Provencen kiertomatka

Tällä nimelläni tai muulla nimimerkillä olen tehnyt näille palstoille lyhyen matkakertomuksen viimeksi kuluneen 1,5 vuoden aikana tekemiltäni Intian, Normandian, Thaimaan ja Kiinan kiertomatkoiltani, ja saanut niistä jokseenkin myönteistä palautetta. Sen rohkaisemana teen nyt kertomuksen juuri tekemältäni Provencen kiertomatkalta, jonka nimike Tema-matkoilla on ”Provencen helmiä”. Matka on nimikkeensä mukainen.

Matkan anti on hyvä kaikissa kokemuksissa, sekä maisemallisesti että kulttuurisesti, ei vähiten ranskalaisen ruoka- ja viinikulttuurin osalta. Ranskan Rivieran maisemat ovat huikaisevan kauniit ja kaupunkienkin sisäiset korkeuserot todella suuret. Elämän syke siellä kiihkeä, sillä ovathan siellä pintapaikkoina tunnetut Nizza, Monaco ja Monte Carlo, Cannes ja Sait Tropez. Sisempänä maassa Provencessa on sekä karuja vuoria että laajoja tasankoja, mutta enimmäkseen lempeästi kumpuilevaa ja viiniviljelysten peittämää maaseutua, jota täplittävät pienet, idylliset kaupungit ja kylät. Ja ranskalainen ruoka ja viinit osoittautuvat matkalla maineensa veroisiksi! Matka on antoisa myös historian harrastajalle. Provence on aikoinaan ollut oma kuningaskuntansakin, ja osa siitä on kuulunut Italiaan tai oikeammin sitä edeltäneisiin valtioihin. Me suomalaiset kutsumme edelleen Nizzaa sen italialaisella nimellä, ranskaksi se on Nice.

Meitä oli matkalla 30 henkilöä, kaikki laajalti matkustelleita ihmisiä, joiden keski-ikä oli ehkä vähän yli 60 vuotta. Matkaoppaanamme oli jo lähes 20 vuoden ajan kesät Ranskassa toiminut Pirjo, joka talvisin opastaa matkalaisia Thaimaassa tai Intiassa. Kiertomatkojen oppaat yleensäkin ovat opastamansa maan nykyisyyden ja menneisyyden hyvin tuntevia, rutinoituja oppaita, mutta Pirjo on heidänkin joukossaan ehdotonta huippua; sanon tämän monen kymmenen kiertomatkan kokemuksella. Hienoa ilmastoitua bussiamme kuljetti taitavasti Noël, ja bussimme mittariin kertyi koko kiertomatkalta noin tuhat kilometriä.

Ensimmäisen ja viimeisen yön yövyimme Nizzassa, suuressa neljän tähden hotelli Astonissa, Avignonissa yövyimme kolme yötä ja Arlesissa kaksi, ja noissa hotellimme oli hieman vaatimattomampaa kolmen tähden tasoa. Avignon oli paavien asuinpaikka 1300-luvulla ns. Baabelin vankeuden aikana. Seitsemän paavia siellä ehti pitää istuintaan, ennen kuin se siirtyi taas Vatikaaniin. Arlesissa asui aikoinaan myös onneton papinpoika Vincent van Gogh ja maalasi taulujaan, joita vain yhden vaatimattomalla hinnalla sai myydyksi elinaikanaan, mutta nykyisin hänen jokaisesta taulustaan maksetaan miljoonia euroja. Mainituista kaupungeista käsin matkailimme lukuisiin mielenkiintoisiin kohteisiin, joista yritän hieman kertoa jäljempänä.

Syyskuu on paras vuodenaika matkustaa tuolla alueella, sillä säät ovat edelleen kesäisen lämpimät ja silloin siellä on väljempää, kun ranskalaisten ja eteläeurooppalaisten lomakausi on jo päättynyt. Nyt korkein päivälämpötila oli 29 ja alhaisin 23 astetta. Liikenneruuhkia tai valtavia ihmismassoja ei ollut oikeastaan missään, kun vältimme joutumasta Marseilleen, Provencen rannikolla sijaitsevaan Ranskan toiseksi suurimpaan kaupunkiin.

