Mitä Kivalakodeille nyt kuuluu?

Olen iloinen, ettei menneisyys enää sinua saa hallita.
Arvelenpa, että se että täällä palstoilla on saatu purkaa menneisyyden painolasteja, on helpottanut niin sinua kuin muutamia muitakin. Kiitos puheenvuoroistasi!
Olet vapaa! Siunausta sinulle!

Kiitos kysymisestä! Oma elämäni on nyt tasapainossa. Olen kuitenkin kaikki nämä vuodet toivonut ja rukoillut, että asiat korjaantuisivat Kivalassa. Odotan tietoa, että rehellisyys ja oikeudenmukaisuus toteutuisi.

Olen myös ollut huolestunut huhuista, joiden mukaan niin hoitajien kuin hoidettavien määrä olisi vähentynyt. Se olisi sinne uhranneiden ja testamenttinsa sinne tehneiden pettämistä.

Mielestäni nykyisin tarvittaisiin AIDOSTI kristillisellä pohjalla toimivia hoitokoteja. Tulevaisuudessa niitä tarvittaisiin entistä enemmän.

uhreistayksi kirjoitti:

Kiitos kysymisestä! Oma elämäni on nyt tasapainossa. Olen kuitenkin kaikki nämä vuodet toivonut ja rukoillut, että asiat korjaantuisivat Kivalassa. Odotan tietoa, että rehellisyys ja oikeudenmukaisuus toteutuisi.

Olen myös ollut huolestunut huhuista, joiden mukaan niin hoitajien kuin hoidettavien määrä olisi vähentynyt. Se olisi sinne uhranneiden ja testamenttinsa sinne tehneiden pettämistä.

Mielestäni nykyisin tarvittaisiin AIDOSTI kristillisellä pohjalla toimivia hoitokoteja. Tulevaisuudessa niitä tarvittaisiin entistä enemmän.

Lue lisää

Uhreistayksi: Mikset lakkaa vatvomasta asiaa ja mene paikan päälle kyselemään kuulumisia? Mitä sinä kuulumisten kyselemisestä täällä hyödyt? Luuletko, että asiasta joku fiksu tietävä oikeasti kodin kuulumisia alkaisi sinulle täällä kertomaan. Tuskinpa.

Eki-täti kirjoitti:

Uhreistayksi: Mikset lakkaa vatvomasta asiaa ja mene paikan päälle kyselemään kuulumisia? Mitä sinä kuulumisten kyselemisestä täällä hyödyt? Luuletko, että asiasta joku fiksu tietävä oikeasti kodin kuulumisia alkaisi sinulle täällä kertomaan. Tuskinpa.

Lue lisää

Minä tiedän mitä sinne kuuluu mutta enpä kerro !!!

(modernin yhteiskunnan paineessa ihminen alkaa itte survoon itteään)

uhreistayksi kirjoitti:

Kiitos kysymisestä! Oma elämäni on nyt tasapainossa. Olen kuitenkin kaikki nämä vuodet toivonut ja rukoillut, että asiat korjaantuisivat Kivalassa. Odotan tietoa, että rehellisyys ja oikeudenmukaisuus toteutuisi.

Olen myös ollut huolestunut huhuista, joiden mukaan niin hoitajien kuin hoidettavien määrä olisi vähentynyt. Se olisi sinne uhranneiden ja testamenttinsa sinne tehneiden pettämistä.

Mielestäni nykyisin tarvittaisiin AIDOSTI kristillisellä pohjalla toimivia hoitokoteja. Tulevaisuudessa niitä tarvittaisiin entistä enemmän.

Lue lisää

Uhreistayksi: Jos kerran on niin kuten väität, että elämäsi on nyt tasapainossa, niin miksi kuitenkin vatvot tätä samaa paskaa edelleen??Se ei vaikuta kovin tasapainoiselta meiningiltä.

Jatka vaan edelleen sitä rukoilemistasi ja tee se rehelliseltä pohjalta, äläkä rukoile täältä apua.

Sää ja sun huhut, lue seiskaa, siellä on huhuja. jos selaisia kaipaat. Mutta tosiasia Kivalakodin suhteen on, että sinne on syksyn aikana tullut muutama uusi hoitaja ihan asumaankin. Ja hoidettavien määrä pysyy edelleen samana, ei mitään muutoksia!!

Kivalakodit toimii kristilliseltä pohjalta, että heidän tukemisensa niin vaikeissa kuin muissakin asioissa tukee parhaiten toivetta tälläisten hoitopaikkojen menestyksestä.

Topro Huja kirjoitti:

Uhreistayksi: Jos kerran on niin kuten väität, että elämäsi on nyt tasapainossa, niin miksi kuitenkin vatvot tätä samaa paskaa edelleen??Se ei vaikuta kovin tasapainoiselta meiningiltä.

Jatka vaan edelleen sitä rukoilemistasi ja tee se rehelliseltä pohjalta, äläkä rukoile täältä apua.

Sää ja sun huhut, lue seiskaa, siellä on huhuja. jos selaisia kaipaat. Mutta tosiasia Kivalakodin suhteen on, että sinne on syksyn aikana tullut muutama uusi hoitaja ihan asumaankin. Ja hoidettavien määrä pysyy edelleen samana, ei mitään muutoksia!!

Kivalakodit toimii kristilliseltä pohjalta, että heidän tukemisensa niin vaikeissa kuin muissakin asioissa tukee parhaiten toivetta tälläisten hoitopaikkojen menestyksestä.

Lue lisää

On hyvä uutinen, jos sinne on tullut uusiakin hoitajia, ei vain asumaan vaan työhönkin. Kunhan työsuhteen säännöt ovat selvät ja reilut kaikille osapuolille eikä ketään painosteta.

Onnen Airut-lehteä ei enää minulle ole lähetetty enkä juorulehtiä lue.
Kiitos vastauksesta.

uhreistayksi kirjoitti:

On hyvä uutinen, jos sinne on tullut uusiakin hoitajia, ei vain asumaan vaan työhönkin. Kunhan työsuhteen säännöt ovat selvät ja reilut kaikille osapuolille eikä ketään painosteta.

Onnen Airut-lehteä ei enää minulle ole lähetetty enkä juorulehtiä lue.
Kiitos vastauksesta.

Lue lisää

Hyvä yritys vääristellä taas tuotakin tietoa Kivalakodeista, että muka tulisi hoitajia vain asumaan. Hoidata terveytesi kuntoon ja keskustellaan sitten uudestaan rehelliseltä ja avoimen kriittiseltä pohjalta.

Sää ja sun työsuhteides säännöt ja reiluudet. Nyt eletään 2000-lukua jolloin hoitajat taistelevat oikeuksistaan, vaikka mikä ja miten keinoin!!

Tollasille riidankylväjille ei tartte toimittaa mitään Onnen airut lehtiä. Se on vastalahja Kivalan ystäville, jotka ovat toiminnan kanssa joillain tavoin tekemisissä, ei niille jotka lehteä lukevat "kuin piru raamattua"!

Kantsis ihan oikeesti tilaa vaikka HYMY, koska juuri sinunlaisesi Kivalan vastustajat ovat ennenkin lehdessä tilittäneet tuntojaan palkkioiden toivoissa.

Kiitos kiitos..

Topro Huja kirjoitti:

Hyvä yritys vääristellä taas tuotakin tietoa Kivalakodeista, että muka tulisi hoitajia vain asumaan. Hoidata terveytesi kuntoon ja keskustellaan sitten uudestaan rehelliseltä ja avoimen kriittiseltä pohjalta.

Sää ja sun työsuhteides säännöt ja reiluudet. Nyt eletään 2000-lukua jolloin hoitajat taistelevat oikeuksistaan, vaikka mikä ja miten keinoin!!

Tollasille riidankylväjille ei tartte toimittaa mitään Onnen airut lehtiä. Se on vastalahja Kivalan ystäville, jotka ovat toiminnan kanssa joillain tavoin tekemisissä, ei niille jotka lehteä lukevat "kuin piru raamattua"!

Kantsis ihan oikeesti tilaa vaikka HYMY, koska juuri sinunlaisesi Kivalan vastustajat ovat ennenkin lehdessä tilittäneet tuntojaan palkkioiden toivoissa.

Kiitos kiitos..

Lue lisää

että Kivalossa on käytetty kahta Virolais poikaakin työvoimana ja hehän ovat itsekin hyvin vammaisia.

Tosin heille ehkä tulee noista käynneistä väriä elämään, mut kuitenkin kyseenalaista.

Itse vain vierraillut kirjoitti:

että Kivalossa on käytetty kahta Virolais poikaakin työvoimana ja hehän ovat itsekin hyvin vammaisia.

Tosin heille ehkä tulee noista käynneistä väriä elämään, mut kuitenkin kyseenalaista.

Lue lisää

Niin, kyllähän kodissa käy paljon erilaisia vierailijoita. Osa viipyy vain hetken, osa pidempään. Toiset haluavat osallistua kodin puuhiin, toiset eivät. On ollut varmasti virolaisiakin poikia, mutta eivät työvoimana, vaan vierailijoina, jotka halutessaan ovat voineet jotain tehdäkin. Ja on varmasti ollut vaihtelua heille nähdä suomalaista elämää.

uhreistayksi kirjoitti:

Kiitos kysymisestä! Oma elämäni on nyt tasapainossa. Olen kuitenkin kaikki nämä vuodet toivonut ja rukoillut, että asiat korjaantuisivat Kivalassa. Odotan tietoa, että rehellisyys ja oikeudenmukaisuus toteutuisi.

Olen myös ollut huolestunut huhuista, joiden mukaan niin hoitajien kuin hoidettavien määrä olisi vähentynyt. Se olisi sinne uhranneiden ja testamenttinsa sinne tehneiden pettämistä.

Mielestäni nykyisin tarvittaisiin AIDOSTI kristillisellä pohjalla toimivia hoitokoteja. Tulevaisuudessa niitä tarvittaisiin entistä enemmän.

Lue lisää

Kun katsot Kivalasta lähetettyjä rahanpyyntölappuja, joita tulee lehtien mukana, voit huomata ja muistakin uutisista lehdessä, että Kivalan varat on säätiöity ja valtaa käyttää äm ja perhee. Elikä rahat jäävät k.o. suvun hyväksi. Vammaisten hoidettavien väheneminen ja loppuminen lopettaa toiminnan vammaistyönä ja rahat jäävät äm:n haltuun tai hänen määräämälleen.
Turha enää rahoittaa laitosta, joka ei uusia hoidettavia liiemmin ota ja entisiä on vain muutama jäljellä. Onhan niitä uskollisia "ystäviä", jotka eivät kritisoi ja antavat kaikkensa tuohon bisnekseen.

