Selattuani elämääni taakse päin, tuli mieleeni, kadunko jotakin?
Tekisinkö jotakin toisin?
Olinko hyvä vaimo, siinä heti pysähdys,, en varmaan.
Miten monet erimielisyydet olisi voinut kuitata hymyillen.
Ehkä kumminkin avioliiton kestettyä niinkin kauan, ymmärrystä riitti kummallakin, kiintymys, lopulta totut tavat, sanoitta ymmärretty viesti, ne liittivät vahvasti yhteen.
Avioliittoani en kadu, helpompi olisin voinut olla.
Olenko hyvä äiti, tuskin sitäkään, itsekäs olen.
Yhteenottoja on lastenkin kanssa tullut, mutta rehellisiä, työtä pelkäämättömiä nuoria ihmisiä olen näkemäni mukaan pystynyt kasvattamaan.
Jatkossakin kaikki näyttää valoisalta, ei mitään kaduttavaa.
Ystävät, työtoverit, heidän parinaan olen tuntenut olevani hyvin puutteelinen, en pysty antamaan sitä mitä saan vastaanottaa.
Olen saanut ystävikseni ihania ihmisiä, pyyteettömiä, aina avuliaita ja siitä kiitän hiljaa sydämessäni, liian harvoin muistan heille sen kertoa.
Työtovereita ei voi valita ja siellä on katumiseenkin johtavia sanoja tullut lausuttua.
Jos jotakin elämässä kadun, on se sitä, että en ihmisenä ole kasvanut siihen, mitä pidän arvossa,odotan toisilta paljon pystymättä itse samaan.
Kasvaminen henkisesti on paljolti kesken, sitä taitoa toivoisin saavani, ymmärrystä hyväksyä erilaisuutta, arvostamaan niitäkin jotka ajattelevat toisin kuin minä.
Onko toisilla "tilinteon" päiviä, pohtiiko joku, onko elämä kulkenut "oikein" - kaduttaako mikään?
Eletty elämä- kadutko mitään?
30
2314
Vastaukset
- minkä mennelle voi
tätä päivää voisi rakennella niin että ei tarvitsisi katua. tätä hetkeä. tottakait on tuskia ollut että hikikarpalot otsalla huutaen herännyt mutt eteenpäin. elämä on yksi näytös.
Ihminen syntyy tänne maailmaan tietyin ominaisuuksin, jopa omalaatuisuksin, varustettuna:
Geeniperimä voi olla kaukaakin esivanhemmilta.
Ainakin ulkonäkö ja älykkyys, lahjakkuus ja lahjattomuuskin ovat myötäsyntyisiä.
Taloudelliset seikat ovat taustalla aikuisikään, ehkä vanhuuteenkin asti.
Elämme ikäänkuin käsikirjoituksen mukaan, parhaamme yrittäen, virheitäkin tehden.
Takseen ei kannata katsoa ja katua. Tuskin koskaan olisimme osanneet paremmin tehdä kuin teimme. Jos olisimme moiseen pystyneet, olisimme olleet Joku Muu.laulu jertoo kaiken, kun miettii sen sanomaa.
Täydellisiä ei voi olla kukaan, en minäkään, mutta parhaani olen koettanut olla. Pohojalaaselle luonnolleni en voi mitään, mutta ei sitä kukaan ole pahaksennkaan ottanut.
Olen saanut viettää onnellisen elämän ja toivottavasti se jatkuu samanlaisena edelleen vielä montakymmentä vuotta.
Tässä se laulu:
En päivääkään vaihtaisi pois
ei olla tään kauniimpaa vois.
Sain lahjaksi elämän yhden vaan
sen elää voin päivän vain kerrallaan.
En päivääkään vaihtaisi pois
vaikk tuskaakin menneessä ois.
Sen kautta oon kasvanut ymmärtämään
vihdoinkin kaiken tään.
Saan olla niin paljosta kiitollinen
osoittaa kunhan vain muistaisin sen.
Se lahjoista suurin on mun kohdallain
kun tänne mä syntyä sain.
En päivääkään vaihtaisi pois
Ei toisin mun lauluni sois
Sen tiedän oon luotu mä näin elämään
uneen kun painan pään.
En päivääkään vaihtaisi pois
kun muutos ei parempaa tois.
On elämä kaunista ollut niin
kuin kudottu lankoihin kultaisiin.
En päivääkään vaihtaisi pois
vaikk luoja mun uudelleen lois.
Ja jotain jos toimissain väärin mä tein
suon senkin itsellein.
Saan olla niin paljosta kiitollinen
osoittaa kunhan vain muistaisin sen.
Se lahjoista suurin on mun kohdallain
kun tänne mä syntyä sain.
En päivääkään vaihtaisi pois
Ei toisin mun lauluni sois.
Sen tiedän oon luotu mä näin elämään
uneen kun painan pään.- Hintriika*
Tuosta laulusta:
en sanaakaan muuttaisi pois,
sama laulu se muuten ei ois!
