keskusteluyhteyttä tai "sielunkumppanuutta" kuulemma ole, mutta se on kiinnostunut eikä siinä sinänsä mitään kammottavaa vikaakaan ole.
Toinen kaveri seurusteli vajaan vuoden yhden tytön kanssa, koska sekin oli "ihan kiva" ja vieläpä teki aloitteen seurusteluun, mutta sai jäädä kun mielenkiintoismepi tapaus tuli saataville.
Eräs puolituttu mies ei oikein tykkää tyttöystävästään kun se on kuulemma "niin tavallinen", mutta parempaakaan ei toistaiseksi ole tyrkyllä.
Ja näitä tapauksia kyllä riittää.
- se perinteinen
Avioliiton malli. Varmasti paljon yleisempää kuin kehdataan tunnustaa. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten avioliitto perustui melkein järjestään ns. "järkisyihin", eikä romanttisiin tunteisiin.
Tämä romanttisen rakkauden, "se oikea" -illuusiomaailman aikakausi on hyvin lyhyt.
Ei minua ainakaan haittaa jos tulen viettämään loppuelämäni jonkun kanssa, joka ei ole koko aikaa palavan rakastunut. Sellainen elämän loppuun asti kestävä rakkauden tunne on muutenkin yksiselitteisesti mahdottomuus ja vale.
Tärkeintä on että pystyy elämään elämää joka on tasapainoista.
Täytyy myös pitää mielessä että rakkaus on yksi maailman itsekkäimmistä olotiloista. Kun pitää tämän mielessä ja ymmärtää, että rakastumisessa on aina todella paljon enemmän kysymys itsestä kuin toisesta, niin ehkä vaatimus elämän looppuun kestävästä rakkaudesta on vähemmän relevantti.- sama kuin edell. kirjoittaja
Media ja tarinat eri muodoissaan ovat todellakin ehdollistaneet meidät uskomaan johonkin aivan ylivertaiseen rakastumisen kokemiseen.
Jotkut ottavat nämä lupaukset niin tosissaan, että eivät ikinä tyydy mihinkään, kun eivät koe sitä "oikeaa rakastumista", mitä se sitten ikinä mahtaa ollakaan.
Tämä on käsittääkseni ihan oikeasti merkittävä ongelma. On todellakin olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat että heitä varten on olemassa ihan todellisuudessa ja kirjaimellisesti se YKSI ainoa oikea ihminen.
Sitä odottaessa... - sama kuin edell. kirjoittaja
Monelta tuntuu unohtuvan myös se, että jokainen huolehtii loppujen lopuksi itse omasta hyvästä olostaan.
Jos perustaa koko olemassaolonsa siihen, että joku toinen tekee olon erityiseksi, niin edessä on tuskien taival. Se tulee lähestulkoon poikkeuksetta pettämään odotukset, koska ihminen ei perimmältään ole yksiavioinen eläin. Harvan kiinnostus säilyy ja jatkuu niin pitkään, että voidaan puhua elämänpituisesta rakkaudesta.
Rakkausteen kuuluu nimittäin se, että sen haluaa kokea uudestaan ja uudestaan. Siis rakastumisen tunteen. Valheellisesti väitetään, että se olisi mahdollista kokea uudestaan oman kumppanin kanssa, mutta ei se koskaan samalla tavalla tapahdu.
Ai miksikö ei? Koska rakastumiseen kuuluu olennaisesti löytämisen kokemus. Täytyy olla todella vieras kumppani, jos hänet voi "löytää" uudelleen.
Toisen ihmisen teot ja läsnöolo voi olla mukava bonus elämässä, ikäänkuin luksusta, mutta se ei takaa onnellisuutta eikä onnellisuutta pitäisi perustaa parisuhteen varaan. Sen verran omavarainen pitää aina olla, että ei anna valtaa omasta hyvinvoinnistaan toisen ihmisten mielivallan käsiin.
Freud sanoi joskus viisaasti: Jatkuvaa onnellisuutta ei voi saavuttaa, mutta jatkuvan kohtuullisen tyytyväisyyden kyllä (en muista sanatarkasti). - alkuper.
sama kuin edell. kirjoittaja kirjoitti:
Monelta tuntuu unohtuvan myös se, että jokainen huolehtii loppujen lopuksi itse omasta hyvästä olostaan.
