Sisäinen parantuminen

Olet siis ilmeisesti jo päässyt taivaaseen ;)

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

Olet siis ilmeisesti jo päässyt taivaaseen ;)

Et siis kykene keskustelemaan asiallisesti aiheesta josta teit itse avauksen. Sanot muuten ihan täyttä puppua aina silloin tällöin melkoisen sujuvasti. Johtuukohan se siitä tahosta jota palvot jumalanasi ja jolla kunniasi suot vai siitä jotta olet osaton?

Trubaduuri kirjoitti:

Et siis kykene keskustelemaan asiallisesti aiheesta josta teit itse avauksen. Sanot muuten ihan täyttä puppua aina silloin tällöin melkoisen sujuvasti. Johtuukohan se siitä tahosta jota palvot jumalanasi ja jolla kunniasi suot vai siitä jotta olet osaton?

Lue lisää

Emmeköhän me ole jo aiemmin todenneet ettemme ymmärrä toisiamme, voin ilomielin olla kommentoimatta mitään kirjoittamaasi jos teet samoin.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

Emmeköhän me ole jo aiemmin todenneet ettemme ymmärrä toisiamme, voin ilomielin olla kommentoimatta mitään kirjoittamaasi jos teet samoin.

Emme ole milloinkaan todenneet nuin kuten kirjoitit.
Joten, kyllä se tosiaankiin puppua taas oli siis se jota sepitit tuossa viestissäsi. Voithan sinä tehdä ilomielin sitä taikka tätä, kuka sen voisi estää, ei kaiketi kukaan muu kuin sinä itse. Mutta se jotta tulet tänne selittämään kuinka kristityt tekevät tai potevat sitä taikka tätä, on tosiaankin puppua, ethän sinä edes tunne kristittyjä. Ja jos joku kristitty sinua vähän täällä opettaa, niin ole sinä onnellinen siitä, äläkä ruikuta kuin jokin henk. veltto velmuilija.

Trubaduuri kirjoitti:

Emme ole milloinkaan todenneet nuin kuten kirjoitit.
Joten, kyllä se tosiaankiin puppua taas oli siis se jota sepitit tuossa viestissäsi. Voithan sinä tehdä ilomielin sitä taikka tätä, kuka sen voisi estää, ei kaiketi kukaan muu kuin sinä itse. Mutta se jotta tulet tänne selittämään kuinka kristityt tekevät tai potevat sitä taikka tätä, on tosiaankin puppua, ethän sinä edes tunne kristittyjä. Ja jos joku kristitty sinua vähän täällä opettaa, niin ole sinä onnellinen siitä, äläkä ruikuta kuin jokin henk. veltto velmuilija.

Lue lisää

kun ennen kukonlaulua olet jo ojentamassa sitä veljeäsi/sisartasi kohti ja vielä täysin syyttä ?
Rauhotu rakas veli ja piirtele vaikka maahan jotain, kuten esikuvamme,ennenkuin avaat aamulla koneen.
Vai haluatko sinä sittenkin heittää?

kiveä kädessäsi ,Truba... kirjoitti:

kun ennen kukonlaulua olet jo ojentamassa sitä veljeäsi/sisartasi kohti ja vielä täysin syyttä ?
Rauhotu rakas veli ja piirtele vaikka maahan jotain, kuten esikuvamme,ennenkuin avaat aamulla koneen.
Vai haluatko sinä sittenkin heittää?

Lue lisää

En noudata juutalaisia enkä islamilaisia sääntöjä.
Joten, ojennan vähän sinuakin. Koitappa nyt ensin sisäistää kristillisyydestä edes perusasiat ja tule vasta sen jälkeen juttelemaan kivistä jotakin, sillä sinullahan ne kivet käsissäsi on, näemmä!

Trubaduuri kirjoitti:

Emme ole milloinkaan todenneet nuin kuten kirjoitit.
Joten, kyllä se tosiaankiin puppua taas oli siis se jota sepitit tuossa viestissäsi. Voithan sinä tehdä ilomielin sitä taikka tätä, kuka sen voisi estää, ei kaiketi kukaan muu kuin sinä itse. Mutta se jotta tulet tänne selittämään kuinka kristityt tekevät tai potevat sitä taikka tätä, on tosiaankin puppua, ethän sinä edes tunne kristittyjä. Ja jos joku kristitty sinua vähän täällä opettaa, niin ole sinä onnellinen siitä, äläkä ruikuta kuin jokin henk. veltto velmuilija.

Lue lisää

Minä elää minun viidakko, sinä elää oma viidakko. Molempi viidakko rauha jos elää oma viidakko.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

Minä elää minun viidakko, sinä elää oma viidakko. Molempi viidakko rauha jos elää oma viidakko.

Elä sinä viidakossasi vain ihan rauhassa. Vaikka se kyllä selvästi näkyy kaikkilalle ulospäin, jotta sielläpäin ei rauhaa ole, sillä et sinä tullut tälle palstallekkaan rauha mielessäsi, vaan riita ja tora.

Trubaduuri kirjoitti:

Elä sinä viidakossasi vain ihan rauhassa. Vaikka se kyllä selvästi näkyy kaikkilalle ulospäin, jotta sielläpäin ei rauhaa ole, sillä et sinä tullut tälle palstallekkaan rauha mielessäsi, vaan riita ja tora.

Lue lisää

Toinen ihminen pitää kunnioittaa. Ei saada kutsua ruma nimi. Kunnioittaa olla hyvä.

Ei saada laittaa "minä oikea uskovainen" - naamari kasvo. Ei kuulla ei nähdä jos naamari kasvo.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

Toinen ihminen pitää kunnioittaa. Ei saada kutsua ruma nimi. Kunnioittaa olla hyvä.

Ei saada laittaa "minä oikea uskovainen" - naamari kasvo. Ei kuulla ei nähdä jos naamari kasvo.

