Kun uskottomuus paljastuu, petetty kumppani joutuu usein shokin valtaan. Seuraavana vaiheena on viha ja sen purkaminen eri tavoin niin omaan kumppaniin kuin kolmanteenkin osapuoleen. Sitten moni penkoo kumppaninsa ja sala"rakkaan" (ihastumisesta tai rakkaudesta ei aina ole kysymys, monasti kyse on pikemmin parisuhteen tökkimisen aiheuttamasta seksin puutteesta) edesottamuksia ja keskittyy syyttämään heitä kaikesta tapahtuneesta.
Mutta millaisia kokemuksia sinulla on toipumisvaiheesta?
Siitä, kun tunneperäisestä vaiheesta ainakin joissain tapauksissa päästään ihan oikeaan dialogiin jossa pohditaan, miksi toinen lähti hakemaan muutosta elämäänsä kolmannen osapuolen avulla.
Siitä, kun yhdessä huomataan, että vakisuhteessa on kuitenkin niin paljon hyvää, että uskottomuus ja siihen liittyvä pelko suhteen tuhoutumisesta satuttaa. Sillä jos kumppanini ja suhteemme olisivat minulle täysin yhdentekeviä niin välittäisinkö siitä, että toinen pettää?
Vihavaiheessa mielen ymmärrettävästikin täyttää tuska ja raivo. Mutta jos rakkautta ei enää lainkaan olisi niin miksi petetty osapuoli sitten tuntee sitä tuskaa ja raivoa?
Oletko omassa tilanteessasi jo edennyt suhteen lujittumiseen? Miten se onnistui? Mikä mahdollisti käänteen negatiivisuudesta suhteen jälleenrakentamiseen? Paljonko käänteeseen meni aikaa? Oliko prosessissa takaiskuja?
Toipuminen
21
3265
Vastaukset
- musta sydän
Hienoa, että pohditaan näinkin. Ajattelin itse aloittaa vastaavaa keskustelua, nyt kun asiat kotona ovat paranemaan päin. Ehkä toipumisista kertominen auttaisi, tämä palsta on muuten niin surullinen.
Löysin tämän palstan 2006 heinäkuussa, kun puolison pettäminen paljastui ja etsin ryhmää, jossa purkaa pahaa oloa. Liikaa oli ja on samassa tilanteessa olevia! Kotona saatoin purkaa pahaa oloa puolisooni ja näitä ihania kakkosia sai herjata, ihmetellä tällä palstalla.
Alkuun tämä helpotti, mutta lopulta paskaan alkoi itsekin vajota.
Toipuminen vaatii päätöksiä, pitää lopettaa rypeminen, ei auta omaa parisuhdetta, kun lukee näitä kakkosten hehkutuksia, tosia tai kuvitteellisia...
Pitää lopettaa asian, pettämisen, jatkuva vatvominen puolison kanssa ja keskittyä siihen omaan suhteeseen. Miettiä jatkoa, miten parantaa olemassa olevaa. Ehkä myös palauttaa kummankin mieleen ne yhteiset hyvät jutut!
Aikaa tämä vie ihan liikaa, meillä nyt yli puolitoista vuotta. Monta kertaa miettii kannattaako.
Mietin myös sitä, menetänkö jotain, kun en etsi uutta. Tottakai olisi kiva kokea ihastuminen, rakastuminen... sitä tuskin omani kanssa enää koen... liikaa on rikottu.
Uskon kuitenkin, että suhteemme saattaa olla jatkossa jopa parempi. Mieheni ei olisi ilman kakkosta nähnyt, kuinka hyvä on kotona. Puhuin hänelle pitkään jo aikaisemmin, että minun puoleltani tämä liitto loppuu, jollei muutosta tule. Nyt hänkin sen näkee ja kokee liittomme tärkeämmäksi ja minut rakkaammaksi, kuin varmaan koskaan :)) Joku voi herjata lapselliseksi, mutta kriisi voi synnyttää hyvääkin.- käsityksen ajasta
Vai 1½ vuotta on mennyt ja nyt näet jo valoa tunnelin päässä... Tälle matkalle siis tarvitaan runsaasti kärsivällisyyttä evääksi.
Meillä ongelmat ehtivät kasaantua vuosien aikana. Kun suhteen umpikujaan turhauduttuani luulin - kuten varmaan moni muukin - että voisin muka hankkia ne "puuttuvat palikat" (lue: seksiä) näppärästi muualta niin olisi pitänyt miettiä seurauksia perusteellisemmin.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja nyt koen, että jälleenrakentamisen vastuu on minun. Venettä on vaikea soutaa yhdellä airolla, toivon rakkaltani yhteistyötä. Aika ajoin on jo positiivisia merkkejä ilmassa, välillä tietysti tullaan takapakkia.
