Onnellinen elämä masentaa?

näinkö on?

http://www.tiedeuutiset.fi/index.aspx#427
"- Mitä enemmän positiivisia tapahtumia ihmisen elämässä on, sitä todennäköisemmin hän tuntee raskaasti negatiivisen tapahtuman vaikutukset, toteaa tutkija.
– Ihmiset näköjään vatvovat negatiivisia asioita, jos heillä on elämässään paljon hyvää."

Itse olen pääosin samaa mieltä, jos kaikki menee hyvin, tuntuvat pienet vastoinkäymisetkin suurilta. Kauheassa kaaoksessa pikkuasioihin ei sen sijaan kiinnitä edes huomiota.

Pitäisikö tässä sitten alkaa elämään vähemmän onnellisesti, jos haluaisi välttyä onnettomalta ololta?

Paradoksi?

69

20425

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • niin se on

      Onnellisuuden määrä on loppujen lopuksi hyvin vähän riippuvainen siitä, mitä sinulle tai ympäristöllesi tapahtuu, kohtuullisuuden puitteissa (poissulkien esimerkiksi sodan keskellä riutuvat). Onnellisuus riippuu ensisijaisesti omasta asenteesta.

      Ne ihmiset, joille onni on tullut taivaasta tipahtaen, eivät ole joutuneet pohtimaan asennettaan tai opettelemaan "onnellisena olemista", siksi kynnen katkeaminen on tällaiselle katastrofi... kovempaa elämää nähnyt taas saattaa ottaa vakavan sairauden vain voitettavana haasteena ja jälkikäteen elämänarvoja rakentaneena arvokkaana kokemuksena.

      Lopputulos on se, että onnellisuuden määrä on vakio. Eli tee mitä teet...

      • tyudehy

        djg


      • edellinen kirj.
        tyudehy kirjoitti:

        djg

        Puhun kokemuksesta. Ei aina jaksa olla onnellinen vaikka siihen olisi aihetta, ja se alkaa pidemmän päälle ketuttaa.


      • Äimänkäki.
        edellinen kirj. kirjoitti:

        Puhun kokemuksesta. Ei aina jaksa olla onnellinen vaikka siihen olisi aihetta, ja se alkaa pidemmän päälle ketuttaa.

        "Ei aina jaksa olla onnellinen vaikka siihen olisi aihetta"

        JAKSA olla onnellinen?

        Mistä lähtien onnellisuus on ollut tuollainen suoritus? Onnellisuus on tunnetila joka joko on tai sitten ei ole. Pelkkä ajatus että onnellisuutta pitäisi - tai edes VOISI - pinnistää itsestään ulos, on täysin absurdi. Koko ajatus vesittää itse itsensä. Mikään ei tapa onnellisuutta tehokkaammin kuin onnellisuuden velvoite.


      • jonkkuliini187
        edellinen kirj. kirjoitti:

        Puhun kokemuksesta. Ei aina jaksa olla onnellinen vaikka siihen olisi aihetta, ja se alkaa pidemmän päälle ketuttaa.

        moi
        jonkun vissiinpitäisi tartuttaa jokin sairaus sinuun tai omaisesi tulisi kuolla yms.että URPO tajuaisit olla onnellinen vaikken sinua ole koskaan nähnytkään niin luulen että olet hemmoteltu ja lellitty hyvinvointivaltion kasvatti jolla ei ole järkeä päässä...


      • edellinen kirj.
        jonkkuliini187 kirjoitti:

        moi
        jonkun vissiinpitäisi tartuttaa jokin sairaus sinuun tai omaisesi tulisi kuolla yms.että URPO tajuaisit olla onnellinen vaikken sinua ole koskaan nähnytkään niin luulen että olet hemmoteltu ja lellitty hyvinvointivaltion kasvatti jolla ei ole järkeä päässä...

        Nimenomaan. Kuvailit minua täydellisesti. Sehän tässä on se "ongelma". Kun asiat ovat aina olleet hyvin, ei tajua, ei vaikka kuinka haluaisi, että on aihetta olla onnellinen.


      • en usko

        toisille ihmisille tulee niin paljon rankkoja
        vastoinkäymisiä,että moni muu niistä ei selviäisi.
        Sairauksia,läheisten itsemurhia,konkursseja ym.


    • perkammarin liisa

      Toi on kyllä niin paska puhetta kun olla ja voi . Mulla ei pitäs ton mukaan olla koskaan masennusta , sillä ei mun elämässäni ole juurikaan tapahtunu mitään onnellista asiaa , päin vaston . Epäonnistumisia kerta toisensa jälkeen .

      • niin..

        Oletpaha onnistunut aina epäonnistumaan;)


      • kolhittu

        Siunausta sinulle kohtalotoveri.


    • kaikennähnyt

      onni on se että osaat itte olla ystävällinen ja iloinen ja annat muidenkin olla .siitä tulee onnelliseksi,jos on huolia niin voi aina pyytää apua niiltä joita on itse auttanut.

      • mies,,,,,,,,,,,,,,,

        onni,, on kuin hiljainen vieras,,joka huomaa vasta kun se tekee ovella lähtöään, mikään ei ole itse selvyys,,, nautitaan niistä pienistä onnen hetkistä mitä elämä meille vastaa tuo,,ja ollaan ihminen ihmiselle,,ei se muuta tarvii,,


    • ..vaikkakin viestin otsikossa asia on melkoisen kärjistetysti ilmaistu.

      Asiaa voi ajatella myös päinvastoin: kun on tapahtunut paljon kaikenlaista ikävää, tuntuvat pienetkin onnistumiset hienoilta asioilta. Positiivisia sattumuksia tai rauhallisen mukavaa elämää ei pidä itsestään selvyytenä vaan ottaa kaiken hyvän kiitollisena vastaan.

      • vaihdetaan näkökulmaa

        Paljon vastoinkäymisiä kokenut ei halua mässäillä onnettumuksillaan, mutta sen sijaan kokee suurta iloa ja onnistumista ( = onnellisuus) pienestäkin hyvästä mitä hänen elämäänsä ilmestyy.
        Huomaa, että käytän passiivimuotoa: vaikeita kokenut ei (enää) usko että on itse kaiken pahan aiheuttanut, ja samoin: ei usko, että itse kauheasti vaikuttaa kokemaansa hyväänkään. Näinhän ns. menestyjät kuvittelevat, että kaikki menestys johtuu heidän omasta erinomaisuudestaa, kun ovat niin hyviä & fiksuja & kunnollisia ihmisiä. Tämä ei ole totta, minkä epäonnistuja sisimmässään tietää. Siksi hän iloitsee vilpittömästi kaikesta -pienestäkin- hyvästä, mitä ylhäältä annetaan.


    • ja ihmissuhteet

      Usein kaikki saattaa päällisin puolin ollakin ihan hyvin ja kunnossa ja mitään pahaa ei elämässä oikein tapahdukaan. Mutta onnellisuus puuttuu eli yksi tärkeä hyvän mielenterveyden tekijä. Silloin kannattaa miettiä omia ihmissuhteitaan. Voikin olla niin, että ihmissuhteet eivät olekaan rakennettu aitojen asioiden ja tunteiden varaan, vaan ollaankin ikäänkuin monien yhteensattumien summana ajatuduttu tilanteeseen.

      Kaikki on hyvin, mutta siltä ei tunnu. Silloin pitää hakea ympärilleen aitoja asioita, jotka tuntuvat oikeilta ja omilta jutuilta.

      • terttu

        Saattaa olla ,että jossain sisällä meissä vanhen miten esille entiset omat kokemukset ja etsiä ne oikeat kohteet oikealle suhteelle ,,ei se aina helppoa ole alkaa suhteesse ,mutta paras itselle tehdä ensin selväksi onkos alkamaan seururstelaamn ja jutella kaverinsa kanssa,mutta jossain sitten tuleekin se kivi vastaa esteeksi ,,ja ei saa sitä sanottua irti ,itsellä on sattunut muutenkin elämän tiellä monenlaista asiaa ,,että hyvinkin vaikuttaa uuteen suhteese ,


    • Äimänkäki.

      Olisipa hauska tietää miten kyseinen tutkimus on tehty.

      "Ihmiset näköjään vatvovat negatiivisia asioita, jos heillä on elämässään paljon hyvää."

      Kyseinen tutkimus kaatuu omaan mahdottomuuteensa jo tässä kohtaa.
      Ensin pitäisi selvittää tyhjentävästi mitkä asiat luokitellaan "hyviksi" ja mitkä huonoiksi ihmisen elämässä. Lähes kaikki asiat ovat suhteellisia; se, jos ihmisellä on paljon rahaa voi olla sekä hyvä että huono asia, se, että ihminen on vaikkapa saanut lapsen voi olla sekä hyvä että huono asia, se, että ihmisellä on vaikkapa suuri perhe ympärillään voi olla sekä hyvä että huono asia jne. Sitä mikä on hyvää ja pahaa ihmisen elämässä, on mahdotonta selvittää yleispätevästi.