Lue lisää

Ohjeeksi vain. Riisu naamarisi. Sillä et sinä tosiaankaan vaikuta kristityltä, vaan joltakin jolla on psykologiaan jonkinlainen mieltymys, joka tietenkin on vain maallista ja raadollista. Eikä yksikään oikea uskoinen ihminen tarvitse yhdenkään psykatrin tai psykologin apua käytännössä katsoen
pysyäkseen terveenä kaikin tavoin.

Katsos nyt totuutta silmiin, jos ihminen on vahvanoloisesti henkisesti erityisen tasapainoton sekä mieleltään jollakin tavalla jo sairas ynnä jonkin asteisesti vielä mielenvikainen, niin on täysin varmaa, että kyseinen yksilö joku aikuinen, ihan kuka hyvänsä, on jo kääntänyt selkänsä taivaalliselle Isälle, eikä häntä tuossa asiassa, tolassa, enää psykologia tai psykiatria auta. Eikä juuri paljon mikään muukaan. Suomeksi sanottuna se on menoa sitten eikä meininkiä!
Lapset ja henkisesti vajaat tai erityisen yksinkertaiset ovat sitten kokonaan toinen juttu. Siitä en nyt kirjoita.

Tosin, jos ihminen itse etsiytyy takaisin Luojan, taivaallisen Isän yhteyteen, niin sitten asiat ja tola saattaa kääntyä parenpaan suuntaan, mutta sen sitten tietää vain Isä taivaissa ja ihminen itse, ei muut. Ja se näkyy ulospäin vasta jälkikäteen, ei siis etukäteen kuten joku vieläkin asian tolan ymmärtää olevan.

Trubaduuri kirjoitti:

Ohjeeksi vain. Riisu naamarisi. Sillä et sinä tosiaankaan vaikuta kristityltä, vaan joltakin jolla on psykologiaan jonkinlainen mieltymys, joka tietenkin on vain maallista ja raadollista. Eikä yksikään oikea uskoinen ihminen tarvitse yhdenkään psykatrin tai psykologin apua käytännössä katsoen
pysyäkseen terveenä kaikin tavoin.

Katsos nyt totuutta silmiin, jos ihminen on vahvanoloisesti henkisesti erityisen tasapainoton sekä mieleltään jollakin tavalla jo sairas ynnä jonkin asteisesti vielä mielenvikainen, niin on täysin varmaa, että kyseinen yksilö joku aikuinen, ihan kuka hyvänsä, on jo kääntänyt selkänsä taivaalliselle Isälle, eikä häntä tuossa asiassa, tolassa, enää psykologia tai psykiatria auta. Eikä juuri paljon mikään muukaan. Suomeksi sanottuna se on menoa sitten eikä meininkiä!
Lapset ja henkisesti vajaat tai erityisen yksinkertaiset ovat sitten kokonaan toinen juttu. Siitä en nyt kirjoita.

Tosin, jos ihminen itse etsiytyy takaisin Luojan, taivaallisen Isän yhteyteen, niin sitten asiat ja tola saattaa kääntyä parenpaan suuntaan, mutta sen sitten tietää vain Isä taivaissa ja ihminen itse, ei muut. Ja se näkyy ulospäin vasta jälkikäteen, ei siis etukäteen kuten joku vieläkin asian tolan ymmärtää olevan.

Lue lisää

Katsoa pitää maailma rehellinen. Ei saada tehdä heti oppi. Heikko usko tehdä heti oppi.

Asiat ei helppo. Monta asiaa vaikea. Mutka monta, syy monta, ei yksi syy kaikki.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

Katsoa pitää maailma rehellinen. Ei saada tehdä heti oppi. Heikko usko tehdä heti oppi.

Asiat ei helppo. Monta asiaa vaikea. Mutka monta, syy monta, ei yksi syy kaikki.

Lue lisää

Mistähän opista virkoit sanansen?

Trubaduuri kirjoitti:

Mistähän opista virkoit sanansen?

Ei hyvä syyttää paljon ilman tutkimus. Tietää ensin syyttää oikein olla hyvä, ei syyttää paljon. Syyttää paljon olla ruma asenne. Sanoa monta turha asia jos syyttää paljon.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

Ei hyvä syyttää paljon ilman tutkimus. Tietää ensin syyttää oikein olla hyvä, ei syyttää paljon. Syyttää paljon olla ruma asenne. Sanoa monta turha asia jos syyttää paljon.

Lue lisää

Kun nyt näytät tuntevan osin käsitteet ja keskeiset termit, niin olisi myös hyväksi sinulle vihdoin omaksua Kristuksen antamat opetukset sekä sisäistää se kaikki joka kuuluu kristillisyyteen ja sitten myös alkaa elää sen mukaan. Ja riisu tuo naamarisi jo vihdoin, sitten vaihda nimimerkkisi johonkin asiallisenpaan. Niin kyllä se siitä alkaa sujumaan, meinaan elämäsi! Eikä kukaan täällä ole tietääkseni sinua syyttänyt, joten vaihda jo levyäkin välillä.

Trubaduuri kirjoitti:

Kun nyt näytät tuntevan osin käsitteet ja keskeiset termit, niin olisi myös hyväksi sinulle vihdoin omaksua Kristuksen antamat opetukset sekä sisäistää se kaikki joka kuuluu kristillisyyteen ja sitten myös alkaa elää sen mukaan. Ja riisu tuo naamarisi jo vihdoin, sitten vaihda nimimerkkisi johonkin asiallisenpaan. Niin kyllä se siitä alkaa sujumaan, meinaan elämäsi! Eikä kukaan täällä ole tietääkseni sinua syyttänyt, joten vaihda jo levyäkin välillä.