Uskon, että jonain päivänä vaimoni voi katsoa taaksepäin ja olla aidosti ylpeä siitä, että hän ei sittenkään paennut eikä luovuttanut vaan taistelimme yhdessä suhteemme puolesta ja selvisimme voittajiksi.
Raskasta tämä on molemmille, mutta toivo elää ja antaa voimaa. - tuskansa alussa
käsityksen ajasta kirjoitti:
Vai 1½ vuotta on mennyt ja nyt näet jo valoa tunnelin päässä... Tälle matkalle siis tarvitaan runsaasti kärsivällisyyttä evääksi.
Meillä ongelmat ehtivät kasaantua vuosien aikana. Kun suhteen umpikujaan turhauduttuani luulin - kuten varmaan moni muukin - että voisin muka hankkia ne "puuttuvat palikat" (lue: seksiä) näppärästi muualta niin olisi pitänyt miettiä seurauksia perusteellisemmin.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja nyt koen, että jälleenrakentamisen vastuu on minun. Venettä on vaikea soutaa yhdellä airolla, toivon rakkaltani yhteistyötä. Aika ajoin on jo positiivisia merkkejä ilmassa, välillä tietysti tullaan takapakkia.
Uskon, että jonain päivänä vaimoni voi katsoa taaksepäin ja olla aidosti ylpeä siitä, että hän ei sittenkään paennut eikä luovuttanut vaan taistelimme yhdessä suhteemme puolesta ja selvisimme voittajiksi.
Raskasta tämä on molemmille, mutta toivo elää ja antaa voimaa.Tämä järkyttävä toisen naisen olemassaolo paljastui minulle äskettäin ja ole tosi rikki. Eniten vaivaa kun sanotaan ettei ole omatunnontuskia asiasta. Yhdessä on kuitenkin päätetty jatkaa, mutta tuskien taival taitaa olla edessä. En saa asiaa hetkeksikään mielestäni.
- kohti jälleenrakennusta
tuskansa alussa kirjoitti:
Tämä järkyttävä toisen naisen olemassaolo paljastui minulle äskettäin ja ole tosi rikki. Eniten vaivaa kun sanotaan ettei ole omatunnontuskia asiasta. Yhdessä on kuitenkin päätetty jatkaa, mutta tuskien taival taitaa olla edessä. En saa asiaa hetkeksikään mielestäni.
Shokki ja tuska vaativat aikansa, mutta ota tavaksesi vaikka pitää päiväkirjaa tuntemuksistasi ja keskusteluistasi miehesi kanssa. Usko pois, että asia ei ole helppo hänellekään.
Vaatii tietysti uskallusta asettua pettäneen osapuolen asemaan ja miettiä vakavasti syitä joiden takia hän luuli uskottomuuden olevan hyvä idea. Se, että joku on valinnut väärän tien ei tarkoita sitä, etteikö hänellä olisi ollut vakava syy hakea muutosta suhteeseensa.
Kehitys ei voi perustua pelkkään syyttelyyn, parisuhdeongelmaan tarvitaan kaksi osapuolta ja molempien on syytä katsoa peiliin jos mieli ratkaista ongelma. Älä syyllistä itseäsi, mutta älä myöskään uskottele itsellesi, että koska mies joka petti, on hän yksin vastuussa kaikista niistä ongelmista joiden takia hän petti. - musta sydän
kohti jälleenrakennusta kirjoitti:
Shokki ja tuska vaativat aikansa, mutta ota tavaksesi vaikka pitää päiväkirjaa tuntemuksistasi ja keskusteluistasi miehesi kanssa. Usko pois, että asia ei ole helppo hänellekään.
Vaatii tietysti uskallusta asettua pettäneen osapuolen asemaan ja miettiä vakavasti syitä joiden takia hän luuli uskottomuuden olevan hyvä idea. Se, että joku on valinnut väärän tien ei tarkoita sitä, etteikö hänellä olisi ollut vakava syy hakea muutosta suhteeseensa.