      Jos tutkimus on perustettu tutkittavien ihmisten omaan henkilökohtaiseen kokemukseen onnellisuudestaan ei siihen voi todellakaan luottaa. Erityisesti länsimaisilla ihmisillä (kristillisestä kulttuurista tulevilla) on aina ollut taakkanaan onnellisuuden velvoite, joka pakottaa heidät "olemaan onnellisia" velvollisuudesta, vaikka eivät sitä todellisuudessa olisi. Ja myös kokemaan syyllisyyttä onnettomuuden kokemuksistaan.

      Länsimaiset ihmiset on lapsesta saakka kasvatettu siihen uskoon, että länsimaisuus itsessään tekee ihmisestä ahneen, laiskan, hemmotellun ja kaikilla muilla negatiivisilla ominaisuuksilla varustetun itsekkään mulkvistin, ja vertailukohtana tähän syyllistämistarkoitukseen on aina perinteisesti käytetty niitä toisella puolella maapalloa nälkään riutuvia lapsia. Todellisuudessa länsimainen ihminen ei ole koskaan saanut valittaa mistään vaikka aihetta olisikin ollut.

      Jo pelkästään tämä aiheuttaa sen että esim. kys. tutkimukseen osallistuneiden, länsimaisesta kulttuurista tulevien ihmisten joukkoon on takuulla mahtunut lukuisia henkilöitä, jotka ovat väittäneet olevansa onnellisia vaikka eivät sitä ole olleet. Toisin on niiden laita, jotka tulevat kulttuuritaustoista joissa ihmisillä on mahdollisuus olla rehellisempiä itselleen.

      Mielenkiintoista tuossa tutkimuksessa oli se että euroopanamerikkalaiset kokivat olevansa "onnellisempia" kuin esim. aasianamerikkalaiset, vaikka aasialaiset ihmisethän ovat tunnetusti paljon onnellisempia iloisempia ja positiivisempia kuin länsimaiset (eurooppalaisesta kristillisestä kulttuuritaustasta tulevat) jotka "aina vain valittavat kaikesta turhasta".

      Väittäisinkin että esim. aasialaistaustasten ihmisten kyky toipua negatiivisista tapahtumista länsimaisia nopeammin ei liity mihinkään perusonnellisuuden määrään heidän elämässään, puhumattakaan siihen kuinka paljon hyviä tai huonoja asioita heidän elämässään on. Se liittyy siihen, että heillä on itsestäänselvästi ollut aina oikeus valittaa, surra, raivostua, olla rehellisesti ONNETTOMIA silloin silloin kun siltä tuntuu. He eivät ole koskaan joutuneet kieltämään todellisia tunteitaan kuten kristillisen länsimaisen kulttuurin taustan omaavat joutuvat. He eivät myöskään joudu tuntemaan valittamisestaa jatkuvaa syyllisyyttä. Länsimaiseen ihmiseen taas on koodattu sisäinen itsensäpiiskaustoimintamalli, joka pakottaa hänet taistelemaan paskoja fiiliksiä vastaan sen sijaan että läpikävisi negat. tunteet rehellisesti, ja hänet on kasvatettu syyllistämään itseään negatiivisista tunteista ja tuntemaan itsensä pahaksi jos hän valittaa. Tästä johtuu se, että länsimainen ihminen jumiittuu negatiivisiin asioihin koska hän ei voi läpielää niitä rehellisesti. Esim. aasialaisen taustan omaava saa olla rehellisesti onneton ja juuri siksi hän myös pääsee helpommin niistä yli jatkamaan elämäänsä.

      Ihmettelenkin miten tieteentekijät ovat sortuneet tähän samaan, kristillisperäiseen länsimaisten ihmisten itsensäpiiskaamisjatkumoon tekemällä "tutkimuksen" jonka ainoa tarkoitus on taas kerran todistaa että länsimainen ihminen on yhtäkuin ahne hemmoteltu, halveksittava, kiittämätön looseri, joka elää yltäkylläisyyden keskellä mutta hajoaa heti kynnenkatkeamisesta, ja että ne kaikki muut (materialistisesti heikommassa asemassa olevat) ovat jotenkin perusolemukseltaan parempia/hyvempiä, nöyrempiä ja henkisesti vahvempia ihmisiä kuin länsimaiset.

      Aivan turha tutkimus, mutta eipä tuo yllätä, onhan se ilmeisesti tehty nimenomaan amerikkalaisten tieteentekijöiden toimesta, jotka elävät kulttuurissa jossa kristillisyys vaikuttaa erittäin vouimakkaasti.

      • kristillisyydessä

        vaan sen irvikuvassa - mikä ei siis aitoa/oikeaa kristillisyyttä olekaan.

        Kristitty on Vapaa, siis: VAPAA, myös ilmaisemaan tunteitaan ja olemaan surullinen/pettynyt/masentunut jne, kun sen tunteen aika on.

        Älkää heittäkö lasta pesuveden mukana, vaikka pesuvesi todella mustaa onkin!


      • Hehee

        Ei nyt millään pahalla. mutta et taida tietää aasialaisesta kulttuurista hölkäsen pöläystä saati sitten historiasta. Aasian maissahan juuri omien tunteiden ja itsensä ilmaisun määrä on tarkasti sidoksista kulttuuriin ja käytös koodeihin. Suorittaminen on tärkeintä. Ellet nyt sitten tarkoittanut jotain ihan muuta.
        Kyllä muuten ihan mielenkiintoinen heitto toi länsimaalaisten velvoite olla onnellinen.


      • Äimänkäki.
        kristillisyydessä kirjoitti:

        vaan sen irvikuvassa - mikä ei siis aitoa/oikeaa kristillisyyttä olekaan.

        Kristitty on Vapaa, siis: VAPAA, myös ilmaisemaan tunteitaan ja olemaan surullinen/pettynyt/masentunut jne, kun sen tunteen aika on.

        Älkää heittäkö lasta pesuveden mukana, vaikka pesuvesi todella mustaa onkin!

        Länsimaisille ihmisille ominainen itsensäpiiskauskulttuuri on nimenomaan kristillisyydestä peräisin jonka ihmiskäsityksessä ihminen on olemukseltaan peruspaha, ja syyllinen kaikkeen mahdolliseen, ja tarvitsee siksi armoa.

        "Kristitty on Vapaa, siis: VAPAA, myös ilmaisemaan tunteitaan ja olemaan surullinen/pettynyt/masentunut jne, kun sen tunteen aika on."

        Tässä yhteydessä puhutaan kristillispohjaisessa kulttuurissa kasvaneista ihmisistä, eikä sellaisten tarvitse olla itse kristittyjä. Kristillispohjaissa kulttuureissa kasvaneista ihmisistä monet edustavat lukuisia erilaisia elämänkatsomuksia, mutta siltikin he ovat imeneet jo äidinmaidossa kristillisen itsensä syyllistämisajatusmallin josta on vaikea irrottautua myöhemminkään kun sitä on pienestä pitäen taottu kalloon.

        Tuskin suomessakaan on yhtäkään ihmistä jolle ei olisi pienestä pitäen tehty selväski että olemme syntyneet lottovoittosuomeen, ja meidän tulee sksi olla kiitollisia kaikesta, emmekä saa valittaa mistään. Että meillä on velvollisuus olla onnellisia.

        Tämäkin ketju on hyvä esimerkki näistä aivopesumantroista joita suomalaisetkin ihmiset ovat oppineet hokemaan ja ylläpitämään oppimiaan itsesyyllistämismetodeja. Niitä täälläkin hoetaan kuin ne olisivat suurakin viisauksia.

        Pahin tilanne on nimenomaan tunnustavalla kristityllä, joka yrittää elää kirjaimellisesti raamatun mukaan.

        Paradoksaalista todellakin on se, kuinka kristitty markkinoi kristillisyyttä täysin päinvastaisilla väitteillä kuin mikä on todellisuus. Krsititty on kaikkea muuta kuin vapaa.

        - helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan -> länsimainen kristitty joutuu elämään jatkuvassa ristiriidassa ihanteidensa ja todellisuutensa välillä, koska häntä syyllistetään jatkuvasti siitä "ylätkylläisyydestä" jossa hän elää.... (vaikka ei eläisikään yltäkylläisyydessä)

        - jos joku lyö sinua poskelle, käännä toinen poski (älä siis suutu, älä näytä tunteitasi, vaan kääntele vain poskiasi niin johan olet nöyrä ja pyhä ihminen)

        - Anna anteeksi kaikille kaikki mahdollinen. Kunnon kristitynhän tulee jopa siunata pahantekijäänsä. Miten siihen mahtuu rehellisyys, ja rehellinen negatiivisten tunteiden hyväksyminen? Ei mitenkään.