Jos perustaa koko olemassaolonsa siihen, että joku toinen tekee olon erityiseksi, niin edessä on tuskien taival. Se tulee lähestulkoon poikkeuksetta pettämään odotukset, koska ihminen ei perimmältään ole yksiavioinen eläin. Harvan kiinnostus säilyy ja jatkuu niin pitkään, että voidaan puhua elämänpituisesta rakkaudesta.
Rakkausteen kuuluu nimittäin se, että sen haluaa kokea uudestaan ja uudestaan. Siis rakastumisen tunteen. Valheellisesti väitetään, että se olisi mahdollista kokea uudestaan oman kumppanin kanssa, mutta ei se koskaan samalla tavalla tapahdu.
Ai miksikö ei? Koska rakastumiseen kuuluu olennaisesti löytämisen kokemus. Täytyy olla todella vieras kumppani, jos hänet voi "löytää" uudelleen.
Toisen ihmisen teot ja läsnöolo voi olla mukava bonus elämässä, ikäänkuin luksusta, mutta se ei takaa onnellisuutta eikä onnellisuutta pitäisi perustaa parisuhteen varaan. Sen verran omavarainen pitää aina olla, että ei anna valtaa omasta hyvinvoinnistaan toisen ihmisten mielivallan käsiin.
Freud sanoi joskus viisaasti: Jatkuvaa onnellisuutta ei voi saavuttaa, mutta jatkuvan kohtuullisen tyytyväisyyden kyllä (en muista sanatarkasti).Ei tässä ole kyse mistään joko se oikea tai tyytyminen vain johonkuhun vastakkainasettelusta. En minäkään oleta, että on olemassa sitä yhtä oikeaa tai että olisi jonkun muun työ tehdä minut onnelliseksi, mutta siitä huolimatta haluan myös tuntea jotain "ainutlaatuista" kumppaniani kohtaan ja haluan, että hänkin tuntee jotain "ainutlaatuista" minua kohtaan. Ei tarvitse olla mitään uskomatonta kaikenkattavaa rakkautta, mutta ei pelkkää tyytymistäkään. Olen kyllä sitä mieltä, että paremmat mahdollisuudet pitkään suhteeseen on niillä, joilla on myös ihastumista/rakastumista mukana, kuin niillä, jotka ovat vain tyytyneet. Jälkimmäisessä kun on niin altis ihastumaan muihin ihmisiin(jo suhteen alussa) ja jos se alkuperäinen suhde on tyytymistä alunalkaenkin, niin aika helposti sitä lähtee paremman vaihtoehdon matkaan.
- kirjoittaja, jolle vastasit
alkuper. kirjoitti:
Ei tässä ole kyse mistään joko se oikea tai tyytyminen vain johonkuhun vastakkainasettelusta. En minäkään oleta, että on olemassa sitä yhtä oikeaa tai että olisi jonkun muun työ tehdä minut onnelliseksi, mutta siitä huolimatta haluan myös tuntea jotain "ainutlaatuista" kumppaniani kohtaan ja haluan, että hänkin tuntee jotain "ainutlaatuista" minua kohtaan. Ei tarvitse olla mitään uskomatonta kaikenkattavaa rakkautta, mutta ei pelkkää tyytymistäkään. Olen kyllä sitä mieltä, että paremmat mahdollisuudet pitkään suhteeseen on niillä, joilla on myös ihastumista/rakastumista mukana, kuin niillä, jotka ovat vain tyytyneet. Jälkimmäisessä kun on niin altis ihastumaan muihin ihmisiin(jo suhteen alussa) ja jos se alkuperäinen suhde on tyytymistä alunalkaenkin, niin aika helposti sitä lähtee paremman vaihtoehdon matkaan.
Tokikaan en tarkoita, etteikö jotain erityistä pitäisi tuntea tai että se ei olisi mitenkään tavoittelemisen arvoista.
olen vain kurkkuani myöten täynnä sitä, miten tätä romanttisen rakkauden kokemista liioitellaan kirjoituksissa ja puheissa. On olemassa luultavasti merkittävä joukko ihmisiä (perustan luuloni esimerkiksi näihin suhdepalstoihin), jotka ovat aivopesettäneet itsensä kuvittelemaan vaikka mitä valheellista siitä tajunnan räjäyttävästä rakkaudesta. Se on vain niin perkeleen ärsyttävää.
