olisiko halukkaita??

noista ajoista siis jo jokunen vuosi, mutta meillä lapsi huusi 4 kuukautta varsinkin iltayöstä. Mies oli töissä ja raivosi, jos ei saanut nukkua, eli aikalailla yksin kanniskelin lasta. Huuto alkoi noin viikon iässä ja muistan vielä, miten levännyt tunsin olevani erään kerran, kun olin nukkunut 4 tuntia putkeen :/ Ei auttanut mitkään ihmekonstit, mutta kun eräs neuvolalääkäri ehdotti keskushermoston kautta vaikuttavaa lääkitystä lapselle, tuntui valvominen ja kanniskelu kuitenkin paremmalta vaihtoehdolta. Vyöhyketerapiaa kokeiltiin muutaman kerran, mutta ei se muuta auttanut kuin että vauvalla tyhjeni suoli siinä tilanteessa (ei ollut kyllä ongelma muutenkaan). Jos mahdollista, hommaa joku avuksi niin että voit levätä hetken ja yritä todella levätä ja unohtaa pyykit ja tiskit yms. Itselläni se ei onnistunut, koska kaverit töissä ja isovanhemmat satojen kilometrien päässä, ja jotenkin halusin liikaakin pärjätä itse. Minä ja sisareni olemme molemmat huutaneet noin 3 kk vauvoina, eli epäilen, että jotain perinnöllistä hämminkiä meillä vatsantoiminnassa. Jos lapsesi nukkuu, yritä heti mennä itsekin nukkumaan (jos unen tarve nälkää suurempi). Itse en pystynyt jättämään huutavaa lasta esim. omaan sänkyynsä, vaan koin, että lasta helpotti (käytännössä siis helpotti minua :) sylissä pitäminen. Sinussa ei ole mitään vikaa, eikä lapsessasikaan. Yritä järjestää jonkinlainen vuorottelysysteemi lapsen isän kanssa, jollon voitte molemmat osallistua ja levätä. Nyt ei ehkä vielä lohduta, mutta tilanne tulee helpottumaan ja yöuniakin osaa sitten arvostaa entistä enemmän. Meillä tyttö alkoi rauhoittumaan pikku hiljaa, eli mitään "ihmeparantumista" ei tapahtunut. Sillä voit lohduttaa itseäsi, että lapselle tästä ei jää mitään rankkoja mielikuvia, vaikka ainakin minusta tuolloin tuntui, että miksi noin pienen pitää kärsiä kipuja ja miksi en lapsen äitinä osaa auttaa.

nykyään nukutaan kirjoitti:

noista ajoista siis jo jokunen vuosi, mutta meillä lapsi huusi 4 kuukautta varsinkin iltayöstä. Mies oli töissä ja raivosi, jos ei saanut nukkua, eli aikalailla yksin kanniskelin lasta. Huuto alkoi noin viikon iässä ja muistan vielä, miten levännyt tunsin olevani erään kerran, kun olin nukkunut 4 tuntia putkeen :/ Ei auttanut mitkään ihmekonstit, mutta kun eräs neuvolalääkäri ehdotti keskushermoston kautta vaikuttavaa lääkitystä lapselle, tuntui valvominen ja kanniskelu kuitenkin paremmalta vaihtoehdolta. Vyöhyketerapiaa kokeiltiin muutaman kerran, mutta ei se muuta auttanut kuin että vauvalla tyhjeni suoli siinä tilanteessa (ei ollut kyllä ongelma muutenkaan). Jos mahdollista, hommaa joku avuksi niin että voit levätä hetken ja yritä todella levätä ja unohtaa pyykit ja tiskit yms. Itselläni se ei onnistunut, koska kaverit töissä ja isovanhemmat satojen kilometrien päässä, ja jotenkin halusin liikaakin pärjätä itse. Minä ja sisareni olemme molemmat huutaneet noin 3 kk vauvoina, eli epäilen, että jotain perinnöllistä hämminkiä meillä vatsantoiminnassa. Jos lapsesi nukkuu, yritä heti mennä itsekin nukkumaan (jos unen tarve nälkää suurempi). Itse en pystynyt jättämään huutavaa lasta esim. omaan sänkyynsä, vaan koin, että lasta helpotti (käytännössä siis helpotti minua :) sylissä pitäminen. Sinussa ei ole mitään vikaa, eikä lapsessasikaan. Yritä järjestää jonkinlainen vuorottelysysteemi lapsen isän kanssa, jollon voitte molemmat osallistua ja levätä. Nyt ei ehkä vielä lohduta, mutta tilanne tulee helpottumaan ja yöuniakin osaa sitten arvostaa entistä enemmän. Meillä tyttö alkoi rauhoittumaan pikku hiljaa, eli mitään "ihmeparantumista" ei tapahtunut. Sillä voit lohduttaa itseäsi, että lapselle tästä ei jää mitään rankkoja mielikuvia, vaikka ainakin minusta tuolloin tuntui, että miksi noin pienen pitää kärsiä kipuja ja miksi en lapsen äitinä osaa auttaa.

