Uusimmat Bollywood-leffat Rakkautta ja anarkiaa festarilla on käsittääkseni Karan Joharin Kabhi Alvida Naa Kehna ja Farhan Akhtarin uusintafilmatisointi Donista.
Olin mukana tanssimassa tuossa ekassa leffassa ja Donin koekuvauksissa. Lähdin vain Intiasta pois ennen kuin he alkoivat filmaamaan elokuvaa. Anyway, se ei ollut pääasia.
Mitä mieltä olette näistä elokuvista? Itse olen vähän pettynyt. KANK on ihan ok, mutta Don on mun mielestä ihan kauhea. Eihän sitä voi edes ymmärtää jos ei ole nähnyt alkuperäistä elokuvaa, joka on muuten kulttiklassikko. Uusin Don pohjautuu koko ajan siihen ajatukseen, että katsojat vertaavat näitä elokuvia. Sen takia loppukin on muutettu toisenlaiseksi.
Rakkautta ja anarkiaa 2007
Devika Rani
21
1782
Vastaukset
- Devika Rani
- Bollywoodin historioitsija
Tämän syksyn R&A-festivaalissa on kaksi Bollywood-elokuvaa. En osaa vielä arvostella kumpaakaan elokuva, koska en ole nähnyt niitä. Sorry. Alkuperäinen Don oli valmistunut 1978 ja se oli Amitabh Bachchanin sen aikainen "hitti". Big B siihen aikaan oli nk. action- filmien sankari. Se jakso Bollywoodin historiasta kutsutaan nyt Bollywoodin "etsikkoajaksi", jolloin se kokeili kaikenlaista. Intia oli silloin "suljettutalous" ja Intiasta ei oikeastaan saanut mitään länsimaista tavaraa.Salakuljetettuna tietysti sai Bombayssa avoimesti mitä vaan. Muistan silloin vieneeni täältä Suomesta kosmetiikka( huulipuna, meikit jne.) sukulaisilleni. Ainoa ikkuna länteen tavallisille intialaisille oli Bollywoodin elokuvien heijastama kuvaus varakkaista ihmisistä. Toinen vaihtoehto oli käydä katsomassa Hollywoodin leffoja. James Bondin leffat olivat hyvin suosittuja Intiassa. Bollywood yritti tarjota myös kotikutoisia "thrillereita" alamaailman gangstereista ja heidän kimaltelevasta elämästä. Siis, tämän faktan valossa pitäisi katsoa sen aikaisia Bollywoodin leffoja. Nyt esitettävä Donin versio R&A:n festareissa on remake tästä Big B:n klassikosta. Saa nähdä, onko se erilainen ja teknisesti parempi vai kehnompi yritys?
KANK on kuvaus USAssa elävistä intialaisista nuorista, jotka ovat menettäneet kontaktin intialaisiin perinteisiin ja elämään. He yrittävät elää "länsimaisilla tavoilla" vieraassa kulttuurissa. Elokuvan juonesta ja lopusta en tiedä vielä kovinkaan paljon, mutta se on selvästi suunnattu lännessä oleviin nuoriin intialaisiin. Luulisi, että mahtavalla tähtikaartilla se olisi jymymenestys? En tiedä? Se, mitä sain nähdä You Tubeissa antoi kuvan keskinkertaisesta leffasta, joka muistutti Gurinder Chadhan Bride and Prejudice- elokuva vuodelta 2005. Siis samanlainen sillisalaatin resepti kuvattu ulkomailla- tällä kerta USAssa.
Milloin Bollywood alkaa tajuamaan, että ko. juoni on "out". Intialaiset ovat kyllästyneet näkemään näitä nuorten "bailaamista" kuvaavia leffoja. Sen takia nyt Intiassa valmistetaan pienellä budjetilla esim. Bhojpuri-leffoja, joissa on kotikutoinen tarina todellisesta elämästä Intian kylissä. "They are like home-cooked food" sanoi eräs elokuvakriitikko Intiassa, kun häneltä kysyttiin näiden elokuvien menestyksen salaisuus. Ei ihme, että myös Bollywoodin megatähdet ovat nyt tekemässä näitä "kotikutoisia" leffoja!
Olisi ollut varsinainen uutinen ja mielenkiintoinen "happening", jos olisi esitetty sellainen Bhojpuri- leffa R&A:n festarissa. - Chandni
Mä olen nähnyt molemmat leffat ja voin sanoa, että tykkäsin molemmista. Kabhi alvida naa kehna piti katsoa pari kertaa ennen kuin lämpenin sille, mutta nyt tykkään siitä tosi paljon.
En ole nähnyt alkuperäistä Donia, ja olen saanut vähän sellaisen kuvan, että tästä uudesta Donista taitaa olla helpompi tykätä, jos ei tarvitse verrata sitä siihen vanhaan. Olen myös näyttänyt leffaa muille sellaisille tyypeille, jotka eivät ole nähnyt alkuperäistä, eivätkä välitä varsinaisesti Bollywoodista, mutta ovat tykänneet siitä ihan action-leffana. Ehdottomasti aion mennä katsomaan molemmat, sillä vaikka omistankin ne DVD:nä haluan nähdä ne isolla valkokankaalla, varsinkin Don action-leffana päässee kunnolla oikeuksiinsa vasta leffateatterissa. - Bollywoodin historioitsija
1) DON:
Tämä remake- elokuva v. 1978 Amitabh Bachchanin Donista oli suuri pettymys. Hyvin kalliiksi tuli tämän "action-filmin" teko. Ensinnäkin SRK ei ole halpa näyttelijä Bollywoodissa. Toiseksi filmin filmatisointi ulkomailla location shooting:ina tuli varmasti kalliiksi. Onneksi Malaysian valtio osallistui tuotantokustannuksiin kun kuvaukset on tehty maan pääkaupungissa KL:ssa ja muualla maan turistikohteissa. Ei ihme, että maan turismiministeriön nimi mainittiin heti filmin alussa. Näin se Bollywood ilmeisesti toimii tänä päivänä. Alkuperäisen filmin juoni oli muunneltu sopimaan tämän tärkeän rahoittajan toiveisiin. Lopputulos on hyvin väkivaltaisilla kohtauksilla( liian monta kerta!) maustettu James Bondin- tyyliä matkiva thrilleri. Stunt-kohtaukset ovat teknisesti korkeatasoisia ja ovat yhtä hyvin kuvattu kuin tämän päivän Hollywoodin action- filmeissä. Ihmettelen suuresti, että tämä hyvin raakoja väkivaltakohtauksia sisältävä elokuva on hyväksytty 12 vuotiaille! Ei ihme, että nykynuoriso potkii toisia kavereita yhtä rajusti tosielämässä kun näkevät sellaista tapahtuvan valkokankaalla. 12 vuotias ei vältämättä tajua, että elokuvassa käytetään "stunt-man:it" tappelukohtauksissa, eikä aina ole SRK edes niissä mukana! Ja, että sankari selviää hengissä näinkin rajusta tappelusta ja potkimisesta päähän ( niin kuin elokuvan loppukohtauksessa näköalatornin päällä)on suorastaan vastuutonta elokuvantekoa.
Elokuvantekijät ovat rahastaneet SRK:n nimellä ja maineella. Se ei ainakaan ole kunniaksi SRK:lle esiintyä tällaisessa roolissa. Sean Connery ja Arnold Schwarznegger ovat aivan erityyppisiä näyttelijöitä. SRK:n ei tarvitsisi matkia niitä. Lopuksi, makuja on kaikenlaisia. En menisi tätä leffa katsomaan ainakaan R&A:n festarissa, vaikka saisin ilmaisen lipun.
2) KANK:
Elokuvassa on mahtava tähtikaarti. Elokuva on kuvattu USA:ssa ja Bollywoodin Film Cityssä. Teknisesti huipputasoa olevassa leffassa on kuitenkin istutettu (väkisin) länsi-tyylisiä tanssinumeroita, joissa on vielä aidosti englanninkielisiä sanoja - myös kappaleiden nimet ovat englanninkielisiä! Aika outo ajatus Bollywoodin elokuvassa. Kenelle tämä filmi on oikeastaan tehty?
a) Nuorille intialaisille Intiassa vaiko
b) Nuorille intialaisille ulkomailla vaiko
c) Nuorille länsimaalaisille?
Lauluista jää vain filmin ns. title song mieleen, joka sekin soi kahdesti tässä ihmesuhdedraamassa.
SRK ja Rani Mukherjee ovat ihan OK, mutta muiden suoritukset ovat rimahipoen tehtyjä.
Summa summarum, on valitettava, että juuri näitä filmejä esitetään R&A:n festivaalissa Helsingissä suomalaisille katsojille. Näistä filmeistä saa sen käsityksen, ettei Bollywood osaa muuta kuin plagioida länsimaisia leffoja. Vieläpä surkeasti. Olisi ollut edustavampiakin Bollywoodin elokuvia tarjolla. Ehkä näitä filmejä saatiin "edullisesti" tai niiden tuottajia olivat hyviä markkinointi-ihmisiä, jotka pystyivät myymään näitä Bollywoodin B-filmejä Festivaalin järjestäjille, joilla nähtävästi ei ole paljon tietoa Bollywoodin parhaimmistosta.Tiedät todella paljon (tekstistäsi päätellen) Bollyleffoista, todella mielenkiintoista luettavaa.
Minäkin katselisin mieluummin leffoja, jotka ovat myös TEHTY Intiassa, enkä jossain New Yorkissa, tai muussa yhtä ärsyttävässä paikassa. Sitäpaitsi haluaisin myös KUULLA Intialaisempaa musiikkia (vaikka se olisikin PopMusiikkia)leffoissa, enkä jotain teknolänsimaalaisenglantia, *huoh*...- Bollywoodin historioitsija
Aishwarya kirjoitti:
Tiedät todella paljon (tekstistäsi päätellen) Bollyleffoista, todella mielenkiintoista luettavaa.