Lue lisää

Sinä neuvoa minä vaikka sinä ei ymmärtää mistä puhua. Jeesus tuntea pitää, ei vain oppi ja kirjoitus. Jeesus olla persoona. Sinä tuntea oppi, tuntea kirjoitus. Sinä ei tuntea persoona. Tuntea voida Jeesus, olla hyvä ystävä Jeesus kanssa. Se olla hyvä elämä.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

Sinä neuvoa minä vaikka sinä ei ymmärtää mistä puhua. Jeesus tuntea pitää, ei vain oppi ja kirjoitus. Jeesus olla persoona. Sinä tuntea oppi, tuntea kirjoitus. Sinä ei tuntea persoona. Tuntea voida Jeesus, olla hyvä ystävä Jeesus kanssa. Se olla hyvä elämä.

Lue lisää

Sinä et edes tunne ihmisen Poikaa, Immanuelia, Kristusta. Sinä vaan sanot omiasi täällä ja väität tuntevasi jonkun jota et myöskään tunne. Mutta minä sanon sinulle ja opastan sinua hieman. Älä sinä valehtele minulle enää sanallakaan.

Trubaduuri kirjoitti:

Sinä et edes tunne ihmisen Poikaa, Immanuelia, Kristusta. Sinä vaan sanot omiasi täällä ja väität tuntevasi jonkun jota et myöskään tunne. Mutta minä sanon sinulle ja opastan sinua hieman. Älä sinä valehtele minulle enää sanallakaan.

Lue lisää

Ei hyvä turvata oma teko. Se olla oma vanhurskaus. Ei olla turvapaikka. Jeesus kuolla meidän puoli. Se olla turvapaikka, ei oma teko.

"...josta maallista tietoa ja inhimillistä pohdintaa löytyy määrättömästi"


- Usein noissa pelkän psykologian havainnoissa on iso osa totta, ne tosin "ignoraavat" hengellisen puolen täysin. Kristityn psyyke on hiukan erilainen kuin ei-kristityn, hänellä on todellinen hengellinen yhteys Jumalaan.

Tästä johtuen esim. ahdistavan hengellisyyden hylkääminen kieltämällä Jumalan olemassaolo ei mielestäni voi johtaa henkiseen tasapainoon, koska ihminen ei saa tekemättömäksi uutta syntymäänsä. Hän elää tällöin jatkuvassa ristiriidassa itsensäkin kanssa.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

"...josta maallista tietoa ja inhimillistä pohdintaa löytyy määrättömästi"


- Usein noissa pelkän psykologian havainnoissa on iso osa totta, ne tosin "ignoraavat" hengellisen puolen täysin. Kristityn psyyke on hiukan erilainen kuin ei-kristityn, hänellä on todellinen hengellinen yhteys Jumalaan.

Tästä johtuen esim. ahdistavan hengellisyyden hylkääminen kieltämällä Jumalan olemassaolo ei mielestäni voi johtaa henkiseen tasapainoon, koska ihminen ei saa tekemättömäksi uutta syntymäänsä. Hän elää tällöin jatkuvassa ristiriidassa itsensäkin kanssa.

Lue lisää

Niinpä. Olen elämässäni monin tavoin ollut tekemisissä psykologian kanssa aivan pikkulapsesta lähtien. Ammatissanikin tarvitsen sen tarjoamaa tietämystä. Uskovalle se on kuitenkin käyttökelpoista vain uskolle alisteisena, ihmisen sielunrakennetta vain osittain ymmärtävänä tietona. Tiedämmehän, että psykologian/psykiatrian sisällä olevat eri koulukunnat ovat itsessään monesti uskonsuuntiin verrattavia sisäänlämpiäviä klikkejä.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

"...josta maallista tietoa ja inhimillistä pohdintaa löytyy määrättömästi"


- Usein noissa pelkän psykologian havainnoissa on iso osa totta, ne tosin "ignoraavat" hengellisen puolen täysin. Kristityn psyyke on hiukan erilainen kuin ei-kristityn, hänellä on todellinen hengellinen yhteys Jumalaan.

Tästä johtuen esim. ahdistavan hengellisyyden hylkääminen kieltämällä Jumalan olemassaolo ei mielestäni voi johtaa henkiseen tasapainoon, koska ihminen ei saa tekemättömäksi uutta syntymäänsä. Hän elää tällöin jatkuvassa ristiriidassa itsensäkin kanssa.

Lue lisää

erilainen kuin ei-kristityn".Uudestisyntyneet ovat jotenkin Jumalan "hulluja".Ajattelevat erilailla ja siksi saattavat tulla helposti väärinymmärretyiksi koska kuuntelevat omaatuntoaan yrittämättä mielistellä muita ihmisiä.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

"...josta maallista tietoa ja inhimillistä pohdintaa löytyy määrättömästi"


- Usein noissa pelkän psykologian havainnoissa on iso osa totta, ne tosin "ignoraavat" hengellisen puolen täysin. Kristityn psyyke on hiukan erilainen kuin ei-kristityn, hänellä on todellinen hengellinen yhteys Jumalaan.

Tästä johtuen esim. ahdistavan hengellisyyden hylkääminen kieltämällä Jumalan olemassaolo ei mielestäni voi johtaa henkiseen tasapainoon, koska ihminen ei saa tekemättömäksi uutta syntymäänsä. Hän elää tällöin jatkuvassa ristiriidassa itsensäkin kanssa.

Lue lisää

En ole kovin paljon pohtinut uskoa psykologisesta näkökulmasta, vaikka väistämättä siihenkin joutuu tutustumaan hieman. Jos olet miettinyt asiaa, niin olisi kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä olet noista linkistä löytyvistä luennoista (ehkä tuttuja sinulle?). Otsikon mielenterveys ja usko alta:

http://www.sro.fi/loytoretki/2004_syksy.htm

Crypticall kirjoitti:

En ole kovin paljon pohtinut uskoa psykologisesta näkökulmasta, vaikka väistämättä siihenkin joutuu tutustumaan hieman. Jos olet miettinyt asiaa, niin olisi kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä olet noista linkistä löytyvistä luennoista (ehkä tuttuja sinulle?). Otsikon mielenterveys ja usko alta:

http://www.sro.fi/loytoretki/2004_syksy.htm

Lue lisää

Tuota tuota, selailin hiukan laittamaasi linkkiä. Kyseiset tekstit eivät ole tuttuja mutta Raimo Mäkelä yleisesti ottaen on, olen kuullut ja lukenut joitain hänen tuotoksiaan ja SROn materiaalia yleensäkin.