Asiaa seurannut kirjoitti:

Kun katsot Kivalasta lähetettyjä rahanpyyntölappuja, joita tulee lehtien mukana, voit huomata ja muistakin uutisista lehdessä, että Kivalan varat on säätiöity ja valtaa käyttää äm ja perhee. Elikä rahat jäävät k.o. suvun hyväksi. Vammaisten hoidettavien väheneminen ja loppuminen lopettaa toiminnan vammaistyönä ja rahat jäävät äm:n haltuun tai hänen määräämälleen.
Turha enää rahoittaa laitosta, joka ei uusia hoidettavia liiemmin ota ja entisiä on vain muutama jäljellä. Onhan niitä uskollisia "ystäviä", jotka eivät kritisoi ja antavat kaikkensa tuohon bisnekseen.

Lue lisää

Mitä tarkoitat sanoessasi "entisiä (hoidettavia) on vain muutama jäljellä" ? Muutama? Kolme tai neljä...?

Entä säätiölain tuntemuksesi? Säätiötähän ei omista kukaan. Rahat eivät siis voi olla kenellekään nimettyjä.

Eri asia on sitten se, mihin kukakin varoistaan antaa. Nykyajassa suosittelisin olemaan kriittinen, ja tarkoitan nyt ihan yleensä kaikkea, myös kristillisen kentän, toimintaa. Mistä löytyy pulju, jossa ei valta olisi noussut päähän, ja missä rahat todella käytetään siihen tarkoitukseen, mihin lahjoittavat ovat ne antaneetkin...? Vinkkejä otetaan vastaan!

Koin Kivalassa hengellistä ja taloudellista hyväksikäyttöä. Minusta tuli siellä uskonnon uhri. Haavat olivat hyvin syviä, ja jouduin sieltä lähtöni jälkeen käymään läpi pitkät terapiat, ennen kuin kykenin palaamaan normaalielämään.
Hengellinen väkivalta on seurauksiltaan samanlaista kuin väkivaltainen raiskaus. Nuori on luottanut hurmaavaan ja luotettavan oloiseen "ystävään" - joka olikin huijari - nuori on uskonut ja luottanut ja antanut kaikkensa. Kun hän on lopussa, hänet on nyljetty, rikottu, hylätty, kirottu.
Niin kuin raiskaus vammauttaa nuoren ihmisen elämää ja ihmissuhteita vuosikausiksi, jopa koko loppuelämäksi, niin tekee myös hengellinen väkivalta.
Se mitä toivon, on että Kivalakodeissa olisi tajuttu hengellinen ja taloudellinen manipulointi synniksi. Viime keväänä jo uskoin muutoksen tapahtuneen, mutta taisin olla liian sinisilmäinen.

uhreistayksi kirjoitti:

Koin Kivalassa hengellistä ja taloudellista hyväksikäyttöä. Minusta tuli siellä uskonnon uhri. Haavat olivat hyvin syviä, ja jouduin sieltä lähtöni jälkeen käymään läpi pitkät terapiat, ennen kuin kykenin palaamaan normaalielämään.
Hengellinen väkivalta on seurauksiltaan samanlaista kuin väkivaltainen raiskaus. Nuori on luottanut hurmaavaan ja luotettavan oloiseen "ystävään" - joka olikin huijari - nuori on uskonut ja luottanut ja antanut kaikkensa. Kun hän on lopussa, hänet on nyljetty, rikottu, hylätty, kirottu.
Niin kuin raiskaus vammauttaa nuoren ihmisen elämää ja ihmissuhteita vuosikausiksi, jopa koko loppuelämäksi, niin tekee myös hengellinen väkivalta.
Se mitä toivon, on että Kivalakodeissa olisi tajuttu hengellinen ja taloudellinen manipulointi synniksi. Viime keväänä jo uskoin muutoksen tapahtuneen, mutta taisin olla liian sinisilmäinen.

Lue lisää

Itse en usko kirjoitustasi todeksi, sillä tunnen monia jotka ovat sieltä palanneet normaali elämään heti ja ei ole ollut mitään ongelmia, eikä traumoja ja käyvät kivalassa vierailulla vieläkin.

Pari tuttua on ollut siellä 40 vuotta työssä ja tykkää oikein olla siellä!
Jäävät eläkepäivillekin sinne!

elias.k kirjoitti:

Itse en usko kirjoitustasi todeksi, sillä tunnen monia jotka ovat sieltä palanneet normaali elämään heti ja ei ole ollut mitään ongelmia, eikä traumoja ja käyvät kivalassa vierailulla vieläkin.

Pari tuttua on ollut siellä 40 vuotta työssä ja tykkää oikein olla siellä!
Jäävät eläkepäivillekin sinne!

Lue lisää

Hyvä että jotkut jaksavat ja jopa tykkäävät olla siellä. Onhan se omanlaistaan yhteisöelämää, ja he tekevät arvokasta palvelutyötä vammaisten hyväksi.
Jos terveet ihmiset ovat vapaaehtoisesti valinneet Kivalassa olon ja tietävät valintansa seuraukset myös eläketurvansa kohdalta, niin omapa on asiansa.
Jos työnantaja käyttäisi tuolla tavalla maahanmuutajia, nousisi pian epäily hyväksikäytöstä, jopa ihmiskaupasta.

Kaikilla sopeutuminen ei ole onnistunut näin hyvin. Tiedän itseni lisäksi useita muita, jotka ovat sairastuneet Kivalassa. Kivalakoti ei ole kustantanut heidän hoitoaan, sairaalamaksujaan eikä myöskään psykoterapiaa.
Jotkut joutuivat lähtemään Kivalasta perhesyistä. Koska palkkaa ei maksettu (eikä Kivalakoti maksanut sen paremmin lakisääteistä kuin vapaaehtoistakaan eläkevakuutusta heidän puolestaan), heidän työhistoriassaan on vuosien aukko. Eläkeiässä he joutuvat aikanaan kituuttamaan vajaalla työeläkkeellä. Minkäänlaisesta kompensaatiosta Kivalan taholta ei ole puhettakaan. Kuitenkin Raamatun mukaan työmies on palkkansa ansainnut! Eikä eläketurva saisi olla riippuvainen siitä, asuuko Kivalassa vai muualla!
Viime keväinen keskustelu osoitti, että osalla niistä, jotka olivat lapsena hoidettavana Kivalassa, on aivan mukavat muistot. Yhteydenotoista kuitenkin selvisi, ettei kaikilla näin ole.
Viime keväiset keskustelut auttoivat monia. Jo se, että huomasi ettei ollut vaikeine muistoineen yksin, helpotti.

uhreistayksi kirjoitti:

Hyvä että jotkut jaksavat ja jopa tykkäävät olla siellä. Onhan se omanlaistaan yhteisöelämää, ja he tekevät arvokasta palvelutyötä vammaisten hyväksi.
Jos terveet ihmiset ovat vapaaehtoisesti valinneet Kivalassa olon ja tietävät valintansa seuraukset myös eläketurvansa kohdalta, niin omapa on asiansa.
Jos työnantaja käyttäisi tuolla tavalla maahanmuutajia, nousisi pian epäily hyväksikäytöstä, jopa ihmiskaupasta.

Kaikilla sopeutuminen ei ole onnistunut näin hyvin. Tiedän itseni lisäksi useita muita, jotka ovat sairastuneet Kivalassa. Kivalakoti ei ole kustantanut heidän hoitoaan, sairaalamaksujaan eikä myöskään psykoterapiaa.
Jotkut joutuivat lähtemään Kivalasta perhesyistä. Koska palkkaa ei maksettu (eikä Kivalakoti maksanut sen paremmin lakisääteistä kuin vapaaehtoistakaan eläkevakuutusta heidän puolestaan), heidän työhistoriassaan on vuosien aukko. Eläkeiässä he joutuvat aikanaan kituuttamaan vajaalla työeläkkeellä. Minkäänlaisesta kompensaatiosta Kivalan taholta ei ole puhettakaan. Kuitenkin Raamatun mukaan työmies on palkkansa ansainnut! Eikä eläketurva saisi olla riippuvainen siitä, asuuko Kivalassa vai muualla!
Viime keväinen keskustelu osoitti, että osalla niistä, jotka olivat lapsena hoidettavana Kivalassa, on aivan mukavat muistot. Yhteydenotoista kuitenkin selvisi, ettei kaikilla näin ole.
Viime keväiset keskustelut auttoivat monia. Jo se, että huomasi ettei ollut vaikeine muistoineen yksin, helpotti.

Lue lisää

Ymmärsin vasta nyt tällä viikolla googlata Kivalaa, kun asia tuli viikon aikana vastaan jo kahdesti. Onpa mielenkiintoisia kommentteja! Itse olin lukiolaisena kesätyttönä siellä jonkun viikon ja olen joutunut sitä kokemusta työstämään useita vuosikymmeniä! Hyvin samanlaisiin johtopäätöksiin tulin jo parikymmentä vuotta sitten kuin mitä nyt esim. uskontojen uhrien ja narsismin kentällä tiedetään. Mutta koville otti! Siitä kokemuksesta on kyllä ollut hyötyä elämässä sen jälkeen useastikin. Myöhemmin 90-luvulla olin ns. viranomaisen roolissa järjestämässä muutamia kodin asioita ja koin, että jotakin oli muuttunut parempaan suuntaan (tai ainakin henki oli erilainen). Tunnen myös siellä joskus työskennelleitä, joiden kanssa on ollut terapeuttista keskustella. Hyvä, että monet siellä traumatisoituneet ovat löytäneet täältä vertaistukea! Me herkät ollaan otollisia kohteita tämmöiselle manipulaatiolle, ainakin nuorina, kun elämä on haussa.

jo 70-luvulta kirjoitti:

Ymmärsin vasta nyt tällä viikolla googlata Kivalaa, kun asia tuli viikon aikana vastaan jo kahdesti. Onpa mielenkiintoisia kommentteja! Itse olin lukiolaisena kesätyttönä siellä jonkun viikon ja olen joutunut sitä kokemusta työstämään useita vuosikymmeniä! Hyvin samanlaisiin johtopäätöksiin tulin jo parikymmentä vuotta sitten kuin mitä nyt esim. uskontojen uhrien ja narsismin kentällä tiedetään. Mutta koville otti! Siitä kokemuksesta on kyllä ollut hyötyä elämässä sen jälkeen useastikin. Myöhemmin 90-luvulla olin ns. viranomaisen roolissa järjestämässä muutamia kodin asioita ja koin, että jotakin oli muuttunut parempaan suuntaan (tai ainakin henki oli erilainen). Tunnen myös siellä joskus työskennelleitä, joiden kanssa on ollut terapeuttista keskustella. Hyvä, että monet siellä traumatisoituneet ovat löytäneet täältä vertaistukea! Me herkät ollaan otollisia kohteita tämmöiselle manipulaatiolle, ainakin nuorina, kun elämä on haussa.