Kehitys ei voi perustua pelkkään syyttelyyn, parisuhdeongelmaan tarvitaan kaksi osapuolta ja molempien on syytä katsoa peiliin jos mieli ratkaista ongelma. Älä syyllistä itseäsi, mutta älä myöskään uskottele itsellesi, että koska mies joka petti, on hän yksin vastuussa kaikista niistä ongelmista joiden takia hän petti.Olen paljon, yhdessä ja erikseen puolisoni,sekä terapeutin kanssa puhunut pettämisestä ja siihen johtaneista syistä. Mikään ei ainakaan meillä osoita minua syyksi, vaan liittomme ajoi kriisiin puolison kasvukriisi.Siihen saumaan osui "mukava pankkineiti", joka pyysi kahville ja juttelemaan...Mieheni oli tyhmä, eikä pystynyt puhumaan minulle, vaan ihmiselle, joka oli uusi ja halukas "kuuntelemaan".
Vieläkin mieheni on, jotenkin kesken, ei ole löytänyt aikuista itseään. Yrittää tehdä kaiken miellyttääkseen minua, ei uskalla tuoda omia toiveitaan julki, eikä aina taida edes tietää mitä ne ovat. Toivon, että hän oppii puhumaan ja minä vielä silloin haluan kuunnella.
Ainoa toive mikä minulla on, on rehellisyys.
Siihen meidän molempien on jatkossa pystyttävä. - puhumattomuus tyhmyyttä?
musta sydän kirjoitti:
Olen paljon, yhdessä ja erikseen puolisoni,sekä terapeutin kanssa puhunut pettämisestä ja siihen johtaneista syistä. Mikään ei ainakaan meillä osoita minua syyksi, vaan liittomme ajoi kriisiin puolison kasvukriisi.Siihen saumaan osui "mukava pankkineiti", joka pyysi kahville ja juttelemaan...Mieheni oli tyhmä, eikä pystynyt puhumaan minulle, vaan ihmiselle, joka oli uusi ja halukas "kuuntelemaan".
Vieläkin mieheni on, jotenkin kesken, ei ole löytänyt aikuista itseään. Yrittää tehdä kaiken miellyttääkseen minua, ei uskalla tuoda omia toiveitaan julki, eikä aina taida edes tietää mitä ne ovat. Toivon, että hän oppii puhumaan ja minä vielä silloin haluan kuunnella.
Ainoa toive mikä minulla on, on rehellisyys.
Siihen meidän molempien on jatkossa pystyttävä."Mieheni oli tyhmä, eikä pystynyt puhumaan minulle, vaan ihmiselle, joka oli uusi ja halukas "kuuntelemaan"."
Tyhmyyden piikkiin voi tietysti pistää kaikenlaista, mutta moni viisaskin mies pelkää ihan oikeasti vaimonsa reaktiota jos hän avautuu oman epävarmuutensa suhteen. Terapeutista - tai vaikka siitä pankkineidistä pääsee kyllä eroon jos juttu ei luistakaan, mutta jos oma puoliso on kerrankin suhtautunut väärin (tai muistuttanut jostain vanhasta "tyhmyydestä") kun toinen haki keskusteluapua niin puhumisen kynnys voi sen jälkeen olla ylittämätön. Pahat sanat jäävät sydämeen mätänemään jos niitä ei yhdessä siivota pois...
Voi mennä vuosia enne kuin opimme taas luottamaan ja keskustelemaan avoimesti. Siihen monet valitettavasti tarvitsevat pahan kriisin. - musta sydän
puhumattomuus tyhmyyttä? kirjoitti:
"Mieheni oli tyhmä, eikä pystynyt puhumaan minulle, vaan ihmiselle, joka oli uusi ja halukas "kuuntelemaan"."
Tyhmyyden piikkiin voi tietysti pistää kaikenlaista, mutta moni viisaskin mies pelkää ihan oikeasti vaimonsa reaktiota jos hän avautuu oman epävarmuutensa suhteen. Terapeutista - tai vaikka siitä pankkineidistä pääsee kyllä eroon jos juttu ei luistakaan, mutta jos oma puoliso on kerrankin suhtautunut väärin (tai muistuttanut jostain vanhasta "tyhmyydestä") kun toinen haki keskusteluapua niin puhumisen kynnys voi sen jälkeen olla ylittämätön. Pahat sanat jäävät sydämeen mätänemään jos niitä ei yhdessä siivota pois...
Voi mennä vuosia enne kuin opimme taas luottamaan ja keskustelemaan avoimesti. Siihen monet valitettavasti tarvitsevat pahan kriisin.Ehkä sana oli väärä, mutta ei kyse ollut arkuudesta. Ei ollut historiaa, jossa olisimme laukoneet toisillemme sanoja, joita myöhemmin katuisimme. Puhetta ei vaan enää ollut, kun tunsimme toisemme ja tapamme.
Kun aloin huomata, että jotain on pielessä ja sanoin, että näin jos jatkamme rakkaus ei riitä ja suhteemme loppuu, mieheni totesi, että kaikki on hyvin.