Katuminen on turhaa. Virheitä tekee jokainen, mutta niistä voi oppia elämän kokemusta. Tällä kokemuksella tiedän nyt, että monta asiaa olisi voinut tehdä toisin. Silti en päivääkään vaihtaisi pois.
Jos olisin aikanaan älynnyt tehdä viisaammin, ei minulla olisikaan nyt elämänkokemusta sen saman asian väärin tekemisestä! Tyhmyys kasvattaa viisautta!
Vastoinkäymiset, erehdykset ja murheet kuuluvat elämään siinä kuin ilo ja onnikin. Kuinka osaisimme arvostaa hyvää, jos emme koskaan olisi kokeneet pahaa?
Jos oma elämäni on iso ikkuna, näkyy raameissa pääasiallisesti harmooninen kokonaisuus. Mutta jos ikkunasta näytetään erikseen jokainen pikku ruutu, niin niistä löytyy rikki paiskottuja laseja. Onneksi kivet ovat särkeneet vain ulkolasin. Sisäikkuna on yhä ehyt.
Ehkä olen oppinut väistelemään kiviä, kun niitä tarpeeksi paljon on lennellyt ilmassa. Tärkeintä on, että olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena. Ainakin melkein. Jotakin hienosäätöä voisi tehdä, mutta ei takerruta pikku seikkoihin...
on vähän, siksipä kysynkin, uskotteko että tiemme on ennalta suunniteltu.
Omalla kohdalla olen herkkä uskomaan että näin on.
Ajattelen että tulevan mieheni piti tehdä evakkotaival ja mutkien kautta samalle paikalle asettuminen, missä minä asustin.
Jos ei sotaa olisi ollut, emme varmaan olisi tavanneet.
Ennalta on tiemme määrätty ja sitä kuljemme, virheitä tehden, kuka suuremmin, kuka mokilta säästyen.
Tarpeettomaksi näissäkin puheenvuoroissa katuminen todettiin, nenä tuulta päin ja uusia suuntia kohden.
Virheistä ehkä on opittu, mutta uusia varmasti teemme, tätä se on tämä elämä;))- Hintriika*
Tuollaista hurjaa ajatusleikkiä minäkin olen joskus käynyt. Siinä voi mennä vaikka miten monen mutkan taakse.
Ajatella, jos muuan kaukainen esiäitini ei olisikaan tavannut juuri sitä oikeaa esi-isää, niin koko kuvio olisi mennyt siitä lähtien uusiksi. Ei minua silloin olisi olemassa! Ei koskaan edes suunniteltu sen tai minkään muunkaan suvun sukupuuhun haaraksi!
(Olisin kuin Suomi24:n viesti bittiavaruudessa!)
Uskon perintötekijöiden, ympäristön ja kanssaihmisten vaikuttavan siihen, minkälainen kenenkin elämästä tulee. Myös sattuma ohjaa paljon tekemisiämme, mutta se ei ole sama kuin kohtalo. Kohtaloon tai muuhun yliluonnolliseen en usko.
Minusta tuntuu, ettei kenelläkään voi olla niin vilkasta mielikuvitusta, että olisi etukäteen osannut minunkin kohtaloni suunnitella! On tämä elämä ollut välillä niin mutkaista tietä näkymättömiin!
Joskus en meinaa itsekään uskoa todeksi kaikkea tapahtunutta. Lähtökohtani olisivat ennustaneet täysin toisenlaista elämäntietä. Siihen toisenlaiseen vaihtoehtoon uskoin joskus vakaasti itsekin.
Minun on mahdottomuus tietää, olisiko se "normaali", tuttu ja turvallinen kehitys ollut minulle parempi kuin tämä.
Olen ottanut hirveitä riskejä, pudota mätkähtänyt maahan kuin ammuttu varis, nostanut yhä uudestaan pääni pystyyn ja - ehkä kaikkein hulluinta - säilyttänyt uskoni elämään.
Elämä on minun uskontoni ja kohtaloni siihen saakka, kunnes kompastun omaan elämänlankaani niin, että se katkeaa lopullisesti. Silloin jäljellä on enää piste.
(Tämä on minun elämänkatsomukseni. Minua ei häiritse, että jollakin toisella on toisenlainen.)
mutta luulenpa, että me vaihtaisimme pois ainakin lasten sairastumispäivät ja läheisten kuoleman jälkeisen tuskan päivät, kuukaudet, vuodet!
Mutta kysymyksesi, SkillaN, olikin paljon syvällisempi: tilinteko siitä, olenko elänyt oikein, teinkö oikeita valintoja, ymmärsinkö oikein vai ymmärsinkö ollenkaan niitä tilanteita ja tilaisuuksia, jotka eteeni yllättäen tulivat.
Koettelemuksiammehan emme voineet valita, - mutta voimme valita sen tavan, millä niihin reagoimme.
