Nyt tulee sanomista.

Varsinkin silloin, kun vielä olin töissä, noudatin rutiinejani. Koirakin osasi aamutoimeni ulkoa, kulki edellä sinne mihin tiesi minun suunnistavan seuraavaksi. Tiesi, että oman aamupesuni ja -teen jälkeen lähtisin sen kanssa lenkille. Usein oli talutushihna valmiina suussaan!
Nyt eläkeläisenä ei ihan kirjaimellisesti tule noudatettua aina samaa järjestystä, mutta suurinpiirtein kuitenkin.

Tunnustan, aamujärjestys on minullakin, oikeastaan tavallaan päiväjärjestys. Kehitin sen mieheni kuoleman jälkeen, kun tuntui, että en jaksa eteenpäin, sain sen avulla päivän iltaan.
Jotenkin tämä turvallinen rutiini jäi päälle. Päivä menee sekaisin jos aamurutiini häiriintyy.
Viikon menot suunnittelen ja sovin etukäteen. Hirveätä oikeasti, urautunut olen.

Tee sinä vaan aloituksia, kiva kun joku vielä uskaltaa kirjoittaa omalla nikillä. Sapiskaa tosin tulee jos aloituksia on monta. Samoin tulee jos osallistuu liian moneen ketjuun. Minäkin kolmeen tänä aamuna, liikaa on varmaan jonkun mielestä.

olen minäkin.
Joskus aamuisin, kun herään aikaisemmin, niin mietin josko lähtisi lehden hakemaan ja lukisi sen ensimmäiseksi kaikessa rauhassa, mutta ei kuitenkaan tule lähdettyä ja niin ne samat rutiinit toistuvat joka arkiaamu.
Sunnuntaisin voi vähän systeemit heittää.

Ongelmaa alkaa mielestäni olla silloin, jos rutiineistaan ei voi tinkiä yhtään eli kaikki on tosiaan tehtävä samaan aikaan,samassa järjestyksessä, samalla tavalla ja aloitettava kokonaan alusta, jos jokin viiraa. Silloin viiraa luultavasti enemmänkin.

Eiköhän tarkoituksenmukaisuus ole se syy, miksi rutineita muostuu: opitaan sujuvin tapa tehdä asioita ja siitä tulee rutiini. Henkilökohtaisesti minulla ei ole paljon rutiineja, jos aamukahveja ja peseytymisiä ei oteta lukuun. Pikemminkin pyrin eroon tavoista, jota jotenkin orjuuttavat, jotta en uraudu, koska seisova vesi on tympeää. Yksinasumisen suuri ilo on muun muassa se,että voi tehdä ihan kuin lystää, jollei riko Suomen lakia ja yleistä järjestystä.

Turvallisessa päivärutiinissa on sekin oivallinen puoli, että rajoitetusti käytettävissä olevaa energiaa vapautuu ja jää käytettäväksi muuhun mielenkiintoiseen toimintaan.

Urilta terveellistä poikkeamaa aiheuttaa vaikkapa lastenlasten viikonloppuvisiitti, jolloin rytmi on suloisesti päälaellaan ja täysillä temmelletään tahi jokin täysin uusille vesille suuntautuva aluevaltaus: klassisesta musiikista uudempaan jazzkonserttiin jnpp.

Pidetään siis totutut urat, mutta eläköön hypyt uusiin seikkailuihin!!

tässä itsekseni ja kyllä minullakin on noita omia juttuja. Otetaanpa esim. nämä "lehdettömät" päivät. Kun aamukahvin kanssa ei saakaan eteensä päivän uutispläjäystä. Siinä päivä vasta vinksalleen meneekin. Nettiin pitäisi raahautua nähdäkseen edes otsikot. Mutta eihän se ole sama asia kuin istua mukavasti keittiön pöydän ääressä välillä vilkaisten ohiajavien autojen valoja. "Kukahan tuokin oli, ja vielä tähän aikaan."

Ja muitakin omituisuuksia löytyy.

Ihmiselle on hyvä jos on määrätyt rutiinit ja aikaa itselle 1-2 aamulla ja illalla. Ilalla riittää 1th. Saa paremman unen eikä tarvitse nukahtamis nalleja. Oli rutiinit kuin "hölmöjä" tahansa toisten mielestä. Itselle jos tulee hyvä olo tulee heijastuu siitä muillekin ympäristölle. Minulla ainakin jos en tee aamulla esim. venyttelyä joka aamu "linkutan" mielestäni koko päivän. aivan sama asia jos lähtisi toisen juhla tilaisuuteen hirveellä höngällä olematta varma onko päällä sopivat vaatteet. Rutiineista tulee varma olo. Aamujutut, iltajutut, joskushan on pakko joustaa. Elämää eikä mitään fossiilina oloo. Puuhakasta ja iloista pimeimmän ajan olemista. Kynttilät palamaan ja vaatekaapille etsimään jotai pirteetä päälle laitettavaa.

kun on rutiinit. Rutiini on tuttu ja turvallinen olotila. Mutta ei ihan niin kaavoihinsa kangistunut pidä olla, että koko päivä menee pilalle, jos kaikki ei mene aikataulun mukaan.

Eiköhän meille kaikille ole vuosien mittaan tullut erilaisia tapoja ja rutiineja, joiden mukaan toimimme. Töissä ollessa toisenlaiset ja vapaalla toisenlaiset.

Kyllä tietynlainen kaava päivälle on hyvä olla olemassa, muutenhan saattaa tulla kaaos.
Usein kuitenkin vasta jälkeen päin huomaa, miten mukava oli poiketa jossain asiassa rutiinista.
Se virkistää.

tee asioita aivan samalla tavalla. Aamulla kyllä vuorossa on kahvinjuonti, mutta sitten vaihtelen mielelläni tekemisten järjestystaä. Ja varsinkin bussissa pyrin istumaan eri paikoille, jottei samasta paikasta tule rutiinia. Samoin aikanaan työelämässä oikein tarkoituksella menin istumaan ruokalassa eri pöytiin eri päivinä ja sitten vielä toisten toimistojen virkailijoiden luo, jottei keskustelukumppaninani aina ollut vain oman toimiston väkeä. Se oli oikein piristävää, mutta näin monen tukeutuvan vain oman toimiston seuraan.

Älä välitä, ei Villekään välittänyt vaikka teki säkillisen pajupillejä eikä yksikään soinut.
Anna arvostelijoiden arvostella. Elä sinä heidän yläpuolellaan. Kyllä me muut osataan erottaa jyvät akanoista. Kyllä näille sivuille kirjoituksia mahtuu - laidasta laitaan.

viettelen. Tällä viikollakin olen juonut jo aamukahvini kolmessa eri paikassa. Aikaväli kello kolmesta kymmeneen. Sää vaikuttaa melko paljon päivärytmiini, koska käyn työskentelemässä ulkosalla. Nautin tästä boheemielästä täysin rinnoin, työssä oli tarpeeksi aikatauluja.