Minäkin katselisin mieluummin leffoja, jotka ovat myös TEHTY Intiassa, enkä jossain New Yorkissa, tai muussa yhtä ärsyttävässä paikassa. Sitäpaitsi haluaisin myös KUULLA Intialaisempaa musiikkia (vaikka se olisikin PopMusiikkia)leffoissa, enkä jotain teknolänsimaalaisenglantia, *huoh*...Kiitos nimimerkki " Aishwarya" ystävällisyydestäsi. Ei sinun kannattaa olla kateellinen minulle mistään. Tiedän Bollyleffoista jotain, koska olen käynyt niitä katsomassa pikkupoikana vanhemman sisareni Rajin seurassa jo silloin kun Raj Kapoor ja Nargis esiintyivät rakastavaisina R.K. Filmsin Barsaat- nimisessä elokuvassa lähes 60 vuotta sitten! Raj- sisareni oli tuolloin opiskelija yliopistossa ja oli Bollyleffojen fani. Muuten, Intiassa on nuoren naisen turvallisempaa käydä elokuvissa veljensä seurassa, koska silloin häiritsevät "goondat"( pahat pojat) pysyvät loitolla. Kun sisareni meni naimisiin v. 1951 ja muutti Bombayhin ( nyk. Mumbaihin) hänen elokuvissa käynti vain lisääntyi. Odotin maltamattomana kesälomien alkua koulussani Bangaloressa, että pääsisin Bombayhin sisareni luo. Kesät olivat yhtä juhlaa, kun pääsin katsomaan heti Bollywoodin uutuudet jopa ensi-iltanäytöksinä Bomabyn parhaissa ilmastoiduissa elokuvateattereissa. Lankoni kontaktien kautta tutustuin silloisiin tähtiin ja Bollywoodin elokuvatekijoihin. Siihen aikaan RK Studios Bombayn Chemburissa oli Bollywoodin paras studio varustuksen ja tilojen puolesta. Sen oli perustanut Raj Kapoorin isä Prithviraj Kapoor, joka oli myös erinomainen näyttelijä( mm. Akbarin roolissa Bollywoodin kaikkien aikojen kunnianhimoisimmassa elokuvassa "Mughal-e-Azam":issa). Prithvirajilla oli ollut oma teatteri Lahoressa, joka jäi Pakistanin puolelle Intian kahtiajaossa v. 1947. Raj Kapoorin nuoremmat veljet Shammi ja Shashi ovat myös hyviä näyttelijöitä. Mutta Raj Kapoor oli menestynein ja kansainvälisestikin tunnetuin Bollywoodin tähti viime vuosisadalla ennen Amitabh Bachchanin tulo Bollywoodin B-luokan leffojen( action leffojen) tähdeksi 1970- luvun alussa. Siis. Amitabh aloitti oman uransa "gangsteri-leffoissa" . V. 1978 valmistunut Don oli "The Big B:n" hitti Intiassa. Elokuva oli tietenkin teknisesti heikompi kuin nyt SRK:n uusi versio Don-elokuvasta. Sen takia on hyvin vaikea lähteä vertailemaan näitä elokuvia keskenään. Se on ihan samanlainen tilanne kun ruvetaan vertailemaan Rekhan alkuperäinen Umrao Jaan vuodelta 1980 nyt viime vuonna valmistuneeseen Aishwarya Rain Umrao Jaaniin. Olen nähnyt molempia ja on makuasia kummasta leffasta joku pitää enemmän. Itse olen sitä mieltä, että alkuperäisen elokuvan laulu- ja tanssinumerot olivat laadukkaat. Khayyamin musiikki oli parhaasta päästä. Olihan Khayyam Bollywoodin alkuaikojen säveltäjämaestron Naushadin( Mother India, Mughal-e-Azam) oppilas. Rekhan tanssitaidot olivat toista luokkaa. Taas Aishwarya Rai on entinen Miss Maailma ja vaikka hän on myös entisen filmitähden tytär, hänellä on vielä edessä paljon oppimista. Saa nähdä, miten hän tulee yhdistämään aviovaimon ja näyttelijän roolit sen jälkeen kun hän huhtikuussa meni naimisiin Amitabh Bachchanin pojan Abhishek Bachchanin kanssa?
Sinänsä mielenkiintoinen tosiasia Bollywoodin historiassa on, että näyttelijän ammatti kulkee suvussa. Tästä on lukuisia esimerkkejä Bollywoodissa. Pieni piiri pyörii Bollywoodissakin! Ja he ovat melkein kaikki Punjabista tai pohjois- Intiasta. Suurin syy lienee siinä, että Punjabilaiset ovat vaaleaihoisia pitkiä komeita poikia, joilla on joskus myös siniset silmät, kuten Raj Kapoorilla oli. Tämä on harvinaista Intiassa. Aishwarya Rai on etelä- Intiasta Mysoren ( nyk. Karnataka) osavaltiossa olevasta pienestä heimosta, jotka ovat vaaleaihoisia ja heillä saattaa olla myös sinertävän harmaat tai vihreät silmät. Antropologit otaksuvat, että kyseinen heimo on tullut Indusjoenlaaksosta etelä- Intiaan, kun Muslimit hyökkäsivät keski-Aasiasta ja ajoivat Arjalaiset pois.
Olen nähnyt näitä kauniita ihmisiä Bangaloressa lapsuudessani. Olin 13- vuotiaana poikana ihastunut yhteen samanikäiseen tyttöön, joka oli samasta seudusta kuin Aishwarya Rai. Tytön isä oli Bangaloren sen aikaisen parhaan elokuvateatterin manageri, joka asui lähellä kotiani. Kävin tuossa teatterissa katsomassa Bollywoodin leffoja sisareni ja joskus myös tämän tytön seurassa.
Siitä minun Bollywood-harrastukseni alkoi ja nyt on aika muistella niitä ihania lapsuuden kesiä. Bollywoodin historioitsija kirjoitti:
Kiitos nimimerkki " Aishwarya" ystävällisyydestäsi. Ei sinun kannattaa olla kateellinen minulle mistään. Tiedän Bollyleffoista jotain, koska olen käynyt niitä katsomassa pikkupoikana vanhemman sisareni Rajin seurassa jo silloin kun Raj Kapoor ja Nargis esiintyivät rakastavaisina R.K. Filmsin Barsaat- nimisessä elokuvassa lähes 60 vuotta sitten! Raj- sisareni oli tuolloin opiskelija yliopistossa ja oli Bollyleffojen fani. Muuten, Intiassa on nuoren naisen turvallisempaa käydä elokuvissa veljensä seurassa, koska silloin häiritsevät "goondat"( pahat pojat) pysyvät loitolla. Kun sisareni meni naimisiin v. 1951 ja muutti Bombayhin ( nyk. Mumbaihin) hänen elokuvissa käynti vain lisääntyi. Odotin maltamattomana kesälomien alkua koulussani Bangaloressa, että pääsisin Bombayhin sisareni luo. Kesät olivat yhtä juhlaa, kun pääsin katsomaan heti Bollywoodin uutuudet jopa ensi-iltanäytöksinä Bomabyn parhaissa ilmastoiduissa elokuvateattereissa. Lankoni kontaktien kautta tutustuin silloisiin tähtiin ja Bollywoodin elokuvatekijoihin. Siihen aikaan RK Studios Bombayn Chemburissa oli Bollywoodin paras studio varustuksen ja tilojen puolesta. Sen oli perustanut Raj Kapoorin isä Prithviraj Kapoor, joka oli myös erinomainen näyttelijä( mm. Akbarin roolissa Bollywoodin kaikkien aikojen kunnianhimoisimmassa elokuvassa "Mughal-e-Azam":issa). Prithvirajilla oli ollut oma teatteri Lahoressa, joka jäi Pakistanin puolelle Intian kahtiajaossa v. 1947. Raj Kapoorin nuoremmat veljet Shammi ja Shashi ovat myös hyviä näyttelijöitä. Mutta Raj Kapoor oli menestynein ja kansainvälisestikin tunnetuin Bollywoodin tähti viime vuosisadalla ennen Amitabh Bachchanin tulo Bollywoodin B-luokan leffojen( action leffojen) tähdeksi 1970- luvun alussa. Siis. Amitabh aloitti oman uransa "gangsteri-leffoissa" . V. 1978 valmistunut Don oli "The Big B:n" hitti Intiassa. Elokuva oli tietenkin teknisesti heikompi kuin nyt SRK:n uusi versio Don-elokuvasta. Sen takia on hyvin vaikea lähteä vertailemaan näitä elokuvia keskenään. Se on ihan samanlainen tilanne kun ruvetaan vertailemaan Rekhan alkuperäinen Umrao Jaan vuodelta 1980 nyt viime vuonna valmistuneeseen Aishwarya Rain Umrao Jaaniin. Olen nähnyt molempia ja on makuasia kummasta leffasta joku pitää enemmän. Itse olen sitä mieltä, että alkuperäisen elokuvan laulu- ja tanssinumerot olivat laadukkaat. Khayyamin musiikki oli parhaasta päästä. Olihan Khayyam Bollywoodin alkuaikojen säveltäjämaestron Naushadin( Mother India, Mughal-e-Azam) oppilas. Rekhan tanssitaidot olivat toista luokkaa. Taas Aishwarya Rai on entinen Miss Maailma ja vaikka hän on myös entisen filmitähden tytär, hänellä on vielä edessä paljon oppimista. Saa nähdä, miten hän tulee yhdistämään aviovaimon ja näyttelijän roolit sen jälkeen kun hän huhtikuussa meni naimisiin Amitabh Bachchanin pojan Abhishek Bachchanin kanssa?
Sinänsä mielenkiintoinen tosiasia Bollywoodin historiassa on, että näyttelijän ammatti kulkee suvussa. Tästä on lukuisia esimerkkejä Bollywoodissa. Pieni piiri pyörii Bollywoodissakin! Ja he ovat melkein kaikki Punjabista tai pohjois- Intiasta. Suurin syy lienee siinä, että Punjabilaiset ovat vaaleaihoisia pitkiä komeita poikia, joilla on joskus myös siniset silmät, kuten Raj Kapoorilla oli. Tämä on harvinaista Intiassa. Aishwarya Rai on etelä- Intiasta Mysoren ( nyk. Karnataka) osavaltiossa olevasta pienestä heimosta, jotka ovat vaaleaihoisia ja heillä saattaa olla myös sinertävän harmaat tai vihreät silmät. Antropologit otaksuvat, että kyseinen heimo on tullut Indusjoenlaaksosta etelä- Intiaan, kun Muslimit hyökkäsivät keski-Aasiasta ja ajoivat Arjalaiset pois.
Olen nähnyt näitä kauniita ihmisiä Bangaloressa lapsuudessani. Olin 13- vuotiaana poikana ihastunut yhteen samanikäiseen tyttöön, joka oli samasta seudusta kuin Aishwarya Rai. Tytön isä oli Bangaloren sen aikaisen parhaan elokuvateatterin manageri, joka asui lähellä kotiani. Kävin tuossa teatterissa katsomassa Bollywoodin leffoja sisareni ja joskus myös tämän tytön seurassa.
