eräänlainen

Kielon jäähyväiset tulee ensimmäisenä mieleen. En muista kuka laulaa. Mielentilasta riippuen menee melkein kaikki. Klassinen sytyttää harvakseltaan. Joku aika sitten tuli muistaakseni yle teemalta Rauli Bägging Somerjoen elämästä. Yllättäen huomasin miten upea lauluääni hänellä oli. Ja se sanoitukset osui suoraan sieluun.

Uusista menee räppi mutta ei tämä rokki. Olenhan vasta -65 v. En ole vielä sinne aikuisuuten asti ennättänyt.

löytyy kirjoitti:

Kielon jäähyväiset tulee ensimmäisenä mieleen. En muista kuka laulaa. Mielentilasta riippuen menee melkein kaikki. Klassinen sytyttää harvakseltaan. Joku aika sitten tuli muistaakseni yle teemalta Rauli Bägging Somerjoen elämästä. Yllättäen huomasin miten upea lauluääni hänellä oli. Ja se sanoitukset osui suoraan sieluun.

Uusista menee räppi mutta ei tämä rokki. Olenhan vasta -65 v. En ole vielä sinne aikuisuuten asti ennättänyt.

Lue lisää

Baddingin musiikista, esim. Paratiisi, Tähdet, tähdet. Muistan tuon pienen pojan keskikoulusta muutamaa luokkaa alempana. Ei olisi luullut, että tulee luomaan tällaista musiikkia.

Miksi sinä oletat ilman muuta, että sinulle nauretaan tai pidetään hienostelijana, kun kerrot pitäväsi oopperamusiikista?
Miksi otat heti alkuun puolustuskannan?

Se on sinun mielimusiikkiasi, minun on jotain muuta ja muilla taas vielä jotain muuta.

Näinhän se menee, meillä itse kullakin on omat mieltymyksemme.
Ei niitä tarvitse mitenkään puolustella.

OliviaKoo kirjoitti:

Miksi sinä oletat ilman muuta, että sinulle nauretaan tai pidetään hienostelijana, kun kerrot pitäväsi oopperamusiikista?
Miksi otat heti alkuun puolustuskannan?

Se on sinun mielimusiikkiasi, minun on jotain muuta ja muilla taas vielä jotain muuta.

Näinhän se menee, meillä itse kullakin on omat mieltymyksemme.
Ei niitä tarvitse mitenkään puolustella.

Lue lisää

Suomessahan on luokkajako, vaikka sitä julkisesti ei tunnusteta. Paitsi aineellisen välillä, myös kulttuurisesti. Työväenluokasta kotoisin olevana ei minun nuoruudessani (eikä vanhuuskaan näytä ihmeemmältä) sopinut oopperoita kuunnella tai tietää niistä ylipäätään mitään,koska humpat, tangot, valssit ja polkat,jenkat olivat mitä mainiointa musiikkia ja muuta ei sopinut olla. Nuorena kuuntelin oopperoita radiosta, ensimmmäisen kausilipun ostin työtienesteillä 18- vuotiaana. Muistan vieläkin äitini paheksunnan, koska "olisihan rahoille muutakin käyttöä ollut". Niin kai.

Olen koko ikäni peitellyt, joskus aiheellisesti, joskus aiheetta sitä, että tykkään tästä musiikinlajista. Sukuni pitää minua hienostelijana mm. tämän vuoksi samoin aikanaan mieheni,sain appivanhemmiltani oikein saarnan, siitä että yritän olla hienompi kuin muut, kun minulla oli kausilippu oopperaan. Työpaikalla samoin. Ystäväni ovat iskelmämusiikin ystäviä.

Olen aikuisen ikäni tavannut ihmisiä, jotka sanoutuvat klassisen musiikin ja oopperan ystäviksi, mutta eivät nukkumatta kestä konserttia, oopperoista puhumattakaan. Käydään vain näyttäytymisen takia, musiikki on sivuseikka. Klassista musiikkia pidetään ns. sivistyneenä musiikkina, ikäänkuin muita parempana lajina, mitä jaottelua en ymmmärrä, mutta katsopa vaikka kulttuurimäärärahoja ja niiden suhdetta kevyelle musiikille contra oopperataloille.

Miksi otan puolustuskannan? Siksi, että poikkeava mielipide yleensä täällä ja muualla teilataan. Kun itse sanoo, että sopii nauraa, katkaisee jo kärjen siltä, että on monen mielestä sitä ja tätä, yleensä jotakin hyvin negatiivista. Siksi ja sen vuoksi. Olen jo tottunut taistelemaan pienestäkin ollakseni sitä mieltä kuin olen. Onhan se tavallaan huvittavaa demokraattisessa Suomessa.