Harmillisinta matkassa oli se, että tullen mennen jouduimme tekemään välilaskut ja vaihtamaan konetta, menomatkalla Münchenissä ja paluumatkalla Frankfurtissa. Johtunee siitä, että aikaisemmin Finnmatkojen ja ruotsalaisen Fritidsresorin omistuksessa ollut Tema-matkat on joutunut saksalaisomistukseen ja haluaa käyttää Lufthansan koneita.

- - -

1. Matkamme siis alkoi Nizzasta, jonne välilaskusta huolimatta saavuimme jo hieman jälkeen puolen päivän, kun lähtö Helsinki-Vantaan lentoasemalta oli aamulla ani varhain. Tulopäivä Nizzassa oli vapaata ohjelmaa, mutta saimme jo sitäkin varten hyviä vinkkejä meidät lentoasemalla vastaanottaneelta oppaaltamme Pirjolta. Nizza on lähes puolen miljoonan asukkaan kaupunki, Ranskan neljänneksi suurin Pariisin, Marseillen ja Lyonin jälkeen, ja sen lentoasema on maan toiseksi vilkkain.

2. Toisen matkapäivän aamulla lähdimme n.300 kilometrin bussimatkallemme kohti Avignonia. Pian olimme jo taiteilijoiden ja valokuvaajien suosimilla Provencen sydänmailla Luberonin ylänköalueella. Kävimme 1100-luvulla rakennetussa Abbaye de Silvacanen sisteriläisluostarissa ja lounastimme Peter Maylen mainioista kirjoista (mm. ”Vuosi Provencessa) tutussa Ménerbesin maalaiskylässä. Melko korkealla sijaitsevan Roussilonin kylän lähivuorten rinteet loistivat okran puna-ruskeissa sävyissä siellä olleiden avolouhosten jäljiltä ja kylän kaikki talot on rapattu okran eri sävyillä. Nykyisin ei okraa enää louhita, kun sen houkuttelema turismi tuottaa paremmin kuin sen kaivaminen. Rhônejoen vehreää laaksoa seuraten ajoimme päivän päätteeksi Avignoniin.

3. Kolmannen matkapäivämme aamuna tutustuimme Avignonin huomattavimpiin nähtävyyksiin, joihin kuuluu tietenkin kaupunkia ympäröivä yhä täysin ehyt paavien aikainen muuri torneineen, paavien palatsi, tuomiokirkko ja jo toisesta päästään sortunut paavien ajalla rakennettu silta, jolla aikoinaan tanssittiin piiritansseja, joiden perinnettä Avignonissa yhä vaalitaan. Paavien aikaan 1300-luvulla Avignonissa oli yli 100 000 asukasta, paavien hovissa yksistään monta kymmentä tuhatta, mutta nykyisin kaupungissa on vain n. 60.000 asukasta.

Retkikohteenamme oli Côtes du Rhônen viinialue Avignonista koilliseen. Ajoimme Route des Vins-tietä Vacqueyrasin ja Gigondasin luonnonkauniiden viinialueiden halki viiniköynnösten jatkuessa silmänkantamattomiin. Ylitimme pitsikoristeita muistuttavista komaista valkoisista kalkkikivikallioistaan kuulun Dentelles de Montmirailin matalahkon vuoriston, ja lounastimme Séguretin pienessä vuoristokylässä. Sen kapeiden kujien päässä ylimpänä on vanha linnanraunio ikään kuin teatterikulissina. Sitten jatkoimme matkaa Vaison-la Romainen roomalaisaikaiseen kaupunkiin, jossa on paljon esiinkaivettua roomalaisajan rakennelmia. Kävimme kaupungin värikylläisillä markkinoilla.