Siitä minun Bollywood-harrastukseni alkoi ja nyt on aika muistella niitä ihania lapsuuden kesiä.Sulla on ollut unelmalapsuus, kun sinun sisaresi "tutustutti" sinut Bollywood -unelman maailmaan. Juu, vaaleus ja varsinkin vihreäsilmäisyys on hitti Intiassa, vaikka suurin osa väestöstä ei olekaan sitä. Ei ihme, että joku Hrithik Roshan on kaikkien suosikki.
Phir milenge!- Devika Rani
Bollywoodin historioitsija kirjoitti:
Kiitos nimimerkki " Aishwarya" ystävällisyydestäsi. Ei sinun kannattaa olla kateellinen minulle mistään. Tiedän Bollyleffoista jotain, koska olen käynyt niitä katsomassa pikkupoikana vanhemman sisareni Rajin seurassa jo silloin kun Raj Kapoor ja Nargis esiintyivät rakastavaisina R.K. Filmsin Barsaat- nimisessä elokuvassa lähes 60 vuotta sitten! Raj- sisareni oli tuolloin opiskelija yliopistossa ja oli Bollyleffojen fani. Muuten, Intiassa on nuoren naisen turvallisempaa käydä elokuvissa veljensä seurassa, koska silloin häiritsevät "goondat"( pahat pojat) pysyvät loitolla. Kun sisareni meni naimisiin v. 1951 ja muutti Bombayhin ( nyk. Mumbaihin) hänen elokuvissa käynti vain lisääntyi. Odotin maltamattomana kesälomien alkua koulussani Bangaloressa, että pääsisin Bombayhin sisareni luo. Kesät olivat yhtä juhlaa, kun pääsin katsomaan heti Bollywoodin uutuudet jopa ensi-iltanäytöksinä Bomabyn parhaissa ilmastoiduissa elokuvateattereissa. Lankoni kontaktien kautta tutustuin silloisiin tähtiin ja Bollywoodin elokuvatekijoihin. Siihen aikaan RK Studios Bombayn Chemburissa oli Bollywoodin paras studio varustuksen ja tilojen puolesta. Sen oli perustanut Raj Kapoorin isä Prithviraj Kapoor, joka oli myös erinomainen näyttelijä( mm. Akbarin roolissa Bollywoodin kaikkien aikojen kunnianhimoisimmassa elokuvassa "Mughal-e-Azam":issa). Prithvirajilla oli ollut oma teatteri Lahoressa, joka jäi Pakistanin puolelle Intian kahtiajaossa v. 1947. Raj Kapoorin nuoremmat veljet Shammi ja Shashi ovat myös hyviä näyttelijöitä. Mutta Raj Kapoor oli menestynein ja kansainvälisestikin tunnetuin Bollywoodin tähti viime vuosisadalla ennen Amitabh Bachchanin tulo Bollywoodin B-luokan leffojen( action leffojen) tähdeksi 1970- luvun alussa. Siis. Amitabh aloitti oman uransa "gangsteri-leffoissa" . V. 1978 valmistunut Don oli "The Big B:n" hitti Intiassa. Elokuva oli tietenkin teknisesti heikompi kuin nyt SRK:n uusi versio Don-elokuvasta. Sen takia on hyvin vaikea lähteä vertailemaan näitä elokuvia keskenään. Se on ihan samanlainen tilanne kun ruvetaan vertailemaan Rekhan alkuperäinen Umrao Jaan vuodelta 1980 nyt viime vuonna valmistuneeseen Aishwarya Rain Umrao Jaaniin. Olen nähnyt molempia ja on makuasia kummasta leffasta joku pitää enemmän. Itse olen sitä mieltä, että alkuperäisen elokuvan laulu- ja tanssinumerot olivat laadukkaat. Khayyamin musiikki oli parhaasta päästä. Olihan Khayyam Bollywoodin alkuaikojen säveltäjämaestron Naushadin( Mother India, Mughal-e-Azam) oppilas. Rekhan tanssitaidot olivat toista luokkaa. Taas Aishwarya Rai on entinen Miss Maailma ja vaikka hän on myös entisen filmitähden tytär, hänellä on vielä edessä paljon oppimista. Saa nähdä, miten hän tulee yhdistämään aviovaimon ja näyttelijän roolit sen jälkeen kun hän huhtikuussa meni naimisiin Amitabh Bachchanin pojan Abhishek Bachchanin kanssa?
Sinänsä mielenkiintoinen tosiasia Bollywoodin historiassa on, että näyttelijän ammatti kulkee suvussa. Tästä on lukuisia esimerkkejä Bollywoodissa. Pieni piiri pyörii Bollywoodissakin! Ja he ovat melkein kaikki Punjabista tai pohjois- Intiasta. Suurin syy lienee siinä, että Punjabilaiset ovat vaaleaihoisia pitkiä komeita poikia, joilla on joskus myös siniset silmät, kuten Raj Kapoorilla oli. Tämä on harvinaista Intiassa. Aishwarya Rai on etelä- Intiasta Mysoren ( nyk. Karnataka) osavaltiossa olevasta pienestä heimosta, jotka ovat vaaleaihoisia ja heillä saattaa olla myös sinertävän harmaat tai vihreät silmät. Antropologit otaksuvat, että kyseinen heimo on tullut Indusjoenlaaksosta etelä- Intiaan, kun Muslimit hyökkäsivät keski-Aasiasta ja ajoivat Arjalaiset pois.
Olen nähnyt näitä kauniita ihmisiä Bangaloressa lapsuudessani. Olin 13- vuotiaana poikana ihastunut yhteen samanikäiseen tyttöön, joka oli samasta seudusta kuin Aishwarya Rai. Tytön isä oli Bangaloren sen aikaisen parhaan elokuvateatterin manageri, joka asui lähellä kotiani. Kävin tuossa teatterissa katsomassa Bollywoodin leffoja sisareni ja joskus myös tämän tytön seurassa.
Siitä minun Bollywood-harrastukseni alkoi ja nyt on aika muistella niitä ihania lapsuuden kesiä.Olisinpa minäkin ollut pikkutyttönä katsomassa Raj Kapoorin ja Nargisin elokuvia... :)
(Pidän Raj Kapooria nerona, samoin kuin Guru Duttia.)
Kun olin Intiassa käymässä tapasin jo edesmenneen Naushadin. Kunnioitukseni ja kiintymykseni häntä kohtaan vain kasvoi tämän tapaamisen jälkeen. Haaveenani oli päästä käymään Bandrassa sijaitsevassa elokuvateatterissa. Mehboob Kahnin perustama.. Mehboob Studios? En jaksa muistaa nyt sen nimeä. No, se jäi haaveeksi. :)
Olen yrittänyt kerätä mahdollisimman paljon vanhoja klassikoita, koska niissä vain kiteytyy elokuvantekemisen jalotaito, mikä nykypäivänä on kadonnut kapitalismin alle. (Onhan elokuvateko aina kapitalistista ja tulostavoitteellista, mutta nykypäivänä tuottajat kiinnittävät huomioita vain hyötyyn eikä tarinaan. Mietitäänpä vaikka näitä remake-elokuvia, Don, Umrao Jaan, Sholay jne..) Kysymys kuuluu, miksi oi miksi? Tilanne on täysin sama Hitchcockin Psykon kanssa. Oi miksi pitää tehdä uusi versio klassikkoelokuvasta, kun selvää on ettei se voi koskaan päihittää edeltäjäänsä? Tosin uusin Devdas on jo 3.s hindinkielinen versio samasta elokuvasta ja mielestäni hyvin onnistunut.. ;)
Mielestäni nimenomaan 50-luvulla tehdyissä elokuvissa on niin paljon paremmat tarinat ja musiikit. Upea Dilip Kumar sankarina ja Madhubala sankarittarena.. Mehboob Khanin ohjaukset (Mother India, Andaz, Amar) ja Naushadin musiikki..
Khayyam Naushadin oppilas..? Uutta tietoa taas, mahtavaa!
Uudesta Donista voisin mainita vielä Zeenat Aman/Priyanka Chopra vertauksen. Zeenat Aman oli upea näyttelijätär (mennyt aikamuoto, koska hän ei näyttele enää), joka teki monia hienoja roolitöitä. Hänen roolityönsä Donissa on yksinkertaisesti feminismin juhlaa, kun vertaa millaisia rooleja naisille tarjottiin 1970-luvulla. Priyanka Chopran roolityö on puolestaan valju haamukuva Amanin roolista. Käsikirjoittajien syyhän tämä osittain on, mutta Chopran lahjat näyttelijänä eivät vain vielä kanna yhtäkään elokuvaa... - Bollywoodin historioitsija
Devika Rani kirjoitti:
Olisinpa minäkin ollut pikkutyttönä katsomassa Raj Kapoorin ja Nargisin elokuvia... :)
(Pidän Raj Kapooria nerona, samoin kuin Guru Duttia.)
Kun olin Intiassa käymässä tapasin jo edesmenneen Naushadin. Kunnioitukseni ja kiintymykseni häntä kohtaan vain kasvoi tämän tapaamisen jälkeen. Haaveenani oli päästä käymään Bandrassa sijaitsevassa elokuvateatterissa. Mehboob Kahnin perustama.. Mehboob Studios? En jaksa muistaa nyt sen nimeä. No, se jäi haaveeksi. :)
Olen yrittänyt kerätä mahdollisimman paljon vanhoja klassikoita, koska niissä vain kiteytyy elokuvantekemisen jalotaito, mikä nykypäivänä on kadonnut kapitalismin alle. (Onhan elokuvateko aina kapitalistista ja tulostavoitteellista, mutta nykypäivänä tuottajat kiinnittävät huomioita vain hyötyyn eikä tarinaan. Mietitäänpä vaikka näitä remake-elokuvia, Don, Umrao Jaan, Sholay jne..) Kysymys kuuluu, miksi oi miksi? Tilanne on täysin sama Hitchcockin Psykon kanssa. Oi miksi pitää tehdä uusi versio klassikkoelokuvasta, kun selvää on ettei se voi koskaan päihittää edeltäjäänsä? Tosin uusin Devdas on jo 3.s hindinkielinen versio samasta elokuvasta ja mielestäni hyvin onnistunut.. ;)
Mielestäni nimenomaan 50-luvulla tehdyissä elokuvissa on niin paljon paremmat tarinat ja musiikit. Upea Dilip Kumar sankarina ja Madhubala sankarittarena.. Mehboob Khanin ohjaukset (Mother India, Andaz, Amar) ja Naushadin musiikki..