Ei se, että mieheni tykkäsi puhua sille toiselle, tarkoita että olisi puhunut vaikeista asioista. Mieheni omat sanat olivat; Sille oli kiva puhua, kun ei se mistään mitään tiennyt, eikä ymmärtänyt.
En usko, että mieheni on tälle toiselle avautunut, tai kertonut epävarmuudestaan... minut tuntien tarve on ennemmin ollut päteä, olla kritiikittömästi ihailtu ja vahva. - Nexpress
Kiinnostava havainto, että mm. tämä palsta on hyvä kanava pahan olon purkamiselle. Kirjoittaminen on terapiaa ja tuskanhuutojen kanavoiminen kohtalontovereiden ja muidenkin luettavaksi varmaan auttaa. Ja kun lukee omia kirjoituksiaan yön yli nukuttuaan niin ne kenties näkee hiukan eri valossa.
Tämän, pikemmin positiiviseen prosessiin kuin vihaan ja tuskaan keskittyvän keskusteluketjun lyhyys verrattuna moniin muihin aiheisiin todistaa myös siitä, että kun pari saa tilanteen hallintaan ja keskustelunsa käyntiin, on vähemmän tarvetta purkaa sydäntä netissä.
Sivullisesta maailma voi näyttää aika pahalta, kun täälläkin enemmän puretaan pahaa oloa kuin palataan myöhemin kertomaan miten asiat saatiin kuntoon. Sitä kuitenkin tapahtuu enemmän kuin luulisi...
- kun lopetin
toisen syyttämisen ja aloin näkemään itseäni toisen silmin. Ei ollut helppoa myöntää omia virheitään, vei aikansa ennen kuin ne myönsin. Lopulta kun ymmärsinn että olisin itse voinut tehdä saman, jos olisin ollut kumppanini asemessa. Pystyin vihdoin antamaan anteeksi ja aloittamaan oman uuden jakson elämässäni ilman katkeruutta, oppineena omista virheistäni.
- rohkeudestasi!
Tuossa oli tiivis paketti asiaa josta voit olla loppuikäsi rinta rottingilla.
Sen tunnustaminen, että osat olisivat voineet olla toisin päin ja rohkeus antaa anteeksi ovat rohkeuden ja henkisen vahvuuden merkki. Joka luulee, että antamalla anteeksi luopuu taistelutta, on pahan kerran väärässä. Joka takertuu pahan muisteluun on tuomittu häviämään, yksin tai kumppaneineen, mutta toisen kärsimys ei ole toisen voitto.
- Talonsydän
Minulle terapeuttini kertoi toipumisen uskottomuudesta kestävän 3 vuotta! Välillä vain tuntuu jaksanko/ kannattaako tämä, 4 kk vasta takana, annoin siis miehelleni anteeksi...
- hjkjl
Rehellisesti sanottua kuinka moni on vuosien yrittämisen jälkeen todennut ajan valuneen tiimalasista ihan turhaan ja eron olisi voinut ottaa aikaisemminkin.
Vaimoni petti minua puolitoista vuotta.Tapasivat salaraakkaansa kanssa lähes päivittäin.Ja minä kun luulin hänen olevan töistänsä uupuneen kun tuli kotiin ja annoin ovella pusun.Hyi helvetti.Suoraan tuli toisen miehen sängystä.Olen helvetin katkera.Vaikka kuinka ajattelen positiivisesti ja yritän jättää vihan sisälleni niin ei tule mitään.
Kaiken huippuna ovat yhteydessä toisiinsa ja tapailevat vielä,tosin ei yhtä usein kun täytyy kuitenkin olla hiukan varovainen etteivät taas käryä.Näytä tässä sitten jo lähes aikuisille lapsille perhe elämän mallia,ei onnistu.Pikku lapsikin vaistoaa ja isompi tajuaa ettei perheessä kaikki hyvin.Kantapäät yhteen ja nyytit kainaloon ja molemmille uusi ja toivottavasti rehellisempi elämä.- musta sydän
Sinulle ja edelliselle. Suhteen lopettaminen kestää, valitettavasti. Minäkin uskoin, kun mieheni lupasi lopettaa, mutta ainakin puoli vuotta vielä jatkoi. Aina piti olla todisteet ennen kuin uskoi, että tiedän.
Mieheni sanoi, että se nainen oli takaraivossa ja uskon nyt. 9 kuukautta tiivistä suhdetta, rakastuminen, ei se heti lopu.
Uskon kuitenkin, josko nyt, olisiko jo loppunut?