Lue lisää

Sinulla on ollut mahdollisuus vaikuttaa asioihin, niin että asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan. Sinua tarvittiin!

Itse tarvitsin terapiaa Kivalasta lähdön jälkeen. Nyt ymmärrän syitä, miksi itse olin ollut altis "hurmaantumaan" ja miksi minusta tuli uhri. Oli pohjimmaltaan hyvä joutua näkemään nuorena noita asioita. Työelämässä nuo kaikki kokemukset ovat olleet suurena apuna.

Eräät asiat (noin vuosi sitten) nostivat itselleni kipeät muistot uudelleen pintaan ja aloin pohtia, miten toiset ovat jaksaneet. Nyt narsismista tiedetään ja sen uhrit voidaan tunnistaa - ja heitä voidaan auttaa!

Kiitos, että kirjoitit. Toivotan elämääsi Jumalan siunausta.

uhreistayksi kirjoitti:

Sinulla on ollut mahdollisuus vaikuttaa asioihin, niin että asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan. Sinua tarvittiin!

Itse tarvitsin terapiaa Kivalasta lähdön jälkeen. Nyt ymmärrän syitä, miksi itse olin ollut altis "hurmaantumaan" ja miksi minusta tuli uhri. Oli pohjimmaltaan hyvä joutua näkemään nuorena noita asioita. Työelämässä nuo kaikki kokemukset ovat olleet suurena apuna.

Eräät asiat (noin vuosi sitten) nostivat itselleni kipeät muistot uudelleen pintaan ja aloin pohtia, miten toiset ovat jaksaneet. Nyt narsismista tiedetään ja sen uhrit voidaan tunnistaa - ja heitä voidaan auttaa!

Kiitos, että kirjoitit. Toivotan elämääsi Jumalan siunausta.

Lue lisää

Joo...vaikeinta ehdottomasti oli tajuta, että ÄM:n ääni ei ollut Jumalan ääni. Olin tosi ahdistunut nuorena muutenkin ja tämä ei kyllä ainakaan helpottanut sitä. Opiskeluaikana selvittelin uskoani muutenkin ja tein mm. yleisen teologian appron, joka selvitti paljon.

jo 70-luvulla kirjoitti:

Joo...vaikeinta ehdottomasti oli tajuta, että ÄM:n ääni ei ollut Jumalan ääni. Olin tosi ahdistunut nuorena muutenkin ja tämä ei kyllä ainakaan helpottanut sitä. Opiskeluaikana selvittelin uskoani muutenkin ja tein mm. yleisen teologian appron, joka selvitti paljon.

Lue lisää

Minulle oli vaikeinta kaksi asiaa:
1. Se että minut kirottiin. ÄM oli takana, mutta Otto-setä kirosi. Se oli hirveää, mitä hän sanoi. Vuosia myöhemmin löysin Raamatusta lohdun:
kuin lentävä lintu
kuin liitävä pääsky
on aiheeton kirous: se ei yllesi jää.
Snl 26:2
2. Toinen asia oli painajaisunet. Ne seurasivat minua useita vuosia, kunnes (ehkä) terapian avulla vapauduin vähitellen. Näissä unissa oli lapsia, jotka olivat vaarassa, milloin noita-akan, milloin peikon tms. uhkaamina tai vankeina. Sen unen, missä oli enkeleiksi naamioituneita mustia lintuja, olen kuvannutkin viime kevään keskusteluissa.

Painajaisuni kirjoitti:

Minulle oli vaikeinta kaksi asiaa:
1. Se että minut kirottiin. ÄM oli takana, mutta Otto-setä kirosi. Se oli hirveää, mitä hän sanoi. Vuosia myöhemmin löysin Raamatusta lohdun:
kuin lentävä lintu
kuin liitävä pääsky
on aiheeton kirous: se ei yllesi jää.
Snl 26:2
2. Toinen asia oli painajaisunet. Ne seurasivat minua useita vuosia, kunnes (ehkä) terapian avulla vapauduin vähitellen. Näissä unissa oli lapsia, jotka olivat vaarassa, milloin noita-akan, milloin peikon tms. uhkaamina tai vankeina. Sen unen, missä oli enkeleiksi naamioituneita mustia lintuja, olen kuvannutkin viime kevään keskusteluissa.

Lue lisää

Itse olin niin vähän aikaa ja selvästi lomittaja, ettei tuollaisia kauheuksia ehtinyt tapahtua. Ilmapiirin kyllä koin ja myöhemmin olen lukenut/kuullut paljon. Mutta jo valintahaastattelu oli jkv manipuloiva nyt ajatellen: epävarma nuori, jolle tarjotaan Jumalan tahdon toteuttamisen tietä, elämäntehtävää ehkä, jonka merkittävyyden toinen henkilö tietää paremmin kuin itse. Huh- olen tullut auktoriteettikammoiseksi varmaan osittain tuosta syystä (vaikka itse työssäni edustankin nyt auktoriteettia ;), mutta toivottavasti armahdusta esillä pitävää). Tunteita selvittävä kokemus oli lukea Vankilan muurit murtuivat-kirjaa Mariasisarista (vai mikä sen nimi olikaan). Lähes yksi yhteen ÄM:n toiminnan kanssa, olisikohan mallit sieltä?

jo 70-luvulla kirjoitti:

Itse olin niin vähän aikaa ja selvästi lomittaja, ettei tuollaisia kauheuksia ehtinyt tapahtua. Ilmapiirin kyllä koin ja myöhemmin olen lukenut/kuullut paljon. Mutta jo valintahaastattelu oli jkv manipuloiva nyt ajatellen: epävarma nuori, jolle tarjotaan Jumalan tahdon toteuttamisen tietä, elämäntehtävää ehkä, jonka merkittävyyden toinen henkilö tietää paremmin kuin itse. Huh- olen tullut auktoriteettikammoiseksi varmaan osittain tuosta syystä (vaikka itse työssäni edustankin nyt auktoriteettia ;), mutta toivottavasti armahdusta esillä pitävää). Tunteita selvittävä kokemus oli lukea Vankilan muurit murtuivat-kirjaa Mariasisarista (vai mikä sen nimi olikaan). Lähes yksi yhteen ÄM:n toiminnan kanssa, olisikohan mallit sieltä?

Lue lisää

Itselleni juuri tutustuminen entisten mariasisarten kokemuksiin oli ratkaiseva asia, mikä avasi silmäni näkemään Kivala-ajan uudella tavalla. Vasta nyt pystyin puhumaan siitä ja avaamaan siitä tänne keskustelun.
Silloin kun Kivalakodin jälkeen hakeuduin epämääräisen ahdistuneisuuden ja masennuksen takia terapiaan, en KOSKAAN kertonut terapeutilleni Kivalasta. Häpesin niin että olin antautunut huijattavaksi että halusin unohtaa sen.
- Ehkä suorempi tie terveyteen olisi ollut kertoa, mitä olin nähnyt ja kokenut vain vähän aikaisemmin.
Se, minkä koen terapiassa auttaneen, oli tuki kasvussa aikuisuuteen, itsenäistymiseen ja vapaaksi lapsenomaisesta riippuvuuden tarpeesta ja auktoriteetin ikävästä.
Myös uskon alueella kasvoin aikuisemmaksi, vähitellen. Tulin herkemmäksi huomaamaan hengellisen vallankäytön vaarat ja uskolla manipuloinnin. Ihmehengellisyys ei enää houkuttanut, vaan aikaa myöten huomasin, että itselleni sopii paremmin "kuiva" luterilainen ruisleipä, yksinkertainen armo.

uhreistayksi kirjoitti:

Itselleni juuri tutustuminen entisten mariasisarten kokemuksiin oli ratkaiseva asia, mikä avasi silmäni näkemään Kivala-ajan uudella tavalla. Vasta nyt pystyin puhumaan siitä ja avaamaan siitä tänne keskustelun.
Silloin kun Kivalakodin jälkeen hakeuduin epämääräisen ahdistuneisuuden ja masennuksen takia terapiaan, en KOSKAAN kertonut terapeutilleni Kivalasta. Häpesin niin että olin antautunut huijattavaksi että halusin unohtaa sen.
- Ehkä suorempi tie terveyteen olisi ollut kertoa, mitä olin nähnyt ja kokenut vain vähän aikaisemmin.
Se, minkä koen terapiassa auttaneen, oli tuki kasvussa aikuisuuteen, itsenäistymiseen ja vapaaksi lapsenomaisesta riippuvuuden tarpeesta ja auktoriteetin ikävästä.
Myös uskon alueella kasvoin aikuisemmaksi, vähitellen. Tulin herkemmäksi huomaamaan hengellisen vallankäytön vaarat ja uskolla manipuloinnin. Ihmehengellisyys ei enää houkuttanut, vaan aikaa myöten huomasin, että itselleni sopii paremmin "kuiva" luterilainen ruisleipä, yksinkertainen armo.

Lue lisää

Tässä on ollut puhetta hengellisestä vallankäytöstä ja uskolla manipuloinnista. Minua kiinnostaisi tietää, miten voidaan erottaa hengellinen vallankäyttö tavallisesta vallankäytöstä? Koska onhan toki niin, että jonkin järjestön johtaja johtaa ko. laitosta, ja silloin hänellä on myös sitä johtajan valtaa, eikö vain? Mikä tekee johtajan vallankäytöstä sitten hengellistä vallankäyttöä - sekö vain, että järjestö tai laitos on kristillinen...?

Ja toinen kysymys, miten uskolla manipuloidaan? Miten ko. järjestössä mukana olevat voisivat itse tunnistaa tai tiedostaa, että nyt on kyse uskolla manipuloinnista?

Ihan vilpittömästi kyselen ja odotan vastauksia tai joitain esimerkkejä. Nimittäin monissa seurakunnissa on kyllä sellaista meininkiä, että voitaisiin myös puhua hengellisestä vallankäytöstä. Mutta täällä palstalla nyt on tämä keskustelu herättänyt paljon kommentteja, niin tartuin tähän.

Kiitos vastauksista. Kysellään ja ihmetellään yhdessä!

kiinnostaisi tietää kirjoitti:

Tässä on ollut puhetta hengellisestä vallankäytöstä ja uskolla manipuloinnista. Minua kiinnostaisi tietää, miten voidaan erottaa hengellinen vallankäyttö tavallisesta vallankäytöstä? Koska onhan toki niin, että jonkin järjestön johtaja johtaa ko. laitosta, ja silloin hänellä on myös sitä johtajan valtaa, eikö vain? Mikä tekee johtajan vallankäytöstä sitten hengellistä vallankäyttöä - sekö vain, että järjestö tai laitos on kristillinen...?

Ja toinen kysymys, miten uskolla manipuloidaan? Miten ko. järjestössä mukana olevat voisivat itse tunnistaa tai tiedostaa, että nyt on kyse uskolla manipuloinnista?