Itseäni niissä hiukan häiritsee - miten sen nyt sanoisi - hengellisen todellisuuden näkökulman puute, vaikka syvällistä psyykkistä analyysia sisältävätkin. Tämä siis omana mielipiteenäni.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

Tuota tuota, selailin hiukan laittamaasi linkkiä. Kyseiset tekstit eivät ole tuttuja mutta Raimo Mäkelä yleisesti ottaen on, olen kuullut ja lukenut joitain hänen tuotoksiaan ja SROn materiaalia yleensäkin.

Itseäni niissä hiukan häiritsee - miten sen nyt sanoisi - hengellisen todellisuuden näkökulman puute, vaikka syvällistä psyykkistä analyysia sisältävätkin. Tämä siis omana mielipiteenäni.

Lue lisää

Kuuntelin itse noita luentoja niiden esitysajankohtana RadioDeistä. Niissä ei ole sellaista, mitä ei muistakin lähteistä löytyisi, mutta itse mietin niitä jonkin verran sen vuoksi, että ne julkaistiin Radion kautta. Tuskin olisin lähtenyt niitä mistään etsimään, mutta kun ne olivat kuultavissa, niin kuuntelin.

Tuon linkin Raamatun -opetuspuoli on hyvin asiantuntevaa. Teologian tohtori Timo Junkkaala kertoo asioista sen mikä on totta, ei liioitellen, vaan vain sen mikä on totta ja vieläpä huomioi uskonnollisen näkökulman asioihin.

Saman linkin psykologian -opetuspuoli on varmasti asiantuntevan henkilön laatimaa, vaikka en itse tunne luennoitsijan pätevyyttä kovinkaan syvällisesti. Sen tarkoitus on keskittyä ihmisen psykologiseen puoleen, mutta se tekee sen huomioiden uskon.

Olen tosin itse sitä mieltä, että silloin kun puhutaan rautakangesta, ei erikseen tarvitse mainita Jumalan luoneen sen. Siksi minua ei häiritse, vaikka hengellinen näkökulma ei olisi koko ajan tyrkyllä, minulle asiat ovat tärkeitä.

En ihmettele, vaikka noissa luennoissa olisi jotain sellaista, joiden asiapitoisuudesta voisi esittää moitteita. Raamatun opetuksen puolella sitä ei ole, mutta ehkä psykologian opetuksen puolella on? Voisitko nostaa jonkin tietyn asian esimerkiksi ja sanoa sitä opetettavan suoraan väärin tai joistain vääristä periaatteista lähtien? Ymmärrän jos et jaksa kuunnella kaikkea, mutta tämä on mielestäni kiinnostava aihe, siis se voidaanko psykologiaa opettaa uskonvaraisista lähtökohdista pätevästi, vai tuleeko siinä ongelmia?

Crypticall kirjoitti:

Kuuntelin itse noita luentoja niiden esitysajankohtana RadioDeistä. Niissä ei ole sellaista, mitä ei muistakin lähteistä löytyisi, mutta itse mietin niitä jonkin verran sen vuoksi, että ne julkaistiin Radion kautta. Tuskin olisin lähtenyt niitä mistään etsimään, mutta kun ne olivat kuultavissa, niin kuuntelin.

Tuon linkin Raamatun -opetuspuoli on hyvin asiantuntevaa. Teologian tohtori Timo Junkkaala kertoo asioista sen mikä on totta, ei liioitellen, vaan vain sen mikä on totta ja vieläpä huomioi uskonnollisen näkökulman asioihin.

Saman linkin psykologian -opetuspuoli on varmasti asiantuntevan henkilön laatimaa, vaikka en itse tunne luennoitsijan pätevyyttä kovinkaan syvällisesti. Sen tarkoitus on keskittyä ihmisen psykologiseen puoleen, mutta se tekee sen huomioiden uskon.

Olen tosin itse sitä mieltä, että silloin kun puhutaan rautakangesta, ei erikseen tarvitse mainita Jumalan luoneen sen. Siksi minua ei häiritse, vaikka hengellinen näkökulma ei olisi koko ajan tyrkyllä, minulle asiat ovat tärkeitä.

En ihmettele, vaikka noissa luennoissa olisi jotain sellaista, joiden asiapitoisuudesta voisi esittää moitteita. Raamatun opetuksen puolella sitä ei ole, mutta ehkä psykologian opetuksen puolella on? Voisitko nostaa jonkin tietyn asian esimerkiksi ja sanoa sitä opetettavan suoraan väärin tai joistain vääristä periaatteista lähtien? Ymmärrän jos et jaksa kuunnella kaikkea, mutta tämä on mielestäni kiinnostava aihe, siis se voidaanko psykologiaa opettaa uskonvaraisista lähtökohdista pätevästi, vai tuleeko siinä ongelmia?