Mutta se ei enää ole ongelma, vaan oma pääni.
Pahat ajatukset vainoavat edelleen, ei jatkuvasti, kuten ensimmäinen vuosi, mutta aina välillä. Helpottaako koskaan?
En ole antanut anteeksi, enää se ei ole edes helppoa. Jos suhde olisi loppunut heti ilmitulon jälkeen, ehkä? Mutta, kun jatkui, miksi? Ehkä joskus anteeksi, edes osa, mutta koskaan en unohda :((
Silti jatkan, koska rakastan, koska melkein kolmekymmentä vuotta takana, ehkä nyt voisin saada kaiken? - vieläkin sureva
musta sydän kirjoitti:
Sinulle ja edelliselle. Suhteen lopettaminen kestää, valitettavasti. Minäkin uskoin, kun mieheni lupasi lopettaa, mutta ainakin puoli vuotta vielä jatkoi. Aina piti olla todisteet ennen kuin uskoi, että tiedän.
Mieheni sanoi, että se nainen oli takaraivossa ja uskon nyt. 9 kuukautta tiivistä suhdetta, rakastuminen, ei se heti lopu.
Uskon kuitenkin, josko nyt, olisiko jo loppunut?
Mutta se ei enää ole ongelma, vaan oma pääni.
Pahat ajatukset vainoavat edelleen, ei jatkuvasti, kuten ensimmäinen vuosi, mutta aina välillä. Helpottaako koskaan?
En ole antanut anteeksi, enää se ei ole edes helppoa. Jos suhde olisi loppunut heti ilmitulon jälkeen, ehkä? Mutta, kun jatkui, miksi? Ehkä joskus anteeksi, edes osa, mutta koskaan en unohda :((
Silti jatkan, koska rakastan, koska melkein kolmekymmentä vuotta takana, ehkä nyt voisin saada kaiken?Mun petetyksitulemisesta on jo yli 2 vuotta. Mieheni hairahdus oli lyhyt kännisekoilu, jossa tuskin paljoa oli tunteita mukana kummaltakaan osapuolelta. Tekstareita kyllä olivat lähetelleet, jotka loukkasivat syvästi mua. Paljon on ollut pitkiä onnellisia kausia, jolloin olen uskonut asian olevan jo haudattu ja itsetuntoni kunnossa. Viimeksi eilen tuli taas riita aiheesta. Epäilen pienimmästäkin vihjeestä, josko miehelläni olisi taas toinen nainen. Mies ei enää osaa ottaa vastaan epäilyjäni ja kokee ne syytöksiksi. pelkään että suhde kaatuu rakkaudesta huolimatta, koska loukatuksitulemisen tunteet yhtäkkiä nousevat pintaan, enkä voi sille mitään. Silloin vajoan siihen samaan tilaan, missä olin uskottomuuden paljastumisen aikaan. Vielä 2 vuotta pettämisen jälkeen se tila tulee niin pahana. Miehellä ei meinaa riittää voimat sen tunnetilani vastaanottamiseen ja se pahentaa näitä kriisejäni. Miksi yrittää jos vaimon ei usko miehen uskollisuuteen. Haluain niin hirveästi unohtaa ja jatkaa tätä avioliittoa. Mutta se pettämisen aiheuttama haava on niin iso eikä se tunnu paranevan. Todellinen anteeksianto ja unohdus vaativat kyllä todella suurta sydäntä ja vahvaa mieltä. Ja vahvaa itsetuntoa, joka petetyltä puuttuu.
- iloton
vieläkin sureva kirjoitti:
Mun petetyksitulemisesta on jo yli 2 vuotta. Mieheni hairahdus oli lyhyt kännisekoilu, jossa tuskin paljoa oli tunteita mukana kummaltakaan osapuolelta. Tekstareita kyllä olivat lähetelleet, jotka loukkasivat syvästi mua. Paljon on ollut pitkiä onnellisia kausia, jolloin olen uskonut asian olevan jo haudattu ja itsetuntoni kunnossa. Viimeksi eilen tuli taas riita aiheesta. Epäilen pienimmästäkin vihjeestä, josko miehelläni olisi taas toinen nainen. Mies ei enää osaa ottaa vastaan epäilyjäni ja kokee ne syytöksiksi. pelkään että suhde kaatuu rakkaudesta huolimatta, koska loukatuksitulemisen tunteet yhtäkkiä nousevat pintaan, enkä voi sille mitään. Silloin vajoan siihen samaan tilaan, missä olin uskottomuuden paljastumisen aikaan. Vielä 2 vuotta pettämisen jälkeen se tila tulee niin pahana. Miehellä ei meinaa riittää voimat sen tunnetilani vastaanottamiseen ja se pahentaa näitä kriisejäni. Miksi yrittää jos vaimon ei usko miehen uskollisuuteen. Haluain niin hirveästi unohtaa ja jatkaa tätä avioliittoa. Mutta se pettämisen aiheuttama haava on niin iso eikä se tunnu paranevan. Todellinen anteeksianto ja unohdus vaativat kyllä todella suurta sydäntä ja vahvaa mieltä. Ja vahvaa itsetuntoa, joka petetyltä puuttuu.