Kysymyksesi oli todella hyvä, alan miettiä sitä, ja tulen ehkä sitten uudelleen.Tällä järjellä ja rohkeudella tekisin varmaankin joitakin ratkaisuja ja asioita toisin, mutta alusta en haluaisi aloittaa. Tätä elämänkokemustahan minulla ei silloin olisi, ja todennäköisesti toistaisin kaiken.
Eniten olen syyttänyt itseäni siitä, että olen ollut huono äiti, palannut työelämään lasten ollessa pieniä, jättänyt valvomatta heidän koulunkäyntiään asettamatta heille muita tavoitteita kuin kasvaa itseensä luottaviksi, rehellisiksi ihmisiksi ja tekemään työtä.
Siihen aikaan oli miltei tuomittavaa, että pienten lasten äiti ei ollut kotona. Kaikki mieheni suvun naiset, yhtä lapsetonta lukuun ottamatta, olivat kotiäitejä. Heidän mielestään häpäisin mieheni: "Mitä nyt ihmisetkin ajattelevat, kun se ei pysty perhettään elättämään!"
Täytyy myöntää, ettei mieskään päätöksestäni ihastunut, mutta panin hänet tapahtuneen tosiasian eteen: olin hakenut ja saanut työpaikan sekä luotettavan ihmisen hoitamaan lapsiamme.
Se päätökseni oli sellainen, etten sitä koskaan ole katunut, ja ihan vaivattomasti miehenikin tottui olemaan itsellisen virkanaisen mies. Omatuntoni kyllä joskus kolkutteli, mutta aikanaan opin, että äidin työssä käymisen hyväksyttävyys tai tuomittavuus oli kiinni valtakunnan työtilanteesta. Kun työvoimaa tarvittiin, oli haaskausta olla kotirouva, ja kun tilanne oli päinvastainen, oli väärin, että äidit eivät pysyneet kotona hoitamassa perhettään.
Joskus tulee mieleen jokin töppäys tai hölmöily.
Sellainen harmittaa vieläkin tai sitten naurattaa.
Mutta menneet ovat menneitä. Eivät ne jauhamalla muuksi muutu.
Jälkikasvumme on löytänyt paikkansa ja parinsa. Heillä on ollut mahdollisuus jäädä juurilleen, ja heidän lastensa parhaat kaverit ovat heidän lapsuudenystäviensä lapsia.
Heidän elinpiirinsä on siis tuttu ja niin turvallinen kuin nykymaailmassa voi olla.
Niin on meidänkin. Elämäntoverini on sama, johon 15-vuotiaana rakastuin ensi silmäyksellä. Uskon, että kaiken kaikkiaan olen hyvin onnellinen ihminen.
Huomista ei kannata etukäteen surra, eikä menneessä ole kaduttavaa.Enkä menneitä kadu. Virheiden tekeminen kuuluu elämään, satuu jokaiselle ja on opiksi ja ojennukeksi.
Jokainen varmaan yrittää toimia parhaan ymmärryksensä mukaan !
mutta uskon kyllä että tietyt asiat menevät jollain tietyllä tavalla, ihan kuin olisi tarkoitettu niin tapahtuvan.
Vakaviin Sairastumisiin ja kuolemaan taas emme voi vaikuttaa, ne kuuluvat elämään,ja ovat ihan jokaisen edessä joskus.
Surutyökin kuuluu elämään, ja tuskan läpikäyminen, kuka siitä mitenkin selviää.
Niitä ei voi vaihtaa tai harpata yli!!
yritän katsoa etteenpäin elämässä.
Menneiden jossittelu ei auta ketään, eikä muuta mitään !
Kun omantuntonsa kanssa sovinnossa elää huomioiden muutkin ympärillään, elää tätä ja tulevaa päivää,, mitäpä sitä muuta voi !ja niiden ymmärrän onnistuneen hyvin,
en usko, että muut vaihtoehdot olisivat tuoneet tullessaan parempaa.
Ja aina ei ollut vaihtoehtoakaan, ainakaan alkumetreillä.
Kiitollisuutta täynnä on sydän kaikesta kaikille
kanssaihmisilleni, läheisilleni ja ystävilleni,
- niin täynnä, ettei sinne muuta mahdukaan.
En paljoa mieti menneitä kuitenkaan.
Ei voi mennä selkä edellä tulevaisuuteen.
Katson eteen päin, toivorikkaana.
:)
- main-eko
Jokaisen elämään mahtuu sellaisia kaduttavia tekoja,sanoja.Jos on pahasti sanonut,onneksi voi myös anteeksi pyytää.Entä ne omat "pahat" mokat?Tekemättömäksi ei niitä saa,kunhan oppisi olemaan itselleenkin armollinen.Se on taito jota minä ainakin opettelen edelleen.Uskon myös,et vaikka kuinka saisin elää "uudelleen" niin samat tai eri mokat tulisi joka tapauksessa tehtyä."Kun on kova pää,kärsii koko ruumis"
sitähän sitä pitäisi olla.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikka mitä tekisi.