Elämä menee kullakin latujaan. Olemassaolo omana itsenään on etuoikeus, joka sittenkin on harvalla hallinnassa, sillä siihen hyvin usein tarvitaan valtava määrä rohkeutta. Vaikka olisi niin pienestä asiasta kyse kuin musiikkimausta. Ulkomaalaissyntyiset ovat tästä kyllä puhuneet ja olen täysin samaa mieltä. Ehkä Suomessa sota ja kovat kasvatusmallit painavat vieläkin, mutta ei meillä kovin herkästi suvaita erilaisuutta.

ulkonainen kirjoitti:

Suomessahan on luokkajako, vaikka sitä julkisesti ei tunnusteta. Paitsi aineellisen välillä, myös kulttuurisesti. Työväenluokasta kotoisin olevana ei minun nuoruudessani (eikä vanhuuskaan näytä ihmeemmältä) sopinut oopperoita kuunnella tai tietää niistä ylipäätään mitään,koska humpat, tangot, valssit ja polkat,jenkat olivat mitä mainiointa musiikkia ja muuta ei sopinut olla. Nuorena kuuntelin oopperoita radiosta, ensimmmäisen kausilipun ostin työtienesteillä 18- vuotiaana. Muistan vieläkin äitini paheksunnan, koska "olisihan rahoille muutakin käyttöä ollut". Niin kai.

Olen koko ikäni peitellyt, joskus aiheellisesti, joskus aiheetta sitä, että tykkään tästä musiikinlajista. Sukuni pitää minua hienostelijana mm. tämän vuoksi samoin aikanaan mieheni,sain appivanhemmiltani oikein saarnan, siitä että yritän olla hienompi kuin muut, kun minulla oli kausilippu oopperaan. Työpaikalla samoin. Ystäväni ovat iskelmämusiikin ystäviä.

Olen aikuisen ikäni tavannut ihmisiä, jotka sanoutuvat klassisen musiikin ja oopperan ystäviksi, mutta eivät nukkumatta kestä konserttia, oopperoista puhumattakaan. Käydään vain näyttäytymisen takia, musiikki on sivuseikka. Klassista musiikkia pidetään ns. sivistyneenä musiikkina, ikäänkuin muita parempana lajina, mitä jaottelua en ymmmärrä, mutta katsopa vaikka kulttuurimäärärahoja ja niiden suhdetta kevyelle musiikille contra oopperataloille.

Miksi otan puolustuskannan? Siksi, että poikkeava mielipide yleensä täällä ja muualla teilataan. Kun itse sanoo, että sopii nauraa, katkaisee jo kärjen siltä, että on monen mielestä sitä ja tätä, yleensä jotakin hyvin negatiivista. Siksi ja sen vuoksi. Olen jo tottunut taistelemaan pienestäkin ollakseni sitä mieltä kuin olen. Onhan se tavallaan huvittavaa demokraattisessa Suomessa.

Elämä menee kullakin latujaan. Olemassaolo omana itsenään on etuoikeus, joka sittenkin on harvalla hallinnassa, sillä siihen hyvin usein tarvitaan valtava määrä rohkeutta. Vaikka olisi niin pienestä asiasta kyse kuin musiikkimausta. Ulkomaalaissyntyiset ovat tästä kyllä puhuneet ja olen täysin samaa mieltä. Ehkä Suomessa sota ja kovat kasvatusmallit painavat vieläkin, mutta ei meillä kovin herkästi suvaita erilaisuutta.

Lue lisää

että meillä on monenlaista musiikkimakua. Ymmärrän hyvin että olet puolustuskannalla heti alkuun. Vuosien varrella saatu negatiivinen palaute ei unohdu. Sen kanssa joutuu tekemään paljon työtä. Käsittääkseni tänne voit kirjoittaa omat mieltekosi ja -piteesi juuri sellaisena kun ne koet. Emme ole tuomareita emmekä kaiken taitavia musiikkiarvostelijoita. Hellitä hiukan kun tänne kirjoitat.

Lapsuudessani niin iskelmät kuin muukin musiikki oli synbti. Ainut oikea musiikki on virsien veisaaminen. Siitä huolimatta kuuntelen kaikenlaista musiikkia. Oopperassakin olen kerran käynyt. Ei johdus siitä että en ole sen lajin suuri ihailija, vaan pelkästä laiskuudesta. Yksin kun ei viitsi sellaiseen paikkaan mennä.