Lue lisää

Meilläkin ongelmana se, että mies käy töissä, minkä takia öisin pitäisi onnistua mahdollisimman paljon pärjäämään yksin kuten myös päivät kun äijä on töissä. Viime yönä tosin tuli mies herätettyä, kun alkoi hermo mennä ja kädet loppumaan kesken. Aamulla kun tyttö oli vihdoin nukahtanut, tulikin nukuttua pommiin. Oma äitini osallistuu aina kun pyytää ja töiltään kerkee, mutta itselläkin joku ihme tarve pärjätä mahdollisimman paljon yksin. Voisikohan nuo vatsavaivat tosissaan olla perinnöllisiä, koska itse olin koliikkivauva? Mulla on ihan sama sen suhteen, etten pysty jättämään lasta sänkyyn huutamaan ja naapuritkin puskee päälle. On hakattu jo seiniä ja huudettu..Onhan se ymmärrettävää, että lapsen itku ei ole kivaa kuunneltavaa heillekkään, mutta ei kukaan meillä ainakaan tahallisesti lasta itketä naapureiden kiusaksi.. En edellisessä viestissä maininnut, että meidän neiti on 5vk ennenaikanen (kiitos kättärin lääkärin virhearvion), voisikohan sillä olla joku kytkös tuohon itkemiseen? Ja kenelläkään kokemuksia cuplattomasta tai relatipoista? Molemmat kokeilussa nyt.

väspä kirjoitti:

Meilläkin ongelmana se, että mies käy töissä, minkä takia öisin pitäisi onnistua mahdollisimman paljon pärjäämään yksin kuten myös päivät kun äijä on töissä. Viime yönä tosin tuli mies herätettyä, kun alkoi hermo mennä ja kädet loppumaan kesken. Aamulla kun tyttö oli vihdoin nukahtanut, tulikin nukuttua pommiin. Oma äitini osallistuu aina kun pyytää ja töiltään kerkee, mutta itselläkin joku ihme tarve pärjätä mahdollisimman paljon yksin. Voisikohan nuo vatsavaivat tosissaan olla perinnöllisiä, koska itse olin koliikkivauva? Mulla on ihan sama sen suhteen, etten pysty jättämään lasta sänkyyn huutamaan ja naapuritkin puskee päälle. On hakattu jo seiniä ja huudettu..Onhan se ymmärrettävää, että lapsen itku ei ole kivaa kuunneltavaa heillekkään, mutta ei kukaan meillä ainakaan tahallisesti lasta itketä naapureiden kiusaksi.. En edellisessä viestissä maininnut, että meidän neiti on 5vk ennenaikanen (kiitos kättärin lääkärin virhearvion), voisikohan sillä olla joku kytkös tuohon itkemiseen? Ja kenelläkään kokemuksia cuplattomasta tai relatipoista? Molemmat kokeilussa nyt.

Lue lisää

kaikkea on meillä kokeiltu:cuplatonia,disflatyliä,kantoliinaa,hierontoja,keinuttelua etc..vauva nyt 2,5kk. ollut itkuinen noin viikon-kahden iästä. puhuin asiasta neuvolassa ja näitä ohjeita sain. noh,itku oli/on raastavaa,mutta vauvani oli myös sairas..korvatulehdus(paha,nesteet molemmissa korvissa)tätä hoidin vatsanväänteinä,kunnes tajusin,ettei jatkuva itkuisuus ole normaalia kuten neuvolassa sanottiin..koliikkia.justjoo. vauvalla korvat kunnossa,mutta itkut jatkuvat,tosin ei aivan niin pahana kuin tulehduksen aikana. paljon ilmaa vatsassa,ja disflatyylistä kait lähinnä psykologista apua äidille.oon aivan finaalissa,mutta yritän sinnitellä...kohtahan pitäs helpottaa.ei vin lohduta jutut, että meidän "pikkupekka"huusi vuoden-jutut...itkun itku.olkaa tyytyväisiä jos parisuhde edes kutakuinkin kasassa..kyllä se toinen on usein edes henkisenä tukena pahimmilla hetkillä.yritän sitkuttaa kaksin vauvan kans,kun isän kanssa ei pystytty elämään vauvaelämää..onneksi vanhemmat ja ystävät auuttavat,mutta ei se sama ole kuin toinen vanhempi..tiedätte varmasti kun vauva itkee ja itkee ja tuntuu et järki lähtee päästä.huh,olipa vuodatusta...tsemppiä teille kaikille ja koitetaan jaksaa!