Ihan vilpittömästi kyselen ja odotan vastauksia tai joitain esimerkkejä. Nimittäin monissa seurakunnissa on kyllä sellaista meininkiä, että voitaisiin myös puhua hengellisestä vallankäytöstä. Mutta täällä palstalla nyt on tämä keskustelu herättänyt paljon kommentteja, niin tartuin tähän.

Kiitos vastauksista. Kysellään ja ihmetellään yhdessä!

Lue lisää

Esimerkiksi yksi piirre: Kun toiseen ihmiseen koetetaan vaikuttaa niin, että puolustuskyvyttömälle kohteelle uskotellaan, että "tätä Jumala tahtoo kohdallasi". Tämä vaikuttaja on muutenkin auktoriteettiasemassa, ja sitten hän saa toisen uskomaan, että hänen kauttaan puhuu Jumala itse. JA VALLANKÄYTTÄJÄ KIELTÄÄ ARVIOIMASTA JA ARVOSTELEMASTA sanomaansa.
Hyväksyn armolahjatoiminnan, esim. profetoimisen. Raamatun mukaista on kuitenkin se, että jokainen profetia arvioidaan, onko se Jumalasta. Oikea profeetta hyväksyy tämän eikä asetu henkilönä toisen yläpuolelle eikä käytä toista hyväkseen. Oikea profetia on totuudellista, se raikastaa ilmaa ja vapauttaa, hengellinen manipulaatio puolestaan vangitsee ja "kutistaa".
Tämä tuli nyt ensimmäisenä mieleen.

kiinnostaisi tietää kirjoitti:

Tässä on ollut puhetta hengellisestä vallankäytöstä ja uskolla manipuloinnista. Minua kiinnostaisi tietää, miten voidaan erottaa hengellinen vallankäyttö tavallisesta vallankäytöstä? Koska onhan toki niin, että jonkin järjestön johtaja johtaa ko. laitosta, ja silloin hänellä on myös sitä johtajan valtaa, eikö vain? Mikä tekee johtajan vallankäytöstä sitten hengellistä vallankäyttöä - sekö vain, että järjestö tai laitos on kristillinen...?

Ja toinen kysymys, miten uskolla manipuloidaan? Miten ko. järjestössä mukana olevat voisivat itse tunnistaa tai tiedostaa, että nyt on kyse uskolla manipuloinnista?

Ihan vilpittömästi kyselen ja odotan vastauksia tai joitain esimerkkejä. Nimittäin monissa seurakunnissa on kyllä sellaista meininkiä, että voitaisiin myös puhua hengellisestä vallankäytöstä. Mutta täällä palstalla nyt on tämä keskustelu herättänyt paljon kommentteja, niin tartuin tähän.

Kiitos vastauksista. Kysellään ja ihmetellään yhdessä!

Lue lisää

Edellä toi ’uhreistayksi’ kokemusperäistä näkökulmaa, hyvin tuttua.
Hoitotätien kohdalla on varmasti ollut enemmän ongelmia kuin miesten, setien. Tiedän tapauksen hyvin läheltä, jossa lähtenyt hoitaja on päässyt hyvin asioiden yli, tehnyt ne kerralla itselleen selviksi.
Sitten tiedän tapauksen tuttavapiiristä, missä lähtenyt hoitaja elinaikanaan ei koskaan päässyt irti tästä kutsumuksestaan.
Meidän miesten osa on varmaan ollut helpompi, oli kutsumusaste ollut suuri tai olematon.

Jos tänä päivänä on ilmapiirissä vapautumista, niin hyvä, tuota en tiedä. Halusit kuitenkin viestiä hengellisestä manipuloinnista.
Kivalassa hengellisen manipuloinnin eräänä tunnusmerkkinä pidin, että henkilö jos ei muuten taivu, murtuu ja taipuu. Tapahtui tuo miten tahansa, siitä irrottautuminen vaatii vastaavan prosessin.
Sellaisessa yhteisössä myös hengellinen toiminta halutaan pitää sisäpuolella. Todistuspuheenvuorojen aihe usein on kuinka on saanut kutsun tähän työhön.
Joku saattaa todeta tämän meiningin, eikä mielessään antaudu sillä ajatuksella, että sitoutuu elin-ikäisesti. Tämä kyllä huomataan. Silloin alkaa mielessä itää ajatus lähteä, mitä itsekin alkuun salailee.
Jos joku haluaa käydä tai kuulua johonkin ympäristön seurakuntaan, on se mahdollista, mutta sitä vierastetaan.

Systeemi vaatii, että on myös sisäpiirihenkilöt. Heillä ei näytä olevan ongelmia. Talo tarvitsee heidät.
Onhan kerran avainhenkilö lähtenyt ja johtaja on lähtenyt hakemaan hänet takaisin. Autonkuljettajan johtaja tarvitsi. Kun tapaus tuntuu minustakin hyvin dramaattiselta, niin kuinka dramaattista se on ollut asianosaisista.

Kristillisissä seurakunnissa en ole aivan vastaavaa huomannut, vaikka kerrotaan asioita, joissa löytyy samankaltaisuutta. Perinteiseen suomalaisuuteen tuo ei heti istu. Tässä on kyllä paikkakuntakohtaisia sekä henkilökohtaisista tilanteista ja henkilöistä johtuvia eroja. Olen varmaan väärä henkilö vertaamaan em. yhteisön sitouttamista seurakuntien harrastamaan vallankäyttöön, koska nyt tuntuu siltä että voin olla poissa tai olla mukana kuin kala vedessä.

näkökulmaani kirjoitti:

Edellä toi ’uhreistayksi’ kokemusperäistä näkökulmaa, hyvin tuttua.
Hoitotätien kohdalla on varmasti ollut enemmän ongelmia kuin miesten, setien. Tiedän tapauksen hyvin läheltä, jossa lähtenyt hoitaja on päässyt hyvin asioiden yli, tehnyt ne kerralla itselleen selviksi.
Sitten tiedän tapauksen tuttavapiiristä, missä lähtenyt hoitaja elinaikanaan ei koskaan päässyt irti tästä kutsumuksestaan.
Meidän miesten osa on varmaan ollut helpompi, oli kutsumusaste ollut suuri tai olematon.

Jos tänä päivänä on ilmapiirissä vapautumista, niin hyvä, tuota en tiedä. Halusit kuitenkin viestiä hengellisestä manipuloinnista.
Kivalassa hengellisen manipuloinnin eräänä tunnusmerkkinä pidin, että henkilö jos ei muuten taivu, murtuu ja taipuu. Tapahtui tuo miten tahansa, siitä irrottautuminen vaatii vastaavan prosessin.
Sellaisessa yhteisössä myös hengellinen toiminta halutaan pitää sisäpuolella. Todistuspuheenvuorojen aihe usein on kuinka on saanut kutsun tähän työhön.
Joku saattaa todeta tämän meiningin, eikä mielessään antaudu sillä ajatuksella, että sitoutuu elin-ikäisesti. Tämä kyllä huomataan. Silloin alkaa mielessä itää ajatus lähteä, mitä itsekin alkuun salailee.
Jos joku haluaa käydä tai kuulua johonkin ympäristön seurakuntaan, on se mahdollista, mutta sitä vierastetaan.

Systeemi vaatii, että on myös sisäpiirihenkilöt. Heillä ei näytä olevan ongelmia. Talo tarvitsee heidät.
Onhan kerran avainhenkilö lähtenyt ja johtaja on lähtenyt hakemaan hänet takaisin. Autonkuljettajan johtaja tarvitsi. Kun tapaus tuntuu minustakin hyvin dramaattiselta, niin kuinka dramaattista se on ollut asianosaisista.

Kristillisissä seurakunnissa en ole aivan vastaavaa huomannut, vaikka kerrotaan asioita, joissa löytyy samankaltaisuutta. Perinteiseen suomalaisuuteen tuo ei heti istu. Tässä on kyllä paikkakuntakohtaisia sekä henkilökohtaisista tilanteista ja henkilöistä johtuvia eroja. Olen varmaan väärä henkilö vertaamaan em. yhteisön sitouttamista seurakuntien harrastamaan vallankäyttöön, koska nyt tuntuu siltä että voin olla poissa tai olla mukana kuin kala vedessä.

Lue lisää

Ihmisten hyväksikäyttöä tapahtuu ikävä kyllä maailmassamme paljon, jopa suoranaista huijausta. Erityisen ikävää on se, että tällaista tapahtuu myös uskon nimissä. Galleriasivullani on linkki Uskontojen uhrien sivustoon. Siellä sanotaan esim:
"Uskonnolliset yhteisöt eivät ole aina terveitä.
Vallankäyttö uskonnollisessa yhteisössä voi saada ikäviä piirteitä. Vaikka värvääjät puhuvat hyvin kauniisti yhteisöstään, liittymisen jälkeen paljastuva todellisuus voi olla toinen: jäsen saattaa joutua luopumaan suuresta osasta itsemääräämisoikeuttaan. Pahimmillaan tämä johtaa tilanteeseen, jossa johtaja tai pieni eliitti määrää jäsenten intiimeimmistäkin asioista ja sanelee suoraan, mihin pitää uskoa." (Lisäisin: .. ja miten pitää toimia.)
"Rivijäsenet joutuvat tekemään kohtuuttomia taloudellisia ja henkisiä uhrauksia yhteisönsä hyväksi. Nämä vaaralliset uskonnolliset liikkeet uhkaavat yksilön vapautta, oikeuksia ja mielenterveyttä."
Saatuani yhteyksiä toisiin Kivalakodista lähteneisiin, järkytyin, kuinka syvältä henkilökohtaista elämää kieltävää ja rajoittavaa Kivalakodeissa on tapahtunut. (Itse olen selvinnyt vähällä!) Erästä viestiä pidin vain vitsinä, (Kirjoittanut: Talkootyössä? Aihe Säännöt. 18.5.2007) Siinä mainittiin yksi asia mitä pidin vain vitsinä - mutta se EI OLLUTKAAN VITSI vaan niin olikin todella tapahtunut!!! (En voi kertoa enempää, koska henkilö paljastuisi. Voin kertoa vain omaa kokemaani ja sitä, minkä kertomiseen olen saanut luvan.)