kun mies jäi kiinni suhteesta toiseen naiseen, kestänyt jo silloi liki kaksi vuotta. Lupasi lopettaa, mutta taas jäi kiinni saman naisen kanssa olemisesta. Voiko tälläisestä toipua. kaikki alkaa aina alusta mutta kun sitä haluaa uskoa. Olenko jo liian typerä. Voiko mies enää lopettaa. Tuska alkaa aina alusta, eikä vieläkään haluaisi uskoa. Siis tämä on jo kestänyt neljä vuotta. Näyttä hullulta kirjotettuna.
- 62+63
vieläkin sureva kirjoitti:
Mun petetyksitulemisesta on jo yli 2 vuotta. Mieheni hairahdus oli lyhyt kännisekoilu, jossa tuskin paljoa oli tunteita mukana kummaltakaan osapuolelta. Tekstareita kyllä olivat lähetelleet, jotka loukkasivat syvästi mua. Paljon on ollut pitkiä onnellisia kausia, jolloin olen uskonut asian olevan jo haudattu ja itsetuntoni kunnossa. Viimeksi eilen tuli taas riita aiheesta. Epäilen pienimmästäkin vihjeestä, josko miehelläni olisi taas toinen nainen. Mies ei enää osaa ottaa vastaan epäilyjäni ja kokee ne syytöksiksi. pelkään että suhde kaatuu rakkaudesta huolimatta, koska loukatuksitulemisen tunteet yhtäkkiä nousevat pintaan, enkä voi sille mitään. Silloin vajoan siihen samaan tilaan, missä olin uskottomuuden paljastumisen aikaan. Vielä 2 vuotta pettämisen jälkeen se tila tulee niin pahana. Miehellä ei meinaa riittää voimat sen tunnetilani vastaanottamiseen ja se pahentaa näitä kriisejäni. Miksi yrittää jos vaimon ei usko miehen uskollisuuteen. Haluain niin hirveästi unohtaa ja jatkaa tätä avioliittoa. Mutta se pettämisen aiheuttama haava on niin iso eikä se tunnu paranevan. Todellinen anteeksianto ja unohdus vaativat kyllä todella suurta sydäntä ja vahvaa mieltä. Ja vahvaa itsetuntoa, joka petetyltä puuttuu.
korjaisin, jos petetyltä puuttuu vahva itsetunto, anteeksianto on vaikeaa. Jos on petetty, ei tarkoita, että olisi huono itsetunto. Kolauksen itsetunto varmasti saa, mutta se on eri asia, kuin huono itsetunto. Aikaste usein huono itsetunto on pettäjällä, kun sitä on yritetty pönkittää pettämisellä. Siinä olen aivan samaa mieltä, että varmasti haavojen arpeutuminen vie aikaa. Yritä muistaa, että olet aivan ihana ihminen, se, että olet tullut petetyksi ei muuta sitä. Pettäjän oma minä ei vastannut, niitä tavoitteita, joita elämälle on asetettu.
- askel pois
iloton kirjoitti:
kun mies jäi kiinni suhteesta toiseen naiseen, kestänyt jo silloi liki kaksi vuotta. Lupasi lopettaa, mutta taas jäi kiinni saman naisen kanssa olemisesta. Voiko tälläisestä toipua. kaikki alkaa aina alusta mutta kun sitä haluaa uskoa. Olenko jo liian typerä. Voiko mies enää lopettaa. Tuska alkaa aina alusta, eikä vieläkään haluaisi uskoa. Siis tämä on jo kestänyt neljä vuotta. Näyttä hullulta kirjotettuna.