väspä kirjoitti:

Meilläkin ongelmana se, että mies käy töissä, minkä takia öisin pitäisi onnistua mahdollisimman paljon pärjäämään yksin kuten myös päivät kun äijä on töissä. Viime yönä tosin tuli mies herätettyä, kun alkoi hermo mennä ja kädet loppumaan kesken. Aamulla kun tyttö oli vihdoin nukahtanut, tulikin nukuttua pommiin. Oma äitini osallistuu aina kun pyytää ja töiltään kerkee, mutta itselläkin joku ihme tarve pärjätä mahdollisimman paljon yksin. Voisikohan nuo vatsavaivat tosissaan olla perinnöllisiä, koska itse olin koliikkivauva? Mulla on ihan sama sen suhteen, etten pysty jättämään lasta sänkyyn huutamaan ja naapuritkin puskee päälle. On hakattu jo seiniä ja huudettu..Onhan se ymmärrettävää, että lapsen itku ei ole kivaa kuunneltavaa heillekkään, mutta ei kukaan meillä ainakaan tahallisesti lasta itketä naapureiden kiusaksi.. En edellisessä viestissä maininnut, että meidän neiti on 5vk ennenaikanen (kiitos kättärin lääkärin virhearvion), voisikohan sillä olla joku kytkös tuohon itkemiseen? Ja kenelläkään kokemuksia cuplattomasta tai relatipoista? Molemmat kokeilussa nyt.

Lue lisää

Jos lapsella on koliikki ei suositella Rela tippoja, koska ne ovat öljy pohjaisia. Jostain syystä öljy ei sovi koliikki vauvoille vaan äsyttää mahaa. Rela tipan sijaan kannattaa kokeilla ihan maitohappobakteerii kapseleita, joista otat jauheen sisältä ja sotket pieneen maito määrään. Samoin luontaistuote kaupoista saa jotain maitohappobakteeri jauhetta, joka on tarkoitettu juuri vauvoille. Lisäksi juuri tuon öljyn takia D-tipat tulee antaa Jekovit merkkisenä koliikkivauvalle, koska muut ovat öljyliukoisia. Meillä nämä nyt eivät ole toimineet, mutta tiedän tapauksia jossa ovat. Meillä tyttö on nyt vajaa 2,5 kk ja on itkenyt kaksi vikkoisesta. Onneksi vain läpi päivän, että nukkuu kumminkin öisin kello 11-07 välillä.Itkun takia ollaan kuitenkin lähes kodin vankeja, kun ei kehtaa julkisellapaikalla lasta huudattaa. Meillä on testattu myös vyöhyketerapia ja homeopattinen lääkitys mistä ei niistäkän apua. Nyt sitten testataan maito-ja vilja-allergiaa. Raskastahan tämä on ja varmasti teillä jotka ette saa yölläkään nukkua vielä raskaampaa. Tsemppiä kaikille!

Silittele vauvan jalkapohjia ja hiero vatsaa navasta sivulle, molemmin puolin vuorotellen ja sen jälkeen työnnä vauvan jalat mahan päälle koukkuun. Tee niin muutaman kerran niin ilma työntyy ulos. Meilläkään ei heti auttanut, mutta muutaman päivän kun jaksoi tehdä tätä niin johan alkoi pierut pöristä. Lisäksi annamme disflatyliä 10 tippaa 3 kertaa päivässä ja röyhtäykset alkoi tulla paremmin. Annamme vauvalle myös rela tippoja joka aamu. Kylvetämme vauvaa kolmena iltana viikossa, jolloin vauva rentoutuu ja paukuttelee jo kylvyssä olessaan. Kylvyn jälkeen on otollisin hetki mahan hieronnalla. Yksi hyvä keino vauvan rauhoitteluun on myös erilaiset kanto asennot jossa vauvan maha painaa omaa kättäsi tai rintaasi vasten. Sitten on vielä kolmaskin keino rauhoittaa vaavi. Laita lapsi sänkyynsä ja aseta kätesi vauvan kasvojen päälle ja silitä sormilla, samalla voit myös laulaa, hyssytellä tai vaikka laittaa jotain rauhoittavaa musiikkia soimaan ja jos vauvasi syö tuttia niin paina vaikka peukalolla tuttia vauvan suuhun! Nämä keinot ovat auttaneet ainakin meitä! Toivottavasti näistä on edes jotain apua!