Khayyam Naushadin oppilas..? Uutta tietoa taas, mahtavaa!
Uudesta Donista voisin mainita vielä Zeenat Aman/Priyanka Chopra vertauksen. Zeenat Aman oli upea näyttelijätär (mennyt aikamuoto, koska hän ei näyttele enää), joka teki monia hienoja roolitöitä. Hänen roolityönsä Donissa on yksinkertaisesti feminismin juhlaa, kun vertaa millaisia rooleja naisille tarjottiin 1970-luvulla. Priyanka Chopran roolityö on puolestaan valju haamukuva Amanin roolista. Käsikirjoittajien syyhän tämä osittain on, mutta Chopran lahjat näyttelijänä eivät vain vielä kanna yhtäkään elokuvaa...Devikaji, shukriya.
Olen sama mieltä kanssasi. Nyky-Bollywoodissa tehdään elokuvia rahoittajien ehdoilla. Koska intialaiset ovat nk. "filmihulluja" elokuvienteko on hyvä bisnes. Kaiken maailman ahneet sijoittajat, jopa ulkomaiset sijoittajat ovat "löytäneet" Bollywoodia erittäin kannattavana sijoituskohteena. Suurimmat Hollywoodin studiotkin ovat myös perustaneet "toimistoja" Bombayssa( sorry, Mumbaissa). Sinänsä tämä ei ole huono asia, mutta varjopuolena tässä kehityksessä on se, että Bollywood menettää jotain olennaista sen olemuksesta. Mielestäni Bollywoodin ei pitäisi uhrata oma identiteettiään ulkomaisen rahanlainaajien alttarilla. Kun elokuvienteko on tullut "liukuhihnamaiseksi" myös Bollywoodissa elokuvien laatu tästä kärsii.
En ole yksin tässä ajatuksessani. Moni Bollywoodin veteraani on viime aikoina pettynyt nykymenoon. Mm. Naseeruddin Shah( Umarao Jaan/1981) kritisoi kovin sanoin Bollywoodin nykyinen "alennustilaa" tämän vuoden alussa BBC:n haastattelussa. Myös 80- vuotias säveltäjämaestro Khayyam( Rekhan Umrao Jaanin musiikki) sanoi seuraavasti tämän vuoden toukokuussa Hindustan Timesissa, kun häneltä kysyttiin:
"What do you think of today's music scene?"
Khayyam vastasi:" Allah rahem kare! Today's composers are making a mockery of music. It's only dham dham dham. A few years from now, you will realise the adverse impact of such music on the youth. They will lose their cool. Music is meant to soothe a tired mind... music today makes you more tired.... Every filmmaker is'nt lucky to get Khayyam's compositions. I have what others don't- melody.
"What's your take on remixes?"
Khayyam: " I simply detest hem. They are so jarring to the ears. Melody goes for a toss."
Khayyam kiteytti noilla sanoilla erinomaisesti Bollywoodin nykytilaa. Bollywood-elokuvan sielu on sen musiikissa. Ottamalla laulut pois Bollywoodin leffoista, niin mitä jää jäljelle?
Jos joku halua nauttia Bollywoodin klassikkoelokuvien ikivihreistä laulukohtauksista aina viime vuosisadan '40-luvusta lähtien kannattaa hankkia 3- osainen DVD-sarja "Old is Gold". Löysin tämän helmen eräästä etnisestä ruokakaupasta Helsingin Hakaniemen kauppahallin vierestä. En ole vielä kyllästynyt näiden Bollywood-elokuvien "jalokivien" katsomiseen yhä uudelleen ja uudelleen.
Nyt tämän vuoden R&A- festivaalin Bollywood-elokuvien musiikki on Khayyam sanoin: " ... it's a mockery of music. It's only dham dham dham." - Bollywoodin historioitsija
Devika Rani kirjoitti:
Olisinpa minäkin ollut pikkutyttönä katsomassa Raj Kapoorin ja Nargisin elokuvia... :)
(Pidän Raj Kapooria nerona, samoin kuin Guru Duttia.)
Kun olin Intiassa käymässä tapasin jo edesmenneen Naushadin. Kunnioitukseni ja kiintymykseni häntä kohtaan vain kasvoi tämän tapaamisen jälkeen. Haaveenani oli päästä käymään Bandrassa sijaitsevassa elokuvateatterissa. Mehboob Kahnin perustama.. Mehboob Studios? En jaksa muistaa nyt sen nimeä. No, se jäi haaveeksi. :)
Olen yrittänyt kerätä mahdollisimman paljon vanhoja klassikoita, koska niissä vain kiteytyy elokuvantekemisen jalotaito, mikä nykypäivänä on kadonnut kapitalismin alle. (Onhan elokuvateko aina kapitalistista ja tulostavoitteellista, mutta nykypäivänä tuottajat kiinnittävät huomioita vain hyötyyn eikä tarinaan. Mietitäänpä vaikka näitä remake-elokuvia, Don, Umrao Jaan, Sholay jne..) Kysymys kuuluu, miksi oi miksi? Tilanne on täysin sama Hitchcockin Psykon kanssa. Oi miksi pitää tehdä uusi versio klassikkoelokuvasta, kun selvää on ettei se voi koskaan päihittää edeltäjäänsä? Tosin uusin Devdas on jo 3.s hindinkielinen versio samasta elokuvasta ja mielestäni hyvin onnistunut.. ;)
Mielestäni nimenomaan 50-luvulla tehdyissä elokuvissa on niin paljon paremmat tarinat ja musiikit. Upea Dilip Kumar sankarina ja Madhubala sankarittarena.. Mehboob Khanin ohjaukset (Mother India, Andaz, Amar) ja Naushadin musiikki..
Khayyam Naushadin oppilas..? Uutta tietoa taas, mahtavaa!
Uudesta Donista voisin mainita vielä Zeenat Aman/Priyanka Chopra vertauksen. Zeenat Aman oli upea näyttelijätär (mennyt aikamuoto, koska hän ei näyttele enää), joka teki monia hienoja roolitöitä. Hänen roolityönsä Donissa on yksinkertaisesti feminismin juhlaa, kun vertaa millaisia rooleja naisille tarjottiin 1970-luvulla. Priyanka Chopran roolityö on puolestaan valju haamukuva Amanin roolista. Käsikirjoittajien syyhän tämä osittain on, mutta Chopran lahjat näyttelijänä eivät vain vielä kanna yhtäkään elokuvaa...Devikaji, shukriya.
Olen sama mieltä kanssasi. Nyky-Bollywoodissa tehdään elokuvia rahoittajien ehdoilla. Koska intialaiset ovat nk. "filmihulluja" elokuvienteko on hyvä bisnes. Kaiken maailman ahneet sijoittajat, jopa ulkomaiset sijoittajat ovat "löytäneet" Bollywoodia erittäin kannattavana sijoituskohteena. Suurimmat Hollywoodin studiotkin ovat myös perustaneet "toimistoja" Bombayssa( sorry, Mumbaissa). Sinänsä tämä ei ole huono asia, mutta varjopuolena tässä kehityksessä on se, että Bollywood menettää jotain olennaista sen olemuksesta. Mielestäni Bollywoodin ei pitäisi uhrata oma identiteettiään ulkomaisen rahanlainaajien alttarilla. Kun elokuvienteko on tullut "liukuhihnamaiseksi" myös Bollywoodissa elokuvien laatu tästä kärsii.
En ole yksin tässä ajatuksessani. Moni Bollywoodin veteraani on viime aikoina pettynyt nykymenoon. Mm. Naseeruddin Shah( Umarao Jaan/1981) kritisoi kovin sanoin Bollywoodin nykyinen "alennustilaa" tämän vuoden alussa BBC:n haastattelussa. Myös 80- vuotias säveltäjämaestro Khayyam( Rekhan Umrao Jaanin musiikki) sanoi seuraavasti tämän vuoden toukokuussa Hindustan Timesissa, kun häneltä kysyttiin:
"What do you think of today's music scene?"
Khayyam vastasi:" Allah rahem kare! Today's composers are making a mockery of music. It's only dham dham dham. A few years from now, you will realise the adverse impact of such music on the youth. They will lose their cool. Music is meant to soothe a tired mind... music today makes you more tired.... Every filmmaker is'nt lucky to get Khayyam's compositions. I have what others don't- melody.
"What's your take on remixes?"
Khayyam: " I simply detest hem. They are so jarring to the ears. Melody goes for a toss."
Khayyam kiteytti noilla sanoilla erinomaisesti Bollywoodin nykytilaa. Bollywood-elokuvan sielu on sen musiikissa. Ottamalla laulut pois Bollywoodin leffoista, niin mitä jää jäljelle?
Jos joku halua nauttia Bollywoodin klassikkoelokuvien ikivihreistä laulukohtauksista aina viime vuosisadan '40-luvusta lähtien kannattaa hankkia 3- osainen DVD-sarja "Old is Gold". Löysin tämän helmen eräästä etnisestä ruokakaupasta Helsingin Hakaniemen kauppahallin vierestä. En ole vielä kyllästynyt näiden Bollywood-elokuvien "jalokivien" katsomiseen yhä uudelleen ja uudelleen.
Nyt tämän vuoden R&A- festivaalin Bollywood-elokuvien musiikki on Khayyam sanoin: " ... it's a mockery of music. It's only dham dham dham."
Khayyam oli kerran sanonut eräässä haastattelussa, että hän on oppinut paljon musiikista Naushadilta. En tiedä, oliko Khayyam oikeasti Naushadin oppilas? Khayyam oli mukana Bollywoodissa '40-luvulla. Muistan erityisesti Raj Kapoorin elokuva "Phir Subha Hogi", jossa oli Khayyamin musiikki.