        - Sitä Jumala kurittaa jota hän rakastaa.
        Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.

        Raamattu on pullollaan tällaisia samanlaisia mantroja, joilla ihmiselle uskotellaan että väkivalta on yhtäkuin rakkaus, ettei ihminen saisi olla vihainen (eli ei siis saa näyttää tunteitaan) kokemistaan vääryyksistä, vaan hänen tulisi antaa kaikki anteeksi, siunata vihollisiaan, ja olla päinvastoin olla kaikista negatiivisista vastoinkäymisistä KIITOLLINEN.

        Kerropas nyt minulle kristittynä siis miten tähän kuvioon mahtuu ajatus siitä että kristitty olisi VAPAA lilmaisemaan negatiivisia tunteitaan kun sen aika on, kun hänen pitäisi raamatun mukaan olla kiitollinen jopa väkivallasta ja elämäänsä tulevista onnettomuuksista koska hänen pitäisi ymmärtää ne vain rakkaudeksi? Niinpä, ei mitenkään.


      • Äimänkäki.
        Hehee kirjoitti:

        Ei nyt millään pahalla. mutta et taida tietää aasialaisesta kulttuurista hölkäsen pöläystä saati sitten historiasta. Aasian maissahan juuri omien tunteiden ja itsensä ilmaisun määrä on tarkasti sidoksista kulttuuriin ja käytös koodeihin. Suorittaminen on tärkeintä. Ellet nyt sitten tarkoittanut jotain ihan muuta.
        Kyllä muuten ihan mielenkiintoinen heitto toi länsimaalaisten velvoite olla onnellinen.

        Niinno tosiaan... ehkäpä tuo 'aasialainen tausta'- ajatus on huono kun tuo aasia on aika laaja käsite.. kun ajattelee tosiaan että afganistanin islamilainen valtio kuuluu aasiaan siinä missä thaimaan kuningaskuntakin, ja niissä kulttuuri taitanee poiketa aikalailla toisistaan. ;-)


      • Pohjan-Akka
        Äimänkäki. kirjoitti:

        Länsimaisille ihmisille ominainen itsensäpiiskauskulttuuri on nimenomaan kristillisyydestä peräisin jonka ihmiskäsityksessä ihminen on olemukseltaan peruspaha, ja syyllinen kaikkeen mahdolliseen, ja tarvitsee siksi armoa.

        "Kristitty on Vapaa, siis: VAPAA, myös ilmaisemaan tunteitaan ja olemaan surullinen/pettynyt/masentunut jne, kun sen tunteen aika on."

        Tässä yhteydessä puhutaan kristillispohjaisessa kulttuurissa kasvaneista ihmisistä, eikä sellaisten tarvitse olla itse kristittyjä. Kristillispohjaissa kulttuureissa kasvaneista ihmisistä monet edustavat lukuisia erilaisia elämänkatsomuksia, mutta siltikin he ovat imeneet jo äidinmaidossa kristillisen itsensä syyllistämisajatusmallin josta on vaikea irrottautua myöhemminkään kun sitä on pienestä pitäen taottu kalloon.

        Tuskin suomessakaan on yhtäkään ihmistä jolle ei olisi pienestä pitäen tehty selväski että olemme syntyneet lottovoittosuomeen, ja meidän tulee sksi olla kiitollisia kaikesta, emmekä saa valittaa mistään. Että meillä on velvollisuus olla onnellisia.

        Tämäkin ketju on hyvä esimerkki näistä aivopesumantroista joita suomalaisetkin ihmiset ovat oppineet hokemaan ja ylläpitämään oppimiaan itsesyyllistämismetodeja. Niitä täälläkin hoetaan kuin ne olisivat suurakin viisauksia.

        Pahin tilanne on nimenomaan tunnustavalla kristityllä, joka yrittää elää kirjaimellisesti raamatun mukaan.

        Paradoksaalista todellakin on se, kuinka kristitty markkinoi kristillisyyttä täysin päinvastaisilla väitteillä kuin mikä on todellisuus. Krsititty on kaikkea muuta kuin vapaa.

        - helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan -> länsimainen kristitty joutuu elämään jatkuvassa ristiriidassa ihanteidensa ja todellisuutensa välillä, koska häntä syyllistetään jatkuvasti siitä "ylätkylläisyydestä" jossa hän elää.... (vaikka ei eläisikään yltäkylläisyydessä)

        - jos joku lyö sinua poskelle, käännä toinen poski (älä siis suutu, älä näytä tunteitasi, vaan kääntele vain poskiasi niin johan olet nöyrä ja pyhä ihminen)

        - Anna anteeksi kaikille kaikki mahdollinen. Kunnon kristitynhän tulee jopa siunata pahantekijäänsä. Miten siihen mahtuu rehellisyys, ja rehellinen negatiivisten tunteiden hyväksyminen? Ei mitenkään.

        - Sitä Jumala kurittaa jota hän rakastaa.
        Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa.

        Raamattu on pullollaan tällaisia samanlaisia mantroja, joilla ihmiselle uskotellaan että väkivalta on yhtäkuin rakkaus, ettei ihminen saisi olla vihainen (eli ei siis saa näyttää tunteitaan) kokemistaan vääryyksistä, vaan hänen tulisi antaa kaikki anteeksi, siunata vihollisiaan, ja olla päinvastoin olla kaikista negatiivisista vastoinkäymisistä KIITOLLINEN.

        Kerropas nyt minulle kristittynä siis miten tähän kuvioon mahtuu ajatus siitä että kristitty olisi VAPAA lilmaisemaan negatiivisia tunteitaan kun sen aika on, kun hänen pitäisi raamatun mukaan olla kiitollinen jopa väkivallasta ja elämäänsä tulevista onnettomuuksista koska hänen pitäisi ymmärtää ne vain rakkaudeksi? Niinpä, ei mitenkään.

        Totta varmaan tuo piiskaaminen, työn ihannointi jne. Mutta tuleeko se työn ihannointi, luterilainen, aivan raamatusta:eikös Marian osa ollut parempi kuin Martan?

        Uskon tuon, että uskominen tuo vapauden, vaikka en itse olekaan "uskovainen"...korkeintaan 95%:sti, mutta pidän sen visusti piilossa. Uskovaisuus ei sovi pakanan imagoon.

        Onhan sekin tutkittu juttu, että usko lisää onnen tunnetta elämässä.

        http://www.youtube.com/watch?v=nR7bBEBIC9g


      • Äimänkäki.
        Pohjan-Akka kirjoitti:

        Totta varmaan tuo piiskaaminen, työn ihannointi jne. Mutta tuleeko se työn ihannointi, luterilainen, aivan raamatusta:eikös Marian osa ollut parempi kuin Martan?

        Uskon tuon, että uskominen tuo vapauden, vaikka en itse olekaan "uskovainen"...korkeintaan 95%:sti, mutta pidän sen visusti piilossa. Uskovaisuus ei sovi pakanan imagoon.

        Onhan sekin tutkittu juttu, että usko lisää onnen tunnetta elämässä.

        http://www.youtube.com/watch?v=nR7bBEBIC9g

        "Onhan sekin tutkittu juttu, että usko lisää onnen tunnetta elämässä."

        Kuka on tutkinut ja miten. Nuo tutkimukset ovat ihan samanlaista huuhaata kuin tämä laajempi tieteellinen onnellisuustutkimus. Tällaisten tutkimusten todenperäisyyttä ei voida mitenkään todentaa koska ne perustuvat ainoastaan ihmisten omiin väitteisiin omasta onnellisuudestaan.


        Menee vähän asian viereen mutta tuohon uskovaisten onnellisuuteen pakko sanoa.. Tottakai jokainen kunnon uskovainen väittää olevansa onnellinen koska heidän tehtävänsä on todistaa koko olemuksellaan että heidän uskonsa tekee ihmisestä onnellisen. Kunnon uskovaisen tulee olla oman uskonsa pr- mies/nainen. Maailman valo. Ei siinä ole tilaa sen miettimiseen ollaanko sitä oikeasti todella onnellisia vai ei. Eihän uskovainen voi julkisesti (tai yleensä edes itselleen) myöntää ainakaan sitä, että usko tuo myös paljon ahdistusta ja ristiriitoja elämään. Jos hän sen myöntäisi, hän vesittäisi oman uskonsa.


    • o-tutkimus

      "- Mitä enemmän positiivisia tapahtumia ihmisen elämässä on, sitä todennäköisemmin hän tuntee raskaasti negatiivisen tapahtuman vaikutukset, toteaa tutkija.
      – Ihmiset näköjään vatvovat negatiivisia asioita, jos heillä on elämässään paljon hyvää."