Lue lisää

Itse olen ollut vakavasti sairaana ja psykiatrin hoidettavana. Kävin niin alhaalla, että kuvaannollisesti olin jo maanpinnan alapuolella. Oma kokemiseni oli kuin kahdenlaisen persoonan kokemusta yhtäaikaa. Olin kaikkensa menettänyt toivoton ja elämänhaluton ja lisäksi lähes liikuntakyvytön. Painoni putosi parin vuoden aikana 190cm /71kg:n. Toinen puoli sisimmässäni oli uskossaan vahva taistelija. Koin siis toisella puolella olevani itseni tukija ja toinen osani oli suunnattomasti stressaantunut ja käsi sekä fyysisesti että henkisesti. Aika-ajoin oli fyysistä taistelua sisimmässäni jopa väkivaltaisuuteen asti, mutta henkinen minäni sai nipinnapin pidettyä minut ulkoisesti muille ihmisille vaarattomana. Hoitava psykiatrini oli tilanteestani niin toivoton, että hänen arvionsa paranemisestani olivat nollaluokkaa. Itse sanoin hänelle , että usko on ainoa joka minua pitää pystyssä. Hänen kantansa oli, että usko tulee nyt unohtaa, ja minun olisi jätettävä hoitomurheet muille. Olin erimieltä hänen teoretisoinnistaan keskustellessamme eri kohdalla olleista vaiheista.Hän yritti selittää minulle oman koulutuksensa asiasta opettamia psykologisia mekanismeja, jotka ovat nyt sisälläni myllertämässä. Minun sisälläni vaikuttanut oma uskova minäni oli erimieltä asioista. Erityisen huonona tämä hoidostani vastannut piti asioiden puntarointia ja syiden ja seurausten suhteiden ratkaisuyrityksiä minun itseni tekemänä.

anonymorius kirjoitti:

Itse olen ollut vakavasti sairaana ja psykiatrin hoidettavana. Kävin niin alhaalla, että kuvaannollisesti olin jo maanpinnan alapuolella. Oma kokemiseni oli kuin kahdenlaisen persoonan kokemusta yhtäaikaa. Olin kaikkensa menettänyt toivoton ja elämänhaluton ja lisäksi lähes liikuntakyvytön. Painoni putosi parin vuoden aikana 190cm /71kg:n. Toinen puoli sisimmässäni oli uskossaan vahva taistelija. Koin siis toisella puolella olevani itseni tukija ja toinen osani oli suunnattomasti stressaantunut ja käsi sekä fyysisesti että henkisesti. Aika-ajoin oli fyysistä taistelua sisimmässäni jopa väkivaltaisuuteen asti, mutta henkinen minäni sai nipinnapin pidettyä minut ulkoisesti muille ihmisille vaarattomana. Hoitava psykiatrini oli tilanteestani niin toivoton, että hänen arvionsa paranemisestani olivat nollaluokkaa. Itse sanoin hänelle , että usko on ainoa joka minua pitää pystyssä. Hänen kantansa oli, että usko tulee nyt unohtaa, ja minun olisi jätettävä hoitomurheet muille. Olin erimieltä hänen teoretisoinnistaan keskustellessamme eri kohdalla olleista vaiheista.Hän yritti selittää minulle oman koulutuksensa asiasta opettamia psykologisia mekanismeja, jotka ovat nyt sisälläni myllertämässä. Minun sisälläni vaikuttanut oma uskova minäni oli erimieltä asioista. Erityisen huonona tämä hoidostani vastannut piti asioiden puntarointia ja syiden ja seurausten suhteiden ratkaisuyrityksiä minun itseni tekemänä.

Lue lisää

Monia ihmisiä pitää ihan fyysisesti elävinä heidän uskonsa. Varmasti samaa pätee myös psyykkisten ongelmien puolella.

Kysymykseni ei liitykään siihen, onko psykologia ja usko jotenkin yhdistettävissä, vaan siihen, onko se tuossa nimenomaisessa tapauksessa yhdistetty oikein? Minä en pysty vastaamaan siihen, vaan sanon vain jonkin verran luottavani tuohon luennoitsijaan, johon viittasin. Silti pidän mahdollisena etteivät asiat ole niin yksinkertaisia kuin hän esittää.

Sinä puhut omasta psykoosistasi, jos se on oikea termi? Sellaisessakin tilanteessa ajattelisin niin, että samoin kuin lääkärit voivat olla kuin Jumalan välikappaleina fyysisissä leikkauksissa, he voivat olla sitä myös psyykkisellä puolella. Siksi en tahtoisi aliarvioida koululääketiedettä, jonka tulokset ovat hyviä. Et varmaan sinäkään?

Psykoosiin tai sen kaltaisiin olotiloihin voi joutua jopa terve ihminen liian syvälle menevien pohdintojen takia. Siksi en ihmettele, vaikka lääkäri pitäisi syvällisten asioiden, kuten uskon asioiden pohtimista jotenkin epätoivottuna tietyssä kriittisessä pisteessä olevan henkilön kohdalla. On olemassa sellaisia kirjojakin, jopa omassa kirjahyllyssänikin, joiden johdannossa kerrotaan joidenkin ihmisten ajautuneen psykoosiin niiden kirjojen esittämien dilemmojen syvällisen pohdinnan vuoksi.

Siksi liika pohtiminen tietyssä herkässä tilanteessa on mielestäni ihan ymmärrettävästi jopa vahingollista, vaikka en pidä uskon asioiden pohtimista mitenkään yleisesti vahingollisena, vaan päinvastoin. Yleinen luottamus lempeään ja huolehtivaan Jumalaan on pelkästään parannuksen lähde. Ihminen saa jättäytyä Jumalan käsiin kaikkine ongelmineen ja Jumala kantaa ja johdattaa omalla aikataulullaan, siihen meidän ihmisten on tyytyminen ja siitä iloitseminen.

Crypticall kirjoitti:

Monia ihmisiä pitää ihan fyysisesti elävinä heidän uskonsa. Varmasti samaa pätee myös psyykkisten ongelmien puolella.

Kysymykseni ei liitykään siihen, onko psykologia ja usko jotenkin yhdistettävissä, vaan siihen, onko se tuossa nimenomaisessa tapauksessa yhdistetty oikein? Minä en pysty vastaamaan siihen, vaan sanon vain jonkin verran luottavani tuohon luennoitsijaan, johon viittasin. Silti pidän mahdollisena etteivät asiat ole niin yksinkertaisia kuin hän esittää.

