Minun tarinani

Voi sinua... En osaa sanoa oikeen mitään, mutta voimia sinulle. Haluaisitko hankkia keskusteluapua? Se ehkä auttaisi, jos muille et voi puhua.

Mä itse olen 14 ja pelkään, että tulen joskus kirjoittamaan samanlaisen tekstin. Mä pystyn näkemään itseni kymmenen vuoden päästä ja olen aivan varmasti reilusti ylipainoinen. En kestä sitä, enkä halua sellaista tulevaisuutta. Mutta se tulee, rakastan ruokaa aivan liikaa. Olen alkanut syömään kauheasti ja olen kyllä normaalipainoinen, mutta paino on kuitenkin jo noussut. Musta tuntuu, että ruoka on lähes ainoa lohtu, se auttaa pahaan oloon. Aina koulussa odotan kauheasti, että pääsen kotiin ja syömään. Ruoka pyörii mielessä aika paljon. Koko ajan nälkä ja tekee mieli syödä. Saatan syödä reilusti yli kulutuksen ja en kuitenkaan liiku paljoakaan. Mua niin pelottaa. En halua tulla ylipainoiseksi. Haluan, että mut hyväksytään sellaisena kuin olen ja ylipainoisena tuskin hyväksytään, kun kaikki muut perheestä ja ystävistä on hoikkia... Isäkin koko ajan hokee, että "liikuntaa pitää harrastaa ja syödä terveellisesti ja muutenkin pitää huolta itsestään". Koulussakin koko aika valistetaan ylipainon vaaroista yms. Ja siitä kuinka kaikessa on rasvaa, sokeria ja suolaa. En jaksa! Mitä sitten jos vähän lihon. Tai no lihon kuitenkin paljon. Pilaan kaiken jo nyt. Nuorena muka pitäisi olla hoikka ja terve. Myöhemmin ei niin väliä. Anteeks tää mun vuodatus. Ei varmaan auta sua yhtään.