      Vahvasti omaperäiseen kokemukseen pohjautuen, esitän antiteesin: Kun ihmiselle jatkuvasti ns. sataa paskaa niskaan, hän ei kestä enää mitään, ei pientäkään vastoikäymistä/pettymystä/kriisiä jne.
      Liikaa on liikaa, ja korsi murtaa kamelin selän. Eri asia on tietysti, että positiivisuuden kehässä
      marinoidut onnellisten tähtien lapset saattavat tosiaan paremman tekemisen puutteessa märehtiä pieniäkin harmeja. Kovassa koulussa kasvnut ei sitä jaksa tehdä, ei ole energiaa eikä halua velloa surkeudessa. Vaikka koko elämä sitä objektiivisesti nähtynä olisikin.

      • Äimänkäki.

        "Kun ihmiselle jatkuvasti ns. sataa paskaa niskaan, hän ei kestä enää mitään, ei pientäkään vastoikäymistä/pettymystä/kriisiä jne.
        Liikaa on liikaa, ja korsi murtaa kamelin selän."

        Pitkälti samaa mieltä olen tuosta. Kyllä se on niin ettei isoja vastoinkäymisiä kokenut yleensä kykene iloitsemaan mistään pikkuiloista eikä isommistakaan. Musertava vastoinkäyminen usein musertaa kokonaan, ja pitkään menee ennenkuin pystyy kokemaan iloa asioista.

        Mutta siltikään ei pitäisi mennä kehittelemään mitään yleipäteviä totuuksia siitä miten ihminen yleensä reagoi vastoinkäymisiin. Se on täysin riippuvainen yksilöstä, yksilöllisistä ominaispiirteistä, henkilöhistoriasta aina aivojen kemiatasapainoihin asti.

        "Eri asia on tietysti, että positiivisuuden kehässä
        marinoidut onnellisten tähtien lapset saattavat tosiaan paremman tekemisen puutteessa märehtiä pieniäkin harmeja."

        Onnellisten tähtien lapsia ei ole olemassakaan. Ei ole olemassa ainuttakaan ihmistä joka pääsisi elämästä läpi helposti. Jokaikinen ihminen joutuu kokemaan elämässään suuria vastoinkäymisiä, toiset toki enemmän kuin toiset.
        Kärsimys ei myöskään jalosta, eikä tee ihmisestä parempaa kuin muut, mitä enemmän kärsii.
        Usein kuitenkin sellaiset ihmiset, jotka ovat omasta mielestään maailman kärsineimpiä ihmisiä, ja sitä "kaikenkokeneen" marttyyrikruunua kovasti haluaisivat päässään kantaa, katsovat oikeudekseen mitätöidä toisten ihmisten kokemukset ja kärsimykset korostaakseen omaa kärsimystään. Mutta koska kukaan meistä ei ole kenenkään toisen elämää koskaan elänyt, eikä mitään muuta kokenut kuin omat kokemuksensa, ei kukaan meistä voi myöskään toisen ihmisen elämästä sanoa mitään. Voimme puhua ainoastaan omasta puolestamme.

        Kenelläkään ei ole oikeutta mennä luulemaan toisen elämästä yhtikäs mitään. Jokaisen onnellisuus ja onnettomuus on aina oma henkilökohtainen kokemus siitä, ei mitään sen enempää eikä vähempää.


      • tyttönenjeee
        Äimänkäki. kirjoitti:

        "Kun ihmiselle jatkuvasti ns. sataa paskaa niskaan, hän ei kestä enää mitään, ei pientäkään vastoikäymistä/pettymystä/kriisiä jne.
        Liikaa on liikaa, ja korsi murtaa kamelin selän."

        Pitkälti samaa mieltä olen tuosta. Kyllä se on niin ettei isoja vastoinkäymisiä kokenut yleensä kykene iloitsemaan mistään pikkuiloista eikä isommistakaan. Musertava vastoinkäyminen usein musertaa kokonaan, ja pitkään menee ennenkuin pystyy kokemaan iloa asioista.

        Mutta siltikään ei pitäisi mennä kehittelemään mitään yleipäteviä totuuksia siitä miten ihminen yleensä reagoi vastoinkäymisiin. Se on täysin riippuvainen yksilöstä, yksilöllisistä ominaispiirteistä, henkilöhistoriasta aina aivojen kemiatasapainoihin asti.

        "Eri asia on tietysti, että positiivisuuden kehässä
        marinoidut onnellisten tähtien lapset saattavat tosiaan paremman tekemisen puutteessa märehtiä pieniäkin harmeja."

        Onnellisten tähtien lapsia ei ole olemassakaan. Ei ole olemassa ainuttakaan ihmistä joka pääsisi elämästä läpi helposti. Jokaikinen ihminen joutuu kokemaan elämässään suuria vastoinkäymisiä, toiset toki enemmän kuin toiset.
        Kärsimys ei myöskään jalosta, eikä tee ihmisestä parempaa kuin muut, mitä enemmän kärsii.
        Usein kuitenkin sellaiset ihmiset, jotka ovat omasta mielestään maailman kärsineimpiä ihmisiä, ja sitä "kaikenkokeneen" marttyyrikruunua kovasti haluaisivat päässään kantaa, katsovat oikeudekseen mitätöidä toisten ihmisten kokemukset ja kärsimykset korostaakseen omaa kärsimystään. Mutta koska kukaan meistä ei ole kenenkään toisen elämää koskaan elänyt, eikä mitään muuta kokenut kuin omat kokemuksensa, ei kukaan meistä voi myöskään toisen ihmisen elämästä sanoa mitään. Voimme puhua ainoastaan omasta puolestamme.

        Kenelläkään ei ole oikeutta mennä luulemaan toisen elämästä yhtikäs mitään. Jokaisen onnellisuus ja onnettomuus on aina oma henkilökohtainen kokemus siitä, ei mitään sen enempää eikä vähempää.

        Olen täysin samaa mieltä kanssasi :)


    • tjaa-a

      Kysymyksesi on yhtä vanha kuin ihmiskuntakin.
      Antiikin filosofit kutsuivat sitä hedonismin paradoksiksi. Näyttää nimittäin siltä,
      että jos onnellisuuden asettaa itselleen ainoaksi päämääräksi, se ennemin tai myöhemin katoaa käden ulottuvilta. Viisaampaa on pyrkiä oikeaan asennoitumiseen ja tasapainon tavoitteluun - toisin sanoen "onnellinen se joka tyytyy siihen mitä hänellä sillä hetkellä on".
      - Kuului jo sanonta tuolloin.

      Aristoteliiseen onnellisuuden filosofiaan kuuluu tämä "välionnellisuutena"(metriopatheia) tunnettu ajatus. Älä tee asioita liikaa, äläkä liian vähän, vaan tee ne "oiken". Toisin sanoen tee tai asennoidu kuhunkin asinatilaan nähden sen vaatimalla oikealla tavalla.

      Se mikä tämä "oikea" on ja mistä se tulisi määrittää on kinasteltu moraalifilosofiassa, psykologiassa, sosiologiassa naturalistisissa katsomuksissa, teologiassa etc. Mutta menemättä liian syvälle, niin useimmat meistä näyttäisi ajattelevat onnellisuus tulee erilaisten sosiaalisten päämäärien kautta. (ts. suhteessa sosiaaliseen).

      En usko että esimerkiksi varakkaat ovat sen onnellisempia tai onnettomampia kuin toiset,
      he vain ovat. Jos nyt ei verrata ihmisiin, joilla on aivan kaikki asiat pielessä.

      Esimerkiksi joku voisi ajatella, että hänen pörssikurssinsa ovat juuri laskeneet dramaattisesti ja on onneton. Sitten hän näkee
      kadulla kerjäläisen ja ajattelee mielessään, että no on minulla sittenkin kattopäänpäällä.
      Oikeastaan minulla on asiat aika hyvin. Onnellisuus on näin suhteessa johonkin eli suhteellista.

      Tässä aika karkea esimerkki, mutta ei voi välttyä vaikutelmalta että näin se "onnellisuudeksi" kutsumamme ilmiö näyttäytyy.

      Toisaalta voisin lisätä, että ehkä kohteliaisuudella ja antamalla lantin köyhälle
      vaikutamme muiden onnellisuuden kautta laajemmassa mielessä onellisuuteen. En tarkoita tällä egoismia tai altruismia.

      - aurinkoista päivänjatkoa
      toivottaa tjaa-a :-)

      p.s. kirjoittamalla "oikein" eli en liian pitkästi ja lyhyesti, mutta muille ymmärrettävästi edistän hyvää ja "oikeata"
      kirjoitustapaa!