Jos ihmisellä on terve ja vahva itsetunto, hän pystyy sanomaan ei ja hän tietää, missä raja kulkee. Tosin lähtöhän siinä monella on ollut edessä ennemmin tai myöhemmin.
Arvelen, että ne jotka ovat jääneet, ovat varmasti jääneet hoidettavien takia, rakkaudesta heihin, ja syvästä velvollisuuden tunnosta. Eivätkö he ole kokeneet ongelmia? Vai onko heidän elämäntilanteensa toisenlainen? (Esimerkiksi jos on vaikka perintöomaisuutta mitä käyttää, palkka on sivuasia.) Täytyy kuitenkin olla vahva itsetunto, että pystyy pitämään oman omaisuutensa itsellään "käyttörahana".
Minä koin painostusta ja manipulointia, ja niissä oli kipeimpänä piirteenä se että se tapahtui Jeesuksen nimessä. Siksi lähtemisestä tuli hengellinenkin kriisi. Kun puolustauduin äm:ää vastaan, tuntui kuin olisin kapinoinut itse Jumalaa vastaan. Jumala ja "manipulaattori" menivät joksikin aikaa sekaisin.

uhreistayksi kirjoitti:

Ihmisten hyväksikäyttöä tapahtuu ikävä kyllä maailmassamme paljon, jopa suoranaista huijausta. Erityisen ikävää on se, että tällaista tapahtuu myös uskon nimissä. Galleriasivullani on linkki Uskontojen uhrien sivustoon. Siellä sanotaan esim:
"Uskonnolliset yhteisöt eivät ole aina terveitä.
Vallankäyttö uskonnollisessa yhteisössä voi saada ikäviä piirteitä. Vaikka värvääjät puhuvat hyvin kauniisti yhteisöstään, liittymisen jälkeen paljastuva todellisuus voi olla toinen: jäsen saattaa joutua luopumaan suuresta osasta itsemääräämisoikeuttaan. Pahimmillaan tämä johtaa tilanteeseen, jossa johtaja tai pieni eliitti määrää jäsenten intiimeimmistäkin asioista ja sanelee suoraan, mihin pitää uskoa." (Lisäisin: .. ja miten pitää toimia.)
"Rivijäsenet joutuvat tekemään kohtuuttomia taloudellisia ja henkisiä uhrauksia yhteisönsä hyväksi. Nämä vaaralliset uskonnolliset liikkeet uhkaavat yksilön vapautta, oikeuksia ja mielenterveyttä."
Saatuani yhteyksiä toisiin Kivalakodista lähteneisiin, järkytyin, kuinka syvältä henkilökohtaista elämää kieltävää ja rajoittavaa Kivalakodeissa on tapahtunut. (Itse olen selvinnyt vähällä!) Erästä viestiä pidin vain vitsinä, (Kirjoittanut: Talkootyössä? Aihe Säännöt. 18.5.2007) Siinä mainittiin yksi asia mitä pidin vain vitsinä - mutta se EI OLLUTKAAN VITSI vaan niin olikin todella tapahtunut!!! (En voi kertoa enempää, koska henkilö paljastuisi. Voin kertoa vain omaa kokemaani ja sitä, minkä kertomiseen olen saanut luvan.)

Jos ihmisellä on terve ja vahva itsetunto, hän pystyy sanomaan ei ja hän tietää, missä raja kulkee. Tosin lähtöhän siinä monella on ollut edessä ennemmin tai myöhemmin.
Arvelen, että ne jotka ovat jääneet, ovat varmasti jääneet hoidettavien takia, rakkaudesta heihin, ja syvästä velvollisuuden tunnosta. Eivätkö he ole kokeneet ongelmia? Vai onko heidän elämäntilanteensa toisenlainen? (Esimerkiksi jos on vaikka perintöomaisuutta mitä käyttää, palkka on sivuasia.) Täytyy kuitenkin olla vahva itsetunto, että pystyy pitämään oman omaisuutensa itsellään "käyttörahana".
Minä koin painostusta ja manipulointia, ja niissä oli kipeimpänä piirteenä se että se tapahtui Jeesuksen nimessä. Siksi lähtemisestä tuli hengellinenkin kriisi. Kun puolustauduin äm:ää vastaan, tuntui kuin olisin kapinoinut itse Jumalaa vastaan. Jumala ja "manipulaattori" menivät joksikin aikaa sekaisin.

Lue lisää

Vahva itsetunto on kyllä tärkeä juttu. Silloin ei anna kävellä ylitseen tai manipuloida itseään. Auktoriteeteillä, terveillä tai sairailla ei ole silloin valtaa, ellei itse ole valmis sitoutumaan mukaan. Ja sitoutumisen astetta voi aina tarkistaa voimien ja elämäntilanteen mukaan. Tätä lienee aikuisuus sekä maallisessa, että hengellisessä mielessä. Maailma on täynnä avun tarvetta, joten työt eivät taatusti lopu. Mutta ensin täytyy selvittää omat rajansa ja jaksamisensa. Tätä olen yrittänyt terottaa omille nuorilleni lähettäessäni heitä maailmaan. Toivon tietysti, että säästyvät niiltä kokemuksilta, joita itselläni on ollut hengellisen vallankäytön suhteen. Mutta jotain hyötyäkin on toki ollut kokemuksista: haistan jo kaukaa ja parista lauseesta tai eleestä hengellisen tai maallisenkin vallankäytön...

jo 70-luvulla kirjoitti:

Vahva itsetunto on kyllä tärkeä juttu. Silloin ei anna kävellä ylitseen tai manipuloida itseään. Auktoriteeteillä, terveillä tai sairailla ei ole silloin valtaa, ellei itse ole valmis sitoutumaan mukaan. Ja sitoutumisen astetta voi aina tarkistaa voimien ja elämäntilanteen mukaan. Tätä lienee aikuisuus sekä maallisessa, että hengellisessä mielessä. Maailma on täynnä avun tarvetta, joten työt eivät taatusti lopu. Mutta ensin täytyy selvittää omat rajansa ja jaksamisensa. Tätä olen yrittänyt terottaa omille nuorilleni lähettäessäni heitä maailmaan. Toivon tietysti, että säästyvät niiltä kokemuksilta, joita itselläni on ollut hengellisen vallankäytön suhteen. Mutta jotain hyötyäkin on toki ollut kokemuksista: haistan jo kaukaa ja parista lauseesta tai eleestä hengellisen tai maallisenkin vallankäytön...

Lue lisää

Terve itsetunto tekee immuuniksi manipuloinnille, niin se on! Onnittelut Sinulle!
Olen miettinyt syitä, mitkä altistavat hyväksikäytölle. Perinteinen "kiltteyskasvatus" ehdollisti kuitenkin etenkin tytöt olemaan nöyrinä ja palvelualttiina ja sopeutumaan auktoriteetin tahtoon, vaikka sisimmässään olisikin kokenut sen epäoikeudenmukaiseksi. Alistumista ja nöyrtymistä ja kuuliaisuutta pidettiin nuoruudessani erityisen kristillisinä hyveinä. "Ah etten mitään mä oisi, tyhjä särjetty astia vaan", kertoo asenteesta, joka oli suorastaan kristityn naisen ihanne. Ei tajunnut, että siinä oli jotakin epätervettä. Enkä tajunnut, miten pohjimmaltaan kuitenkin halusin olla jotakin suurempaa...
Tutustuminen vahvaan, loistavan supliikin omaavaan äm-hahmoon merkitsi mahdollisuutta merkitykselliseen elämään. Tulo yhteisöön vapautti myös yksinäisyyden ahdistuksesta. Pääsi mukaan Jumalan ihmeeseen! Jotenkin niin se meni.
Ihmiset ovat vieläkin niin kovasti "ihmeiden" perään. Monet uskovat janoavat ihmeitä.

Ihmekertomus siitä, miten ÄM rahattomana ja varattomana, vain uskossa luottaen, teki kaupat Harvialan kartanon kiinteistöstä, mihin Kivalakoti 1 perustettiin, vetosi itseeni voimakkaasti. Ihailin äm:n uskoa. Sellainen usko oli mielestäni jumalallista.
Vasta nyt tajuan, mitä merkitsi jo vuosia aiemmin saatu testamentti, joka myöhemmin mahdollisti invalidikodin perustamisen. Valmisteluihin meni vuosia. Niihin kuului yhdistyksen perustaminen, oman (ja lasten) sukunimen muuttaminen, juridiset kuviot yms. Pesämuna oli jo pankissa eräällä tilillä, mistä juristi/ prokuristi siirsi sen Kivalakodin tilille täsmälleen oikeana päivänä - kuten testamentti edellytti. Siitähän kerrotaan kirjassa "Lahjaksi". Tavallaan oli tietysti totta, ettei "tilillä ollut (vielä) mitään", kun kauppakirja tehtiin. Ja oli tavallaan ihan totta, että juuri sinä päivänä kun rahaa tarvittiin, tilille oli ilmestynyt valtava summa rahaa! Mutta se ihme oli hiukan toisenlainen kuin Onnen Airuen lukijoiden annettiin ymmärtää.
Uskon Jumalaan ja uskon myös ihmeisiin. Eikä ihmeen jumalallista alkuperää turhenna se, että ihmeellä on myös luonnollinen selitys. Ajattelen, että Jumala tahtoi kodin invalapsille, sitä tarvittiin, siihen aikaan. Mielestäni on kuitenkin jotenkin epärehellistä esittää sim-bla-sim -ihmeenä sellainen asia, jonka realistinen arkitotuus tarkoituksellisesti jätetään kertomatta. Mutta jos ihmiset olisivat tienneet tosiasiat, olisiko joku lahjoitus jäänytkin tulematta? Olisivatko Kivalakodit koskaan kasvaneet nykyiseen laajuuteensa (- siis kiinteistömassan osalta)? Voiko valhe (tai siis puolitotuus) palvella Jumalan tarkoitusperiä? Tämä on minusta hirveän kipeä asia. Invalasten auttaminen oli kuitenkin oikein ja tärkeää...

uhreistayksi kirjoitti:

Terve itsetunto tekee immuuniksi manipuloinnille, niin se on! Onnittelut Sinulle!
Olen miettinyt syitä, mitkä altistavat hyväksikäytölle. Perinteinen "kiltteyskasvatus" ehdollisti kuitenkin etenkin tytöt olemaan nöyrinä ja palvelualttiina ja sopeutumaan auktoriteetin tahtoon, vaikka sisimmässään olisikin kokenut sen epäoikeudenmukaiseksi. Alistumista ja nöyrtymistä ja kuuliaisuutta pidettiin nuoruudessani erityisen kristillisinä hyveinä. "Ah etten mitään mä oisi, tyhjä särjetty astia vaan", kertoo asenteesta, joka oli suorastaan kristityn naisen ihanne. Ei tajunnut, että siinä oli jotakin epätervettä. Enkä tajunnut, miten pohjimmaltaan kuitenkin halusin olla jotakin suurempaa...
Tutustuminen vahvaan, loistavan supliikin omaavaan äm-hahmoon merkitsi mahdollisuutta merkitykselliseen elämään. Tulo yhteisöön vapautti myös yksinäisyyden ahdistuksesta. Pääsi mukaan Jumalan ihmeeseen! Jotenkin niin se meni.
Ihmiset ovat vieläkin niin kovasti "ihmeiden" perään. Monet uskovat janoavat ihmeitä.

