Haluaisitko purkaa adoption?

hemuli124

Luin jonkun pro- gradu työn, joka kohdistui lähinnä bio-äitien fiillikseen adoptiosta. Adoptio on heille kaikille loppuelämää leimaava kokemus ja suurin osa heistä koki sen todella traumaattisena asiana. Se oli omiaan aiheuttamaan monenlaista ongelmaa myöhemmin elämässä kuten alkoholisimia, huumeita, irtonaisia suhteita tai takertumista muihin tuleviin lapsiinsa "kun olivat ensimmäisen hylänneet".

Koska nämä ongelmat ovat niinkin suuria ja koko elämän kattavia - olisinkin kysynyt kuinka moni biovanhemmista purkaisi adoption saman tien - vaikka 10 vuotta myöhemmin, jos se olisi mahdollista?

Samalla mietin, miksi adoptio on ainut asia, jota ei voi purkaa ilman pätevää syytä? Muista virheistä kuten esim. aseellisesta ryöstöstä, taposta ja raiskauksestakin pääsee huomattavasti nopeammalla kakulla. Adoptio on ilmeisesti ainut "rikos" josta rangaistaan koko loppuelämän?

19

2965

Vastaukset

  • Entas lapsi, minka rikoksen hän on tehnyt, että häntä heitellään paikasta toiseen. Adoptio on kai lapsen, ei vanhemman parhaaksi.

    • Eikös se lapsi siis kärsi alunperinkin kun äidistänsä erotetaan?

      Mutta kysymys oli lähinnä kuitenkin bioäideille.. Haluaisivatko he purkaa adoption, jos se olisi mahdollista?


    • mutta kun se mahdollisuus tulee pitaisi lapsen saada aitinsa takaisin. pomputtelu on sijaishuollossa vaarin, lapsella tulisi olla oikeus pikimmiten paasta aidin luokse takaisin


  • jos biologiset vanhemmat ja lapsi erotetaan toisistaan niin etteivät he adoption jälkeen nää toisiaan ja tiedä edes missä he ovat ja 10 vuoden jälkeen jatkaisivat siitä "mihin jäivät", niin ei se enää siinä vaiheessa onnistu.

    Minun näkemys adoptiosta on se että sen kerran kun lapsensa adoptioon antaa, on se menoa eikä siihen ole enää paluuta.

    elinikäiseksi (elinkautiseksi) adoption tekee se että välttämättä lapsi ja vanhempi ei enää koskaan kohtaa, äiti voi kuolla ennen sitä tai lapsi voi kuolla.

    sitten sekin että niitä suhteita aletaan luomaan vaikka 20 vuoden jälkeen tai myöhemmin, se vaatii niin paljon kompromisseja kaikilta osapuolilta, myös adoptiovanhemmilta niin paljon että haastetta ainakin piisaa...

    • Vieläkin olisin kysellyt sitä biovanhempien mielipidettä asiasta. Jos he saisivat valita uudelleen - antaisivatko adoptioon vai eivät?

      Ja lähinnä - jos olisi mahdollisuus ottaa lapsi takaisin - vaikka kymmenen vuoden jälkeenkin - ottaisivatko?

      Vai oliko tehty ratkaisu ainut oikea ja siinä haluaa kaikki biovanhemmat pysyä?


    • ap11 kirjoitti:

      Vieläkin olisin kysellyt sitä biovanhempien mielipidettä asiasta. Jos he saisivat valita uudelleen - antaisivatko adoptioon vai eivät?

      Ja lähinnä - jos olisi mahdollisuus ottaa lapsi takaisin - vaikka kymmenen vuoden jälkeenkin - ottaisivatko?

      Vai oliko tehty ratkaisu ainut oikea ja siinä haluaa kaikki biovanhemmat pysyä?