      • tjaa-a

        Olisin ehkä "onnellisempi" ja tyytyväisempi, jos en olisi lipsauttanut kirjoitukseeni niin paljon kirjoitusvirheitä. Heh, kuinka pienistä asioista onnellisuus on tehty. :-)


      • be happy
        tjaa-a kirjoitti:

        Olisin ehkä "onnellisempi" ja tyytyväisempi, jos en olisi lipsauttanut kirjoitukseeni niin paljon kirjoitusvirheitä. Heh, kuinka pienistä asioista onnellisuus on tehty. :-)

        ;-D siinähän se tulikin...


      • hyvän kirjoituksen

        se pudotti maanpinnalle.
        eli lakkasi se käsittämätön, mistäänjohtumaton muutaman viikon tasainen vitutus :)


      • sohvi

        huraa..antiikin filosofi elää nykyaikanakin, tosi paradoksaalista! Onnihan on yksinkertaistettuna ONNI. Eri asia sitten kuka sen omistaa..edes hetkeksi.


      • tjaa-a
        sohvi kirjoitti:

        huraa..antiikin filosofi elää nykyaikanakin, tosi paradoksaalista! Onnihan on yksinkertaistettuna ONNI. Eri asia sitten kuka sen omistaa..edes hetkeksi.

        Viittasit siis onellisuuteen liikutuksena, mielentilana. Kuitenkin tämä onnellinen mielentila on seuraus niistä käytännöllisistä ja toiminnallisista päämäristä, joita yritämme
        todellistaa arkipäivässämme.

        Esimerkiksi teen työtä, jotta saan rahaa.
        Se että saan rahaa mahdollistaa erilaisten päämäärien todellistamisen esim. ruoka, uusi sohva, auto, harrastukset ystävien kanssa etc.

        Näitä kutsutaan suhteellisiksi päämääriksi, koska ne toimivat välineinä usein jotain pidemmällä väikkyviä päämääriä varten.

        Se että käyn töissä ja saan siitä rahaa mahdollistaa esimerkiksi ulkona huvittelun, josta voin löytää suuren rakkauden ja voin alkaa seurustella ja perustaa esimerkiksi perheen.

        Tällaisia "ultimalliset" päämäärät näyttäisivät olevan yleisen kokemuksen perusteella perheen perustaminen/seurustelu, työ josta maksetaan palkkaa, ystävät, sosiaalinen arvostus (esim. kaverit, työura)etc.

        Tällaisia sosiaalisia päämääriä edeltää tietenkin uni, seksuaalisuus (läheisyys) ja ruoka ts. perustarpeet/suhteelliset päämäärät, jotka tiedämme itse varsin hyvin itsemme perusteella.

        Tässä aivan rautalangasta. Tietenkin näiden ultimaallisten päämäärien olemassaolosta voidaan kinastella, koska joku voi ajatella niiden olevan jotakin muuta kuin tässä luetellut.

        Tämä oli vain karkea kuvaus onnellisuuden sidoksista käytännöllisiin ja toiminnallisiin päämääriin. Mutta tämä on asia jonka kaikki ihmiset tietävät omasta elämästään ilman tätä kuvaustakin.

        Onnellisuuden tunne on kuitenkin suhteellista ja ei-pysyvä mielentila, mutta sitäkin pystyy ehkä harjoittamaan asennoitumallla oikein kuhunkin päämäärään nähden. Tämäkin on mielestäni tullut viisaasti ilmi monessa tämän palstan kirjoituksessa. Mitään erityisen uutta ja erinomaista ei ole kirjoituksessani.

        Sen voi todeta lukaisemalla läpi Aristoteleen Nikomakhoksen etiikan. Jos jaksaa. :-)


    • lil.devil

      Ihan miten sen onnellisuudenkin haluaa määritellä... Toki jos elää suurimmalta osin sellaisissa positiivisissa hetkissä, jolloin tuntee hetkittäistä tunnehuumaa (esim. ilo) niin varmasti silloin kolahtaa jos vastaan tulee negatiivinen tunnepiikki.

      Sanoisin kuitenkin, että ihminen voi olla tasapainoinen ja onnellinen jos hän ei edes hae/välitä sellaisista hetkittäisistä onnifiiliksistä, jotka tulevat ja menevät. Jos yleistila on onnellinen, tuntee tyytyväisyyttä ja rauhallisuutta elämässään tuli sitten mitä milloin eteen, hyväksyy kaikki tapahtumat ja osaa käsitellä niitä. Ei siis elä liikaa fiiliksistään, tunteistaan käsin.
      Tunneihminen ilman järkeä on todella tasapainoton.

    • miesvain43

      Onnellisuus on hieno asia,josta pitää nauttia,niinkuin elämän pienistä iloisista asioista:)) On kiva aamulla herätä uuteen päivään,ja uusiin haasteisiin.

      • zopperi

        kyllä näin se menee ja onnellisuus lähtee ihmisestä itsestään...


    • haluun tietää

      missä Onnelliset vaeltaa. Pidän huolen, pidän huolen oon jossain kaukana",,

    • ofazsl

      Kandee hyysätä lapsia.

    • erias

      tuovat elämään haastetta. Ja kun on tarpeeksi tullut koettua, ei pikkujutuista tyyliin "kynsi katkes, tapan itteni" jaksa välittää. Vastoinkäymiset myös pistävät miettimään omaa elämää ja kun pysähtyy pohtimaan, oppii itsestään ja elämästä hyvin paljon. Mutta jos kaikki menee koko ajan nappiin, niin mitä pohtimista siinä on - sitä "vaan" elää..

      Omaa elämää kannattaa välillä pysähtyä miettimään, joskus jopa ikävistä asioista seuraa lopulta jotain hyvää :)

    • Janita^^

      juu kllä se niin on. Ei pidä olla täydellisen onnellinen, silloin tuntuu että elämässä ei ole mitään haasteita, jännitystä eikä oikein mitään muutakaan. Ei kaikessa pidä olla täydellinen, sillä muuten ei tunne onnistumisen riemua.

    • asdfgg

      mieltä. Pohdin tuota itsekin aikoinaan, kun oli vaikeaa. Kaikki oli ehkä liiankin hyvin ja pienet oikeastaan merkityksettömät asiat vei liikaa voimavaroja.
      Mites se olikaan, kohtuus kaikessa, jopa onnellisuudessa. Tästähän on paljon esimerkkejä kun sitä rahaa on pidetty lähes onnellisuuden synonyyminä ja sitten kun sitä kerralla pamahtaakin kunnolla, niin elämä ei välttämättä muutukaan onnellisemmaksi, päinvastoin.

    • Hehee

      Hyväksy itsesi. Opi. Kohtaa pelkosi. Elä. Rakasta. Vihaa. Uskalla.

      • OnniSeppä

        Kaikki 7 vinkkiäsi on käytetty, ei olis lisää tiedossa, meinaan kun ei toi onni pysy hyppysissä vaikka miten hypistelen;)


    • Pohjan-Akka

      Olen nyt paljon onnellisempi kuin nuorena, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi olla päinvastoin: elämää oli "ikuisesti" elettävänä (en minä ainakaan koskaan nuorena ajatellut, että kuolema koskisi minuakin, sitä tapahtui vain leffoissa), oikeasti ei ollut huolta mistään, paljon nätimpikin olin silloin, vanhemmat ja iso suku oli vielä hengissä. Olin kuopus ja sain mitä hoksasin pyytää.

      Nyt olen yh-"ressukka", raha-asioita pitää hunteerata harva se viikko, monet kuolemat on surtu, monta on mennyt, joilla "lämmin oli pelkästään käsi", työttömyyttäkin on tämlailtu...tosin terveyttä on ollut ja lapset on ehkä fiksumpia kuin kana. Silti...varmaan ulkonaisesti näyttää siltä, että voi, voi...ruokakaseeja saa kantaa niin että kädet venyy ja vaikka muka siivoaa, niin vinksinvonksin tilannekin aina puhaltaa päälle.

      En mie ymmärä, mutta on se totta. Äitini sanoi joskus, että elämä tuntuu sitä paremmalta mitä vanhemmaksi elää. Silloin ajattelin, että siinähän höpiset...

    • niklasherlin

      tunkee postiluukusta helatiden, luulen että 50000 euroa/min. toisi ainakin rauhan keskittyä oleelliseen. Tällaisessa velkahelvetissä ei ole mitään onnellisuuden aiheen rippeitäkään. Kyllä se on raha, joka ratkaisee, lauloi jo ed.mennyt Irwinkin. Toisille se tulee perintönä ja silti on elämä niintjosivaikeeta etninku vaik mul on fyrkkaafittan, nin ehän mä voi kaikkii pelastaa jotenka mä en sit anna kellekkää anojalle ninku tasapuolisest, ninku ja onks mun nahkarotsi ny ok.
      http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1197780&s=k

      • HenrikE

        faijan perintö, nyyh;;;;


      • :))))))
        HenrikE kirjoitti:

        faijan perintö, nyyh;;;;

        ihhaahaaa...