Juttelin kerran sukulaiseni (oopperalaulaja) kanssa sen musiikkilajin ymmärätmisessä. Sanoin "en ymmärrä siitä mitään, minä vain tunnen sen". Tähän hän totesi "useimmat jotka sanovat ymmärtävänsä klassista musiikkia eivät sitä todellisuudessa ymmärrä. On parempi tuntea kun teeskennellä ymmärtävänsä".

Älä missään tapauksessa aliarvoi omaa musiikkimakuasi. Nauti täysin rinnoin omasta maustasi.

hienoa kirjoitti:

että meillä on monenlaista musiikkimakua. Ymmärrän hyvin että olet puolustuskannalla heti alkuun. Vuosien varrella saatu negatiivinen palaute ei unohdu. Sen kanssa joutuu tekemään paljon työtä. Käsittääkseni tänne voit kirjoittaa omat mieltekosi ja -piteesi juuri sellaisena kun ne koet. Emme ole tuomareita emmekä kaiken taitavia musiikkiarvostelijoita. Hellitä hiukan kun tänne kirjoitat.

Lapsuudessani niin iskelmät kuin muukin musiikki oli synbti. Ainut oikea musiikki on virsien veisaaminen. Siitä huolimatta kuuntelen kaikenlaista musiikkia. Oopperassakin olen kerran käynyt. Ei johdus siitä että en ole sen lajin suuri ihailija, vaan pelkästä laiskuudesta. Yksin kun ei viitsi sellaiseen paikkaan mennä.

Juttelin kerran sukulaiseni (oopperalaulaja) kanssa sen musiikkilajin ymmärätmisessä. Sanoin "en ymmärrä siitä mitään, minä vain tunnen sen". Tähän hän totesi "useimmat jotka sanovat ymmärtävänsä klassista musiikkia eivät sitä todellisuudessa ymmärrä. On parempi tuntea kun teeskennellä ymmärtävänsä".

Älä missään tapauksessa aliarvoi omaa musiikkimakuasi. Nauti täysin rinnoin omasta maustasi.

Lue lisää

Mainitsin Junnun tuossa aikaisemmin, koska Albatrossi tuli ensimmäisenä mieleeni. Klassinen musiikki ja ooppera ovat kuitenkin etusijalla.

Nuorempana oli pakko muka pitää siitä mikä kulloinkin oli muodissa. En koskaan kehdannut sanoa, etten oikein siitä pidä. Nykyään kyllä kuuntelen vanhoja iskelmiä ja sellaista. Mutta tämä nykymusiikki on minulle liikaa. Ainahan sitä joutuu kuuntelemaan, kun sitä tavallaan pakkosyötetään kaikkialla.

Tämän pakkosyötön ansiosta tosin tiedän melko paljon nykymusiikistakin, joten jotain hyötyä siitäkin on ollut. En jää keskusteluissa häntäpäähän.

Valitettavasti on todella olemassa käsitys, että klassisesta ja oopperasta pitävät ovat hienostelijoita ja jotenkin outoja.

hienoa kirjoitti:

että meillä on monenlaista musiikkimakua. Ymmärrän hyvin että olet puolustuskannalla heti alkuun. Vuosien varrella saatu negatiivinen palaute ei unohdu. Sen kanssa joutuu tekemään paljon työtä. Käsittääkseni tänne voit kirjoittaa omat mieltekosi ja -piteesi juuri sellaisena kun ne koet. Emme ole tuomareita emmekä kaiken taitavia musiikkiarvostelijoita. Hellitä hiukan kun tänne kirjoitat.

Lapsuudessani niin iskelmät kuin muukin musiikki oli synbti. Ainut oikea musiikki on virsien veisaaminen. Siitä huolimatta kuuntelen kaikenlaista musiikkia. Oopperassakin olen kerran käynyt. Ei johdus siitä että en ole sen lajin suuri ihailija, vaan pelkästä laiskuudesta. Yksin kun ei viitsi sellaiseen paikkaan mennä.

Juttelin kerran sukulaiseni (oopperalaulaja) kanssa sen musiikkilajin ymmärätmisessä. Sanoin "en ymmärrä siitä mitään, minä vain tunnen sen". Tähän hän totesi "useimmat jotka sanovat ymmärtävänsä klassista musiikkia eivät sitä todellisuudessa ymmärrä. On parempi tuntea kun teeskennellä ymmärtävänsä".

Älä missään tapauksessa aliarvoi omaa musiikkimakuasi. Nauti täysin rinnoin omasta maustasi.