...siinä oli Shahrukh Khan! Muuten ihan keskiluokan leffa! ;o)
Olen vähän kateellinen, kun olet päässyt Bollyleffaan...:o#- Bollywoodin historioitsija
Voin teille nuoremmille Bollywood- filmien ystäville kertoa, että kaikilla suurilla Bollywoodin tähdillä on ollut ikioma ns. "karismaa". Miesnäyttelijöistä Raj Kapoorilla oli se kulkurin- look ja omaperäinen hymy. Dilip Kumarilla oli se charmikas tukka ja "rustic look". Dev Anandilla oli se poikamainen ja "innocent look". Naisnäyttelijöistä Nargisilla oli Liz Taylorin kaltainen tyyli, Madhubalalla oli se suloinen hymykuoppa ja Vyajayantimala osasi tanssia erinomaisesti.
Bollywoodin supertähdet pyrkivät siis muodostamaan oman "tavaramerkin". Tämän päivän tähdistä SRK:lla on se sormien nytkähdys ja omalaatuinen puhetyyli, joka oli parhaiten esillä mm. Pahelissa. Rani Mukherjee on hyvä näyttelijätär ja myös osaa tanssia hyvin( Paheli, Mangal Pandey). Hänellä on se epätavallinen käheähkö ääni naisena, josta on tullut hänen "tavaramerkkinsa" Bollywoodissa.
Siis, sekä SRK että Rani Mukherjee ovat erinomaisia Bollywoodin tähtiä. Mielestäni he olivat yhdessä parhaimmillaan juuri Pahelissa. Vaikka Pahelin tarina oli joidenkin mielestä epäuskottava fantasia, niin filmi oli aidosti intialainen Bollywoodin leffa tehty kokonaan Intiassa ja sen värikkäät tanssinumerot ovat sitä aitoa original Bollywoodin ryhmätanssia. Siinä ei ollut tippakaan Broadwayn musikaaleista plagioituja tanssinumeroita, kuten nyt R&A- festivaalissa esitettävässä KANKissa on. Onneksi, tämä "länsimaistunut" tanssityyli on menossa pois muodista Bollywoodissa. Täytyy muistaa, että 80% intialaisista asuu maaseudulla. Heille tällainen filmi(KANK) on vieraasta kulttuurista. KANKin tapaiset filmit tehdään vain Intian suurissa kaupungeissa asuville länsimaistuneille nuorille. Ja tietysti niille miljoonille länsimailla asuville intialaisille IT-alan nuorille.
Bollywood on aina toiminut kaupallisella pohjalla. Tämän päivän Bollywoodissa sijoittajat sanelevat tuottajille, minkälaisen elokuvan heidän pitäisi tuottaa! Rahoittajia kiinnostaa vain ROI( return on investment). Näin elokuvan taiteellinen puoli kärsii. Aivan kuten Raj Kapoor teki SRK:kin välillä näyttelee keskinkertaisissa leffoissa(DON) saadakseen rahaa, jolla hän itse tuottaa laadukkaita filmejä (Paheli) omana tuotantona omassa lafkassa( Red Chillies Entertainment Co.)
Kun Intiassa tehdään lähes 1000 elokuvaa vuodessa, tähän joukkoon mahtuu huonojakin leffoja. Mielestäni Filmifestivaaleihin pitäisi valita leffat parhaasta päästä. Näin ei tämän vuoden R&A:n festivaalissa ole tehty. Valitettavasti. Bollywoodin historioitsija kirjoitti:
Voin teille nuoremmille Bollywood- filmien ystäville kertoa, että kaikilla suurilla Bollywoodin tähdillä on ollut ikioma ns. "karismaa". Miesnäyttelijöistä Raj Kapoorilla oli se kulkurin- look ja omaperäinen hymy. Dilip Kumarilla oli se charmikas tukka ja "rustic look". Dev Anandilla oli se poikamainen ja "innocent look". Naisnäyttelijöistä Nargisilla oli Liz Taylorin kaltainen tyyli, Madhubalalla oli se suloinen hymykuoppa ja Vyajayantimala osasi tanssia erinomaisesti.
Bollywoodin supertähdet pyrkivät siis muodostamaan oman "tavaramerkin". Tämän päivän tähdistä SRK:lla on se sormien nytkähdys ja omalaatuinen puhetyyli, joka oli parhaiten esillä mm. Pahelissa. Rani Mukherjee on hyvä näyttelijätär ja myös osaa tanssia hyvin( Paheli, Mangal Pandey). Hänellä on se epätavallinen käheähkö ääni naisena, josta on tullut hänen "tavaramerkkinsa" Bollywoodissa.
Siis, sekä SRK että Rani Mukherjee ovat erinomaisia Bollywoodin tähtiä. Mielestäni he olivat yhdessä parhaimmillaan juuri Pahelissa. Vaikka Pahelin tarina oli joidenkin mielestä epäuskottava fantasia, niin filmi oli aidosti intialainen Bollywoodin leffa tehty kokonaan Intiassa ja sen värikkäät tanssinumerot ovat sitä aitoa original Bollywoodin ryhmätanssia. Siinä ei ollut tippakaan Broadwayn musikaaleista plagioituja tanssinumeroita, kuten nyt R&A- festivaalissa esitettävässä KANKissa on. Onneksi, tämä "länsimaistunut" tanssityyli on menossa pois muodista Bollywoodissa. Täytyy muistaa, että 80% intialaisista asuu maaseudulla. Heille tällainen filmi(KANK) on vieraasta kulttuurista. KANKin tapaiset filmit tehdään vain Intian suurissa kaupungeissa asuville länsimaistuneille nuorille. Ja tietysti niille miljoonille länsimailla asuville intialaisille IT-alan nuorille.
Bollywood on aina toiminut kaupallisella pohjalla. Tämän päivän Bollywoodissa sijoittajat sanelevat tuottajille, minkälaisen elokuvan heidän pitäisi tuottaa! Rahoittajia kiinnostaa vain ROI( return on investment). Näin elokuvan taiteellinen puoli kärsii. Aivan kuten Raj Kapoor teki SRK:kin välillä näyttelee keskinkertaisissa leffoissa(DON) saadakseen rahaa, jolla hän itse tuottaa laadukkaita filmejä (Paheli) omana tuotantona omassa lafkassa( Red Chillies Entertainment Co.)
Kun Intiassa tehdään lähes 1000 elokuvaa vuodessa, tähän joukkoon mahtuu huonojakin leffoja. Mielestäni Filmifestivaaleihin pitäisi valita leffat parhaasta päästä. Näin ei tämän vuoden R&A:n festivaalissa ole tehty. Valitettavasti.Intiassa tuotetaan myös niitä helmiä niin paljon, että kannattaisi laittaa paras kilpailuun! Ehdottomasti! JA Intialainen! Miksi "meidän" täytyy miellyttää länsimaista yleisöä? Se on tylsintä, mitä tiedän, sorry...
(Sanoo fani, joka tykkäsi kuitenkin Kal Ho Naa Ho:sta, vaikka sitä tehtiin myös USA:ssa...)
- Bollywoodin historioitsija
Tämän vuoden R&A- festivaalin virallinen ohjelma on nyt julkistettu. Bollywood-elokuvien osuudesta on sanottu näin:
(Quote) "Intian Bollywoodista tulee tänä vuonna perinteistä sekä hieman uskaliaampaa tuotantoa. Karan Joharin Never Say Goodbye on aitoa musiikillista bollydraamaa, suurilla tunteilla, väreillä ja kimalteella. Don tarjoilee action- annoksen, jossa Bollywood kohtaa James Bondin. Molempia tähdittävät Intian kuumimmat nimet."( Unquote)
R&A:n "Avainelokuvat"- julkaisussa Bollywood loistaa poissaolollaan! Siis, tämän vuoden Bollyleffojen osuus R&A:n ohjelmistossa on jonkinlainen "pakkopullaa", kun eivät uskaltaneet jättää maailman suurimman elokuvatuottajan Intian elokuvat pois festivaalin ohjelmasta.
Sen sijaan, että nyt esitetään Bollywoodin tuotannosta ns. B-luokan elokuvia Helsinki Film Festivaalissa, olisi ollut parempi, jos ei näitä olisi tuotu ollenkaan. Nyt elokuvafani, joka haluaisi tutustua ensikerran Bollywoodin filmeihin saa sen käsityksen, ettei Bollywoodissa osata muuta kuin plagioida James Bondin- tapaisia leffoja tai tehdä jatkuvasti saman vanhan reseptinmukaista "musiikillista bollydraamaa" esim. Karan Joharin Kabhi Khushi Kabhi Gam(2001) eli K3G. Nyt esillä oleva KANK on myös saman ohjaajan työ.
Tavallaan Bollywoodkin nykyään toimii Hollywoodin mallinmukaisesti. "Terminaatori"sta" tehtiin ainakin 3 jatkokertomusta. "Superman"istakin tehtiin ainakin kaksi. "Sormusten Herrasta" ja "Harry Potter"istakin on tehty, Herra tietää, useita jatkokertomuksia. Tietysti molemmat toimivat kuin kloonatut kopiot. Ovathan molemmat kaupallisesti toimivia bisneksiä, jotka toimivat elokuvarahoittajien ehdoilla.
Olin kuvitellut, että R&A- festivaalissa olisi ollut tarkoitus esittää laadukkaita "off-beat"- elokuvia, joita ei muuten saa nähdä leffateattereissa. Näköjään Bollywoodin kohdalla tämä laatukriteeri on unohdettu. On ostettu ns. "sika säkissä". Tässä tehdään karhunpalvelusta Bollywoodin maineelle myös laadukkaiden elokuvien tuottajana.
Oliko "Terminaattori" tai "Superman" ollut R&A:n ohjelmistossa? En muista, että olisivat olleet.
Surullista seurata tätä kehitystä.- Chandni
Hmmm, vaikuttaa siltä, että mä olen suurin piirtein ainoa, joka ihan oikeasti tykkää näistä molemmista elokuvista. No, ei se mitään, jokaisella on oma makunsa, mutta yhtä asiaa haluaisin kommentoida. Mulla ei ole mitään tietoa siitä, millä perusteella tuonne festivaalille elokuvia valitaan, mutta nuo kaksi elokuvaa olivat viime vuoden menestyneimmät elokuvat Intian ulkopuolella. Itse asiassa Kabhi Alvida Naa Kehna on kaikkien aikojen eniten ulkomailla tuottanut intialainen (Bollywood?) elokuva ja Don on saman listan neljäs ( http://www.boxofficeindia.com/overseas.htm ). En väitä, että BoxOffice olisi mikään laadun tae, mutta ehkää nämä ovat sellaisia elokuvia, joita Intian ulkopuolella halutaan nähdä?