    • Velvolliset

      "Itse olen pääosin samaa mieltä, jos kaikki menee hyvin, tuntuvat pienet vastoinkäymisetkin suurilta"

      "Ihmiset näköjään vatvovat negatiivisia asioita, jos heillä on elämässään paljon hyvää."

      Eikä pelkästään valitettavasti vatvo, vaan kun esim. faktana Suomen naisille ollaan luotu maailman historian, ja tämä hetkisen maailman kartan etutoikeutetummat olot - niin tuo vatvominen, negatiivisuus ynm. on muuttunut jo "harrastuksesta" hiljalleen suoranaiseksi, julkiseksi Suomen miesten syyllistämiseksi, tasa-arvopropandaksi ja miesvihaksikin "24% MM korotuksineen sairaitten lasten/veteraanien ym t***misen uhalla" jne jne....ja sama tapahtuu 4 seinän sisällä perheissä Suomessa, siitä kertoo nämä 50% avioero ja 90% avolittoero prossatkin ynm...

      Tuossahan "erossa asumis" ketjuissa aika samaa logiikka käsiteltiinkin jo... koska olet muuten kuullut jukisesti Suomen naisten kiittävän Suomen miehiä ? KOSKA?
      ...Aina vaan jotain valittamista ja tasa-arvo vaatimuksia... Suomen miehet eivät taas koskaan oikein valita, olisko niin, että tuon tiedelehden jutun logiikan mukaan, Suomen miehillä on niin paljon kovemmat olot todellisuudessa, eikä näillä tasa-arvon vatvojilla!

      Hehän kehuvat ja puolustavat vaikka ennen jotain "George Michaeleja (huumehöyryissään auton ratissa), Michael Jacksoneja lapsineen, Eltoneja 20v. koka putkineen, Suomalaisia typeriä junttimiehiä "fiksumpia" E-Eurooppalaisia (johon todellisuudessa lukutaito tuli 200 vuotta Suomen jälkeen, talous ja naistenoikeudet ovat nytkin ihan kuralla jne), ulkomaalaisia yleensä ja jos Suomessa sitten jotain - niin sekin on yleensä joku Jari Sillanpää, Marco B tai "narkkityyppi" Ville Valo... ei koskaan suoraselkäistä, perinteistä Suomalaista miestä.

      Tossa tuo yksi heitto perusteluineen:

      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001527&posting=22000000030024503

      Eli toivotan "hyvää tulonsiirtopäivää" vaan kaikille miehille huomiseksi.

      • Haha

        Joo feminismi on ihan vitun perseestä! Kaikkien naisten pitäis nuolla maata miesten jalkojen alla, ja tappaa jos ne ei tottele...

        Ei vittu mitä valitusta saatana.


      • ?????
        Haha kirjoitti:

        Joo feminismi on ihan vitun perseestä! Kaikkien naisten pitäis nuolla maata miesten jalkojen alla, ja tappaa jos ne ei tottele...

        Ei vittu mitä valitusta saatana.

        Tappaisitko myös äitisi, siskosi, vaimosi, tyttöystäväsi????? Mee sontiainen muualle uhoomaan.


      • MuuM
        Haha kirjoitti:

        Joo feminismi on ihan vitun perseestä! Kaikkien naisten pitäis nuolla maata miesten jalkojen alla, ja tappaa jos ne ei tottele...

        Ei vittu mitä valitusta saatana.

        vaan kaikki naiset, jotka suostuu siihen. Eiphän feministien taritsisi enää alistujia puolustaa ja miesten valittaa asiasta. Loppuisi tämäkin p**kan jauhaminen.


      • velvolliset
        Haha kirjoitti:

        Joo feminismi on ihan vitun perseestä! Kaikkien naisten pitäis nuolla maata miesten jalkojen alla, ja tappaa jos ne ei tottele...

        Ei vittu mitä valitusta saatana.

        Tyypillinen yksinkertainen "haha" netin heitto, jolla yritettiin viedä huomio pois itseasiasta (taisi vastauksetkin olla samasta gendestä) - eli pois asiasta: kasvavasta feministien valittamisesta, ja miesten syyllistämisestä Suomessa, samalla kun olot ovat maailman historian, ja tämän hetkisen maailman kartan parhaat - ja saada näyttämään miesten ja tulevien poikalastenkin oikeuksia puolustavat faktat joltain aivan muulta mitä se on.

        Suomen nykynaisen Feminismi perustuu juuri tuohon tutkittuun tieteelliseen logiikkaan mitä aloitus tuo esiin!

        Ajatelkaapas mikä noidankehä Suomen miehillä (ja tulevilla poikalapsilla) on edessä, jos ja kun tuo tieteellinen fakta pitää paikkaansa! Siihen vielä päälle naisten luontainen "peniskateus" miehiä kohtaan...

        Lisää voi lukea tuosta "viikon suosituimmaissa" olevasta ketjusta - sama - on vain näammä siinä tuon ketjun otsikko.

        Sieltä kun vähän lukee näitä: "Hyvää tulonsiirto päivää ynm", niin ymmärtää mitä tämänkin aloituksen logiikka tarkoittaa, ja mihin ollaan menossa...

        Ja "haha" progandisti, joka yritit asiaa vääntää joksikin ihan muuksi - terveen tasa-arvon ajamisen voit aloittaa Suomessa ensimmäiseksi mm ajamalla kummallekin sukupuolelle tasa-arvoisesti, palkatonta velvollisuutta, kovimmissa työoloissa ympäri vrk, vankilan uhalla?

        Miksei naiset eivät muuten halunneet edes vapaaehtoisena itselleen siviilipalvelus velvollisuutta? Miksi he ovat tämän vaienneet visusti kuoliaaksi mm. tunkeutuessaan etuoikeuteusti, vapaaehtoisesti armeijaan? Eikö se olisi kuulunut saman paketin toiseen puoleen itsestään selvyytenä, ja ollut se sopivampikin puoli tästä kokonaispaketista naisille? Millaista keskustelua he pelkäävät/pelkäsivät?

        Siis vaikka väkisin samaan aikaan ovat ihan kaikkea muuta halunneet tasa-arvon nimissä - armeijan ylipäällikkyttä (halonen) ja puolustuministeriyttä (rehn aikanaan) , samoin vartijaksi, poliisiksim,upseereiksikin jne jne

        Mitä tämä kaikki kertoo tieteen alkujutunkin valossa Suomen naisten asemasta tällä hetkellä, ja silti jatkuvasta valittamisesta, ja tasa-arvon vatvomisesta vain yhdestä näkökulmasta?


      • eevalotta
        velvolliset kirjoitti:

        Tyypillinen yksinkertainen "haha" netin heitto, jolla yritettiin viedä huomio pois itseasiasta (taisi vastauksetkin olla samasta gendestä) - eli pois asiasta: kasvavasta feministien valittamisesta, ja miesten syyllistämisestä Suomessa, samalla kun olot ovat maailman historian, ja tämän hetkisen maailman kartan parhaat - ja saada näyttämään miesten ja tulevien poikalastenkin oikeuksia puolustavat faktat joltain aivan muulta mitä se on.

        Suomen nykynaisen Feminismi perustuu juuri tuohon tutkittuun tieteelliseen logiikkaan mitä aloitus tuo esiin!

        Ajatelkaapas mikä noidankehä Suomen miehillä (ja tulevilla poikalapsilla) on edessä, jos ja kun tuo tieteellinen fakta pitää paikkaansa! Siihen vielä päälle naisten luontainen "peniskateus" miehiä kohtaan...

        Lisää voi lukea tuosta "viikon suosituimmaissa" olevasta ketjusta - sama - on vain näammä siinä tuon ketjun otsikko.

        Sieltä kun vähän lukee näitä: "Hyvää tulonsiirto päivää ynm", niin ymmärtää mitä tämänkin aloituksen logiikka tarkoittaa, ja mihin ollaan menossa...

        Ja "haha" progandisti, joka yritit asiaa vääntää joksikin ihan muuksi - terveen tasa-arvon ajamisen voit aloittaa Suomessa ensimmäiseksi mm ajamalla kummallekin sukupuolelle tasa-arvoisesti, palkatonta velvollisuutta, kovimmissa työoloissa ympäri vrk, vankilan uhalla?

        Miksei naiset eivät muuten halunneet edes vapaaehtoisena itselleen siviilipalvelus velvollisuutta? Miksi he ovat tämän vaienneet visusti kuoliaaksi mm. tunkeutuessaan etuoikeuteusti, vapaaehtoisesti armeijaan? Eikö se olisi kuulunut saman paketin toiseen puoleen itsestään selvyytenä, ja ollut se sopivampikin puoli tästä kokonaispaketista naisille? Millaista keskustelua he pelkäävät/pelkäsivät?