Sinä puhut omasta psykoosistasi, jos se on oikea termi? Sellaisessakin tilanteessa ajattelisin niin, että samoin kuin lääkärit voivat olla kuin Jumalan välikappaleina fyysisissä leikkauksissa, he voivat olla sitä myös psyykkisellä puolella. Siksi en tahtoisi aliarvioida koululääketiedettä, jonka tulokset ovat hyviä. Et varmaan sinäkään?

Psykoosiin tai sen kaltaisiin olotiloihin voi joutua jopa terve ihminen liian syvälle menevien pohdintojen takia. Siksi en ihmettele, vaikka lääkäri pitäisi syvällisten asioiden, kuten uskon asioiden pohtimista jotenkin epätoivottuna tietyssä kriittisessä pisteessä olevan henkilön kohdalla. On olemassa sellaisia kirjojakin, jopa omassa kirjahyllyssänikin, joiden johdannossa kerrotaan joidenkin ihmisten ajautuneen psykoosiin niiden kirjojen esittämien dilemmojen syvällisen pohdinnan vuoksi.

Siksi liika pohtiminen tietyssä herkässä tilanteessa on mielestäni ihan ymmärrettävästi jopa vahingollista, vaikka en pidä uskon asioiden pohtimista mitenkään yleisesti vahingollisena, vaan päinvastoin. Yleinen luottamus lempeään ja huolehtivaan Jumalaan on pelkästään parannuksen lähde. Ihminen saa jättäytyä Jumalan käsiin kaikkine ongelmineen ja Jumala kantaa ja johdattaa omalla aikataulullaan, siihen meidän ihmisten on tyytyminen ja siitä iloitseminen.

Lue lisää

Merkillisintä asiassa oli, että minulla oli koko ajan alitajuinen tieto, että on kyse raskaasta koettelemuksesta jonka päässä on voitto. Koin ja nyt vielä selkemmin kun kyseisiä psykiatrian tulkintoja tulee eteen, että niiden tulkinnat ovat vääriä. Erilaisten psykoottisten tilojen välillä minulla oli hengähdystaukoa, jonka aikana saatoin levätä henkisesti. Jokaisen eri tilanteen (voiton)jälkeen TIESIN, että samaa ei tule uudelleen samoista syistä. Kaikkihan alkoivat siitä, että menetin ensin terveyteni,sitten vaimoni, lapseni, ja omaisuuteni. Jo kaikkien ruljanssien ollessa mikä käräjillä, mikä kuntoutusten, mikä lähes totaalisen varattomuuden johdosta muutenkin jo normaalin sietokyvyn ulottumattomissa olemuksessani oli sanoinkuvaamaton tyhjyyden ja epäonnistumisen tunne. Silti jokapuolella oli käsiä ojennettuina vaatimassa kuka mitäkin. Kaikki ulkoiset vastoinkäymiset kestivät yli 5 vuotta . Henkiset vielä vuosia sen yli. Minun näkökantani tuli itselleni todistetusti todeksi, että koulusairaanhoidon tulkinnat tuollaisesta tilanteesta olivat vääriä. Minua valmistettiin siihen, että joutuisin loppuiäkseni valvottuun laitoshoitoon ja ilman paranemisen toiveita. Aina kun sanoin, että uskon voittoon on kaiken päässä. lääkärini säälien varoitti turhasta toivosta, ja sanoi vielä, että jos en valmistaudu hoitoon, pettymys voi viedä minut manan majoille. Nyt olen tässä 10 vuotta myöhemmin ja henkisesti vahvempana kuin koskaan aiemmin elessäni . Ja mikä parasta olen ollut 6 vuotta täysin ilman lääkitystä.

Crypticall kirjoitti:

Monia ihmisiä pitää ihan fyysisesti elävinä heidän uskonsa. Varmasti samaa pätee myös psyykkisten ongelmien puolella.

Kysymykseni ei liitykään siihen, onko psykologia ja usko jotenkin yhdistettävissä, vaan siihen, onko se tuossa nimenomaisessa tapauksessa yhdistetty oikein? Minä en pysty vastaamaan siihen, vaan sanon vain jonkin verran luottavani tuohon luennoitsijaan, johon viittasin. Silti pidän mahdollisena etteivät asiat ole niin yksinkertaisia kuin hän esittää.

Sinä puhut omasta psykoosistasi, jos se on oikea termi? Sellaisessakin tilanteessa ajattelisin niin, että samoin kuin lääkärit voivat olla kuin Jumalan välikappaleina fyysisissä leikkauksissa, he voivat olla sitä myös psyykkisellä puolella. Siksi en tahtoisi aliarvioida koululääketiedettä, jonka tulokset ovat hyviä. Et varmaan sinäkään?

Psykoosiin tai sen kaltaisiin olotiloihin voi joutua jopa terve ihminen liian syvälle menevien pohdintojen takia. Siksi en ihmettele, vaikka lääkäri pitäisi syvällisten asioiden, kuten uskon asioiden pohtimista jotenkin epätoivottuna tietyssä kriittisessä pisteessä olevan henkilön kohdalla. On olemassa sellaisia kirjojakin, jopa omassa kirjahyllyssänikin, joiden johdannossa kerrotaan joidenkin ihmisten ajautuneen psykoosiin niiden kirjojen esittämien dilemmojen syvällisen pohdinnan vuoksi.

Siksi liika pohtiminen tietyssä herkässä tilanteessa on mielestäni ihan ymmärrettävästi jopa vahingollista, vaikka en pidä uskon asioiden pohtimista mitenkään yleisesti vahingollisena, vaan päinvastoin. Yleinen luottamus lempeään ja huolehtivaan Jumalaan on pelkästään parannuksen lähde. Ihminen saa jättäytyä Jumalan käsiin kaikkine ongelmineen ja Jumala kantaa ja johdattaa omalla aikataulullaan, siihen meidän ihmisten on tyytyminen ja siitä iloitseminen.