Sitten matkamme jatkui Châteauneuf-du-Papen kuuluisalle viinialueelle, jossa tuotetaan parhaat Cötes du Rhône-viinit. Viinipellot ovat nyrkinkokoisten ja isompienkin kivien peittämät, ja kivet sitovat ja luovuttavat lämpöä niin, että siellä kypsyvät parhaat rypäleet. Päivän päätteeksi kävimme viinimuseossa, jonka laajoissa kokoelmissa on kaikkea viiniin ja sen valmistukseen liittyvää. Täällä meillä oli monien eri viinien maistajaiset, ja museon kaupasta monet meistä ostivat laadukkaita viinejä kotiin tuomisiksi.

4. Neljäntenä matkapäivänä suuntasimme Avignonista länteen ja kävimme aluksi Gardonjoen yli menevällä roomalaisten rakentamalla mahtavalla akveduktilla, joka kuljetti vettä erään joen (nimeä en muista) runsailta alkulähtyeiltä lähes 100 km Nimesin kaupunkiin saakka. Käynti Jeesuksen aikaisella rakennelmalla ja kävely sen viereisellä lähes yhtä vanhojen oliivipuiden lehdossa oli mieleen jäävä kokemus.

Seuraavaksi kävimme Uzèsin kaupungissa, jossa on sekä keskiaikaisia pikkukatuja ja myöhemmin rakennettuja komeita palatseja. Kävimme kaupungin komean linnan tornissa ja kiersimme sen kauniisti sisustetuissa huoneissa. Linna on ollut saman perheen, nimeltään Uzès, omistuksessa jo toistatuhatta vuotta.

Uzèsista jatkoimme lounaalle Castillon du Gardin vanhaan, kauniiseen kaupunkiin, johon tutustuttuamme palasimme Avignoniin, jossa meille jäi iltapäivä vapaata omalle ohjelmalle, vaikkapa ostoksille tai vain istahtamaan pastikselle (kreikkalaista ouzoa vastaava ranskalainen aniksella maustettu alkoholijuoma) johonkin Place de l`Horlogen eli keskusaukion laidan lukuisista tarjoilupaikoista. Illalliselle menimme sitten yhdessä Avignonista n. 20 km:n päässä sijaitsevaan Vincentin ja Carolinen omistamaan suureen maalaiskartanoon, jossa kartanoon ja mm. sen suureen hanhi- ja ankkakarjaan tutustuttuamme nautimme isännän valmistaman ja emännän tarjoileman mainion aterian rajoittamattoman viinitarjoilun kera.

5. Aamulla jätimme Avignonin ja suuntasimme kohti Arlesia. Tutustuimme matkalla muutamiin Provencen ylväistä perinteistä. Ensiksi Tarasconen kaupunkiin, jonka mahtava linna kohoaa Rhônejoen rannalla. Souleïado-museossa tutustuimme kauniiden perinteisten käsityökankaiden historiaan ja valmistustapaan ja Moulin du Calanquetin oliivitarhassa tutustuimme oliiviöljyn valmistukseen ja maistelimme oliivituotteita. Monet meistä niitä myös ostelivat.

Saint-Rémy-de-Provencessa meillä oli vapaata aikaa omalle lounaalle ja kaupunkiin tutustumiselle, jonka jälkeen matka jatkui karunkauniin Les Alpilles kalkkikiviylängön halki 300 metrin korkuiselle kalkkikivikielekkeelle, jolla sijaitsee tarumainen Les Bauxin kylä, johon tutustuimme. Sen harmaat luonnonkivitalot ja kukkulan huippua hallitsevat linnanrauniot sulautuvat ympäristön kalkkikiveen.

Les Bauxissa kokoontuivat keskiajalla saamaan innoitusta kaikki trubaduurit ja hovinaisten muodostamat ”rakkauden tuomioistuimet”, joissa pohdittiin rakkauden syvintä olemusta. Viereisen, Helvetin laaksona tunnetun rotkon vääntyneistä kivimuodostelmista myös Dante sai innoituksensa pääteoksensa Divina Commedia (Jumalainen näytelmä) ensimmäiselle osalle Infernolle eli Helvetille, joka kertoi Danten vaelluksesta maan alla olevassa Helvetissä, jossa erilaisia syntisiä kidutettiin eri tavoin.