      ...sen tutkimuksen jonka pohjalta keskustelun aloitit niin vastaus varmaankin löytyy siitä.
      kannattaa lukea joka rivi siitä:)


    • ~yhtätyhjänkanssa~ kirjoitti:

      ...sen tutkimuksen jonka pohjalta keskustelun aloitit niin vastaus varmaankin löytyy siitä.
      kannattaa lukea joka rivi siitä:)

      mutta lapsella tulisi olla oikeus saada tavata oma aitinsa ja pitaa yhteytta, ilman sijarien tai adoptoineiden kateutta hanen ihmissuhteistaan ja ukulaisistaaan


  • Ehkä biolle voitaisiin antaa oikeus otta yhteyttä sitten kun lapsi on 18v.

    Jostain syystä adoptio vanhemmat vastustavat tätä paljon, en tiedä miksi. Jopa jotkut 'hyvin' kasvatetut adoptoidutkin.

    Mutta kun kerran ovat raskauden ja synnytyksen voineet jättää bion harteille, miksi eivät voi luottaa edes yhteen puhelinsoittoon?

  • ...tavata tyttäreni, vastata hänen kysymyksiinsä, antaa hänelle tiedot suvustamme, antaa hänelle mahdollisuus tavata sisaruksensa ja muut sukulaisensa, kertoa hänelle että kotiovemme on hänelle aina auki tulla ja lähteä sekä kertoa miettineenä häntä jokaisena adoption jälkeisenä päivänä.

    Lisäksi haluaisin, että bioäitinäkin minulla olisi normaali ihmisarvo äitinä, naisena ja ihmisenä. Toivoisin tyttären adoptioperheen hyväksyvän minun ja perheeni olemassa olon sekä mahdollistavan hänelle yhteydenpidon meihin, mikäli hän sitä itse haluaa.

    • voi olla että monesti yhteydenpito ei johdu adoptiovanhempien halusta antaa tavata lapsen biologiset vanhempansa vaan lapsesta itsestään...kaikki lapset eivät vaan kiinnostu enää myöhemmin juuristaan vaikka murrosiässä olisivat olleet hyvin kiinnostuneita niin kiinnostus voi lopahtaa sitten kun tapaamisiin olisi oikeasti mahdollisuus, näin se vaan on...


  • "Adoptio on ilmeisesti ainut "rikos" josta rangaistaan koko loppuelämän?"

    se minkälaisena taakkana kukakin sen kantaa,, varmaan vaihtelee paljon.Asiat pitää vaan hyväksyä silloin kun niitä ei voi enää muuttaa.
    Ehkä raskainta voisi olla niille äideille jotka eivät ole saaneet adoption jälkeen enää omaa lasta, silloin varmaankin kaipaa vielä enemmän adoptiossa olevaa lastaan.

    Kotimaan adoptiosysteemi vaatisi kyllä "päivitystä" ja adoptiolaki pitäisi tehdä tämän päivän tarpeille, nykyinen laki on tehty 80-luvun alussa (korjatkaa jos olen väärässä :) )
    siis melkein 25 vuotta sitten..

    Jos minun mielipidettä kysyttäisiin niin poistaisin kokonaan kotimaiset adoptiot suomesta koska kyse on vain "kourallisesta" lapsia vuodessa jotka adoptoidaan, ja jos kuitenkin kotimaisia adoptioita ei poistettaisi , tekisin siihen muutoksen että "vahva" adoptio poistettaisiin ja tilalle tehtäisiin avoin, ei kuitenkaan sellainen "avoin" mikä nyt olevinaan joissain adoptioissa on, se nykypäivän "avoin" adoptio ei anna biologisille vanhemmille sen vahvempaa asemaa kuin vahvassa adoptiossakaan, joten yhtä tyhjän kanssa.

    • ole sata vuotta vanha (pitäis googlella etsiä), sitä vain hiukan korjailtiin 25 vuotta sitten pääasiassa perintöoikeuksien muuttamiseksi. Ehkä siksi, että kun adoptiolapsi ei enää peri biovanhempaa, niin adoptiolapsi ei biovanhemman kuoltua saa tietää/joudu tietämään olevansa adoptoitu. Korjatkaa, jos tiedätte paremmin.


  • ..mutta miten sinä purat tehdyn abortin?
    Sitä minä vaan en ymmärrä!
    Eikö abortista voi seurata ongelmia?