Herkällä omallatunnolla oleva saa "rangaistuksen"
eläessään"mokansa" kanssa, joten olisi aiheellista olla armollinen.
Anteeksi pitäisi antaa myös itselleen, liian raskaaksi tulee elämä, jos pitää kaikki "pahat" tekemiset ikuisesti mukanaan kantaa.
Täydellistä ihmistä ei ole olemassa.
Kohtalo, johdatus, mikä se sitten onkaan, uskoisiko sellaista olevan??
Omalla kohdallani on sattunut monia sellaisia asioita, joita ei millään voi ajatella muuten kuin jonkun ohjaavan voiman johdatukseksi.
Pohdin tyhmässä päässäni kaikenlaisia asioita, sen selvempää ei tule, järki ja tunne siellä kamppailee, mihin sitten uskoisi?
Tuon laulun sanoihin minäkin yhdyn aika pitkälle, mutta jos voisi sanoa katuvansa jotakin, olisi yksi asia, jonka tekisin toisin, menin liian nuorena naimisiin.
Jos olisin ollut vanhempi(viisaampi) elämää jo enemmän nähnyt, olisi avioliittoni saanut "aikuisemman" lähtökohdan, monilta turhilta töppäyksiltä olisi säästytty, mutta kai ne kohdallani oli tarpeellisia.
Kasvoimmehan sitten yhdessä vaikeuksien kanssa ja lopputulos ihan tyydyttävä oli.
Pitkä, rikas yhteinen tie, joten päivääkään en vaihtaisi pois,,,,- miehesi ehkä
SkillaN kirjoitti:
sitähän sitä pitäisi olla.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikka mitä tekisi.
Herkällä omallatunnolla oleva saa "rangaistuksen"
eläessään"mokansa" kanssa, joten olisi aiheellista olla armollinen.
Anteeksi pitäisi antaa myös itselleen, liian raskaaksi tulee elämä, jos pitää kaikki "pahat" tekemiset ikuisesti mukanaan kantaa.
Täydellistä ihmistä ei ole olemassa.
Kohtalo, johdatus, mikä se sitten onkaan, uskoisiko sellaista olevan??
Omalla kohdallani on sattunut monia sellaisia asioita, joita ei millään voi ajatella muuten kuin jonkun ohjaavan voiman johdatukseksi.
Pohdin tyhmässä päässäni kaikenlaisia asioita, sen selvempää ei tule, järki ja tunne siellä kamppailee, mihin sitten uskoisi?
Tuon laulun sanoihin minäkin yhdyn aika pitkälle, mutta jos voisi sanoa katuvansa jotakin, olisi yksi asia, jonka tekisin toisin, menin liian nuorena naimisiin.
Jos olisin ollut vanhempi(viisaampi) elämää jo enemmän nähnyt, olisi avioliittoni saanut "aikuisemman" lähtökohdan, monilta turhilta töppäyksiltä olisi säästytty, mutta kai ne kohdallani oli tarpeellisia.
Kasvoimmehan sitten yhdessä vaikeuksien kanssa ja lopputulos ihan tyydyttävä oli.
Pitkä, rikas yhteinen tie, joten päivääkään en vaihtaisi pois,,,,nukkunut pois, vai miksi tilität? Kaikki joutuvat elämäänsä punnitsemaan ja hyvä on todella muistaa, että emme kukaan ole täydellisiä ja ainakin Luojan esimerkkiin nojaten voi antaa itselleen anteeksi tosi paljon. Eihän aina voi tehdä oikein, jos on rajalinen kyky ymmärtää ja toteuttaa.
Kun pyrkimys on tehdä hyvää, siinä kuitenkin onnistumatta, on se pääasia. Olen noita herkällä omallatunnolla varustettuja ihmisiä myös ja sain vain aikaan huonon itsetunnon tuolla asenteella. Meidän on sallittava myös virheet itsellemme, jotta emme täysin uupuisi. Niistähän on tarkoitus oppia.
Olen kasvattanut tähän maailmaan kolme reipasta lasta. Alkoholiongelmaisen vaimona. En tarkkaan tiedä vaikuttiko pelon kyllästämä ilmapiiri lapsiin jotenkin (vetkutin eroa turhan pitkään), mutta elämässä ovat kiinni ja perheen ovat perustaneet. Alkoholiongelmia ei tietääkseni heillä ole. Auttoi paljon, kun löysin totuuden elämän tarkoituksesta ja kasvatin lapset luottamaan Jumalaan. Perusturvallisuus parani ja elämä sai tarkoituksen ja tiedon tulevaisuudesta. Että se on ikuinen elämä paratiisimaassa. Nyt tehdyt virheet eivät enää koskaan tule edes muistoina mieleen. Saadaan ikään kuin uusi alku elämälle, joka ei koskaan lopu. No, se vaati vuosien tutkimisen, että vakuuttui näistä raamatun lupauksista. Nyt ei kuitenkaan tarvitse jossitella, että miksen tehnyt niin tai näin. Voin alkaa alusta jonakin päivänä..... miehesi ehkä kirjoitti:
nukkunut pois, vai miksi tilität? Kaikki joutuvat elämäänsä punnitsemaan ja hyvä on todella muistaa, että emme kukaan ole täydellisiä ja ainakin Luojan esimerkkiin nojaten voi antaa itselleen anteeksi tosi paljon. Eihän aina voi tehdä oikein, jos on rajalinen kyky ymmärtää ja toteuttaa.