Lue lisää

Kylläpä ilmaisin ajatukseni kehnosti. Se ”useimmat jotka sanovat ymmärtävänsä klassista musiikkia eivät sitä todellisuudessa ymmärrä.” Tarkoittaa juuri tätä sinun ”jotka sanoutuvat klassisen musiikin ja oopperan ystäviksi, mutta eivät nukkumatta kestä konserttia.”

Anteeks ny vaan kun meinasin leimata kaikki samalla leimalla.

ulkonainen kirjoitti:

Suomessahan on luokkajako, vaikka sitä julkisesti ei tunnusteta. Paitsi aineellisen välillä, myös kulttuurisesti. Työväenluokasta kotoisin olevana ei minun nuoruudessani (eikä vanhuuskaan näytä ihmeemmältä) sopinut oopperoita kuunnella tai tietää niistä ylipäätään mitään,koska humpat, tangot, valssit ja polkat,jenkat olivat mitä mainiointa musiikkia ja muuta ei sopinut olla. Nuorena kuuntelin oopperoita radiosta, ensimmmäisen kausilipun ostin työtienesteillä 18- vuotiaana. Muistan vieläkin äitini paheksunnan, koska "olisihan rahoille muutakin käyttöä ollut". Niin kai.

Olen koko ikäni peitellyt, joskus aiheellisesti, joskus aiheetta sitä, että tykkään tästä musiikinlajista. Sukuni pitää minua hienostelijana mm. tämän vuoksi samoin aikanaan mieheni,sain appivanhemmiltani oikein saarnan, siitä että yritän olla hienompi kuin muut, kun minulla oli kausilippu oopperaan. Työpaikalla samoin. Ystäväni ovat iskelmämusiikin ystäviä.

Olen aikuisen ikäni tavannut ihmisiä, jotka sanoutuvat klassisen musiikin ja oopperan ystäviksi, mutta eivät nukkumatta kestä konserttia, oopperoista puhumattakaan. Käydään vain näyttäytymisen takia, musiikki on sivuseikka. Klassista musiikkia pidetään ns. sivistyneenä musiikkina, ikäänkuin muita parempana lajina, mitä jaottelua en ymmmärrä, mutta katsopa vaikka kulttuurimäärärahoja ja niiden suhdetta kevyelle musiikille contra oopperataloille.

Miksi otan puolustuskannan? Siksi, että poikkeava mielipide yleensä täällä ja muualla teilataan. Kun itse sanoo, että sopii nauraa, katkaisee jo kärjen siltä, että on monen mielestä sitä ja tätä, yleensä jotakin hyvin negatiivista. Siksi ja sen vuoksi. Olen jo tottunut taistelemaan pienestäkin ollakseni sitä mieltä kuin olen. Onhan se tavallaan huvittavaa demokraattisessa Suomessa.

Elämä menee kullakin latujaan. Olemassaolo omana itsenään on etuoikeus, joka sittenkin on harvalla hallinnassa, sillä siihen hyvin usein tarvitaan valtava määrä rohkeutta. Vaikka olisi niin pienestä asiasta kyse kuin musiikkimausta. Ulkomaalaissyntyiset ovat tästä kyllä puhuneet ja olen täysin samaa mieltä. Ehkä Suomessa sota ja kovat kasvatusmallit painavat vieläkin, mutta ei meillä kovin herkästi suvaita erilaisuutta.

Lue lisää

Kaikkea ei yhdellä kertaa muista. Onhan ne kolme tenoria (Pavarotti, Carreras ja ?) aivan upeaa kuunneltavaa. Samoin ne miehet, joita jokin aika sitten mainostettiin paljon telkkarissa. Heitä kun kuuntelee niin siinä ihan sielu lepää. Eikä kaikki ooppera ole pelkkää kirkumista. Kuten jotkut asian ilmaisevat.

Tapasin kerran Kari Tapion. Sanoin hänelle; ”kun sinua kuuntelee livenä niin sielu jää soimaan”. Hän tuumasi "tuo oli mukavaa kuulla. Silloin tietää antaneensa kuulijoille jotain". Sama on klassisen musiikin kohdalla. Kaikkea tulee kuunneltua enemmän radiosta ja telkkarista. Siinä ei saa samaa tunnelmaa kun livenä kuunnellessa.

hienoa kirjoitti:

että meillä on monenlaista musiikkimakua. Ymmärrän hyvin että olet puolustuskannalla heti alkuun. Vuosien varrella saatu negatiivinen palaute ei unohdu. Sen kanssa joutuu tekemään paljon työtä. Käsittääkseni tänne voit kirjoittaa omat mieltekosi ja -piteesi juuri sellaisena kun ne koet. Emme ole tuomareita emmekä kaiken taitavia musiikkiarvostelijoita. Hellitä hiukan kun tänne kirjoitat.