Ihmekertomus siitä, miten ÄM rahattomana ja varattomana, vain uskossa luottaen, teki kaupat Harvialan kartanon kiinteistöstä, mihin Kivalakoti 1 perustettiin, vetosi itseeni voimakkaasti. Ihailin äm:n uskoa. Sellainen usko oli mielestäni jumalallista.
Vasta nyt tajuan, mitä merkitsi jo vuosia aiemmin saatu testamentti, joka myöhemmin mahdollisti invalidikodin perustamisen. Valmisteluihin meni vuosia. Niihin kuului yhdistyksen perustaminen, oman (ja lasten) sukunimen muuttaminen, juridiset kuviot yms. Pesämuna oli jo pankissa eräällä tilillä, mistä juristi/ prokuristi siirsi sen Kivalakodin tilille täsmälleen oikeana päivänä - kuten testamentti edellytti. Siitähän kerrotaan kirjassa "Lahjaksi". Tavallaan oli tietysti totta, ettei "tilillä ollut (vielä) mitään", kun kauppakirja tehtiin. Ja oli tavallaan ihan totta, että juuri sinä päivänä kun rahaa tarvittiin, tilille oli ilmestynyt valtava summa rahaa! Mutta se ihme oli hiukan toisenlainen kuin Onnen Airuen lukijoiden annettiin ymmärtää.
Uskon Jumalaan ja uskon myös ihmeisiin. Eikä ihmeen jumalallista alkuperää turhenna se, että ihmeellä on myös luonnollinen selitys. Ajattelen, että Jumala tahtoi kodin invalapsille, sitä tarvittiin, siihen aikaan. Mielestäni on kuitenkin jotenkin epärehellistä esittää sim-bla-sim -ihmeenä sellainen asia, jonka realistinen arkitotuus tarkoituksellisesti jätetään kertomatta. Mutta jos ihmiset olisivat tienneet tosiasiat, olisiko joku lahjoitus jäänytkin tulematta? Olisivatko Kivalakodit koskaan kasvaneet nykyiseen laajuuteensa (- siis kiinteistömassan osalta)? Voiko valhe (tai siis puolitotuus) palvella Jumalan tarkoitusperiä? Tämä on minusta hirveän kipeä asia. Invalasten auttaminen oli kuitenkin oikein ja tärkeää...

Lue lisää

Tuli valaistusta tuohon alkuun.
Lähdimme Kivalasta muutamaa vuotta ennen tuon Lahjaksi -kirjan ilmestymistä. On lukematta, mutta saatavillani. (Minä kirjoitin 'Hieman omaa näkökulmaani')
Tänä talvena otin Skypellä yhteyden erääseen Kivalassa samaan aikaan olleeseen henkilöön, mieheen. Hänelle tuntui olevan vastenmielistä kerrata noita aikoja.

Tuon nimenmuutoksen ymmärrän hyvin. Törmäsin asiaan muilla saiteilla. Sellainen nimi kyllä pitikin muuttaa.

Vuosi sitten nimimerkin "Kirjaharvinaisuus" kirjoitus "Kivalakotien hengestä" ei löydy enää arkistosta, joten kopioin siitä joitakin kohtia, koska olin tallettanut jutun. Tässä siitä kohtia (lyhentäen):
"Kirjan kirjoittaja on Kivalakotien perustaja > > ja nimi on "Lahjaksi" (Toijala 1977). Tekijän mukaan teos tutustuttaa lukijansa "oikealla tavalla Kivalakotien henkeen". Romaani kertoo nuoren invaliditytön unelman toteutumisesta ja täyttymisestä: vammaiskotikylän perustamisesta. >>
"Kirjan alkuosassa eletään maalla lestadiolaisessa suurperheessä, missä on monenlaista väkeä. Päähenkilönä on vaikeavammainen, mykkä Lili-tyttö, joka on syntynyt vuonna 1925. > Lili oppii kirjoittamaan "suukynällä" Tytöt toimittavat omaa lehteä, mihin he kokoavat kyläyhteisössä kuulemansa juorut. He ovat kirjanneet huolella myös jokaisen syntymäajan. >>
"Lilin elämä muuttuu, kun ilmestyy pelastajahahmo, Eerik-setä. Hän vie vammaislapset kaupunkiin ja järjestää heille apua ja kuntoutusta. Lili kasvaa ja haaveilee kodin rakentamisesta invalidilapsille.

"Unelma mahdollistuu, kun onnettomuudessa kuolleen varakaan pariskunnan testamentti avataan. Puolisot olivat laatineet testamentin Lilille, että hän perustaisi invalidilastenkodin. Erilaisten kauppojen ja järjestelyjen kautta suuri omaisuus siirtyi kauniille maatilalle ja sen lähiympäristöön. Sinne kohosi vammaislasten ja -nuorten oma kyläkunta. Kylään rakennetaan koteja vammaisille lapsille, tarpeelliset lisärakennukset, ruokala, seimi, lastentarha, koulu ja ammattioppilaitos, sairaala, kuntouttamiskeskus ja oma kirkko. Kylään ilmestyy myös omia puoteja, kukkakauppa, käsityöliike ja valokuvausliike, kalalammikot, urheilukenttä ja karjanhoitorakennukset. Kylän "äiteinä" ovat sukulaiset ja lapsuudentoverit: Lili, Sonja ja Tella. Muut hoitajat ovat tätejä ja setiä. Avioliittojen kautta kylään on saatu myös useita lääkäreitä.

"Päähenkilö Lili on kotikylän sielu ja äiti. Kirjan puolivälissä vuonna 1975 hän kuitenkin kuolee. Hänen seuraajakseen astuu ylihoitaja Lahja, joka on avioitunut lääketieteen professorin kanssa. Lahjan tarmokkaasti johtamassa vammaiskotikylässä asuu paljon väkeä, monet "äitien" sukulaisia. Kantajoukko tekee uhrautuvaa, palkatonta kokovuorokausityötä. He ovat hartaita uskovaisia, mutta nuorissa ja muutamissa "sivutouhuilijoissa on kääntymätöntä väkeä". Paratiisiin luikertelee käärmeitä.

Kirjan loppuosa kertoo vuodesta 1977. Lasten ollessa pieniä ei ollut kasvatusongelmia. Vaikeuksia ilmeni, kun lapset varttuivat isommiksi: Saatana eksyttää murrosikään ehtineet vammaiset lapset, leegio pahoja henkiä hyökkää milloin mistäkin. Auttamishaluiset, uhrautuvat, naimattomuuslupauksen tehneet "äidit", "äititädit" ja "tädit" rukoilevat, kyynelehtivät ja kärsivät.> Monet pojista ovat poliisin tuttuja ja ajautunet rikosliigoihin. Pahin poika luovutetaan rukouksessa Saatanan huostaan. Hän tekee itsemurhan. Henkilökunta uupuu. Nuori harjoittelijatyttö karkaa Yksi hoitajista valitsee kuoleman mieluummin kuin paluun kylän ulkopuolelle. Vihollinen hyökkää myös "roskalehtien" toimittajien muodossa, lasten vanhemmatkin syyttävät, uhkaavat ja kiristävät. Johtajattaren tiedotuslinja on selkeä: hän kieltäytyy vastaamasta väärähenkisten kirjeisiin, keskustelemasta puhelimitse, toimittajille ei anneta haastatteluja. Vastaaminen jää Jumalalle."

Teos on siis romaani, mutta siinä kerrotaan olevan yhtymäkohtia todellisuuteen. Ne jotka ovat Kivalassa olleet kauemmin, pystyvät varmasti erottamaan faktan ja fiktion. (Tai sitten eivät.) Lopputoteamukseen voin yhtyä täydestä sydämestäni:

"Jäin kaipaamaan jatkoksi asiallista, puolueetonta tutkimusta Kivalakotien vaiheista, syntyhistoriasta, uskonnollisesta ilmapiiristä ja kasvatusmenetelmistä."

Uusintana kirjoitti:

Vuosi sitten nimimerkin "Kirjaharvinaisuus" kirjoitus "Kivalakotien hengestä" ei löydy enää arkistosta, joten kopioin siitä joitakin kohtia, koska olin tallettanut jutun. Tässä siitä kohtia (lyhentäen):
"Kirjan kirjoittaja on Kivalakotien perustaja > > ja nimi on "Lahjaksi" (Toijala 1977). Tekijän mukaan teos tutustuttaa lukijansa "oikealla tavalla Kivalakotien henkeen". Romaani kertoo nuoren invaliditytön unelman toteutumisesta ja täyttymisestä: vammaiskotikylän perustamisesta. >>
"Kirjan alkuosassa eletään maalla lestadiolaisessa suurperheessä, missä on monenlaista väkeä. Päähenkilönä on vaikeavammainen, mykkä Lili-tyttö, joka on syntynyt vuonna 1925. > Lili oppii kirjoittamaan "suukynällä" Tytöt toimittavat omaa lehteä, mihin he kokoavat kyläyhteisössä kuulemansa juorut. He ovat kirjanneet huolella myös jokaisen syntymäajan. >>
"Lilin elämä muuttuu, kun ilmestyy pelastajahahmo, Eerik-setä. Hän vie vammaislapset kaupunkiin ja järjestää heille apua ja kuntoutusta. Lili kasvaa ja haaveilee kodin rakentamisesta invalidilapsille.

"Unelma mahdollistuu, kun onnettomuudessa kuolleen varakaan pariskunnan testamentti avataan. Puolisot olivat laatineet testamentin Lilille, että hän perustaisi invalidilastenkodin. Erilaisten kauppojen ja järjestelyjen kautta suuri omaisuus siirtyi kauniille maatilalle ja sen lähiympäristöön. Sinne kohosi vammaislasten ja -nuorten oma kyläkunta. Kylään rakennetaan koteja vammaisille lapsille, tarpeelliset lisärakennukset, ruokala, seimi, lastentarha, koulu ja ammattioppilaitos, sairaala, kuntouttamiskeskus ja oma kirkko. Kylään ilmestyy myös omia puoteja, kukkakauppa, käsityöliike ja valokuvausliike, kalalammikot, urheilukenttä ja karjanhoitorakennukset. Kylän "äiteinä" ovat sukulaiset ja lapsuudentoverit: Lili, Sonja ja Tella. Muut hoitajat ovat tätejä ja setiä. Avioliittojen kautta kylään on saatu myös useita lääkäreitä.

"Päähenkilö Lili on kotikylän sielu ja äiti. Kirjan puolivälissä vuonna 1975 hän kuitenkin kuolee. Hänen seuraajakseen astuu ylihoitaja Lahja, joka on avioitunut lääketieteen professorin kanssa. Lahjan tarmokkaasti johtamassa vammaiskotikylässä asuu paljon väkeä, monet "äitien" sukulaisia. Kantajoukko tekee uhrautuvaa, palkatonta kokovuorokausityötä. He ovat hartaita uskovaisia, mutta nuorissa ja muutamissa "sivutouhuilijoissa on kääntymätöntä väkeä". Paratiisiin luikertelee käärmeitä.