Sinänsä mielestäni mainospuheet ovat mainospuheita, itselleni ei tullut missään vaiheessa mieleenikään verrata Donia James Bondiin, mutta enpä ole koskaan ollut erityisen innokas JB fani... Mielestäni Don oli vaan hieno action-leffa, ja tarina oli action-leffaksi keskivertoa "fiksumpi". Se on tietysti myöskin elokuva joka vaatisi vähintäänkin toisenkin katselukerran, koska siinä vaiheessa kun tietää elokuvan loppuratkaisun osaa kiinnittää moniin enemmän tai vähemmän hienovaraisiin yksityiskohtiin ihan eri tavalla huomiota.
Mitä tulee KANKiin, toki itsekin pidän elokuvista jotka on kuvattu Intiassa, mutta jos elokuva on hyvä, ei minua haittaa se, jos se on kuvattu jossain muualla.
Molemmat elokuvat ovat toki puhtaasti kaupallisia elokuvia, mutta eivät mielestäni missään nimessä B-luokan elokuvia.
Kysyisin ihan uteliaisuudesta niiden mielipidettä, joiden mielestä nämä ovat huono valinta R&A festarille, että mitkä teidän mielestä olisivat olleet parempia vaihtoehtoja, onko teillä jotain esimerkkejä? - Devika Rani
Chandni kirjoitti:
Hmmm, vaikuttaa siltä, että mä olen suurin piirtein ainoa, joka ihan oikeasti tykkää näistä molemmista elokuvista. No, ei se mitään, jokaisella on oma makunsa, mutta yhtä asiaa haluaisin kommentoida. Mulla ei ole mitään tietoa siitä, millä perusteella tuonne festivaalille elokuvia valitaan, mutta nuo kaksi elokuvaa olivat viime vuoden menestyneimmät elokuvat Intian ulkopuolella. Itse asiassa Kabhi Alvida Naa Kehna on kaikkien aikojen eniten ulkomailla tuottanut intialainen (Bollywood?) elokuva ja Don on saman listan neljäs ( http://www.boxofficeindia.com/overseas.htm ). En väitä, että BoxOffice olisi mikään laadun tae, mutta ehkää nämä ovat sellaisia elokuvia, joita Intian ulkopuolella halutaan nähdä?
Sinänsä mielestäni mainospuheet ovat mainospuheita, itselleni ei tullut missään vaiheessa mieleenikään verrata Donia James Bondiin, mutta enpä ole koskaan ollut erityisen innokas JB fani... Mielestäni Don oli vaan hieno action-leffa, ja tarina oli action-leffaksi keskivertoa "fiksumpi". Se on tietysti myöskin elokuva joka vaatisi vähintäänkin toisenkin katselukerran, koska siinä vaiheessa kun tietää elokuvan loppuratkaisun osaa kiinnittää moniin enemmän tai vähemmän hienovaraisiin yksityiskohtiin ihan eri tavalla huomiota.
Mitä tulee KANKiin, toki itsekin pidän elokuvista jotka on kuvattu Intiassa, mutta jos elokuva on hyvä, ei minua haittaa se, jos se on kuvattu jossain muualla.
Molemmat elokuvat ovat toki puhtaasti kaupallisia elokuvia, mutta eivät mielestäni missään nimessä B-luokan elokuvia.
Kysyisin ihan uteliaisuudesta niiden mielipidettä, joiden mielestä nämä ovat huono valinta R&A festarille, että mitkä teidän mielestä olisivat olleet parempia vaihtoehtoja, onko teillä jotain esimerkkejä?Mun mielestä Rang De Basanti! on yksi parhaimmista elokuvista mitä tehtiin viime vuonna. Se on kieltämättä aika patrioottinen, mutta onko sillä niin suuresti väliä? Onhan Suomessa ainoat dvd-julkaisut Lagaan ja The Rising hyvinkin isänmaallisia!!! ;)
Don on mun mielestä aika kökkö. RDB toisi laatua sen tilalle..
Kannattaa ottaa huomioon, että Rakkautta ja anarkiaa festarin työntekijöillä ei ole tietoa Bollyleffoista ja siitä mistä lähteä niitä metsästämään... Niillä on hyvä suhde Dharma Productions/YashRaj Films yhtiöiden kanssa, joten he jatkavat sitä..
Monet pääleffat mitä he ovat tuoneet ovat aivan loistavia. K3G, Lagaan, Dil Se, Devdas ja Veer-Zaara.. Maqboolia en ole vielä nähnyt.
Joo... Se Othellon uusintaversio! Se olis pitänyt tuoda meille. Omkara.
Mitä mieltä olette? - Bollywoodin historioitsija
Devika Rani kirjoitti:
Mun mielestä Rang De Basanti! on yksi parhaimmista elokuvista mitä tehtiin viime vuonna. Se on kieltämättä aika patrioottinen, mutta onko sillä niin suuresti väliä? Onhan Suomessa ainoat dvd-julkaisut Lagaan ja The Rising hyvinkin isänmaallisia!!! ;)
Don on mun mielestä aika kökkö. RDB toisi laatua sen tilalle..
Kannattaa ottaa huomioon, että Rakkautta ja anarkiaa festarin työntekijöillä ei ole tietoa Bollyleffoista ja siitä mistä lähteä niitä metsästämään... Niillä on hyvä suhde Dharma Productions/YashRaj Films yhtiöiden kanssa, joten he jatkavat sitä..
Monet pääleffat mitä he ovat tuoneet ovat aivan loistavia. K3G, Lagaan, Dil Se, Devdas ja Veer-Zaara.. Maqboolia en ole vielä nähnyt.
Joo... Se Othellon uusintaversio! Se olis pitänyt tuoda meille. Omkara.
Mitä mieltä olette?Olen iloinen, että puheenvuorojani tällä keskustelupalstalla sai ihmiset keskustelemaan vilkkaasti Bollywood-elokuvista.
Ehkä olin hieman liiankin kriittinen tämän vuoden R&A:n Bollyleffoista? En tarkoittanut, että ne olisivat täyttä roskaa. Tarkoitin, että Bollywoodista olisi löytynyt huomattavasti parempiakin elokuvia tähän festivaaliin.
Myönnän, että ko. leffat sekä KANK että DON ovat olleet Box-office- hittejä Intian ulkopuolella. Ja nimenomaan Intian ulkopuolella. Niinhän kai oli elokuvien tuottajien alkuperäinen tarkoitus. Minä voin olla vanhanaikainen "kalkkis" teidän nuorten mielestä, muuta minun mielestäni tällaisten filmi festivaalien alkuperäinen tarkoitus ja primäärinen motiivi on aina ollut esittää ko. maan parhaimmistoa ja laadullisesti korkeatasoisia elokuvia. Kaupallinen menestys ei ole koskaan ollut eikä saakaan olla festivaalielokuvien valinnan peruste. Ympäri maailman samantapaisilla festivaaleilla esitetään elokuvia, jotka eivät aina ole kaupallisesti "Box- office- hittejä". Jos näin ei olisi Satyajit Rayn hienoja elokuvia ei olisi koskaan esitetty maailmalle. Rayn elokuvat olivat kaupallisesti "floppeja" Intiassa. Voin tunnustaa, etten minäkään nähnyt niitä Intiassa, vaikka olin ahkera elokuvissakävijä!
Mira Nairin "Monsoon Wedding" ei myöskään ollut hitti Intiassa. Silti se voitti pääpalkinnon Venetsian filmi festivaalissa. Pointtini on, että R&A:n tapaisissa festareissa tulisi esittää edustavimmat sen maan elokuvista. Kun on kyse Intiasta, niin ei ole ainakaan kyse tarjonnan puutteesta. Päinvastoin. On vaikeuksia tehdä valintoja. Nyt näyttää siltä, että ko. tuottajilla on ollut hyvin rasvatut markkinointi koneistot maailmalla. Ja hyviä ystäviä Suomessa.
R&A:n lehdistötiedotteen otsikko on:
RAKKAUTTA & ANARKIAA JUHLII 20. FESTIVAALIA LAADUKKAALLA OHJELMISTOLLA
Voi tietysti kysyä: Onko kaupallinen Box-office menestys laadun tae? - Sic transit gloria mundi
Chandni kirjoitti:
Hmmm, vaikuttaa siltä, että mä olen suurin piirtein ainoa, joka ihan oikeasti tykkää näistä molemmista elokuvista. No, ei se mitään, jokaisella on oma makunsa, mutta yhtä asiaa haluaisin kommentoida. Mulla ei ole mitään tietoa siitä, millä perusteella tuonne festivaalille elokuvia valitaan, mutta nuo kaksi elokuvaa olivat viime vuoden menestyneimmät elokuvat Intian ulkopuolella. Itse asiassa Kabhi Alvida Naa Kehna on kaikkien aikojen eniten ulkomailla tuottanut intialainen (Bollywood?) elokuva ja Don on saman listan neljäs ( http://www.boxofficeindia.com/overseas.htm ). En väitä, että BoxOffice olisi mikään laadun tae, mutta ehkää nämä ovat sellaisia elokuvia, joita Intian ulkopuolella halutaan nähdä?
Sinänsä mielestäni mainospuheet ovat mainospuheita, itselleni ei tullut missään vaiheessa mieleenikään verrata Donia James Bondiin, mutta enpä ole koskaan ollut erityisen innokas JB fani... Mielestäni Don oli vaan hieno action-leffa, ja tarina oli action-leffaksi keskivertoa "fiksumpi". Se on tietysti myöskin elokuva joka vaatisi vähintäänkin toisenkin katselukerran, koska siinä vaiheessa kun tietää elokuvan loppuratkaisun osaa kiinnittää moniin enemmän tai vähemmän hienovaraisiin yksityiskohtiin ihan eri tavalla huomiota.
Mitä tulee KANKiin, toki itsekin pidän elokuvista jotka on kuvattu Intiassa, mutta jos elokuva on hyvä, ei minua haittaa se, jos se on kuvattu jossain muualla.
Molemmat elokuvat ovat toki puhtaasti kaupallisia elokuvia, mutta eivät mielestäni missään nimessä B-luokan elokuvia.
Kysyisin ihan uteliaisuudesta niiden mielipidettä, joiden mielestä nämä ovat huono valinta R&A festarille, että mitkä teidän mielestä olisivat olleet parempia vaihtoehtoja, onko teillä jotain esimerkkejä?Täytyypä ilmoittautua, etteivät tämän vuoden R&A-elokuvat saa totaalisia murska-arvosteluja. Itse nimittäin hyvin vähän Bollywoodin tarjontaan tutustuneena junttina olen täysin myyty molempien elokuvien kohdalla... ja tiedän, etten ole ainoa.