Ja toisaalta ärsyttävää on myös sekin kun sanotaan, että ei ole oikein tyytyä johonkin joka ei tunnu kovinkaan oikealta.
Totuus on kuitenkin kaikessa karuudessaan se, että jokaiselle ei ole olemassa "sitä oikeaa" rakkautta. Päivä ei paista aina risukasaan, sen tietää jokainen syvällä sisimmässään. On ihmisiä, jotka syntyvät vaikkapa köyhiin oloihin, ovat sen jälkeen koulukiusattuja, saavat kaien päälle esimerkiksi syövän tai joutuvat onnettomuuteen, eivätkä koskaan koe rakkautta siinä merkityksessä kuin siitä suureellisesti puhutaan. Tällainen on ihan arkipäivää.
Ei ole olemassa mitään sosiaalista oikeudenmukaisuutta, jotain lakia minkä mukaan jokainen tulee ansaitsemaan onnen rakkaudessa. Se voi olla monelle hyvinkin todennäköistä että jos ei vain tyydy, niin sitten saa olla yksin. En menisi tällaista ihmistä sormella osoittelemaan että "senkin valheellinen huijari, seurustelet/olet aviossa, vaikket olekaan rakastunut". Sillä vaikkei rakastakaan, niin suurimmalla osalla on kuitenkin tarpeita, kuten sosiaalisuus, läsnäolo ja myös seksi. Nämä yksinään voivat tuoda sen ns. kohtuullisen tyytyväisyyden tunteen. Tasapainon. Se ei kuitenkaan liene yksiselitteisesti paha asia.
Jos on käynyt niin, että toinen rakastaa ja toinen ei, niin siinä vaiheessa pitää kuitenkin mielestäni olla sen verran suoraselkäinen, että antaa toiselle illuusion siitä että hän on rakastettu. -Kyllä, tässä tapauksessa todellakin tarkoitan että suoraselkäisyys tarkoittaa valehtelemista. Tyytyminen ei kuitenkaan tarkoita lupaa kohdella toista miten sattuu. Ja jos sitten löytää sen oletetun "oikean rakastumisen" jonkun muun kanssa, niin suhteesta pitää osata lähteä niin, että ei loukkaa verisesti jätettyä osapuolta.
Tulipas paljon tekstiä. Tämä on, tietenkin, hieman kärjistettyä mutta se lienee tapana näillä palstoilla. sama kuin edell. kirjoittaja kirjoitti:
Media ja tarinat eri muodoissaan ovat todellakin ehdollistaneet meidät uskomaan johonkin aivan ylivertaiseen rakastumisen kokemiseen.
Jotkut ottavat nämä lupaukset niin tosissaan, että eivät ikinä tyydy mihinkään, kun eivät koe sitä "oikeaa rakastumista", mitä se sitten ikinä mahtaa ollakaan.
Tämä on käsittääkseni ihan oikeasti merkittävä ongelma. On todellakin olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat että heitä varten on olemassa ihan todellisuudessa ja kirjaimellisesti se YKSI ainoa oikea ihminen.
Sitä odottaessa...iltiksessä oli joskus muutama kuukausi sitten juttua tästä samasta aiheesta. Media on 'aivopessyt' jotkut ihmiset kuvittelemaan ties mitä siitä miltä 'rakkauden' ja 'ihastumisen' pitäis tuntua, sit kun sitä fiilistä ei kenenkään kans tulekkaan niin surkutellaan omaa kohtaloaan jossain netissä ja vastaavissa mestoissa. Sit kun tohon yhtälöön lisätään vielä se et jokainen meistä on joskus nuoruudessaa ihastunut sen ensimmäisen kerran ja vertaa kaikkia tulevia fiiliksiä siihen niin soppa on valmis. Totta vitussa silloin teininä kaikki oli hienoa, uutta ja ennenkokemattoman hienoa mutt come on, ne ajat ei enää koskaan palaa takaisin (paitsi jos lyöt pääs sen verran pahasit et menetät muistis) :-)
- alkuper.
kirjoittaja, jolle vastasit kirjoitti:
Tokikaan en tarkoita, etteikö jotain erityistä pitäisi tuntea tai että se ei olisi mitenkään tavoittelemisen arvoista.
olen vain kurkkuani myöten täynnä sitä, miten tätä romanttisen rakkauden kokemista liioitellaan kirjoituksissa ja puheissa. On olemassa luultavasti merkittävä joukko ihmisiä (perustan luuloni esimerkiksi näihin suhdepalstoihin), jotka ovat aivopesettäneet itsensä kuvittelemaan vaikka mitä valheellista siitä tajunnan räjäyttävästä rakkaudesta. Se on vain niin perkeleen ärsyttävää.