        Siis vaikka väkisin samaan aikaan ovat ihan kaikkea muuta halunneet tasa-arvon nimissä - armeijan ylipäällikkyttä (halonen) ja puolustuministeriyttä (rehn aikanaan) , samoin vartijaksi, poliisiksim,upseereiksikin jne jne

        Mitä tämä kaikki kertoo tieteen alkujutunkin valossa Suomen naisten asemasta tällä hetkellä, ja silti jatkuvasta valittamisesta, ja tasa-arvon vatvomisesta vain yhdestä näkökulmasta?

        maksanut ITSE opintoni, kasvattanut YKSIN lapseni, tehnyt työtä KAHDELLE yritykselle samanaikaisesti, lyhennän asuntovelkaani YKSIN. MIHIN MINÄ TARVITSEN LOISEN RINNALLENI, IRTONUMEROITA SAA, JOS AIKAA LIIKENEE CHATTAAMISEEN/KAPAKASSA ISTUMISEEN.

        ENKÄ OLE FEMAKKO, MINULLA ON MYÖS POIKA, JOKA ON SAANUT TASA-ARVOISEN KASVATUKSEN.


      • Haha
        ????? kirjoitti:

        Tappaisitko myös äitisi, siskosi, vaimosi, tyttöystäväsi????? Mee sontiainen muualle uhoomaan.

        Kirjoituksessani oli PIENTÄ ironiaa, jos joku ei sitä sattunut huomaamaan...??!!


      • velvolliset
        eevalotta kirjoitti:

        maksanut ITSE opintoni, kasvattanut YKSIN lapseni, tehnyt työtä KAHDELLE yritykselle samanaikaisesti, lyhennän asuntovelkaani YKSIN. MIHIN MINÄ TARVITSEN LOISEN RINNALLENI, IRTONUMEROITA SAA, JOS AIKAA LIIKENEE CHATTAAMISEEN/KAPAKASSA ISTUMISEEN.

        ENKÄ OLE FEMAKKO, MINULLA ON MYÖS POIKA, JOKA ON SAANUT TASA-ARVOISEN KASVATUKSEN.

        "MIHIN MINÄ TARVITSEN LOISEN RINNALLENI..."

        Feministien aina itse miehiltä vaatiman suvaitsevaisesti, ja tasa-arvoisesti puhut Suomen miehistä ;) - mutta huomaamattasi rehellisesti näytät, miten tunnetusti Suomen suvaitsevaisuutta vaativat naiset/äidit puhuvat itse Suomen loisista/isistä/miehistä ;)

        "MINULLA ON MYÖS POIKA, JOKA ON SAANUT TASA-ARVOISEN KASVATUKSEN...."

        Mitä jos poikasi olisi tarvinnut tuollaisen loisen rinnalleen? (nykynaiselle käsittämätön ajatus)


        Hiukan pelottaa poikasi puolesta - epäilen että "tasa-arvoinen kasvatus" on sitä tyyppisuomalaista nykynaisen kasvatusta, että miehistä puhutaan noin kun nyt puhut - ja pojallesikin/loisellesi on siis jo kasvatettu mikä on miehen/loisen rooli tasa-arvoisessa Suomessa,ja että loisia/isiä ei perheissä tarvita ;) ...Eikä edes armeijan ylipäällikkönä ja valtion päämiehenä.

        Koulussakin Sitran mukaan naisopettajat ovat alkaneet jakaa läpi peruskoulujen numeroita mainitsemasi tasa-arvo kasvatuksen mukaan! Loisten on parempi olla "aurinkoisia ja lipittäviä" tai alkaa loisten/poikalasten numerot pudota. Lukiostahan valmistuukin jo 70% tyttöjä, ja 30% loisia - vaikka ÄO on loisilla asteen enemmän Mensankin mukaan.

        Sairaaloissa naishoitajat uhkaavat jättää nyt keskosloiset, sairaat pikkuloiset ja veteraaniloiset kuolemaan, elleivät saa ME palkankorotusta.

        Kyllä nykyäidit ja opettajat kasvattavat Suomen pikkuloiset kunnioittamaan naisia!

        Kasvaakohan sieltä taas sinunkin pojastasi yksi loinen, joka jostain kumman syystä päätyy esim. alkoholin suurkuluttajaksi, tohvelisankariksi, masikseen, ME itsarilukuihin tai muuhun - tai nyt ainakin kuolee sen 8 vuotta ennen, mitä Suomen loinen/mies nyt jo kuolee keskiverrostikin naisiin verrattuna.

        "MIHIN MINÄ TARVITSEN LOISEN RINNALLENI..."
        Entä yleensä ne loisten seksuaaliset tarpeet...aivan naurettavaa jo niistä puhua...taitaa jo joka jätkä Suomessa vetää säälittävästi pääsääntöisesti händyyn, on suhteessa tai ei...


        Mutta et ole yksin - Suomessa avioliitoissa 50% naisista jättää loisensa, avoliitoissa 90% jättää loisen/suomen miehen/isän.

        Lisää Suomen loisen tasa-arvoisesta asemasta on tuossa suosituimmat ketjussa - sama - nimisellä otsikolla jostain syystä.

        Sieltä kun lukee näitä tulonsiirto juttuja loiselta Suomen ihmiselle, niin loinenkin voi alkaa heräämään.

        Tässä vielä loiselle uutta sanastoa - levittäkää loiset eteenpäin ;)

        TYÖPÄIVÄ = TULONSIIRTOPÄIVÄ
        TYÖSUHDE = TULONSIIRTO SUHDE
        YLITYÖ = YLIMÄÄRÄINEN TULONSIIRTO

        "Onko huomenna tulonsiirtopäivä edessä, loiset"


    • intiaani

      .
      - "tiede" uutisen tarkoitus on oikeuttaa kurjaliston raaka kohtelu..

      -Sivistyneen hyvän taloudellisen toimeentulon omaavan miehen ja naisen,
      on helpompi potkaista tai vaatia palveluja nälkäänäkeviltä kerjäläisiltä ja kotipiioiltaan,
      -kun "tietävät" kurjaliston nauttivan elämästään ja olevan onnellisempia kuin he itse.

      - Asenne, kurjalisto tointuu iskuista nopeammin kuin heidän oman sosiaaliluokkansa tai eliitin ihmiset,
      pitää sisällään sen että eliittiä tulee kohdella erittäin lipevästi...

      -Myöhemmin tiedeuutisin todistetaan,
      köyhien olevan tyhmiä,tunneköyhiä ja rikoksiin taipuvaisia,
      Näitä ali-ihmisiä on turha sivistää,
      eristäminen omiin slummeihinsa, nälkä, ruoska ja lääkintä,
      takaa heidän tottelevaisuutensa parhaiten..

    • mutta on kyllä

      todellatodella kaunis nainen tuolla etusivulla!!

      Kukahan se on?

      • varmaankin

        Oliskohan? näyttää ainakin sievisen ruotsalaiselta missiheilalta tuo.


    • SYNNYTTÄÄ

      AUTIOMAAN....NÄINHÄN SE ON LUONNOSSA!!!!!!!!!!!

    • i know

      Uskokaa pois, on todellakin yhdentekevää oletteko kanssani samaa mieltä vai eri mieltä. Koska samaa ja eri mieltä oleminen liittyy sanoihin, käsitteisiin ja teorioihin, niillä ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
      Onnellisuudesta ei voi sanoa mitään. Onnellisuutta ei voi määritellä. Mutta kurjuus voidaan määritellä.
      Olen iloinen!" Ette varmasti ole iloisia. Teissä voi olla iloa juuri nyt, mutta odottakaa vain, se muuttuu; se ei kestä, se ei koskaan kestä, se muuttuu jatkuvasti; se muuttuu aina. Pilvet tulevat ja menevät. Toiset ovat mustia ja toiset valkoisia, jotkut suuria ja jotkut pieniä....

    • patamasis

      Joku ministeri muistaakseni(hyssälän tapainen tantti,ehkä ei hän mutta samasta muotista), lupas poistaa tahi puolittaa työperäisen masennuksen suomesta, eli siis nykytapaanhan se menee niin että kielletään masennus koska siitä tulee valtiolle kustannuksia.
      Tulevaisuudessa ihminen joka saa viimeisillä voimavaroillaan mentyä lääkärille kertomaan ongelmastaan (se ei ole helppoa) saa kuulla että ettei hän ole suinkaan masentunut vaan liian onnellinen,lisäksi häntä neuvotaan katsomaan elämää hieman valoisammin ja hyväsellään onnentoivotusten kera jatkamaan työelämässä jopa 70v asti ja ostamaan kävelysauvat.
      Tämän tapaiset letkautukset kuultuaan kaikki lama ajan kyykytykset nahoissaan kokenut hermoraunio ei enää kauaa ole valtion rasitteena, vaan poistuu lähiaikoina muonavahvuudesta oma aloitteisesti.
      Näin pidetään Suomi "terveenä" kunhan mussoliinit pääsee kunnolla vauhtiin.