Kirjan loppuosa kertoo vuodesta 1977. Lasten ollessa pieniä ei ollut kasvatusongelmia. Vaikeuksia ilmeni, kun lapset varttuivat isommiksi: Saatana eksyttää murrosikään ehtineet vammaiset lapset, leegio pahoja henkiä hyökkää milloin mistäkin. Auttamishaluiset, uhrautuvat, naimattomuuslupauksen tehneet "äidit", "äititädit" ja "tädit" rukoilevat, kyynelehtivät ja kärsivät.> Monet pojista ovat poliisin tuttuja ja ajautunet rikosliigoihin. Pahin poika luovutetaan rukouksessa Saatanan huostaan. Hän tekee itsemurhan. Henkilökunta uupuu. Nuori harjoittelijatyttö karkaa Yksi hoitajista valitsee kuoleman mieluummin kuin paluun kylän ulkopuolelle. Vihollinen hyökkää myös "roskalehtien" toimittajien muodossa, lasten vanhemmatkin syyttävät, uhkaavat ja kiristävät. Johtajattaren tiedotuslinja on selkeä: hän kieltäytyy vastaamasta väärähenkisten kirjeisiin, keskustelemasta puhelimitse, toimittajille ei anneta haastatteluja. Vastaaminen jää Jumalalle."

Teos on siis romaani, mutta siinä kerrotaan olevan yhtymäkohtia todellisuuteen. Ne jotka ovat Kivalassa olleet kauemmin, pystyvät varmasti erottamaan faktan ja fiktion. (Tai sitten eivät.) Lopputoteamukseen voin yhtyä täydestä sydämestäni:

"Jäin kaipaamaan jatkoksi asiallista, puolueetonta tutkimusta Kivalakotien vaiheista, syntyhistoriasta, uskonnollisesta ilmapiiristä ja kasvatusmenetelmistä."

Lue lisää

Siinä on sulle pähkinä!!!

Minuun otti tänään yhteyttä henkilö, joka on vuosikymmeniä rukoillut Kivalakotien puolesta ja paljon sille uhrannut. Hän oli nähnyt erikoisen unen. Se on uni, joka on syytä kertoa myös tällä palstalla. Hän itse ei sitä fyysisten esteiden takia voi tänne laittaa, joten lupasin toimia sihteerinä.
Sovimme hänen kanssaan, että uni tulee nimimerkillä "Paljon rukoillut". Odottakaahan!

uhreistayksi kirjoitti:

Minuun otti tänään yhteyttä henkilö, joka on vuosikymmeniä rukoillut Kivalakotien puolesta ja paljon sille uhrannut. Hän oli nähnyt erikoisen unen. Se on uni, joka on syytä kertoa myös tällä palstalla. Hän itse ei sitä fyysisten esteiden takia voi tänne laittaa, joten lupasin toimia sihteerinä.
Sovimme hänen kanssaan, että uni tulee nimimerkillä "Paljon rukoillut". Odottakaahan!

Lue lisää

Näin erikoisen unen, joka koski tämän palstan aihetta.

   Näin että tehtiin aivan uusia kylpyhuoneita ja pukuhuoneita. Ne olivat avaria ja valoisia. Niissä oli ikkunat ulos, ja sieltä tulvi sisälle puhdasta luonnonvaloa. Ajattelin, miten hyvä niissä olisi vammaisenkin peseytyä. Ei olisi ahdasta. Kiinnitin huomiota valoon ja raikkauteen, viehättäviin väreihin ja kunnon materiaaleihin. Esimerkiksi suihkut ja hanat olivat todella tyylikkäitä. Värit olivat kauniita sointuvia pastellivärejä. Sitä mukaa kuin tilat valmistuivat, sisälle tuotiin uusia puhtaita kylpytakkeja ja nostettiin ripustimiinsa odottamaan kylpijöitä.
Kysyin, mihin nämä tulevat, keille ne oli tarkoitettu. Kylpytakkien tuoja selitti: " Ensin pestään punaiset ja sitten Kivalan väki."
   Suunnilleen näin se oli.
   Olen vuosikymmeniä rukoillut, että Jumala puhdistaisi ja uudistaisi ja että Hänen tahtonsa tapahtuisi myös Kivalakotien suhteen. Nyt annettiin tällainen uni.

Paljon rukoillut kirjoitti:

Näin erikoisen unen, joka koski tämän palstan aihetta.

   Näin että tehtiin aivan uusia kylpyhuoneita ja pukuhuoneita. Ne olivat avaria ja valoisia. Niissä oli ikkunat ulos, ja sieltä tulvi sisälle puhdasta luonnonvaloa. Ajattelin, miten hyvä niissä olisi vammaisenkin peseytyä. Ei olisi ahdasta. Kiinnitin huomiota valoon ja raikkauteen, viehättäviin väreihin ja kunnon materiaaleihin. Esimerkiksi suihkut ja hanat olivat todella tyylikkäitä. Värit olivat kauniita sointuvia pastellivärejä. Sitä mukaa kuin tilat valmistuivat, sisälle tuotiin uusia puhtaita kylpytakkeja ja nostettiin ripustimiinsa odottamaan kylpijöitä.
Kysyin, mihin nämä tulevat, keille ne oli tarkoitettu. Kylpytakkien tuoja selitti: " Ensin pestään punaiset ja sitten Kivalan väki."
   Suunnilleen näin se oli.
   Olen vuosikymmeniä rukoillut, että Jumala puhdistaisi ja uudistaisi ja että Hänen tahtonsa tapahtuisi myös Kivalakotien suhteen. Nyt annettiin tällainen uni.

Lue lisää

Tiedätkö, tai kertoiko unen välittänyt ihminen, mitä mahtoi tarkoittaa tuo "punaiset"?
Jäi kovasti mietityttämään.

Mielenkiintoista. kirjoitti:

Tiedätkö, tai kertoiko unen välittänyt ihminen, mitä mahtoi tarkoittaa tuo "punaiset"?
Jäi kovasti mietityttämään.

Keskustellessamme uneen liittyvistä mielleyhtymistä hän sanoi, että se liittyi jotenkin vuoden 1918 tapahtumiin. Nythän niitä on paljon selvitetty tutkimuksissa ja keskustelu avautunut. Tästä juttelimme.

Millainen yhteys voisi olla Kivalan ydinongelmaan?

uhreistayksi kirjoitti:

Keskustellessamme uneen liittyvistä mielleyhtymistä hän sanoi, että se liittyi jotenkin vuoden 1918 tapahtumiin. Nythän niitä on paljon selvitetty tutkimuksissa ja keskustelu avautunut. Tästä juttelimme.

Millainen yhteys voisi olla Kivalan ydinongelmaan?

Lue lisää

Vuoden 1918 tapahtumista: viha, katkeruus, kauna, kostaminen, uho, vaikeneminen... Nämä kaikki jopa sukupolvilta toisille siirtyneinä.
Jos nyt on koittanut kaiken tämän päivänvaloon tulemisen ja tuomisen aika, avoimeen keskusteluun suostuminen ja jopa vapautuminen noista, niin UPEAA!

uhreistayksi kirjoitti:

Keskustellessamme uneen liittyvistä mielleyhtymistä hän sanoi, että se liittyi jotenkin vuoden 1918 tapahtumiin. Nythän niitä on paljon selvitetty tutkimuksissa ja keskustelu avautunut. Tästä juttelimme.

Millainen yhteys voisi olla Kivalan ydinongelmaan?

Lue lisää

Tervehdys.

Jaan tämän kanssanne. Mielessäni on voimakkaasti tämä Jesajan kirjan 58. luvun teksti, joka sopii myös mainiosti tähän meneillään olevaan paaston aikaan.

Erityisesti jae 9: "... jos sinä keskuudestasi..."

Kenen keskuudesta?

Koen, että ihan meidän kaikkien, Herran omien. Ja sitten seuraavat lupaukset. Ne ovat rohkaisevia.

Jesaja 58

3 "Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?" Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.
4 Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.
5 Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?
6 Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?
7 Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
8 Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
9 Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen". Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,
10 jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.
11 Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.
12 Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: "halkeamain umpeenmuuraaja" ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi".
13 Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
14 silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.

Sanassa toivo! kirjoitti:

Tervehdys.

Jaan tämän kanssanne. Mielessäni on voimakkaasti tämä Jesajan kirjan 58. luvun teksti, joka sopii myös mainiosti tähän meneillään olevaan paaston aikaan.

Erityisesti jae 9: "... jos sinä keskuudestasi..."

Kenen keskuudesta?

Koen, että ihan meidän kaikkien, Herran omien. Ja sitten seuraavat lupaukset. Ne ovat rohkaisevia.

Jesaja 58

3 "Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?" Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.
4 Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.
5 Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?
6 Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?
7 Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
8 Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
9 Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen". Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,
10 jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.
11 Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.
12 Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: "halkeamain umpeenmuuraaja" ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi".
13 Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
14 silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.

Lue lisää

Tarkistin vielä nimimerkin "Paljon rukoillut" kanssa hänen näkemänsä uninäyn sisältöä. Kaksi asiaa siitä vielä:
1. Vesihanat olivat aitoa kultaa.
2. Kylpytakit olivat hohtavan valkoisia.
Eli siis kyse ei ole tavallisen remontin toiveesta, vaan kyseessa on lupaus siitä, että Jumala itse toimii.
Ainakin niin ymmärtäisin "aitoa kultaa" olevat vesihanat. Ja "valkoiset vaatteet" viitannevat Jumalan antamaan vanhurskauteen.
Hän puhdistaa ja uudistaa. Oman aikataulunsa mukaan.

uhreistayksi kirjoitti:

Tarkistin vielä nimimerkin "Paljon rukoillut" kanssa hänen näkemänsä uninäyn sisältöä. Kaksi asiaa siitä vielä:
1. Vesihanat olivat aitoa kultaa.
2. Kylpytakit olivat hohtavan valkoisia.
Eli siis kyse ei ole tavallisen remontin toiveesta, vaan kyseessa on lupaus siitä, että Jumala itse toimii.
Ainakin niin ymmärtäisin "aitoa kultaa" olevat vesihanat. Ja "valkoiset vaatteet" viitannevat Jumalan antamaan vanhurskauteen.
Hän puhdistaa ja uudistaa. Oman aikataulunsa mukaan.

Lue lisää

uudistaa sinutkin katkeruudestasi..ja parantaa!
olisipa mielenkiintoista tietää keitä nimimerkkien takana on..itse asunut lapsuuteni kivalassa koska vanhempani olivat ja ovat siellä edelleen töissä. Joka paikalla on miinukset ja plussat-miksi juuri miinuksiin takerrutaan..Varmasti sullakin on myös hyviä muistoja kivalasta, kun tarkemmin ajattelet!