Ja toisaalta ärsyttävää on myös sekin kun sanotaan, että ei ole oikein tyytyä johonkin joka ei tunnu kovinkaan oikealta.
Totuus on kuitenkin kaikessa karuudessaan se, että jokaiselle ei ole olemassa "sitä oikeaa" rakkautta. Päivä ei paista aina risukasaan, sen tietää jokainen syvällä sisimmässään. On ihmisiä, jotka syntyvät vaikkapa köyhiin oloihin, ovat sen jälkeen koulukiusattuja, saavat kaien päälle esimerkiksi syövän tai joutuvat onnettomuuteen, eivätkä koskaan koe rakkautta siinä merkityksessä kuin siitä suureellisesti puhutaan. Tällainen on ihan arkipäivää.
Ei ole olemassa mitään sosiaalista oikeudenmukaisuutta, jotain lakia minkä mukaan jokainen tulee ansaitsemaan onnen rakkaudessa. Se voi olla monelle hyvinkin todennäköistä että jos ei vain tyydy, niin sitten saa olla yksin. En menisi tällaista ihmistä sormella osoittelemaan että "senkin valheellinen huijari, seurustelet/olet aviossa, vaikket olekaan rakastunut". Sillä vaikkei rakastakaan, niin suurimmalla osalla on kuitenkin tarpeita, kuten sosiaalisuus, läsnäolo ja myös seksi. Nämä yksinään voivat tuoda sen ns. kohtuullisen tyytyväisyyden tunteen. Tasapainon. Se ei kuitenkaan liene yksiselitteisesti paha asia.
Jos on käynyt niin, että toinen rakastaa ja toinen ei, niin siinä vaiheessa pitää kuitenkin mielestäni olla sen verran suoraselkäinen, että antaa toiselle illuusion siitä että hän on rakastettu. -Kyllä, tässä tapauksessa todellakin tarkoitan että suoraselkäisyys tarkoittaa valehtelemista. Tyytyminen ei kuitenkaan tarkoita lupaa kohdella toista miten sattuu. Ja jos sitten löytää sen oletetun "oikean rakastumisen" jonkun muun kanssa, niin suhteesta pitää osata lähteä niin, että ei loukkaa verisesti jätettyä osapuolta.
Tulipas paljon tekstiä. Tämä on, tietenkin, hieman kärjistettyä mutta se lienee tapana näillä palstoilla.En minä ollut sanomassa, että tälläiset ihmiset olisivat jotenkin huonoja ihmisiä, kyse oli vain siitä, että itse en uskoisi tämän kaltaiseen suhteeseen pystyväni ja olen asiasta puhunut monien naispuolisten ystävieni kanssa ja nyt olin kiinnostunut kuulemaan mitä mieltä miehet ovat ilmiöstä ja miten he sen kokevat.
Mutta olen itse joskus ollut niin ihastunut, että vatsassa tuntui perhosia, joka kerta kun kyseinen henkilö tuli lähelle, enkä välillä pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin häntä ja olisin tehnyt melkein mitä tahansa hänen puolestaan. Kyllä sen minun mielestäni sellaista kuuluu ollakin, jos ei sitä tunnetta toista kertaa osu kohdalleni, niin olen sitten yksin. Mutta jokainen tietysti tyylillään, kunhan molemmat osapuolet tietävät missä mennään. Omalla kohdallani haluaisin kyllä mieluummin suoraan kuulla, jos toisella ei ole "oikeita" tunteita minua kohtaan, en haluaisi hänen teeskentelevän jotain mitä ei oikeasti tunne. alkuper. kirjoitti:
En minä ollut sanomassa, että tälläiset ihmiset olisivat jotenkin huonoja ihmisiä, kyse oli vain siitä, että itse en uskoisi tämän kaltaiseen suhteeseen pystyväni ja olen asiasta puhunut monien naispuolisten ystävieni kanssa ja nyt olin kiinnostunut kuulemaan mitä mieltä miehet ovat ilmiöstä ja miten he sen kokevat.