Lue lisää

Mielestäni tähän virkkeeseesi sisältyy syvällinen totuus koskien myös psykologisen tiedon asemaa ja käyttöä. Tieto psyyken toiminnasta vaikuttaa suotuisasti, jos se tulee oikeassa muodossa ja oikeaan aikaan. Ehkä suurin kompastuskivi tämän tapaisen tiedon käytössä on se, että joskus luottamus Hengen johdatukseen unohtuu, kun paneudutaan oikein hartiavoimin psyykkisten virhetoimintojen tarkasteluun ja paranteluun.

Jumalan Henki on Raamatun sivuilla ilmennyt mm hiljaisessa tuulenhenkäyksessä ja kyyhkysen muodossa. Häntä on kuunneltava herkällä mielellä.

anonymorius kirjoitti:

Merkillisintä asiassa oli, että minulla oli koko ajan alitajuinen tieto, että on kyse raskaasta koettelemuksesta jonka päässä on voitto. Koin ja nyt vielä selkemmin kun kyseisiä psykiatrian tulkintoja tulee eteen, että niiden tulkinnat ovat vääriä. Erilaisten psykoottisten tilojen välillä minulla oli hengähdystaukoa, jonka aikana saatoin levätä henkisesti. Jokaisen eri tilanteen (voiton)jälkeen TIESIN, että samaa ei tule uudelleen samoista syistä. Kaikkihan alkoivat siitä, että menetin ensin terveyteni,sitten vaimoni, lapseni, ja omaisuuteni. Jo kaikkien ruljanssien ollessa mikä käräjillä, mikä kuntoutusten, mikä lähes totaalisen varattomuuden johdosta muutenkin jo normaalin sietokyvyn ulottumattomissa olemuksessani oli sanoinkuvaamaton tyhjyyden ja epäonnistumisen tunne. Silti jokapuolella oli käsiä ojennettuina vaatimassa kuka mitäkin. Kaikki ulkoiset vastoinkäymiset kestivät yli 5 vuotta . Henkiset vielä vuosia sen yli. Minun näkökantani tuli itselleni todistetusti todeksi, että koulusairaanhoidon tulkinnat tuollaisesta tilanteesta olivat vääriä. Minua valmistettiin siihen, että joutuisin loppuiäkseni valvottuun laitoshoitoon ja ilman paranemisen toiveita. Aina kun sanoin, että uskon voittoon on kaiken päässä. lääkärini säälien varoitti turhasta toivosta, ja sanoi vielä, että jos en valmistaudu hoitoon, pettymys voi viedä minut manan majoille. Nyt olen tässä 10 vuotta myöhemmin ja henkisesti vahvempana kuin koskaan aiemmin elessäni . Ja mikä parasta olen ollut 6 vuotta täysin ilman lääkitystä.

Lue lisää

Oikeastaan en usko kenenkään pitävän täydellisesti oikeana sellaisia diagnooseja, jotka tehdään tiettyjen tyypillisten oireiden perusteella. Ne kuitenkin toimivat yhdeksään tapaukseen kymmenestä ja jo se on paljon, eikö totta? Se, että sinun kohdallasi ei ollut kysymys niistä yhdeksästä tapauksesta kymmenestä, vaan olit se kymmenes, jota diagnoosi ei oikein tavoittanut on sinun kohdallasi hieno asia, eikö vain?

Mielestäni se ei ole mikään syy käydä kamppailuun koululääketiedettä vastaan, kuten et ilmeisesti ole aikonutkaan. Aina on silti niitä katkeroituvia ihmisiä, jotka ottavat itseään kohtaan osoitetun väärän kohtelun kuin hoitovirheenä. Varmaan tiedät tämän minua paremmin. Siihen ei näyttäisi olevan juridisia perusteita, eikä varsinkaan uskonnollisia perusteita, koska meidän täytyy kaikkien koettelemusten keskellä muistaa tämä tärkeä sana:

” pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi”

Katkeruushan on monista taudeista vaikein. Katkeruuteen ei meitä ole kutsuttu, vaan armahtamaan, kuten meidät on armahdettu. On hyvä olla lähellä Jumalaa ja nähdä Hänen iankaikkinen tahtonsa. Ehkä silloin näkee myös sen, miten väärin sitä käytetään ja joutuu kärsimään siitä, mutta silti on parempi olla lähellä Jumalaa juuri sellaisena kuin on. Sinä tämän tiedätkin, en sano siksi ettet tietäisi, vaan siksi, että se niin helposti unohtuu niin sinulta kuin minultakin. Joillain on tosin se lahja, että he sen jatkuvasti muistavat. Ehkä juuri heitä koskee vuorisaarnan sanat "Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä."

Crypticall kirjoitti:

Kuuntelin itse noita luentoja niiden esitysajankohtana RadioDeistä. Niissä ei ole sellaista, mitä ei muistakin lähteistä löytyisi, mutta itse mietin niitä jonkin verran sen vuoksi, että ne julkaistiin Radion kautta. Tuskin olisin lähtenyt niitä mistään etsimään, mutta kun ne olivat kuultavissa, niin kuuntelin.

Tuon linkin Raamatun -opetuspuoli on hyvin asiantuntevaa. Teologian tohtori Timo Junkkaala kertoo asioista sen mikä on totta, ei liioitellen, vaan vain sen mikä on totta ja vieläpä huomioi uskonnollisen näkökulman asioihin.

Saman linkin psykologian -opetuspuoli on varmasti asiantuntevan henkilön laatimaa, vaikka en itse tunne luennoitsijan pätevyyttä kovinkaan syvällisesti. Sen tarkoitus on keskittyä ihmisen psykologiseen puoleen, mutta se tekee sen huomioiden uskon.

