ikäerosta

miestäni vanhempi.
Ja hyvin menee meilläkin.

No sehän riippuu tietysti minkä ikäisiä ootte, jos oot ite 5 v. ja miehesi on 20 v....no joo meni turhaksi saivarteluksi :)

Hmm...omia kokemuksia. Itse olin 31-vuotiaana 44-vuotiaan naisen kanssa, ei toiminut. Muijalla oli kauheita oamntunnontuskia sen takia että hän tekee väärin minua ja vanhempiani kohtaan koska ei voi saada enää lapsia...nämä jutut tuli varsinkin päisääs esille. Ja on niitä monia muitakin juttuja että pikkuisen oltiin eri aallonpituudella, oli tietysti hyviäkin hetkiä yhtä lailla. Muija sattu vaan olemaan liian omapäinen ja hieman narsistinenkin että hyvä kun meni poikki. Kyllä siinä ikäerossa vaan aina jotakin skismaa tulee olemaan, en halua kuitenkaan mieltäsi pahoittaa. Toivon että olette edelleen onnellisia yhdessä! Jatkoja!

Mieheni on minua 8v nuorempi, ei ole haitannut koskaan. Yhteisiä lapsia on kaksi ja hyvin pyyhkii edelleen.

Avokki on mua 2 vuotta vanhempi. :)

Meillä on 12 vuotta ikäeroa, eli minä nainen olen vanhempi.
Nyt taival on sitten kuljettu yhteiselon kautta loppuun, 15 vuotta oltiin yhdessä.Kaksi ihanaa lasta saimme.
Loppu tuli silloin kun minut vaihdettiin 20 vuotta nuorempaan..

Keräilen tässä itsetunnon rippeitä ja yritän jatkaa elämää, lasten takia en ole edes ajatellut hajoata palasiksi. Heillä pitää olla turvan tunne, vaikka itseltäni se on välillä vähän kateissa!

Sen verran siis ikäeroa, mies vanhempi. Hyvin menee ja on mennyt jo yli 12 vuotta..

Kyllä mä suhtaudun ikäeroon hiukan epäilevästi, tietysti jokainen suhde on ainutlaatuinen sinänsä eikä ikään kannata tuijottaa - ellei se paista läpi.
Ajatelkaas minua, olen kolmekymppinen nainen. Oma historiani on lyhyesti sellainen, että olen ollut naimisissa ja eronnut omasta tahdostani, ja muuttanut jo vuosia sitten nyt kouluikäisen tyttäreni kanssa toiselle paikkakunnalle, josta ostin oman talon meille. Tällä hetkellä seurustelen itseäni 5 vuotta nuoremman miehen kanssa (4kuukautta takana), jonka elämänkokemus on aivan eri tasolla. Hän on viettänyt ihan teinielämää lähes tähän päivään asti, liikkunut viikonloput kavereitten kanssa ja ryypännyt ja bailannut (kuten minäkin silloin yli 10 vuotta sitten...), harrastanut pääosin irtosuhteita ym, toki avoliittoakin hän on kokeillut, mutta muuttanut siitä sitten takaisin kotiin vanhempiensa luo. Nyt hänen pitäisi sulautua mun elämääni, muuttua isähahmoksi ja perheen pääksi, meidän perheen tueksi ja turvaksi. Niin, taloudellista turvaa hänestä ei mulle ole, kun on rällännyt kaikki palkkansa ja on käytännössä persaukinen edelleen - asumiskuluistakaan hänen ei ole tarvinnut välittää kun tosiaan asustaa kotona vanhempien siivellä. Vaikka enhän mä rahallista tukea tarvitsekaan, pärjään hyvin omalla palkallani - mutta en tod aio alkaa elättämäään ketään.
Eli tämänhetkiset lähtökohtamme ovat vähän erilaiset, vai mitä mieltä olette lukijat..? Eli välttämättä ikäerolla ei ole tekemistä näitten eroavaisuuksien kanssa..?
Noh, ex-aviomieheni oli minua 8 vuotta vanhempi, joten ikäskaala näiden kahden miehen välillä on 13 vuotta :)
Loppupointtina tekee mieleni sanoa, että on yhdentekevää, kuinka vanhoja/nuoria ollaan numeroissa ja kuinka suuri se ikäero on - oleellisinta minusta tuntuu olevan se, että elämänkokemus olisi samansuuntainen ja arvot ja toiveet yhteneväiset.

Olen kolme vuotta vanhempi fyysisesti, mutta pikkuhiljaa alkaa vaikuttaa siltä että olen nykyään kymmenen vuotta nuorempi ( henkisesti ).

M48

Olen 21 ja mies 30. Yhteisiä vuosia kasassa seitsemän, joista saman katon alla kaksi.

Ikäero ei ole koskaan aiheuttanut mitään suhteensisäisiä ongelmia, mistä suuri kiitos kuuluu miehen joustavalle ja ymmärtäväiselle suhtautumiselle (esim. vältti tietoisesti vaikuttamasta suuriin nuoruudessa tehtäviin valintoihin). Tietysti alussa muutama naapurintäti ymmärrettävästi haukkoi henkeään jos asia jossain yhteydessä tuli ilmi, mutta happi tekee hyvää :D

mies ja hyvin menee:) ei haittaa jos samal aaltopituudel on:)

Mies minua 18v vanhempi, suhde toimii ja rakastamme toisiamme. Mies on todella ihana, tuo kukkia, muistaa minua muulloinkin kuin 'juhlapäivinä' ja sanoo rakastavansa joka päivä... en vaihtaisi häntä kymmeneenkään oman ikäiseeni!!!!

Olen itse 17 ja tuleva mieheni on 23. Häät tulossa ensi vuoden alussa=) Eli 6 vuotta ikäeroa. Mielestäni ikäero ei ole suurikoska olemme henkisesi aivan samalla tasolla.

ikäero on. eka mieskaverini oli mua 20v vanhempi ja nykyinen 18v vanhempi. Eikä mulla ole mitään isäkompleksia, en vaan jaksa värkätä poikasten kanssa. Itse olen 28.
Ei se rakkaus ikää katso, uskoisin niin.