moi!
kiinnostaisi tietää millaisia ikäeroja teillä on parisuhteessanne? ja onko mies vanhempi vai nainen? itse olen miestäni 15-v nuorempi, rakastan häntä paljon ja hän minua. meillä menee hyvin. :-) kerokaa omia kokemuksianne. kiitos jo etukäteen ja pidetäänhän viestit asiallisina.
kiinnostaisi tietää millaisia ikäeroja teillä on parisuhteessanne? ja onko mies vanhempi vai nainen? itse olen miestäni 15-v nuorempi, rakastan häntä paljon ja hän minua. meillä menee hyvin. :-) kerokaa omia kokemuksianne. kiitos jo etukäteen ja pidetäänhän viestit asiallisina.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ikäero on. eka mieskaverini oli mua 20v vanhempi ja nykyinen 18v vanhempi. Eikä mulla ole mitään isäkompleksia, en vaan jaksa värkätä poikasten kanssa. Itse olen 28.
Ei se rakkaus ikää katso, uskoisin niin.
miestäni vanhempi.
Ja hyvin menee meilläkin.
No sehän riippuu tietysti minkä ikäisiä ootte, jos oot ite 5 v. ja miehesi on 20 v....no joo meni turhaksi saivarteluksi :)
Hmm...omia kokemuksia. Itse olin 31-vuotiaana 44-vuotiaan naisen kanssa, ei toiminut. Muijalla oli kauheita oamntunnontuskia sen takia että hän tekee väärin minua ja vanhempiani kohtaan koska ei voi saada enää lapsia...nämä jutut tuli varsinkin päisääs esille. Ja on niitä monia muitakin juttuja että pikkuisen oltiin eri aallonpituudella, oli tietysti hyviäkin hetkiä yhtä lailla. Muija sattu vaan olemaan liian omapäinen ja hieman narsistinenkin että hyvä kun meni poikki. Kyllä siinä ikäerossa vaan aina jotakin skismaa tulee olemaan, en halua kuitenkaan mieltäsi pahoittaa. Toivon että olette edelleen onnellisia yhdessä! Jatkoja!
Mieheni on minua 8v nuorempi, ei ole haitannut koskaan. Yhteisiä lapsia on kaksi ja hyvin pyyhkii edelleen.
Avokki on mua 2 vuotta vanhempi. :)
Kannattaa kuitenkin tarkkailla, josko ikäero myöhemmin aiheuttaisi suhteen kriisiytymisen. Kannattaa sitten hakeutua ajoissa pariterapiaan.
6 vuotta. Minä naispuolinen olen 24 ja mies 30. Välillä kyllä tuntuu että se on toisinpäin..... :D
Minä (nainen) olen 8 kk vanhempi. Mies täyttää vasta loppuvuodesta 23.
Itselläni on avovaimo 12-vuotta vanhempi ja ei ikäero vaikuta millään tavalla elämään,aika samanlaisia ollaan monella tapaa. Ja elämänkokemusta löytyy minultakin monenlaista vaikka olenkin nuorempi iältäni:)
Meillä on 12 vuotta ikäeroa, eli minä nainen olen vanhempi.
Nyt taival on sitten kuljettu yhteiselon kautta loppuun, 15 vuotta oltiin yhdessä.Kaksi ihanaa lasta saimme.
Loppu tuli silloin kun minut vaihdettiin 20 vuotta nuorempaan..
Keräilen tässä itsetunnon rippeitä ja yritän jatkaa elämää, lasten takia en ole edes ajatellut hajoata palasiksi. Heillä pitää olla turvan tunne, vaikka itseltäni se on välillä vähän kateissa!
20 v vanhempi, ja olin sen kanssa seksin takia, ja ison vehkeen takia. Se oli mun kanssa sitten varmaan ulkonäön takia.
hain turvaa tai jotain, mutta onneksi suhde päättyi..sillä tapasin elämäni miehen joka ei ole kun parivuottavanhempi. Ollaan loppuelämä yhres.
LUONNE,jos ihminen on rakastettava persoona ja luonne loistava niin tuskin ainakaan kovin herkästi pelkästään ulkonäön tai iän perusteella ihmistä jätetään. Tietysti riippuu mitä elämältä haluaa:)
Sen verran siis ikäeroa, mies vanhempi. Hyvin menee ja on mennyt jo yli 12 vuotta..
Minä (nainen) 18v. ja mieheni 25v.
Yhdessä oltu 2v. ja nyt avoliitossa.
ja mies 40.....ja hyvin mennyt 4vuotta....
Kyllä mä suhtaudun ikäeroon hiukan epäilevästi, tietysti jokainen suhde on ainutlaatuinen sinänsä eikä ikään kannata tuijottaa - ellei se paista läpi.
Ajatelkaas minua, olen kolmekymppinen nainen. Oma historiani on lyhyesti sellainen, että olen ollut naimisissa ja eronnut omasta tahdostani, ja muuttanut jo vuosia sitten nyt kouluikäisen tyttäreni kanssa toiselle paikkakunnalle, josta ostin oman talon meille. Tällä hetkellä seurustelen itseäni 5 vuotta nuoremman miehen kanssa (4kuukautta takana), jonka elämänkokemus on aivan eri tasolla. Hän on viettänyt ihan teinielämää lähes tähän päivään asti, liikkunut viikonloput kavereitten kanssa ja ryypännyt ja bailannut (kuten minäkin silloin yli 10 vuotta sitten...), harrastanut pääosin irtosuhteita ym, toki avoliittoakin hän on kokeillut, mutta muuttanut siitä sitten takaisin kotiin vanhempiensa luo. Nyt hänen pitäisi sulautua mun elämääni, muuttua isähahmoksi ja perheen pääksi, meidän perheen tueksi ja turvaksi. Niin, taloudellista turvaa hänestä ei mulle ole, kun on rällännyt kaikki palkkansa ja on käytännössä persaukinen edelleen - asumiskuluistakaan hänen ei ole tarvinnut välittää kun tosiaan asustaa kotona vanhempien siivellä. Vaikka enhän mä rahallista tukea tarvitsekaan, pärjään hyvin omalla palkallani - mutta en tod aio alkaa elättämäään ketään.