Olen tosin itse sitä mieltä, että silloin kun puhutaan rautakangesta, ei erikseen tarvitse mainita Jumalan luoneen sen. Siksi minua ei häiritse, vaikka hengellinen näkökulma ei olisi koko ajan tyrkyllä, minulle asiat ovat tärkeitä.

En ihmettele, vaikka noissa luennoissa olisi jotain sellaista, joiden asiapitoisuudesta voisi esittää moitteita. Raamatun opetuksen puolella sitä ei ole, mutta ehkä psykologian opetuksen puolella on? Voisitko nostaa jonkin tietyn asian esimerkiksi ja sanoa sitä opetettavan suoraan väärin tai joistain vääristä periaatteista lähtien? Ymmärrän jos et jaksa kuunnella kaikkea, mutta tämä on mielestäni kiinnostava aihe, siis se voidaanko psykologiaa opettaa uskonvaraisista lähtökohdista pätevästi, vai tuleeko siinä ongelmia?

Lue lisää

Hakemaani intuitiota on kovin vaikea pukea sanoiksi. Onko itsellesi tuttu sellainen kirjailija kuin Leanne Payne? Vertaamalla hänen tapaansa kirjoittaa on paljon helpompi näyttää mitä tarkoitan. Ehkä avainkäsitteeksi nousee arkinen ja syvä Jumalan tunteminen, siitä lähtökohdasta kun joku kirjoittaa, koko tekstissä on ihan erilainen sävy, se antaa värinsä kaikkeen.

L.P kirjoittaa paljon kokemusperäisesti mm. parantavasta rukouksesta ja Jumalan voimasta, jota ilman psyykkisten ongelmien käsittely johtaa helposti toivottomuuteen.

Crypticall kirjoitti:

Oikeastaan en usko kenenkään pitävän täydellisesti oikeana sellaisia diagnooseja, jotka tehdään tiettyjen tyypillisten oireiden perusteella. Ne kuitenkin toimivat yhdeksään tapaukseen kymmenestä ja jo se on paljon, eikö totta? Se, että sinun kohdallasi ei ollut kysymys niistä yhdeksästä tapauksesta kymmenestä, vaan olit se kymmenes, jota diagnoosi ei oikein tavoittanut on sinun kohdallasi hieno asia, eikö vain?

Mielestäni se ei ole mikään syy käydä kamppailuun koululääketiedettä vastaan, kuten et ilmeisesti ole aikonutkaan. Aina on silti niitä katkeroituvia ihmisiä, jotka ottavat itseään kohtaan osoitetun väärän kohtelun kuin hoitovirheenä. Varmaan tiedät tämän minua paremmin. Siihen ei näyttäisi olevan juridisia perusteita, eikä varsinkaan uskonnollisia perusteita, koska meidän täytyy kaikkien koettelemusten keskellä muistaa tämä tärkeä sana:

” pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi”

Katkeruushan on monista taudeista vaikein. Katkeruuteen ei meitä ole kutsuttu, vaan armahtamaan, kuten meidät on armahdettu. On hyvä olla lähellä Jumalaa ja nähdä Hänen iankaikkinen tahtonsa. Ehkä silloin näkee myös sen, miten väärin sitä käytetään ja joutuu kärsimään siitä, mutta silti on parempi olla lähellä Jumalaa juuri sellaisena kuin on. Sinä tämän tiedätkin, en sano siksi ettet tietäisi, vaan siksi, että se niin helposti unohtuu niin sinulta kuin minultakin. Joillain on tosin se lahja, että he sen jatkuvasti muistavat. Ehkä juuri heitä koskee vuorisaarnan sanat "Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä."

Lue lisää

Juuri se olikin minusta oudointa, kun kaikki ympärilläni toimivat koston kannattajina. Koin itse jo ongelmien alkuvaiheessa, etten oman viisauteni kanssa kykene asioitani hoitamaan. Päätin uskoa omien asioideni ajamisen yksin Jeesuksen hoidettavaksi. Tämä päätös vaikutti minuun niin, että tunsin ääretöntä vastenmielisyyttä toimia kaikkien minua neuvoneiden henkilöiden neuvojen mukaan. Kuten kerroin, ongelmia oli melkoinen rypäs, ja niissä oli pakollisia oikeustoimia jotta asiat saataisiin hoidettua. Mainitsemani neuvojat hankkivat erilaisia asianajajia osan luvaten kustantaa, ja osan olisin joutunut itse kustantamaan ja vieläpä velaksi. Torjuin kaikki nuo ja sen vuoksi minut haluttiin saada holhouksen alle. Näin väkisin jouduin mielenterveysihmisten asiakkuuteen ja osin valvottavaksi. Mutta jotta en tulisi kirjoittaneeksi romaania, totean lopuksi, että se miten kaikki lopuksi hoitui, oli suoranainen HERRAN IHMETEKO, sillä viisainkaan neuvottu neuvo, ei olisi tuonut minulle lähellekään niin hyvää lopputulosta, joka nyt on toteutunut elämän kaikkien osa-alueiden kohdalla.

Joo, kutakuinkin. En tosin pidä ihmistekoista uskonnollista kulttuuria ja hengen luomaa uskoa toisensa pois sulkevina asioina. Enemmänkin pakonomainen uskonnollinen kulttuuri on vain turhaa taakkaa kannettavaksi.

Jumalan pieni köyhä kirjoitti:

Joo, kutakuinkin. En tosin pidä ihmistekoista uskonnollista kulttuuria ja hengen luomaa uskoa toisensa pois sulkevina asioina. Enemmänkin pakonomainen uskonnollinen kulttuuri on vain turhaa taakkaa kannettavaksi.

Lue lisää

Voisikö käytäntöä pitää sopimisasiana ja usko sisältöineen pidettäisiinkin eri asianaan.