Kun pyrkimys on tehdä hyvää, siinä kuitenkin onnistumatta, on se pääasia. Olen noita herkällä omallatunnolla varustettuja ihmisiä myös ja sain vain aikaan huonon itsetunnon tuolla asenteella. Meidän on sallittava myös virheet itsellemme, jotta emme täysin uupuisi. Niistähän on tarkoitus oppia.
Olen kasvattanut tähän maailmaan kolme reipasta lasta. Alkoholiongelmaisen vaimona. En tarkkaan tiedä vaikuttiko pelon kyllästämä ilmapiiri lapsiin jotenkin (vetkutin eroa turhan pitkään), mutta elämässä ovat kiinni ja perheen ovat perustaneet. Alkoholiongelmia ei tietääkseni heillä ole. Auttoi paljon, kun löysin totuuden elämän tarkoituksesta ja kasvatin lapset luottamaan Jumalaan. Perusturvallisuus parani ja elämä sai tarkoituksen ja tiedon tulevaisuudesta. Että se on ikuinen elämä paratiisimaassa. Nyt tehdyt virheet eivät enää koskaan tule edes muistoina mieleen. Saadaan ikään kuin uusi alku elämälle, joka ei koskaan lopu. No, se vaati vuosien tutkimisen, että vakuuttui näistä raamatun lupauksista. Nyt ei kuitenkaan tarvitse jossitella, että miksen tehnyt niin tai näin. Voin alkaa alusta jonakin päivänä.....ja ehkä juuri siksi menneisyys niin usein mielessä pyörii.
Kysymyksiä joihin ei vastauksia löydy, usein mietin oliko hän kanssani onnellinen, päällisin puolin siltä näytti, mutta tunnemeko lähintäkään ihmistä kovinkaan hyvin.
Sitäkin pohdin, mitä elämä olisi tuonut mukanaan jos olisimme saaneet yhdessä jatkaa, turvallisuutta ainakin.
Tätähän se on arvailua ja jossittelua, ehkä nämä "tilitykset" ja miettimiset kuuluvat tähän ikään.
Tyytyväinen voisin sanoa olevani, elämäni on ollut aika seesteinen, onnellisten tähtien alla olen voinut elellä, näin toivon eteenkin päin olevan, pimennossa vain on tuleva.
Tämä päivä on todella "paras" kuten on sanottu, jatkoa emme tiedä, hyvä niin.
- Maalaismies*
On niin paljon jäänyt sovitettavaa ettei jouda katumaan. Vaikka hyvillä töillä ei autuutta saakaan, niin kyllä helpottaa, kun sentään jotakin (aika paljonkin) voi paikata.
Tänään on PARAS PÄIVÄ, kuten tuolla toisaalla todetaan! Nuoruuden aikana suunnittelin elämääni pilkuntarkasti.Alkuun meni suunnitelmien mukaan. Jossakin vaiheessa konseptit sekosivat, huomasin olevani opiskelemassa alaa joka ei ensinkään kuulunut suunnitelmiini.
Tuli uusi rakastuminen avioliitto täysin erilaisista olosuhteista olevan tapauksen kanssa.Siinä sitä käädenvääntöä riitti.
Harvoin olimme samoilla aaltopituuksilla. Elimme kumpikin osittain omaa elämää, minulla rooleina ansityö, perheenäiti,koti ja lasten kasvatus. Hän oli suuntautunut täysin ulospäin ja ydinperheeseensä.
Mikäs siinä, minun filosofiana on aina ollut tarttua isompia ihmettelemättä uusiin tilaisuuksiin, kun sellainen eteen sattui. Onnistumisia yleensä sattui, vastoinkäymisiäkin elämästä löytyy. Asiat menivät omalla painollaan eteenpäin ja järjestyivät aikanaan.
Enpä paljon katsele taakseni ettei kävisi kuin Lootin vaimolle - jäi katsomaan taakseen ja jähmettyi suolapatsaaksi.
Tänään elän täysin itsellistä elämää, sehän vaara tässä on ja on ollut tulla itsekeskeiseksi,jota yritän vältellä tekemällä vapaaehtoistöitä. Lapset perheineen antavat lisäpotkua päiviini. Toivon tulevaisuudelta elämääni antoisia elämänkylläisiä päiviä, terveyttä ja eivät ne pienet romanssin poikasetkaan olisi pahitteeksi.