Ehkä R&A-festivaalien tarkoituksena oli tänä vuonna tuoda länsimaisille katsojille hieman helpommin lähestyttäviä Bollywood-elokuvia, kun valitsivat BoxOffice-menestyjiä. Eiköhän intialaista elokuvaa ole ihan viisastakin tarjota aluksi ehkä harrastajille "laimeampana" versiona, jonka on todettu kuitenkin uponneen suureen yleisöön. Jos pienemmän yleisön ja budjetin laatuelokuvia haluaa saada seuraavan vuosisadan aikana Suomen kamaralle, täytyy Bollywood tuoda myös tavallisen länsimaisen elokuvan kuluttajakunnan huulille.
Itse olin ainoastaan tyytyväinen, kun tänä vuonna sentään kaksi elokuvaa Intiasta pääsi festivaalitarjontaan. Viime vuonna kun mielestäni tarjolla oli yksi ainoa (Parineeta). Kehitystä tämäkin.
Vaikka ymmärrän täysin, että Bollywoodin varsinaiset asiantuntijat eivät arvosta länsimaiseen suuntaan kumartelevia intialaisia elokuvia, on silti huomattava, että tällä tavoin ehkä muuten Bollywoodia vierastava länsimainen katsoja voi mutkan kautta kiinnostua ihan uuden tyyppisestä elokuvasta.
Korostan kuitenkin vielä, etteivät tämänvuotiset R&A-festivaalien Bollywood-elokuvat omasta mielestäni ole huonoja tai lännellä laimennettuja, vaan aivan päinvastoin. Vaikka länsi ja itä molemmissa kohtaavatkin, en katsoisi tätä katsojien kosiskeluksi tai länsimaisen elokuvan apinoimiseksi, vaan nykypäiväksi. Intia ei ole oma eristynyt saarekkeensa vailla muun maailman vaikutusta, eikä muu maailma ole vailla Intian vaikutusta. Kulttuurien kohtaamisesta voi vaikka oppia jotakin, tai vaihtoehtoisesti tuomita sen epäpuhtautena.
Kieliä opiskelleena olen itse jo aikaa sitten luopunut mm. puhtaan kielen vaatimuksesta. Mitään kieltä tai kulttuuria ei olisi sellaisena kuin me sen tunnemme, jos ei olisi eri kulttuuripiirien ja kielialueiden välistä kanssakäymistä. Emme voi irrottautua muun maailman vaikutuksista.
Me havaitsemme kuitenkin vain uusimmat vaikutukset ja siksi vastustamme niitä. Emme halua esimerkiksi englannin kielen turmelevaa vaikutusta suomen kieleen. Anglismit ja niinikään svetisismit ovat kirosana suomen kielestä puhuttaessa. Kukaan ei silti vastusta vanhoja lainasanoja. Ei kenenkään mielestä vaikkapa sana äiti ole mitään muuta kuin selvää suomea, vaikka lainapahanen sekin "vain" on.
Olisi siis hyvä pitää mielessä, että kanssakäyminen on kulttuurien elinehto. Vaikka siis oikein todella peri-intialainen Bollywood-elokuva onkin kiehtovaa, kaunista ja virkistävää länsimaiseen elokuvaan verrattuna, ei kannata halventaa myöskään nykyaikaisempia ja kenties monikulttuurisempia kokeiluja, joilla on yhtä lailla jotakin annettavaa.
Elokuva muuttuu siinä missä muutkin taiteenlajit. Kuva-, kuvanveisto-, sana- tai rakennustaide ovat vuosisatojen, jopa vuosituhansien aikana muuttuneet valtavasti ja säilyttäneet ajankohtaisuutensa. Ei siis liene ihme, että elokuvakin muuttuu (jokapuolella maailmaa). Enkä usko, että muutos on kohti huonompaa, sillä jos historia jotakin osoittaa, niin sen, että kulttuuri ja taide kautta aikain on muuttunut, mutta pysynyt silti ainutlaatuisena ja arvokkaana.
Voihan toki joku todeta, että Monet on huonompi kuin vaikkapa da Vinci (itsellänikin on varmasti tästä oma mielipiteeni), mutta laajemmin tarkasteltuna voi todeta vain, että heidän kädenjälkensä on erilaista... ihan kuten voi todeta, että vaikkapa Kabhi Alvida Naa Kehna on elokuvana erilainen kuin perinteissä pitäytyvä Bollywood-elokuva, ei lopullisesti huonompi tai tasapäisempi. - Devika Rani
Sic transit gloria mundi kirjoitti:
Täytyypä ilmoittautua, etteivät tämän vuoden R&A-elokuvat saa totaalisia murska-arvosteluja. Itse nimittäin hyvin vähän Bollywoodin tarjontaan tutustuneena junttina olen täysin myyty molempien elokuvien kohdalla... ja tiedän, etten ole ainoa.
Ehkä R&A-festivaalien tarkoituksena oli tänä vuonna tuoda länsimaisille katsojille hieman helpommin lähestyttäviä Bollywood-elokuvia, kun valitsivat BoxOffice-menestyjiä. Eiköhän intialaista elokuvaa ole ihan viisastakin tarjota aluksi ehkä harrastajille "laimeampana" versiona, jonka on todettu kuitenkin uponneen suureen yleisöön. Jos pienemmän yleisön ja budjetin laatuelokuvia haluaa saada seuraavan vuosisadan aikana Suomen kamaralle, täytyy Bollywood tuoda myös tavallisen länsimaisen elokuvan kuluttajakunnan huulille.
Itse olin ainoastaan tyytyväinen, kun tänä vuonna sentään kaksi elokuvaa Intiasta pääsi festivaalitarjontaan. Viime vuonna kun mielestäni tarjolla oli yksi ainoa (Parineeta). Kehitystä tämäkin.
Vaikka ymmärrän täysin, että Bollywoodin varsinaiset asiantuntijat eivät arvosta länsimaiseen suuntaan kumartelevia intialaisia elokuvia, on silti huomattava, että tällä tavoin ehkä muuten Bollywoodia vierastava länsimainen katsoja voi mutkan kautta kiinnostua ihan uuden tyyppisestä elokuvasta.
Korostan kuitenkin vielä, etteivät tämänvuotiset R&A-festivaalien Bollywood-elokuvat omasta mielestäni ole huonoja tai lännellä laimennettuja, vaan aivan päinvastoin. Vaikka länsi ja itä molemmissa kohtaavatkin, en katsoisi tätä katsojien kosiskeluksi tai länsimaisen elokuvan apinoimiseksi, vaan nykypäiväksi. Intia ei ole oma eristynyt saarekkeensa vailla muun maailman vaikutusta, eikä muu maailma ole vailla Intian vaikutusta. Kulttuurien kohtaamisesta voi vaikka oppia jotakin, tai vaihtoehtoisesti tuomita sen epäpuhtautena.
Kieliä opiskelleena olen itse jo aikaa sitten luopunut mm. puhtaan kielen vaatimuksesta. Mitään kieltä tai kulttuuria ei olisi sellaisena kuin me sen tunnemme, jos ei olisi eri kulttuuripiirien ja kielialueiden välistä kanssakäymistä. Emme voi irrottautua muun maailman vaikutuksista.
Me havaitsemme kuitenkin vain uusimmat vaikutukset ja siksi vastustamme niitä. Emme halua esimerkiksi englannin kielen turmelevaa vaikutusta suomen kieleen. Anglismit ja niinikään svetisismit ovat kirosana suomen kielestä puhuttaessa. Kukaan ei silti vastusta vanhoja lainasanoja. Ei kenenkään mielestä vaikkapa sana äiti ole mitään muuta kuin selvää suomea, vaikka lainapahanen sekin "vain" on.
Olisi siis hyvä pitää mielessä, että kanssakäyminen on kulttuurien elinehto. Vaikka siis oikein todella peri-intialainen Bollywood-elokuva onkin kiehtovaa, kaunista ja virkistävää länsimaiseen elokuvaan verrattuna, ei kannata halventaa myöskään nykyaikaisempia ja kenties monikulttuurisempia kokeiluja, joilla on yhtä lailla jotakin annettavaa.
Elokuva muuttuu siinä missä muutkin taiteenlajit. Kuva-, kuvanveisto-, sana- tai rakennustaide ovat vuosisatojen, jopa vuosituhansien aikana muuttuneet valtavasti ja säilyttäneet ajankohtaisuutensa. Ei siis liene ihme, että elokuvakin muuttuu (jokapuolella maailmaa). Enkä usko, että muutos on kohti huonompaa, sillä jos historia jotakin osoittaa, niin sen, että kulttuuri ja taide kautta aikain on muuttunut, mutta pysynyt silti ainutlaatuisena ja arvokkaana.
Voihan toki joku todeta, että Monet on huonompi kuin vaikkapa da Vinci (itsellänikin on varmasti tästä oma mielipiteeni), mutta laajemmin tarkasteltuna voi todeta vain, että heidän kädenjälkensä on erilaista... ihan kuten voi todeta, että vaikkapa Kabhi Alvida Naa Kehna on elokuvana erilainen kuin perinteissä pitäytyvä Bollywood-elokuva, ei lopullisesti huonompi tai tasapäisempi.Omasta mielestani KANK on hyvin epatasainen tuotos. Siina on mahtavat teemat ja nayttelijat, mutta sielu puuttuu.
Don on puolestaan remake. Alla otoksia oikeasta Donista. Ja sielusta puheenollen, sita ei uudestakaan Donista loydy. Laskelmoitu, taysin kaupallinen tuotos. Rahastusta.
http://www.youtube.com/watch?v=q5dar0VBZM8
http://www.youtube.com/watch?v=NHl2_1EenvU
http://www.youtube.com/watch?v=9nnKtHqwdxU - Bollywoodin historioitsija
Devika Rani kirjoitti:
Omasta mielestani KANK on hyvin epatasainen tuotos. Siina on mahtavat teemat ja nayttelijat, mutta sielu puuttuu.