Myöhään illalla saavuimme Arlesiin, jossa vielä nautimme illallisen ja majoituimme kahdeksi yöksi hotelliimme.

6. Jo muinaiset kreikkalaiset – siis ennen roomalaisaikaa – perustivat Arlesin kaupungin paikalle, jossa Rhônejoki haarautuu kahtia. Konstantinos Suuren aikana Arles oli Rooman keisarikunnan toinen pääkaupunki. Nykyisin tuon vain n. 30 000 asukkaan kaupungin kapeat ja rauhaisat kadut henkivät mennyttä suuruutta, mutta muistot säilyvät.

Kuudennen matkapäivämme aamulla tutustuimme Arlesin huomattavimpiin kohteisiin, joihin kuului mm. jo kreikkalaisaikainen amfiteatteri ja tietysti se kahvila, josta Vincent van Gogh on maalannut kaksi hyvin kuuluisaa taulua, Yökahvila Arleissa, sekä sisä- että ulkokuvat. Van Goghin oma elämä oli suurta kurjuutta, jonka johdosta hänen mielensä järkkyi niin, että hän päätyi itsemurhaan jo alle 40-vuotiaana, mutta miten elämäniloista ja värikylläistä onkaan hänen taiteensa, jota aikanaan ei ymmärretty, mutta myöhemmin on noussut sellaiseen arvoon, johon vain muutaman muun taiteilijan tuotanto on yltänyt. Van Goghiahan pidetään myös ekspressionistisen taidesuunnan luojana.
Saint Trophimen luostari on Ranskan romaanisen rakennustaiteen suursaavutuksia, eikä Place du Forum aukio humisivine plataaneineen ole juuri muuttunut ajoita, joina van Gogh ikuisti sen maalauksiinsa.

Jo aamupäivällä matkasimme Rhônejoen suistossa sijaitsevalle Camarguen laajalle luonnonsuojelualueelle, joka on oiva esimerkki Provencen maisemien monimuotoisuudesta. Tuojoen kahden suuhaaran väliin jäävä alue erikoisine soineen, rämineen ja suolajärvineen on on kuulujen valkoisten hevosten ja mustien härkien valtakuntaa, Ranskan ”Villi länsi”. Kävimme Aigues-Mortesin (Kuolleet vedet) ainutlaatuisessa vanhassa ristiretkeläiskaupungissa ja tutustuimme sen historiaan sekä nykypäivään. 1200-luvulla rakennetun linnoituksen muureilta avautuu upea näkymä yli suistomaan, jolla kerätään herkkusuiden arvostamaa ”suolankukkaa” eli Fleur de sel suolaa, jota sen jalostuslaitoksen alueella oli koossa melkoinen vuori. Lounastimme meren rannassa olevassa viihtyisässä ravintolassa, jonka lähellä oli myös härkätaisteluareena. Härkätaistelut ovat Camarguessa yhtä yleisiä kuin Espanjassa.

7. Aamulla pistäydyimme vielä Arlesin markkinoilla ennen seuraavaa käyntikohdettamme Château Val Joanista, joka lukeutuu Provencen eleganteimpiin viinitarhoihin. Siellä tutustuimme taas viinien valmistukseen. Täällä käytetään moderneja valmistusmenetelmiä, ja viinejä kypsyi terästankeissa, joita oli kolmessa salissa kymmeniä, suurimmat 408 hehtolitran – siis 40 800 litran – vetoisia. Tietenkin saimme taas tuote-esittelyn, johon kuului maistiaisia, ja mahdollisuus oli ostoksiinkin, joita monet vielä tekivät. Tutustuimme viinitilan aivan mahdottoman upeaan, 1700-luvun tyyliin entisöityyn puutarhaan ja lounastimme siellä plataanien katveessa.