Mutta olen itse joskus ollut niin ihastunut, että vatsassa tuntui perhosia, joka kerta kun kyseinen henkilö tuli lähelle, enkä välillä pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin häntä ja olisin tehnyt melkein mitä tahansa hänen puolestaan. Kyllä sen minun mielestäni sellaista kuuluu ollakin, jos ei sitä tunnetta toista kertaa osu kohdalleni, niin olen sitten yksin. Mutta jokainen tietysti tyylillään, kunhan molemmat osapuolet tietävät missä mennään. Omalla kohdallani haluaisin kyllä mieluummin suoraan kuulla, jos toisella ei ole "oikeita" tunteita minua kohtaan, en haluaisi hänen teeskentelevän jotain mitä ei oikeasti tunne.tilanne se toi sun alla kuvaama juttu sit oikein oli?? Mikä meni mönkään ja miksi??
- -toinen nimimerkitön-
kirjoittaja, jolle vastasit kirjoitti:
Tokikaan en tarkoita, etteikö jotain erityistä pitäisi tuntea tai että se ei olisi mitenkään tavoittelemisen arvoista.
olen vain kurkkuani myöten täynnä sitä, miten tätä romanttisen rakkauden kokemista liioitellaan kirjoituksissa ja puheissa. On olemassa luultavasti merkittävä joukko ihmisiä (perustan luuloni esimerkiksi näihin suhdepalstoihin), jotka ovat aivopesettäneet itsensä kuvittelemaan vaikka mitä valheellista siitä tajunnan räjäyttävästä rakkaudesta. Se on vain niin perkeleen ärsyttävää.
Ja toisaalta ärsyttävää on myös sekin kun sanotaan, että ei ole oikein tyytyä johonkin joka ei tunnu kovinkaan oikealta.
Totuus on kuitenkin kaikessa karuudessaan se, että jokaiselle ei ole olemassa "sitä oikeaa" rakkautta. Päivä ei paista aina risukasaan, sen tietää jokainen syvällä sisimmässään. On ihmisiä, jotka syntyvät vaikkapa köyhiin oloihin, ovat sen jälkeen koulukiusattuja, saavat kaien päälle esimerkiksi syövän tai joutuvat onnettomuuteen, eivätkä koskaan koe rakkautta siinä merkityksessä kuin siitä suureellisesti puhutaan. Tällainen on ihan arkipäivää.
Ei ole olemassa mitään sosiaalista oikeudenmukaisuutta, jotain lakia minkä mukaan jokainen tulee ansaitsemaan onnen rakkaudessa. Se voi olla monelle hyvinkin todennäköistä että jos ei vain tyydy, niin sitten saa olla yksin. En menisi tällaista ihmistä sormella osoittelemaan että "senkin valheellinen huijari, seurustelet/olet aviossa, vaikket olekaan rakastunut". Sillä vaikkei rakastakaan, niin suurimmalla osalla on kuitenkin tarpeita, kuten sosiaalisuus, läsnäolo ja myös seksi. Nämä yksinään voivat tuoda sen ns. kohtuullisen tyytyväisyyden tunteen. Tasapainon. Se ei kuitenkaan liene yksiselitteisesti paha asia.
Jos on käynyt niin, että toinen rakastaa ja toinen ei, niin siinä vaiheessa pitää kuitenkin mielestäni olla sen verran suoraselkäinen, että antaa toiselle illuusion siitä että hän on rakastettu. -Kyllä, tässä tapauksessa todellakin tarkoitan että suoraselkäisyys tarkoittaa valehtelemista. Tyytyminen ei kuitenkaan tarkoita lupaa kohdella toista miten sattuu. Ja jos sitten löytää sen oletetun "oikean rakastumisen" jonkun muun kanssa, niin suhteesta pitää osata lähteä niin, että ei loukkaa verisesti jätettyä osapuolta.
Tulipas paljon tekstiä. Tämä on, tietenkin, hieman kärjistettyä mutta se lienee tapana näillä palstoilla."Ei ole olemassa mitään sosiaalista oikeudenmukaisuutta, jotain lakia minkä mukaan jokainen tulee ansaitsemaan onnen rakkaudessa."
Ehkei ole lakia juu, mutta se on toisaalta juuri hyväkin niin (tuon asian osalta, vaikkei ehkä muuten), koska ihminenhän on aina _itse_ vastuussa omasta onnestaan ts. oman rakkauselämänsä onnistumisesta. Jos kokee, että on onneton liitossaan eikä rakasta kumppaniaan, on siitä aika paha syytellä ainakaan "sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puuttuvia lakeja". Peiliin voi tietysti katsoa ja kysyä, että miksi elän kuten elän, jos en näin ole onnellinen.