Älä usko häntä hyvä ihminen! Jos mies on ollut jo pitkään suhteessa toiseen naiseen, niin hän on ns. koukussa häneen, eikä osaa lopettaa. Pitkän pettämisen aikana mies on ehtinyt käydä kaikki selitykset ja anteeksianelut läpi mielessään jo moneen kertaan joten hän tietää mistä narusta vetää. Hän ei kunnioita sinua sillä tavalla kuin rakatavan kumppanin tulisi kunnioittaa. Mieti mitä tuollainen luottamuksen rakentaminen aina vaan uudestaan tekee sinulle, sehän musertaa sinut pikkuhiljaa. Ja silloin kun todella tajuat millainen mies sinulla oikeasti on, olet jo liian heikko lähteäksesi. Silloin itsetunto on niin maassa että et enää usko saavasi ketään muuta ja siksi jatkat vain petollisen kusipään kanssa. Lähde vielä kun pystyt seisomaan jaloillasi, älä anna miehen pitää sinua pilkkanasi. Se on niin väärin että hänen toiminnastaan sinä joudut kärsimään. Hänen ei tarvitse muuta kuin odotella että annat jälleen anteeksi, ja ei hänellä ole mitään syytä olla jatkamatta salasuhdetta, jos ei ole mitään pelättävää.
Ansaitset parempaa, elämää ja miehiä todella on muuallakin! - toismies o erimies
"Kaiken huippuna ovat yhteydessä toisiinsa ja tapailevat vielä"
Mikä ihmeen miehen irvikuva sinä oikein olet? Miksi katselet tuollaista toimintaa?
Jos mun vaimo pettää, siinä on kaksi toimintavaihtoehtoa:
1. heti ero ja vaimoa turpaan
2. emme eroa, mutta kakkosmiestä turpaan ja mikäli vaimo on koskaan tekemisisssä toisen miehen kanssa, siirrytään kohtaan 1.
(lapsista, sukulaisista, poliisista ja tuomiolaitoksesta viis, maksaa mitä maksaa ja harrastuksiin kuluu aina rahaa)
- kivi---ä
söin rauhottavia, ajatukset toisesta naisesta omassa sängyssäni oli liian tuskallinen kestettäväksi. Aikaa kului ja tapahtunut ei enää joka hetki ollut mielessä. Meni 5 vuotta, luulin että kaikki on hyvin ja kriisi vahvistanut suhdettamme, kuten myös mies sanoi. Sitten sain tietää, että kaikki oli ollut vaan hyvää näytelmää mieheni puolelta. Otin eron, mies ei olisi halunnut. En usko enää että pettämisen jälkeen suhde voi voida hyvin. Se on paskapuhetta ja totuuden kieltämistä.Pettäjä pettää aina.Nyt olen toipunut kun elämäni on elämisen arvoista.
- joskus vaikeimman ka
Kävi se niin meilläkin aikoinaan, mies jäi kiinni suhteesta lupasi lopettaa ja halusi aloittaa ns. alusta puhtaalta pöydältä. Mutta sitten aikaa kun kului luulin kaiken olevan hyvin, sainkin tietää suhteen jatkuneen eli mies ei ollut tosissaan vaikka niin silloin vannoi. Tajusin sitten erota vaikka se olisi silloin heti ensimmäisen kerran jälkeen pitänyt heti tehdä. Hän onkin nykyään yhdessä tämän samaisen kakkos naisen kanssa, ja luulen että olin itse niin ripustautunut mieheen ja tavallaan silloin kun se pahin oli menossa ei mieheni uskaltanut loukata minua enempää, eli ei sitten uskaltanut erota. Sillä uhkailin kaikella sukulaisilla, ystävillä, lapsella jne.sellaisesta tilanteesta on varmasti hyvin vaikea lähteä, ehkä en itsekkään samassa tilanteessa siihen kykenisi. No, mutta aikaa on nyt kulunut muutama vuosi ja olen nämä asiat onneksi tajunnut. Jatkan elämääni eteenpäin ja nyt olen aloittanut oikeasti ns. puhtaalta pöydältä. Toivon etten nykyisessä suhteessani joutuisi samaan tilanteeseen, mutta jos niin kävisi osaisin nyt toimia aivan eritavoin. Ymmärrän nyt ettei toista ihmistä saa kahlita suhteeseen millään tavoin, vaan pitää antaa mennä, koska mielestäni pettäjähän on jo tavallaan askeleen siihen meno suuntaan ottanut. Tämän olen nyt ymmärtänyt ja osaan myöskin arvostaa itseäni niin paljon etten enää toistamiseen samaa virhettä tule tekemään.
- påq09
todella tuskallista. Minua on petetty edellisessä suhteessa niin, että miehellä oli satunnaisesti (6vuoden aikana ehkä 3) sänkykumppani. Noh, niistä pääsin yli vain sen voimalla, että mies ne pitkän mankumisen jälkeen todella tunnusti kun sanoin etten muuten pääse niistä yli. Suhde kyllä elpyi aina juuri sen vuoksi, että pystyin uskomaan hänen rehellisyyteensä. Suhde loppui sitten ihan muista syistä.