Vielä kävimme Grassen kaupungissa, joka on parfyymiteollisuuden maailman pääkaupunki, jossa kehitetään ja tuotetaan 80 % maailman kaikista hajuvesistä ja muista parfyymeistä, joita sitten myydään lukemattomilla eri merkeillä. Johtavan suunnittelijan, ”nenän” apulaisena toimii suomalaissyntyinen Kirstie, joka on asunut siellä lähes 40 vuotta, nuoresta tytöstä saakka. ”Nenän” ammattiinsa valmistuminen kestää vähintään kymmenen vuotta, sillä hänen on erehtymättömästi tunnettava n. 2000 tuoksua ja pystyttävä nimeämään niistä jokainen myös jonkun toisen ”nenän” kehittelemästä parfyymistä, vaikka se koostuisi sadoista eri tuoksuista. Selvää on, että ”nenäksi” pääsemisen perusedellytyksenä on poikkeuksellinen hajuaisti ja –muisti. Hän saa työskennellä vain 15 minuuttia tunnissa, jonka jälkeen hänen on lepuutettava nenäänsä raikaassa ilmassa. ”Nenä” ei saa tupakoida eikä käyttää alkoholia, jolle hänen maksansa altistuu liikaakin haistellessaan hajuvesiä, joiden ainesosana aina on myös alkoholi.

Nizzaan saavuimme myöhään iltapäivällä, mutta vielä ehdimme tehdä retken läheiseen Monacoon ja Monte Carloon. Kiersimme bussillamme mm. formuloiden reitin ja näimme katuun maalatut lähtöruudut. Nousimme ylös vuorelle, jolla sijaitsee Ruhtinaan palatsi ja aivan sitä vastapäätä aukion toisella puolella upea, vanhanaikainen kerrostalo, jossa mm. Mika Häkkisellä on huoneisto, jonka parvekkeet ovat aukiolle ja ruhtinaan palatsia päin. (Häkkiinen on muuten ostanut hiljattain Provencesta linnankin, jonka läheltä kuljimme, samoin kuin kuljimme myös Ari Vatasen omistaman maatilan läheltä, mutta emme sielläkään käyneet).

Viimeinen iltamme huipentui käyntiin Monte Carlon kasinolla. Alhaalla meren rannassa sijaitseva kasino on yövalaistuksessaan uskomattoman upea näky lähestyttäessä sitä ylhäältä vuorelta laskeuduttaessa pitkin sinne johtavaa laajaa puistokäytävää, jolla on eri tasoilla monia suihkulähteitä, nekin tietysti yövalaistuja. Kasinolla on monia saleja, joista etummaisiin pääsee tavallinen ”rahvaskin”, ja muutama meistä pelasi jonkun pikkupanoksen niiden rulettipöydissä. Itse matkalaistemme enemmistön lailla otin vain viinilasillisen kasinon viereisessä hyvin laajassa ja myös upeassa Prinsess-kahvilassa, ulkoilmassa mutta katosten alla.

8. Lähtö lentokentälle tapahtui klo 12.50, jota ennen piti luovuttaa hotellihuoneemme. Lähdin heti aamiaisen jälkeen n. klo 08.30 pitkälle kävelylle kaupungille. Ensiksi kävin kukkatorilla, jolla myytävien kukkien loisto oli upea. Sitten kävelin vielä myös pitkää rantakatua, jota maan puolella reunustavat lukuista komeat rakennukset ja ranta oli jo varhaisella aamupäivälläkin uimareiden ja auringonpalvojien kansoittama. Kävin vielä myös satamassa ihailemassa sellaisia purjeveneitä ja muita huvijahteja, joita ei juuri nähdä Suomen rannoilla.