      • Hmm.

        Mielestäni jokainen voi olla onnellinen tai paremminkin kokea onnenhetkiä ja ovat mielestäni verrattavissa spontaaniin nauruun.Vaikka olisin surun murtama,työtön,rahaton,nälkäinen ei ole estänyt minua nauttimasta ja kokemasta huikeita onnenhetkiä..kevään ensimmäinen perhonen,sataa kaatamalla ja löydän suojan,hymy vastaantulijalta.Luulen ettei onnellinen olotila voi olla pysyvä,mutta siitä voi aina nauttia ja sitä ei koskaan pääse pakoon.Vaiko katsantokanta?


      • Äimänkäki.
        Hmm. kirjoitti:

        Mielestäni jokainen voi olla onnellinen tai paremminkin kokea onnenhetkiä ja ovat mielestäni verrattavissa spontaaniin nauruun.Vaikka olisin surun murtama,työtön,rahaton,nälkäinen ei ole estänyt minua nauttimasta ja kokemasta huikeita onnenhetkiä..kevään ensimmäinen perhonen,sataa kaatamalla ja löydän suojan,hymy vastaantulijalta.Luulen ettei onnellinen olotila voi olla pysyvä,mutta siitä voi aina nauttia ja sitä ei koskaan pääse pakoon.Vaiko katsantokanta?

        Jokainen ei voi olla onnellinen. Jokainen joka siis pystyy kokemaan onnea ja onnenhetkiä, olkoot siitä kiitollisia halveksimatta, moralisoimatta ja syyllistämättä niitä jotka eivät koe onnentunteita.

        On olemassa esim. ihmisiä joilla on aivoissa serotoniinivaje joka aiheuttaa onnellisuudentunteen heikkenemistä tai sen menettämistä kokonaan. Lääkkeillä tätä ongelmaa pystytään joidenkin kohdalla hoitamaan mutta ei kaikkien. Pitkään jatkunut vaikea masennus voi aiheuttaa ihan fysiologisia muutoksia aivoihin, ja jopa dementiaa, aivojen rappeutumista, eikä silloin ole kysymys mistään vääränlaisesta asenteesta, tai katsantokannasta elämään. Epäonnellisuus ei silloin ole itsestä kiinni.

        Onkin jotenkin ärsyttävää että näissä keskusteluissa yleensä on onnettomia ihmisiä halveksiva henki, ja omituista on myöskin se että monet ihmiset kuvittelevat onnellisuudenkokemustensa olevan omaa ansiotaan! Ihan niinkuin onnellisuus todella olisi joku ihmeen SUORITUS tai taito, joka on pelkästään itsestä kiinni, ja joka oikeuttaa onnettomien ihmisten moralisoinnin kun he eivät siihen pysty.

        Luulisi että aitoa onnea kokevissa ihmisissä onnentunteet aiheuttaisivat nöyrää kiitollisuutta ja myötätuntoa niitä kohtaan jotka eivät kykene tuntemaan onnentunteita. Onnellisuuteen ja onnentunteiden kokemiseen pitäisi suhtautua lahjana josta ollaan nöyrästi kiitollisia, eikä omana ansiona, itse tehtynä suorituksena, josta ollaan itsekkäästi ylpeitä.

        "Vaikka olisin surun murtama,työtön,rahaton,nälkäinen ei ole estänyt minua nauttimasta ja kokemasta huikeita onnenhetkiä..kevään ensimmäinen perhonen,sataa kaatamalla ja löydän suojan,hymy vastaantulijalta."

        Taidat ihan oikeasti luulla olevasi jotenkin esimerkillisen hyvä ihminen? Ja meidän muiden pitäisi nyt ottaa sinusta esimerkkiä? Koska sinulla on niin esimerkillisen hyvä KATSANTOKANTA elämään? ;-P Viesti on selvä: "Ottakaa muut oppia MINUSTA koska MINÄ olen niin HYVÄ ihminen kun pystyn kauheista ongelmistani huolimatta olemaan onnellinen. Kyllä MINÄ olen sitten NIIN hyvä ja esimerkillinen ihminen noille kaikille muille asennevammaisille!"

        Onnellisuus tekee ihmisestä nöyrän, ei narsistia.


    • ZeroX

      Uskon, ettei kukaan ihminen voi olla liian onnellinen. Eikä onnellisuutta tule missään nimessä rajoittaa elämässään, ei se paranna kenenkään olotilaa. Pahimmassa tapauksessa se voi johtaa jopa masennukseen.

      Tämän "tutkijan" väitös siitä, että vähemmän onnellisen on helpompi toipua vastoinkäymisistä on mitä luultavimmin totta. Jos tarkemmin asiaa pohtii, niin eikö ole ihan järkeen käypää, että henkilö joka elää lähellä surua tai surun tunteen kanssa, ei kauheasti pienestä negatiivisesta kokemuksesta hetkahda, koska tunne on henkilölle osa jokapäiväistä elämää.

      • uskonpuute siinä tuli

        Onni oli kodikas, iloinen hyörinä silloin joskus, kauan sitten, kun oltiin miehen kanssa nuoria ja uskottiin kanssaihmisiin ja tulevaisuuteen. Muksut hyöri jaloissa ja tutut kävi kylässä. Oikein sitä ootettiin. Ensin kaikki oli kauan hyvin.

        Yht'äkkiä kylän paskanpyörittäjille ois pitänyt toimittaa liukuhihnalla ihmisiä haukuttaviksi ja sillai hyödynnettäviksi. Ei niille mikään riittänyt ... Eikä ne todella muunlaiseen ihmiskäsitykseen koskaan pysty!... kuin vaatimaan mahdottomia!? Kun asiantilan huomasi ei kutsuttu vieraita. Ei kutsuta vieläkään ... tai ei ole enää ketä kutsuisi. Kukaan ei todella tule pyöritettäväksi. Tässä vain odotetaan "saappaat jalassa kuolemaa", eikä sekään noita kummallista ihmiskäsitystä levittäviä kanssaeläjiä mihinkään muuttaisi. Suureen ääneen silloin vaativat, että pitää tehdä työnsä! Ymmärtävätköhän nyt, että heiltä odotetaan sitä ihan samaa eikä mitään venkuloimisia!


    • Hoh-hoijaa vaan...

      Onnellinen elämä ei voi masentaa ketään. Onnellisuus on sekä tunne että kokemus siitä, että elämässä asiat ovat pääpiirteissään mallillaan ja tyytyväisyys itseen on hyvä.

      Onnellisuutta voi tarkastella lyhytaikaisena tunteena, mutta järkevämpää ja kaikin puolin hedelmällisempää on katsoa sitä pitkäaikaisena vaiheena.

      Jokaisen ihmisen elämään kuuluu väistämättä hyviä ja huonoja päiviä ja vaiheita. Viittaa psyykkiseen tai neurologiseen häiriöön - ja todella harvinaiseen sellaiseen - jos näitä kuoppia ei esiinny.

      Kirjoituksen ainoa kannatettava ajatus on se, että jos ihminen ei ole tottunut vastoinkäymisiin ja ns. negatiivisiin tunteisiin ja tuntemuksiin, hän todennäköisesti ottaa ne kovin raskaasti.

      Sekin on kirjoituksessa melko ok, että isoissa kuohuissa ja myllerryksissä ei pieniin ole varaa keskittyä, mikä on kuitenkin täysin luonnollista.

    • tuo on...

      Politikoilla tms ei ole parempaa tekenmista kuin pohti kuinka raiskata suomenkilei poistamalla siita -mies loppuiset sanat.

      Liian hyvin menee suomella, todistetusti.

    • Aurinkohiekka

      Ihmisen elämään kuuluvat menestys ja onni sekä vastoinkäymiset ja suru.

      ***

      Molempia on ollut, on nyt ja tulee vastakin. Jos kaikki on hyvin, ihminen osaa surra pieniäkin vastoinkäymisiä. Isot murheet pysäyttävät ihmisen, mutta eivät murra. Suhteellisuuden taju palautuu...

      ***

      Ei ihmisen tarvitse olla koko ajan onnellinen elääkseen ja nauttiakseen siitä. Päin vastoin. Yö ja päivä, kesä ja talvi, nälkä ja kylläisyys, kaipuu ja tyydytys vuorottelevat ja tekevät elämästä ELÄMÄN.

    • kun olis

      Ei varmaan tarvihe? Ihmiselämä on välillä onnellista ja vähemmän onnellista ja sehän kuuluu vain elämään.

    Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      50
      5035
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3307
    3. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1442
    4. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      181
      1285
    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      75
      990
    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      24
      888
    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      857
    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      249
      791
    9. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      738
    10. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      482
      707
    Aihe