Eli tämänhetkiset lähtökohtamme ovat vähän erilaiset, vai mitä mieltä olette lukijat..? Eli välttämättä ikäerolla ei ole tekemistä näitten eroavaisuuksien kanssa..?
Noh, ex-aviomieheni oli minua 8 vuotta vanhempi, joten ikäskaala näiden kahden miehen välillä on 13 vuotta :)
Loppupointtina tekee mieleni sanoa, että on yhdentekevää, kuinka vanhoja/nuoria ollaan numeroissa ja kuinka suuri se ikäero on - oleellisinta minusta tuntuu olevan se, että elämänkokemus olisi samansuuntainen ja arvot ja toiveet yhteneväiset.
alviira: Olen sitä mieltä että tuollainen hyppäys kotoaan äidin helmoista suoraan perheenpääksi on todella vaikeaa,Se on todella suuri muutos kun ei olekaan itse enää se lapsi vaan pitäisi olla myös aikuisen mallina toiselle lapselle. Itse en ole kuin muutaman vuoden miestäsi vanhempi mutta kokenut jo monenlaista. Olen aina ollut niin sanotusti varhaiskypsä:) rällästyksen aloitin jo 13-vuutiaana ja rauhotuin 18-vuotiaana milloin moni vasta alkoi elämään, sain silti elää mukavan nuoruuden enkä kaipaa enää niitä aikoja takaisin.
Joo, se on totta että kontrasti on melkoinen itseni ja mun nuoren mies-ehdokkaan välillä. Mä pidän itseäni kokeneena, siis samalla lailla kuin sinä, mäkin olen pyörinyt kylillä juomassa kaljaa heh ja katselemassa poikia jo 13-vuotiaasta alkaen - toisaalta se aika jäi melko lyhyeksi kun aloin sitten seurusteleen 14-vuotiaana erittäin omistushaluisen itseäni reilusti vanhemman miehen kanssa... ikinä en enää saanut käydä missään saatikka tavata kavereitani.. elettiin suurin piirtein neljän seinän sisällä kuten mieheni vaati, mentiin naimisiin ja saatiin lapsi. Vasta 15 vuoden yhteiselämän jälkeen ymmärsin, millaisessa vankilassa olen elänyt mustasukkaisen mieheni kanssa ja tajusin lähteä! Tuosta elämän vaiheesta minulla on kuitenkin yksi erittäin tärkeä muisto ja rakas asia, tyttäreni. Se onkin parasta mitä mulle ikinä on tapahtunut, siinä on mun elämän tarkoitus! :)
Tyttäreni on mulle tärkeämpi kuin tää uusi nuori miesystäväni, jonka olen saanut itseeni rakastumaan...itse en koe suuria tunteita... mä haluaisin rakastua, mutta tää taisi olla väärä mies, en tie... Vai voiko ihminen oppia rakastamaan pikkuhiljaa..? Ei, mä haluan rakastua sillai että polvia heikottaa ja päätä huimaa :O))) Toiveajattelua..
Olen kolme vuotta vanhempi fyysisesti, mutta pikkuhiljaa alkaa vaikuttaa siltä että olen nykyään kymmenen vuotta nuorempi ( henkisesti ).
M48
ikäeroa, mies siis vanhempi minua.
Ja kyllä ainakin meillä on ongelmat lähtöisin ihan kaikesta muusta kuin tuosta iästä, ei sillä ole näkyvää vaikutusta meihin ollut.
Luulen, ettei näillä ihan mahdottoman isoja vaikutuksia ole, kunhan rakkautta, kunnioitusta, arvostusta ja yhteisiä tavoitteita ja päämääriä löytyy!
Olen 21 ja mies 30. Yhteisiä vuosia kasassa seitsemän, joista saman katon alla kaksi.
Ikäero ei ole koskaan aiheuttanut mitään suhteensisäisiä ongelmia, mistä suuri kiitos kuuluu miehen joustavalle ja ymmärtäväiselle suhtautumiselle (esim. vältti tietoisesti vaikuttamasta suuriin nuoruudessa tehtäviin valintoihin). Tietysti alussa muutama naapurintäti ymmärrettävästi haukkoi henkeään jos asia jossain yhteydessä tuli ilmi, mutta happi tekee hyvää :D
mies ja hyvin menee:) ei haittaa jos samal aaltopituudel on:)
Mies minua 18v vanhempi, suhde toimii ja rakastamme toisiamme. Mies on todella ihana, tuo kukkia, muistaa minua muulloinkin kuin 'juhlapäivinä' ja sanoo rakastavansa joka päivä... en vaihtaisi häntä kymmeneenkään oman ikäiseeni!!!!
Olen itse 17 ja tuleva mieheni on 23. Häät tulossa ensi vuoden alussa=) Eli 6 vuotta ikäeroa. Mielestäni ikäero ei ole suurikoska olemme henkisesi aivan samalla tasolla.