Don on puolestaan remake. Alla otoksia oikeasta Donista. Ja sielusta puheenollen, sita ei uudestakaan Donista loydy. Laskelmoitu, taysin kaupallinen tuotos. Rahastusta.
http://www.youtube.com/watch?v=q5dar0VBZM8
http://www.youtube.com/watch?v=NHl2_1EenvU
http://www.youtube.com/watch?v=9nnKtHqwdxUTV 1:ssä 23.09 esitetty dokumentti Bollywoodista oli masentava, mutta totuudenmukainen selostus Bollywoodin nykytilasta. Asiaan perehtymättömällekin katsojalle tuli selväksi, että Bollywood on 100%:sesti ja häikäilemättömästi kaupallisesti toimiva bisnes. Kokenut ja arvostettu Bollywoodin ohjaaja Mahesh Bhatt kiteyti asian sanomalla, että Bollywood on " taistelutanner", jossa vain ja ainoastaan Box-Office- success eli kassamanestys on elokuvatekijoiden tavoite.
Vaikka en väittää olevani mikään Bollywoodin "asiantuntija" olen kuitenkin nähnyt Bollywoodin elokuvia ja sen kehitystä sen alkuajoista lähtien eli siitä lähtien, kun Intia itsenäistyi v. 1947. Bollywoodin kulta-aikana tehtiin useita laadukkaita elokuvia ( Mother India, Barsaat, Ganga Jumna, Madhumati, Mughal-e-Azam, Sangam jne). Kuitenkin 1960- ja osin myös 70- luvulla tehtiin ns. "formula-filmejä", joissa tarinalla ei ollut suurtakaan merkitystä. Hyvien laulujen ansiosta nämä formulafilmit olivat kassamenestyksiä Intiassa aikana, jolloin harva intialainen oli käynyt länsimaissa.
Nyt Bollywoodissa historia toistaa itseään, kun jälleen tehdään paljon remake-elokuvia ja formulafilmejä. Totta kai, ne ovat kassamenestyksiä nyt kun Intiassa on uusi sukupolvi, joka ei ole nähnyt 50- ja 60- luvun elokuvia lainkaan. Näille nuorille katsojaryhmille tehdään KANK ja DON- kaltaisia remake- filmejä puhtaasti rahastuksen mielessä. Ihan kuin Hollywood tekee useita Harry Potter- elokuvia rahastuksen mielessä.
Elokuva taidemuotona on tuntematon käsite näille kaiken maailman ahneille sijoittajille, jotka ovat saapunneet myös Bollywoodin maisemille. Return on investment ( ROI) on se ainoa kriteeri näille sijoittajille, koska se on heille puhdasta bisnestä. Ei kulttuurin ilmentymismuotona.
Onneksi, nyt on tapahtumassa se luonnollinen "gaussinkäyrän-" mukainen kehitys Bollywoodissakin. Uusi remake aikaisemmasta Bollywoodin ikoni-elokuva Sholay:sta oli täydellinen floppi elokuussa. Elokuva vedettiin pois elokuvateattereista koko Intiassa viikon kuluttua elokuvan ensi-illasta. Elokuvassa oli Bollywoodin megatähti "The Big B" eli Amitabh Bachchan, joka oli myös alkuperäisessä Sholay- elokuvassa v. 1978. Mitä me tästä opimme?
Suuret tähdetkään eivät pysty pelastamaan huonoa elokuvaa. Sellaisiksi katson myös tämän vuoden R&A- festivaalissa esitettyjä elokuvia. Molemmat ovat kalliisti tehtyjä elokuvia, joissa on kummassakin suuret ja tunnetut megatähdet mukana. Ne ovat epäilemättä kassamenestyksiä, koska ne on tehty juuri sille kohderyhmälle, jolla ei ole kokemusta Bollywoodin laatuelokuvista. Molemmista puuttuu elokuvan tärkein elementti: sielu.
Mielestäni kansainvälisten elokuvafestivaalien tarjonta ei saisi perustua ainoastaan Box- Office- hitteihin. Se ei saisi olla valintakriteerinä. Jos näin olisi ollut, maailma ei olisi koskaan nähnyt Satyajit Rayn hienoja "Apu-trilogia"- elokuvia, eikä myöskään Mira Nairin "Monsoon Wedding"- elokuva. Näiden ohjaajien elokuvat eivät olleet Box- Office hittejä Intiassa. Itse en koskaan nähnyt Satyajit Rayn elokuvia Intiassa, vaikka olinkin ahkera elokuvissakävijä nuoruudessani Intiassa. - Sic transit gloria mundi
Bollywoodin historioitsija kirjoitti:
TV 1:ssä 23.09 esitetty dokumentti Bollywoodista oli masentava, mutta totuudenmukainen selostus Bollywoodin nykytilasta. Asiaan perehtymättömällekin katsojalle tuli selväksi, että Bollywood on 100%:sesti ja häikäilemättömästi kaupallisesti toimiva bisnes. Kokenut ja arvostettu Bollywoodin ohjaaja Mahesh Bhatt kiteyti asian sanomalla, että Bollywood on " taistelutanner", jossa vain ja ainoastaan Box-Office- success eli kassamanestys on elokuvatekijoiden tavoite.
Vaikka en väittää olevani mikään Bollywoodin "asiantuntija" olen kuitenkin nähnyt Bollywoodin elokuvia ja sen kehitystä sen alkuajoista lähtien eli siitä lähtien, kun Intia itsenäistyi v. 1947. Bollywoodin kulta-aikana tehtiin useita laadukkaita elokuvia ( Mother India, Barsaat, Ganga Jumna, Madhumati, Mughal-e-Azam, Sangam jne). Kuitenkin 1960- ja osin myös 70- luvulla tehtiin ns. "formula-filmejä", joissa tarinalla ei ollut suurtakaan merkitystä. Hyvien laulujen ansiosta nämä formulafilmit olivat kassamenestyksiä Intiassa aikana, jolloin harva intialainen oli käynyt länsimaissa.
Nyt Bollywoodissa historia toistaa itseään, kun jälleen tehdään paljon remake-elokuvia ja formulafilmejä. Totta kai, ne ovat kassamenestyksiä nyt kun Intiassa on uusi sukupolvi, joka ei ole nähnyt 50- ja 60- luvun elokuvia lainkaan. Näille nuorille katsojaryhmille tehdään KANK ja DON- kaltaisia remake- filmejä puhtaasti rahastuksen mielessä. Ihan kuin Hollywood tekee useita Harry Potter- elokuvia rahastuksen mielessä.
Elokuva taidemuotona on tuntematon käsite näille kaiken maailman ahneille sijoittajille, jotka ovat saapunneet myös Bollywoodin maisemille. Return on investment ( ROI) on se ainoa kriteeri näille sijoittajille, koska se on heille puhdasta bisnestä. Ei kulttuurin ilmentymismuotona.
Onneksi, nyt on tapahtumassa se luonnollinen "gaussinkäyrän-" mukainen kehitys Bollywoodissakin. Uusi remake aikaisemmasta Bollywoodin ikoni-elokuva Sholay:sta oli täydellinen floppi elokuussa. Elokuva vedettiin pois elokuvateattereista koko Intiassa viikon kuluttua elokuvan ensi-illasta. Elokuvassa oli Bollywoodin megatähti "The Big B" eli Amitabh Bachchan, joka oli myös alkuperäisessä Sholay- elokuvassa v. 1978. Mitä me tästä opimme?
Suuret tähdetkään eivät pysty pelastamaan huonoa elokuvaa. Sellaisiksi katson myös tämän vuoden R&A- festivaalissa esitettyjä elokuvia. Molemmat ovat kalliisti tehtyjä elokuvia, joissa on kummassakin suuret ja tunnetut megatähdet mukana. Ne ovat epäilemättä kassamenestyksiä, koska ne on tehty juuri sille kohderyhmälle, jolla ei ole kokemusta Bollywoodin laatuelokuvista. Molemmista puuttuu elokuvan tärkein elementti: sielu.
Mielestäni kansainvälisten elokuvafestivaalien tarjonta ei saisi perustua ainoastaan Box- Office- hitteihin. Se ei saisi olla valintakriteerinä. Jos näin olisi ollut, maailma ei olisi koskaan nähnyt Satyajit Rayn hienoja "Apu-trilogia"- elokuvia, eikä myöskään Mira Nairin "Monsoon Wedding"- elokuva. Näiden ohjaajien elokuvat eivät olleet Box- Office hittejä Intiassa. Itse en koskaan nähnyt Satyajit Rayn elokuvia Intiassa, vaikka olinkin ahkera elokuvissakävijä nuoruudessani Intiassa.Minut ja muut tämän vuoden R&A-festareiden Bollywood-elokuvien kehujat on nyt siis ilmeisesti todisteltu suohon. Never Say Goodbye ja Don ovat siis huonoja elokuvia ja me, joille ne kelpasivat, joita ne koskettivat, olemme väärässä.
Olen pieni pala valtavaa sokeaa massaa, jolle rahanahneet elokuvantekijät ovat laittaneet silkkaa sontaa nättiin pakettiin ja syöttäneet sen. Kiitos, hyvää oli. Sieluton Bollywood iski sieluttomaan uuden sukupolven massakatsojaan oikein kunnolla.
Tällainen pullamössömukula ei voine sulattaa aitoa tunnetta, kun tyhjää kumiseva höttökin tuntui jo täydeltä tavaralta. Hävettäisi moinen, jos aivojeni tilalla ei olisi vain vaaleanpunaista purkkaa. Mutta koska näin on, hellin mielessäni tyhjäpääsukupolvelle suunnatun rahasammon kuvaa, ja hymyilen typerästi, kun olen kokenut mielestäni jotakin ainutlaatuista, joka onkin oikeasti koettu jo moninkertaisesti voimakkaammin kultaisella kuusikymmenluvulla.
Omasta ja sitä myötä koko massan puolesta haluaisin kuitenkin kiittää tämänvuotisesta R&A-festivaalin Bollywood-tarjonnasta, joka oli tällaiselle sieluttomalle sielulle nautinnollista alusta loppuun saakka. Yllättävän paljon sitä saa näemmä iloa siitäkin, kun katsoo pennostensa putoavan Farhan Akhtarin, Karan Joharin tai vaikkapa Shahrukh Khanin taskuun. Ainakin tällaiselle katsojalle moinen kliimaksi toi vedet silmiin ja ilon "sydämeen".
Massasukupolvi kiittää ja kumartaa ja odottaa innolla ensi vuotta ja uusia kiliseviä taskuja, joihin pudottaa lanttinsa rinnassa pomppiva purkkapallo pakahtuen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692227
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012063- 781668
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411490- 781486
- 101377
- 311354
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?521248Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.621190Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?281179