Mulla on kumpiakin muistoja..ja aika parantaa haavat kun antaa sille / Jumalalle mahdollisuuden ;D

T. Elina

eleanor76 kirjoitti:

uudistaa sinutkin katkeruudestasi..ja parantaa!
olisipa mielenkiintoista tietää keitä nimimerkkien takana on..itse asunut lapsuuteni kivalassa koska vanhempani olivat ja ovat siellä edelleen töissä. Joka paikalla on miinukset ja plussat-miksi juuri miinuksiin takerrutaan..Varmasti sullakin on myös hyviä muistoja kivalasta, kun tarkemmin ajattelet!

Mulla on kumpiakin muistoja..ja aika parantaa haavat kun antaa sille / Jumalalle mahdollisuuden ;D

T. Elina

Lue lisää

Katsoin juuri Ylen arkistossa olevan jutun Kivalasta vuodelta 1964. Tunnistin siinä monia ihmisiä. Se toi muistot esiin.
Tarina oli kaunis, se muistutti siitä, miten hyvinvointivaltiossa on ihmisiä jotka on "virallisesti" unohdettu. Se näky, missä Kivalakodit syntyivät, nousi rakkaudesta. Rakkaus motivoi henkilökuntaa. Rakkaus antoi uhrimieltä.
Rakkaus tekee kuitenkin haavoittuvaiseksi. Rakastavaa, hiukan syyllisyydentuntoista arkaa uskovaista ja hyvää tarkoittavaa ihmistä on niin helppo käyttää hyväksi.
En voi hyväksyä työntekijöiden hyväksikäyttämistä. Jos joku tekee talkootyötä, se on ok, mutta ketään ei saa manipuloida kristillisyydenkään varjolla tekemään lähes ympärivuorokautista palkatonta työtä. Työnantajalla pitää olla moraalia, ja siihen kuuluu se, että myös työntekijöiden eläketurvasta huolehditaan.
Pari vuotta Kivalasta lähdön jälkeen oli vaikeinta, mutta jälkeenpäin ajatellen oli hyvä, että niin joutui tutkimaan myös niitä asioita, jotka omassa itsessä olivat altistaneet hyväksikäytölle. Se oli kova koulu.
Kun sitten tulin mukaan näihin keskusteluihin, koin sen velvollisuudekseni- sekä sosiaaliseksi että kristilliseksi. Nämä keskustelut ovat auttaneet joitakin ihmisiä. Kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, perataan pois katkeruuden juuria. Totuus tekee vapaaksi, sanoi Jeesus.

uhreistayksi kirjoitti:

Katsoin juuri Ylen arkistossa olevan jutun Kivalasta vuodelta 1964. Tunnistin siinä monia ihmisiä. Se toi muistot esiin.
Tarina oli kaunis, se muistutti siitä, miten hyvinvointivaltiossa on ihmisiä jotka on "virallisesti" unohdettu. Se näky, missä Kivalakodit syntyivät, nousi rakkaudesta. Rakkaus motivoi henkilökuntaa. Rakkaus antoi uhrimieltä.
Rakkaus tekee kuitenkin haavoittuvaiseksi. Rakastavaa, hiukan syyllisyydentuntoista arkaa uskovaista ja hyvää tarkoittavaa ihmistä on niin helppo käyttää hyväksi.
En voi hyväksyä työntekijöiden hyväksikäyttämistä. Jos joku tekee talkootyötä, se on ok, mutta ketään ei saa manipuloida kristillisyydenkään varjolla tekemään lähes ympärivuorokautista palkatonta työtä. Työnantajalla pitää olla moraalia, ja siihen kuuluu se, että myös työntekijöiden eläketurvasta huolehditaan.
Pari vuotta Kivalasta lähdön jälkeen oli vaikeinta, mutta jälkeenpäin ajatellen oli hyvä, että niin joutui tutkimaan myös niitä asioita, jotka omassa itsessä olivat altistaneet hyväksikäytölle. Se oli kova koulu.
Kun sitten tulin mukaan näihin keskusteluihin, koin sen velvollisuudekseni- sekä sosiaaliseksi että kristilliseksi. Nämä keskustelut ovat auttaneet joitakin ihmisiä. Kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, perataan pois katkeruuden juuria. Totuus tekee vapaaksi, sanoi Jeesus.

Lue lisää

Mielestäni Kivalan johtajan sisäpiirille tarkoitetut kiertokirjeet ovat sisällöltään liian usein parjaavia ja monesti ns. harhaan joutuneet ihmiset saavat kuulla "lankeemuksistaan" niistä. Ovat taiten kirjoitettuja ja vetoavat raamattuun alistaen ja nöyryyttäen työntekijöitä. Sama sisältö on ollut 80-luvulla ainakin sunnuntaikokouksissa.

Kaikessa korostetaan, kuinka suurta on palvella Jumalaa elämäntehtävässä, Kivalan työssä. Mikään muu ei ole niin arvokasta. Jos joku harhautuu muualle Kivalan työstä, esitetään, että on nyt varmasti lähes pirun kätyri, varsinkin, jos kyse on ns. sisäpiirin työntekijästä. Moni ei Kivalaan palaa sieltä lähdettyään ja yhteyksiä talon ulkopuolelle katsotaan jopa joskus karsaasti.

Liian moni kiltti ja hyväuskoinen Jumalan palvelija ottaa tosissaan johtajattaren neuvot. Hän ei hyväksy esim. mielenterveysongelmia, vaan korostaa sitä, että Jeesus kyllä hoitaa. Vaikka, kuten näiltä palstoilta voimme lukea, "kivalakoulun käyneistä" usea on terapian tarpeessa pois päästyään.

omasta kokemuksesta kirjoitti:

Mielestäni Kivalan johtajan sisäpiirille tarkoitetut kiertokirjeet ovat sisällöltään liian usein parjaavia ja monesti ns. harhaan joutuneet ihmiset saavat kuulla "lankeemuksistaan" niistä. Ovat taiten kirjoitettuja ja vetoavat raamattuun alistaen ja nöyryyttäen työntekijöitä. Sama sisältö on ollut 80-luvulla ainakin sunnuntaikokouksissa.

Kaikessa korostetaan, kuinka suurta on palvella Jumalaa elämäntehtävässä, Kivalan työssä. Mikään muu ei ole niin arvokasta. Jos joku harhautuu muualle Kivalan työstä, esitetään, että on nyt varmasti lähes pirun kätyri, varsinkin, jos kyse on ns. sisäpiirin työntekijästä. Moni ei Kivalaan palaa sieltä lähdettyään ja yhteyksiä talon ulkopuolelle katsotaan jopa joskus karsaasti.

Liian moni kiltti ja hyväuskoinen Jumalan palvelija ottaa tosissaan johtajattaren neuvot. Hän ei hyväksy esim. mielenterveysongelmia, vaan korostaa sitä, että Jeesus kyllä hoitaa. Vaikka, kuten näiltä palstoilta voimme lukea, "kivalakoulun käyneistä" usea on terapian tarpeessa pois päästyään.

Lue lisää

Nämä kokemukset ovat hyvin samanlaisia monen Kivalassa työskennelleen ihmisen kohdalla.
Kirjoitit >"Kaikessa korostetaan, kuinka suurta on palvella Jumalaa elämäntehtävässä, Kivalan työssä. Mikään muu ei ole niin arvokasta. Jos joku harhautuu muualle Kivalan työstä, esitetään, että on nyt varmasti lähes pirun kätyri, varsinkin, jos kyse on ns. sisäpiirin työntekijästä."<
Aivankuin Jumalan valtakunnan työ olisi yhtä kuin vain ja ainoastaan työ Kivalakodeissa. Ja että Jumalan suunnittelema elämäntyö olisi yhtäkuin elämä Kivalakodeissa vain ja ainoastaan.
Tämän voi toki ymmärtää, että joku ihminen on henkilökohtaisesti kokenut näin, mutta jos ja KUN siihen on liittynyt vaatimus että niin pitää olla toisenkin kohdalla.. Ja että vain ja ainoastaan ÄM on se joka tietää mitä "Jumala tahtoo" tuon toisen ihmisen elämän suhteen, niin ÄM koetti ottaa Jumalan paikan. Kyse on henkisestä manipuloinnista.
Esimerkiksi vaatimus terveen ihmisen sterilisaatiosta perusteltiin niin, että se tapahtuisi "Jumalan valtakunnan tähden".
Mielestäni tuollainen - jo ehdotuksenakin - loukkaa ihmisoikeuksia.

uhreistayksi kirjoitti:

Nämä kokemukset ovat hyvin samanlaisia monen Kivalassa työskennelleen ihmisen kohdalla.
Kirjoitit >"Kaikessa korostetaan, kuinka suurta on palvella Jumalaa elämäntehtävässä, Kivalan työssä. Mikään muu ei ole niin arvokasta. Jos joku harhautuu muualle Kivalan työstä, esitetään, että on nyt varmasti lähes pirun kätyri, varsinkin, jos kyse on ns. sisäpiirin työntekijästä."<
Aivankuin Jumalan valtakunnan työ olisi yhtä kuin vain ja ainoastaan työ Kivalakodeissa. Ja että Jumalan suunnittelema elämäntyö olisi yhtäkuin elämä Kivalakodeissa vain ja ainoastaan.
Tämän voi toki ymmärtää, että joku ihminen on henkilökohtaisesti kokenut näin, mutta jos ja KUN siihen on liittynyt vaatimus että niin pitää olla toisenkin kohdalla.. Ja että vain ja ainoastaan ÄM on se joka tietää mitä "Jumala tahtoo" tuon toisen ihmisen elämän suhteen, niin ÄM koetti ottaa Jumalan paikan. Kyse on henkisestä manipuloinnista.
Esimerkiksi vaatimus terveen ihmisen sterilisaatiosta perusteltiin niin, että se tapahtuisi "Jumalan valtakunnan tähden".
Mielestäni tuollainen - jo ehdotuksenakin - loukkaa ihmisoikeuksia.

Lue lisää

Kivalassa 70-80 luvuilla lapsuudessa ja nuoruudessa, ja vähän myöhemminkin aikuisena majoittuneena vammaisena tuli kaikenlaista koettua ja nähtyä Kivalan elämästä.

Mietteet odottivat vuosikausia paperille pääsyä, mutta viime vuoden joulukuun alussa tuntemukset pääsivät vihdoin paperille, kirjan KOTIVAMMAINEN muotoon.

Kirja EI OLE Kivalan työn parjausta, koska työ on ollut suuriarvoista! Kirjan tarkoitus on pohdinnallinen, härättää kysymyksiä, ajatuksia ja keskustelua.

KOTIVAMMAINEN - kirjaa (lähes 150 sivua) voi tilata Raajarikkoiset ry:stä (www.raajarikkoiset.com) [email protected] 25€ postit 5€.