Sitten kiipesin vuoren rinteille kohoavan vanhan kaupungin kiemurtelevien katujen kautta aivan vuoren huipulle, joka kohoaa yli 200 metriä meren pintaa ylemmäksi. Oli melkoinen urakka ikäiselleni miehelle, ja kai joltinenkin todiste siitä, etten ihan rapakunnossa vielä ole! Näkymät vuorelta ovat todella upeat. Vielä parikymmentä digikuvaa sieltä räpsin niin, että yli 600 kuvaa salliva kamerani muistikortti tuli jokseenkin täyteen. Alas tulo vuorelta oli tietenkin paljon nopeampi, mutta ei ihan helppo sekään, kun tulin suorinta reittiä, jolla oli yhteensä monta sataa porrasaskelmaa.

Sitten oli jäljellä vain klo 15.30 lähtenyt paluulento Frankfurtissa tapahtuneine koneen vaihtoineen, ja koneemme laskeutui Helsinki-Vantaan lentoasemalle aikataulun mukaan klo 21.55. Kaikki mainitsemani ajat ovat tietysti paikallisia aikoja.

- - -

Olen tehnyt opastettuja kiertomatkoja yli 30. Euroopassa tapahtuneista Provencen kierto kaikkinensa kuuluu ehdottomasti kärkipäähän. Toki esim. klassisen Italian kierrolla on ehkä vielä kiehtovampaa nähtävää ja varsinkin historiaa (mm. Rooma, Firenze, Venetsia ym.), samoin Etelä-Espanjassa Andalucian kiertomatkalla (mm. Granada, Cordoba, Sevilla ym.), mutta ainakaan minua ei kiehtonut samalla tavalla klassinen Kreikka (Ateena, Delfoi, Sparta, Olympia ym.), sillä niihin loputtomiin raunioihin ja museoihin jo turtui kierron aikana. Historiallisessa mielessä ja muutenkin kiertomatka ”Habsburgien Eurooppa” (Itävalta, Slovenia, Kroatia ja Unkari) oli kiehtova. Samoin kohta 20 vuotta sitten tekemäni Iso-Britannian kaksiviikkoinen kierto, jolla koluttiin läpi Englanti, Skotlanti ja Wales. Mutta ellei mainittujen yli niin ainakin niitä lähelle sijoittuu minun asteikossani juuri tekemäni matka ”Provencen helmiä”.

Matka ei tullut ihan halvaksi, varsinkaan minulle, kun pakollisina kustannuksinakin jouduin taas maksamaan melkoisen summan lisää yhden hengen huoneesta. Matkakustannuksia lisäsi melkoisesti myös se, että osa mainitsemistani käyntikohteista ja päivällisistä oli maksullisia. Ja Ranska ei ole halpa maa, vaan vähintään yhtä kallis kuin Suomi, ja Rivieran rannikko paljon kalliimpaakin. Toukokuussa tekemäni neljä päivää pitempi – 12 päiväinen – Kiinan kiertomatka (Shanghai-Hangzhou-Suzhou-Nanjung-Shanghai) tuli kokonaiskustannuksiltaan halvemmaksi.

Otin matkalta yli 600 digikuvaa, joita olen jo editoinut ja saanut noin 400 kuvan paketin, jonka talletan dvd-levylle ja ehkä teen niistä myös multivideon, johon liitän sopivaa musiikkia. Runsaan viikon lehdet on jo luettu, matkapyykki pesty ja siinä sivussa ehdin tekaista myös tämän matkakertomuksen, jonka kyllä ensisijaisesti tarkoitan omaksi muistiokseni ja eräille läheisilleni, mutta lähetän sen tännekin.


Seuraava kaukomatkani suuntautuu Etelä-Amerikkaan, Argentiinaan ja Brasiliaan (taidetaan pistäytyä myös Paraguain puolella) ensi helmikuussa, jos Jumala suo. Varausmaksu on kuitenkin jo maksettu. Toivottavasti voin esittää tänne kertomuksen myös matkalta, jolla kohteina olisivat mm. Buenos Aires, Iguazun putoukset ja Rio de Janeiro!