Näin jälkikäteen tuumittuna syömishäiriöni alkoi jo 12 - vuotiaana, nyt olen 20. Eli 8 vuotta erilaisia syömishäiriöongelmia ja mielenterveysongelmia. Jos joskus saan lapsen, aion tukea häntä kaikin tavoin, että hän ei ajaudu samalle tielle. Olo on taas niin tuskainen, ettei sitä pysty kuvailemaan. Painoni on vaihdellut merkittävästä ylipainosta huimaan alipainoon. Välillä tuntuu, etten edes tunne itseäni enää. Ruoka on ainut tosi lohtu, joka antaa tukensa aina kaikissa vaikeissa asioissa. Olin pahimman teini-ikäni todella ylipainoinen. Elämäni lähti käyntiin pitkästä aikaa, kun 18 täytettyäni laihduin hoikaksi. Nyt asiat ovat taas muuttuneet, olen jälleen ylipainoinen. Poikaystäväni ei ymmärrä ahmimistani.
Haaveilen hoikasta vartalosta, mutta vaan ahmin ja ahmin. Jokainen uusi päivä on laihdutuksen aloittamispäivä. Nykyään tiedän, että hoikkuus ei tuo onnea. Vaan kehittyminen ihmisenä, ystävät ja muu. Sekös vasta surettavaa onkin. Kaikki nämä vuodet ja onni lipuu vain kauemmaksi. Kiitos kaikille, jotka tämän vuodatuksen lukivat.
Minun tarinani
2
991
Vastaukset
- minävain^^
Voi sinua... En osaa sanoa oikeen mitään, mutta voimia sinulle. Haluaisitko hankkia keskusteluapua? Se ehkä auttaisi, jos muille et voi puhua.
Mä itse olen 14 ja pelkään, että tulen joskus kirjoittamaan samanlaisen tekstin. Mä pystyn näkemään itseni kymmenen vuoden päästä ja olen aivan varmasti reilusti ylipainoinen. En kestä sitä, enkä halua sellaista tulevaisuutta. Mutta se tulee, rakastan ruokaa aivan liikaa. Olen alkanut syömään kauheasti ja olen kyllä normaalipainoinen, mutta paino on kuitenkin jo noussut. Musta tuntuu, että ruoka on lähes ainoa lohtu, se auttaa pahaan oloon. Aina koulussa odotan kauheasti, että pääsen kotiin ja syömään. Ruoka pyörii mielessä aika paljon. Koko ajan nälkä ja tekee mieli syödä. Saatan syödä reilusti yli kulutuksen ja en kuitenkaan liiku paljoakaan. Mua niin pelottaa. En halua tulla ylipainoiseksi. Haluan, että mut hyväksytään sellaisena kuin olen ja ylipainoisena tuskin hyväksytään, kun kaikki muut perheestä ja ystävistä on hoikkia... Isäkin koko ajan hokee, että "liikuntaa pitää harrastaa ja syödä terveellisesti ja muutenkin pitää huolta itsestään". Koulussakin koko aika valistetaan ylipainon vaaroista yms. Ja siitä kuinka kaikessa on rasvaa, sokeria ja suolaa. En jaksa! Mitä sitten jos vähän lihon. Tai no lihon kuitenkin paljon. Pilaan kaiken jo nyt. Nuorena muka pitäisi olla hoikka ja terve. Myöhemmin ei niin väliä. Anteeks tää mun vuodatus. Ei varmaan auta sua yhtään.- promesse
Kärsin erilaisista syömishäiriöistä 9-vuotiaasta aina 24-vuotiaaksi asti. Kokemukseni perusteella voin vain sanoa: älkää lannistuko! Minun tieni oli kivinen, mutta nyt, 26-vuotiaana voin ihmeen hyvin.
Tässä muutamia asioita, jotka ovat tuoneet minulle erityistä apua:
1. Ruoan harrastaminen. Laitan ruokani itse aina, kun voin. Keskityn kauneuteen ja makuun, annan itselleni luvan nauttia, ja tunnen, kun olen kylläinen.
2. En syö suruuni, ja jos olo on kauhea, pyrin syömään seurassa. Jos minua surettaa, menen elokuviin, siivoan, luen kirjaa, tapaan kavereita, eli aktivoin itseni.
3. Kohtuullinen liikunta (esim.2-3 krt. salilla viikossa)auttaa ja piristää.
4. Keksin keinoja palkita itseäni ja piristää mieltäni, ihana hieronta, kasvohoito, jne.
5. Ja lopuksi, jos tilanne on huono, on osattava hakea apua, puhuttava vanhemmille, keskusteltava terapian mahdollisuudesta. Tärkeintä on olla armollinen itselleen ja muistaa, etteivät ongelmat ole häpeällisiä, vaan että kaikilla on vaikeuksia.
Toivotan kaikille pikaista toipumista. Itsekin luulin, että olen syömishäiriöiden vankina loppuelämän, mutta niin ei käynyt, eikä niin tarvitse käydä. Syömishäiriöistä VOI PARANTUA.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hengenvaaralliset kiihdytysajot päättyivät karmealla tavalla, kilpailija kuoli
Onnettomuudesta on aloitettu selvitys. Tapahtuma keskeytettiin onnettomuuteen. Tapahtumaa tutkitaan paikan päällä yhtei1876700- 1531915
- 1131638
- 511350
Suureksi onneksesi on myönnettävä
Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️511133Möykkähulluus vaati kuolonuhrin
Nuori elämä menettiin täysin turhaan tällä järjettömyydellä! Toivottavasti näitä ei enää koskaan nähdä Kauhavalla! 😢421031Älä mies pidä mua pettäjänä
En petä ketään. Älä mies ajattele niin. Anteeksi että ihastuin suhun varattuna. Pettänyt en ole koskaan ketään vaikka hu98992Reeniähororeeniä
Helvetillisen vaikeaa työskennellä hoitajana,kun ei kestä silmissään yhtään läskiä. Saati hoitaa sellaista. Mitä tehdä?6917Tarvitsemme lisää maahanmuuttoa.
Väestö eläköityy, eli tarvitsemme lisää tekeviä käsiä ja veronmaksajia. Ainut ratkaisu löytyy maahanmuutosta. Nimenomaan249908- 41879