    Voisiko olla että ongelmiin helpommin joutuvat ihmiset joutuvat ongelmiin kuitenkin jostain syystä?
    Voisiko olla että he ovat jo alunperin ongelmissa jotka tuovat uusia?

    Tämä voisi olla esimerkki:
    Runsas alkoholinkäyttö
    = suojaamaton yhdyntä
    = ei toivottu raskaus
    = adoptio tai abortti
    = katumus
    = ongelmia

    Runsas alkoholinkäyttö
    = holtittomuus
    = rattijuopumus
    = kolari tai kiinnijääminen
    = katumus
    = ongelmia

    MUTTA mikä oli alku ja mikä on loppu?

    • aloitat aina nuo kaksi esimerkkiä tyyliin
      *runsas alkoholinkäyttö*
      ....tuolla leimaat biologiset vanhemmat että he ovat jo alunperinkin juoppoja ja holtittomia jonka jälkeen he auliisti jakavat itseään ja tulevat vahinkoraskaiksi???
      minähän voisin myös tehdä listan...

      =normaali alkoholinkäyttö
      =suojaamaton yhdyntä
      =sukupuolitaudit
      =lapsettomuus
      =ongelmia lapsen saannissa
      =..adoptiojonoon hakeutuminen

      siis joutuuko muutkin ongelmiin kuin pelkät biologiset äidit, häh?
      aborttia ei voi verrata adoptioon, ainakaan kun ollaan adoptio-palstalla..eikä muutenkaan..


    • bioäiti kirjoitti:

      aloitat aina nuo kaksi esimerkkiä tyyliin
      *runsas alkoholinkäyttö*
      ....tuolla leimaat biologiset vanhemmat että he ovat jo alunperinkin juoppoja ja holtittomia jonka jälkeen he auliisti jakavat itseään ja tulevat vahinkoraskaiksi???
      minähän voisin myös tehdä listan...

      =normaali alkoholinkäyttö
      =suojaamaton yhdyntä
      =sukupuolitaudit
      =lapsettomuus
      =ongelmia lapsen saannissa
      =..adoptiojonoon hakeutuminen

      siis joutuuko muutkin ongelmiin kuin pelkät biologiset äidit, häh?
      aborttia ei voi verrata adoptioon, ainakaan kun ollaan adoptio-palstalla..eikä muutenkaan..

      ..voi kirjoittaa muuta kuin että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...

      (Jos et ole ap, niin kirjoitukseni ei ollut tarkoitettu sinulle, mutta ehkä koit siinä jotain henkilökohtaista? Jos on näin niin ehkä reagointisi kertoo jotain sinusta...? En tiedä! Mutta ihmettelen kirjoitustasi.)


  • Se pitäisi tulla luovuttavalle vanhemmalle(/i)kkin täysin selväksi adoptioneuvonnassa. Tekojensa seurauksia voi tietenkin olla vaikea käsittää varsinkin jos on ankaran psyykkisen/sosiaalisen paineen alaisena.

    Hatun nosto vaan kaikille lapsen adoptioon luovuttaneille bio-äideille, ei varmaan mikä helppo päätös. Oliko tutkimuksessa yhtään bio-isää? Heistä suurin osa lienee livennyt jo raskauden alkuvaiheilla kuvioista jos ovat tienneet raskaudesta.

    Minä mietin että miten niin "Muista virheistä kuten esim. aseellisesta ryöstöstä, taposta ja raiskauksestakin pääsee huomattavasti nopeammalla kakulla." Luulis kyllä että tappo tai raiskaus pysyisi mielessä koko loppuelämän, edellyttäen tietenkin että tekoa katuu eli omaa omatunnon eikä ihan psykopaatti??!

  • En haluaisi, enkä purkaisi.

  • Haluaisin purkaa tyttäreni adoption isäpuoleensa. Ex-mies ei ollut todellakaan mikään isä... Ja kysymykseni on jäänyt ilmaan roikkumaan myös lainoppineiden osalta, sillä myöskin adoptioisä haluaisi pirkaa adoption. Pattitilanne, ja paha.

  • sanonpa nyt vaan mutta mielestäni adoptio on varmaan rankin biovanhemmille...t. itse adoptoitu

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.