Paljon on elämänä antanut hyviä aikoja, mutta ne huonot päivätkin on pitänyt läpi käydä ja niistä selvitä. Sitähän elämä on.- Atolfia
SkillaNin aloittamaa aihetta. Siinähän miettimistä piisaisi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen on tehtävä ne omat virheensä ja oppia niiden kautta.
Liittoni jatkuu edelleen ja siinä ei ole katumista. Ainahan yhteiselossa tulee niitä yhteentörmäyksiä ja kovastikin välillä kipunoi, mutta purkaukset puhdistavat ilmaa ja sovinnonteko on aina yhtä suloista. Se kuuluu elämään.
Menneiden katuminen on siis ihan turhaa, se polku on kuljettava, mikä eteen on tuotu.
Lasteni suhteen olen tyytyväinen. He ovat luoneet oman elämänsä ja perheet voivat hyvin. He tuovat elämääni sisältöä runsain mitoin. Toivottavasti he saavat elää onnellisina, kokonaisina perheinä.
Mikään malliäiti en ole tainnut olla, mutta kiitollinen olen, että ovat tähän asti kunnialla elämänsä eläneet.
Se, minkä vielä haluaisin vanhana oppia, on oppia ajattelemaan ensin ja sanomaan sitten. Tahtoo olla tuo kieli kerkeä. Ehkä vielä opin.
Päivääkään en vaihtaisi pois, kuten tuossa laulussa sanotaan. - jokuvaan**
Atolfia kirjoitti:
SkillaNin aloittamaa aihetta. Siinähän miettimistä piisaisi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen on tehtävä ne omat virheensä ja oppia niiden kautta.
Liittoni jatkuu edelleen ja siinä ei ole katumista. Ainahan yhteiselossa tulee niitä yhteentörmäyksiä ja kovastikin välillä kipunoi, mutta purkaukset puhdistavat ilmaa ja sovinnonteko on aina yhtä suloista. Se kuuluu elämään.
Menneiden katuminen on siis ihan turhaa, se polku on kuljettava, mikä eteen on tuotu.
Lasteni suhteen olen tyytyväinen. He ovat luoneet oman elämänsä ja perheet voivat hyvin. He tuovat elämääni sisältöä runsain mitoin. Toivottavasti he saavat elää onnellisina, kokonaisina perheinä.
Mikään malliäiti en ole tainnut olla, mutta kiitollinen olen, että ovat tähän asti kunnialla elämänsä eläneet.
Se, minkä vielä haluaisin vanhana oppia, on oppia ajattelemaan ensin ja sanomaan sitten. Tahtoo olla tuo kieli kerkeä. Ehkä vielä opin.
Päivääkään en vaihtaisi pois, kuten tuossa laulussa sanotaan.Turha niitä menneitä on murehtia, kyllä moni asia olisi tullut elettyä toisin, jos olisi etukäteen tiennyt mikä mihinkäkin johtaa.
Nyt pitää vaan elää tätä hetkeä kokemuksien, hyvien tai huonojen, opastamina.
Elämää päivä kerrallaan, menneet ovat menneitä. - ei sitä
jokuvaan** kirjoitti:
Turha niitä menneitä on murehtia, kyllä moni asia olisi tullut elettyä toisin, jos olisi etukäteen tiennyt mikä mihinkäkin johtaa.
Nyt pitää vaan elää tätä hetkeä kokemuksien, hyvien tai huonojen, opastamina.
Elämää päivä kerrallaan, menneet ovat menneitä.kahta päivää kerralla kannata ahnehtia.
- viäränlainen
ei sitä kirjoitti:
kahta päivää kerralla kannata ahnehtia.
Turhaa on muuten katua, ellei virheistä ole opiksi tulevaan. Onhan noita virheitä tullut tehtyä vähintäin kerran päivässä.Montakohan siitä tulee? Tämän olen myöntänyt, kun joskus olen "päässyt"virheettömän ihmisen kanssa keskusteluun. Heitäkin on.
Elämä on siinä vaiheessa,että opiksi otettavaa,kovin tärkeää katumista tulee harvoin. En silti ole luovuttamassa,mutta mitä pienistä märehtimään.Nuoruudessa tehdyt munaukset on hoidettu ja haudattu. - Tuulentytti
viäränlainen kirjoitti:
Turhaa on muuten katua, ellei virheistä ole opiksi tulevaan. Onhan noita virheitä tullut tehtyä vähintäin kerran päivässä.Montakohan siitä tulee? Tämän olen myöntänyt, kun joskus olen "päässyt"virheettömän ihmisen kanssa keskusteluun. Heitäkin on.
Elämä on siinä vaiheessa,että opiksi otettavaa,kovin tärkeää katumista tulee harvoin. En silti ole luovuttamassa,mutta mitä pienistä märehtimään.Nuoruudessa tehdyt munaukset on hoidettu ja haudattu.hyväuskoisuuttani. Pitäisi epäillä enemmän, eikä luottaa ihmisiin.
