Minun tarinani

--kyyneleet--

Näin jälkikäteen tuumittuna syömishäiriöni alkoi jo 12 - vuotiaana, nyt olen 20. Eli 8 vuotta erilaisia syömishäiriöongelmia ja mielenterveysongelmia. Jos joskus saan lapsen, aion tukea häntä kaikin tavoin, että hän ei ajaudu samalle tielle. Olo on taas niin tuskainen, ettei sitä pysty kuvailemaan. Painoni on vaihdellut merkittävästä ylipainosta huimaan alipainoon. Välillä tuntuu, etten edes tunne itseäni enää. Ruoka on ainut tosi lohtu, joka antaa tukensa aina kaikissa vaikeissa asioissa. Olin pahimman teini-ikäni todella ylipainoinen. Elämäni lähti käyntiin pitkästä aikaa, kun 18 täytettyäni laihduin hoikaksi. Nyt asiat ovat taas muuttuneet, olen jälleen ylipainoinen. Poikaystäväni ei ymmärrä ahmimistani.

Haaveilen hoikasta vartalosta, mutta vaan ahmin ja ahmin. Jokainen uusi päivä on laihdutuksen aloittamispäivä. Nykyään tiedän, että hoikkuus ei tuo onnea. Vaan kehittyminen ihmisenä, ystävät ja muu. Sekös vasta surettavaa onkin. Kaikki nämä vuodet ja onni lipuu vain kauemmaksi. Kiitos kaikille, jotka tämän vuodatuksen lukivat.

2

988

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • minävain^^

      Voi sinua... En osaa sanoa oikeen mitään, mutta voimia sinulle. Haluaisitko hankkia keskusteluapua? Se ehkä auttaisi, jos muille et voi puhua.

      Mä itse olen 14 ja pelkään, että tulen joskus kirjoittamaan samanlaisen tekstin. Mä pystyn näkemään itseni kymmenen vuoden päästä ja olen aivan varmasti reilusti ylipainoinen. En kestä sitä, enkä halua sellaista tulevaisuutta. Mutta se tulee, rakastan ruokaa aivan liikaa. Olen alkanut syömään kauheasti ja olen kyllä normaalipainoinen, mutta paino on kuitenkin jo noussut. Musta tuntuu, että ruoka on lähes ainoa lohtu, se auttaa pahaan oloon. Aina koulussa odotan kauheasti, että pääsen kotiin ja syömään. Ruoka pyörii mielessä aika paljon. Koko ajan nälkä ja tekee mieli syödä. Saatan syödä reilusti yli kulutuksen ja en kuitenkaan liiku paljoakaan. Mua niin pelottaa. En halua tulla ylipainoiseksi. Haluan, että mut hyväksytään sellaisena kuin olen ja ylipainoisena tuskin hyväksytään, kun kaikki muut perheestä ja ystävistä on hoikkia... Isäkin koko ajan hokee, että "liikuntaa pitää harrastaa ja syödä terveellisesti ja muutenkin pitää huolta itsestään". Koulussakin koko aika valistetaan ylipainon vaaroista yms. Ja siitä kuinka kaikessa on rasvaa, sokeria ja suolaa. En jaksa! Mitä sitten jos vähän lihon. Tai no lihon kuitenkin paljon. Pilaan kaiken jo nyt. Nuorena muka pitäisi olla hoikka ja terve. Myöhemmin ei niin väliä. Anteeks tää mun vuodatus. Ei varmaan auta sua yhtään.

      • promesse

        Kärsin erilaisista syömishäiriöistä 9-vuotiaasta aina 24-vuotiaaksi asti. Kokemukseni perusteella voin vain sanoa: älkää lannistuko! Minun tieni oli kivinen, mutta nyt, 26-vuotiaana voin ihmeen hyvin.

        Tässä muutamia asioita, jotka ovat tuoneet minulle erityistä apua:

        1. Ruoan harrastaminen. Laitan ruokani itse aina, kun voin. Keskityn kauneuteen ja makuun, annan itselleni luvan nauttia, ja tunnen, kun olen kylläinen.

        2. En syö suruuni, ja jos olo on kauhea, pyrin syömään seurassa. Jos minua surettaa, menen elokuviin, siivoan, luen kirjaa, tapaan kavereita, eli aktivoin itseni.

        3. Kohtuullinen liikunta (esim.2-3 krt. salilla viikossa)auttaa ja piristää.

        4. Keksin keinoja palkita itseäni ja piristää mieltäni, ihana hieronta, kasvohoito, jne.

        5. Ja lopuksi, jos tilanne on huono, on osattava hakea apua, puhuttava vanhemmille, keskusteltava terapian mahdollisuudesta. Tärkeintä on olla armollinen itselleen ja muistaa, etteivät ongelmat ole häpeällisiä, vaan että kaikilla on vaikeuksia.

        Toivotan kaikille pikaista toipumista. Itsekin luulin, että olen syömishäiriöiden vankina loppuelämän, mutta niin ei käynyt, eikä niin tarvitse käydä. Syömishäiriöistä VOI PARANTUA.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ei se mene ohi ajan kanssa

      Näin se vaan on.
      Ikävä
      125
      2058
    2. Ajattelen sinua nyt

      Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu
      Ikävä
      22
      1460
    3. Olen huolissani

      Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis
      Ikävä
      63
      1161
    4. Yritys Kannus

      Mää vaan ihmettelen, julkijuopottelua. Eikö tosiaan oo parempaa hommaa, koittas saada oikeasti jotain aikaiseksi. Hävett
      Kannus
      11
      1079
    5. Vaistoan ettei sulla kaikki hyvin

      Odotatko että se loppuu kokonaan ja avaat vasta linjan. Niin monen asian pitäisi muuttua että menisi loppu elämä kivasti
      Ikävä
      10
      1047
    6. Oletko täällä mies?

      Mitä mietit? ❤️ varmistan vielä, että onhan kaikki ok meidän välillä?
      Ikävä
      88
      942
    7. Eikö ole jo ihan sama luovuttaa

      Meidän suhde ei ikinä toimisi.
      Ikävä
      80
      819
    8. Mies kadonnut

      Kukas siellä kolarissa on kadonnut
      Kolari
      17
      807
    9. Kuin sonnilauma

      Taas on Virkatiellä kova meteli keskellä päivää. Ei siinä kyllä toisia asukkaita yhtään ajatella. Tullaan yhden asuntoon
      Kuhmo
      16
      731
    10. Syrjintäskandaali Lieksan kaupungin johdossa

      Ylen valpas toimittaja kirjoittaa: Lieksan kaupunki kieltäytyi hyväksymästä Vihreiden venäläistaustaista ehdokasta Lieks
      Lieksa
      107
      671
    Aihe