"Se voi olla monelle hyvinkin todennäköistä että jos ei vain tyydy, niin sitten saa olla yksin. En menisi tällaista ihmistä sormella osoittelemaan että "senkin valheellinen huijari, seurustelet/olet aviossa, vaikket olekaan rakastunut". Sillä vaikkei rakastakaan, niin suurimmalla osalla on kuitenkin tarpeita, kuten sosiaalisuus, läsnäolo ja myös seksi. Nämä yksinään voivat tuoda sen ns. kohtuullisen tyytyväisyyden tunteen. Tasapainon. Se ei kuitenkaan liene yksiselitteisesti paha asia."
Mä henkilökohtaisesti mieluummin olen yksin, kuin "kohtuullisen tyytyväisyyden tunteen" luovassa suhteessa esimerkiksi "seksin, sosiaalisuuden ja läsnäolon vuoksi". Olenkin lopettanut usemmankin "kohtullisesti tyydyttävän suhteen" elämässäni vapaasta tahdostani, huolimatta siitä, että monet muut yritivät puhua ko. miesten olevan mulle tietylla tapaa jopa lottovoitto tai elämäni muka turvallisempaa heidän huomassaan. En ole erityisesti pelännyt yksinoloa/ yksinjäämistä.
Samaa mieltä siltä osin, että mitäs sitä sormilla sinänsä osoittelemaan. Valintansa kai kullakin. Itse kuitenkin uskon rakkauteen, ja kai siksi kirjoituksesi jotenkin ärsytti mua niin paljon. Henkilökohtaisesti (uskon rakkauteen) kokisin valehtelevani, jos pysyttäytyisin suhteessa, jossa rakasta kumppaniani aidosti. Tietysti tähän ikään mennessä on elämänkokemusta jo sen verran kertynyt, että tiedän, ettei tunteet pitkissä suhteissa koko aikaa pysy samanlaisina. Rakastuminen muuttuu rakastamiseksi hyvässä lykyssä, muussa tapauksessa mun mielestäni suhde on syytä päättää. Ainakin, jos siis syvempi altruistinen motiivi suhteelle puuttuu ja suhdetta koossa pitävät motiivit ovat vain puhtaan egosentrisiä, perustuen esimerkiksi omalle turvallisuuden tarpeelle.
Ei tietenkään voida _määritellä mitenkään_, että mitä on oikeanlainen rakastaminen ja oikea rakkaus: kullakin parilla kai omat käsityksensä hyvästä ja toimivasta suhteesta. Oikeanlaisen rakkauden määritteleminen jotenkin yleisellä tasolla olisikin kai lapsellista: juuri sitä tuomitsemista. Itseäni _näin henkilökohtaisena mielipiteenäni_ kuitenkin puistattaa ajatuskin suhteesta, jonka ainoana säilyttämisen motiivina olis joku rationaaliselta pohjalta toimiva "yya- sopimus" suhteen osapuolten kesken.
Luulen, että aika monien ihmisten parisuhdeongelmat ja suhteiden solmimisvaikeudet johtuvat siitä, että juostaan liikaa _rakastumisen_ tunteen perässä, mutta ollaan liian itsekkäitä, jotta opeteltaisiin _rakastamaan_ kumppania alkuhuuman haihduttua. Rakastumisen tunne ei varmaankaan säily koko ikää (minkä suuntaisesti sinäkin tuolla aiemmin muistaakseni viittasit? ), mutta rakastamisen kokemus kumppaniin voi säilyä, jos välitetään nähdä tarpeeksi vaivaa suhteen eteen. Tyhjästä tietysti paha nyhjäistä, eli jos rakastumisen alkuhuuman haihduttua jäljelle jää vain tyhjyyden kokemus, mitäs siinä sitten taikomaan hatusta rakkautta, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan...
- Emmanuele
mietin pitäisikö mun tyytyä mieheen joka ei ole tarpeeksi hellä ja jonka sperma maistuu pahalle...
Mut jokin tyypissä myös vetää, toisaalta machous ärsyttää, toisaalta kiihottaa, hmmm.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2053141Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391600Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus951462- 921369
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461324Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1561236Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121178Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze1231009Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89922Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44803