Nyt olen ollut tämänhetkisen mieheni kanssa 3vuotta, joista 2 on oikeastaan mennyt siihen että olen nähnyt hänen olevan ihastunut ja nyttemmin rakastunut työkaveriinsa. En ole toipunut tästä missään vaiheessa, erityisesti nyt se tuntuu todella pahalta kun yhteydenpito jatkuu yhä, vaikka olen sanonut että en sitä hyväksy. Tästä johtuen mies salaa asian kaikilta. Miehen mielestä he varmaan ovat "vain hyviä kavereita" ja kun se nyt vaan on niin ihana niin eihän se mitään väärää tee kun oma moraali sallii yhteydenpidon. Tunnen luissani ja ytimissäni, että mies on rakastunut tähän "ystäväänsä", josta sitten tulee se uusi nainen hänen elämäänsä kun meille ero tulee. Voin sanoa, että joka ikinen kerta kun mies tulee kotiin ja on yli-iloinen niin mielessä on se yksi ja sama asia: se on taas ollut yhteydessä siihen. Joka kerta kun soitan töihin, ja mies on jotenkin erilainen niin tiedän alitajuisesti että se on taas nähnyt sitä. Voisi olla edes niin höveli, että ei paljastaisi noin näkyvästi itseään.
Meille on kai tulossa ero sen vuoksi, että en pysty luottamaan häneen. Mies taas, no siitä vaietaan josta ollaan tosissaan, eiks niin? Eli kun hän salaa tämän työkaverin visusti kaikilta, niin se kertoo vain siitä että minun on enää turha tässä mitään yrittää. Hän on jo päätöksensä tehnyt ja minä vain roikun turhaan. Kumma systeemi kuitenkin on se, että kun minä sanon lähteväni, hän sanoo että et lähde, kun hän sanoo että lähde niin alkaa kuitenkin sanojaan perumaan.
Eli tästä pettämisestä ei selvitty yhdessä, ei toivuttu, koska mies ei ole asiasta rehellinen. Eikä tunteistaan. Toipuminen alkaa varmaan sitten, kun pääsen rakentamaan elämääni yksin. Nyt tiedän ainakin, että minkäänlaista salailua en elämässäni enää koskaan tule sallimaan. Tiedän myös sen, että koskaan en tule minkäänlaista pettämistä itse harrastamaan. En haluaisi koskaan loukata rakkaintani niin pahasti. Ei kukaan toista rakastava aseta sitä rakkaintaan kilpailutilanteeseen!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra leikkasi alimmalta tulodesiililtä 15 %
Muistaako kukaan Riikka Purran kovaäänisen vaalilupauksen ennen eduskuntavaaleja? https://yle.fi/a/74-20221152 "THL o3996894Muistele nainen niitä meidän yhteisiä hetkiä
Miltä ne tuntui? Enkö aina huokunut välittämistä, kiintymystä. Eikö sinulla aina ollut hyvä olo kanssani? Minulla ainaki493994Eroa Orpo! Orpo eroa!
Suomen kansa vaatii viimein ottamaan meidät huomioon, eikä vain ulkomaalaisia pääomasijoittajia. Koska täällä Suomessa01620Odottavan aika on pitkä, Lindtmanin hallitusta tule jo!
Eilisen perusteella nykyinen hallitus epäonnistui kaikissa vaalilupauksissaan, joten olemme ansainneet uudet eduskuntava431558Sillan liikuntasauma haittaa pyöräilijöitä
Voi, voi! Sillan liikuntasauma haittaa pyöräilijöitä! https://yle.fi/a/74-20221468 Aina voi etsiä toisen reitin, jos t941413Naiset ei halua kilttejä miehiä
Näin se vaan on..jos olet ilman tatskoja, et rähjää, sinulla ei ole rikosrekisteriä, olet liian kiltti, et sano pahasti,2581350Riikan vappumiljardin maksavat sairaat, vanhukset ja kuolleiden omaiset
Vappumiljardi, eli Riikan päätös laskea yhteisöveroa kaksi prosenttiyksikköä 18 prosenttiin, vie verotuloja noin miljard641346- 991138
Seiska: Helmi Loukasmäki paljastaa - Näin Danny ja Helmi tapasivat
Helmi Loukasmäki, 25, ja Ilkka Danny Lipsanen, 83, ovat seurattuja julkkiksia. Mutta tiesitkö, miten he tapasivat? Lue221076- 631062