Lapsuudessani niin iskelmät kuin muukin musiikki oli synbti. Ainut oikea musiikki on virsien veisaaminen. Siitä huolimatta kuuntelen kaikenlaista musiikkia. Oopperassakin olen kerran käynyt. Ei johdus siitä että en ole sen lajin suuri ihailija, vaan pelkästä laiskuudesta. Yksin kun ei viitsi sellaiseen paikkaan mennä.

Juttelin kerran sukulaiseni (oopperalaulaja) kanssa sen musiikkilajin ymmärätmisessä. Sanoin "en ymmärrä siitä mitään, minä vain tunnen sen". Tähän hän totesi "useimmat jotka sanovat ymmärtävänsä klassista musiikkia eivät sitä todellisuudessa ymmärrä. On parempi tuntea kun teeskennellä ymmärtävänsä".

Älä missään tapauksessa aliarvoi omaa musiikkimakuasi. Nauti täysin rinnoin omasta maustasi.

Lue lisää

Jaa-a, en minä omaa makuani aliarvioi,se on sitä mitä on. Mielipiteet toki voi kirjoittaa juuri
sellaisina kuin ne ovat, ellei lakia riko, mutta avarakatseisuus ei vain ole kovin monen hyve.

Oopperan piiristä on nyt poissa eräs kaikkein upeimmista laulajista, Luciano Pavarotti. Caruson äänestä sanottiin, että se oli kuin hopeatiukujen helinää ja upea oli myös Jussi Björlingin ääni. Pavarotti oli parhaimmillaan täydellinen elämys. Sellaisia laulajia syntyy harvoin, hyvä jos yksi vuosisadassa.

Miten taidetta voi ymmärtää? Mielestäni sitä ei nimenomaan pidä ryhtyä ymmärtämään,oli kyse musiikista, maalaustaiteesta, teatteritaiteesta jne. Taide tunnetaan itsessään,se herättää elämyksiä, impulsseja, naurattaa, itkettää, kyllästyttää, vihastuttaa, ihastuttaa. Taide on tunnevaltaista, musiikissa säveltäjän voi kuulla puhuvan. Eräs teostensa kautta "puhuvimmista" säveltäjistä on Mozart.

Mielikuvitus kulkee kautta linjan mukana, jotta taiteista saisi mahdollisimman paljon irti. Henkilö, joka on saanut myötäsyntyisenä lahjana hyvän mielikuvituksen, on onnekas, vaikka tätä ominaisuutta ei tämä aika osaa arvostaa. Paradoksi onkin, että mm. kaunokirjallisuutta tuotetaan ja luetaan enemmän kuin koskaan. Laji, joka vaatii tekijältään ja lukijaltaan - mitäpä muuta kuin mielikuvitusta.

Kuuntelen (ei siis taustamusiikkina) musiikkia aivan mielialasta johtuen. Menee aikoja, etten yhtäkään cd:tä laita soimaan ja sitten taas etsin ne kappaleet, joita huomaan kaipaavani juuri nyt kuultavaksi. Jo vuosia olen kuunnellut blues-musiikia kaikkein mieluimmin ja Gary Mooren lähes kaikki blues-cd:t omistan. Hänen äänensä sopii bluesiin ja kitara soi aivan sieluun saakka.
Rämäkkä rock joskus on myös paikallaan ja sieltä 50-luvulta. Omistan yhden cd:n virsimusiikkiakin ja sitäkin tuntuu joskus hyvältä kuunnella. Siis laidasta laitaan musiikkia.

....tuota olen laulanut lapsilleni,osaan sen täysin ulkoa,minulla on lintuja;)
Musiikkia,mistä pidän on paljon,mielialasta riippuen kuuntelen:
- Elviksen rauhallisia melodisia lauluja,pidän Elviksen äänen soundista ja muistoista mitä niihin liittyy
-Esa Ruuttusen :"Kahden maan kansalainen" rauhoittaa jos olen uupunut
-Hime Kami..pelkää instrumentaalimusiikkia
-Motzart A:W.monet hänen pianookappaleistaan
-kaikken koskettavin on poikani minulle säveltämä,jonka hän itse myös laulaa ja soittaa ;"Läpi surun"