Tuulentytti kirjoitti:
hyväuskoisuuttani. Pitäisi epäillä enemmän, eikä luottaa ihmisiin.
katumukseen minä voin yhtyä, olen tosi "sinisilmäinen" mummo.(vaikka silmät ovatkin vihertävät)
Toisaalta en halua liittyä epäilijöiden kerhoon, otan iskut päin naamaa, hyväuskoisena.
Onneksi olen aika vähällä selvinnyt, eli ympärilläni olevat ovat osoittuneet suurimmilta osin luotettaviksi, muutama on luottamukseni pettänyt ja se on sitten heidän osaltaan mennyt.
Mitään mullistavaa ei onneksi ole tapahtunut, mutta onhan se pienikin seikka, missä luottamus toiseen ihmiseen menee, iso juttu.
Usko ihmisyyteen olisi voitava säilyttää ja minä uskon edelleen, että ei ihminen perusluonteeltaan ole paha, elämä ympärillä meitä muuttaa.
Jos aina potkitaan päähän, ei ihme jos usko parempaan menee, luottamus katoaa.
Uskotaan, luotetaan,,, ehkä petytään!
Nyt aurinko kauniisti paistaa, luonnossa ihailtavaa riittää, ruskan värit loistavat, pakko on todeta, että takana on eletty elämä, sitä ei voi muuttaa, eteenpäin uteliaana, odottavana, mitä tämäkin päivä tuo tullessaan, toivo elää ,,paremmasta.SkillaN kirjoitti:
katumukseen minä voin yhtyä, olen tosi "sinisilmäinen" mummo.(vaikka silmät ovatkin vihertävät)
Toisaalta en halua liittyä epäilijöiden kerhoon, otan iskut päin naamaa, hyväuskoisena.
Onneksi olen aika vähällä selvinnyt, eli ympärilläni olevat ovat osoittuneet suurimmilta osin luotettaviksi, muutama on luottamukseni pettänyt ja se on sitten heidän osaltaan mennyt.
Mitään mullistavaa ei onneksi ole tapahtunut, mutta onhan se pienikin seikka, missä luottamus toiseen ihmiseen menee, iso juttu.
Usko ihmisyyteen olisi voitava säilyttää ja minä uskon edelleen, että ei ihminen perusluonteeltaan ole paha, elämä ympärillä meitä muuttaa.
Jos aina potkitaan päähän, ei ihme jos usko parempaan menee, luottamus katoaa.
Uskotaan, luotetaan,,, ehkä petytään!
Nyt aurinko kauniisti paistaa, luonnossa ihailtavaa riittää, ruskan värit loistavat, pakko on todeta, että takana on eletty elämä, sitä ei voi muuttaa, eteenpäin uteliaana, odottavana, mitä tämäkin päivä tuo tullessaan, toivo elää ,,paremmasta.Ajattelen itseäni..on ollut kaikenlaista vastoinkäymistä,mutta olenhan niiden myötä
kasvanut vahvaksi ihmiseksi,minua ei kaada mikään.
Joten hyvä vaan ,että ei ole ollut helppoa.Omia
tekmisiäni en kadu,,joskus laiskuuttani,kun en
ole edes opetellut soittamaan mitään..se harmittaa.No..se oli huumoria..voinhan kuunnella muiden soittamisia..ja niitähän riittää.Tuosta
"sinisilmäisyydestä" sanoisin..haluan luottaa toiseen ihmiseen,niin kauan kuin se on mahdollista.Sellainen epäluuloisuus ,kuluttaa ihmistä.Hyvä,monivivahdikas elämä on ollut..
Tyttärilläni on asiat hyvin ja lapsenlapset ovat todella mukavia ja nyt saan vielä nauttia lapsenlapsenlapsestakin,joten on mukavaa.
Miehen sairaus on se musta raita ja se jatkuu....
Mutta ,sekin kuuluu elämään..Joskus mietin,millaista olisi ollut,jos olisi esim. minulla ollut vanhemmat (kuolivat ,kun olin pieni)
mutta mitä sitä tuhlaa semmoiseen aikaa.Jokaisella
on oma kohtalonsa.Nyt on ollut uudet haasteet ja
sitä toteutan parhaani mukaan..Ei kun eteenpäin vaan..reippaana ja iloisena..t.Irkku- Anonyymi
irkku-37 kirjoitti:
Ajattelen itseäni..on ollut kaikenlaista vastoinkäymistä,mutta olenhan niiden myötä
kasvanut vahvaksi ihmiseksi,minua ei kaada mikään.
Joten hyvä vaan ,että ei ole ollut helppoa.Omia
tekmisiäni en kadu,,joskus laiskuuttani,kun en
ole edes opetellut soittamaan mitään..se harmittaa.No..se oli huumoria..voinhan kuunnella muiden soittamisia..ja niitähän riittää.Tuosta
"sinisilmäisyydestä" sanoisin..haluan luottaa toiseen ihmiseen,niin kauan kuin se on mahdollista.Sellainen epäluuloisuus ,kuluttaa ihmistä.Hyvä,monivivahdikas elämä on ollut..
Tyttärilläni on asiat hyvin ja lapsenlapset ovat todella mukavia ja nyt saan vielä nauttia lapsenlapsenlapsestakin,joten on mukavaa.
Miehen sairaus on se musta raita ja se jatkuu....
Mutta ,sekin kuuluu elämään..Joskus mietin,millaista olisi ollut,jos olisi esim. minulla ollut vanhemmat (kuolivat ,kun olin pieni)
mutta mitä sitä tuhlaa semmoiseen aikaa.Jokaisella
on oma kohtalonsa.Nyt on ollut uudet haasteet ja
sitä toteutan parhaani mukaan..Ei kun eteenpäin vaan..reippaana ja iloisena..t.IrkkuKyllä kadun sanojani ja tekemisiäni. Nyt elän etsikko aikaa.
- Anonyymi
Nostit esiin oman aloituksesi vuodelta 2007. Miksi ?
- Anonyymi
Alottajan tyhmä kysymys,,,,
terve ihminen ei kadu mitään mitä elämä on tuonu tullessaan,
koulutusta, sen tuomaa monipuolista hyvinvointi, perhettä,
kehitystä ihmisenä ihmisyyteen,
--
se harmittaa mihin itse ei ole voinu vaikuttaa,
olen syntyny maailmaan ilman omaa tahtoa,
jos olisin itse voinu vaikuttaa asiaan,
en ikinä olisi syntyny maailmaan
en ikinä,
maailma olisi kehittyny ja pärjänny ilman minuaki,
hyvää joulua suomalaiset,,, - Anonyymi
En lukenut koko ketjua. Kysyn vain teiltä mitä hyötyä on elämänkokemuksestanne silloin , kun teidän aikanne täällä maan päällä on ohi. Ainut asia on silloin tärkeä eli se onko suhteemme Jeesukseen kunnossa. Hänellä on valta antaa meidän virheemme anteeksi tämän maan päällä. Kuoleman jälkeen osamme on se minkä olemme täällä ajassa valinneet. Tämä on elämämme tärkein asia siinä vaiheessa, kkun aikamme täällä on ohi.
- Anonyymi
Miten se asia menee jeesuksen kanssa järjesteltynä niillä vanhoilla rouvilla jotka ehtii mennä kuin antti rinne kolme kertaa naimisiin niin miten ne siellä elää uusperheissä onko siitä mainintaa pyhien kirjoissa meneekö ne vain sinne viimeisen hoteisiin vai vaikuttaako maanpäällinen mitenkään sille puolelle
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten se asia menee jeesuksen kanssa järjesteltynä niillä vanhoilla rouvilla jotka ehtii mennä kuin antti rinne kolme kertaa naimisiin niin miten ne siellä elää uusperheissä onko siitä mainintaa pyhien kirjoissa meneekö ne vain sinne viimeisen hoteisiin vai vaikuttaako maanpäällinen mitenkään sille puolelle
Opiskelu on ollut hyvä, sitä en kadu. Työn osalta toinen toimiala olisi ollut mielenkiintoisempi. Talouden opiskelu avasi paljon näkemystä.
Olisin halunnut oppia työn ja ylläpitää ammattitaitoa ym. koko ajan. Isommat kuviot olisin mieluusti jättänyt muille, valitettavasti poliitiikka on mitä on.
Muita asioita elämässä kadun todella, olisi ne voinut paremminkin hoitaa. Näitä tulee sitten kaduttua itsekseen. Tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttäkin. Etsikkoaikana ihminen sitten todelkakin etsii itseään.
Historia ja teologia opiskeluaineina ovat hyviä. - Anonyymi
Kadun todella, tälläkin hetkellä. Ne pysyvät sisällä koko ajan, tällä hetkellä ei voi ymmärtää itseään. Oppimista se on koko elämä, oppia ikä kaikki sanoo vanha kansa.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt3347599- 582244
- 341652
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että271499- 1161211
IS Viikonloppu 29.-30.6.2024
Melko hyvä 3- -tasoiseksi merkitty Kovis Jari Keräseltä. Pääkuvan merkitys on varsin vähäinen rajoittuen alakulman aukio761193Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia. Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA hel3351046- 16935
Tässä viimeinen mahdollisuutesi nainen
Kysyä tai sanoa minulle, jos jotain jäi vuosien takaisista. Sen verran meillä oli kuitenkin jotain, että välillä mietin50925Miksei persut järjesteä koskaan miekkareita tai kulkueita?
Pelkäävätkö saavansa pataansa, ja sen vuoksi vain öyhöttävät netissä? Ei öyhöttämisellä muuteta maailmaa. Pitää olla ak277823